Kun isovanhemmat puhuvat lasten kuullen aikuisten asioista
Miehen isä ja äiti puhuvat kahvipöydässä lasten kuullen mielestäni lapsille sopimattomista aiheista, kuten maahanmuuttopolitiikasta, lähisukulaisen alkoholiongelmasta, ulkomaanmatkalla havaituista prostituoiduista, lähestyvästä sodasta ym. Heidän arvomaailmansa erovat myös niin voimakkaasti omastani (sekä mieheni omasta) esim. maahanmuuttopolitiikan osalta, etten todellakaan haluaisi heidän jakavan näkemyksiään lapsilleni, mutta en myöskään ole yhtään kiinnostunut osallistumaan syvällisempään keskusteluun niin jyrkkiä mielipiteitä omaavien henkilöiden kanssa, joten katselen muualle tai yritän vaihtaa puheenaihetta. Meillä ei ole juuri muita tukiverkkoja ja myös miehen vanhemmat tarvitsevat jonkin verran apua mieheltäni ja toki myös haluan jonkin verran lapsia tutustuttaa isovanhempiinsa. Miehelläni on kuitenkin hyvin etäiset välit vanhempiinsa, enkä itsekään ole tarpeeksi läheinen heidän kanssaan ottaakseni asiaa puheeksi. Siispä jutut vaan jatkuvat, ja minä yritän parhaani mukaan vaihtaa puheenaihetta tai saattaa lapsia muihin puuhiin kuuntelemasta juttuja, siinä kuitenkaan aina onnistumatta. Miten ratkaisisitte asian vai antaisitteko lasten vaan kuunnella vierestä noita juttuja?
Kommentit (178)
Vierailija kirjoitti:
Eikö ainakin 11-vuotias ole jo kiinnostunut maailman menosta, ulkopolitiikasta ja maahanmuutosta? Tietenkään ihan kaikkea ei kannata lapsille sanoa mutta missä muualla he oppisivat keskustelemaan isoista asioista kuin oman perheen kanssa?
11-vuotiaalle on muodostunut jo ihan oma käsitys maahanmuutosta, ainakin jos asuu Etelä-Suomessa.
En tutustuttaisi lapsiani näihin rajattomiin, hoopoihin ihmisiin. Etsisin muut tukiverkot tai olisin ilman.
Vierailija kirjoitti:
Meillä ratkaistiin asia niin, että emme puhu mitään pojan perheen vierailujen aikana. Kun he saapuvat, sanomme hei ja kun he lähtevät, sanomme heippa. Näin lapsenlapset eivät joudu kuulemaan asioita, jotka ovat heille sopimattomia. On toiminut jo 15 vuotta.
Yhteinen hiljaisuus on hienoa hiljaisuutta. En minäkään halua, että miniä selittää kahvipöydässä masturbointitapojaan tai kertoo tunteistaan.
👍😂
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä ratkaistiin asia niin, että emme puhu mitään pojan perheen vierailujen aikana. Kun he saapuvat, sanomme hei ja kun he lähtevät, sanomme heippa. Näin lapsenlapset eivät joudu kuulemaan asioita, jotka ovat heille sopimattomia. On toiminut jo 15 vuotta.
Yhteinen hiljaisuus on hienoa hiljaisuutta. En minäkään halua, että miniä selittää kahvipöydässä masturbointitapojaan tai kertoo tunteistaan.
👍😂
Tällaisia perheitä oikeasti on.
Olen seurannut monta kymmentä vuotta sairaalassa vierailulla olleita joidenkin potilaan omaisia. On perheitä, joissa omaiset tulevat jopa päivittäin vain istumaan hiljaa potilaan viereen. Kukaan ei puhu mitään olivatpa he potilashuoneessa tai päiväsalissa.
Aina voi sanoa kenelle tahansa vieraalle, mikä puheenaihe ei lasten kuullen sovi. Te määräätte säännöt omassa kodissanne ja olette päävastuussa lapsistanne. Älkää olko nössöjä, vaan puolustakaa lasten viattomuutta. Lapset voivat saada pelkoja aikuisten asioista tai tv-ohjelmista.
Tilanne voi olla myös toisin päin, että lasten isä tai äiti puhuu sopimattomia hänen omien lastensa kuullen ja se vaivaa isovanhempia. Siihen on vaikeampaa puuttua, koska nykymaailmassa ei isovanhempia arvosteta kuten ennen. Helposti sanotaan; 'ne ovat minun lapsiani', jos ulkopuolelta neuvoo. Silti isovanhemmillakin on oikeus puolustaa lasten turvallisuutta ja henkistä valmiutta käsitellä asioita.
Vierailija kirjoitti:
Minkä ikäiset lapset istuvat aikuisten kahvipöydässä?
