Ikisinkku ihmettelee: Miksi pariskunnat nukkuvat oletusarvoisesti samassa sängyssä? Itse haluaisin nukkua omassa rauhassa, vaikka
Kommentit (117)
No en minä ainakaan halua olla erossa miehestäni, on niin komea. Vihreät silmät ja tummat silmäripset.
Kertoohan jotkut jopa nauttivansa siitä kun joku kuorsaa vieressä, mitä itse en voi mitenkään päin käsittää kun asia tuntuu olevan ongelma monella parisuhteellisellakin.
Miehen vieressä on mukava nukkua. Varastan lämpöä. Oma kroppani on aina jäässä, mies taas on aina lämmin.
Vierailija kirjoitti:
Miehen vieressä on mukava nukkua. Varastan lämpöä. Oma kroppani on aina jäässä, mies taas on aina lämmin.
Hyi mikä lämpöä imevä naisloinen!
Vierailija kirjoitti:
Yhdessä nukkuminen sopii alun kuhertelukauteen. Kypsät aikuiset valitsee oman vuoteen ja oman huoneen.
En ole ikinä tuntenut tarvetta nukkua toisen kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhdessä nukkuminen sopii alun kuhertelukauteen. Kypsät aikuiset valitsee oman vuoteen ja oman huoneen.
En ole ikinä tuntenut tarvetta nukkua toisen kanssa.
En minäkään. Mutta olen nukkunut elämässäni silti paljon toisten kanssa, sinkkunakin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Musta on ihanaa nukkua oman miehen vieressä. Nukun paremmin kun yksin. Parasta on hitaat aamut, kun ei ole kiire mihinkään.
Ja me ollaan oltu 21 v yhdessä
Olisihan se mukavaa nukkua vierekkäin, mutta eihän siitä nukkumisesta mitään tule, kun toinen ääntelee kuin villisika nukkuessaan.
Nämä hengitystievaikeudet kulkevat käsi kädessä elopainon kanssa. Jopa lihaksikas mies saattaa röhistä. Mutta hoikka on hiljainen.
Ai? Olen hoikka nainen, mutta kuorsaan kuin korsteeni.
Mallampati 4?
Olen alkanut nukkua lapsen huoneen lattialla mm. syystä että mies kuorsaa niin että ikkunat helisee ja pyöriskelee vieden petauspatjan mukanaan lattialle, elopainoa semmoset 120kg.
Meillä on niin eri rytmi ettei yhdessänukkumisesta tule mitään, aina jompikumpi herättää toisen. Minä menen aikaisin nukkumaan työpäivinä ja herään viideltä, mies kukkuu puolilleöin ja herää joskus ennen kahdeksaa. Vapaapäivinä haluan nukkua tosi pitkään enkä halua herätä kun mies herää töihin. Omat huoneet on ehdoton juttu.
38 vuotta nukuttu vierekkäin ja ihan oon tykännyt. Mutta enää ei pysty. Olen tullut niin herkkäuniseksi. Häiriinnyn, kun mies tulee myöhemmin nukkumaan ja herää aamuyöstä pyörimään ja nousee ylös ja tulee taas muutaman tunnin päästä uudelleen nukkumaan. Kuorsaa myös jonkin verran, sekin häiritsee.
Miehelle on tärkeää nukkua vierekkäin. Tosin nukkuu pää minun jalkopäässäni kuorsauksen takia. Saan edes hieman vaimennusta, kun nukun tyyny päällimmäisen korvani päällä, korvatulppia en pysty käyttämään. Lisäksi välissämme on tyynyjä, ettei lähmi ja töni minua.
Meillä olisi toinenkin makuuhuone käytössä, mutta miehen pitäisi mennä sinne, koska kolistelee sen viereisissä keittiössä ja olkkarissa öiseen aikaan. Toisinaan nukkuukin siellä, kun suivaannun vallan.
Mieluiten nukkuisin siis yksin. Haaveilen jopa yksin asumisesta. Yöt on mehellä yhtä sirkusta. Ymmärrän kyllä, kun hänelläkin on kipuja ja huonosti nukkuu huonosti.
en osaa nukkua kenenkään vieressä. Minua nyt niinkään haittaa jos on hiljainen tyyppi, mutta se on se pyöriminen ja kääntyily se haittaa. Siinä haittaa se, kun minäkin sitten liikun. Mulla ongelmaa saada unenpäästä kiinni, niin just kun nukahtamassa, niin joku siinä sitten pyörähtää. juu ei.
Se on varmaan "oletusarvo" siksi, että suurin osa pariskunnista valitsee niin tehdä. Oli myös aika, kun se ei ollut niin yleistä. Nytkin voi onneksi valita, eikä se ole mikään pakko.
Jos oletusaevoisesti nukuttaisiin omissa sängyissä, niin pitäisi olla ylimääräinen makuuhuone asunnossa. Se voi olla monelle liian kallista lystiä. ns. normaalit ihmiset osaavat kyllä nukkua toisen vieressä. Ääniyliherkkyydet ja sellaiset on niin marginaalitason ilmiöitä kuitenkin.
Ensimmäinen tyttöystäväni/avovaimo halusi nukkua käsivarsi-, tisuli, keho- ynnä reisikontaktissa, ihan kietoutuneena minuun. Tosinaan se kyllä puudutti, kun en hennonut raajojani tai selkääni oikaista jotta kaunotar ei turhaan heräisi. Kestin sen kaiken kuitenkin kunnialla, yli 20 vuotta.
En suostu nukkumaan edes samassa kämpässä muulloin kuin reissussa.
Lapset saa vaikka hyppiä mun päällä ja nukun silti, mutta jos samassa kämpässä on muita aikuisia ihmisiä, nukun aina toinen silmä auki.
Vierailija kirjoitti:
Emme varmaan olisi yhdessä jos emme nukkuisi omissa huoneissa. 30 vuotta naimisissa.
Tutkimusten mukaan hyvin suurella todennäköisyydellä johtaa eroon, olette ilmeisesti poikkeus säännössä,
Niin, kuitenkin syöt itsesi kylläiseksi kun olet miehen luona kylässä. Olet lokkeilija.