Häiritseekö teitä se, että joku sai 14 laudaturia?

Miksi ihmessä mua kiinnostaisi jonkin tuntemattoman yo- tulokset? Ei hirveästi kiinnosta tuttujenkaan. Jos sai lakin niin hienoa, onneksi olkoon. 

Olisi pitänyt olla tyttö/nainen eikä inseli.

Ressukoiden lukiossa on alempi taso kirjoituksille. 

Vierailija kirjoitti:

Miksi ihmessä mua kiinnostaisi jonkin tuntemattoman yo- tulokset? Ei hirveästi kiinnosta tuttujenkaan. Jos sai lakin niin hienoa, onneksi olkoon. 

Kyllähän tuo on tärkeä asia, joka tuodaan esille kun tämä nuori myöhemmin elämässään nousee eduskuntaan ja valtionvarainministeriksi. Sen takia pitäisi sinuakin Suomen tulevaisuus kiinnostaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua ei häiritse tuossa muu kuin se, että nuori ihminen on niin totaalisesti omistautunut vain koulunkäymiselle. Olen itse aikoinani tehnyt niin. Silloin oli ainereaali, joten noin monta laudaturia ei voinut kirjoittaa, mutta elin silloin vain koulua varten. 

Nykyisin laudatureilla saa opiskelupaikan suoraan, ennen oli valintakokeet. Minusta valintakokeet on parempi tapa valita opiskelijat, koska valintakokeessa on sen alan kirjallisuutta. Jos se tuntuu ihan vastenmieliseltä, ala ei ole oikea. Minulla oli aikoinani tarkoitus pyrkiä opiskelemaan kirjastoalaa, mutta valintakoekirjat oli sen verran tylsiä, että totesin, että ala ei ole mua varten.

Välttämättä hyvä menestys lukiossa ei takaa sitä, että esim. korkeakouluopiskelut menisi hyvin, muusta elämästä puhumattakaan. Oma lukioaika oli tiukasti koulua, jäi moni asia kokematta. Korkeakoulussa opinnot sujui mutta olin ihmisenä melkoinen raakile, mikä näkyi sitten muussa. Sairastuin syömishäiriöön päälle parikymppisenä. Tuntui, että teini-ikä on jäänyt elämättä, ja se tuli sitten vanhempana eteen. Eli laudatureja voi kirjoittaa, kunhan muistaa myös elää.

Minä varmastin aikanani opiskelupaikan pitkän matematiikan arvosanoilla. Olin helpottunut, kun ei tarvinnut alkaa pänttäämään heti kirjoitusten jälkeen pääsykokeisiin.

Olen kuullut niiltä kavereilta, jotka opiskelevat varsinaista matematiikkaa pääaineena yliopistossa, niin se lukion oppimäärä käydään hyvin nopeasti läpi ja sitten mennään eteenpäin.

Ei yliopistossa enää käydä lukion asioita läpi, vaan ne oletetaan jo osattavan ilman kertauksia. Itsenäisesti on kerrattava, jos ei muista.

"Ei yliopistossa enää käydä lukion asioita läpi, vaan ne oletetaan jo osattavan ilman kertauksia. Itsenäisesti on kerrattava, jos ei muista."

Ai, ei vai?

Opintojakso MFK-M101 

Lukiomatematiikan kertaus ja vahvistus (5 op)

https://studies.helsinki.fi/kurssit/opintojakso/otm-b20ffa65-f2e4-41ac-…

Mun eno sanoi nuorena ylioppilaslakista että se on musta nauha linnunpaska kasan päällä. 

Ei. 

Onnea valmistuneille. 🍀🌞

T: Tuntematon 

Vierailija kirjoitti:

Minua ei häiritse tuossa muu kuin se, että nuori ihminen on niin totaalisesti omistautunut vain koulunkäymiselle. Olen itse aikoinani tehnyt niin. Silloin oli ainereaali, joten noin monta laudaturia ei voinut kirjoittaa, mutta elin silloin vain koulua varten. 

Nykyisin laudatureilla saa opiskelupaikan suoraan, ennen oli valintakokeet. Minusta valintakokeet on parempi tapa valita opiskelijat, koska valintakokeessa on sen alan kirjallisuutta. Jos se tuntuu ihan vastenmieliseltä, ala ei ole oikea. Minulla oli aikoinani tarkoitus pyrkiä opiskelemaan kirjastoalaa, mutta valintakoekirjat oli sen verran tylsiä, että totesin, että ala ei ole mua varten.

