Lue keskustelun säännöt.
Miksi ihmiset tykkää ajaa possujonossa eli letkassa autoa?
Olen ihmetellyt tätä usein eli autot menee aina possujonossa. Itse jos näen edessä päin auton niin en minä aja sen perään kiinni vaan pidän riittävän turvavälin koska en halua ajaa possujonossa eli letkassa mutta sitten siinä käy niin että heti minun taakse tulee auto joka haluaa ajaa letkassa.
Eikö se olisi paljon mukavampaa ajaa siten ettei tarvitse ajaa letkassa koska jos ajaa letkassa niin täytyy kokoajan tuijottaa edessä ajavan auton liikkeitä, edessä ajavasta autosta voi lentää kiviä tai likaa omaan autoon, täytyy jarrutella kokoajan... jne
Jos ei aja letkassa niin voi ajaa rauhallisesti ja rennosti.
Kommentit (167)
Surkeat kuskit sekä nuhapumpuilla ajavat ne siellä jonoissa köröttelee. Meikäläinen vetää kerralla ohi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eikös jenkkilässä jo vuosia sitten tutkittu ja tulivat siihen tulokseen et jos nopeusrajoituksia alennetaan, siis alennetaan, kaikki tulevat perille aikaisemmin? Luin itsekin sen kahteen kertaan mutta siis nopeus kasvaa jos rajoitukset ovat alemmat. Ilmeisesti ei aiheudu sitä haitariliikettä et useimmat jarruttavat kun yksi tollo ohittaa ja änkee siihen jonoon takaisin.
On siellä myös joillain pätkillä "turva-autot" töissä eli letkaa vetää tasaisella nopeudella partioauto jota ei saa ohittaa. Keskinopeudet nousevat ja onnettomuudet vähenevät.
Se haitariliike on paha. Jos ajoneuvotiheys on suuri niin voi käydä niin että aamulla sattunut kolari tai jopa yksittäinen typerä jarrutus tai kiilaus voi aiheuttaa koko päiväksi seisovan ruuhkan joka saattaa lisäksi iltapäivällä olla vaikka 100km eri paikassa kun syntyy eräänlainen itseään ruokkiva seisova aaltoliike joka loppuu vasta kun ajoneuvotiheys harvenee riittävästi.
Harvoin tarvitsee. Pyrimme matkustamaan keskellä viikkoa ja juhlapyhien ulkopuolella. Töihin menen tuntia aikaisemmin, joten arjessakin vältän pahimmat ruuhkat.
Ajoin juuri kuudenkympin alueella mittarin näyttäen 64 km/h. Jonkun firman pakettiauto tuli aivan perään kiinni pitkäksi aikaa. Sitten, kun viereen tuli hetkeksi "kiihdytyskaista" (vaikka emme moottoritiellä olleetkaan), pakettiauto ohitti minut kiireesti oikealta.
Mikä ihmisiä vaivaa? Nopeusrajoitus on nimensä mukaisesti rajoitus siihen nopeuteen, eli tässä tapauksessa kuuteenkymppiin. Minäkin ajoin varmaan jo ylinopeutta, en ole varma autoni mittarivirheestä.
En mä tykkääkkään. Ruuhka-aikaan tuo vaan tapahtuu aika sukkelaan, kun nopeudet laskee sinne 40-50kmh esim kehä 1 ja turunväylän ramppi klo 16.30.
Oma ohjesääntö on että sama turvaväli kuin on mittarissa oleva nopeus. Myös hiljaisemmissa vauhdeissa. Jää ihmislle tilaa liittyä rampista ja itselle aikaa reagoida.
Sitten kun motari selkenee, niin nostan nopeuden sallittuun maksimiin +n 2-3kmh. Navin mukaan. olettaen että olosuhteet ja liikenne sen sallii. Ja vältä edestakaista seilaamista kaistojen välillä. Esim jos on monta rekkkaa 100m välein peräkkäin, en mene sinne väliin, vaikka joku hätähousu roikkuisikin perässä ohituskaistalla oloni ajan. Se on yllättävän yleistä moottoriteillä. Vaikka kaistaa on sitten niiden rekkojen jälkeen vaikka kuinka paljon vapaana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lähtekää paria minuuttia aikaisemmin liikkelle niin ei tarvitse ohitella,ajaa ylinopeutta eikä tarvitse ajaa takapuskurissa kiinni. Ottakaa käytännöksi se että lähdette auton rattiin 2min aikaisemmin niin teidän elämä helpottuu kummasti ja voitte ajaa vaikka alle suurimman sallitun ja voitte pitää riittäviä turvavälejä.
Oletteko koskaan ajatelleet niin pitkälle, että lähtökohtaisesti sitä lähdetään ajoissa liikenteeseen, mutta kun on tämä elämä, joka välillä laittaa kapuloita rattaisiin. Joskus oikeasti on kiire, ilman omaa syytä ja jos edellä on tällainen ' ei minulla ole kiire, niin ei ole muillakaan -tyyppi', niin varmasti verenpaine nousee lukemiin. Pois se pää sieltä anuksesta, please.
Ohittelun tarve on asennekysymys!
Molemmat broidini ajoivat aikanaan ajokortin jossain 'teekkerien autokoulussa' ja kummallakin oli selkäytimeen syöpynyt pakonomainen ohittamisen tarve, jonkun perässä rauhallisesti ajaminen oli täydellinen mahdottomuus.
Esimerkki:
Asuttiin eri kaupungeissa ja lapin tunturi-kalaretket olivat lähdössä sellaista keräilyerää että saatiin kaikki samaan autoon. Kerran ajettiin kohti Rovaniemeä ja sieltä piti ottaa kyytiin porukan 4. jäsen. Ajoaika huomioiden arvio saapumisesta Rovaniemelle oli jotain kolme tuntia ennen junan tuloa.
Rauhoittiko se ajoa?
No ei todellakaan! Todella rajuja ja tiukkoja ohituksia jo aika lailla lastatun auton kanssa, kun kolme ukkoa ja puolentoista viikon retkikamat olivat kyydissä. Moottorista otettiin kaikki mahdollinen irti punaista hipovilla kierrosnopeuksilla ja ohitusnopeudet olivat tyypillisesti 130...150km/h eli 'kortti pois suorilta jaloilta'. Taustalla oli tilanne, että pohdittiin miten tapetaan aikaa se kolme tuntia Rovaniemellä.
Sanoin silloin ääneen, että pelottaa jo etukäteen, jos tulisi sellainen tilanne että oikeasti olisi kiire johonkin.
Varsinkin vanhempi veljeni käytti autoa katollaan useamman kerran, yhden kerran ulosajo paksuun hankeen reilusta satasesta ja vain puoli metriä ohi kallioleikkauksen. Autolle ei käöynyt juuri muuta kuin jokin lista irtosi.
- Toinen kerta oli, kun jonoa piti ohittaa ja kesken ohituksen asuntoautun katveesta jonon ykkösauto kääntyy vasemmalle. Noin 60 metriä jarrutusjälkeä (aikana ennen lukkiutumattomia) ja silti raju törmäys auton peräosaan. Kyydissä oli kolme lasta ja kaksi aikuista; hirveä tragenia oli puolen sekunnin päässä, kiitos innokkaan ohitteluasenteen.
Tarve ohitteluun on useimmiten asenne, kun sillä ohittelemisella ei oikeasti mitään aikaa pysty sääästämään.
Ts. sen sijaan et olisin aika ajoin ajellut 100 olisin voinut ajaa koko matkan vakkarilla 60 km/h koko matkan!!