Lue keskustelun säännöt.
Miehen kanssa ei pysty puhumaan mistään
12.05.2026 |
Huoh. Olen ihan loppu. Mies on komea, mukava, hoitaa työnsä, maksaa oman osansa laskuista, tekee kotitöitä. Hänen kanssaan kaikki on näennäisen hyvin. Mutta anna olla, kun tulisi jokin oikea asia, joka pitäisi selvittää. Huolia, suruja, murheita, stressiä, haasteita. Mies joko vetäytyy monen päivän mykkäkouluun tai huutaa, (siis oikeasti suuttuu ja huutaa), että "antaa olla!!" "ei sitten tehdä mitään!!" "ole sinäkin hiljaa!!"
Hän ei kestä minkäänlaista palautetta, eikä aio ilmeisesti muuttaa käytöstään. Juu, olen uskonut tähän nyt pari vuotta. Ärsyttää, kun meillä olisi muuten asiat ihan ok, mutta kaikki aito henkinen yhteys puuttuu. Tuntuu, että minulle ei riitä vain se, että hoidamme yhdessä kotia ja sitten pitäisi harrastaa vielä seksiäkin joka toinen ilta. Ei minua kiinnosta, kun tuntuu, että en saa tuolta mieheltä mitään.
Oletteko te eronneet vastaavista syistä? Tuntuu vaikealta lähteä, mutta jos jään, niin pelkään, että muutun samanlaiseksi äksyilijäksi kuin mies
Kommentit (83)
Ap, olen itsekin tapaillut tuollaista tyyppiä. Aika alkuun huomasin, että tuon tyypin kanssa ei voi keskustella ihan kauheasti ja henkistä yhteyttä ei meillä tulisi olemaan.
Aika pian alkoi se sättiminen. Mun tavat oli hänen mielestään vääriä ja saattoi jopa raivostua mun tavoista keittiössä. Pikkuhiljaa huomasin, että miehellä on ensinnäkin kauheaa rattiraivoa, ei nähnyt omassa kaahailussaan tai puhelimen tutkimistaan motarilla ongelmana. Vika oli muissa. Asiakaspalvelijoille huutamista tms. Suhde loppui kyllä ja nykyään on tuo mies, mistä aiemmin täällä kerroinkin, että hän on paras ystäväni ja ei ole asiaa, mistä ei voisi keskustella.
Eroa, löydät paremman.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No siis mies ehdottaa jotain tekemistä ja sinä alat kertomaan kun on murheita? Tuli vaan tuosta kun mies vastaa "antaa olla, ei sitten tehdä mitään". Nyt sitten mies on se ongelma ?
Näin voi käydä. Mies sanoo, että lähdetäänpä käymään satamassa. Minä vastaan, että pieni hetki, minulla on kirjoittaminen juuri kesken. Mies alkaa huutaa, että "antaa olla, ei sitten tehdä mitään".
Siis mitä sinä oikeasti saat tuosta suhteesta? Minä olen aina ajatellut, että se henkinen yhteys ja toisen kunnoittaminen on niitä olennaisimpia asioita, mikä tekee suhteessa olemisesta mielekästä. Laskujen maksaminen ja kotityöt teen mieluummin itse, kuin maksan niistä tuollaista hintaa.
Vierailija kirjoitti:
Ap, kuvailit isäni. Sanomattakin on selvää, että elämä tuollaisessa ilmapiirissä on kuluttavaa - sitä vaikeampaa, mitä enemmän elämä tuo eteen vaikeuksia, joita pitäisi selvittää.
Kokemuksesta tiedän, ettei tuollainen ihminen kykene muuttumaan. Tuollainen ihminen kokee jokaisen pienen keskusteluyrityksen riitana.
Naispuolisella kaverillani on täysin sama oireisto, ja hän on huomattavasti nuorempi kuin isäni - ja koulutetumpi myös. Hänen kanssaan ei voinut keskustella mistään asioista, jotka sivusivat yhtään tunteita, sosiaalisia kuvioita tai vaikeita kokemuksia. Tyrmäys täydellä hiljaisuudella ja puheenaiheen vaihdolla.
