Lue keskustelun säännöt.
Ei taaskaan äitienpäivälahjaa
10.05.2026 |
Luovutan jo. Sen jälkeen, kun lapset ovat olleet yläkoulussa, ei äitienpäivänä ole tullut edes korttia, saatikka lahjaa. Nyt pari viikkoa olen muistuttanut, että ensi sunnuntaina on äitienpäivä ja kertonut, että millainen äitienpäivähja olisi kiva, koska ajattelin, että ehkä saisi miehen ja lapset heräämään ajatukseen lahjasta äitille. Ei ollut edes suuri toive. Ehkä kukkia ja vaikka hopeinen koru tai vaikka vain suklaata.
Heräsin myöhempään kun normaalisti tänään. Heti aamusta mies ilmoittaa käyneensä hirveällä paskalla ja joo oli vissiin, koska koko kylpyhuone haisi. Keitin nyt itselle aamukahvin, teinit nukkuu vielä. Seuraavaksi alan pesemään pyykkiä ja teen pihahommia.
Miten teidän äitienpäivä lähtenyt käyntiin?
Kommentit (154)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Heräsin kasilta, mies nukkui puoli kymmeneen. Odotin kiltisti sängyssä, koska tiesin, että lapsille on tärkeää ”herättää” minut. Kun mies pääsi ylös sängystä, niin tuli lasten kanssa minun luokse, no eikös lapset (varmaan nälissään jo ja jännittyneinä) alkoivatkin riidellä, että kumpi saa olla mun kummalla puolella sängyssä, ennen kuin kerkesivät edes onnitella!! Mies ei tehnyt elettäkään, katsoi vain vieressä. Poistuin suihkuun lasten jäädessä riitelemään.
Sillä aikaa kun olin suihkussa, mies teki perus aamupalan, ei kukkia, ihanat kortit lapsilta. Jotenkin väkinäisesti tuli aamupala syötyä. Sitten mies kertoi varanneensa pöydän ravintolaan. No eikös se ole juuri se, josta EN pidä. Se, johon on aina pöytiä vapaana vielä samalla viikolla kun on äitienpäivä. Olimme viime äitienpäivänä ko. paikassa äitienpäiväbrunssilla ja sen jälkeen sanoin, että seuraavalla kerralla mikä tahansa muu paikka tai vaikka kotikokkailut…..no mies sitten perui pöydän, mikä oli helpotus, niin ei tarvitse lähteä ruotsinlaivan buffetti-tunnelmaan taistelemaan pizzapaloista kyynärpäätaktiikalla:/
Aamupalan jälkeen ulos, lasten riitelyä. Lähdin yksin sisälle. En jaksaisi enää yrittää, ei tämä tunnelma nouse enää mitenkään.Kuulostat ihan kauhealta tyypiltä.
Miksi?
Kun mikään ei sinullekelpaa. Perhe huomioi sinua heti aamusta ja sinä vai liukenet paikalta. Lapset riitelevät, mies varasi pöydän väärästä ravintolasta, vali vali vali. Sinulle tuodaan aamulla kahvi sänkyyn ja lähdet pois koska koska lapset riitelevät
siitä kumpi saa olla lähempänä sinua! No, älä huoli, odota vain: kymmenen vuoden päästä eivät riitele tuollaisesta asiasta koska kumpikaan ei halua tulla viereesi. Nyt osoitat mieltäsi ja mökötät, vaikka koko perhe yrittää miellyttää sinua. Moni äiti olisi ikionnellinen tuollaisesta huomioimisesta jota sinä saat.
Minulle olisi kelvannut esim. että mies olisi viitsinyt sanoa lapsille ”lopettakaa riitely, tänään on äitienpäivä, nyt ette riitele” ja osoittanut sillä tavalla kunnioitusta minua kohtaan ja näyttänyt samalla lapsille, että käyttäytykää. Mutta ei.
Väärä ravintola osoittaa mielestäni sitä, ettei mies ole ollenkaan kuunnellut minua. Olen monet kerrat sanonut, etten tykkää ko. paikasta. Ei mielestäni kohtuutonta odottaa jotain toista paikkaa, eikä mielestäni kohtuutonta odottaa, että mies muistaisi asian mistä on monet kerrat kuullut.