Välttämättä hyvä menestys lukiossa ei takaa sitä, että esim. korkeakouluopiskelut menisi hyvin, muusta elämästä puhumattakaan. Oma lukioaika oli tiukasti koulua, jäi moni asia kokematta. Korkeakoulussa opinnot sujui mutta olin ihmisenä melkoinen raakile, mikä näkyi sitten muussa. Sairastuin syömishäiriöön päälle parikymppisenä. Tuntui, että teini-ikä on jäänyt elämättä, ja se tuli sitten vanhempana eteen. Eli laudatureja voi kirjoittaa, kunhan muistaa myös elää.

"Minua ei häiritse tuossa muu kuin se, että nuori ihminen on niin totaalisesti omistautunut vain koulunkäymiselle. Olen itse aikoinani tehnyt niin." 

Ehkä muidenkin asioiden tekeminen kuin pelkkä opiskelu, on menestyksen salaisuus. Välillä lepoa aivoille.

Ylen haastattelusta:

"– Ei yksikään ällä eikä eximia, eikä mikään kymppi tai ysi ole varsinaisesti helppoa. Välillä on pitänyt opiskella monta tuntia päivässä.

Yötä päivää nenä ei kuitenkaan ole ollut kirjoissa.

– En ole tekoäly. Olen ihminen kuitenkin.

Laitinen on osallistunut koulunsa erilaisiin kerhoihin, opintomatkoihin ja keveämmille kursseille. Ja toki ehtinyt myös harrastaa: urheilua, maalaamista ja lukemista."

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua ei häiritse tuossa muu kuin se, että nuori ihminen on niin totaalisesti omistautunut vain koulunkäymiselle. Olen itse aikoinani tehnyt niin. Silloin oli ainereaali, joten noin monta laudaturia ei voinut kirjoittaa, mutta elin silloin vain koulua varten. 

Nykyisin laudatureilla saa opiskelupaikan suoraan, ennen oli valintakokeet. Minusta valintakokeet on parempi tapa valita opiskelijat, koska valintakokeessa on sen alan kirjallisuutta. Jos se tuntuu ihan vastenmieliseltä, ala ei ole oikea. Minulla oli aikoinani tarkoitus pyrkiä opiskelemaan kirjastoalaa, mutta valintakoekirjat oli sen verran tylsiä, että totesin, että ala ei ole mua varten.

Välttämättä hyvä menestys lukiossa ei takaa sitä, että esim. korkeakouluopiskelut menisi hyvin, muusta elämästä puhumattakaan. Oma lukioaika oli tiukasti koulua, jäi moni asia kokematta. Korkeakoulussa opinnot sujui mutta olin ihmisenä melkoinen raakile, mikä näkyi sitten muussa. Sairastuin syömishäiriöön päälle parikymppisenä. Tuntui, että teini-ikä on jäänyt elämättä, ja se tuli sitten vanhempana eteen. Eli laudatureja voi kirjoittaa, kunhan muistaa myös elää.

Minä varmastin aikanani opiskelupaikan pitkän matematiikan arvosanoilla. Olin helpottunut, kun ei tarvinnut alkaa pänttäämään heti kirjoitusten jälkeen pääsykokeisiin.

Olen kuullut niiltä kavereilta, jotka opiskelevat varsinaista matematiikkaa pääaineena yliopistossa, niin se lukion oppimäärä käydään hyvin nopeasti läpi ja sitten mennään eteenpäin.

Ei yliopistossa enää käydä lukion asioita läpi, vaan ne oletetaan jo osattavan ilman kertauksia. Itsenäisesti on kerrattava, jos ei muista.

"Ei yliopistossa enää käydä lukion asioita läpi, vaan ne oletetaan jo osattavan ilman kertauksia. Itsenäisesti on kerrattava, jos ei muista."

 

Ai, ei vai?

