Lue keskustelun säännöt.
Ei taaskaan äitienpäivälahjaa
10.05.2026 |
Luovutan jo. Sen jälkeen, kun lapset ovat olleet yläkoulussa, ei äitienpäivänä ole tullut edes korttia, saatikka lahjaa. Nyt pari viikkoa olen muistuttanut, että ensi sunnuntaina on äitienpäivä ja kertonut, että millainen äitienpäivähja olisi kiva, koska ajattelin, että ehkä saisi miehen ja lapset heräämään ajatukseen lahjasta äitille. Ei ollut edes suuri toive. Ehkä kukkia ja vaikka hopeinen koru tai vaikka vain suklaata.
Heräsin myöhempään kun normaalisti tänään. Heti aamusta mies ilmoittaa käyneensä hirveällä paskalla ja joo oli vissiin, koska koko kylpyhuone haisi. Keitin nyt itselle aamukahvin, teinit nukkuu vielä. Seuraavaksi alan pesemään pyykkiä ja teen pihahommia.
Miten teidän äitienpäivä lähtenyt käyntiin?
Kommentit (154)
Vierailija kirjoitti:
Lahja aikuiselle ihmiselle? Oikeasti miksi käyttäydyt kuin alakoululainen?
Sepä se !
I s ä n p ä i v ä t , Joulut ja
m i e h e n synttärit olenkin jo useamman vuoden jättänyt täysin muistamatta.
Unholaan.
MITÄ NYT AIKUINEN LAHJALLA !
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meidän perheessä puhutaan. Jos haluan jotain, teen selväksi että tällainen juttu hankitaan. Inhoan yllätyksiä, joten aika selvästi sanon jos jotain haluan. En ole saanut tänään mitään, en korttia enkä lahjaa, koska olen ääneen sanonut ja tehnyt selväksi, että mitään ei tarvitse hankkia. Minä olen äiti joka päivä ja siitä minua myös usein kiitetään. En tarvitse siihen erillistä lahjontapäivää.
Te, jotka sanotte että ette tarvitse mitään, onko se oikeasti niin vai pessimistinen päätös, koska mitään ei ole tulossa? Oikeasti tehkää ne ehdot selviksi myös lapsillenne.
Todellakin on oikeasti niin, jos niin sanon. Olen kotoisin sellaisesta osasta Suomea, jossa sanotaan asiat niinkuin ne on. Ei tarvitse muiden arvuutella.
Sain ison äitienpäiväruusun ja suklaavadelmakermatäytekakun.
Sain kaikilta kolmelta lapseltani äitiepäiväkortit postitse.
Ihan perus onnittelukortit. Ja minä kun niin tykkäisin korteista joissa on jiku pikku runo tai onnittelu värssy.
Selkaisian en ole saanut.
Hyvä kuitenkin kun jotensakin muistavat.
Heillä on perheellisillä kiirettä kovasti.
Harvoin soittavat.
Pojantytär laittoi kännykkääni sen whastapin, ja neuvoi miten sillä viestitellään.
Kaksi lastani perheineen asuvat alle 10km päässä ja yksi noin 100km päässä.
Yleensä joku heistä käy äitienpäivä. Ei kaikki käy.
Nyt olen odotellut sitä viestiä , mutta ei vielä ole mitään kuulunut.
Heillä on toisetkin isoäidit, ehkä menivät tänä vuonna sinne.
Onneksi ostin vain pienen täytekakun.
Huomenna saatan kutsua naapurin pariskunnan kahville, kun tuota kakkua on.
Vinkki kaikille, joille ei anneta lahjoja- osta itsellesi lahja, saat mieleisen. Vietä seur äitienpäivä esim. risteilyllä Syö, juo ja nauti. Kosmetologi/hierojan palvelu. Siivooja. Ota ns. omaa aikaa!
Toki ei onnistu pikkulapsen äidiltä, mutta kyllä jo yli kymmen vuotiaat pärjäävät isänsä kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikö lapsi olekaan se onnellisuuden aihe itsessään vaan kerran vuodessa vietettävä äitien- tai isänpäivä?
Aamulla mies teki aamiaista. Sitten vanhin lapsi soitti onnittelut, koska asuu kaukana, eikä pääse käymään. Puolen päivän maissa keskimmäinen ja nuorin saapuivat ruoka kassien ja ruusukimppujen kanssa, tekevät tuolla nyt ruokaa. Tiedän, että herkkuja on tulossa, mutta en sen tarkemmin. Ihana päivä on ollut ja niin jatkuukin. Oman äidin luona kävin perjantaina ja vein lahjat ja kortin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole lasten ja miehen syy että sinä päätit porsia!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko kertonut että tuo harmittaa sinua? Kai itse jätät isänpäivän huomioimatta?