No. esim. meillä istutaan saman pöydän ääressä vauvasta vaariin.
Vierailija kirjoitti:
Meillä ratkaistiin asia niin, että emme puhu mitään pojan perheen vierailujen aikana. Kun he saapuvat, sanomme hei ja kun he lähtevät, sanomme heippa. Näin lapsenlapset eivät joudu kuulemaan asioita, jotka ovat heille sopimattomia. On toiminut jo 15 vuotta.
Yhteinen hiljaisuus on hienoa hiljaisuutta. En minäkään halua, että miniä selittää kahvipöydässä masturbointitapojaan tai kertoo tunteistaan.
Eli pysytte mykkänä koko porukka koko vierailun ajan, koska vaihtoehtona on muuten puhua miniän masturboinnista? Olette te outo perhe.
Joskus on lapsen silmään ja korvaan tarttunut erilainen asenne, kuten joihinkin ruoka-asioihin liittyvä seikka.
Kun lapsi on myöhemmin kysynyt minulta asiasta, olen sanonut, että tässä asiassa isovanhempi on väärässä (varsinkin, jos isovanhempi on kyseenalaistanut minun näkemykseni).
Ideologisista kysymyksistä, esim. uskontoon tai elämänkatsomukseen liittyvistä, olen todennut, että ihmiset voivat ajattella näistä eri tavoin. Minä ajattelen näin, joku muu toisin ja te (lapseni) saatte muodostaa omat näkemyksenne itse sen mukaan, mikä tuntuu oikealta. Kunhan kenellekään ei tehdä pahaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä ratkaistiin asia niin, että emme puhu mitään pojan perheen vierailujen aikana. Kun he saapuvat, sanomme hei ja kun he lähtevät, sanomme heippa. Näin lapsenlapset eivät joudu kuulemaan asioita, jotka ovat heille sopimattomia. On toiminut jo 15 vuotta.
Yhteinen hiljaisuus on hienoa hiljaisuutta. En minäkään halua, että miniä selittää kahvipöydässä masturbointitapojaan tai kertoo tunteistaan.
Oletko sä teini-ikäinen?
Olen anoppi-ikäinen enkä todellakaan halua kahvipöytään miniän sukupolven keskusteluja siitä, millaisia tunteita mistäkin herää tai millaista seksiä tämä kaipaa. Aikansa yritti tuoda kahvipöytään myös keskustelua alkoholinkäytöstä ja kympoikerhosta, mutta kun ei puhuta mitään, ei synny enää ikäviä tunteita kenellekään eikä tarvitse olla eri mieltä.
Ei tuossa ole ongelma miniän sukupolvi vaan se, että on se teidän poika vaimon löytänyt. Miniän käytös on rajatonta. Ehkä voisi enemmänkin miettiä, mikä pojan kasvatuksessa on mennyt vikaan, kun on tarve valita noin rajaton puoliso. Ihmisen käytöksellä on aina syy, niin pojan, miniän kuin appivanhempienkin. Appivanhemmillakin näyttää olevan omituinen hiljaisuus ainoana ratkaisuna, jos joku käyttäytyy tökerösti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun isäni on rasistinen, sovinisti, homofobinen. Olen kuunnellut ikäni sitä ulkopuolisten solvaamista. Nykyisin käymme jonkin aikaa ja lapsetkin osaa jo suodattaa keskustelua. On lapsenlapsille sinällään hyvä ukki ja lapsuudessani on paljon hyvää. Tiedän kuitenkin, että jos lapseni olisi homo tai sivari, niin katkaisisin välit isääni lasteni suojelemiseksi.
Minun isäni olirasistinen, sovinisti, homofobinen. Ns etäisyyden ongelma, joku tv hinttion vaan jokuhuntti. Kun poikani kertoi papalleen olevansa homo, isäni näki sen ihmisen eihinttiä.
Minä jännitin myös isääni ihan turhaan, kun kerroin tykkääväni tytöistä, vaikka hän oli mielipiteillään jyrkkä, hän hyväksyi asian silmän räpäyksessä.
Hänkin tykkää tytöistä. :D
Isän on ehkä helpompi hyväksyä tyttären tyttöystävä kuin pojan poikaystävä.
Mieheni suvussa ihan normaaleja keskustelun aiheita. Aluksi olin järkyttynyt, nyt jo tottunut näihin raskaisiin aiheisiin (keskiössä salaliittoteoriat ja suvun ihmissuhdekoukerot). Silti meidän lapsistamme on kasvanut järkeviä normaaleja ihmisiä, joilla on hyvä itsetunto ja elämänhallinta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä ratkaistiin asia niin, että emme puhu mitään pojan perheen vierailujen aikana. Kun he saapuvat, sanomme hei ja kun he lähtevät, sanomme heippa. Näin lapsenlapset eivät joudu kuulemaan asioita, jotka ovat heille sopimattomia. On toiminut jo 15 vuotta.
