Lue keskustelun säännöt.
Eläkeläiset, hoiditteko te aikoinaan omat vanhempanne ja isovanhempanne?
11.05.2026 |
Nyt kun on ollut puhetta tästä hoivavastuun siirtämisestä omaisille, haluaisin kysyä, miten oli ennen vanhaan?
Kommentit (211)
Me yritimme ottaa äitini meille asumaan, kun hän alkoi kaatuilla yksin kotonaan. Mutta ei siitä oikein tullut mitään. Lapset oli silloin ala-asteikäisiä, ja heitä häiritsi vahvasti levoton ja vähän sekava mummu nurkissa. Erityisesti yöllä köpöttely ja häärääminen. Vaikka meillä oli ihan ok kokoinen omakotitalo, niin ei siellä ollut äidilleni mitään erillisiä tiloja. Alakertaan laitettiin hänelle huone, koska raput olisi ollut hankalat kulkea. Mutta sinne yläkertaankin missä muut nukkui, kuului vahvasti yölliset touhut. Lisäksi välillä äiti päätti lähteä esim. kauppaan kävellen, eikä löytänyt perille tai takaisin. Mutta lasten kova vastustus ja lisääntyvä levottomuus oli se, miksi äiti lopulta laitettiin alle puolen vuoden päästä vanhainkotiin, jossa eli vielä 8 vuotta (josta suurin osan ajan tilassa, ettei pystynyt muuta kuin hengittämään ja nielemään jos syötetään, ei liikkuumaan eikä puhumaan).
Mieheni vanhemmat taas saivat lähteä saappaat jalassa ja loppuun asti itsenäisinä. Siellä ne maatilallaan asuivat. Äiti kuoli jo aika nuorena, aika pian eläkkeelle päästyään, omassa kodissaan. Isä myöhemmin 88-vuotiaana, mutta hänkin meni äkkiä sairaskohtaukseen, niin että oli edellisenä iltana vielä käynyt mopolla kylilläkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kukaan täysjärkinen vanhus ei muuta lastensa riesaksi lähemmäs heitä. Ei tulisi mieleenikään vaatia lapsiltani mitään. 82 v.
Juuri melko lähipiirissä tapaus kun lapsi yrittää vaatia isäänsä muuttamaan lähelleen 400 kmn päähän. Isä, täysin "päästään kunnossa" on niin vihainen vaatimuksesta. Hän huolehtii itsensä eikä kenenkään tarvitse sotkeutua ja komennella. (DI on, palstan henkeen tiedoksi)
Eli edellinen ei missään nimessä halua auttaa vanhempiaan kauppa-asioissa, vaikka he asuisivat naapurissa. Selevä.
En tiiä mitä tarkoitit. Kirjoitin tuon kommentin, olen 82, en halua olla lapsilleni riesa. Saan kauppa-asiat hoidettua muutenkin. En muutraisi heidän lähelleen. Nyt joitakin satoja km välimatka
Eli lähdet hoivakotiin mieluummin kidutettavaksi viimeisiksi vuosiksi kuin että muuttaisit lähemmäs lapsiasi? Voisit asua loppuun asti omassa kodissasi, kun et enää kykene yksin käymään kaupoilla. Voisit saada vähän apua lapsiltasi, mutta et olisi liikaa vaivaksi.
Onhan kaikilla vapaus toki valita. Itse aion asua kodissani loppuun asti. Sitä en vielä tiedä missä se koti on, mutta aion tehdä asiat lapsilleni mahdollisimman helpoksi.
Sitähän minäkin. Haluan tehdä asiat lapsille helpoksi, heidän ei tarvitse kuin kfematorioon toimittaa minut. Ja mikäli muuhun sukuuni tulen en hoitokoteja tarvitse. Muisti ei suvussamme tilttaa, mutta koskaanhan ei tiedä voi tulla aivoinfarkti tms joka vie kyvyn pärjätä kotona. Mutta siihen ei auttaisi joku espooseen muutto.
