Häiritseekö teitä se, että joku sai 14 laudaturia?
HS mielipiteissä keskustelua puolesta ja vastaan.
Minua ei häiritse yhtään, päinvastoin: se on todella kunnioitettava tulos ja ansaitsee tulla uutisoiduksi!
Olisi suorastaan väärin, jos siitä EI uutisoitaisi. Heppu on nähnyt julmetusti vaivaa tuloksen eteen.
Ajatuksia?
Kommentit (166)
En kyllä mitenkään voi ymmärtää, että jotain harmittaa toisen ällät.
Mitä väliä? :D
Kaikenlaista...
Vierailija kirjoitti:
Miksi häiritsisi? Varmaan poikaa itseään korkeintaan häiritsee jos nuoruus jäi elämättä. Itse edelleen valitsen mielummin hieman heikommat arvosanat ja eletyt nuoruusvuodet, sillä on päivänselvää, ettei nuorukainen ole tehnyt muuta kuin koulua.
Noh, kyllähän tuo vielä ehtii, kun ei ole vieläkään iällä pilattu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei häiritse. Mutta on muistettava, että joku vähemmän lahjakas oppilas voi tehdä todella paljon töitä sen eteen, että pääsee kirjoituksista läpi. Joku henkilö muistaa kaiken yhdellä lukemiskerralla. Toinen saa päntätä kymmenen kertaa saman asia. Ja nykyisin on onneksi monta eri väylää "menestykseen" - mitä tuo nyt tarkoittaakaan.
Tämä ehkä lähinnä häiritsee. Olisi hyvä tehdä juttuja myös opiskelijoista, jotka ovat tsempanneet superisti. Päässeet läpi, vaikkei kukaan olisi uskonut. Saaneet jopa jatkokoulutuspaikan. Nämä kiinnostaisivat.
Ei tuollaista kannata nuoren nimellään kertoa lehdissä. Tulevaisuudessa työnantajat googlailee hakijoita, eikä ota jos joku vaikuttaa arveluttavalta. Tuttuni kertoi nuorena mt-ongelmistaan lehdessä ja nyt katuu.
Nämä 14 laudaturia yleensä hankitaan lukemalla pitkä matematiikka ja kielet myös pitkinä. Sitten kirjoitetaan lyhyt ja pitkä versio. Mitään järkeähän asiassa ei ole.
Ei häiritse. Ihmettelen vain miksi. Puolellakin ällä määrällä ( kunhan ovat oikeista aineista) voi kävellä sisään mihin tahansa yliopistoon mille tahansa opintolinjalle.
Sai?
Jos vaan sai nii sitten kyllä häiritsee...
Sitä moni laudaturien arvostelija kuvittelee, että niitä paljon kirjoittanut ylioppilas "ei ole elänyt". Tämä asenne suojelee alemmuuden tunteelta. Voi kunpa tietäisitte! Itse ainakin dokasin, juhlin ja seurustelin ihan samoin kuin ikäiseni. Kirjoitin kuusi lavia pitkältä matikalta eikä se ollut vaikeata.
Ei häiritse. Ihmisen aivot kehittyvät 25-vuotiaaksi asti. Itse en ollut tuossa iässä mitenkään kiinnostunut tai valmis sisäistämään lukion läpyskämateriaalia. Nyt 40-vuotiaana menisi takuulla heittämällä 4-5 laudaturia ihan kylmiltään. Lukion kirjat ovat läpysköitä verrattuna yliopistomateriaaliin.
Millos wikipedia ilmestyi? Olen sitä lukenut päivittäin ihan huvikseni valehtelematta 1-4 tuntia joka päivä. Aika hyvin saattaisi mennä 1 ja 2 asteen kokeet tuosta vaan.
Upea, loistava suoritus! Ainutlaatuinen. Hän ansaitsee kaiken huomion ja arvostuksen. Toivon hänelle hienoa tulevaisuutta, Suomessa tai maailmalla.