Yhteinen hiljaisuus on hienoa hiljaisuutta. En minäkään halua, että miniä selittää kahvipöydässä masturbointitapojaan tai kertoo tunteistaan.
Oletko sä teini-ikäinen?
Olen anoppi-ikäinen enkä todellakaan halua kahvipöytään miniän sukupolven keskusteluja siitä, millaisia tunteita mistäkin herää tai millaista seksiä tämä kaipaa. Aikansa yritti tuoda kahvipöytään myös keskustelua alkoholinkäytöstä ja kympoikerhosta, mutta kun ei puhuta mitään, ei synny enää ikäviä tunteita kenellekään eikä tarvitse olla eri mieltä.
0/5 hohhoijaa
Eikö näitä asioita ole, jos niistä ei puhu? Simmut kiinni!
Vanhempien on pystyttävä vetämään rajat erilaisissa tianteissa. Jos ihan kaikkea hörinää ei saa poistettua, etukäteisvalmistautuminen on välttämätöntä. Esim. ukki suhtautuu erivärisiin ihmisiin aika tuomitsevasti, koska hän on syntynyt sodan jälkeen. Hän ei ole myöskään jostain syystä oppinut, että tuollainen on asiatonta ja väärin. Lapset saattavat sitten jopa itse todeta ukille, että tuo oli pöljää. Mieheni sisko laittoi mummonsa järjestykseen, kun tuli puhe afrikkalaisista kummilapsista ja mummeli lähes yrjösi.
Omat parikymppiseni tietävät, että egostaan pulskea isäni saattaa alkaa kyykyttää minua. He kuitenkin osaavat laittaa tuollaisen omaan arvoonsa, eivätkä myöskään kavahda kun vedän tikat rajat.
Yksi seikka on esim viunan vetäminen lasten edessä. Tiedän monia, jotka ovat joutuneet toistuvasti mummolassa sanomaan, että jos keskikalja avataan, he poistuvat. Ihan sama, vaikka yrittävät sössättää sivistyneestä viinin siemailusta. Tiedossa on näissä tapauksissa, että ehdasta alkoholismista on kysymys.
Minusta lasten on ihan hyvä oppia jo pienestä pitäen, että maailma on moninainen paikka. Miksi haluat kasvattaa lapsesi pumpulissa? Älypuhelimestaan he kuitenkin näkevät ja kuulevat kaikenlaista ja paljon enemmänkin.
Vierailija kirjoitti:
Koko lapsuus perustuu valheeseen ja todellisuus on märkä turbaani vasten kasvoja ja eläkepaperit laitetaan vetämään suoraan lapsilisästä.
Sori, mutta räjähdettiin nauramaan täällä ! Aikamoinen vertaus kyllä!
Vierailija kirjoitti:
Vanhempien on pystyttävä vetämään rajat erilaisissa tianteissa. Jos ihan kaikkea hörinää ei saa poistettua, etukäteisvalmistautuminen on välttämätöntä. Esim. ukki suhtautuu erivärisiin ihmisiin aika tuomitsevasti, koska hän on syntynyt sodan jälkeen. Hän ei ole myöskään jostain syystä oppinut, että tuollainen on asiatonta ja väärin. Lapset saattavat sitten jopa itse todeta ukille, että tuo oli pöljää. Mieheni sisko laittoi mummonsa järjestykseen, kun tuli puhe afrikkalaisista kummilapsista ja mummeli lähes yrjösi.
Omat parikymppiseni tietävät, että egostaan pulskea isäni saattaa alkaa kyykyttää minua. He kuitenkin osaavat laittaa tuollaisen omaan arvoonsa, eivätkä myöskään kavahda kun vedän tikat rajat.
Yksi seikka on esim viunan vetäminen lasten edessä. Tiedän monia, jotka ovat joutuneet toistuvasti mummolassa sanomaan, että jos keskikalja avataan, he poistuvat. Ihan sama, vaikka yrittävät sössättää sivistyneestä viinin siemailusta. Tiedossa on näissä tapauksissa, että ehdasta alkoholismista on kysymys.
Lapset pelkäävät juopuneita. Lasten edessä ei ikinä vedetä viinaa.
Samaistun aloitukseen. Meillä ongelma on isäni, jonka mielipiteet asioista ovat hyvin erikoisia ja asiat esitetään riitaa haastavasti. Ratkaistu ongelma käymällä harvoin kylässä.
Asioista (vaikeistakin) voi puhua niin monella eri tavalla.
Tämå on hyvä. Miten anopin pitä hiljaisena puhuu vaikka lupasi ettei.