Mun mielestä oleellista on asua paikassa, johon tarvitessaan saa hankittua palveluita. 95v tätini on asunut koko elämänsä Keski-Suomessa pienellä paikkakunnalla. Muutti kuitenkin jo vuosia sitten omakotitalosta, jossa pesutilat kellarissa, kylän keskustaan rivitaloon. Pari vuotta on jo käynyt kotihoito, mutta sitä ennen pääsi ihan hyvin rollaattorilla lähellä olevaan kauppaan.
Noin muutenkin on hyvä miettiä siivoamista yms. Mulla on kyllä perinteinen imurikin, mutta sekä yläkerrassa että alakerrassa varsi-imurit. Lisäksi löytyy yksi robotti-imuri. Päivittäin tai edes viikottain tarvitsemani tavarat on käden ulottuvilla. Vain harvoin tarvittavat niin korkealla, että pitäisi kiivetä keittiötikkaille. Huonekalutkin vaihdoin pienempiin ja kevyempiin raskaiden massiivipuisten tilalle. Muutama vuosi sitten lähti olohuoneesta 6 metriä leveä Lundian kirjahylly kirjoineen mäkeen. Nyt tänne olohuoneeseen mahtuisi tarvittaessa sänkykin, jos jonain päivänä en enää pääse kulkemaan portaissa. Toisaalta isä hommasi muutama vuosi sitten porrashissin. Maksoi noin 12 000 €. Sillä pääse kulkemaan istuen kerrosten välillä.
Voiii rakas ystävä me hoivaamma heitä jo seiten toistasestaa alkajen kun me eläkkei nostelee päästää mein allaniikii koht täytäät
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kukaan täysjärkinen vanhus ei muuta lastensa riesaksi lähemmäs heitä. Ei tulisi mieleenikään vaatia lapsiltani mitään. 82 v.
Juuri melko lähipiirissä tapaus kun lapsi yrittää vaatia isäänsä muuttamaan lähelleen 400 kmn päähän. Isä, täysin "päästään kunnossa" on niin vihainen vaatimuksesta. Hän huolehtii itsensä eikä kenenkään tarvitse sotkeutua ja komennella. (DI on, palstan henkeen tiedoksi)
Eli edellinen ei missään nimessä halua auttaa vanhempiaan kauppa-asioissa, vaikka he asuisivat naapurissa. Selevä.
En tiiä mitä tarkoitit. Kirjoitin tuon kommentin, olen 82, en halua olla lapsilleni riesa. Saan kauppa-asiat hoidettua muutenkin. En muutraisi heidän lähelleen. Nyt joitakin satoja km välimatka
Eli lähdet hoivakotiin mieluummin kidutettavaksi viimeisiksi vuosiksi kuin että muuttaisit lähemmäs lapsiasi? Voisit asua loppuun asti omassa kodissasi, kun et enää kykene yksin käymään kaupoilla. Voisit saada vähän apua lapsiltasi, mutta et olisi liikaa vaivaksi.
Onhan kaikilla vapaus toki valita. Itse aion asua kodissani loppuun asti. Sitä en vielä tiedä missä se koti on, mutta aion tehdä asiat lapsilleni mahdollisimman helpoksi.
Sitähän minäkin. Haluan tehdä asiat lapsille helpoksi, heidän ei tarvitse kuin kfematorioon toimittaa minut. Ja mikäli muuhun sukuuni tulen en hoitokoteja tarvitse. Muisti ei suvussamme tilttaa, mutta koskaanhan ei tiedä voi tulla aivoinfarkti tms joka vie kyvyn pärjätä kotona. Mutta siihen ei auttaisi joku espooseen muutto.
Mun mielestä oleellista on asua paikassa, johon tarvitessaan saa hankittua palveluita. 95v tätini on asunut koko elämänsä Keski-Suomessa pienellä paikkakunnalla. Muutti kuitenkin jo vuosia sitten omakotitalosta, jossa pesutilat kellarissa, kylän keskustaan rivitaloon. Pari vuotta on jo käynyt kotihoito, mutta sitä ennen pääsi ihan hyvin rollaattorilla lähellä olevaan kauppaan.
