Lue keskustelun säännöt.
Mies ei koskaan selvitä mistä tykkään
10.05.2026 |
Esim. nyt äitienpäivänä, ei ollenkaan etukäteen kysy mitä haluaisin tehdä, haluanko lahjaa, mihin ravintolaan mennä. Sitten ihmettelee, kun petyn. Mieluummin ottaisin ettei hän järjestä mitään, kuin että hän muistaa minua asioilla jotka ei ole yhtään mitä haluaisin. Esim. jos joskus sanon, etten välitä kukista X, niin aivan varmasti juuri niitä antaa merkkipäivänä. Niihin ennalta miettimättömiin tekemisiin ja asioihin konkretisoituu se, ettei hän oikeasti välitä ja arvosta, vaan tekee ja hankkii asiat velvollisuudentunteesta.
Kommentit (85)
Vierailija kirjoitti:
Itse aina hyvissä ajoin esim. ennen miehen synttäreitä kyselen tarvisiko hän jotain, mistä tykkäisi lahjaksi jne. Saatan myös udella vaivihkaa jonkun arkisen keskustelun lomassa että mikä on hänen tämänhetkinen lempiravintolansa tsjp. Mies ei koskaan näe tällaista vaivaa merkkipäivien eteen, vaan viime tipassa keksii omasta päästään jotain. Esim. eilen illalla lähti 21 aikaan käymään ruokakaupassa kuulemma äitienpäivää varten. Ja teki sitten ihan perus arkiaamupalan, ei kukkia. Ilmeisesti se juttu siinä oli, että hän sen ylipäätään teki. Ap
Vastaus on yksinkertaisin mahdollinen: häntä ei kiinnosta eikä hän arvosta sinua tippaakaan. Jotkut miehet saavat perverssiä mielihyvää siitä miten pienellä panostuksella saavat naisensa pysymään vierellä ja jopa tahallaan tekevät väärin. Mikä olisikaan suurempi egobuusti kuin se että nainen silti kiittää paskasta lahjasta, tekee kotityöt ja antaa pillua ja häseltää ja näkee suunnattomasti vaivaa miehen merkkipäivien kohdalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun mies kysyi, ja sanoin etten jaksa suunnitella mitään ja pyysin miestä, että voisi lasten kanssa keksiä jotain kivaa yhteistä puuhaa. Olen meillä perheessä se, joka aina suunnittelee kaikki aktiviteetit. Sain lapsilta aamulla kahvia ja kortin. Mies sanoi että alkaa pelaamaan ja voin keskeyttää, kun olen keksinyt mitä tehdään. Kysyin, että voisiko hän puolestani viikata perheen puhtaat vaatteet kaappeihin, mutta ei kuulemma jaksa ja jatkaa pelaamistaan. Jokainen merkkipäivä kyllä ketuttaa tämän lapasen seurassa.
150. provoaloitus tänään. Onneksi olkoon.
Vierailija kirjoitti:
Mun mies kysyi, ja sanoin etten jaksa suunnitella mitään ja pyysin miestä, että voisi lasten kanssa keksiä jotain kivaa yhteistä puuhaa. Olen meillä perheessä se, joka aina suunnittelee kaikki aktiviteetit. Sain lapsilta aamulla kahvia ja kortin. Mies sanoi että alkaa pelaamaan ja voin keskeyttää, kun olen keksinyt mitä tehdään. Kysyin, että voisiko hän puolestani viikata perheen puhtaat vaatteet kaappeihin, mutta ei kuulemma jaksa ja jatkaa pelaamistaan. Jokainen merkkipäivä kyllä ketuttaa tämän lapasen seurassa.
Huoh, pystyn niin nähdä tuon. Just lapanen, tai mikä tahansa selkärangaton kuvailee tuollaista "miestä" hyvin. Varmasti hänessä on hyviäkin puolia, et muuten hänen kanssaan varmaan olisi lapsiakaan tehnyt, mutta merkkipäivinä tuollanen huono ominaisuus korostuu. Ja kyllähän se ihan syystä varmasti v****ttaa.
