Miehen kanssa ei pysty puhumaan mistään

Vierailija kirjoitti:

Surettaa, ettet yhtä puutetta siedä muuten hyvässä kumppanissa. Jatka sitten täydellisen metsästystä. Pettymys tulee jatkossakin, jos sellaisen luulet saavasi, jonka kanssa kaikki klikkaa, eikä valittamista löydy.

Yhtä puutetta? Sinusta olisi siis ihan ok elää parisuhteessa niin, että teillä ei ole minkäänlaista henkistä yhteyttä, olisitte vain kuin toisillenne suuttuvat kämppikset?

Vierailija kirjoitti:

Surettaa, ettet yhtä puutetta siedä muuten hyvässä kumppanissa. Jatka sitten täydellisen metsästystä. Pettymys tulee jatkossakin, jos sellaisen luulet saavasi, jonka kanssa kaikki klikkaa, eikä valittamista löydy.

Tämä kyseinen puute vaan on aikamoisen suuri.

Vastaavista syistä en olisi edes alkanut suhteeseen. Keskusteluyhteys on mielestäni se kaikista tärkein asia parisuhteessa.

Vierailija kirjoitti:

Mistä asioista mies yleensä suuttuu tai mistä asioista haluaisit hänen kanssaan keskustella, kun taas hän ei halua?

Tänä aamuna hän suuttui, kun rauhallisesti sanoin hänelle, että voisi puhua minulle ystävällisemmin. Laitoin aamulla siis pyykkiä, ja olin laittamassa hänen paitaansa väärään paikkaan, ja mies alkoi huutaa, "ei se sinne kuulu, ajattele nyt vähän!". Ja kun kysyin mihin paita pitäisi laittaa, mies vastasi "ajattele ihan itse." Yritin olla rauhallinen tilanteessa, mutta en jaksanut enää, ja siirryin vain suoraan tekemään töitä työhuoneeseen.

Tällaisista ihan tavallisista asioista mies monesti suuttuu. Milloin ollaan myöhässä, milloin ajoissa, milloin pitäisi tehdä ruokaa, rahaa on liian vähän, töitä liian paljon, pihaa pitäisi siistiä, minä yritän puhua tunteista...

Vierailija kirjoitti:

Mistä asioista mies yleensä suuttuu tai mistä asioista haluaisit hänen kanssaan keskustella, kun taas hän ei halua?

Konkreettisia esimerkkejä kyllä kaipaisi aloitus nyt, eihän tästä muuten saa mitään selvää. Onko haastava asia aina käytännössä joku kontrollihullu valitus miehelle mitä nainen haluaa että hän tekisi toisin, vai onko nyt kyse jostain yhteisestä asiasta?

Sellaista se on jännämiehen kanssa

Kysy siltä miksi se pelkää keskusteluja? Eikö osaa pukea sanoiksi ajatuksiaan tai mielipiteitään? Miksi hermostuu? Onko kavereiden kesken myös samanlainen? Entä töissä?

Vähän samanlainen tilanne meillä.  Vuosikausia oltu yhdessä ja nyt ollaan kuin vieraat yhdessä.  Jos yritän ottaa jonkun asian puheeksi, niin riita tulee. Ja toinen  ei kestä yhtään mitään ,ei kehuja eikä mitään palautetta.  Näin ollut nyt noin kymmenen vuotta ja lujille ottaa. Olen ajatellut eri osoitetta mutta ei ole helppo lähteä pitkään kestäneestä suhteesta. Jos olisin nuorempi niin tietäisin kyllä mitä tekisin. Ehkä AP sisimmässään myös tietää,ei se muuksi muutu mitä on nyt.

Ehkä kanssasi on aivan persiistä keskustella. Tekeekö mies aina asiat väärin ja annat palautetta? Pikkasen tulee tuosta aloituksesta samat vibat kuin entisestä vaimosta.

Vierailija kirjoitti:

Sellaista se on jännämiehen kanssa

Siis jännämiehet ovat nykyään kotona etätöitä tekeviä insinöörismiehiä, jotka tekevät osansa kotitöistä, ajavat perheautoa, maksavat asuntolainaa ja harrastavat padelia?

Hänellä on ehkä aleksitymiaa tai jotain valtavia tunnelukkoja, ei kykene kohtaamaan mitäänhhaastavampia tunteita, konflikeja tai ei kykene minkäälnaiseen itsereflektioon. Syystä tai toisesta. 

Anna luettavaksi se Tunne lukkosi - kirja tehtäväliitteineen ja sano että asian on muututtava ei suhde ei voi jatkua. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten ihmeessä olet päätynyy kimppaan ihmisen kanssa, jonka kanssa ei ole yhteyttä? Ulkoiset tekijät ja materia?

Ei sitä alussa heti huomannut. Tai en minä tiedä kuinka pian suhteen alussa te alatte puhumaan oikeasti vaikeista asioista, tai vaikka tapahtuu joku ikävä asia (työttömyys tms johon tarvitsisi kumppanin tukea). Luulen myös, että mies tsemppasi suhteen alussa. Oli erilainen ihminen. Ja kiitos vihjeestä, minä olen meistä se paremmin palkattu, joten ei, en ole miehen kanssa materian vuoksi.

En ole tuo, jolle kommentoit, mutta kyllä me puhuttiin ihan alusta asti avoimesti myös vaikeista asioista. Toisella meistä oli petetyksi tulemisen myötä vaikeuksia luottamuksen kanssa ja toisella taas omat haasteensa kotoa opitun todella huonon parisuhdemallin takia. Päätimme, että itsereflektiolla ja avoimella keskustelulla saamme tämän toimimaan.

