Miksi, oi miksi lähes aina, kun mediassa on sairasteleva, yksinäinen tai nepsy-lapsi, niin kuvioissa on vain äiti?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisikohan äidin ollut hyvä vähän suunnitelmallisemmin tehdä tuo muutto jos kouluasiat oli Helsingin puolella kunnossa? Voi olla että ryhmät on kesken lukuvuoden täynnä. Ei ole hyvä myöskään mennä erityisryhmään jossa on esim. vaikeasti vammaisia lapsia. Vaikea rehtorin on ollut ehkä löytää äkkiä sopivaa koilupaikkaa? 

Tyypillinen minä-minä-äiti, joka kuvittelee lapsensa olevan maailman napa. Muutti tammikuussa ja haki paikkaa helmikuussa ja sitä rataa. Normaali olisi hakenut paikkaa ennen muuttoa tai muuttanut paikkaan jossa tarvittava koulu on. Kaupungin vastauksessa lukee rivien välissä, ettei ole toimitettu lausuntoja tai haettu paikkaa ajoissa yms. Jonkun neuropsykologian lausunto siitä, että joku paikka olisi parempi,  on vähän sama kuin keittiömestari sanoisi hanhenmaksapalleroiden olevan parempaa kouluruokaa. Niin varmaan olisi muttei kuitenkaan tarpeellista. Miksi muuttaa Hgistä, jossa kaikki ok jonnekin Espooseen tyhjän päälle, uusi jännämies, voimaantuminen vai mikä? Julkinen liikenne toimii yli kuntarajojen jos jotain työmatkoja ajattelee.

Onko tuolla naisella adhd? Se selittäisi huonoa organisointia.

Vierailija kirjoitti:

Ne iskät on nostaneet ajat sitten. Pikkulapsiarki oli liian rankkaa eli ego ei kestä ettei ole enää universumin keskipiste. Kun on tottunut siihen että kaikki pyörii oman navan ympärillä vaatii henkistä kasvamista asettaa omat tarpeet/halut taka-alalle oman jälkeläisen tarpeiden edestä. Valitettavan yleistä. Sitten itketään kun joutuu ne minimielarit pulittamaan. Oman lapsensa elatukseen!

Miksi maksaa liikaa huonokuntoisesta tuotteesta? Puoliso on epäkelpo, jälkeläiset sairaita; loogistahan lisääntymiskykyisen miehen on tuossa tilanteessa uudistaa elämänsä muualla.

Tavallinen mies ottaa adhd-jännänaisen ja lopulta juttu kaatuu yleiseen sekoiluun. 

Onhan näitä vaihtoehtoja. Ja miehet on kovasti jännänaisten perään.

Vierailija kirjoitti:

No ei nyt ihan noinkaan. Esim. lähes kaikilla Kirjolla-sarjan henkilöillä on tavallinen ydinperhe, samoin Osmo Peltolalla.

Kirjolla-sarjan nepsyt olivat ainakin ensimmäisellä kaudella hyvin etuoikeutettuja, tulivat varakkaista perheistä, joissa lasten tarpeet ja kyvyt oli huomioitu lapsesta asti. On paljon enemmän nepsyjä, joilla ei ole edes diagnoosia (aikuiset), eivätkä ole saaneet tukea erityisyyden aiheuttamiin haasteisiin, ja moni syrjäytynyt tavallisesta elämästä jo nuorena.

Älkää pitäkö Kirjolla-sarjan nepsyjä esimerkkeinä kuin siinä mielessä, että hyvä tuki lapsuudesta alkaen auttaa eteenpäin ja antaa lapselle paremmat mahdollisuudet aikuisuuteen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nepsyys periytyy todella helposti. Näillä vanhemilla on jo täys työ itsensä kanssa. Tarvitsevat itsekin apuja elämän hallintaa ja arjen pyörittämiseen.

Lopulta vaimo/äiti valitsee keskittyä lapseensa.

Koska energia ei vaan riitä yksinkertasesti kaikkeen.

Mies sitten karkaa samalla kun koira veräjästä, koska ei saa enää naiselta tarvitsemaansa huomiota ja ihailua.

Meillä exmieheni, lapsieni isä, alko tekemään puolen vuoden työkeikkoja ulkomaille. Kävi kotona kerran kuussa. Nyt jälkikäteen mietittynä niin olihan sekin pakenemista.

>>Lopulta vaimo/äiti valitsee keskittyä lapseensa.

Koska energia ei vaan riitä yksinkertasesti kaikkeen.>>

Tämä! Minun hyvin alkanut akateeminen urani katkesi kuin veitsellä leikaten siihen, että sain lapsen "kirjainmiehen" kanssa. Melkein pääsin hengestänikin, ennen kuin mies, "isä" lähti. Ukolta meni siis hermot niin, että oli ta p p amassa minua. Olen itse lievästi autistinen ja äitiys/yksinhuoltajuus oli raskasta. Uran sijaan lapsesta tuli sitten ekkoni. Tohtoriuran sijaan päädyin eläkkeelle.