Noin muutenkin on hyvä miettiä siivoamista yms. Mulla on kyllä perinteinen imurikin, mutta sekä yläkerrassa että alakerrassa varsi-imurit. Lisäksi löytyy yksi robotti-imuri. Päivittäin tai edes viikottain tarvitsemani tavarat on käden ulottuvilla. Vain harvoin tarvittavat niin korkealla, että pitäisi kiivetä keittiötikkaille. Huonekalutkin vaihdoin pienempiin ja kevyempiin raskaiden massiivipuisten tilalle. Muutama vuosi sitten lähti olohuoneesta 6 metriä leveä Lundian kirjahylly kirjoineen mäkeen. Nyt tänne olohuoneeseen mahtuisi tarvittaessa sänkykin, jos jonain päivänä en enää pääse kulkemaan portaissa. Toisaalta isä hommasi muutama vuosi sitten porrashissin. Maksoi noin 12 000 €. Sillä pääse kulkemaan istuen kerrosten välillä.
Asun suurehkossa kaupungissa. Ostopalveluissa on valinnan varaa, varmaan 200 siivousliikkeen/palveluja tarjoavien tiedot vanhusten palveluoppaassa. Palvelubussi kulkee. Kirjastoauto 80 metrin päässä. Kauppaan on kyllä kilometri, ennen oli 300 m mutta nää lähiöt hiljenee.
Tosin vielä olen pitänyt autoa joka tietysti helpottaa. Pääsee asioille ja kirjastoon. Se on minulle tärkeä paikka.
Harkinnassa kyllä on muuttaa keskustaan, myydä tämä asunto ja siellä mahdollisesti vanhusten vuokrataloon. Ei palvelutaloon.
Mistä syystä ihmisten elinikä on edelleen noussut jos heidät kuitenkin ennen hoidettiin huomattavasti paremmin kuin nykyisin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kukaan täysjärkinen vanhus ei muuta lastensa riesaksi lähemmäs heitä. Ei tulisi mieleenikään vaatia lapsiltani mitään. 82 v.
Juuri melko lähipiirissä tapaus kun lapsi yrittää vaatia isäänsä muuttamaan lähelleen 400 kmn päähän. Isä, täysin "päästään kunnossa" on niin vihainen vaatimuksesta. Hän huolehtii itsensä eikä kenenkään tarvitse sotkeutua ja komennella. (DI on, palstan henkeen tiedoksi)
Eli edellinen ei missään nimessä halua auttaa vanhempiaan kauppa-asioissa, vaikka he asuisivat naapurissa. Selevä.
En tiiä mitä tarkoitit. Kirjoitin tuon kommentin, olen 82, en halua olla lapsilleni riesa. Saan kauppa-asiat hoidettua muutenkin. En muutraisi heidän lähelleen. Nyt joitakin satoja km välimatka
Eli lähdet hoivakotiin mieluummin kidutettavaksi viimeisiksi vuosiksi kuin että muuttaisit lähemmäs lapsiasi? Voisit asua loppuun asti omassa kodissasi, kun et enää kykene yksin käymään kaupoilla. Voisit saada vähän apua lapsiltasi, mutta et olisi liikaa vaivaksi.
Onhan kaikilla vapaus toki valita. Itse aion asua kodissani loppuun asti. Sitä en vielä tiedä missä se koti on, mutta aion tehdä asiat lapsilleni mahdollisimman helpoksi.
Kysyinköhän tässä keskustelussa mikä ihmeen olettamus on kaikkien vanhusten olevan jotain vaivalloisia autettavia jo 70+.
Sukulaismies 88 kaataa metsästään polttopuut, pilkkoo ne ja kärrää peräkärryllään omakotitaloonsa saunapuiksi. On hyvä ruuanlaittaja, leipookin. 26 vuotta ollut leskenä.
