Lue keskustelun säännöt.
Kun isovanhemmat puhuvat lasten kuullen aikuisten asioista
Miehen isä ja äiti puhuvat kahvipöydässä lasten kuullen mielestäni lapsille sopimattomista aiheista, kuten maahanmuuttopolitiikasta, lähisukulaisen alkoholiongelmasta, ulkomaanmatkalla havaituista prostituoiduista, lähestyvästä sodasta ym. Heidän arvomaailmansa erovat myös niin voimakkaasti omastani (sekä mieheni omasta) esim. maahanmuuttopolitiikan osalta, etten todellakaan haluaisi heidän jakavan näkemyksiään lapsilleni, mutta en myöskään ole yhtään kiinnostunut osallistumaan syvällisempään keskusteluun niin jyrkkiä mielipiteitä omaavien henkilöiden kanssa, joten katselen muualle tai yritän vaihtaa puheenaihetta. Meillä ei ole juuri muita tukiverkkoja ja myös miehen vanhemmat tarvitsevat jonkin verran apua mieheltäni ja toki myös haluan jonkin verran lapsia tutustuttaa isovanhempiinsa. Miehelläni on kuitenkin hyvin etäiset välit vanhempiinsa, enkä itsekään ole tarpeeksi läheinen heidän kanssaan ottaakseni asiaa puheeksi. Siispä jutut vaan jatkuvat, ja minä yritän parhaani mukaan vaihtaa puheenaihetta tai saattaa lapsia muihin puuhiin kuuntelemasta juttuja, siinä kuitenkaan aina onnistumatta. Miten ratkaisisitte asian vai antaisitteko lasten vaan kuunnella vierestä noita juttuja?
Kommentit (178)
Anna lasten oppia tuntemaan isovanhempien älykkyys, se on periytyvää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minkä ikäisiä lapset ovat?
kolmekymppisiä !
Riippuu vähän siitä mitä aikuisten asioita vanhemmat puhuu.
Ei tietenkään kaikki aikuisten asiat ole suotuisaa lasten kuunnella.
hyvä opettaa viher punikkien pennut todellisuuteen
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minkä ikäiset lapset istuvat aikuisten kahvipöydässä?
Kyse on 0-11-vuotiaista lapsista ja kyllä heistä jokainen vähintään hetkeksi aikaa istuu kahvi-/päivällispöytään, kun tullaan isovanhemmille kylään tai he meille. Ap
Meillä meni niin, että poika sanoi suorat sanat kun alettiin papan kanssa kertoa nek ru-juttuja ja ho mo-vitsejä.
Muutenkin jouduttiin siivoamaan suumme kun meistä tuli isovanhempia. Myös alkoholille täyskielto lasten ollessa luonamme. Tottelimme, hyvin on mennyt ja välit pysyneet kunnossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Riippuu vähän siitä mitä aikuisten asioita vanhemmat puhuu.
Ei tietenkään kaikki aikuisten asiat ole suotuisaa lasten kuunnella.
Olin pienenä mummolassa ja mummo jutteli naapurin mummon kanssa kaikenlaisia aikuisten asioita, lastenteosta alkaen. He vain vilkaisivat minuun päin ja sanoivat, ettei noin pieni voi ymmärtää. Ymmärsin kaiken, mutta tuskin siitä traumoja on tullut.
Tietävätkö ystävänne, mistä aiheista teillä saa puhua, kun niille miehen vanhemmille olette sen unohtaneet kertoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
BM kirjoitti:
Meillä pojan perheen kanssa on yhteisymmärrys ettei ihan kaikesta puhuta, ei kahvipöydässä eikä muutenkaan. Ei se sen kummempaa vaadi kuin että yhteisesti sovitaan asian olevan näin. Samoin pelottavista asioista ei puhuta, esim sota. Tapaamiset mennään lasten ehdoilla, ei meidän aikuisten. Lapset iältään 10 ja 4
On se aikuiselle melko kuivaa pelkästään lasten juttuja höpistä ja kuunnella kaiken aikaa. Voi ne lapset välillä leikkiä vaikka keskenään.
