Lue keskustelun säännöt.
Ei taaskaan äitienpäivälahjaa
10.05.2026 |
Luovutan jo. Sen jälkeen, kun lapset ovat olleet yläkoulussa, ei äitienpäivänä ole tullut edes korttia, saatikka lahjaa. Nyt pari viikkoa olen muistuttanut, että ensi sunnuntaina on äitienpäivä ja kertonut, että millainen äitienpäivähja olisi kiva, koska ajattelin, että ehkä saisi miehen ja lapset heräämään ajatukseen lahjasta äitille. Ei ollut edes suuri toive. Ehkä kukkia ja vaikka hopeinen koru tai vaikka vain suklaata.
Heräsin myöhempään kun normaalisti tänään. Heti aamusta mies ilmoittaa käyneensä hirveällä paskalla ja joo oli vissiin, koska koko kylpyhuone haisi. Keitin nyt itselle aamukahvin, teinit nukkuu vielä. Seuraavaksi alan pesemään pyykkiä ja teen pihahommia.
Miten teidän äitienpäivä lähtenyt käyntiin?
Kommentit (154)
Nukuin pitkään, mies ja lapsi herättivät laululla. Kahvipöytä oli valmiina, itse ostamani kakku ja voileipäkakku pöydässä. Sain lahjaksi itse ostamani kortin, kukat, kirjan ja suklaarasian.
Nyt lapsi tekee ruokaa.
Aivan ihana äitienpäivä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
pyytämättä saa elämässään parhaat lahjat, ei valittamalla eikä uhria esittämällä. en tarkoita materiaa...
Me miehethän ei niin paljoa välitetä koko äitienpäivästä, mut pakkohan tuolle akantekeleelle oli jotain hankkia. Muuten vässykkä alkaa vollottaa. Yök. En edes rakasta. M32
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Heräsin kasilta, mies nukkui puoli kymmeneen. Odotin kiltisti sängyssä, koska tiesin, että lapsille on tärkeää ”herättää” minut. Kun mies pääsi ylös sängystä, niin tuli lasten kanssa minun luokse, no eikös lapset (varmaan nälissään jo ja jännittyneinä) alkoivatkin riidellä, että kumpi saa olla mun kummalla puolella sängyssä, ennen kuin kerkesivät edes onnitella!! Mies ei tehnyt elettäkään, katsoi vain vieressä. Poistuin suihkuun lasten jäädessä riitelemään.
Sillä aikaa kun olin suihkussa, mies teki perus aamupalan, ei kukkia, ihanat kortit lapsilta. Jotenkin väkinäisesti tuli aamupala syötyä. Sitten mies kertoi varanneensa pöydän ravintolaan. No eikös se ole juuri se, josta EN pidä. Se, johon on aina pöytiä vapaana vielä samalla viikolla kun on äitienpäivä. Olimme viime äitienpäivänä ko. paikassa äitienpäiväbrunssilla ja sen jälkeen sanoin, että seuraavalla kerralla mikä tahansa muu paikka tai vaikka kotikokkailut…..no mies sitten perui pöydän, mikä oli helpotus, niin ei tarvitse lähteä ruotsinlaivan buffetti-tunnelmaan taistelemaan pizzapaloista kyynärpäätaktiikalla:/
Aamupalan jälkeen ulos, lasten riitelyä. Lähdin yksin sisälle. En jaksaisi enää yrittää, ei tämä tunnelma nouse enää mitenkään.Kuulostat ihan kauhealta tyypiltä.
Miksi?
Kun mikään ei sinullekelpaa. Perhe huomioi sinua heti aamusta ja sinä vai liukenet paikalta. Lapset riitelevät, mies varasi pöydän väärästä ravintolasta, vali vali vali. Sinulle tuodaan aamulla kahvi sänkyyn ja lähdet pois koska koska lapset riitelevät
siitä kumpi saa olla lähempänä sinua! No, älä huoli, odota vain: kymmenen vuoden päästä eivät riitele tuollaisesta asiasta koska kumpikaan ei halua tulla viereesi. Nyt osoitat mieltäsi ja mökötät, vaikka koko perhe yrittää miellyttää sinua. Moni äiti olisi ikionnellinen tuollaisesta huomioimisesta jota sinä saat.
Minulle olisi kelvannut esim. että mies olisi viitsinyt sanoa lapsille ”lopettakaa riitely, tänään on äitienpäivä, nyt ette riitele” ja osoittanut sillä tavalla kunnioitusta minua kohtaan ja näyttänyt samalla lapsille, että käyttäytykää. Mutta ei.
Väärä ravintola osoittaa mielestäni sitä, ettei mies ole ollenkaan kuunnellut minua. Olen monet kerrat sanonut, etten tykkää ko. paikasta. Ei mielestäni kohtuutonta odottaa jotain toista paikkaa, eikä mielestäni kohtuutonta odottaa, että mies muistaisi asian mistä on monet kerrat kuullut.