No tosiaan omaiseni on 99-vuotias ja asuu kotonaan lähellä jälkeläisiään, niin mistä sait päähäsi, että luulen, että 70+ vuotiaat ovat hoivan tarpeessa? Hehän juuri ovat niitä eläkeläisiä, jotka hoitavat iäkkäitä vanhempiaan. Tämä iäkäs vanhus älysi jo 70+ vuotiaana muuttaa pois korvesta. 😁 Sama
Vierailija kirjoitti:
Mistä syystä ihmisten elinikä on edelleen noussut jos heidät kuitenkin ennen hoidettiin huomattavasti paremmin kuin nykyisin?
Siksi, koska he yrittävät asua 100-vuotiaiksi omatoimisesti kotonaan. Siksi, että heillä ei ole ollut niin kuormittavaa työ. Ehkä se helpompi elämä tuo lisää elinvuosia, kun on kuitenkin tottunut pitämään huolta kunnostaan ja ravinnostaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ennen kun vanhukset hoidettiin kotona loppuun asti, heillä oli koko valveillaoloajan hoitaja läsnä. Joko lapsi tai lapsenlapsia.
Nyt asiat ovat paljon huonommin, kun laitoshoito alkoi yleistyä. Aiemmin (jopa vielä 80-luvulla) oli häpeä laittaa vanhus kunnalliskotiin. Kunnalliskodissa olivat vain ne vanhukset, joilla ei ollut sukulaisia tai joiden puoliso ja lapset eivät viitsineet häntä hoitaa.
Ennen? Enpä muista sellaista aikaa. Olen varmaan liian nuori, 50-luvun lopussa syntynyt.
Eikö vanhempasi ole kertonut sinulle mitään, kuinka heidän isovanhempiaan kotona hoidettiin? Voi sinua ressukkaa. Puhumaton sukupolvi?
Olen60-luvulla syntynyt ja sama kuin ed.
Kysykääpä ihan peruuttaisin Esperin ja Attendon hoitajille, että haluaisiko he olla vanhana hoidettavana ko. laitoksissa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kysykääpä ihan peruuttaisin Esperin ja Attendon hoitajille, että haluaisiko he olla vanhana hoidettavana ko. laitoksissa?
Miksi haluaisivat olla hoidettavana missään?
Vierailija kirjoitti:
Kyllä hoidettiin. Vuosisatoja on Suomen kansa hoitanut vanhuksensa, vammaiset, sairaat jne Eihän vanhainkoteja saati muitakaan asumispalveluja edes ollut!
Nykyisenlaiset vanhainkodit ovat tulleet vasta 1900- luvun alkupuolella!
Siis suomalaiset naiset ovat hoitaneet, ei "Suomen kansa".
Naiset eivät enää ole mitään ilmaista hoivatyövoimaa, joten siksi tarvitaan palkattuja ammattilaisia huolehtimaan vanhuksista, vammaisista jne. Muuten he jäävät heitteille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En oikein ymmärrä miksi sitä entisaikojen kotihoitoa ihannoidaan. Kun puhutaan omaishoidosts hoidon tasohan riippui ja edelleen riippuu hyvkin paljon siitä millaiset välit hoidettavlla ja hoitajalla on tai oli. Ei se miniän antama hoito aina niin kaksista ollut jos välit oli hyvinkin tulehtuneet.
Niin kauan kuin vanhus kykeni osallistumaan talon töihin sai ehkä ruuan yms. Kun et päässyt omin voimin sängystä ylös et päässyt sirltä enää ylös ollenkaan.
Vielä 50-luvulla ainakin ja paljon ennen sitä tehtiin syytinkisopimuksia kun talo tai tila siirtyi seuraavalle sukupolvelle. Siinä jäi vanhuksille loppuelämäksi asumisoikeus ja ruoka, polttopuut ym talon puolesta. Suurin pelko vanhoilla ihmisillä oli, että joutuu kunnalliskotiin, jota sitä ennen kutsuttiin köyhäintaloksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mistä syystä ihmisten elinikä on edelleen noussut jos heidät kuitenkin ennen hoidettiin huomattavasti paremmin kuin nykyisin?
