Taas mukava tavallinen nainen, joka ei kelpaa miehille

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ainon kaltaisten naisten pitäisi mennä johonkin "näin isket miehen" kurssille, jossa opettajana toimisivat sellaiset naiset, jotka osaavat iskeä miehiä. 

Niin, toisin kuin tässä ketjussa jotkut katkerot väittävät, Ainon ulkonäkö on ihan riittävä kumppanin saamiseksi. Se että hän ei kumppanin saamisessa onnistu, johtuu siis jostain muusta. Aino ei vaan jostain syystä osaa. 

Ei välttämättä olisi ollenkaan pahitteeksi Ainolle mennä jonkun sellaisen naisen valmennettavaksi, joka oikeasti tietää miten herättää miesten kiinnostus, miten lähestyä miehiä jne. Onhan miehillekin niitä naisten iskemis kursseja.

Kursseista taitavat hyötyä lähinnä niiden pitäjät. Jutun Ainokin varmaan hyötyisi eniten siitä, että joko alkaisi jälleen deittailla, hakeutuisi hedelmöityshoitoihin tai tekisi jopa molemmat. 

Pick up kurssit on toki ihan kusetusta, se on ihan totta. 

Mutta on olemassa naisia jotka ovat tosi taitavia iskemään miehiä. Ja sitten on olemassa Ainon kaltaisia naisia, joille se on todella vaikeaa. Kyllä ne taitavat naiset varmasti osaisivat opettaa jo vinkata näitä, kenellä asian kanssa on haasteita. 

Jos hänellä on ollut lyhyitä tapailusuhteita, jotka eivät etene, ongelma ei ole missään ”iskemisessä”. 

Kyllä tuossa kohtaa kannattaisi kysyä itseltään, että mitä teen väärin, kun kukaan ei halua kanssani tapailla yhtään pidempää. 

On paljon naisia joilla ei ole tuollaista ongelmaa, ja Ainon ehkä kannattaisi konsultoida näitä naisia, ja selvittää mitä he tekevät eri tavalla.

Up

Luulisi, että pk-seudulla on valtavasti valinnanvaraa 30-40-vuotiaissa sinkkumiehissä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aino tarvitsisi pukeutumisneuvontaa, ei hän niin lihava ole etteikö näyttäisi oikein hyvältä oikeissa hoikentavissa vaatteissa. Tuollainen muumimamma kaaputyyli kuuluu vähän vanhemmille vaihdevuosi-iän naisille, jollainen itse olen ja todellakin saa näyttämään lihavemmalta kuin onkaan. (En välitä, haluankin viedä tilaa) Eihän kukaan mies näe niin vetävänä oman äitinsä vaatetyyliä suosivaa naista.  

Valheella on kaikkein paras aloittaa seurustelu.

Millä ihmeen valheella? Ei ole mitään valehtelua antaa vyötärön tai säärien erottua pukeutumisessa. Näkyväthän ne alasti ollessakin. Jokainen päättää kuitenkin itse tyylistään, emmekä me tiedä, mitä jutun nainen pukee päälleen treffeille. 

Eri

Vierailija kirjoitti:

Luulisi, että pk-seudulla on valtavasti valinnanvaraa 30-40-vuotiaissa sinkkumiehissä.

Onhan heitäkin, mutta samanikäisiä naisia on suurissa kaupungeissa ja erityisesti Helsingissä yliedustus, enemmän kuin miehiä. 

Vierailija kirjoitti:

Ainon kokoiselle naiselle todella, todella petollinen asia varsinkin nettideittailussa on se, että ei ymmärretä miten miehillä on täysin erilainen vaatimustaso vakaviin suhteisiin, kuin tapailu(=pano) suhteisiin. Hyvin monella miehellä panemiseen riittää se, että naisella on pulssi.

 

Sitten taas Ainon kokoisellq naisella voi syntyä harhakuvitelma, että mies joka suostuu hänen kanssa tapailusuhteeseen (=paneksimaan) kuvitella hänen kanssaan mitään vakavaa.

 

En tiedä Ainon persoonasta tai todellisista yksityiskohdista mitään, mutta tämä miesten taipumus tiputtaa tasoa, kun kyse on pelkästä seksistä kannattaa pitää mielessä ja valita ne kandidaatit vakaviin suhteisiin se huomioiden.