Kahvia minulle ei sänkyyn tuotu, sen keksit omasta päästäsi. Mies aloitti aamupalan valmistamisen samalla aikaa, kun olin suihkussa.
Mikä mielestäsi oli mielen osoittamista? Onko liikaa vaadittu, että mies osoittaisi lapsille mallia edes äitienpäivänä, kun lapset vielä pieniä, eivätkä välttämättä itse tajua?!
Ja väität että koko perhe, mies siis mukaan lukien yrittää miellyttää mua. Jos näin olisi, niin olisi varmaan nähnyt vähän vaivaa, nyt meni just siitä mistä aita on matalin. Eikä ole muuten vielä tähänkään hetkeen mennessä edes onnitellut minua!
Kuulostaa nyt siltä ettei ongelma ole oikeasti tämä äitien päivä, kuten ei taida suurimmalla osalla muistakaan olla, jotka täällä valittavat pettymystään.
"Onko liikaa vaadittu, että mies osoittaisi lapsille mallia edes äitienpäivänä, kun lapset vielä pieniä, eivätkä välttämättä itse tajua?! " Tämä lienee se tärkein pointti. Koette ylipäätään ettei teitä arvosteta teidän perheessänne riittävästi, eikä mies tee omaa osuuttaan. Lataatte sitten äitien päivään kovia odotuksia ikään kuin todisteeksi, että olette rakastettuja jos se oikeanlainen huomio tulee. Sitten kun ei tule on se todiste siitä ettei teistä välitetäkään pätkääkään.
Äitienpäivän huomioiminen ei siis nyt ole oikeasti se asia mihin teidän täytyisi kiinnittää huomiota, vaan koko dynamiikkaan. Onko se sitten vakavan keskustelun paikka vai ero, kannattaa pohtia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei ole lasten ja miehen syy että sinä päätit porsia!
Harmi että äitisi porsi sinut.
Heräsin sairauskohtaukseen enkä ole saanut lahjoja. Olen itkenyt koko päivän ja miettinyt, että olisi ehkä parempi olla olematta elossa.
Heräsin Italiassa Garda-järvellä. Ollaan 3kkn reissussa aikuisen tyttären kanssa. Vietettiin äitienpäivää muiden lasten kanssa reilu viikko sitten ennen reissuunlähtöä ja sain lahjaksi toivomani tuuliohjaimet autoon ja mut vietiin syömään. Lahjaksi saamani shamppanjapullo odottaa avaamista. Ei ollenkaan hullumpaa!
Tämä porukka jonka mielestä äitienpäivä ja isänpäivä ovat turhia taitaa olla samaa porukkaa jonka mielestä myös joulu, synttärit ja muutkin ovat turhia. Turha mitään on juhlia ja perinteitä vaalia, turhuutta kaikki tyynni :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Heräsin kasilta, mies nukkui puoli kymmeneen. Odotin kiltisti sängyssä, koska tiesin, että lapsille on tärkeää ”herättää” minut. Kun mies pääsi ylös sängystä, niin tuli lasten kanssa minun luokse, no eikös lapset (varmaan nälissään jo ja jännittyneinä) alkoivatkin riidellä, että kumpi saa olla mun kummalla puolella sängyssä, ennen kuin kerkesivät edes onnitella!! Mies ei tehnyt elettäkään, katsoi vain vieressä. Poistuin suihkuun lasten jäädessä riitelemään.
Sillä aikaa kun olin suihkussa, mies teki perus aamupalan, ei kukkia, ihanat kortit lapsilta. Jotenkin väkinäisesti tuli aamupala syötyä. Sitten mies kertoi varanneensa pöydän ravintolaan. No eikös se ole juuri se, josta EN pidä. Se, johon on aina pöytiä vapaana vielä samalla viikolla kun on äitienpäivä. Olimme viime äitienpäivänä ko. paikassa äitienpäiväbrunssilla ja sen jälkeen sanoin, että seuraavalla kerralla mikä tahansa muu paikka tai vaikka kotikokkailut…..no mies sitten perui pöydän, mikä oli helpotus, niin ei tarvitse lähteä ruotsinlaivan buffetti-tunnelmaan taistelemaan pizzapaloista kyynärpäätaktiikalla:/
Aamupalan jälkeen ulos, lasten riitelyä. Lähdin yksin sisälle. En jaksaisi enää yrittää, ei tämä tunnelma nouse enää mitenkään.Kuulostat ihan kauhealta tyypiltä.
