Kun isovanhemmat puhuvat lasten kuullen aikuisten asioista

Vierailija kirjoitti:

Ainako mennään lasten ehdoilla? Kylässäkin? 

Ei ole kyse siitä, vaan sosiaalisista taidoista, jotka tuntuvat toisille meistä olevan ylitsepääsemättömän vaikeita. Pomon kuullen ei kannata puhua siitä, miten paljon ryyppäsi viikonloppuna, anopille ei kannata avautua omista seksimieltymyksistään, lasten kuullen ei puhuta prostituoiduista jne. Ei tämä mitään tähtitiedettä ole, ihan perus maalaisjärjellä pärjää jo aika pitkälle. 

Vierailija kirjoitti:

Joskus on lapsen silmään ja korvaan tarttunut erilainen asenne, kuten joihinkin ruoka-asioihin liittyvä seikka.

Kun lapsi on myöhemmin kysynyt minulta asiasta, olen sanonut, että tässä asiassa isovanhempi on väärässä (varsinkin, jos isovanhempi on kyseenalaistanut minun näkemykseni).

Ideologisista kysymyksistä, esim. uskontoon tai elämänkatsomukseen liittyvistä, olen todennut, että ihmiset voivat ajattella näistä eri tavoin. Minä ajattelen näin, joku muu toisin ja te (lapseni) saatte muodostaa omat näkemyksenne itse sen mukaan, mikä tuntuu oikealta. Kunhan kenellekään ei tehdä pahaa.

Eli jos mummo ei pidä vaikka merenelävistä, mutta sinä pidät, niin kerrot miten mummo on väärässä? Aha.

Vanhempani puhuivat kaikesta vieraiden läsnäollessa meidän kuullen. Oli rikkaus. En herännyt aikuisena kuplastani näkemään maailman todellisuutta, ja vaipumaan epätoivoon. Olin oppinut  kuulemaan monia näkökulmia asioihin ja valitsemaan niistä omani, en vain vanhempieni.

Ime sinä vaan sitä mustaa makkaraa.

Toivottavasti AP:n lapset eivät näe, että siellä se äiti taas kuluttaa aikaa puhelimella ja lukee/kirjoittaa keskustelupalstalla. Oppivat vielä itse lukemaan vaikka vauva palstaa ja ovat sitten pilalla.

Itse muistan kouluiästä, kun vanhemmat puhuivat siittimen pituudesta levossa ja stämmingissä, ja parhaan panon kestosta. Vertailivat panoja hamasta nuoruudestaan asti eri kumppanien kanssa. Paljon opin perusasioita elämästä. Ja tiedän vaatia kumppanilta kunnollisen kokoista vehjettä.

Meillä on isommat lapset jotka ovat ihan itse muodostaneet mielipiteensä sen mukaan mitä koulussa tapahtuu, miten tietynlaiset ihmiset käyttäytyy ja minkälaisia uhkia kaverit ovat kohdanneet (yksi lenkillä ollut joutui mm. juoksemaan roadman-teinilaumaa karkuun, yrittivät ryöstää siis). Lisää kokemuksia erilaisista ihmisryhmistä on tullut asiakaspalvelutöistä. Mutta tämähän ei sovi mieheni sukulaisille, jotka oikeasti lähettävät lapsillemme whatsappilla esim. uutisartikkeleita eri aiheista ja koittavat näin "kasvattaa" heitä haluamaansa suuntaan.... Meille eivät tietenkään tästä ole koskaan kertonut, kuulemme lapsilta millaista viestiä täti on taas laittanut.

Mikäs siinä, mutta on jotenkin käsittämättömän itserakasta noilta sukulaisilta kuvitella, että tuolla olisi jotain vaikutusta. Samoin opiskelupaikkavalintaan koittavat puuttua, että mihin kannattaisi mennä vaikka lapsemme on suoraan sanonut minne on menossa.

Taustalla on tietysti se, että mieheni ja minä olemme näitä huonompia ihmisiä joilla on väärät mielipiteet niin pitäähän meidän lapset koittaa pelastaa :). Tuo itserakkauden määrä vaan hämmentää, mutta lienee tyypillistä ihmisille, jotka ovat mielestään aina oikeassa ja väärässä olijoilla ei oikeastaan kuuluisi olla edes ihmisarvoa.

Tein lasun.

Meillä vanhukset puhuivat lastemme kuullen usein tuttaviensa sairauksista melko yksityiskohtaisin sanakääntein. Sen seurauksena yhdelle lapselleni tuli jo pienenä sairauden pelko, jota on hoidettu terapiassakin. Ymmärrän kyllä että lasten ei ole hyvä kasvaa pumpulissa, mutta ikävistä aiheista keskustelua voisi vähän rajoittaa varsinkin pienempien lasten kuullen.