Kahvia minulle ei sänkyyn tuotu, sen keksit omasta päästäsi. Mies aloitti aamupalan valmistamisen samalla aikaa, kun olin suihkussa.
Mikä mielestäsi oli mielen osoittamista? Onko liikaa vaadittu, että mies osoittaisi lapsille mallia edes äitienpäivänä, kun lapset vielä pieniä, eivätkä välttämättä itse tajua?!
Ja väität että koko perhe, mies siis mukaan lukien yrittää miellyttää mua. Jos näin olisi, niin olisi varmaan nähnyt vähän vaivaa, nyt meni just siitä mistä aita on matalin. Eikä ole muuten vielä tähänkään hetkeen mennessä edes onnitellut minua!
Mikset itse sanonut lapsille että älkää riidellä, nyt on äitienpäivä ja nyt ollaan nätisti? Kasvattaminen kuuluu sinullekin. Osaat kai sinäkin heitä ojentaa? Totta, kahvia ei tuotu sänkyyn mutta sinulle sentään katettiin kahvipöytä valmiiksi. Jaa että väärä ravintola? No voi voi. Edelleen olen sitä mieltä että olet kiittämätön marisija. Sanoitko missään vaiheessa miehelle ja lapsille että kiitos kahvista, kiitos tarjoiluista, kiitos onnitteluista?
Vierailija kirjoitti:
Sain eilen kauniin kukkakimpun mieheltä. Olen ollut hereillä 6.30 asti rennosti löhöillen/istuen täällä netissä. Vammainen lapseni seurailee lastenohjelmia ja välillä kerron hänelle, että on äidin rakas. Mies nukkuu vielä. Myöhemmin lähdemme äitienpäiväbrunssille ja minun äitini haudalle.
Miksi valvoit koko yön?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huvitti kun kaveri soitti kun lapset eivät tarpeeksi häntä muistaneet, vain yksi kävi syömässä eikä tuonut mitään lahjaa, kukkiakaan. Pojistaan ei kuullut mitään eikä toinen lähettänyt kukkalähetystäkään kuten aiempina äitienpäivinä. Hän ei ole tehnyt koskaan palkka töitä, ollut kotiäitinä lasten aikuisuuteen asti, siksi varmaan äitienpäivä korostuu. Viime vuonna suuttui kun toinen poika ei edes soittanut onnitteluja. Ovat kuitenkin hyvissä väleissä.
Vierailija kirjoitti:
Jos olisit lapset kasvattanut oikein, olisit tajunut, että lapset itse ovatkin sinulle kaikista isoin lahja. Mutta kun sa itse sitä älynyt ei ole ja lapsetkin on sitä etäisyyttää tuntenut, niin mitä odottat- vaihdat lapset johonkin suklaan tai hopeakorun? Oma väärä suhtauminen heijastasa lapsista ja miehestä takaisin. Miksi valittat nyt? Kaikki on itsestä kiinni.
Opettele sinä kirjoittamaan edes. Tuollaista ei viitsi edes lukea. Etkä todellakaan ole oikea henkilö arvostelemaan sinulle täysin vieraan ihmisen lastenkasvatusta. Et tiedä siitä yhtään mitään.
Ja sitäpaitsi lapsilla on toinenkin kasvattaja, jonka sivuutit tässä täysin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvin on sujunut. Kerroin miehelle, että ilahtuisin kukista. Olivat nuorimman lapsen kanssa käyneet kaupassa, lapsi valitsi kukat ja suklaan. Minulle tehtiin hyvä brunssi ja hyviä ruokia. Mitään isoja lahjoja en odota. Aikuiset lapset auttavat pihatöissä ja muissa raskaissa hommissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Heräsin kasilta, mies nukkui puoli kymmeneen. Odotin kiltisti sängyssä, koska tiesin, että lapsille on tärkeää ”herättää” minut. Kun mies pääsi ylös sängystä, niin tuli lasten kanssa minun luokse, no eikös lapset (varmaan nälissään jo ja jännittyneinä) alkoivatkin riidellä, että kumpi saa olla mun kummalla puolella sängyssä, ennen kuin kerkesivät edes onnitella!! Mies ei tehnyt elettäkään, katsoi vain vieressä. Poistuin suihkuun lasten jäädessä riitelemään.