Miksi?
Kun mikään ei sinullekelpaa. Perhe huomioi sinua heti aamusta ja sinä vai liukenet paikalta. Lapset riitelevät, mies varasi pöydän väärästä ravintolasta, vali vali vali. Sinulle tuodaan aamulla kahvi sänkyyn ja lähdet pois koska koska lapset riitelevät
siitä kumpi saa olla lähempänä sinua! No, älä huoli, odota vain: kymmenen vuoden päästä eivät riitele tuollaisesta asiasta koska kumpikaan ei halua tulla viereesi. Nyt osoitat mieltäsi ja mökötät, vaikka koko perhe yrittää miellyttää sinua. Moni äiti olisi ikionnellinen tuollaisesta huomioimisesta jota sinä saat.
Minulle olisi kelvannut esim. että mies olisi viitsinyt sanoa lapsille ”lopettakaa riitely, tänään on äitienpäivä, nyt ette riitele” ja osoittanut sillä tavalla kunnioitusta minua kohtaan ja näyttänyt samalla lapsille, että käyttäytykää. Mutta ei.
Väärä ravintola osoittaa mielestäni sitä, ettei mies ole ollenkaan kuunnellut minua. Olen monet kerrat sanonut, etten tykkää ko. paikasta. Ei mielestäni kohtuutonta odottaa jotain toista paikkaa, eikä mielestäni kohtuutonta odottaa, että mies muistaisi asian mistä on monet kerrat kuullut.
Kahvia minulle ei sänkyyn tuotu, sen keksit omasta päästäsi. Mies aloitti aamupalan valmistamisen samalla aikaa, kun olin suihkussa.
Mikä mielestäsi oli mielen osoittamista? Onko liikaa vaadittu, että mies osoittaisi lapsille mallia edes äitienpäivänä, kun lapset vielä pieniä, eivätkä välttämättä itse tajua?!
Ja väität että koko perhe, mies siis mukaan lukien yrittää miellyttää mua. Jos näin olisi, niin olisi varmaan nähnyt vähän vaivaa, nyt meni just siitä mistä aita on matalin. Eikä ole muuten vielä tähänkään hetkeen mennessä edes onnitellut minua!Kuulostaa nyt siltä ettei ongelma ole oikeasti tämä äitien päivä, kuten ei taida suurimmalla osalla muistakaan olla, jotka täällä valittavat pettymystään.
"Onko liikaa vaadittu, että mies osoittaisi lapsille mallia edes äitienpäivänä, kun lapset vielä pieniä, eivätkä välttämättä itse tajua?! " Tämä lienee se tärkein pointti. Koette ylipäätään ettei teitä arvosteta teidän perheessänne riittävästi, eikä mies tee omaa osuuttaan. Lataatte sitten äitien päivään kovia odotuksia ikään kuin todisteeksi, että olette rakastettuja jos se oikeanlainen huomio tulee. Sitten kun ei tule on se todiste siitä ettei teistä välitetäkään pätkääkään.
Äitienpäivän huomioiminen ei siis nyt ole oikeasti se asia mihin teidän täytyisi kiinnittää huomiota, vaan koko dynamiikkaan. Onko se sitten vakavan keskustelun paikka vai ero, kannattaa pohtia.
Ero äitienpäivän takia? Onko joku parisuhteessa lapsensa kanssa?
Vierailija kirjoitti:
Heräsin kasilta, mies nukkui puoli kymmeneen. Odotin kiltisti sängyssä, koska tiesin, että lapsille on tärkeää ”herättää” minut. Kun mies pääsi ylös sängystä, niin tuli lasten kanssa minun luokse, no eikös lapset (varmaan nälissään jo ja jännittyneinä) alkoivatkin riidellä, että kumpi saa olla mun kummalla puolella sängyssä, ennen kuin kerkesivät edes onnitella!! Mies ei tehnyt elettäkään, katsoi vain vieressä. Poistuin suihkuun lasten jäädessä riitelemään.