Kuluttava on hyvä sana kuvaamaan tätä. Kai minä olen vain toivonut, että mies haluaisi olla kanssani niin paljon, että muuttuisi, mutta eihän toista voi pakottaa muutokseen. Se on kohtuuton vaade.
Vierailija kirjoitti:
Siis mitä sinä oikeasti saat tuosta suhteesta? Minä olen aina ajatellut, että se henkinen yhteys ja toisen kunnoittaminen on niitä olennaisimpia asioita, mikä tekee suhteessa olemisesta mielekästä. Laskujen maksaminen ja kotityöt teen mieluummin itse, kuin maksan niistä tuollaista hintaa.
Niin. Minä saan kumppanin tässä arjessa. Teemme kotityöt yhdessä, maksamme laskut yhdessä. Iloitsemme joskus yhdessä. Muuten koen olevani täydellisen yksin. Nyt olen itsekin jo siinä pisteessä, että valitsen hiljaisuuden mieluummin, kuin edes yritän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Esimerkkien perusteella ei tosiaankaan ole kyse mistään tunteista puhumattomuudesta. Mieshän on kontrollinhaluinen raivohullu! Vittuilee ivallisesti ja osoittaa avoimesti halveksuntaansa. Nyt luiskaan se ja vähän äkkiä. Ei tuossa mikään keskustelu auta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sanot ettet pysty puhumaan mistään miehesi kanssa. Näin sivullisena mietin että mahdatkohan nalkuttaa paljonkin. Mitä jos kokeilisit vaikka edes viikon verran puhua ystävällisesti neutraaleista aiheista. Jotta voisit todeta että voitte puhua edes jostain ilman hermojen menettämistä. Siitä voi sitten jatkaa.
No mieshän se tässä menettää hermojaan jo pyykkien ripustamista, kun nainen ripustaa niitä, ja dramaattisesti vauhkoaa ä, että lähde sinä nainen siitä sitten lätkimään, koska tietää, ettei nainen lähde. Joten naista voi edelleen kohdella huonosti ihan niin paljon kuin miestä huvittaa, koska sillä ei ole miehelle mitään seurauksia.
Tässä on villakoiran ydin. Mies kohtelee sinua huonosti koska voi ja jäät silti. Kysy itseltäsi miksi jäät? Minä lähdin vastaavassa tilanteessa ja huh, kylläpä arjen elämä parani. Yksin on parempi kuin huonossa suhteessa jossa kummatkin voivat eri lailla pahoin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä asioista mies yleensä suuttuu tai mistä asioista haluaisit hänen kanssaan keskustella, kun taas hän ei halua?
Tänä aamuna hän suuttui, kun rauhallisesti sanoin hänelle, että voisi puhua minulle ystävällisemmin. Laitoin aamulla siis pyykkiä, ja olin laittamassa hänen paitaansa väärään paikkaan, ja mies alkoi huutaa, "ei se sinne kuulu, ajattele nyt vähän!". Ja kun kysyin mihin paita pitäisi laittaa, mies vastasi "ajattele ihan itse." Yritin olla rauhallinen tilanteessa, mutta en jaksanut enää, ja siirryin vain suoraan tekemään töitä työhuoneeseen.
Tällaisista ihan tavallisista asioista mies monesti suuttuu. Milloin ollaan myöhässä, milloin ajoissa, milloin pitäisi tehdä ruokaa, rahaa on liian vähän, töitä liian paljon, pihaa pitäisi siistiä, minä yritän puhua tunteista...
Mitä hemmettiä. Itse olisin sanonut heti napakasti jotain tällaista: "Minulle et puhu noin. Voit sanoa, että 'kiitos rakas kun laitat minunkin pyykkejäni, mutta voisiko tuon paidan laittaa tuonne.' Jatkossa saat hoitaa pyykkisi itse." Sitten kävisin kippaamassa pyykit puolison työpöydälle enkä koskisi niihin enää pitkällä tikullakaan, ellei puoliso pyytäisi käytöstään anteeksi. Ehkä illemmalla vielä ottaisin puheeksi, ymmärsikö toinen missä meni vikaan ja miten jatkossa toimitaan.