Mun isä oli tuollainen mua kohtaan kun asuin kotona. Kyse ei ollut vaan siitä ei ennen jokaista merkkipäivää tiedustellut toiveita, vaan ennenkaikkea ettei saanut päähänsä mun sellaisia pysyviä mieltymyksiä, esim. etten tykkää suklaasta. Viimemainittu loukkasi todella paljon. Siis sanoin asiasta monta kertaa mutta hän ei vaan välittänyt yhtään ja siksi se ei jäänyt hänelle muistiin. Mieheltäni en oikeastaan vaadi lahjarintamalla muuta kuin just mun kestotoiveiden muistamisen, ja niistäkin aina muistutan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mun isä oli tuollainen mua kohtaan kun asuin kotona. Kyse ei ollut vaan siitä ei ennen jokaista merkkipäivää tiedustellut toiveita, vaan ennenkaikkea ettei saanut päähänsä mun sellaisia pysyviä mieltymyksiä, esim. etten tykkää suklaasta. Viimemainittu loukkasi todella paljon. Siis sanoin asiasta monta kertaa mutta hän ei vaan välittänyt yhtään ja siksi se ei jäänyt hänelle muistiin. Mieheltäni en oikeastaan vaadi lahjarintamalla muuta kuin just mun kestotoiveiden muistamisen, ja niistäkin aina muistutan.
Miksi et pyytänyt rahaa? Olin tyytyväinen, kun sain rahaa ja ostin mitä halusin. Paljon helpompaa eikä pettymyksiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun isä oli tuollainen mua kohtaan kun asuin kotona. Kyse ei ollut vaan siitä ei ennen jokaista merkkipäivää tiedustellut toiveita, vaan ennenkaikkea ettei saanut päähänsä mun sellaisia pysyviä mieltymyksiä, esim. etten tykkää suklaasta. Viimemainittu loukkasi todella paljon. Siis sanoin asiasta monta kertaa mutta hän ei vaan välittänyt yhtään ja siksi se ei jäänyt hänelle muistiin. Mieheltäni en oikeastaan vaadi lahjarintamalla muuta kuin just mun kestotoiveiden muistamisen, ja niistäkin aina muistutan.
Miksi et pyytänyt rahaa? Olin tyytyväinen, kun sain rahaa ja ostin mitä halusin. Paljon helpompaa eikä pettymyksiä.
Siis kuten sanottu niin ei hän välittänyt siitä mitä halusin/pyysin. Isoin loukkaantuminen tuli siitä että olisin halunnut että olisin jouluna Juhlapöydän konvehtien sijaan saanut sellaisen englanninlakuboksin, mutta ei. Tuskin hän sitä rahallakaan olisi korvannut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se sun miehesi ei ole ajatusten lukija. Sanot sille suoraan että huomenna on äitienpäivä ja olisi ihanaa jos teet aamiaiseksi pannukakkuja, mansikoita ja kermavaahtoa tai mitä sitten asiaa juhlistaaksesi haluat. Tai jos haluat ruusuja niin sanot sille että tykkäät ruusuista ja haluat niitä äitienpäiväksi. Miksi ihmeessä kommentoit edes kukista joista et pidä, tällöin pitää tokaista että ihmiset on niin erilaisia mutta mä pidän eniten ruusuista ja ne juhlistaa mun päivää, jos siis ruusut on sun mieleinen kukka. Kyllä se mies oppii kuten koiratkin oppii, niitä pitää vaan kouluttaa. Jos et ole aikaisemmin kouluttanut niin sitten voit ihan rauhassa ihmetellä miksi mies käyttäytyy kuten käyttäytyy. Ei ne koiratkaan opi käskystä istumaan jollei niitä kouluta.