 

Opintojakso MFK-M101 

Lukiomatematiikan kertaus ja vahvistus (5 op)

 

https://studies.helsinki.fi/kurssit/opintojakso/otm-b20ffa65-f2e4-41ac-…

No tuollaista paskakurssia ei kukaan suorita

Ei, vähän toki mietin miksi nuorella ei ole muuta elämää kuin lukea kirjoituksiin. Ei siis ole minulta pois mutta loppujen lopuksi niillä laudatureilla ei tee mitään..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua ei häiritse tuossa muu kuin se, että nuori ihminen on niin totaalisesti omistautunut vain koulunkäymiselle. Olen itse aikoinani tehnyt niin. Silloin oli ainereaali, joten noin monta laudaturia ei voinut kirjoittaa, mutta elin silloin vain koulua varten. 

Nykyisin laudatureilla saa opiskelupaikan suoraan, ennen oli valintakokeet. Minusta valintakokeet on parempi tapa valita opiskelijat, koska valintakokeessa on sen alan kirjallisuutta. Jos se tuntuu ihan vastenmieliseltä, ala ei ole oikea. Minulla oli aikoinani tarkoitus pyrkiä opiskelemaan kirjastoalaa, mutta valintakoekirjat oli sen verran tylsiä, että totesin, että ala ei ole mua varten.

Välttämättä hyvä menestys lukiossa ei takaa sitä, että esim. korkeakouluopiskelut menisi hyvin, muusta elämästä puhumattakaan. Oma lukioaika oli tiukasti koulua, jäi moni asia kokematta. Korkeakoulussa opinnot sujui mutta olin ihmisenä melkoinen raakile, mikä näkyi sitten muussa. Sairastuin syömishäiriöön päälle parikymppisenä. Tuntui, että teini-ikä on jäänyt elämättä, ja se tuli sitten vanhempana eteen. Eli laudatureja voi kirjoittaa, kunhan muistaa myös elää.

"Minua ei häiritse tuossa muu kuin se, että nuori ihminen on niin totaalisesti omistautunut vain koulunkäymiselle. Olen itse aikoinani tehnyt niin." 

 

Ehkä muidenkin asioiden tekeminen kuin pelkkä opiskelu, on menestyksen salaisuus. Välillä lepoa aivoille.

 

Ylen haastattelusta:

 

"– Ei yksikään ällä eikä eximia, eikä mikään kymppi tai ysi ole varsinaisesti helppoa. Välillä on pitänyt opiskella monta tuntia päivässä.

 

Yötä päivää nenä ei kuitenkaan ole ollut kirjoissa.

 

– En ole tekoäly. Olen ihminen kuitenkin.

Laitinen on osallistunut koulunsa erilaisiin kerhoihin, opintomatkoihin ja keveämmille kursseille. Ja toki ehtinyt myös harrastaa: urheilua, maalaamista ja lukemista."

Eli "vapaa-aika" meni myös opiskellessa, vähän vaan toisella tavalla. Tuo poika ei kyllä ole saanut piparia taikka patukkaa, kumpi vaan olisi mieluisampi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua ei häiritse tuossa muu kuin se, että nuori ihminen on niin totaalisesti omistautunut vain koulunkäymiselle. Olen itse aikoinani tehnyt niin. Silloin oli ainereaali, joten noin monta laudaturia ei voinut kirjoittaa, mutta elin silloin vain koulua varten. 

Nykyisin laudatureilla saa opiskelupaikan suoraan, ennen oli valintakokeet. Minusta valintakokeet on parempi tapa valita opiskelijat, koska valintakokeessa on sen alan kirjallisuutta. Jos se tuntuu ihan vastenmieliseltä, ala ei ole oikea. Minulla oli aikoinani tarkoitus pyrkiä opiskelemaan kirjastoalaa, mutta valintakoekirjat oli sen verran tylsiä, että totesin, että ala ei ole mua varten.

Välttämättä hyvä menestys lukiossa ei takaa sitä, että esim. korkeakouluopiskelut menisi hyvin, muusta elämästä puhumattakaan. Oma lukioaika oli tiukasti koulua, jäi moni asia kokematta. Korkeakoulussa opinnot sujui mutta olin ihmisenä melkoinen raakile, mikä näkyi sitten muussa. Sairastuin syömishäiriöön päälle parikymppisenä. Tuntui, että teini-ikä on jäänyt elämättä, ja se tuli sitten vanhempana eteen. Eli laudatureja voi kirjoittaa, kunhan muistaa myös elää.

"Minua ei häiritse tuossa muu kuin se, että nuori ihminen on niin totaalisesti omistautunut vain koulunkäymiselle. Olen itse aikoinani tehnyt niin." 