Vierailija kirjoitti:
Mulla on yksi rasistinen, homofobinen, misogyyninen ja muutenkin mielipiteiltään aika kaamea sukulaistäti. Syvästi inhoaa myös vammaisia (en todellakaan tiedä miksi). Nyt yli 80v. Päällisin puolin maailman herttaisin ihminen josta ei ikinä uskoisi millaisia juttuja privaatisti sanoo. Eli jollain tasolla tietää olevansa väärässä, koska selkeästi suodattaa puheitaan.
Olen sanonut lapselleni, että tällä ihmisellä on sellainen maailmankuva jota me emme jaa ja hänen jutuistaan ei kannata välittää, mutta käydään silti kylässä, koska hän oli minulle lapsena tärkeä. Ja varmaan jutut oli samaa tasoa, mutta en mä siitä rikki tainnut menä koska maailmankuvani tosiaan on täysin erilainen kuin tällä ihmisellä.
Minusta kaikki tarvisi tässä ajassa annoksen sitä ajatusta, että ei hyväksy ihmisen puheita, mutta voi silti hyväksyä ihmisen.
Ihminen on kokonaisuus puheineen ja ajatuksineen. Tekopyhää on tuo erittelysi ihmisen ja hänen puheidensa hyväksymisestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tietävätkö ystävänne, mistä aiheista teillä saa puhua, kun niille miehen vanhemmille olette sen unohtaneet kertoa.
Minä en vietä aikaa lasten kanssa sellaisten ystävieni seurassa, jotka eivät ymmärrä selittämättä, mistä ja millä tavalla on soveliasta puhua lasten seurassa/kanssa. Tapaan heitä sitten aikuisten kesken, niin voidaan jutella välittämättä pienistä korvista ympärillä. Isovanhempia ja muita sukulaisia taas on jonkinlainen velvollisuus tavata, tai ainakin pitäisi olla melko suuria puutteita vuorovaikutuksessa, että päättäisi kokonaan olla tutustuttamatta lapsia sukujuuriinsa. Isovanhempien kanssa voi keskustella aikuisten asiat sitten vaikka puhelimessa tai muuten aikuisten kesken. Silloin, kun lapset ovat läsnä, mennään todellakin lasten ehdoilla. Ja näille, jotka vetivät tämän joksikin vihervassari-woke-keskusteluksi, onko teistä todellakin ok, että isoäiti puhuu pienelle pojalle miehistä negatiiviseen sävyyn, että "juuri tuollaisia miehet ovat aina olleet ja tulevat aina olemaan, täysiä sikoja"? Tämä siis yksi näitä sopimattomia kommentteja isovanhemman suusta lapsen kuullen.
Mun äiti on toisinaan puheissaan vähän rajaton.. Se on puhunut omsta seksiasioistaan meille aikuisille lapsilleen pikkasen liian avoimesti. Ei yksityiskohtia, mutta sinnepäin. Kuitenkin kattoo, ettei alaikäisiä ole paikalla.
Kerran hänen miehensä oli kuulolla, kun juttua alkoi tulemaan. Mies ärähti, ettei lapsille tuommoisista asioista puhuta. Äiti vielä yritti, että aikuisiahan nämä on ja omaakin elämää, kun lapsia on tullut. "SILTI näitä juttuja lasten ei tarvii kuulla!" Ne jututhan loppui siihen. Äiti usko.
Oli sen verran iso juttu mulle ja siskolle, että järjestettiin miehelle hemmottelupäivä. Käytiin hohtogolfissa, jalkahoidossa ja pihviraflassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tietävätkö ystävänne, mistä aiheista teillä saa puhua, kun niille miehen vanhemmille olette sen unohtaneet kertoa.
Minä en vietä aikaa lasten kanssa sellaisten ystävieni seurassa, jotka eivät ymmärrä selittämättä, mistä ja millä tavalla on soveliasta puhua lasten seurassa/kanssa. Tapaan heitä sitten aikuisten kesken, niin voidaan jutella välittämättä pienistä korvista ympärillä. Isovanhempia ja muita sukulaisia taas on jonkinlainen velvollisuus tavata, tai ainakin pitäisi olla melko suuria puutteita vuorovaikutuksessa, että päättäisi kokonaan olla tutustuttamatta lapsia sukujuuriinsa. Isovanhempien kanssa voi keskustella aikuisten asiat sitten vaikka puhelimessa tai muuten aikuisten kesken. Silloin, kun lapset ovat läsnä, mennään todellakin lasten ehdoilla. Ja näille, jotka vetivät tämän joksikin vihervassari-woke-keskusteluksi, onko teistä todellakin ok, että isoäiti puhuu pienelle pojalle miehistä negatiiviseen sävyyn, että "juuri tuollaisia miehet ovat aina olleet ja tulevat aina olemaan, täysiä sikoja"? Tämä siis yksi näitä sopimattomia kommentteja isovanhemman suusta lapsen kuullen.
