Lue keskustelun säännöt.
Kun isovanhemmat puhuvat lasten kuullen aikuisten asioista
17.05.2026 |
Miehen isä ja äiti puhuvat kahvipöydässä lasten kuullen mielestäni lapsille sopimattomista aiheista, kuten maahanmuuttopolitiikasta, lähisukulaisen alkoholiongelmasta, ulkomaanmatkalla havaituista prostituoiduista, lähestyvästä sodasta ym. Heidän arvomaailmansa erovat myös niin voimakkaasti omastani (sekä mieheni omasta) esim. maahanmuuttopolitiikan osalta, etten todellakaan haluaisi heidän jakavan näkemyksiään lapsilleni, mutta en myöskään ole yhtään kiinnostunut osallistumaan syvällisempään keskusteluun niin jyrkkiä mielipiteitä omaavien henkilöiden kanssa, joten katselen muualle tai yritän vaihtaa puheenaihetta. Meillä ei ole juuri muita tukiverkkoja ja myös miehen vanhemmat tarvitsevat jonkin verran apua mieheltäni ja toki myös haluan jonkin verran lapsia tutustuttaa isovanhempiinsa. Miehelläni on kuitenkin hyvin etäiset välit vanhempiinsa, enkä itsekään ole tarpeeksi läheinen heidän kanssaan ottaakseni asiaa puheeksi. Siispä jutut vaan jatkuvat, ja minä yritän parhaani mukaan vaihtaa puheenaihetta tai saattaa lapsia muihin puuhiin kuuntelemasta juttuja, siinä kuitenkaan aina onnistumatta. Miten ratkaisisitte asian vai antaisitteko lasten vaan kuunnella vierestä noita juttuja?
Kommentit (52)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minkä ikäiset lapset istuvat aikuisten kahvipöydässä?
Meillä ratkaistiin asia niin, että emme puhu mitään pojan perheen vierailujen aikana. Kun he saapuvat, sanomme hei ja kun he lähtevät, sanomme heippa. Näin lapsenlapset eivät joudu kuulemaan asioita, jotka ovat heille sopimattomia. On toiminut jo 15 vuotta.
Yhteinen hiljaisuus on hienoa hiljaisuutta. En minäkään halua, että miniä selittää kahvipöydässä masturbointitapojaan tai kertoo tunteistaan.
Vierailija kirjoitti:
Meillä ratkaistiin asia niin, että emme puhu mitään pojan perheen vierailujen aikana. Kun he saapuvat, sanomme hei ja kun he lähtevät, sanomme heippa. Näin lapsenlapset eivät joudu kuulemaan asioita, jotka ovat heille sopimattomia. On toiminut jo 15 vuotta.
Yhteinen hiljaisuus on hienoa hiljaisuutta. En minäkään halua, että miniä selittää kahvipöydässä masturbointitapojaan tai kertoo tunteistaan.
Oletko sä teini-ikäinen?
Koko lapsuus perustuu valheeseen ja todellisuus on märkä turbaani vasten kasvoja ja eläkepaperit laitetaan vetämään suoraan lapsilisästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minkä ikäiset lapset istuvat aikuisten kahvipöydässä?
Kaikenikäiset? Jos ollaan omalla porukalla ( lapset, vanhemmat, isovanhemmat) niin kuinka monta pöytää tarvitaan?
Vierailija kirjoitti:
Minkä ikäiset lapset istuvat aikuisten kahvipöydässä?
Kyse on 0-11-vuotiaista lapsista ja kyllä heistä jokainen vähintään hetkeksi aikaa istuu kahvi-/päivällispöytään, kun tullaan isovanhemmille kylään tai he meille. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä ratkaistiin asia niin, että emme puhu mitään pojan perheen vierailujen aikana. Kun he saapuvat, sanomme hei ja kun he lähtevät, sanomme heippa. Näin lapsenlapset eivät joudu kuulemaan asioita, jotka ovat heille sopimattomia. On toiminut jo 15 vuotta.
Yhteinen hiljaisuus on hienoa hiljaisuutta. En minäkään halua, että miniä selittää kahvipöydässä masturbointitapojaan tai kertoo tunteistaan.
Oletko sä teini-ikäinen?