Kirjoitin itse aikoinaan kuusi laudaturia, se oli maksimi siihen aikaan. Olin ja olen siitä ylpeä. Hyvin ehti elää lukioaikana ja myöhemmin. Opiskelin juristiksi ja saavutin sen mitä halusin. Mutta maailma on muuttunut, ja nyt tekoäly vie nuorilta juristeilta työpaikkoja. Ei ole helppoa, ei.
Onpa nuorella miehellä älliä. Jatko-opiskelupaikka heltiää vähemmälläkin, jossa sitten kannattaa hikoilla. Miksi polttaa itseään loppuun turhan opiskelulla.
Häiritsee se että noin lahjakas kaveri menee opiskelemaan sähkötekniikan diplomi-insinööriksi kun voisi tehdä ihan mitä tahansa muuta.
En ole yo-tulosten julkistamisen jälkeen tuon takia nukkunutkaan kunnolla, berliininmunkitkaan eivät maistu kuin ennen... miks, oi miks 14 äLLäää...
Epäilen joko illuminaatin salajuoneksi tai reptiliaaniksi... ( tarkkailkaa ympäristöä )
Vierailija kirjoitti:
Minun mielestä on väärin, että julkisesti ihannoidaan moista. Nuoruusiän pitäisi olla monipuolista ja vapaata aikaa, jolloin esimerkiksi luodaan tärkeitä sosiaalisia suhteita ja saadaan kokemuksia. Tuollainen tulos vaatii hirveän suuren työnmäärän, joka on todennäköisesti kaikesta muusta elämisestä pois. Itse käytin lukion kavereiden kanssa olemiseen ja kirjoitin M paperit lukematta, vaikka varmaan lukemalla olisi ollut mahdollisuuksia parempaankin. Opiskelen nyt unelmakoulupaikassani ja en kadu ollenkaan, että lukiossa priorisoin ystäviä ja uusia kokemuksia. Ilman niitä olisi elämä nyt melko tyhjää. Tämänkaltainen uutisointi luo mielikuvaa, että laudatureja pitäisi tavoitella kaikkien mahdollisimman monta ja omistaa koko elämä sille, jolloin elämästä tulee muuten köyhää. Edes unelmien hakupainealan korkeakoulupaikassa ei lohduta ne 14 ällää, jos on palanut loppuun tai ei löydä elämälle muuta sisältöä kuin opiskelun. Mielestäni suoritus on kunnioitettava, mutta ei tavoiteltava tai ihannoitava.
Kuka sinä luulet olevasi määrittelemään, miten muiden pitäisi käyttää aikansa? Sinä olit lukiossa läheisriippuvainen hörhö, mutta muunkinlaisia ihmisiä on. Sinulle tärkeät kokemukset voivat olla ihan yhdentekevää ajantuhlausta muiden mielestä.
Onneksi sinun unelmaopiskelupaikkaasi muuten pääsi vähän huonommillakin papereilla.
Eipä tuo kyllä häiritse mitenkään. On varmaan lahjoja ja jaksanut opiskella.
Vierailija kirjoitti:
Sitä moni laudaturien arvostelija kuvittelee, että niitä paljon kirjoittanut ylioppilas "ei ole elänyt". Tämä asenne suojelee alemmuuden tunteelta. Voi kunpa tietäisitte! Itse ainakin dokasin, juhlin ja seurustelin ihan samoin kuin ikäiseni. Kirjoitin kuusi lavia pitkältä matikalta eikä se ollut vaikeata.
Minkähän vuoksi se "eläminen" useimmiten tarkoittaa jonkinlaista rellestämistä?
Miksi häiritsisi? Varmaan poikaa itseään korkeintaan häiritsee jos nuoruus jäi elämättä. Itse edelleen valitsen mielummin hieman heikommat arvosanat ja eletyt nuoruusvuodet, sillä on päivänselvää, ettei nuorukainen ole tehnyt muuta kuin koulua.