 

Ehkä muidenkin asioiden tekeminen kuin pelkkä opiskelu, on menestyksen salaisuus. Välillä lepoa aivoille.

 

Ylen haastattelusta:

 

"– Ei yksikään ällä eikä eximia, eikä mikään kymppi tai ysi ole varsinaisesti helppoa. Välillä on pitänyt opiskella monta tuntia päivässä.

 

Yötä päivää nenä ei kuitenkaan ole ollut kirjoissa.

 

– En ole tekoäly. Olen ihminen kuitenkin.

Laitinen on osallistunut koulunsa erilaisiin kerhoihin, opintomatkoihin ja keveämmille kursseille. Ja toki ehtinyt myös harrastaa: urheilua, maalaamista ja lukemista."

Hesarin haastattelu:

”Ja on tässä ollut kaikenlaisia mutkia ja haasteita matkassa myös. Muuttoja, kesätyöpaikan etsimistä, ihmissuhdekiemuroita, loppuunpalamisia, eksistentiaalisia kriisejä.”

"Siis loppuunpalamisia monikossa jo 19-vuotiaana? Kyllä. Laitinen sanoo, että nykyinen koulutusjärjestelmä ja työelämä on sillä lailla rakennettu, että nuoren on helppo ahdistua ja stressaantua. Tuntuu, että pitäisi koko ajan olla tehokas ja ylittää itsensä."

”Muille lukiolaisille sanon, että pitäkää huoli terveydestänne ja hyvinvoinnistanne. Pitää välillä pysähtyä ja hengittää syvään. Miettiä, mitä haluan saavuttaa ja kuka olen.”

Ihanan sympaattinen ihminen. <3

Ei.

Upeaa, että saa kerralla 14 laudaturia. 

Kuinka moni 19-vuotias pystyy näin syvälliseen ajatteluun?

Lainaus HS:n uutisesta:

”Haluan jättää jäljen maailmaan, tehdä jotain hyvää. Ja jos huomenna tulisi maailmanloppu, haluaisin pystyä sanomaan, että ainakin olen elänyt ilossa.”

Ehkä nykyajan lukiolaiset on paljon tietoisempia itsestään kuin aiemmat sukupolvet. 

"Nykyisin laudatureilla saa opiskelupaikan suoraan, ennen oli valintakokeet."

Alasta riippuen noin 70% valitaan todistusvalinnalla, eli noin 30% pääsee valintakokeella opiskelemaan. Lisäksi on avoimen väylä. 

Joillakin aloilla on omat alaan liittyvät pääsykokeet, vaaditaan tietty alan työkokemus, soveltuvuushaastattelut tai terveystiedot tarkastetaan. 

Eli loppujen lopuksi yo-todistus on vain yksi osa tiettyyn ammattiin päätymistä. 

Minusta mahtavaa, että jotkut opiskelevat ja saavuttavat hyviä tuloksia. Toisaalta on tärkeää onnitella ja kannustaa muitakin, jotka yrittävät, koska oppiminen on erilaista ja harva saa huipputuloksia vaikka kuinka yrittäisi. Toisaalta elämässä ja uralla voi onnistua hyvin ahkeruudella, vaikka arvosanat olisivat hieman heikompiakin.

"Välttämättä hyvä menestys lukiossa ei takaa sitä, että esim. korkeakouluopiskelut menisi hyvin, muusta elämästä puhumattakaan. Oma lukioaika oli tiukasti koulua, jäi moni asia kokematta. Korkeakoulussa opinnot sujui mutta olin ihmisenä melkoinen raakile, mikä näkyi sitten muussa. Sairastuin syömishäiriöön päälle parikymppisenä. Tuntui, että teini-ikä on jäänyt elämättä, ja se tuli sitten vanhempana eteen. Eli laudatureja voi kirjoittaa, kunhan muistaa myös elää."

Ikävää, että on ollut haasteita terveyden kanssa. 

Ehkä juuri tätä tämä 14 laudarurin huippuylioppilas tarkoitti sanoessaan HS:n haastattelussa:

”Muille lukiolaisille sanon, että pitäkää huoli terveydestänne ja hyvinvoinnistanne. Pitää välillä pysähtyä ja hengittää syvään. Miettiä, mitä haluan saavuttaa ja kuka olen.”