Johon lapsi vastaa: ei mummo, ei ne oo sikoja, ei ne edes röhki.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minkä ikäiset lapset istuvat aikuisten kahvipöydässä?
Kyse on 0-11-vuotiaista lapsista ja kyllä heistä jokainen vähintään hetkeksi aikaa istuu kahvi-/päivällispöytään, kun tullaan isovanhemmille kylään tai he meille. Ap
Meillä meni niin, että poika sanoi suorat sanat kun alettiin papan kanssa kertoa nek ru-juttuja ja ho mo-vitsejä.
Muutenkin jouduttiin siivoamaan suumme kun meistä tuli isovanhempia. Myös alkoholille täyskielto lasten ollessa luonamme. Tottelimme, hyvin on mennyt ja välit pysyneet kunnossa.
Haastava yleisö jos tollaset jutut menee bänniin...
Tulee mieleen yksi Mel Brooksin leffa, jossa hän esitti Varsovalaisen teatterin johtajaa toisen maail ma nsodan n a sse miehityksen aikana, ja uudet isännät antoi ukaasin kielletyistä aiheista, mitä ei saa käsitellä näytelmä taiteessa, ne olivat "h0 mot, juu talaiset, ja mus talaiset".
Mel Brooksin hahmo (ju utalainen) voivotteli että ei hemmetti, mitä me nyt tehdään, jos ei teatterissa saa vääntää vitsiä h0 moista, juu talaisista ja mus talaisista??
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sun " mielipiteesi" tulee suoraan televisiosta ja mediasta ja se mielipide on suomalaisvastainen vaikka et sitä itse ymmärtääkään, olet nainen sun ei pitäisi puhua politiikasta yhtään mitään, et sitä ymmärrä.
Mitä ihmettä sinä öyhötät?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sun " mielipiteesi" tulee suoraan televisiosta ja mediasta ja se mielipide on suomalaisvastainen vaikka et sitä itse ymmärtääkään, olet nainen sun ei pitäisi puhua politiikasta yhtään mitään, et sitä ymmärrä.
Mitä ihmettä sinä öyhötät?
No niin.... kuten sanottua, et ymmärrä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on vähän sama tilanne mutta pienemmät lapset, joten eivät ole juurikaan kiinnostuneita aikuisten keskusteluista. Kyllähän niitä juttuja tarttuu aikuisten puheista ja uutisista, eikä sitä voi välttää. Mutta tuntuu silti pahalta, että 4-vuotias sanoo venäläisten olevan pahiksia ja sodassa. Koitetataan sitten vanhempina kertoa asioista mahdollisimman neutraalisti ja lapsentasoisesti, koska ei haluta lapsen pelkäävän esimerkiksi drooni-iskuja. Tilanteessa pyritään vaihtamaan puheenaihe toiseen. Ei siinä lasten kuullen sanota, että tämä ei ole ihan lapsille sopiva puheenaihe, koska siitähän ne lapset vasta korviaan höristää.
Mutta venäläisethän ON pahiksia ja sodassa. Ei sitä pidä normalisoida eikä painaa villaisella neutraaliksi edes lapselle.
Kyllä minusta on todella surullista, että 4-vuotiaat pohtivat tuollaisia asioita. Enkä koe tarpeelliseksi leimata kokonaista kansakuntaa. Koko lapsuuden olen joutunut kuuntelemaan ryssittelyä, enkä halua että se on normaalia enää tänä päivänä. Tottakai lapselle voi kertoa, että Venäjä on sodassa mutta turha lietsoa pelkoa selittämällä, että he hyökkäävät naapurimaihin jne. Koska kyllä nuo lapset tietävät, että Venäjä on Suomen naapurimaa.