Tuo, että yrität pysyä rauhallisena siipan oikkuillessa kuulostaa munankuorilla kävelyltä. Googlaas termi huviksesi, kuulostaako tutulta. Tutustu myös muihin henkisen väkivallan merkkeihin parisuhteessa.
Älä anna tuumaakaan periksi, jos toinen yrittää kohdella sinua kuin kynnysmattoa. Jos kohtelee itse kumppania asiallisesti, on täysin oikeutettua vaatia samaa myös toiseen suuntaan. Jos ei onnistu, niin soronoo ja lusikat jakoon, ei ole sen arvoista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sanot ettet pysty puhumaan mistään miehesi kanssa. Näin sivullisena mietin että mahdatkohan nalkuttaa paljonkin. Mitä jos kokeilisit vaikka edes viikon verran puhua ystävällisesti neutraaleista aiheista. Jotta voisit todeta että voitte puhua edes jostain ilman hermojen menettämistä. Siitä voi sitten jatkaa.
No mieshän se tässä menettää hermojaan jo pyykkien ripustamista, kun nainen ripustaa niitä, ja dramaattisesti vauhkoaa ä, että lähde sinä nainen siitä sitten lätkimään, koska tietää, ettei nainen lähde. Joten naista voi edelleen kohdella huonosti ihan niin paljon kuin miestä huvittaa, koska sillä ei ole miehelle mitään seurauksia.
Tässä on villakoiran ydin. Mies kohtelee sinua huonosti koska voi ja jäät silti. Kysy itseltäsi miksi jäät? Minä lähdin vastaavassa tilanteessa ja huh, kylläpä arjen elämä parani. Yksin on parempi kuin huonossa suhteessa jossa kummatkin voivat eri lailla pahoin.
Turvallisempaa olla yhdessä. Taloudellisesti kannattavampaa. On meillä ollut mukaviakin aikoja. Siksi minä tässä kai vielä olen. Mutta tuo on varmasti totta, että mies kohtelee minua huonosti, koska jään tänne siitä huolimatta. Tosin nyt eroajatukset on olleet niin pinnassa, että kai se on vääjäämätön päätepysäkki tälle tielle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Veikkaan että teillä ei ole mitään muuta suhteessa kuin arki. Luulen että ette vietä yhteisiä viikonloppuja seikkaillen milloin missäkin. Se johtaa juuri tuollaiseen kuolleeseen suhteeseen, missä kaikki on arkea ja mies pelkkä lompakko.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No siis mies ehdottaa jotain tekemistä ja sinä alat kertomaan kun on murheita? Tuli vaan tuosta kun mies vastaa "antaa olla, ei sitten tehdä mitään". Nyt sitten mies on se ongelma ?
Näin voi käydä. Mies sanoo, että lähdetäänpä käymään satamassa. Minä vastaan, että pieni hetki, minulla on kirjoittaminen juuri kesken. Mies alkaa huutaa, että "antaa olla, ei sitten tehdä mitään".
Kauheaa. Me jos ollaan mieheni kanssa menossa vaikka salille/lenkille tms ja itse olen jo valmis sinne kassi pakattuna, ja mies sanoo, että hänen pitää tehdä koneella vielä yksi juttu. Odottelen sen aikaa, ei oo ongelma. Mennään kun molemmille sopii.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta tuntuu siltä, että olet tehnyt voitavasi, Ap. Seurustelin tuollaisen kundin kanssa. Mutta tein alusta alkaen selväksi, että kiukuttelua en siedä. Saattoi mennä uudenvuodenaattokin siinä, että hän suutahti jostain ja se oli sitten siinä se juhlamieli. Kaikkien ylilyöntien jälkeen joka kerta olin tiukkana siitä, minkälaista käytöstä siedän. Ja kuuntelu, se vasta olikin vaikeaa! Hän saattoi sanoa minulle ihan pokkana, että nyt loppui tästä (vaikeasta) aiheesta keskustelu.