Nähnyt vierestä muiden tilanteen. 70% lukiolaisista on naisia ja tutkimusten mukaan juuri he stressaavat eniten mm. ulkonäöstä ja ottavat sosiaalisia paineita.

Hän opiskeli muuten neljä lukuvuotta lukiossa. Eli ei senkään puolesta voi verrata entisaikaan.

Vierailija kirjoitti:

Minusta mahtavaa, että jotkut opiskelevat ja saavuttavat hyviä tuloksia. Toisaalta on tärkeää onnitella ja kannustaa muitakin, jotka yrittävät, koska oppiminen on erilaista ja harva saa huipputuloksia vaikka kuinka yrittäisi. Toisaalta elämässä ja uralla voi onnistua hyvin ahkeruudella, vaikka arvosanat olisivat hieman heikompiakin.

Aika harvassa lukiossa on edes mahdollista lukea useita kieliä alkeista alkaen etä- tai verkko-opintoina kuten Helsingin kaupungin lukioissa. Oikea lukiovalinta ja hyvät opettajat, kannustava opiskelijayhteisö sekä lukion periaate kannustaa myös opiskelun lisäksi muuhunkin järjestämällä erilaista hyvinvointia lisäävää toimintaa mm. tukemalla kerhotoimintaa on tässä taustalla. 

Monissa lukioissa ovet menee kiinni, kun viimeiset tunnit on ohi. Toisissa panostetaan tosissaan siihen, että lukio on lukiolaisia varten. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua ei häiritse tuossa muu kuin se, että nuori ihminen on niin totaalisesti omistautunut vain koulunkäymiselle. Olen itse aikoinani tehnyt niin. Silloin oli ainereaali, joten noin monta laudaturia ei voinut kirjoittaa, mutta elin silloin vain koulua varten. 

Nykyisin laudatureilla saa opiskelupaikan suoraan, ennen oli valintakokeet. Minusta valintakokeet on parempi tapa valita opiskelijat, koska valintakokeessa on sen alan kirjallisuutta. Jos se tuntuu ihan vastenmieliseltä, ala ei ole oikea. Minulla oli aikoinani tarkoitus pyrkiä opiskelemaan kirjastoalaa, mutta valintakoekirjat oli sen verran tylsiä, että totesin, että ala ei ole mua varten.

Välttämättä hyvä menestys lukiossa ei takaa sitä, että esim. korkeakouluopiskelut menisi hyvin, muusta elämästä puhumattakaan. Oma lukioaika oli tiukasti koulua, jäi moni asia kokematta. Korkeakoulussa opinnot sujui mutta olin ihmisenä melkoinen raakile, mikä näkyi sitten muussa. Sairastuin syömishäiriöön päälle parikymppisenä. Tuntui, että teini-ikä on jäänyt elämättä, ja se tuli sitten vanhempana eteen. Eli laudatureja voi kirjoittaa, kunhan muistaa myös elää.

"Minua ei häiritse tuossa muu kuin se, että nuori ihminen on niin totaalisesti omistautunut vain koulunkäymiselle. Olen itse aikoinani tehnyt niin." 

 

Ehkä muidenkin asioiden tekeminen kuin pelkkä opiskelu, on menestyksen salaisuus. Välillä lepoa aivoille.

 

Ylen haastattelusta:

 

"– Ei yksikään ällä eikä eximia, eikä mikään kymppi tai ysi ole varsinaisesti helppoa. Välillä on pitänyt opiskella monta tuntia päivässä.

 

Yötä päivää nenä ei kuitenkaan ole ollut kirjoissa.

 

– En ole tekoäly. Olen ihminen kuitenkin.

Laitinen on osallistunut koulunsa erilaisiin kerhoihin, opintomatkoihin ja keveämmille kursseille. Ja toki ehtinyt myös harrastaa: urheilua, maalaamista ja lukemista."

Eli "vapaa-aika" meni myös opiskellessa, vähän vaan toisella tavalla. Tuo poika ei kyllä ole saanut piparia taikka patukkaa, kumpi vaan olisi mieluisampi. 

Pieleen meni arvaus. Luepa se Hesarin haastattelu.

"ihmissuhdekiemuroita"

Söpöhän hän on kuin mikä. 

Tässä linkki:

https://www.hs.fi/helsinki/art-2000012001746.html