 

Viitteet:

Kenrick, D. T., Sadalla, E. K., Groth, G., & Trost, M. R. (1990). Evolution, traits, and the stages of human courtship: Qualifying the parental investment model. Journal of Personality, 58(1), 97–116.
Foundational study. Undergraduates rated minimum acceptable levels on 24 traits (e.g., kindness, intelligence, status) at different commitment levels (sexual partner marriage). Males had substantially lower requirements for a sexual/casual partner than females, but became nearly as selective as females for long-term partners. Females kept high standards regardless of context. This directly supports males lowering mate value thresholds for sex.
Kenrick, D. T., Groth, G. E., Trost, M. R., & Sadalla, E. K. (1993). Integrating evolutionary and social exchange perspectives on relationships: Effects of sex, self-appraisal, and involvement level on mate selection criteria. Journal of Personality and Social Psychology, 64(6), 951–969.
Builds on the 1990 work with additional data on involvement level. Confirms men dramatically lower minimum standards (e.g., on kindness, social status) in short-term contexts, while women do not. Self-perceived mate value and relationship involvement moderate this, but the core sex-by-context interaction holds.
Li, N. P., & Kenrick, D. T. (2006). Sex similarities and differences in preferences for short-term mates: What, whether, and why. Journal of Personality and Social Psychology, 90(3), 468–489.
Uses innovative "mate budget" allocation and mate-screening paradigms. Only men significantly lowered their overall standards for short-term partners (especially one-night stands); both sexes prioritize physical attractiveness as a "necessity" in casual contexts, but men are far more willing to accept lower levels on other traits (intelligence, kindness, etc.). Women remain more selective overall. Full PDF often available via university repositories (e.g., SMU link in search results).
Regan, P. C. (1998). Minimum mate selection standards as a function of perceived mate value, relationship context, and gender. Journal of Psychology and Human Sexuality, 10(1), 53–73.
Directly tests how relationship context (short-term vs. long-term) interacts with sex and self-perceived mate value. Men lowered minimum standards more in short-term/casual contexts than women did; own mate value also influenced willingness to compromise, with higher-value individuals being pickier overall.
Buss, D. M., & Schmitt, D. P. (1993). Sexual Strategies Theory: An evolutionary perspective on human mating. Psychological Review, 100(2), 204–232. (And related reviews by Buss/Schmitt.)
Theoretical framework with empirical support. Men are predicted (and shown) to relax mate preferences across multiple traits for short-term mating to capitalize on low-cost sexual opportunities, in contrast to stricter criteria for long-term investment. This is a core reference cited across the literature.

Jos olisit lukenut edes omat lähteesi (paskan ai-yhteenvedon), huomaisit, ettei kevytsuhteissa tingitä ulkonäöstä, vaan se korostuu niissä molemmilla sukupuolilla. Sen sijaan miehet ovat valmiita tinkimään mm. älykkyydestä (joka periytyy äidiltä), ystävällisyydestä ja sosioekonomisesta statuksesta. Naiset eivät.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulta meni lapsentekovuodet ohitse, kun miestä ei vaan löytynyt. Olen nyt siis 46v nainen ja viimeiset 20 vuotta olen yrittänyt kumppania löytää.

En ole muuta pyytänyt kuin savutonta, liikunnallista, työssä käyvää miestä, jonka kanssa voisi jakaa kodin, harrastaa tavallista arkiliikuntaa yhdessä ja mahdollisesti sitten tehdä niitä lapsiakin. Vaan ei - tarjokkaina on ollut vain joko pahasti päihderiippuvaisia laitapuolenkulkijoita tai sitten niin iäkkäitä, ettei olla edes samoissa maailmoissa enää.

Eli juna meni jo lapsiperheen suhteen. Edelleen haluaisin miehen, jonka kanssa voisin elää yhteistä arkea ja elää vanhoiksi rinnakkain, mutta tarjokkaita ei tämänikäiselle naiselle ole enää lainkaan.

Ei enää lainkaan? Kuitenkin jotkut tämän ikäiset löytävät hyvinkin kumppanin.

Suurin osa ei ja jos joku 1 / 1000 löytää niin ei siinä oikein ole todennäköisyydet sen puolella. Harva jaksaa loputtomiin uskoa ihmeeseen vaikka eihän hyvän parisuhteen ja elämänkumppanin mikään ihme pitäisi olla vaan maailman yksi luonnollisimmista asioista.

