Lue keskustelun säännöt.
Ahdistava äitienpäivä
09.05.2026 |
Ensimmäisestä äitienpäivästäni on liki 50 vuotta. Mieheni ei huomioinut minua millään tavalla itselleni tärkeänä päivänä. Olisihan se toki pitänyt arvata kun ei hän hääpäivää tai synttäreitänikään koskaan halunnut muistaa. Itkin kuitenkin salaa mielipahaani. Puolisoni oli (aivan oikein) sitä mieltä, että en ollut hänen äitinsä. Lapseni oppi tästä sen, ettei hänkään edes onnitellut. En mielestäni ole huono äiti, melkeinpä päinvastoin, mutta kovasti ahdistaa joka vuosi tämä toukokuun toinen sunnuntai. En vähättele yhtään lapsettomien ikävää päivää, mutta oma puoli vuosisataa toistunut kurkkua kuristava hylätty tunne perheenäitinä tuntuu juuri tänä päivänä kovin raskaalta.
Kommentit (41)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten lapset saadaan ymmärtämään, että äitiä voisi ilahduttaa muutenkin kuin onnittelemalla? Minullakin jo täysi-ikäiset lapset, jotka kyllä ymmärtävät onnitella ja halata, mutta muuten ovat niin kuin miehenikin: erillisiä pyyntöjä kyllä noudatetaan, mutta oma-aloitteisesti ei tapahdu. Niinpä minun juhlapäivinä ei ole kakkua, ellen ole sitä pyytänyt, vaikka muille aina leivon. Pikkuhiljaa olen oppinut olemaan odottamatta, enää ei tule paha mieli, mutta kyllähän tuo median hehkutus vähän kirpaisee.