Kun isovanhemmat puhuvat lasten kuullen aikuisten asioista

Heidän mielipiteensä ovat jyrkkiä, mutta sinä et halua edes keskustella omistasi heidän kanssaan aikuisten kesken? Ehkä sinä olet näkemyksissäsi yhtä jyrkkä kuin hekin.

Vierailija kirjoitti:

Heidän mielipiteensä ovat jyrkkiä, mutta sinä et halua edes keskustella omistasi heidän kanssaan aikuisten kesken? Ehkä sinä olet näkemyksissäsi yhtä jyrkkä kuin hekin.

Missasit pointin aivan täysin: kysymys oli siitä, mikä on pienten lasten korville sopivaa ja mikä ei.

Sun " mielipiteesi" tulee suoraan televisiosta ja mediasta ja se mielipide on suomalaisvastainen vaikka et sitä itse ymmärtääkään, olet nainen sun ei pitäisi puhua politiikasta yhtään mitään, et sitä ymmärrä.

Meillä on vähän sama tilanne mutta pienemmät lapset, joten eivät ole juurikaan kiinnostuneita aikuisten keskusteluista. Kyllähän niitä juttuja tarttuu aikuisten puheista ja uutisista, eikä sitä voi välttää. Mutta tuntuu silti pahalta, että 4-vuotias sanoo venäläisten olevan pahiksia ja sodassa. Koitetataan sitten vanhempina kertoa asioista mahdollisimman neutraalisti ja lapsentasoisesti, koska ei haluta lapsen pelkäävän esimerkiksi drooni-iskuja. Tilanteessa pyritään vaihtamaan puheenaihe toiseen. Ei siinä lasten kuullen sanota, että tämä ei ole ihan lapsille sopiva puheenaihe, koska siitähän ne lapset vasta korviaan höristää.

Vierailija kirjoitti:

Sun " mielipiteesi" tulee suoraan televisiosta ja mediasta ja se mielipide on suomalaisvastainen vaikka et sitä itse ymmärtääkään, olet nainen sun ei pitäisi puhua politiikasta yhtään mitään, et sitä ymmärrä.

Voisin kuvitella aloittajan appiukko lausuisi juuri näin, oikein jyrisisi.

Vierailija kirjoitti:

Meillä on vähän sama tilanne mutta pienemmät lapset, joten eivät ole juurikaan kiinnostuneita aikuisten keskusteluista. Kyllähän niitä juttuja tarttuu aikuisten puheista ja uutisista, eikä sitä voi välttää. Mutta tuntuu silti pahalta, että 4-vuotias sanoo venäläisten olevan pahiksia ja sodassa. Koitetataan sitten vanhempina kertoa asioista mahdollisimman neutraalisti ja lapsentasoisesti, koska ei haluta lapsen pelkäävän esimerkiksi drooni-iskuja. Tilanteessa pyritään vaihtamaan puheenaihe toiseen. Ei siinä lasten kuullen sanota, että tämä ei ole ihan lapsille sopiva puheenaihe, koska siitähän ne lapset vasta korviaan höristää.

Mutta venäläisethän ON pahiksia ja sodassa. Ei sitä pidä normalisoida eikä painaa villaisella neutraaliksi edes lapselle. 

Kysy 11-vuotiaalta, mitä hän tykkää mummolassa käymisestä ja onko siellä koskaan tapahtunut mitään mikä tuntuisi epämukavalta. Jos teillä on hyvä keskusteluyhteys, hän kertoo sinulle kannattaako pienempiä sisaruksia altistaa paikalle jatkossa/alkuunkaan. Älä yritä puhumattomuuden keinoin välittää lapsille hyvää keskustelukulttuuria ja tunnetaitoja, se ei valitettavasti toimi. Älä kuitenkaan varmuuden vuoksi etäännytä lapsia harvoista sukulaisistaan. Hyvä heidän on turvallisen rajoissa tottua erilaisten ihmisten kanssa luovimiseen ja nähdä omin silmin isänsä historiaa.

Minusta tuo on ihan asiallista ja tavallista keskustelua. En ole ikinä pienenäkään lapsia suojellut erityisesti aikuisten puheilta ja erilaisilta keskustelunaiheilta, siinähän nuo kasvavat ja oppivat. Ainoa asia, josta olen huomauttanut, on aikuisten kiroilu tai tosi roisi kielenkäyttö sekä alkoholista ihannoivasti puhuminen tyyliin "illalla lähdetään ryyppäämään, meinaan olla aivan naamat" ja tälle nauraminen. Miehet, etenkin lapsettomat itse, ei aina tajua mitä voi puhua pienten seurassa. Onneksi harvoin noin pönttöjä olen tavannut, jotain sukulaismiehiä joskus. 