Huom. siihen aikaan meillä ei ollut diagnooseja, koska tällaisia neuropoikkeavuuksia ei ymmärretty olevan. Sain autismi-dg vasta vanhana. Exäni oli lääkinnyt itseään nuoresta asti omin päin katuhuumeilla ja alkolla, saanut näin päänsä entistä sekaisemmaksi.

Hienosti valittu puoliso. Sulla olis varmaan ollu edessä upea, pitkä ura harkintakykyä vaativalla alalla. Sääli että meni näin, ihan huonoa tuuria.

Vierailija kirjoitti:

Tavallinen mies ottaa adhd-jännänaisen ja lopulta juttu kaatuu yleiseen sekoiluun. 

Onhan näitä vaihtoehtoja. Ja miehet on kovasti jännänaisten perään.

Kukaan ei ole jännänaisen perään, ne vaan maskaa normaalia hieman liian hyvin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se nepsyys on äidin keksintö jota äiti käy jauhamassa tk:ssa. Siitä se lähtee. 

Kyllä sen huomaa päiväkodissa, kuka on nepsy. 

 

Mutta oli nepsyys oikea häiriö tai ei, niin asiaa ei auta että isä on poissa elämästä. Elämä kaventuu ja äiti kuormittuu. 

Olen työssäni lasten ja nuorten kanssa nähnyt paljon sitä, että varsinkin pojat ovat heikoilla, jos lämmin ja jämäkkä isä puuttuu heidän elämästään. Heillä on enemmän häiriökäyttäytymistä ja ovat äideilleen katkeria.

Tutkimusten mukaan poikien menestykseen aikuisena vaikuttaa eniten se, että isä on rakastanut heidän äitiään. Tytöillä ei ole samanlaista korrelaatiota ja ylipäätään avioero vaikuttaa tyttöihin vähemmän (koulumenestys, mielenterveysongelmat jne.). Toki lasten äitiä voi rakastaa ja näyttää sen lapsille erosta huolimatta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kurjuus kasautuu alempiin sosiaaliluokkiin. Siellä yksinhuoltajuus yleisempää ja myös nepsy-diagnoosit.

Alempiin sosiaaliluokkiin? Olen Yliopistossa ja yh eli en alimmassa sosiaaliluokassa. Syy- mies ei jaksanut perhe elämän vastuita. Sanoi suoraan, että rikkoo lupauksensa. 

Yliopistossa opiskelevan luulisi ymmärtävän tilastojen eron yksittäisiin esimerkkeihin.

Ei aina.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja monesti näiden isät ovat jonkin lajin tummia kavereita. 

Höpö höpö. En tunne yhtään tummaa isää, joka olisi hylännyt lapsensa, mutta sun isä varmaan hylkäsi sinut, koska kasvoit noin kieroon.

Näitä tapauksia on jo pelkästään suomalaisissa julkkiksissa ties kuinka monta. Melkein enemmän sääntö kuin poikkeus.

(Tarkennus: tai siis sanotaanko mieluummin niin, että syystä tai toisesta isä ei ole ollut kuvioissa. -sama)

Usein nämä lapset ovat syntyneet pikasuhteista, todennäköisesti ns. vahinkolapsina. Pari on tuntenut toisensa vasta lyhyen aikaa, eikä edes asuta yhdessä. En viitsi tähän laittaa esimerkkejä, kun en voi tietää, ovatko isät miten paljon tekemisissä pienten erolastensa kanssa.

Vieraiden kulttuurien väliset suhteet kestävät vielä harvemmin kuin monokulttuuriset. Elämässä tulee eri syistä niin paljon kitkaa, että ero on väistämätön. Ympäristön suhtautuminen on valitettavan usein negatiivista, edelleen. 

No joo, mutta leimaamalla yh lasten äidit teette samalla vahinkoa viattomille lapsille jotka ovat tähän maailmaan syntyneet. Todella rumaa haukkua yh äitien lapsia ja opettajatkin sitä seläntakana tekee. Kaikki on aina yh äitien lasten ja yh äitien vika vaikka todellisuudessa kyllä siellä koulussa muutkin osaa perseillä kuin yh äitien lapset. Pääsevät vain jostain syystä vähemmälle jos ovat tykättyjen vanhempien lapsia niin sitten ne vasta helpolla pääsevätkin. Heidän harjoittamaansa kiusaamista katsotaan sormien läpi, mutta jos on yh äidin lapsi niin annetaan jopa kiusata. Niin on sairasta Suomessa meno. Ihmisillä ei ole minkäänlaista sydämensivistystä ja sitten nää onnettomissa kulissiliitoissa elävät kuvittelee olevansa jotain malliesimerkkejä hyvistä perheistä ja pönkittää egoaan kun joku on yh. Miksiköhän heillä sellainen tarve on? Ehkä eivät ole oikeasti onnellisia kun pitää olla aina joku ketä kiusata ja painaa alas. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Isättömyyden kulttuuri pitäis kääntää. Pojille ja teinipojille pitää teroittaa muista huolehtimista ja vastuuta.

