Fysiikan historian kuuluisin koe osoittaa, ettei objektiivista todellisuutta ole olemassa
Kaksoisrakokoe vihjaa, että todellisuus ei ehkä ole olemassa sillä tavalla kuin luulemme sen olevan silloin, kun kukaan ei katso.
Kun yksittäinen hiukkanen ammutaan kohti kahta rakoa, sen pitäisi kulkea joko vasemmasta tai oikeasta aukosta — aivan kuten luoti. Mutta sen sijaan se käyttäytyy kuin aalto, joka kulkee molemmista yhtä aikaa ja häiritsee itseään, ikään kuin hiukkanen olisi samaan aikaan monessa mahdollisuudessa.
Silti sillä hetkellä, kun yritämme nähdä kummasta raosta se kulki, tämä outo “mahdollisuuksien haamu” romahtaa. Hiukkanen valitsee yhden todellisuuden.
Koe tuntuu kuiskaavan jotain hyvin epämukavaa:
että universumi ei ehkä päätä mitä jokin on ennen kuin sitä kysytään.
Ei vain niin, että emme tiedä hiukkasen paikkaa — vaan ehkä paikkaa ei kirjaimellisesti ollut olemassa määrätyllä tavalla ennen havaintoa.
Ja kaikkein oudoimmassa tulkinnassa: tulevaisuuden mittaus näyttää muuttavan sitä, miten menneisyys “tapahtui”.
Ikään kuin todellisuus kirjoittaisi itseään jälkikäteen.
Siksi kaksoisrakokoe on niin kuuluisa: se ei vain kyseenalaista fysiikkaa — se kyseenalaistaa sen, onko maailma olemassa riippumattomana havainnosta, vai onko universumi pohjimmiltaan enemmän tapahtuma kuin esine.
Kommentit (72)
Vierailija kirjoitti:
Maailma on simulaatio, eikä joka s**tanan hiukkasen paikkaa ole mitään järkeä laskea ennen kuin sitä tietoa tarvitaan, eli joku simulaatiossa kerkeää ruveta sitä mittaamaan.
Vaikka simulaatio “säästäisi laskentaa” eikä määrittäisi kaikkea jatkuvasti täydellä tarkkuudella, sen pitäisi silti pitää koko universumi täysin ristiriidattomana kaikille havaitsijoille samaan aikaan.
Käytännössä se tarkoittaa, että vaikka yksityiskohtia ei renderöitäisi koko ajan näkyviin, simulaation pitäisi silti ylläpitää valtava määrä taustainformaatiota, jotta maailma ei hajoaisi ristiriitoihin heti kun joku alkaa tutkia sitä tarkemmin.
Vierailija kirjoitti:
Käytännössä kun olet vuosikausia meditoinut ja tarkkaillut tätä kaikkea, niin tiedät että sukupuolia on tasan tarkkaan enemmän kuin ne kaksi väitettyä.
Todellisuus menee pieleen, koska meidän filtteri suojelee meitä siltä. Se antaa pieniä murusia ison tulvan sijaan sisään. Siksi meistä tuntuu irraliselta ja nähdään todellisuus asiana jota voi eritellä. Kun kaikki on tavallaan päänsisä käännettynä sisältä ulospäin julki poks. Todiste tästä on myös se että kielellä et kykene selittämään sitä toisille. Sillä on nimi mutta se ei ole sen niminen kuin se oli tai on nimetty.
Mistä raosta se kolmas kromosomi on luikahtanut kun ei saada kiinni mistään?
Periaatteessa jos todellisuutta katsotaan pienestä reijästä niin voiko se koskaan olla objektiivista?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käytännössä kun olet vuosikausia meditoinut ja tarkkaillut tätä kaikkea, niin tiedät että sukupuolia on tasan tarkkaan enemmän kuin ne kaksi väitettyä.
Todellisuus menee pieleen, koska meidän filtteri suojelee meitä siltä. Se antaa pieniä murusia ison tulvan sijaan sisään. Siksi meistä tuntuu irraliselta ja nähdään todellisuus asiana jota voi eritellä. Kun kaikki on tavallaan päänsisä käännettynä sisältä ulospäin julki poks. Todiste tästä on myös se että kielellä et kykene selittämään sitä toisille. Sillä on nimi mutta se ei ole sen niminen kuin se oli tai on nimetty.