Koko hommasta puhutaan täysin väärin. Joku menee jo lähtökohtaisesti pieleen, jos parisuhteessa on kysymys "kelpaamisesta". Eihän toinen ihminen ole perkele mikään objekti tyyliin "kyllä mulle kelpaa vähän halvempi/käytetty". 

Toinen pulma monikko eli "ei kelpaa miehille/naisille". Minkälaisen mies- tai naisjoukkion kanssa tässä suhdetta oikein toivotaan? 

Kyllä mä sinkkuna ollessani toivoin tapaavaani omasta näkökulmastani kaiken puolin ihanan, fiksun, empaattisen, kauniin, jne. naisen sen sijaan, että olisi halunnut kohdata naisen joka "kelpaa" minulle. Mulle oli myöskin ihan sama oliko minusta kiinnostuneita naisia 1 vai 100, koska jos itse tapaisin naisen, johon ihastun ja sitten rakastun, niin toivon juuri hänen kokevan samaa minua kohtaan. Ihan yks ja sama mitä 1000 muuta naista minusta ajattelee. 

Tolla ajattelutavalla puuhasta tulee toivotonta ja katkeraa taatusti. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"minusta tuntuu siltä, että tavalliset kunnolliset naiset eivät millään löydä miestä..."

Ei ole kyse löytämisestä. Naisen on oltava sellainen että hän on miehen mielestä miellyttävä, haluttava, seksikäs. Sellainen nainen jonka mies kehtaa ylpeänä esitellä kavereille ja suvulle.

Ihan tavalliset naiset siihen ennen kelpasivat.

Tämä tapaus ei ole tavallinen, vaan paksu sekä vanha joka miehen lisäksi pitäisi heti panna paksuksi. Luultavasti täyteen tatuoitu myös, pulleata naamaa lukuun ottamatta, koska iho peitossa kuin vääräuskoisella. Syksylaskijanmonojen tyyppiset jalkineet, onko kuudes varvas (vaivaisenluu) jo suurikokoisin kaikista.

Vai vanhakin vielä... Mene nyt roskiin inkkeli.

No alkaa tuossa hieman liikaa ikää olla kun ajattelee haavetta useampilapsisesta perheestä jotenkin järkevillä ikäeroilla. Pari vuotta ensin tapaillaan, seurustellaan että onko tässä nyt sellainen loppuiän ihminen jonka kanssa perheen voi perustaa. Mennään kihloihin, muutetaan yhteen, mennään naimisiin, ostetaan asunto eli taas menee aikaa se vuosi-pari. Myöhäiseksi jäänyt aloitus kun ei oikein ole syy jättää tuota tutustumisvaihetta liian lyhyeksi koska hoppuilemalla ei yleensä synny mitään kaunista tai pysyvää. Ja sitä kai kuitenkin ollaan hakemassa? Loppuelämän kumppania ja ydinperhettä?

Sitten aletaan yrittämään mutta raskaus ei alakaan ekasta eikä vielä kolmannestakaan kierrosta vaan menee lähemmäs vuosi ja siiten se 9kk päälle että eka lapsi syntyy. Siinä ollaankin sitten jo lähellä neljääkymppiä eikä se vastaavan ikäluokan miehenkään yleinen virkeys ja viriliteetti ainakaan ole nousussa vaikka pian olisi aika alkaa yrittää seuraavaa lasta.

Tässä on ihan sama juttu kun niillä miehillä jotka alkaa (tosin vasta nelikymppisinä) havahtumaan siihen että lapsia olisi kiva saada. Samalla tavalla se niiden juna meni jo, koska prosessi olisi pitänyt aloittaa jo aikanaan jotta sitä perhettä olisi voinut alkaa perustamaan jotenkin järkevässä iässä eli siinä kolmenkympin korvalla. Tuossa 33-vuotiaana pitäisi jo olla vähintään se eka lapsi tai ainakin jo tuloillaan, mutta jutun nainen on tilanteessa ettei vielä ole sitä kumppaniakaan. Kyllä se aika alkaa loppumaan kesken tuon haaveen suhteen.