Voi voi kun olet voinyt ryssssssittelyä kuuntelemaan. Miten Suomen tshuhnat ihan kokonaista kansakuntaa demonisoivat.
Ikävä kyllä naapurimaihin hyökkäävät maanmiehesi tekevät sen demonisoinnin ihan itse, ihan omilla teoillaan, joka päivä.
Niin kauan kun se jatkuu, ikävä kyllä lapsesikin siitä joutuvat kärsimään.
Pahoittelut mutta en ole venäläinen taustoiltani. Mutta itärajan tuntumassa kasvaneena tuo ryssittely oli arkipäivää. Vääränlainen nimi oli selvä merkki toisille siitä, että kyseessä on venäläinen. Samalla tavalla en halua lasteni kasvavan maailmassa, jossa on ok kutsua tummaihoisia mutakuonoiksi, ählämeiksi tai neekereiksi.
Kyynel.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä ratkaistiin asia niin, että emme puhu mitään pojan perheen vierailujen aikana. Kun he saapuvat, sanomme hei ja kun he lähtevät, sanomme heippa. Näin lapsenlapset eivät joudu kuulemaan asioita, jotka ovat heille sopimattomia. On toiminut jo 15 vuotta.
Yhteinen hiljaisuus on hienoa hiljaisuutta. En minäkään halua, että miniä selittää kahvipöydässä masturbointitapojaan tai kertoo tunteistaan.
Oletko sä teini-ikäinen?
Olen anoppi-ikäinen enkä todellakaan halua kahvipöytään miniän sukupolven keskusteluja siitä, millaisia tunteita mistäkin herää tai millaista seksiä tämä kaipaa. Aikansa yritti tuoda kahvipöytään myös keskustelua alkoholinkäytöstä ja kympoikerhosta, mutta kun ei puhuta mitään, ei synny enää ikäviä tunteita kenellekään eikä tarvitse olla eri mieltä.
Ja sillä tavalla lapsenlapsetkin oppivat, että mistään ei puhuta ja mitään ei kerrota?
Olemme sietämätön sukupolvi. Sössimme kaiken, kun menimme terapiaan. Hyvästi, seesteisen säyseät vuosikymmenet. Yhtäkkiä aloimme vaatia vanhemmiltamme kaikenlaista outoa, kuten tunnetaitoja ja kommunikointia. Listasimme heille kaiken, missä he olivat epäonnistuneet. Meistä oli tullut neuroottisia tai kovia, epävarmoja tai kyynisiä, pelokkaita tai vältteleviä tai näitä kaikkia yhtä aikaa. Vähitellen pitäisi myöntää, että ääliöliberalismi, joka halusi nostaa kaiken keskiöön yksilön ja tämän tunteet ja oikeudet meni totaalisesti metsään.
Katkeruus on ääliön merkki. Ei mulla muuta.
Vierailija kirjoitti:
Minkä ikäiset lapset istuvat aikuisten kahvipöydässä?
Ei kai kahvipöytään mitään ikärajaa ole?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä ratkaistiin asia niin, että emme puhu mitään pojan perheen vierailujen aikana. Kun he saapuvat, sanomme hei ja kun he lähtevät, sanomme heippa. Näin lapsenlapset eivät joudu kuulemaan asioita, jotka ovat heille sopimattomia. On toiminut jo 15 vuotta.
Yhteinen hiljaisuus on hienoa hiljaisuutta. En minäkään halua, että miniä selittää kahvipöydässä masturbointitapojaan tai kertoo tunteistaan.
Oletko sä teini-ikäinen?
Olen anoppi-ikäinen enkä todellakaan halua kahvipöytään miniän sukupolven keskusteluja siitä, millaisia tunteita mistäkin herää tai millaista seksiä tämä kaipaa. Aikansa yritti tuoda kahvipöytään myös keskustelua alkoholinkäytöstä ja kympoikerhosta, mutta kun ei puhuta mitään, ei synny enää ikäviä tunteita kenellekään eikä tarvitse olla eri mieltä.
Onpas erikoista. Eipä kyllä tulisi itselleni mieleenkään alkaa anopin kuullen avautumaan jostain seksimieltymyksistä.
Niin, sitähän voisi itsekin avata suunsa.