Miksi, oi miksi lähes aina, kun mediassa on sairasteleva, yksinäinen tai nepsy-lapsi, niin kuvioissa on vain äiti?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Isät ei jaksa kantaa vastuuta nepsy lapsistaan. Minunkin nepsy lapsen isä lähti, ei jaksanut kun vauva itki tai kiukutteli. Valitettavasti miehistä ei ole vastaamaan haasteisiin, haluavat helpon elämän ja vain sen kiva kivaa Käydä sillon tällöin vähän määräilmässä ja sotkemassa, mutta sitten kaikki vastuu jää äideille. Siksi. 

Moni mies ei jaksa edes ns tavallisia lapsia. Kova hinku  on tehdä lapsia, mutta käytännössä ei jakseta lapsiperhearkea ollenkaan. 

Täällä on toinen ketju juuri tuosta, että miehet (muka) haluavat nykyään enemmän lapsia/lapsen kuin naiset. Helppohan se on haluta, kun sen lapsen eteen ei tarvi tehdä yhtä siemenruiskausta enempää. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisikohan äidin ollut hyvä vähän suunnitelmallisemmin tehdä tuo muutto jos kouluasiat oli Helsingin puolella kunnossa? Voi olla että ryhmät on kesken lukuvuoden täynnä. Ei ole hyvä myöskään mennä erityisryhmään jossa on esim. vaikeasti vammaisia lapsia. Vaikea rehtorin on ollut ehkä löytää äkkiä sopivaa koilupaikkaa? 

Tyypillinen minä-minä-äiti, joka kuvittelee lapsensa olevan maailman napa. Muutti tammikuussa ja haki paikkaa helmikuussa ja sitä rataa. Normaali olisi hakenut paikkaa ennen muuttoa tai muuttanut paikkaan jossa tarvittava koulu on. Kaupungin vastauksessa lukee rivien välissä, ettei ole toimitettu lausuntoja tai haettu paikkaa ajoissa yms. Jonkun neuropsykologian lausunto siitä, että joku paikka olisi parempi,  on vähän sama kuin keittiömestari sanoisi hanhenmaksapalleroiden olevan parempaa kouluruokaa. Niin varmaan olisi muttei kuitenkaan tarpeellista. Miksi muuttaa Hgistä, jossa kaikki ok jonnekin Espooseen tyhjän päälle, uusi jännämies, voimaantuminen vai mikä? Julkinen liikenne toimii yli kuntarajojen jos jotain työmatkoja ajattelee.

Onko tuolla naisella adhd? Se selittäisi huonoa organisointia.

Vierailija kirjoitti:

Ne iskät on nostaneet ajat sitten. Pikkulapsiarki oli liian rankkaa eli ego ei kestä ettei ole enää universumin keskipiste. Kun on tottunut siihen että kaikki pyörii oman navan ympärillä vaatii henkistä kasvamista asettaa omat tarpeet/halut taka-alalle oman jälkeläisen tarpeiden edestä. Valitettavan yleistä. Sitten itketään kun joutuu ne minimielarit pulittamaan. Oman lapsensa elatukseen!

Miksi maksaa liikaa huonokuntoisesta tuotteesta? Puoliso on epäkelpo, jälkeläiset sairaita; loogistahan lisääntymiskykyisen miehen on tuossa tilanteessa uudistaa elämänsä muualla.

Tavallinen mies ottaa adhd-jännänaisen ja lopulta juttu kaatuu yleiseen sekoiluun. 

Onhan näitä vaihtoehtoja. Ja miehet on kovasti jännänaisten perään.

Vierailija kirjoitti:

No ei nyt ihan noinkaan. Esim. lähes kaikilla Kirjolla-sarjan henkilöillä on tavallinen ydinperhe, samoin Osmo Peltolalla.

Kirjolla-sarjan nepsyt olivat ainakin ensimmäisellä kaudella hyvin etuoikeutettuja, tulivat varakkaista perheistä, joissa lasten tarpeet ja kyvyt oli huomioitu lapsesta asti. On paljon enemmän nepsyjä, joilla ei ole edes diagnoosia (aikuiset), eivätkä ole saaneet tukea erityisyyden aiheuttamiin haasteisiin, ja moni syrjäytynyt tavallisesta elämästä jo nuorena.