Vierailija kirjoitti:

Vanhempani puhuivat kaikesta vieraiden läsnäollessa meidän kuullen. Oli rikkaus. En herännyt aikuisena kuplastani näkemään maailman todellisuutta, ja vaipumaan epätoivoon. Olin oppinut  kuulemaan monia näkökulmia asioihin ja valitsemaan niistä omani, en vain vanhempieni.

Epäilen, että teillä on ollut järkeviä puheenaiheita, että niistä on voitu kiihkottomasti keskustella.

Ei isovanhempien suusta, mutta ihan leikkipuistoissa kuultua. Eikä esim "Mies petti taas. Se yks v*tun h**ra aina tyrkyttää itteään, joka paikassa ja pitihän miehen sitten panna - testi ajaa! Turpiinsa sietäis saada." "v'tun k-pää!" "on silmämustaa, joo. En suostunut eilen saunassa ottamaan poskeen, niin sain selkääni" "Ensin läppäs ja sitten tönäs. Liukastuin märällä lattialla ja löin pääni pöntön reunaan" jnejne. 

Toivon todellakin, että alle kouluikäiset lapseni saavat elää rauhallisessa kuplassaan vielä pitkään.

Lasten kuullen puhutaan heidän korvilleen sopivista asioista. Fiksu aikuinen ymmärtää, mikä on sopivaa ja mikä ei. Meillä ei lasten kuullen puhuta esim. maailmalla riehuvista sodista, lento-onnettomuuksista, tuttavien ongelmista tai sairauksista.

En jaksanut lukea ketjua, mutta ratkaisisin tämän keskustelemalla lasten kanssa siitä että isovanhemmat ovat jo höperöitä ja puhuvat siksi mitä sattuu. 

Tuntuu, että tietty tilannetaju tai hienotunteisuus ei kuulu ainakaan suurten ikäluokkien repertuaariin. Omalle äidille ei voi kertoa mitään, siis todellakaan MITÄÄN, koska sen jälkeen yksityisasiani ovat koko suvun tiedossa ja ruodittava. Äidilleni on lisäksi ihan normaalia tavatessamme sanoa, että voisit laihduttaa - näytit 50 kiloisena paljon paremmalta (painan siis 60kg) ja vaatteetkin istuivat paremmin. En siis järkyttyisi mistään aiheesta, mitä kahvipöydässä käytäisiin - oli paikalla lapsia tai ei.

Ei lapsia pidä pumpulissa kasvattaa,kyllä ittte penskana kuulin asiat suoraan ja aina piti lähteä mukaan töihin isovanhempieni pientilalle,ei kukaan mitää kyselly haluutko?

Jos nykyajan lapset joutuis vielä elämään samanajan kuin minä niin varmasti olis paljon ilmotuksia viranomaisille tullu,nythän ei alaikäsellä saa mitään teetättää eikä heille huutaa,nuo oli ihan normieloa entisaikaan!

Meillä kotona lapset komennettiin aina pois, kun oli vieraita ja puhuttiin aikuisten asioista.  Oi, miten nautin, kun olin mummulassa ja siellä ei koskaan kielletty kuunteleemasta, kun aikuiset puhuivat vieraiden kanssa.  Se oli jännittävää ja ihanaa.  

No jaa, onhan se hyvä että lapsetkin oppivat että ihmisiä on erilaisia, niitä hankaliakin. Kyllä minäkin muistan kuulleeni vaikka minkälaisia juttuja ja minua kyllä myös kiinnosti ne. Vanhemmat myös jälkikäteen välillä kommentoi meille lapsillekin vieraiden outouksia jne. Kyllä ne lapset hiffaa.

Istuin lapsena aika useinkin aikuisten kahvipöydässä kun käytiin kylässä, ja oli niin tylsiä juttuja, että suurin osa höpinöistä meni täysin ohi.

Lapset todellaki ymmärtää pljo enempi asioita mitä vanhemmat uskoo!

Vasta vähän aikaa sitten 3 vuotias poikani katsoi uutisia. Sitten hän tuli luokseni, otti kädestäni kiinni ja totesi ”Palestiinan kysymys on valtavan vaikea! Pitisikö olla kenties vapahtajamme murhaajien puolella, vai terroristisiin toimiin jatkuvasti syyllistyvien puolella? Media värittää asiaa lapsiuhreilla ja kansanmurhalla. Isä, kumman puolella meidän pitäisi seistä?!”

Totesin että oleppa hiljaa ja syö pilttisi loppuun!