Sillä aikaa kun olin suihkussa, mies teki perus aamupalan, ei kukkia, ihanat kortit lapsilta. Jotenkin väkinäisesti tuli aamupala syötyä. Sitten mies kertoi varanneensa pöydän ravintolaan. No eikös se ole juuri se, josta EN pidä. Se, johon on aina pöytiä vapaana vielä samalla viikolla kun on äitienpäivä. Olimme viime äitienpäivänä ko. paikassa äitienpäiväbrunssilla ja sen jälkeen sanoin, että seuraavalla kerralla mikä tahansa muu paikka tai vaikka kotikokkailut…..no mies sitten perui pöydän, mikä oli helpotus, niin ei tarvitse lähteä ruotsinlaivan buffetti-tunnelmaan taistelemaan pizzapaloista kyynärpäätaktiikalla:/
Aamupalan jälkeen ulos, lasten riitelyä. Lähdin yksin sisälle. En jaksaisi enää yrittää, ei tämä tunnelma nouse enää mitenkään.
Ei hätää. Alle 10 vuotta ja olette eronneet. Miehesi uusi kumppani on ystävällinen ja ihana ihminen. Lapsesi pitävät hänestä enemmän kuin sinusta. Joten saat yksin kitistä ja seurata sivusta, miten upeaa miehesi, lastesi ja uuden naisen elämä on. He viettävät äitienpäivänkin tätä uutta äitipuolta juhlien, sillä hän on kiva ja epäitsekäs, iloinen ihminen. Kaikkea muuta kuin sinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tytär muistaa mutta pojalta ei kannata edes odottaa mitään.
Vierailija kirjoitti:
Kun lapsi avaa suunsa hän puhuu kodistaan. Tavat, asenteet, yms opitaan jo lapsuudessa, kasvatukseen kannattaa kiinnittää huomiota.
Av:n käänteistä syyllistämistä parhaimmillaan.
Jos avausviesti olisi ollut, ettei huvittanut muistaa äitiä tänään ym, ap olisi saanut niskaansa kuinka hirveä ja kiittämätön lapsi hän on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tämä porukka jonka mielestä äitienpäivä ja isänpäivä ovat turhia taitaa olla samaa porukkaa jonka mielestä myös joulu, synttärit ja muutkin ovat turhia. Turha mitään on juhlia ja perinteitä vaalia, turhuutta kaikki tyynni :D
Jokainen juhlikoon mitä juhlii, mutta sen pitää lähteä omasta aloitteesta. Eli jos joku haluaa juhlistaa äitienpäivää niin voi kutsua ihmisiä kylään kakkukahveille eikä niin, että vaaditaan muilta jotain. Itse pidin lapsettomien lauantain juhlat ystävilleni omasta aloitteestani, mutta en todellakaan odottanut, että mulle pitäisi tuoda jotain lahjoja tai kortteja.
Vierailija kirjoitti:
Asenne. Olisit herännyt aiemmin ja keittänyt kahvit koko porukalle. Täytekakku pöydässä. Ja laittanut paremmat vaatteet päälle. Kermaa kahviin ja vähän keksejä. Olisit ihan itse puuhaillut. Niin monet tekee. Muista kuitenkin seuraavana miehen isänpäivänä ettei kukaan anna mitään sovi niin lasten kanssa. Kerrot vaan miehellesi että kävimme paskalla .
Minä tein äidille kakun heti kun opin tekemään, vain siksi että halusin itse valita maut siihen. Mutta olen tehnyt kotoa lähdettyä myös itse kakut, kun muut eivät oikein syö kakkua edes
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meidän perheessä puhutaan. Jos haluan jotain, teen selväksi että tällainen juttu hankitaan. Inhoan yllätyksiä, joten aika selvästi sanon jos jotain haluan. En ole saanut tänään mitään, en korttia enkä lahjaa, koska olen ääneen sanonut ja tehnyt selväksi, että mitään ei tarvitse hankkia. Minä olen äiti joka päivä ja siitä minua myös usein kiitetään. En tarvitse siihen erillistä lahjontapäivää.