Nyt, 15 vuotta myöhemmin olemme edelleen yhdessä, emme ole riidelleet juuri koskaan ja olemme olleet toistemme tukena läpi elämän vaikeiden karikkopaikkojen.

Jos miehesi ei ole valmis keskustelemaan tuosta ongelmasta kuten aikuinen ja sivuuttaa toistuvasti tarpeesi, en vastaavassa tilanteessa jäisi kuluttamaan ainutkertaista elämääni tuollaiseen suhteeseen.

Vierailija kirjoitti:

Ehkä kanssasi on aivan persiistä keskustella. Tekeekö mies aina asiat väärin ja annat palautetta? Pikkasen tulee tuosta aloituksesta samat vibat kuin entisestä vaimosta.

Tämäkin voi olla täysin mahdollista. Mies ei tee juuri mitään väärin. Olen aina antanut hänen toteuttaa itseään ja kannustanut hänelle tärkeissä asioissa. Hän osaa itsenäisesti tehdä kaiken arjessa, ja usein yritän huomioida asioita myös positiivisessa valossa. Se vaan ei auta henkisen yhteyden rakentamisessa, että minä hoen täällä, kuinka kiva on, kun mies on käynyt kaupassa tai vienyt roskapussin, kun sitten hän ei kuuntele, että minä toivoisin hänen puhuvan asiallisemmin minulle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sellaista se on jännämiehen kanssa

Siis jännämiehet ovat nykyään kotona etätöitä tekeviä insinöörismiehiä, jotka tekevät osansa kotitöistä, ajavat perheautoa, maksavat asuntolainaa ja harrastavat padelia?

Kuvailit tuossa aidon luuseri miehen, tossun alla elävän ressukan. 

Kuulostaa kauhealta omaan korvaan. Oman mies on itselle kuin paras ystävä, kenen kanssa keskustellaan päivät pitkät ja en tiedä parempaa, kuin viettää hänen kanssaan aikaa. 

Hänen kanssaan voin itkeä jos itkettää, nauretaan, jutellaan kaikesta maan ja taivaan välillä, jos mua joku stressaa niin keskustellaan aina asiat. Tietenkin myös läheisyys on suuressa roolissa. En koskaan voisi kuvitella, että mies edes töksäyttäisi jotain rumasti mulle tai minä hänelle. En myöskään ole koskaan someen jakanut mitään meistä, rakkauden tuntee sydämessään.

Vierailija kirjoitti:

Vähän samanlainen tilanne meillä.  Vuosikausia oltu yhdessä ja nyt ollaan kuin vieraat yhdessä.  Jos yritän ottaa jonkun asian puheeksi, niin riita tulee. Ja toinen  ei kestä yhtään mitään ,ei kehuja eikä mitään palautetta.  Näin ollut nyt noin kymmenen vuotta ja lujille ottaa. Olen ajatellut eri osoitetta mutta ei ole helppo lähteä pitkään kestäneestä suhteesta. Jos olisin nuorempi niin tietäisin kyllä mitä tekisin. Ehkä AP sisimmässään myös tietää,ei se muuksi muutu mitä on nyt.

Juuri tältä se tuntuu. Jos menee hyvin, niin elämä jotenkin sujuu. Elellään täällä kuin kämppikset ja saatetaan joku sana vaihtaa päivän uutisista. Mutta anna olla, jos tulee pienikin murhe, haaste tai suru, mies menee ihan tolaltaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sellaista se on jännämiehen kanssa

Siis jännämiehet ovat nykyään kotona etätöitä tekeviä insinöörismiehiä, jotka tekevät osansa kotitöistä, ajavat perheautoa, maksavat asuntolainaa ja harrastavat padelia?

Padelin harrastaminen on vakava varoitusmerkki. Sitä harrastavat överin työorientoituneet, tunnekylmät ja narsistisia piirteitä runsaasti omaavat henkilöt. Padel on kuin squash 80-luvulla.

Vierailija kirjoitti:

Ei se taida tuosta parantua. Lähde kun vielä voit ja on voimia tehdä se. Tuskin mies yhtäkkiä kiinnostuu mielipiteistäsi ja tunteistasi.  Porvooseen ei kannata kuitenkaan muuttaa.

Mä selitin exälleni ihan innoissani jotain juttua ja kävi ilmi että ei ollut koskaan kuullutkaan asiasta. Sanoi ettei hän viitsi kuunnella mitä mulla on sanottavaa. Ex...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sellaista se on jännämiehen kanssa

Siis jännämiehet ovat nykyään kotona etätöitä tekeviä insinöörismiehiä, jotka tekevät osansa kotitöistä, ajavat perheautoa, maksavat asuntolainaa ja harrastavat padelia?

Kuvailit tuossa aidon luuseri miehen, tossun alla elävän ressukan. 

Tuskin. Vaikkakin ymmärrän, että sinulle omaan uraan intohimoisesti suhtautuva perheenisä voi kuulostaa luuserilta, mutta se johtuu todennäköisesti vain siitä, että et itse tule koskaan saavuttamaan kyseistä statusta, ja on helpompaa haukkua näitä miehiä, kuin käsitellä menetyksen tunteita.

Aika paha. Meillä ex-tapailumiehen kanssa oli varmaan sitten päinvastoin ja se oli se liima mikä piti meidät yhdessä vaikka välissä oli oikeasti tosi paljon ulkoisia haasteita. Syvimmissä haaveissa toivon että voitaisiin vielä joku päivä jatkaa siitä mihin jäätiin. Erosta vajaa puoli vuotta.