Elämä ei odota. (vaikka se ei olekaan reilua, silti ne realiteetit kannattaa tunnustaa ja nuorempien ottaa opikseen)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"minusta tuntuu siltä, että tavalliset kunnolliset naiset eivät millään löydä miestä..."

Ei ole kyse löytämisestä. Naisen on oltava sellainen että hän on miehen mielestä miellyttävä, haluttava, seksikäs. Sellainen nainen jonka mies kehtaa ylpeänä esitellä kavereille ja suvulle.

Ihan tavalliset naiset siihen ennen kelpasivat.

Tämä tapaus ei ole tavallinen, vaan paksu sekä vanha joka miehen lisäksi pitäisi heti panna paksuksi. Luultavasti täyteen tatuoitu myös, pulleata naamaa lukuun ottamatta, koska iho peitossa kuin vääräuskoisella. Syksylaskijanmonojen tyyppiset jalkineet, onko kuudes varvas (vaivaisenluu) jo suurikokoisin kaikista.

Vai vanhakin vielä... Mene nyt roskiin inkkeli.

No alkaa tuossa hieman liikaa ikää olla kun ajattelee haavetta useampilapsisesta perheestä jotenkin järkevillä ikäeroilla. Pari vuotta ensin tapaillaan, seurustellaan että onko tässä nyt sellainen loppuiän ihminen jonka kanssa perheen voi perustaa. Mennään kihloihin, muutetaan yhteen, mennään naimisiin, ostetaan asunto eli taas menee aikaa se vuosi-pari. Myöhäiseksi jäänyt aloitus kun ei oikein ole syy jättää tuota tutustumisvaihetta liian lyhyeksi koska hoppuilemalla ei yleensä synny mitään kaunista tai pysyvää. Ja sitä kai kuitenkin ollaan hakemassa? Loppuelämän kumppania ja ydinperhettä?

Sitten aletaan yrittämään mutta raskaus ei alakaan ekasta eikä vielä kolmannestakaan kierrosta vaan menee lähemmäs vuosi ja siiten se 9kk päälle että eka lapsi syntyy. Siinä ollaankin sitten jo lähellä neljääkymppiä eikä se vastaavan ikäluokan miehenkään yleinen virkeys ja viriliteetti ainakaan ole nousussa vaikka pian olisi aika alkaa yrittää seuraavaa lasta.

Tässä on ihan sama juttu kun niillä miehillä jotka alkaa (tosin vasta nelikymppisinä) havahtumaan siihen että lapsia olisi kiva saada. Samalla tavalla se niiden juna meni jo, koska prosessi olisi pitänyt aloittaa jo aikanaan jotta sitä perhettä olisi voinut alkaa perustamaan jotenkin järkevässä iässä eli siinä kolmenkympin korvalla. Tuossa 33-vuotiaana pitäisi jo olla vähintään se eka lapsi tai ainakin jo tuloillaan, mutta jutun nainen on tilanteessa ettei vielä ole sitä kumppaniakaan. Kyllä se aika alkaa loppumaan kesken tuon haaveen suhteen.

Elämä ei odota. (vaikka se ei olekaan reilua, silti ne realiteetit kannattaa tunnustaa ja nuorempien ottaa opikseen)

Mutta minkäpä teet? Itsellinen tai kumppanuusvanhemmuus olisi varmin vaihtoehto, ei tietenkään täysin varma, lapsen hankkimiselle. 

Jos taas haluaa lapsen puolison kanssa, ei auta kuin etsiä sitä puolisoa. Olisihan se jo suuri positiivinen muutos jutun tilanteeseen, että puolisot yhdessä yrittäisivät lasta sitoutuneessa suhteessa. Yksikin lapsi on ihana asia. Miksi pitää saarnata epäonnistumista, jos lopputulos ei ole kolme lasta kahden vuoden ikäeroilla, kultainen noutaja ja omakotitalo?

Suomessa on tolkuton määrä naisille kelpaamattomia yksinäisiä ja kotiin syrjäytettyjä miehiä ikäluokassa 20-55+. Päivät pitkät he joutuvat odottamaan yksinäisyydessään että joku rakastaisi heidät kuntoon, mutta mitään ei siliti tapahdu. Miehettömyyttään valittava nainen voisi ihan hyvin ottaa tälläisen yksinäisen, yhteiskunnan hylkimän miehen kumppanikseen.