Te, jotka sanotte että ette tarvitse mitään, onko se oikeasti niin vai pessimistinen päätös, koska mitään ei ole tulossa? Oikeasti tehkää ne ehdot selviksi myös lapsillenne.
Mitkä ehdot ? Minkä ikäiselle lapselle aletaan ehtoja sanelemaan ja mitä ehtoja ?
Omaa miestäni patistan muistamaan lasten nähden, sillä en halua tyttärestäni kasvavan naista kuka ajattelee, ettei häntä tarvitse huomioida mitenkään ja että pitää olla kiitollinen ihan tyhjästä samalla, kun näkee kuitenkin vaivaa muiden eteen. Kotoa nämä opitaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Heräsin kasilta, mies nukkui puoli kymmeneen. Odotin kiltisti sängyssä, koska tiesin, että lapsille on tärkeää ”herättää” minut. Kun mies pääsi ylös sängystä, niin tuli lasten kanssa minun luokse, no eikös lapset (varmaan nälissään jo ja jännittyneinä) alkoivatkin riidellä, että kumpi saa olla mun kummalla puolella sängyssä, ennen kuin kerkesivät edes onnitella!! Mies ei tehnyt elettäkään, katsoi vain vieressä. Poistuin suihkuun lasten jäädessä riitelemään.
Sillä aikaa kun olin suihkussa, mies teki perus aamupalan, ei kukkia, ihanat kortit lapsilta. Jotenkin väkinäisesti tuli aamupala syötyä. Sitten mies kertoi varanneensa pöydän ravintolaan. No eikös se ole juuri se, josta EN pidä. Se, johon on aina pöytiä vapaana vielä samalla viikolla kun on äitienpäivä. Olimme viime äitienpäivänä ko. paikassa äitienpäiväbrunssilla ja sen jälkeen sanoin, että seuraavalla kerralla mikä tahansa muu paikka tai vaikka kotikokkailut…..no mies sitten perui pöydän, mikä oli helpotus, niin ei tarvitse lähteä ruotsinlaivan buffetti-tunnelmaan taistelemaan pizzapaloista kyynärpäätaktiikalla:/
Aamupalan jälkeen ulos, lasten riitelyä. Lähdin yksin sisälle. En jaksaisi enää yrittää, ei tämä tunnelma nouse enää mitenkään.Kuulostat ihan kauhealta tyypiltä.
Miksi?
Kun mikään ei sinullekelpaa. Perhe huomioi sinua heti aamusta ja sinä vai liukenet paikalta. Lapset riitelevät, mies varasi pöydän väärästä ravintolasta, vali vali vali. Sinulle tuodaan aamulla kahvi sänkyyn ja lähdet pois koska koska lapset riitelevät
siitä kumpi saa olla lähempänä sinua! No, älä huoli, odota vain: kymmenen vuoden päästä eivät riitele tuollaisesta asiasta koska kumpikaan ei halua tulla viereesi. Nyt osoitat mieltäsi ja mökötät, vaikka koko perhe yrittää miellyttää sinua. Moni äiti olisi ikionnellinen tuollaisesta huomioimisesta jota sinä saat.
Minulle olisi kelvannut esim. että mies olisi viitsinyt sanoa lapsille ”lopettakaa riitely, tänään on äitienpäivä, nyt ette riitele” ja osoittanut sillä tavalla kunnioitusta minua kohtaan ja näyttänyt samalla lapsille, että käyttäytykää. Mutta ei.
Väärä ravintola osoittaa mielestäni sitä, ettei mies ole ollenkaan kuunnellut minua. Olen monet kerrat sanonut, etten tykkää ko. paikasta. Ei mielestäni kohtuutonta odottaa jotain toista paikkaa, eikä mielestäni kohtuutonta odottaa, että mies muistaisi asian mistä on monet kerrat kuullut.
Kahvia minulle ei sänkyyn tuotu, sen keksit omasta päästäsi. Mies aloitti aamupalan valmistamisen samalla aikaa, kun olin suihkussa.
Mikä mielestäsi oli mielen osoittamista? Onko liikaa vaadittu, että mies osoittaisi lapsille mallia edes äitienpäivänä, kun lapset vielä pieniä, eivätkä välttämättä itse tajua?!