Jos olen eri mieltä jostakin esim. poliittisesta asiasta, sanon ihan rauhallisesti, että olen eri mieltä ja vaihdan sitten puheenaihetta. Lapsille varmaan sanoisin vielä jälkikäteen, että isovanhemmilla on erilaiset ajatukset ja arvot tässä asiassa, äiti ajattelee näin xxx, mutta korostaisin, että aikuiset ihmiset voi olla eri mieltä ja silti keskustella ihan rauhallisesti ja viihtyä yhdessä. Tämähän on asia, joka on täysin katoava näkemys ja taito nykyisessä suomalaisessa kulttuurissa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos sinä ap tai miehesi ette saa sanottua ettei se ole okei, appivanhempasi luulevat että se on okei.

Kasvattakaa lapsenne ilman tukiverkkoja. Niin mekin jouduimme tekemään, kun toiset isovanhemmat olivat liian vanhoja ja toiset liian kiireisiä.

Varmaan joskus kuitenkin heitä tapasitte? Emme mekään usein turvaudu näihin vähäisinkään turvaverkkoihin, mutta mies kokee velvollisuudekseen mennä joskus tapaamaan omia vanhempiaan, ja toki joskus olemme itsekin avun tarpeessa, esim. vajaa vuosi sitten, kun nuorimmaisemme syntyi ja olimme synnytyssairaalassa. Emme haluaisi kokonaan katkaista välejä, mutta nuo puheenaiheet ovat kyllä mielestäni iikaa edes näille harvoille tapaamisille. Itsekin harrastan tuota, että ohjaan lapset vaikka peliensä ääreen, mutta jos lapsi on vielä syömässä, on se hieman mahdotonta. Tuntuu myös vaikealta sanoa isovanhemmille, että keskustellaanko tästä aiheesta myöhemmin, kun lapset eivät ole läsnä, koska saattavat yhtäkkiä kesken ihan neutraalin keskustelun heittää vaan jonkin kommentin, esim., että paljon näkyi niitä maahanmuuttajia sielläkin, varmaan ilmaisen ruoan perässä tulleet, hehe. Ja toki erilaisista asioista voi keskustella sivistyneeseen ja ikäsensitiiviseen sävyyn lasten kanssa, ei kuitenkaan tuohon isovanhempien tyyliin. Ap

Sellaisiin  maahanmuuuttajapuheisiin voi sanoa nätisti, että ne ihmiset ovat varmaan  Suomessa ihan laillisesti. Jos viranomaiset ovat antaneet jollekin oleskeluluvan, niin silloin henkilöllä on oikeus olla täällä.  Tätä  voi kokeilla. Tajuan, että jotkut keskustelunaiheet eivät sovi lapsille. Joskus voi olla pakko keskeyttää vieraiden puheet, jos tulee liian ronskia tekstiä. Mahtaako Ap:n appivanhemmilla olla muuten kaikki kunnossa? Alkava dementia voi joillakin iäkkäillä aiheuttaa sen, että ihminen ymmärrä, mikä on sopivaa, mikä ei.

Lapsille ei tarvitse sanoa yhtään mitään jos nämä eivät itse nosta asiaa esille. 

Mitä enemmän selittelee sitä syvempää kuoppaan itselleen kaivaa. Ei lapsi välttämättä ymmärrä että puheissa on jotain väärää ellei aikuinen tee niistä numeroa. Äidin tunteet eivät ole = lasten tunteen. Eli ap tulee vasta lapsen tunteisiin, ei omiinsa. 

"Ei lapsi välttämättä ymmärrä että puheissa on jotain väärää ellei aikuinen tee niistä numeroa."

Aivan, sitä kutsutaan kasvatukseksi, että lapselle esimerkiksi kerrotaan mikä on oikein ja mikä on väärin. Että toisia halventavat rasitiset puheet on esimerkiksi väärin. 

Lapsilla kun on tapana toistaa kuulemaansa ja omaksua asiat sellaisinaan kyseenalaistamatta ja pitää vaikkapa niitä rasistisia asenteita ja puheita normaaleina, varsinkin jos niitä enemmänkin kuulee, erityisesti läheisiltä ihmisiltä. Siksi vanhempien on tärkeä kiinnittää tällaisiin asioihin huomiota ja selittää lapselle, mistä on kyse. 

