Lue keskustelun säännöt.
Fysiikan historian kuuluisin koe osoittaa, ettei objektiivista todellisuutta ole olemassa
08.05.2026 |
Kaksoisrakokoe vihjaa, että todellisuus ei ehkä ole olemassa sillä tavalla kuin luulemme sen olevan silloin, kun kukaan ei katso.
Kun yksittäinen hiukkanen ammutaan kohti kahta rakoa, sen pitäisi kulkea joko vasemmasta tai oikeasta aukosta — aivan kuten luoti. Mutta sen sijaan se käyttäytyy kuin aalto, joka kulkee molemmista yhtä aikaa ja häiritsee itseään, ikään kuin hiukkanen olisi samaan aikaan monessa mahdollisuudessa.
Silti sillä hetkellä, kun yritämme nähdä kummasta raosta se kulki, tämä outo “mahdollisuuksien haamu” romahtaa. Hiukkanen valitsee yhden todellisuuden.
Koe tuntuu kuiskaavan jotain hyvin epämukavaa:
että universumi ei ehkä päätä mitä jokin on ennen kuin sitä kysytään.
Ei vain niin, että emme tiedä hiukkasen paikkaa — vaan ehkä paikkaa ei kirjaimellisesti ollut olemassa määrätyllä tavalla ennen havaintoa.
Ja kaikkein oudoimmassa tulkinnassa: tulevaisuuden mittaus näyttää muuttavan sitä, miten menneisyys “tapahtui”.
Ikään kuin todellisuus kirjoittaisi itseään jälkikäteen.
Siksi kaksoisrakokoe on niin kuuluisa: se ei vain kyseenalaista fysiikkaa — se kyseenalaistaa sen, onko maailma olemassa riippumattomana havainnosta, vai onko universumi pohjimmiltaan enemmän tapahtuma kuin esine.
Kommentit (72)
Käytännössä kun olet vuosikausia meditoinut ja tarkkaillut tätä kaikkea, niin tiedät että sukupuolia on tasan tarkkaan enemmän kuin ne kaksi väitettyä.
Todellisuus menee pieleen, koska meidän filtteri suojelee meitä siltä. Se antaa pieniä murusia ison tulvan sijaan sisään. Siksi meistä tuntuu irraliselta ja nähdään todellisuus asiana jota voi eritellä. Kun kaikki on tavallaan päänsisä käännettynä sisältä ulospäin julki poks. Todiste tästä on myös se että kielellä et kykene selittämään sitä toisille. Sillä on nimi mutta se ei ole sen niminen kuin se oli tai on nimetty.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aloitukseen kommenttina että on jopa sellainen tulkinta että tieto kulkee kvanttisidonnan (quantum entanglement) kautta menneisyyteen.
Sekin ja sen myötä seuraus voi olla ennen syytä. Sitä on tutkittu mm. satunnaislukugeneraattorilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hienosti ei ole ymmärretty kaksoisrakokokeesta mitään tuossa edellä.
Mites sinä sen tulkitset?
Fotonit eivät ole mitään hiukkasia, selkeitä pallosia, kuten animaatioissa. Emme oikeastaan tiedä mitä ne ovat, niiden käyttäytymistä voimme vain kuvata matematiikalla. Kvanttimekaniikassa on paljon eriskummallisia ilmiöitä jotka ovat osoittautuneet todeksi, fotonin näennäinen kaksoisluonne on yksi. Fotonin tarkastelun aiheuttama muutos kaksoisrakokokeen tuloksessa yleensä hämmentää ihmisiä ja saa kysymään "mistä se osaa käyttäytyä eri tavalla riippuen siitä tarkastelemmeko sitä vai ei". Kvanttitasolla tarkastelu on selvästikin samalla kohteen manipulointia. Fotonia ei voi tarkastella ilman että se muokkaa sitä. Ihan sama kvantti "engtanglement" ilmiössä.
Delayed-choice quantum eraser on yksi niistä kokeista, jotka saavat jopa fyysikot kuulostamaan siltä kuin he selittäisivät unta.
Kokeen ydin alkaa tavallisesta kaksoisrakokokeesta: hiukkanen käyttäytyy kuin aalto ja kulkee molemmista raoista yhtä aikaa — kunnes yritämme selvittää, kummasta raosta se meni. Silloin interferenssikuvio katoaa, ja hiukkanen käyttäytyy kuin tavallinen piste.
Mutta delayed-choice quantum eraser lisää tähän jotain paljon oudompaa.
Hiukkanen “paritetaan” toisen hiukkasen kanssa kvanttilomittumisen avulla. Toinen hiukkanen menee kohti näyttöä heti. Toinen taas kulkee pidempää reittiä mittalaitteisiin, joissa tutkijat voivat myöhemmin päättää:
säilytetäänkö tieto siitä, kummasta raosta hiukkanen meni,
vai “pyyhitäänkö” tuo tieto pois.