Itse isänä voin kertoa ettei isänpäivä merkitse minulle mitään. Joo, onhan se mukavaa jos pieni lapsi antaa itsetehdyn lahjan tms. mutta se ei liity itse päivään vaan lapseen. Isän- ja äitienpäivä on keinotekoinen juhla. Suurin osa ihmisistä juhlii juhlan vuoksi eikä ajattele asiaa. Pitää juhlia koska näin on määrätty. Enemmän arvostan arkipäivän tekoja kuin yhtenä päivänä suoritettavaa esitystä.
Hyvä arki ja juhliminen eivät mitenkään poissulje toisiaan. Molemmat antavat elämälle mielekkyyttä.
Valitettavasti ap taitaa olla myöhässä, sillä teini-iässä lapset aika vaikeasti omaksuvat tällaisia tapoja. Juhlan ja muistamisen tapa pitää omaksua ihan pienestä pitäen. Tilannetta tietenkin vaikeuttaa, jos mies näyttää huonoa esimerkkiä. Tässä ketjussa joku olikin heti ensimmäisenä äitienpäivänä pitänyt miehelle asiasta puhuttelun ja muutos oli tapahtunut. Kaikki eivät tietenkään ole yhtä oppimiskykyisiä, mutta jos ei toiselle tärkeitä asioita voi huomioida ollenkaan, niin ongelma on paljon laajempi kuin vain se merkkipäivä.
Hemmottele ap itse itseäsi, olet sen varmasti ansainnnut. Lapsia voi ehkä yrittää kouluttaa isänpäivään liittyen, eli kannustat heitä hoitamaan järjestelyt ja jos ei mitään tapahdu, niin silloin ei isänpäivääkään vietetä. Jos hoitavat isänpäivän sinun kannustuksen avulla, niin ehkä se äitienpäiväkukat ensi vuonna on parempi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Heräsin kasilta, mies nukkui puoli kymmeneen. Odotin kiltisti sängyssä, koska tiesin, että lapsille on tärkeää ”herättää” minut. Kun mies pääsi ylös sängystä, niin tuli lasten kanssa minun luokse, no eikös lapset (varmaan nälissään jo ja jännittyneinä) alkoivatkin riidellä, että kumpi saa olla mun kummalla puolella sängyssä, ennen kuin kerkesivät edes onnitella!! Mies ei tehnyt elettäkään, katsoi vain vieressä. Poistuin suihkuun lasten jäädessä riitelemään.
Sillä aikaa kun olin suihkussa, mies teki perus aamupalan, ei kukkia, ihanat kortit lapsilta. Jotenkin väkinäisesti tuli aamupala syötyä. Sitten mies kertoi varanneensa pöydän ravintolaan. No eikös se ole juuri se, josta EN pidä. Se, johon on aina pöytiä vapaana vielä samalla viikolla kun on äitienpäivä. Olimme viime äitienpäivänä ko. paikassa äitienpäiväbrunssilla ja sen jälkeen sanoin, että seuraavalla kerralla mikä tahansa muu paikka tai vaikka kotikokkailut…..no mies sitten perui pöydän, mikä oli helpotus, niin ei tarvitse lähteä ruotsinlaivan buffetti-tunnelmaan taistelemaan pizzapaloista kyynärpäätaktiikalla:/
Aamupalan jälkeen ulos, lasten riitelyä. Lähdin yksin sisälle. En jaksaisi enää yrittää, ei tämä tunnelma nouse enää mitenkään.Kuulostat ihan kauhealta tyypiltä.
Miksi?
Kun mikään ei sinullekelpaa. Perhe huomioi sinua heti aamusta ja sinä vai liukenet paikalta. Lapset riitelevät, mies varasi pöydän väärästä ravintolasta, vali vali vali. Sinulle tuodaan aamulla kahvi sänkyyn ja lähdet pois koska koska lapset riitelevät
siitä kumpi saa olla lähempänä sinua! No, älä huoli, odota vain: kymmenen vuoden päästä eivät riitele tuollaisesta asiasta koska kumpikaan ei halua tulla viereesi. Nyt osoitat mieltäsi ja mökötät, vaikka koko perhe yrittää miellyttää sinua. Moni äiti olisi ikionnellinen tuollaisesta huomioimisesta jota sinä saat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Neljäkymmentä vuotta äitinä ollut ei koskaan kukkia ei mitään muistamista
Alan pesee pyykkiä ja siivoamaan odotan vaan maanantai aamua ja tavallista arkea
Mitä, eikö ne lapset sitten riittäneetkään täyttämään sitä tyhjyyttä?
Seuraavassa lauseessa yritätte kyykyttää lapsettomia, miten lapset on se kaikkeuden ksikkeus joita ilman ette tietäisi rakkaudesta mitään! 😂😂Suckers!! 😂
Sinun tyhjyyttäsi ei ikinä täytä mikään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei ole lasten ja miehen syy että sinä päätit porsia!