Lääketieteen kehittyminen. Vielä 1980-luvulla, kun valmistuin sairaanhoitajaksi, moni syöpädiagnoosikin oli lähinnä kuolemantuomio. Isänisäni kuoli jo ennen syntymään (olen syntynyt 1961), mutta olisi todennäköisesti elänyt pidempään, jos pallolaajennukset olisivat jo olleet hoitomenetelmä.
Vierailija kirjoitti:
Vielä 50-luvulla ainakin ja paljon ennen sitä tehtiin syytinkisopimuksia kun talo tai tila siirtyi seuraavalle sukupolvelle. Siinä jäi vanhuksille loppuelämäksi asumisoikeus ja ruoka, polttopuut ym talon puolesta. Suurin pelko vanhoilla ihmisillä oli, että joutuu kunnalliskotiin, jota sitä ennen kutsuttiin köyhäintaloksi.
Jos puhutaan hoivasta niin monellekko vanhukselle hoivaksi riitti tai riittäisi ne polttopuut ja oikeus asumiseen. Mitään muuta hoivaa ne sopimukset eivät sisältäneet. Se saiko hoivaa riippui ihan muusta kuin syytikisopimuksisesta.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä hoidettiin. Vuosisatoja on Suomen kansa hoitanut vanhuksensa, vammaiset, sairaat jne Eihän vanhainkoteja saati muitakaan asumispalveluja edes ollut!
Nykyisenlaiset vanhainkodit ovat tulleet vasta 1900- luvun alkupuolella!
Taisivat vanhainkodit tulla lähempänä 70-lukua kuin vuosisadan alkua.
Oma äitini eli lapsuutensa ja nuoruutensa 3 sukupolven taloudessa 30-40-luvuilla. Kun hän aikuistui, hänen vanhempansa yhä huolehtivat omista vanhemmistaan 50-luvulla vielä, kunnes vanhukset kuolivat. Itse he elivät 80-luvulle asti täysin itsenäisesti ja pärjäsivät hyvin, eivät apuja tarvinneet.
Isäni puolelta isomummoni eli omassa pienessä mökissään lähes 100-vuotiaaksi 50-luvulle asti. Oli teräsmummo, joka joka pärjäsi yksin. Mummoni kyllä huolehti käyden päivittäin katsomassa että kaikki hyvin ja tarvittaessa auttoi.
Enemmän syytinkisopimukset oli eläke- kuin hoivasopimuksisa.
Yli 80v vanhempani käyttivät isovanhempiaan lähinnä lastenhoitoon. Kyllä se itsekkäin sukupolvi on 1940-1950- luvuilla syntyneet!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vielä 50-luvulla ainakin ja paljon ennen sitä tehtiin syytinkisopimuksia kun talo tai tila siirtyi seuraavalle sukupolvelle. Siinä jäi vanhuksille loppuelämäksi asumisoikeus ja ruoka, polttopuut ym talon puolesta. Suurin pelko vanhoilla ihmisillä oli, että joutuu kunnalliskotiin, jota sitä ennen kutsuttiin köyhäintaloksi.
Jos puhutaan hoivasta niin monellekko vanhukselle hoivaksi riitti tai riittäisi ne polttopuut ja oikeus asumiseen. Mitään muuta hoivaa ne sopimukset eivät sisältäneet. Se saiko hoivaa riippui ihan muusta kuin syytikisopimuksisesta.
Kyllä lapset heistä huolehtivat. Se sukupolvi tosin oli itsepäistä kansaa, joka ei paljon apuja suostunut vastaanottamaan, ellei ollut ihan pakko.
Ennen? Enpä muista sellaista aikaa. Olen varmaan liian nuori, 50-luvun lopussa syntynyt.