Miksi se on mun tehtävä muistuttaa miestä, että huomenna on äitienpäivä? Eikö hänen oma vastuunsa olisi huolehtia siitä, että hän muistaa sen? Samalla, miksi minun pitäisi koko ajan muistutella häntä siitä, mistä minä pidän? Jos hän ei tiedä, mistä minä pidän, se tarkoittaa yksinkertaisesti, ettei hän ole kiinnittänyt tarpeeksi huomiota keskusteluihin, joita me käydään ja että sitä kumppania ei ole kiinnostanut ottaa selvää. Esimerkiksi lempiravintola on äärimmäisen helppo tietää, koska olen varmasti kertonut sinulle, että tykkään tästä ravintolasta paljon ja ollaan varmaan käyty siellä moneen kertaan yhdessäkin. Samoin kukkakauppias voi helposti auttaa kokoamaan kauniin kimpun.
Nämä lempiruuat ja lempiravintolat ovat niin perusjuttuja, että nämä yleensä selvitellään jo siellä deittailun alkumetreillä kun mietitään treffipaikkoja. Jos on ollut kymmenen vuotta yhdessä eikä tiedä edes näitä kumppanistaan niin se kyllä kertoo jo täydellisestä välinpitämättömyydestä kumppania kohtaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miehet ei kuuntele.
onko vika siinä, etteivät kuuntele, vai siinä, että vaateita on niin paljon milloin oikeasta kukkapuskasta oikean merkkiseen huiviin? puhumattakaan väärän värisestä tiskirätistä…
Ei kannata tehdä asiasta isompaa ongelmaa kuin mitä se on. Meillä minä ostan omat lahjani ja mies omansa, aina ollaan tyytyväisiä lahjoihimme. Jos haluaisin mielelläni asian X äitienpäivälahjaksi, menen kauppaan ja ostan juuri sellaisen kuin haluan. Mies antaa sen lahjani äitienpäiväaamuna, ja kovasti kiittelen lahjasta. Mies on tyytyväinen, kun minä olen tyytyväinen. Mutta ollaankin jo vanha aviopari, joten ei jaksa enää mitään lahjapettymysdraamoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun isä oli tuollainen mua kohtaan kun asuin kotona. Kyse ei ollut vaan siitä ei ennen jokaista merkkipäivää tiedustellut toiveita, vaan ennenkaikkea ettei saanut päähänsä mun sellaisia pysyviä mieltymyksiä, esim. etten tykkää suklaasta. Viimemainittu loukkasi todella paljon. Siis sanoin asiasta monta kertaa mutta hän ei vaan välittänyt yhtään ja siksi se ei jäänyt hänelle muistiin. Mieheltäni en oikeastaan vaadi lahjarintamalla muuta kuin just mun kestotoiveiden muistamisen, ja niistäkin aina muistutan.
Miksi et pyytänyt rahaa? Olin tyytyväinen, kun sain rahaa ja ostin mitä halusin. Paljon helpompaa eikä pettymyksiä.
Siis kuten sanottu niin ei hän välittänyt siitä mitä halusin/pyysin. Isoin loukkaantuminen tuli siitä että olisin halunnut että olisin jouluna Juhlapöydän konvehtien sijaan saanut sellaisen englanninlakuboksin, mutta ei. Tuskin hän sitä rahallakaan olisi korvannut.
Onneksi en ole ikinä ollut noin tarkka lahjoista. Lahja kuin lahja, kaikki käy.
Se, että tyydyt pskaan kohteluun ei tee sinusta parempaa ihmistä. Lahjattomuus/muistamattomuus on ihan ok, jos tietää sen olevan olevan kumppanille ok. Edes sen verran pitäisi olla rakkaan ihmisen toiveista kartalla, että tietää, mitä tämä toivoo. Useimmiten se ei ole just siitä tietystä lahjasta kiinni, kuten tässäkin ketjussa on sanottu jo moneen otteeseen. Ongelma on siinä, kun ei kuunnella ollenkaan, mitä se toinen haluaa eikä tunneta sitä pitkäaikaista puolisoa ollenkaan. On ihan surkeaa käytöstä jättää kumppani kokonaan huomiotta tai antaa jotain, mistä tietää, ettei toinen tykkää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun isä oli tuollainen mua kohtaan kun asuin kotona. Kyse ei ollut vaan siitä ei ennen jokaista merkkipäivää tiedustellut toiveita, vaan ennenkaikkea ettei saanut päähänsä mun sellaisia pysyviä mieltymyksiä, esim. etten tykkää suklaasta. Viimemainittu loukkasi todella paljon. Siis sanoin asiasta monta kertaa mutta hän ei vaan välittänyt yhtään ja siksi se ei jäänyt hänelle muistiin. Mieheltäni en oikeastaan vaadi lahjarintamalla muuta kuin just mun kestotoiveiden muistamisen, ja niistäkin aina muistutan.