Sanoisin että kundin ”kouluttamiseen” meni noin 3-5 vuotta. Nyt olemme naimisissa ja hän osaa olla parisuhteessa. Mutta vaikeaa oli aluksi. Jos rakkautta ei olisi ollut, olisin lähtenyt. Ja jossain vaiheessa rakkauskaan ei riitä.
Vierailija kirjoitti:
Veikkaan että teillä ei ole mitään muuta suhteessa kuin arki. Luulen että ette vietä yhteisiä viikonloppuja seikkaillen milloin missäkin. Se johtaa juuri tuollaiseen kuolleeseen suhteeseen, missä kaikki on arkea ja mies pelkkä lompakko.
Kaikki on tosiaan pelkkää arkea. Mutta tuosta mainitsin jo aiemmin, että minä tienaan tässä suhteessa enemmän, joten epäilen, että mies tuntisi oloaan kovin lompakkomaiseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis mitä sinä oikeasti saat tuosta suhteesta? Minä olen aina ajatellut, että se henkinen yhteys ja toisen kunnoittaminen on niitä olennaisimpia asioita, mikä tekee suhteessa olemisesta mielekästä. Laskujen maksaminen ja kotityöt teen mieluummin itse, kuin maksan niistä tuollaista hintaa.
Niin. Minä saan kumppanin tässä arjessa. Teemme kotityöt yhdessä, maksamme laskut yhdessä. Iloitsemme joskus yhdessä. Muuten koen olevani täydellisen yksin. Nyt olen itsekin jo siinä pisteessä, että valitsen hiljaisuuden mieluummin, kuin edes yritän.
Nyt kuulostaa siltä, että sinua pitää kiinni tässä jokin läheisriippuvuusongelma tai vastaava. Etkö osaa elää ilman kumppania? Sivulliselle tuo kuulostaa omalta henkisen puolen ongelmalta, jos tuosta ei ymmärrä lähteä.
Vierailija kirjoitti:
Minusta tuntuu siltä, että olet tehnyt voitavasi, Ap. Seurustelin tuollaisen kundin kanssa. Mutta tein alusta alkaen selväksi, että kiukuttelua en siedä. Saattoi mennä uudenvuodenaattokin siinä, että hän suutahti jostain ja se oli sitten siinä se juhlamieli. Kaikkien ylilyöntien jälkeen joka kerta olin tiukkana siitä, minkälaista käytöstä siedän. Ja kuuntelu, se vasta olikin vaikeaa! Hän saattoi sanoa minulle ihan pokkana, että nyt loppui tästä (vaikeasta) aiheesta keskustelu.
Sanoisin että kundin ”kouluttamiseen” meni noin 3-5 vuotta. Nyt olemme naimisissa ja hän osaa olla parisuhteessa. Mutta vaikeaa oli aluksi. Jos rakkautta ei olisi ollut, olisin lähtenyt. Ja jossain vaiheessa rakkauskaan ei riitä.
Meillä kaikki on mennyt vain huonompaan suuntaan. Vuosia jo suhdetta takana, ja nyt ollaan kuin umpikujassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sanot ettet pysty puhumaan mistään miehesi kanssa. Näin sivullisena mietin että mahdatkohan nalkuttaa paljonkin. Mitä jos kokeilisit vaikka edes viikon verran puhua ystävällisesti neutraaleista aiheista. Jotta voisit todeta että voitte puhua edes jostain ilman hermojen menettämistä. Siitä voi sitten jatkaa.
No mieshän se tässä menettää hermojaan jo pyykkien ripustamista, kun nainen ripustaa niitä, ja dramaattisesti vauhkoaa ä, että lähde sinä nainen siitä sitten lätkimään, koska tietää, ettei nainen lähde. Joten naista voi edelleen kohdella huonosti ihan niin paljon kuin miestä huvittaa, koska sillä ei ole miehelle mitään seurauksia.