Jos sen sijaan vanhempi vain myötäilee ikäviä puheita, eikä myöhemminkään selitä asioita lapselle, niin lapsi luulee että tuollainen on täysin ok ja normaalia.

Ja kyllä lapsia tulee myös suojella tietyltä aikuisten asioilta, vaikka pumpulissa ei pidäkään kasvattaa, sekä tulee nimenomaan kasvattaa, opettaa ja selittää tarpeen tullen niitä ikävämpiäkin asioita. 

Kyllä aikuisten tosiaan pitäisi vähän miettiä mitä suustaan päästelevät, ainakin lasten kuullen ja muutenkin!

Aikoinaan 60-luvulla, kun olin vielä pieni, äitini sanoi joskus naapurin tädin kanssa kahvitellessaan, että "pienillä padoilla on korvat".  Tästä tiesin, että nyt ne puhuu jänniä asioita ja pitääpä terästäytyä kuuntelemaan!   Enpä kyllä yleensä tajunnut hölkäsen pöläystä!

Anna olla.

Ovat sen sukupolven ihmisiä että tunnetaidot ovat eri tasolla.

Keskity hyvään, lapset ei kuuntelusta rikki mene. Illalla voi aina kysyä mitä jäi mieleen päivästä ja jäikö joku asia pohdituttamaan.

Anna malli miten keskustellaan asioista kiihtymättä ja ollaan turvallisesti eri mieltä.

Omat vanhemmat vähän samaan tyyliin raskaita, mutta eivät juo,polta tai hakkaa lapsia joten hörisköön saippulaatikon päällä saaden edes tenavista yleisöä. Who cares. Jos pelkäät että huonot asenteet tai arvot tarttuvat niin puolusta näkemyksiäsi. He varmaan pitävät teitä ihme tuppisuina ja kokevat velvollisuudekseen vähän sivistää teitä😆

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä ainakin minä ja Appi puhumme sitten lapsenlapsillemne maahanmuutosta ja sen "lieveilmiöistä" koska omat lapsemme ovat täysin sokaistuneet woke-ideologiasta. Salassa tosin joudumme puhumaan näistä mutta pakko on että saavat todellista tietoa edes jostain..

Sekä meidän lapsilla että lapsenlapsilla on aina ollut kavereita, joiden perheet ovat muuttaneet tänne jostain muualta.

Aikuiset lapsemme ovat myös opiskelleet ulkomailla vähintään kielikursseilla, jolloin on syntynyt myös pitkäaikaisia ystävyyksiä.

Lapsemme ovat tutustuneet jo alle kouluikäisinä pakolaislapsiin ja ovat jo tuolloin saaneet kuulla elämän karuista tosiasioista.

Lapsenlapset juttelevat luontevasti kavereistaan, joiden nimet eivät löydy suomalaisesta kalenterista. Heille on itsestään selvää, että ihmiset ovat erilaisia monella tavalla. Rumasti puhuminen muista ulkoisten piirteiden perusteella on heille käsittämätöntä.

Eli kun on sinun kanssasi jostain eri mieltä, "puhuu rumasti". Selvä se.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvä lasten kuulla elämän realiteettejakin eikä pelkästään sitä w o k e -mä d ä tys tä, mitä kouluissa syötetään. Etenkin tyttölapset ovat w o k e tu ksen uhreja eivätkä kykene ajattelemaan itsenäisesti maailman menoa, mutta pojat eivät onneksi niele kaikkea kokonaisena ja toki näkevät myös ihan arjessa, että kaikki ei ole todellakaan sitä, mitä väitetään.

Sun mielestä on ihan ok, että maailmassa ei suvaita mitään erilaista, vaan kaikkien on oltava massaa? Jos joku uskaltaa olla oma itsensä, eikä näytellä muuta, hänet joutaakin kivittää? Sinä elät vihan maailmassa ja haluat, että se varmasti tarttuu kaikkiin.

Pojat on aina olleet agressiivisempia ja se johtuu testosteronista. Se ei silti tarkoita sitä, että he olisi viisaampia, ei todellakaan. Moni mies vanhemmiten luopuu siitä koviksen roolista ja hirveästä uhostaan ja muttuvat mukavammaksi ihmiseksi. 