Vierailija kirjoitti:

Ihan kaunis nainen. Outoa ettei ole löytänyt miestä.

jos on nirso kusipää, niin kauneus ei auta kovin pitkälle

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ainon kokoiselle naiselle todella, todella petollinen asia varsinkin nettideittailussa on se, että ei ymmärretä miten miehillä on täysin erilainen vaatimustaso vakaviin suhteisiin, kuin tapailu(=pano) suhteisiin. Hyvin monella miehellä panemiseen riittää se, että naisella on pulssi.

 

Sitten taas Ainon kokoisellq naisella voi syntyä harhakuvitelma, että mies joka suostuu hänen kanssa tapailusuhteeseen (=paneksimaan) kuvitella hänen kanssaan mitään vakavaa.

 

En tiedä Ainon persoonasta tai todellisista yksityiskohdista mitään, mutta tämä miesten taipumus tiputtaa tasoa, kun kyse on pelkästä seksistä kannattaa pitää mielessä ja valita ne kandidaatit vakaviin suhteisiin se huomioiden.

 

Viitteet:

Kenrick, D. T., Sadalla, E. K., Groth, G., & Trost, M. R. (1990). Evolution, traits, and the stages of human courtship: Qualifying the parental investment model. Journal of Personality, 58(1), 97–116.
Foundational study. Undergraduates rated minimum acceptable levels on 24 traits (e.g., kindness, intelligence, status) at different commitment levels (sexual partner marriage). Males had substantially lower requirements for a sexual/casual partner than females, but became nearly as selective as females for long-term partners. Females kept high standards regardless of context. This directly supports males lowering mate value thresholds for sex.
Kenrick, D. T., Groth, G. E., Trost, M. R., & Sadalla, E. K. (1993). Integrating evolutionary and social exchange perspectives on relationships: Effects of sex, self-appraisal, and involvement level on mate selection criteria. Journal of Personality and Social Psychology, 64(6), 951–969.
Builds on the 1990 work with additional data on involvement level. Confirms men dramatically lower minimum standards (e.g., on kindness, social status) in short-term contexts, while women do not. Self-perceived mate value and relationship involvement moderate this, but the core sex-by-context interaction holds.
Li, N. P., & Kenrick, D. T. (2006). Sex similarities and differences in preferences for short-term mates: What, whether, and why. Journal of Personality and Social Psychology, 90(3), 468–489.
Uses innovative "mate budget" allocation and mate-screening paradigms. Only men significantly lowered their overall standards for short-term partners (especially one-night stands); both sexes prioritize physical attractiveness as a "necessity" in casual contexts, but men are far more willing to accept lower levels on other traits (intelligence, kindness, etc.). Women remain more selective overall. Full PDF often available via university repositories (e.g., SMU link in search results).
Regan, P. C. (1998). Minimum mate selection standards as a function of perceived mate value, relationship context, and gender. Journal of Psychology and Human Sexuality, 10(1), 53–73.
Directly tests how relationship context (short-term vs. long-term) interacts with sex and self-perceived mate value. Men lowered minimum standards more in short-term/casual contexts than women did; own mate value also influenced willingness to compromise, with higher-value individuals being pickier overall.
Buss, D. M., & Schmitt, D. P. (1993). Sexual Strategies Theory: An evolutionary perspective on human mating. Psychological Review, 100(2), 204–232. (And related reviews by Buss/Schmitt.)
Theoretical framework with empirical support. Men are predicted (and shown) to relax mate preferences across multiple traits for short-term mating to capitalize on low-cost sexual opportunities, in contrast to stricter criteria for long-term investment. This is a core reference cited across the literature.

Jos olisit lukenut edes omat lähteesi (paskan ai-yhteenvedon), huomaisit, ettei kevytsuhteissa tingitä ulkonäöstä, vaan se korostuu niissä molemmilla sukupuolilla. Sen sijaan miehet ovat valmiita tinkimään mm. älykkyydestä (joka periytyy äidiltä), ystävällisyydestä ja sosioekonomisesta statuksesta. Naiset eivät.

Kevyissä suhteissa miehille kelpaa senkin näköinen nainen jota ei parisuhteeseen huolisi. Naisilla päinvastoin.

yllätys, että hoitaja.

deittisivustoilla ei muita naisia olekaan kuin hoitajia. jostain syystä hoitajat eivät kykene pysyviin parisuhteisiin.