Ja väität että koko perhe, mies siis mukaan lukien yrittää miellyttää mua. Jos näin olisi, niin olisi varmaan nähnyt vähän vaivaa, nyt meni just siitä mistä aita on matalin. Eikä ole muuten vielä tähänkään hetkeen mennessä edes onnitellut minua!Kuulostaa nyt siltä ettei ongelma ole oikeasti tämä äitien päivä, kuten ei taida suurimmalla osalla muistakaan olla, jotka täällä valittavat pettymystään.
"Onko liikaa vaadittu, että mies osoittaisi lapsille mallia edes äitienpäivänä, kun lapset vielä pieniä, eivätkä välttämättä itse tajua?! " Tämä lienee se tärkein pointti. Koette ylipäätään ettei teitä arvosteta teidän perheessänne riittävästi, eikä mies tee omaa osuuttaan. Lataatte sitten äitien päivään kovia odotuksia ikään kuin todisteeksi, että olette rakastettuja jos se oikeanlainen huomio tulee. Sitten kun ei tule on se todiste siitä ettei teistä välitetäkään pätkääkään.
Äitienpäivän huomioiminen ei siis nyt ole oikeasti se asia mihin teidän täytyisi kiinnittää huomiota, vaan koko dynamiikkaan. Onko se sitten vakavan keskustelun paikka vai ero, kannattaa pohtia.
Ero äitienpäivän takia? Onko joku parisuhteessa lapsensa kanssa?
Mieshän se suurin ongelma noissa on.
Mikä aikuinen akka täällä valittaa? Eikö sulla ole omaa rahaa ja osta itse lahjasi niin tulee kerralla mieleinen! Tässä tavarapaljouden maailmassa tarvita yhtään lisää rojua tai muuta epäsopivaa nurkkien täytteeksi. Rakkautta, huomiota ja tärkeyttä voi osoittaa ja tuntea saavansa muutoinkin kuin lahjalla tai varsinkaan valittamalla lahjan puutetta. Järjestä juhlat tai juhlan hetket itse ja nauti siitä jos niihin on osallistujia. Muttei varmasti ole jos ensin valitat ja lasket ääneen että itse joutuu nämäkin järjestämään kun ei kukaan.. kuule kukaan ei jaksa sellaista valittajaa.
Vierailija kirjoitti:
Omaa miestäni patistan muistamaan lasten nähden, sillä en halua tyttärestäni kasvavan naista kuka ajattelee, ettei häntä tarvitse huomioida mitenkään ja että pitää olla kiitollinen ihan tyhjästä samalla, kun näkee kuitenkin vaivaa muiden eteen. Kotoa nämä opitaan.
Tämähän se olisi. Sitä antaa mallia lapsillekin siitä miten pitää tulla kohdelluksi.
Vierailija kirjoitti:
Tämä porukka jonka mielestä äitienpäivä ja isänpäivä ovat turhia taitaa olla samaa porukkaa jonka mielestä myös joulu, synttärit ja muutkin ovat turhia. Turha mitään on juhlia ja perinteitä vaalia, turhuutta kaikki tyynni :D
Kyllä äiti- ja isänpäivät mielestäni ovat erilaisia, kuin suuremmat juhlapyhät. Ei niitä nyt oikein voi verrata.
Muistaako ne teidän miehet teitä edes ystävänpäivänä?
Vierailija kirjoitti:
Tämä porukka jonka mielestä äitienpäivä ja isänpäivä ovat turhia taitaa olla samaa porukkaa jonka mielestä myös joulu, synttärit ja muutkin ovat turhia. Turha mitään on juhlia ja perinteitä vaalia, turhuutta kaikki tyynni :D
Olen tuollainen. Juhlien kaupallisuuskin on aina ärsyttänyt. Eikä kyse ole, että ovat turhia juhlia, en vain pidä siitä hypetyksestä. Kun pidän matalaa profiilia noiden suhteen. Ja perinteitä vaalia...me kaikki voidaan luoda perinteitä. Meillä se on, ettei juhlita.
Minä olisin kyllä ollut tyytyväinen jos mies on varannut pöydän minne veisi minut. Aina ei saa mitä haluaa, ja onhan tuo nyt epäkohteliasta käytöstä. Kuitenkin huomioinut.