Älkää pitäkö Kirjolla-sarjan nepsyjä esimerkkeinä kuin siinä mielessä, että hyvä tuki lapsuudesta alkaen auttaa eteenpäin ja antaa lapselle paremmat mahdollisuudet aikuisuuteen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nepsyys periytyy todella helposti. Näillä vanhemilla on jo täys työ itsensä kanssa. Tarvitsevat itsekin apuja elämän hallintaa ja arjen pyörittämiseen.

Lopulta vaimo/äiti valitsee keskittyä lapseensa.

Koska energia ei vaan riitä yksinkertasesti kaikkeen.

Mies sitten karkaa samalla kun koira veräjästä, koska ei saa enää naiselta tarvitsemaansa huomiota ja ihailua.

Meillä exmieheni, lapsieni isä, alko tekemään puolen vuoden työkeikkoja ulkomaille. Kävi kotona kerran kuussa. Nyt jälkikäteen mietittynä niin olihan sekin pakenemista.

>>Lopulta vaimo/äiti valitsee keskittyä lapseensa.

Koska energia ei vaan riitä yksinkertasesti kaikkeen.>>

Tämä! Minun hyvin alkanut akateeminen urani katkesi kuin veitsellä leikaten siihen, että sain lapsen "kirjainmiehen" kanssa. Melkein pääsin hengestänikin, ennen kuin mies, "isä" lähti. Ukolta meni siis hermot niin, että oli ta p p amassa minua. Olen itse lievästi autistinen ja äitiys/yksinhuoltajuus oli raskasta. Uran sijaan lapsesta tuli sitten ekkoni. Tohtoriuran sijaan päädyin eläkkeelle.

Huom. siihen aikaan meillä ei ollut diagnooseja, koska tällaisia neuropoikkeavuuksia ei ymmärretty olevan. Sain autismi-dg vasta vanhana. Exäni oli lääkinnyt itseään nuoresta asti omin päin katuhuumeilla ja alkolla, saanut näin päänsä entistä sekaisemmaksi.

Hienosti valittu puoliso. Sulla olis varmaan ollu edessä upea, pitkä ura harkintakykyä vaativalla alalla. Sääli että meni näin, ihan huonoa tuuria.

Vierailija kirjoitti:

Tavallinen mies ottaa adhd-jännänaisen ja lopulta juttu kaatuu yleiseen sekoiluun. 

Onhan näitä vaihtoehtoja. Ja miehet on kovasti jännänaisten perään.

Kukaan ei ole jännänaisen perään, ne vaan maskaa normaalia hieman liian hyvin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se nepsyys on äidin keksintö jota äiti käy jauhamassa tk:ssa. Siitä se lähtee. 

Kyllä sen huomaa päiväkodissa, kuka on nepsy. 

 

Mutta oli nepsyys oikea häiriö tai ei, niin asiaa ei auta että isä on poissa elämästä. Elämä kaventuu ja äiti kuormittuu. 

Olen työssäni lasten ja nuorten kanssa nähnyt paljon sitä, että varsinkin pojat ovat heikoilla, jos lämmin ja jämäkkä isä puuttuu heidän elämästään. Heillä on enemmän häiriökäyttäytymistä ja ovat äideilleen katkeria.

Tutkimusten mukaan poikien menestykseen aikuisena vaikuttaa eniten se, että isä on rakastanut heidän äitiään. Tytöillä ei ole samanlaista korrelaatiota ja ylipäätään avioero vaikuttaa tyttöihin vähemmän (koulumenestys, mielenterveysongelmat jne.). Toki lasten äitiä voi rakastaa ja näyttää sen lapsille erosta huolimatta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kurjuus kasautuu alempiin sosiaaliluokkiin. Siellä yksinhuoltajuus yleisempää ja myös nepsy-diagnoosit.

Alempiin sosiaaliluokkiin? Olen Yliopistossa ja yh eli en alimmassa sosiaaliluokassa. Syy- mies ei jaksanut perhe elämän vastuita. Sanoi suoraan, että rikkoo lupauksensa. 

Yliopistossa opiskelevan luulisi ymmärtävän tilastojen eron yksittäisiin esimerkkeihin.