Vierailija kirjoitti:

Koko hommasta puhutaan täysin väärin. Joku menee jo lähtökohtaisesti pieleen, jos parisuhteessa on kysymys "kelpaamisesta". Eihän toinen ihminen ole perkele mikään objekti tyyliin "kyllä mulle kelpaa vähän halvempi/käytetty". 

Toinen pulma monikko eli "ei kelpaa miehille/naisille". Minkälaisen mies- tai naisjoukkion kanssa tässä suhdetta oikein toivotaan? 

Kyllä mä sinkkuna ollessani toivoin tapaavaani omasta näkökulmastani kaiken puolin ihanan, fiksun, empaattisen, kauniin, jne. naisen sen sijaan, että olisi halunnut kohdata naisen joka "kelpaa" minulle. Mulle oli myöskin ihan sama oliko minusta kiinnostuneita naisia 1 vai 100, koska jos itse tapaisin naisen, johon ihastun ja sitten rakastun, niin toivon juuri hänen kokevan samaa minua kohtaan. Ihan yks ja sama mitä 1000 muuta naista minusta ajattelee. 

Tolla ajattelutavalla puuhasta tulee toivotonta ja katkeraa taatusti. 

Onneksi olkoon, sinulla on naisen mieli 😅 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"minusta tuntuu siltä, että tavalliset kunnolliset naiset eivät millään löydä miestä..."

Ei ole kyse löytämisestä. Naisen on oltava sellainen että hän on miehen mielestä miellyttävä, haluttava, seksikäs. Sellainen nainen jonka mies kehtaa ylpeänä esitellä kavereille ja suvulle.

Ihan tavalliset naiset siihen ennen kelpasivat.

Tämä tapaus ei ole tavallinen, vaan paksu sekä vanha joka miehen lisäksi pitäisi heti panna paksuksi. Luultavasti täyteen tatuoitu myös, pulleata naamaa lukuun ottamatta, koska iho peitossa kuin vääräuskoisella. Syksylaskijanmonojen tyyppiset jalkineet, onko kuudes varvas (vaivaisenluu) jo suurikokoisin kaikista.

Vai vanhakin vielä... Mene nyt roskiin inkkeli.

No alkaa tuossa hieman liikaa ikää olla kun ajattelee haavetta useampilapsisesta perheestä jotenkin järkevillä ikäeroilla. Pari vuotta ensin tapaillaan, seurustellaan että onko tässä nyt sellainen loppuiän ihminen jonka kanssa perheen voi perustaa. Mennään kihloihin, muutetaan yhteen, mennään naimisiin, ostetaan asunto eli taas menee aikaa se vuosi-pari. Myöhäiseksi jäänyt aloitus kun ei oikein ole syy jättää tuota tutustumisvaihetta liian lyhyeksi koska hoppuilemalla ei yleensä synny mitään kaunista tai pysyvää. Ja sitä kai kuitenkin ollaan hakemassa? Loppuelämän kumppania ja ydinperhettä?

Sitten aletaan yrittämään mutta raskaus ei alakaan ekasta eikä vielä kolmannestakaan kierrosta vaan menee lähemmäs vuosi ja siiten se 9kk päälle että eka lapsi syntyy. Siinä ollaankin sitten jo lähellä neljääkymppiä eikä se vastaavan ikäluokan miehenkään yleinen virkeys ja viriliteetti ainakaan ole nousussa vaikka pian olisi aika alkaa yrittää seuraavaa lasta.

Tässä on ihan sama juttu kun niillä miehillä jotka alkaa (tosin vasta nelikymppisinä) havahtumaan siihen että lapsia olisi kiva saada. Samalla tavalla se niiden juna meni jo, koska prosessi olisi pitänyt aloittaa jo aikanaan jotta sitä perhettä olisi voinut alkaa perustamaan jotenkin järkevässä iässä eli siinä kolmenkympin korvalla. Tuossa 33-vuotiaana pitäisi jo olla vähintään se eka lapsi tai ainakin jo tuloillaan, mutta jutun nainen on tilanteessa ettei vielä ole sitä kumppaniakaan. Kyllä se aika alkaa loppumaan kesken tuon haaveen suhteen.