Ja nyt tulee se osa, joka kuulostaa mahdottomalta:
Näyttää siltä, että myöhempi päätös vaikuttaa siihen, näkyykö ensimmäisen hiukkasen aiemmassa datassa interferenssikuvio vai ei.
Ikään kuin tulevaisuus päättäisi, käyttäytyikö hiukkanen menneisyydessä aaltona vai hiukkasena.
Se kuulostaa siltä kuin syy-seuraus menisi rikki.
Mutta teknisesti kokeessa ei oikeasti lähetetä informaatiota ajassa taaksepäin. Kun katsotaan koko raakadataa yksinään, mitään yliluonnollista ei näy. Outo interferenssi ilmestyy vasta, kun data lajitellaan myöhemmin sen mukaan, millainen mittaus toiselle hiukkaselle tehtiin.
Silti kokeen filosofinen vaikutus on valtava.
Se vihjaa, että:
“menneisyys” ei ehkä ole täysin määrätty ennen kuin informaatio muuttuu fyysisesti saatavaksi,
tai että kvanttitasolla tapahtumat eivät ole sidottuja klassiseen aikajärjestykseen samalla tavalla kuin arkimaailmassa,
tai että itse kysymys “mitä oikeasti tapahtui” voi olla väärin asetettu.
Mystisimmillään koe tuntuu sanovan:
todellisuus ei ehkä ole valmis näyttämö, jossa asiat vain tapahtuvat — vaan verkko mahdollisuuksia, jotka muuttuvat konkreettisiksi vasta silloin, kun maailmankaikkeus pakotetaan tekemään erottelu.
"Silti sillä hetkellä, kun yritämme nähdä kummasta raosta se kulki, tämä outo “mahdollisuuksien haamu” romahtaa. Hiukkanen valitsee yhden todellisuuden."
Se saa merkityksensä vasta sitten, kun joku katsoo sitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Partikkelin ympärillä on kenttä joka haistaa ympäristön, esimerkiksi onko aukon lähettyvillä toinen aukko, ja partikkelin käyttäytyminen muuttuu sen mukaan.
PS. Vi ttu että olet tyhmä.
Vierailija kirjoitti:
Miten käy jos lisätään kolmas rako?
Joka raosta tulee tupakansavu sisälle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Delayed-choice quantum eraser on yksi niistä kokeista, jotka saavat jopa fyysikot kuulostamaan siltä kuin he selittäisivät unta.
Kokeen ydin alkaa tavallisesta kaksoisrakokokeesta: hiukkanen käyttäytyy kuin aalto ja kulkee molemmista raoista yhtä aikaa — kunnes yritämme selvittää, kummasta raosta se meni. Silloin interferenssikuvio katoaa, ja hiukkanen käyttäytyy kuin tavallinen piste.
Mutta delayed-choice quantum eraser lisää tähän jotain paljon oudompaa.
Hiukkanen “paritetaan” toisen hiukkasen kanssa kvanttilomittumisen avulla. Toinen hiukkanen menee kohti näyttöä heti. Toinen taas kulkee pidempää reittiä mittalaitteisiin, joissa tutkijat voivat myöhemmin päättää:
säilytetäänkö tieto siitä, kummasta raosta hiukkanen meni,
vai “pyyhitäänkö” tuo tieto pois.
Ja nyt tulee se osa, joka kuulostaa mahdottomalta:
Näyttää siltä, että myöhempi päätös vaikuttaa siihen, näkyykö ensimmäisen hiukkasen aiemmassa datassa interferenssikuvio vai ei.
Ikään kuin tulevaisuus päättäisi, käyttäytyikö hiukkanen menneisyydessä aaltona vai hiukkasena.
Se kuulostaa siltä kuin syy-seuraus menisi rikki.
Mutta teknisesti kokeessa ei oikeasti lähetetä informaatiota ajassa taaksepäin. Kun katsotaan koko raakadataa yksinään, mitään yliluonnollista ei näy. Outo interferenssi ilmestyy vasta, kun data lajitellaan myöhemmin sen mukaan, millainen mittaus toiselle hiukkaselle tehtiin.
Silti kokeen filosofinen vaikutus on valtava.
Se vihjaa, että:
“menneisyys” ei ehkä ole täysin määrätty ennen kuin informaatio muuttuu fyysisesti saatavaksi,
tai että kvanttitasolla tapahtumat eivät ole sidottuja klassiseen aikajärjestykseen samalla tavalla kuin arkimaailmassa,
tai että itse kysymys “mitä oikeasti tapahtui” voi olla väärin asetettu.