Viha ei pelasta ketään, vaan maailma muutuu vihan myötä aina vaan pahemmaksi paikaksi meille kaikille elää. Mitä siitä, jos joku mies haluaa meikata ja pukeutua mekkoon? Ketä se uhkaa? Ei ketään. 

Mistä tähän se viha tuli? Tai kivittäminen? Nyt kuulostaa aika reippaalta projektiolta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on vähän sama tilanne mutta pienemmät lapset, joten eivät ole juurikaan kiinnostuneita aikuisten keskusteluista. Kyllähän niitä juttuja tarttuu aikuisten puheista ja uutisista, eikä sitä voi välttää. Mutta tuntuu silti pahalta, että 4-vuotias sanoo venäläisten olevan pahiksia ja sodassa. Koitetataan sitten vanhempina kertoa asioista mahdollisimman neutraalisti ja lapsentasoisesti, koska ei haluta lapsen pelkäävän esimerkiksi drooni-iskuja. Tilanteessa pyritään vaihtamaan puheenaihe toiseen. Ei siinä lasten kuullen sanota, että tämä ei ole ihan lapsille sopiva puheenaihe, koska siitähän ne lapset vasta korviaan höristää.

Mutta venäläisethän ON pahiksia ja sodassa. Ei sitä pidä normalisoida eikä painaa villaisella neutraaliksi edes lapselle. 

Kyllä minusta on todella surullista, että 4-vuotiaat pohtivat tuollaisia asioita. Enkä koe tarpeelliseksi leimata kokonaista kansakuntaa. Koko lapsuuden olen joutunut kuuntelemaan ryssittelyä, enkä halua että se on normaalia enää tänä päivänä. Tottakai lapselle voi kertoa, että Venäjä on sodassa mutta turha lietsoa pelkoa selittämällä, että he hyökkäävät naapurimaihin jne. Koska kyllä nuo lapset tietävät, että Venäjä on Suomen naapurimaa. 

BM kirjoitti:

Meillä pojan perheen kanssa on yhteisymmärrys ettei ihan kaikesta puhuta, ei kahvipöydässä eikä muutenkaan.  Ei se sen kummempaa vaadi kuin että yhteisesti sovitaan asian olevan näin.  Samoin pelottavista asioista ei puhuta, esim sota. Tapaamiset mennään lasten ehdoilla, ei meidän aikuisten. Lapset iältään 10 ja 4

Osaavatko ne arvokkaat lapset myös käyttäytyä, vai mennäänkö kaikessa heidän ehdoillaan?

Vierailija kirjoitti:

Anna olla.

Ovat sen sukupolven ihmisiä että tunnetaidot ovat eri tasolla.

Keskity hyvään, lapset ei kuuntelusta rikki mene. Illalla voi aina kysyä mitä jäi mieleen päivästä ja jäikö joku asia pohdituttamaan.

Anna malli miten keskustellaan asioista kiihtymättä ja ollaan turvallisesti eri mieltä.

 

Omat vanhemmat vähän samaan tyyliin raskaita, mutta eivät juo,polta tai hakkaa lapsia joten hörisköön saippulaatikon päällä saaden edes tenavista yleisöä. Who cares. Jos pelkäät että huonot asenteet tai arvot tarttuvat niin puolusta näkemyksiäsi. He varmaan pitävät teitä ihme tuppisuina ja kokevat velvollisuudekseen vähän sivistää teitä😆

Mitkä ihmeen tunnetaidot?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on vähän sama tilanne mutta pienemmät lapset, joten eivät ole juurikaan kiinnostuneita aikuisten keskusteluista. Kyllähän niitä juttuja tarttuu aikuisten puheista ja uutisista, eikä sitä voi välttää. Mutta tuntuu silti pahalta, että 4-vuotias sanoo venäläisten olevan pahiksia ja sodassa. Koitetataan sitten vanhempina kertoa asioista mahdollisimman neutraalisti ja lapsentasoisesti, koska ei haluta lapsen pelkäävän esimerkiksi drooni-iskuja. Tilanteessa pyritään vaihtamaan puheenaihe toiseen. Ei siinä lasten kuullen sanota, että tämä ei ole ihan lapsille sopiva puheenaihe, koska siitähän ne lapset vasta korviaan höristää.

Mutta venäläisethän ON pahiksia ja sodassa. Ei sitä pidä normalisoida eikä painaa villaisella neutraaliksi edes lapselle. 