Mistä raosta se kolmas kromosomi on luikahtanut kun ei saada kiinni mistään?
Kyseessä on toisen ulottuvuuden heijastuma ja versio tässä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Quantum entanglement on fysiikan merkillisin ilmiö, vaikkei av-mammat ole siitä ehkä kuulleet.
Mieli on työkalu, jolla ääretön tietoisuus ottaa muodon. Kaikki on pohjimmiltaan samaa ja kvanttikietoutuminen todistaa sen.
Se on suomeksi kvanttilomittuminen.
Tunge sinä, v!tun homo, koeputki persläpeesi ja mene Turkuun myymään peräreikääsi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Maailma on simulaatio, eikä joka s**tanan hiukkasen paikkaa ole mitään järkeä laskea ennen kuin sitä tietoa tarvitaan, eli joku simulaatiossa kerkeää ruveta sitä mittaamaan.
Vaikka simulaatio “säästäisi laskentaa” eikä määrittäisi kaikkea jatkuvasti täydellä tarkkuudella, sen pitäisi silti pitää koko universumi täysin ristiriidattomana kaikille havaitsijoille samaan aikaan.
Käytännössä se tarkoittaa, että vaikka yksityiskohtia ei renderöitäisi koko ajan näkyviin, simulaation pitäisi silti ylläpitää valtava määrä taustainformaatiota, jotta maailma ei hajoaisi ristiriitoihin heti kun joku alkaa tutkia sitä tarkemmin.
Vaadimme ristieiidattomuutta. Harmonia on jo vanha ikiaikainen ihanne makromaailmassamme. Ja tieteessäkin.
Totta kai on olemassa ulkoinen todellisuus , joka ei ole havaitsijasta riippuvainen. Kirjoitetaanko näitä tutkimuksia jostain hullujen huoneelta nykyisin?
Vierailija kirjoitti:
Tunge sinä, v!tun homo, koeputki persläpeesi ja mene Turkuun myymään peräreikääsi.
millä voimilla sinä tuon alkuunpanet? Minähän tässä olen se nyrkkisankari. Saisit olla tyytyväinen että kohtelen sinua kuin veljeäni ja langetan myötämielisen hymyni alas huomaasi. Olet nyt veljeni tästä lähtien.
Vierailija kirjoitti:
Totta kai on olemassa ulkoinen todellisuus , joka ei ole havaitsijasta riippuvainen. Kirjoitetaanko näitä tutkimuksia jostain hullujen huoneelta nykyisin?
Solun ulkopuolella on aina solu. Siitä lähdetään läpi menevä on sitten liukkaampaa tavaraa. Isäni sanoi että jumalanviitta koskettaa meitä kaikkia läsnäolollaan. Ihmisen on mahdotonta ikinä missään mielessä todentaa todellisuutta paremmin kuin esimerkiksi muinaiset taolaiset jo sen teki tai gnostikot tekivät saman.
Todellisuus jää hyvinkin pitkälle metafysiikan tasolle ja se selvitettiin jo.
Jos lähdetään kiikarilla katsomaan todellisuutta, niin mennään sille solutasolle ja se on kuin tuijottaisi pimeään reikään sen vuoksi, että pimeä reikä houkutteli siihen. Ennenpitkään löydetään valoa ja kurkistetaan sinne, mutta on niin kirkasta että aisteillemme se on kuin pimeä reikä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tunge sinä, v!tun homo, koeputki persläpeesi ja mene Turkuun myymään peräreikääsi.
millä voimilla sinä tuon alkuunpanet? Minähän tässä olen se nyrkkisankari. Saisit olla tyytyväinen että kohtelen sinua kuin veljeäni ja langetan myötämielisen hymyni alas huomaasi. Olet nyt veljeni tästä lähtien.
Mutta katsos, sinä oletkin bodariEinstein ja porukan mahtavin. Kerro meille todellisuudesta lisää. Sehän me tiedettiin että sukupuolia on enemmän kuin kaksi. Kyse ei ole sukupuolista vain jatkuvuudesta.
Taidan lähteä baarin selvittämään löytyisikö sieltä pari daamia suorittamaan kaksoisrakokokeen.