Miksi et pyytänyt rahaa? Olin tyytyväinen, kun sain rahaa ja ostin mitä halusin. Paljon helpompaa eikä pettymyksiä.
Siis kuten sanottu niin ei hän välittänyt siitä mitä halusin/pyysin. Isoin loukkaantuminen tuli siitä että olisin halunnut että olisin jouluna Juhlapöydän konvehtien sijaan saanut sellaisen englanninlakuboksin, mutta ei. Tuskin hän sitä rahallakaan olisi korvannut.
Ihan turhaan pahoitit mielesi. Jos muuten ok isä, niin mitä väliä miten lahja menee. Olisin vaan nauranut. Ei tämä näin vakavaa ole.
Isot ihmiset, ostakaa ne lahjat itse, niin on kaikilla helpompaa eikä kukaan pahoita mieltään.
En valittaisi, varsinkaan kukista, jos muuten menee perusarki hyvin. Katsoisin kokonaisuutta enkä yksittäisiä päiviä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun isä oli tuollainen mua kohtaan kun asuin kotona. Kyse ei ollut vaan siitä ei ennen jokaista merkkipäivää tiedustellut toiveita, vaan ennenkaikkea ettei saanut päähänsä mun sellaisia pysyviä mieltymyksiä, esim. etten tykkää suklaasta. Viimemainittu loukkasi todella paljon. Siis sanoin asiasta monta kertaa mutta hän ei vaan välittänyt yhtään ja siksi se ei jäänyt hänelle muistiin. Mieheltäni en oikeastaan vaadi lahjarintamalla muuta kuin just mun kestotoiveiden muistamisen, ja niistäkin aina muistutan.
Miksi et pyytänyt rahaa? Olin tyytyväinen, kun sain rahaa ja ostin mitä halusin. Paljon helpompaa eikä pettymyksiä.
Siis kuten sanottu niin ei hän välittänyt siitä mitä halusin/pyysin. Isoin loukkaantuminen tuli siitä että olisin halunnut että olisin jouluna Juhlapöydän konvehtien sijaan saanut sellaisen englanninlakuboksin, mutta ei. Tuskin hän sitä rahallakaan olisi korvannut.
Toivottavasti et ole saanut saanut traumoja, ettet saanut lakritsia suklaan sijaan. Millainen suhde muuten isään?
Vierailija kirjoitti:
Miehet ei kuuntele.
Ei miehiä kiinnosta. Ei kiinnosta, mistä oma kumppani tykkää. Ei kiinnosta ilahduttaa. Pysyy se nainen pitämättäkin, miksi vaivautua!
Ei se lahjan hinta, koko tai laatu sinänsä merkitse. Kyse on huomioimisesta, normaalit ihmiset haluavat huomioida ja ilahduttaa rakkaitaan, puolin ja toisin. Jos sen jättää tekemättä joko ilkeyttään tai muuten vaan tollosta luonteesta johtuen, voi miettiä toisenkin kerran , miksi olen parisuhteessa sellaisen kanssa joka oikeasti ei välitä , parisuhteestamme. Halveksimalla toista ei rakkaus kasva.
Meille pappi sanoi aikoinaan häissä, kilpailkaa toistenne kunnioittamisessa. Loppujen lopuksi erinomainen ohje.
Eikö sulle ole opetettu ettei lahjoista valiteta.