Mutta jos on kirjolla, siihen ei välttämättä kykene. Ei vaan kestä sitä vastuuta ja kaoottista arkea. Oma elämäni oli ja on pelkkää autistista burnoutia.

Miksi sitten pitää naiselle sanoa, että haluaa isäksi jos ei sitä vastuuta halua kantaa. Vähintä mitä voi tehdä on maksaa sitten kiltisti ne elatusmaksut jos ei jaksakkaan olla isä, mutta moni nyky mies ei edes suostu maksamaan elatusmaksuja vaan valtio joutuu ne  maksamaan. Kuten meilläkin meni, lapsen isällä ei maksuhalua joten yhteiskunta maksaa lapsen elatuksen. Asumme kerrostalo asunnossa vuokralla kun toiset lapset saa asua kivassa omakotitalossa yms...en ihan tällaista elämää itselleni halunnut. 

Yksi syy elarien maksuhaluttomuuteen voi olla se, että vuoroviikoin vanhemmillaan asuvista lapsista pitää maksaa elareita äidille eli toiselle vuoroviikkolaiselle. Tämä on jotain naisen logiikkaa.

Ei meillä lapsi asu vuoroviikoin ja lapsen isä halusi lapsen vuoroviikoin vain välttääkseen elarit. Ei mitään aikomusta ottaa lapsesta vastuuta kun oli jo laittamassa lasta laitokseen kun lapsen sai. Ei monesta miehestä ole vastuuseen lapsesta! Siksi ne lapset asuu äideillä eikä isien luona pääasiassa. Typerää ihan vain siksi pakottaa lapsi vuoroviikko asumiseen ettei isän tarvi maksaa elareita, iseillä itsekkäät syyt taustalla eikä lapsen etu. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kurjuus kasautuu alempiin sosiaaliluokkiin. Siellä yksinhuoltajuus yleisempää ja myös nepsy-diagnoosit.

Alempiin sosiaaliluokkiin? Olen Yliopistossa ja yh eli en alimmassa sosiaaliluokassa. Syy- mies ei jaksanut perhe elämän vastuita. Sanoi suoraan, että rikkoo lupauksensa. 

Yliopistossa opiskelevan luulisi ymmärtävän tilastojen eron yksittäisiin esimerkkeihin.

No jos tutkii vain alempaa sosiaaliluokkaa niin saa tietynlaisia tuloksia mikä taas ei auta adhd:n hoidollista puolta vaan antaa vääristyneen kuvan siitä, että mistä adhd johtuu. Tutkikaa välillä muitakin kuin alempaa luokkaa ja myös meitä kenellä on terveet elämäntavat, ei päihteitä jne. Päästään tuosta iänikuisesta narratiivista ja valheesta että adhd johtuu päihteistä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Isättömyyden kulttuuri pitäis kääntää. Pojille ja teinipojille pitää teroittaa muista huolehtimista ja vastuuta.

Mutta jos on kirjolla, siihen ei välttämättä kykene. Ei vaan kestä sitä vastuuta ja kaoottista arkea. Oma elämäni oli ja on pelkkää autistista burnoutia.

Miksi sitten pitää naiselle sanoa, että haluaa isäksi jos ei sitä vastuuta halua kantaa. Vähintä mitä voi tehdä on maksaa sitten kiltisti ne elatusmaksut jos ei jaksakkaan olla isä, mutta moni nyky mies ei edes suostu maksamaan elatusmaksuja vaan valtio joutuu ne  maksamaan. Kuten meilläkin meni, lapsen isällä ei maksuhalua joten yhteiskunta maksaa lapsen elatuksen. Asumme kerrostalo asunnossa vuokralla kun toiset lapset saa asua kivassa omakotitalossa yms...en ihan tällaista elämää itselleni halunnut. 

Yksi syy elarien maksuhaluttomuuteen voi olla se, että vuoroviikoin vanhemmillaan asuvista lapsista pitää maksaa elareita äidille eli toiselle vuoroviikkolaiselle. Tämä on jotain naisen logiikkaa.

Miesten logiikkaa on se, että vuoroviikko asumista halutaan että ei tarvitse maksaa elareita. Sitten isä voi laiminlyödä lasta isäviikolla mielinmäärin. 

Vierailija kirjoitti:

Meillä erityislapsi jonka kuntoutukseen mies ei osallistunut mitenkään, kyseessä siis sekä sairaalakäyntejä ja -tutkimuksia, terapioita, tukihakemuksia, ja päivittäistä avustamista. Mies lensi kuin leppäkeihäs siinä vaiheessa kun kehuskeli millainen aarre on, kun "hoitaa" omaa lastaan minun ollessa töissä. Silloin tajusin että helpompaa on lapsen kanssa kahden, kun ei ole tuon mieslapsen kiukuttelut ja pyykinpesut kaiken muun kuorman päällä vielä lisäksi.

Ahne vieraannuttaja valehteli viranomaisille väkivallasta ja manipuloi lapsen oirehtimaan. Müncchausen by proxy, tyypillistä vieraannuttaja-yksinhuoltajille. Lapsesi kasvaa vihaamaan sinua.