Tässä on villakoiran ydin. Mies kohtelee sinua huonosti koska voi ja jäät silti. Kysy itseltäsi miksi jäät? Minä lähdin vastaavassa tilanteessa ja huh, kylläpä arjen elämä parani. Yksin on parempi kuin huonossa suhteessa jossa kummatkin voivat eri lailla pahoin.
Turvallisempaa olla yhdessä. Taloudellisesti kannattavampaa. On meillä ollut mukaviakin aikoja. Siksi minä tässä kai vielä olen. Mutta tuo on varmasti totta, että mies kohtelee minua huonosti, koska jään tänne siitä huolimatta. Tosin nyt eroajatukset on olleet niin pinnassa, että kai se on vääjäämätön päätepysäkki tälle tielle.
Turvallisempaa???!!! Nainen, kerää itsearvostuksesi rippeet ja selkärankasi jostain ja määrittele turvallisuudentunne parisuhteessa uudelleen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sanot ettet pysty puhumaan mistään miehesi kanssa. Näin sivullisena mietin että mahdatkohan nalkuttaa paljonkin. Mitä jos kokeilisit vaikka edes viikon verran puhua ystävällisesti neutraaleista aiheista. Jotta voisit todeta että voitte puhua edes jostain ilman hermojen menettämistä. Siitä voi sitten jatkaa.
No mieshän se tässä menettää hermojaan jo pyykkien ripustamista, kun nainen ripustaa niitä, ja dramaattisesti vauhkoaa ä, että lähde sinä nainen siitä sitten lätkimään, koska tietää, ettei nainen lähde. Joten naista voi edelleen kohdella huonosti ihan niin paljon kuin miestä huvittaa, koska sillä ei ole miehelle mitään seurauksia.
Tässä on villakoiran ydin. Mies kohtelee sinua huonosti koska voi ja jäät silti. Kysy itseltäsi miksi jäät? Minä lähdin vastaavassa tilanteessa ja huh, kylläpä arjen elämä parani. Yksin on parempi kuin huonossa suhteessa jossa kummatkin voivat eri lailla pahoin.
Turvallisempaa olla yhdessä. Taloudellisesti kannattavampaa. On meillä ollut mukaviakin aikoja. Siksi minä tässä kai vielä olen. Mutta tuo on varmasti totta, että mies kohtelee minua huonosti, koska jään tänne siitä huolimatta. Tosin nyt eroajatukset on olleet niin pinnassa, että kai se on vääjäämätön päätepysäkki tälle tielle.
Noinko vähän kunnioitat itseäsi? Millaunen on lapsuuden perheesi dynamiikka, oletko ollut hiljainen ja sopeutuvainen aina? Sillä et saa arvostusta vaan ylitsesi kävellään, kuten miehesi tekee.
Alussa oli sympatiat ap:n puolella, mutta nyt alkaa kuulostaa, että ap on sääliä keräävä kynnysmatto, joka mieluummin uhriutuu kuin tekee asioille mitään. Jos siinä suhteessa on niin kauhean ihanaa olla, niin sitten siihen pitää jäädä.
Ei muuta kuin helvetti irti. Ja jos ei auta, niin lusikat jakoon. Elämä on sitä miksi sen teet.
Ap, kuvailit isäni. Sanomattakin on selvää, että elämä tuollaisessa ilmapiirissä on kuluttavaa - sitä vaikeampaa, mitä enemmän elämä tuo eteen vaikeuksia, joita pitäisi selvittää.
Kokemuksesta tiedän, ettei tuollainen ihminen kykene muuttumaan. Tuollainen ihminen kokee jokaisen pienen keskusteluyrityksen riitana.
Naispuolisella kaverillani on täysin sama oireisto, ja hän on huomattavasti nuorempi kuin isäni - ja koulutetumpi myös. Hänen kanssaan ei voinut keskustella mistään asioista, jotka sivusivat yhtään tunteita, sosiaalisia kuvioita tai vaikeita kokemuksia. Tyrmäys täydellä hiljaisuudella ja puheenaiheen vaihdolla.