Sinun äitisi taisi tehdä erehdyksen kun porsi sinut,
Vierailija kirjoitti:
Olen sanonut, että harmittaa. Eihän minun syntymäpäivänään juhlita. Järjestän kyllä kaikille muille synttärit, leivon tai ostan kakun ja jotain pientä lahjaksi. Isänpäivänä en viime vuonna tehnyt mitään, koska ei minuakaan ole juhlittu oikeastaan koskaan ellen itse järjestä. Ei ole suunniteltuja käyntejä anopin tai oman äitin luona, asuvat kaukana. Soittelen sitten heille myöhemmin, kun ovat varmasti heränneet.
Eka teini heräsi. Totesi hetken päästä kahvikupin ääressä, että äitienpäivää. Muisti sentään 😊 meni tosin takaisin omaan huoneeseen.
Et tehnyt viime isänpäivänä mitään. Miksi sitten oletat, että sinua pitäisi passata?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tiedän tunteen. Exä ilmoitti aina hurskaasti että yhdessäolo on riittävä lahja,pieraisi ja meni räpläämään autoa. Minä sain juosta kahden taaperon perässä ja keitellä perunoita kuin minä tahansa arkipäivänä. Äitini sentään onnitteli puhelussa.
Nyt asun yksin,lapset asuvat jo omillaan ja erällä uusi nainen jolle varmaan on yhtä romanttinen. Minä muutin lähemmäs äitiä ja menen sinne kahville,vien leipomuksia mennessä. Nykyään jaksaa taas leipoa.
”Exä ilmoitti aina hurskaasti että yhdessäolo on riittävä lahja,pieraisi ja meni räpläämään autoa.”
No, eipä ihme että päätyi exäksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko kertonut että tuo harmittaa sinua? Kai itse jätät isänpäivän huomioimatta?
Itse isänä voin kertoa ettei isänpäivä merkitse minulle mitään. Joo, onhan se mukavaa jos pieni lapsi antaa itsetehdyn lahjan tms. mutta se ei liity itse päivään vaan lapseen. Isän- ja äitienpäivä on keinotekoinen juhla. Suurin osa ihmisistä juhlii juhlan vuoksi eikä ajattele asiaa. Pitää juhlia koska näin on määrätty. Enemmän arvostan arkipäivän tekoja kuin yhtenä päivänä suoritettavaa esitystä.
Ääliö.
Vierailija kirjoitti:
Hyvin on alkanut. Heräsin 6.40 kahvin keittoon, kun tiesin nuorimman lapsen tulevan jo klo 7. Olen kahvitellut tässä. Lapsi söi ja nyt nukkuu, kun oli eilen tapahtumassa ja valvoi yön matkustaen.
Miesystävä onnitteli viestillä. Odottelen vanhimman lapsen ilmoitusta tuleeko tänään vai huomenna, kun oli työkuviot vielä epäselvät. Keskimmäinen lapsi on lomareissulla, mutta sieltä varmaan soitto tai viesti tulee.
Päivän päälle käydään hakeen noutoruokaa ja sitten kakkua. Kermakakku ja juustokakku on jääkaapissa. Hyvä päivä.
Ei meillä ole lahjoja äitienpäivänä ostettu eikä minulla koskaan ole mitään odotuksia ollut.
Mitä ajattelisit jos tällä kertaa kukaan ei olisi huomioinut sinua mitenkään?
Eikö se edes ihmetyttäisi?
Mun mielestä lapsilta nyt ei oikein tarvitse mitään odottaa. Vähän marttyyrivibat nyt tulee tästä harmistuksesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Heräsin kasilta, mies nukkui puoli kymmeneen. Odotin kiltisti sängyssä, koska tiesin, että lapsille on tärkeää ”herättää” minut. Kun mies pääsi ylös sängystä, niin tuli lasten kanssa minun luokse, no eikös lapset (varmaan nälissään jo ja jännittyneinä) alkoivatkin riidellä, että kumpi saa olla mun kummalla puolella sängyssä, ennen kuin kerkesivät edes onnitella!! Mies ei tehnyt elettäkään, katsoi vain vieressä. Poistuin suihkuun lasten jäädessä riitelemään.
Sillä aikaa kun olin suihkussa, mies teki perus aamupalan, ei kukkia, ihanat kortit lapsilta. Jotenkin väkinäisesti tuli aamupala syötyä. Sitten mies kertoi varanneensa pöydän ravintolaan. No eikös se ole juuri se, josta EN pidä. Se, johon on aina pöytiä vapaana vielä samalla viikolla kun on äitienpäivä. Olimme viime äitienpäivänä ko. paikassa äitienpäiväbrunssilla ja sen jälkeen sanoin, että seuraavalla kerralla mikä tahansa muu paikka tai vaikka kotikokkailut…..no mies sitten perui pöydän, mikä oli helpotus, niin ei tarvitse lähteä ruotsinlaivan buffetti-tunnelmaan taistelemaan pizzapaloista kyynärpäätaktiikalla:/
Aamupalan jälkeen ulos, lasten riitelyä. Lähdin yksin sisälle. En jaksaisi enää yrittää, ei tämä tunnelma nouse enää mitenkään.Kuulostat ihan kauhealta tyypiltä.