Sillä aikaa kun olin suihkussa, mies teki perus aamupalan, ei kukkia, ihanat kortit lapsilta. Jotenkin väkinäisesti tuli aamupala syötyä. Sitten mies kertoi varanneensa pöydän ravintolaan. No eikös se ole juuri se, josta EN pidä. Se, johon on aina pöytiä vapaana vielä samalla viikolla kun on äitienpäivä. Olimme viime äitienpäivänä ko. paikassa äitienpäiväbrunssilla ja sen jälkeen sanoin, että seuraavalla kerralla mikä tahansa muu paikka tai vaikka kotikokkailut…..no mies sitten perui pöydän, mikä oli helpotus, niin ei tarvitse lähteä ruotsinlaivan buffetti-tunnelmaan taistelemaan pizzapaloista kyynärpäätaktiikalla:/
Aamupalan jälkeen ulos, lasten riitelyä. Lähdin yksin sisälle. En jaksaisi enää yrittää, ei tämä tunnelma nouse enää mitenkään.Ei hätää. Alle 10 vuotta ja olette eronneet. Miehesi uusi kumppani on ystävällinen ja ihana ihminen. Lapsesi pitävät hänestä enemmän kuin sinusta. Joten saat yksin kitistä ja seurata sivusta, miten upeaa miehesi, lastesi ja uuden naisen elämä on. He viettävät äitienpäivänkin tätä uutta äitipuolta juhlien, sillä hän on kiva ja epäitsekäs, iloinen ihminen. Kaikkea muuta kuin sinä.
Mikä tarinankertoja.
Toinen skenaario, ihan yhtä mahdollinen: ovat eronneet ja vaimon aloitteesta. Vaimo löytänyt kivan uuden miehen ja voi paremmin kuin koskaan. Lapset ovat teini-iässä ja käyvät myös isänsä luona, mutta eivät pidä tämän uudesta naisesta, joka on heille tyly eikä tykkäisi heidän käyvän siellä. Mies hyvin onneton, kun joutuu siinä kahden tulen välissä keplottelemaan.
Ja kolmas skenaario: ovat edelleen yhdessä ja kaikki sujuu hyvin. Lapset pärjää koulussa ja heillä on paljon kavereita, vanhemmilla mukavasti yhteistä aikaa. Tämäkin aivan mahdollista.
Kas kun sinä et voi ennustaa enkä minäkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En minäkään antas mitään lahjaa k-päille., vaikka oiski oma äiti.
Kyllä normaalit saa jonku muistamisen .
Ikävää, ettei äitienpäivä ollut kaikille iloinen asia, sillä minun äitienpäiväni oli varsin mukava. Lapsi puolisoineen tuli käymään, ja sain kukkia sekä kirjan, ja mieskin muisti onnitella.
Aamukahvit ja vierastarjoilut hoidin itse, ja tänään pöydässä oli juusto- ja leikkelelautanen, gluteenittomia cocktail-lihapullia sekä marenkikakku.
Nyt astiat, kristallit ja hopeat on tiskattu ja kuivattu, mutta osa hopeista odottaa vielä pöydällä säilytykseen laittoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En minä ainakaan mitään muistamisia ole odettanut nyt, kun lapset ovat isoja. Oma tytär ja miniä ovat tuoreita äitejä, mielestäni muistaminen kuuluu heille. Jos haluan jotai, ostan sen itselleni hyvällä omallatunnolla.
Meillä äitienpäivä on aika tavallinen sunnuntai. Ainoa lapsi opiskelee ulkomailla ja lähettää kyllä viestin tai soittaa. Riippuen aikatauluistaan. Mies on reissutöissä välillä viikonloppunakin, mutta tällä kertaa oli sentään kotona. Syötiin itse tehtyä pizzaa ja lenkkeiltiin koiran kanssa yhdessä. Kumpikaan ei sinällään liittynyt äitienpäivään.
Meillä on äitienpäivä jäänyt kyllä aina vähän paitsioon. Silloinkin, kun lapsi asui vielä kotona. Minulla on synttärit parin viikon päästä ja meillä oli pari viikkoa sitten hääpäivä. Lisäksi miehen synttärit oli kolme viikkoa ennen hääpäivää. Koko kevät on täynnä juhlia, joten tehtiin jossain kohtaa tietoinen päätös, että panostus äitienpäivään on hyvin pientä. Koska kakkukahveja ja lahjojen miettimistä ei jatkuvasti jaksa.
Voi kurjuus, tsemppiä ap!
Minä rupesin muistamaan äitiäni kunnolla äitienpäivänä, jouluna sekä syntymäpäivänään vasta kun olin saanut itseni ns. kuntoon ja se tapahtui vasta aikuisiällä (minulla on aina ollut vakava mielenhäiriö joka on nyt aika tasapainossa lääkkeiden avulla sekä säännöllisen hoidon avulla, mutta olen sen vuoksi työkyvyttömyyseläkkeellä varmaan lopun ikäni)
Äitini jaksoi odottaa kauan. Harmittaa etten tullut välittävään tasapainoon aiemmin. Itkettää ajatella miten oli nuorempana niin julma, sekaisin ja välinpitämätön. Äitini ei kuitenkaan muistuta minua siitä. Hän sanoi että tiedettiin etten ollut kunnossa ja on iloinen nyt kun olen paremmassa kunnossa sekä ollaan väleissä ja muistan häntä juhlina ja arkena, sama juttu isän kanssa.
Nyt tänä äitienpäivänä ostettiin sisarusten kanssa äitille lehtitilaus, äitienpäiväkahvipaketti ja kukkakimppu sekä käytettiin syömässä. Vietiin haudoillekin orvokit.