Olen anoppi-ikäinen enkä todellakaan halua kahvipöytään miniän sukupolven keskusteluja siitä, millaisia tunteita mistäkin herää tai millaista seksiä tämä kaipaa. Aikansa yritti tuoda kahvipöytään myös keskustelua alkoholinkäytöstä ja kympoikerhosta, mutta kun ei puhuta mitään, ei synny enää ikäviä tunteita kenellekään eikä tarvitse olla eri mieltä.
Meillä ongelmana on minun vanhemmat. Annan lasten mennä omaan maailmaansa, eli he saavat tuolloin ruutuaikansa kuulokkeet korvilla, kun keskustellaan ns aikuisten kesken..
Jos minulla on daddy issues, isälläni on ollut koko elämä issues. Harva vaatii taaperolta Finlandia-palkittua romaania. Suunnilleen yhtä kohtuuttomia odotuksia asetamme sukupolville, jotka ovat kasvaneet emotionaalisessa erämaassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lähisukulaisen alkoholiongelmasta tai lomamatkan prostituoidusta en kyllä puhuisi missä kahvipöydässä, mutta lähes kaikesta muusta voi puhua myös lasten kuullen. Ei pelotellen sodasta eikä syrjien maahanmuuttajista mutta periaatteessa kaikesta.
Varmaan kertovat myös miten vaarallisia rokotukset on kun kerran sotakin on ovella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minkä ikäiset lapset istuvat aikuisten kahvipöydässä?
Kyse on 0-11-vuotiaista lapsista ja kyllä heistä jokainen vähintään hetkeksi aikaa istuu kahvi-/päivällispöytään, kun tullaan isovanhemmille kylään tai he meille. Ap
Ovathan nuo aikuisillekin mielestäni liian rankkoja aiheita vierailun yhteydessä kahvittelun ratoksi käsitellä.
Jos sinä ap tai miehesi ette saa sanottua ettei se ole okei, appivanhempasi luulevat että se on okei.
Kasvattakaa lapsenne ilman tukiverkkoja. Niin mekin jouduimme tekemään, kun toiset isovanhemmat olivat liian vanhoja ja toiset liian kiireisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi varmaan ihan neutraalisti sanoa, että en viitsi näistä keskustella lasten kuullen. Tai sitten vaan tosiaan vaihtaa aihetta pikaisesti. Jospa joskus tajuaisivat.
Miksi haluat tutustuttaa lapsesi tuollaisiin isovanhempiin?
Avaa suusi. Sano että ei ole pienille korville sooivia juttuja.
Eikö ainakin 11-vuotias ole jo kiinnostunut maailman menosta, ulkopolitiikasta ja maahanmuutosta? Tietenkään ihan kaikkea ei kannata lapsille sanoa mutta missä muualla he oppisivat keskustelemaan isoista asioista kuin oman perheen kanssa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä ratkaistiin asia niin, että emme puhu mitään pojan perheen vierailujen aikana. Kun he saapuvat, sanomme hei ja kun he lähtevät, sanomme heippa. Näin lapsenlapset eivät joudu kuulemaan asioita, jotka ovat heille sopimattomia. On toiminut jo 15 vuotta.
Yhteinen hiljaisuus on hienoa hiljaisuutta. En minäkään halua, että miniä selittää kahvipöydässä masturbointitapojaan tai kertoo tunteistaan.
Oletko sä teini-ikäinen?
Olen anoppi-ikäinen enkä todellakaan halua kahvipöytään miniän sukupolven keskusteluja siitä, millaisia tunteita mistäkin herää tai millaista seksiä tämä kaipaa. Aikansa yritti tuoda kahvipöytään myös keskustelua alkoholinkäytöstä ja kympoikerhosta, mutta kun ei puhuta mitään, ei synny enää ikäviä tunteita kenellekään eikä tarvitse olla eri mieltä.
Ja sillä tavalla lapsenlapsetkin oppivat, että mistään ei puhuta ja mitään ei kerrota?
Haluatko että lapsi kasvaa kuplassa ja joutuu oppimaan elämän realiteetit kantapään kautta? Ehkä aina ei kannata puhua aikuisten asioita mutta joskus kannattaa tuoda elämän kovia realiteetteja esiin ettei lapsesta kasvaa tynnyrissä olijaa.
Up