Kyllä minusta on todella surullista, että 4-vuotiaat pohtivat tuollaisia asioita. Enkä koe tarpeelliseksi leimata kokonaista kansakuntaa. Koko lapsuuden olen joutunut kuuntelemaan ryssittelyä, enkä halua että se on normaalia enää tänä päivänä. Tottakai lapselle voi kertoa, että Venäjä on sodassa mutta turha lietsoa pelkoa selittämällä, että he hyökkäävät naapurimaihin jne. Koska kyllä nuo lapset tietävät, että Venäjä on Suomen naapurimaa. 

Voi voi kun olet voinyt ryssssssittelyä kuuntelemaan. Miten Suomen tshuhnat ihan kokonaista kansakuntaa demonisoivat.

Ikävä kyllä naapurimaihin hyökkäävät maanmiehesi tekevät sen demonisoinnin ihan itse, ihan omilla teoillaan, joka päivä.

Niin kauan kun se jatkuu, ikävä kyllä lapsesikin siitä joutuvat kärsimään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on vähän sama tilanne mutta pienemmät lapset, joten eivät ole juurikaan kiinnostuneita aikuisten keskusteluista. Kyllähän niitä juttuja tarttuu aikuisten puheista ja uutisista, eikä sitä voi välttää. Mutta tuntuu silti pahalta, että 4-vuotias sanoo venäläisten olevan pahiksia ja sodassa. Koitetataan sitten vanhempina kertoa asioista mahdollisimman neutraalisti ja lapsentasoisesti, koska ei haluta lapsen pelkäävän esimerkiksi drooni-iskuja. Tilanteessa pyritään vaihtamaan puheenaihe toiseen. Ei siinä lasten kuullen sanota, että tämä ei ole ihan lapsille sopiva puheenaihe, koska siitähän ne lapset vasta korviaan höristää.

Mutta venäläisethän ON pahiksia ja sodassa. Ei sitä pidä normalisoida eikä painaa villaisella neutraaliksi edes lapselle. 

Kyllä minusta on todella surullista, että 4-vuotiaat pohtivat tuollaisia asioita. Enkä koe tarpeelliseksi leimata kokonaista kansakuntaa. Koko lapsuuden olen joutunut kuuntelemaan ryssittelyä, enkä halua että se on normaalia enää tänä päivänä. Tottakai lapselle voi kertoa, että Venäjä on sodassa mutta turha lietsoa pelkoa selittämällä, että he hyökkäävät naapurimaihin jne. Koska kyllä nuo lapset tietävät, että Venäjä on Suomen naapurimaa. 

Voi voi kun olet voinyt ryssssssittelyä kuuntelemaan. Miten Suomen tshuhnat ihan kokonaista kansakuntaa demonisoivat.

Ikävä kyllä naapurimaihin hyökkäävät maanmiehesi tekevät sen demonisoinnin ihan itse, ihan omilla teoillaan, joka päivä.

Niin kauan kun se jatkuu, ikävä kyllä lapsesikin siitä joutuvat kärsimään.

Pahoittelut mutta en ole venäläinen taustoiltani. Mutta itärajan tuntumassa kasvaneena tuo ryssittely oli arkipäivää. Vääränlainen nimi oli selvä merkki toisille siitä, että kyseessä on venäläinen. Samalla tavalla en halua lasteni kasvavan maailmassa, jossa on ok kutsua tummaihoisia mutakuonoiksi, ählämeiksi tai neekereiksi. 

"Meillä ei ole juuri muita tukiverkkoja ja myös miehen vanhemmat tarvitsevat jonkin verran apua mieheltäni."

Tutustukaa hyvät äidit ja isät ihmisiin - lasten kerhokavereiden ja koulukavereiden vanhempiin, naapureihinne, harrastuskavereihin jne., jne. Onko teillä muita sukulaisia kuin appivanhemmat? Tukiverkkoja kannattaa etsiä myös muualta kuin sukulaisista! Suku on pahin - usein! Anoppi ja appiukko eivät usein pidä miniästään ja vävystään.

Sano suoraan anopille ja appiukolle, että et pidä heidän tavastaan tuoda lapsille sopimattomia uutisia kotiinne. Puutu aina ja heti mahdollisiin rasistisiin, syrjiviin ja sovinistisiin kommentteihin, jos niitä möläytellään. Anoppi ja appiukko voivat liittyä eläkeläiskerhoihin ja vapaaehtoistyöhön. Eläkeläiset harrastavat usein sauvakävelyä, vesijumppaa, bingossa käyntiä ja eläkeläisten retkiä.