Mystisimmillään koe tuntuu sanovan:
todellisuus ei ehkä ole valmis näyttämö, jossa asiat vain tapahtuvat — vaan verkko mahdollisuuksia, jotka muuttuvat konkreettisiksi vasta silloin, kun maailmankaikkeus pakotetaan tekemään erottelu.
Jos Delayed-choice quantum eraser voidaan tulkita niin, että interferenssikuvion olemassaolo riippuu myöhemmin saataville tulevasta informaatiosta eikä itse hiukkasen “todellisesta” menneestä tilasta, niin onko kvanttimekaniikassa mielekästä puhua objektiivisesta historiasta lainkaan, vai onko menneisyyskin vain havaitsijasta riippuva joukko konsistentteja korrelaatioita?
Yliopistosta on tullut aikamoinen hullujen huone. Kaiken maailman kaiken teorioiden mukaan ihminen on 11-ulotteinen olio. Ei kiitos. En usko epäterveen järjen mukaiseen tieteeseen enkä filosofiaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä väliä on jollain teoreettisilla "rinnakkaistodellisuuksilla", kun joku todellisuus on aina tosi eikä luonto salli paradokseja.
Sama kuin kuvittelisi omalle tililleen miljoona euroa. Vaikka se voisi olla siellä, niin se ei ole.
Ne voi olla kaikki yhtä tosia. Myös sinä.
Esimerkkinä luonnosta voisi olla, että sinä olet kuin koivun lehti. Samanlainen kuin kaikki muutkin koivun lehdet, mutta silti niistä erillään. Jokainen niistä lehdistä on silti osa puuta, joka taas on yhtenäinen kokonaisuus ja se kokee jokaisen lehden osaksi itseään.
Tai monihaarainen koralli valtameressä, jonka haarojen päässä on polyyppeja. Jokaisella noista tiedetään olevan oma tietoisuus, mutta koralli taasen kokee ne kaikki osana itseään. Ylhäällä oleva on alhaalla olevan kaltaista.
Missä on "ylhäällä" ja missä "alhaalla"?
Tämä todistaa että sukupuolia on enemmän kuin kaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole fysiikan historian kuuluisin koe. Ei lähimainkaan.
Vierailija kirjoitti:
Yliopistosta on tullut aikamoinen hullujen huone. Kaiken maailman kaiken teorioiden mukaan ihminen on 11-ulotteinen olio. Ei kiitos. En usko epäterveen järjen mukaiseen tieteeseen enkä filosofiaan.
Ulottuvuuksia tarvitaan. Jo nyt dataa tallennetaan 5:ssä ulottuvuudessa kristalleihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei ole fysiikan historian kuuluisin koe. Ei lähimainkaan.
Sanoo halonhakkaaja. Pää kiinni miesten asioista puupää kuin olisi jo. Ei susta ole tappelemaankaan asiasta.
Kaksoisrakokoe on yksiä merkittävämpiä kokeita, jolla havainnollistetaan todellisuuden luonnetta ja myös sitä miten Jeesus teki ihmeitä. Kaikki on pohjimmiltaan värähtelyä ja energiaa, Jeesuksen ihmeet seuraa hyvin kvanttifysiikan lakeja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole fysiikan historian kuuluisin koe. Ei lähimainkaan.
Sanoo halonhakkaaja. Pää kiinni miesten asioista puupää kuin olisi jo. Ei susta ole tappelemaankaan asiasta.
Kuuluisin koe on Michelson-Morleyn koe, jossa yritettiin etsiä eetteriä.
Quantum entanglement on fysiikan merkillisin ilmiö, vaikkei av-mammat ole siitä ehkä kuulleet.
Vierailija kirjoitti:
Yliopistosta on tullut aikamoinen hullujen huone. Kaiken maailman kaiken teorioiden mukaan ihminen on 11-ulotteinen olio. Ei kiitos. En usko epäterveen järjen mukaiseen tieteeseen enkä filosofiaan.
Haiskahtaa pahasti äärioikeiston aivopestyltä "yliopistot on vasemmiston pesäke"- trollilta.
Fysiikassa “havainto” ei tarkoita välttämättä tietoista katsojaa.
Mittaus voi olla mikä tahansa fysikaalinen vuorovaikutus, jossa kvanttisysteemi kytkeytyy ympäristöönsä niin, että eri mahdollisuudet eivät enää interferoi keskenään.
Se outo osa tulee siitä, että ennen mittausta teoria ei yleensä anna yhtä määrättyä klassista historiaa. Kvanttimekaniikka antaa amplitudit eri mahdollisuuksille.
Koe siis ei tarkoita, että todellisuutta ei ole ilman havaitsijaa, vaan enemmänkin että todellisuus ei perustasolla käyttäydy kuten arkijärki odottaa.
Minulle ei tullut tämän vuoden Äpyä (tai joku nyysi sen postilaatikostani). Oliko avaus siinä?