Miksi?
Kun mikään ei sinullekelpaa. Perhe huomioi sinua heti aamusta ja sinä vai liukenet paikalta. Lapset riitelevät, mies varasi pöydän väärästä ravintolasta, vali vali vali. Sinulle tuodaan aamulla kahvi sänkyyn ja lähdet pois koska koska lapset riitelevät
siitä kumpi saa olla lähempänä sinua! No, älä huoli, odota vain: kymmenen vuoden päästä eivät riitele tuollaisesta asiasta koska kumpikaan ei halua tulla viereesi. Nyt osoitat mieltäsi ja mökötät, vaikka koko perhe yrittää miellyttää sinua. Moni äiti olisi ikionnellinen tuollaisesta huomioimisesta jota sinä saat.
Minulle olisi kelvannut esim. että mies olisi viitsinyt sanoa lapsille ”lopettakaa riitely, tänään on äitienpäivä, nyt ette riitele” ja osoittanut sillä tavalla kunnioitusta minua kohtaan ja näyttänyt samalla lapsille, että käyttäytykää. Mutta ei.
Väärä ravintola osoittaa mielestäni sitä, ettei mies ole ollenkaan kuunnellut minua. Olen monet kerrat sanonut, etten tykkää ko. paikasta. Ei mielestäni kohtuutonta odottaa jotain toista paikkaa, eikä mielestäni kohtuutonta odottaa, että mies muistaisi asian mistä on monet kerrat kuullut.
Kahvia minulle ei sänkyyn tuotu, sen keksit omasta päästäsi. Mies aloitti aamupalan valmistamisen samalla aikaa, kun olin suihkussa.
Mikä mielestäsi oli mielen osoittamista? Onko liikaa vaadittu, että mies osoittaisi lapsille mallia edes äitienpäivänä, kun lapset vielä pieniä, eivätkä välttämättä itse tajua?!
Ja väität että koko perhe, mies siis mukaan lukien yrittää miellyttää mua. Jos näin olisi, niin olisi varmaan nähnyt vähän vaivaa, nyt meni just siitä mistä aita on matalin. Eikä ole muuten vielä tähänkään hetkeen mennessä edes onnitellut minua!
Vierailija kirjoitti:
Olen huomannut tuon saman eli kun lapset siirtyivät yläkouluun äitienpäivämuistaminen on vähentynyt ja vastuu siitä siirtynyt minulle eli äidille.
Joskus tämä tuntuu loukkaavammalta, joskus vähemmän loukkaavalta. Esimerkin näyttäminen ei auta eli ostan omalle äidilleni kukkia äitienpäivänä ja syntymäpäivänä, mutta minulle niitä ei osteta. Toisaalta lapset eivät halua omosta rahoistaan niitä ostaa, sekin ymmärrettävää. Tosin saavat kyllä pyytäessään aina rahaa.
Kakun yleensä lapset tekevät kun rummutan toivekakkuani viikon verran ennen äitienpäivää.
Kortin olen saanut muistaakseni aina ja kiitän siitä aina vuolaasti.
Nyt olen menossa ostamaan äitienpäiväkukkia äidilleni ja ostan samalla itselleni kukat. Ja tänään ollut mukava äitienpäiväaamu vaikka itse kahvini keitin, kukat vielä kaupassa ja kakkua syödään tänä vuonna vain äidilläni. Hyvää äitienpäivää meille!
Eikö tuo äitienpäivä nyt olekin enemmän pienten lasten perheen juttu? Ei se äitiys enää mikään uusi juttu ole ja teinit nyt on teinejä ja sinä heille normimutsi. Normaalia, että eivät näpertele innoissaan jotain kliseisiä maailman paras äiti-kortteja. Suotta tuosta nyt loukkaantua. Todennäköisesti aikuisempana heitä kiinnostaa taas vähän enemmän.
Itse isänä voin kertoa ettei isänpäivä merkitse minulle mitään. Joo, onhan se mukavaa jos pieni lapsi antaa itsetehdyn lahjan tms. mutta se ei liity itse päivään vaan lapseen. Isän- ja äitienpäivä on keinotekoinen juhla. Suurin osa ihmisistä juhlii juhlan vuoksi eikä ajattele asiaa. Pitää juhlia koska näin on määrätty. Enemmän arvostan arkipäivän tekoja kuin yhtenä päivänä suoritettavaa esitystä.