Elämä ei odota. (vaikka se ei olekaan reilua, silti ne realiteetit kannattaa tunnustaa ja nuorempien ottaa opikseen)

Kas siinä syy, miksi lähdin juuri 33-vuotiaana itsellisen äitiyden tielle, enkä ottanut kuuleviin korviini iänikuisia "onhan sulla vielä aikaa" -hyminöitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luitko artikkelin kohtaa jossa kirjoitettiin "Aino ei ole löytänyt kumppania jonka kanssa haluaisi perustaa perheen"? Eli tyypillinen nirsous taas kyseessä.

Minä sain käsityksen, että miehet eivät ole halunneet jatkaa suhdetta Ainon kanssa .

jos ainolla on niin surkea luonne, ettei kukaan jaksa sen kanssa kauaa olla, niin ei ehkä kannattaisi lehteen mennä uhriutumaan ja syyttämään miehiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ainon kokoiselle naiselle todella, todella petollinen asia varsinkin nettideittailussa on se, että ei ymmärretä miten miehillä on täysin erilainen vaatimustaso vakaviin suhteisiin, kuin tapailu(=pano) suhteisiin. Hyvin monella miehellä panemiseen riittää se, että naisella on pulssi.

 

Sitten taas Ainon kokoisellq naisella voi syntyä harhakuvitelma, että mies joka suostuu hänen kanssa tapailusuhteeseen (=paneksimaan) kuvitella hänen kanssaan mitään vakavaa.

 

En tiedä Ainon persoonasta tai todellisista yksityiskohdista mitään, mutta tämä miesten taipumus tiputtaa tasoa, kun kyse on pelkästä seksistä kannattaa pitää mielessä ja valita ne kandidaatit vakaviin suhteisiin se huomioiden.

 

Viitteet:

Kenrick, D. T., Sadalla, E. K., Groth, G., & Trost, M. R. (1990). Evolution, traits, and the stages of human courtship: Qualifying the parental investment model. Journal of Personality, 58(1), 97–116.
Foundational study. Undergraduates rated minimum acceptable levels on 24 traits (e.g., kindness, intelligence, status) at different commitment levels (sexual partner marriage). Males had substantially lower requirements for a sexual/casual partner than females, but became nearly as selective as females for long-term partners. Females kept high standards regardless of context. This directly supports males lowering mate value thresholds for sex.
Kenrick, D. T., Groth, G. E., Trost, M. R., & Sadalla, E. K. (1993). Integrating evolutionary and social exchange perspectives on relationships: Effects of sex, self-appraisal, and involvement level on mate selection criteria. Journal of Personality and Social Psychology, 64(6), 951–969.
Builds on the 1990 work with additional data on involvement level. Confirms men dramatically lower minimum standards (e.g., on kindness, social status) in short-term contexts, while women do not. Self-perceived mate value and relationship involvement moderate this, but the core sex-by-context interaction holds.
Li, N. P., & Kenrick, D. T. (2006). Sex similarities and differences in preferences for short-term mates: What, whether, and why. Journal of Personality and Social Psychology, 90(3), 468–489.
Uses innovative "mate budget" allocation and mate-screening paradigms. Only men significantly lowered their overall standards for short-term partners (especially one-night stands); both sexes prioritize physical attractiveness as a "necessity" in casual contexts, but men are far more willing to accept lower levels on other traits (intelligence, kindness, etc.). Women remain more selective overall. Full PDF often available via university repositories (e.g., SMU link in search results).
Regan, P. C. (1998). Minimum mate selection standards as a function of perceived mate value, relationship context, and gender. Journal of Psychology and Human Sexuality, 10(1), 53–73.
Directly tests how relationship context (short-term vs. long-term) interacts with sex and self-perceived mate value. Men lowered minimum standards more in short-term/casual contexts than women did; own mate value also influenced willingness to compromise, with higher-value individuals being pickier overall.
Buss, D. M., & Schmitt, D. P. (1993). Sexual Strategies Theory: An evolutionary perspective on human mating. Psychological Review, 100(2), 204–232. (And related reviews by Buss/Schmitt.)
Theoretical framework with empirical support. Men are predicted (and shown) to relax mate preferences across multiple traits for short-term mating to capitalize on low-cost sexual opportunities, in contrast to stricter criteria for long-term investment. This is a core reference cited across the literature.

Jos olisit lukenut edes omat lähteesi (paskan ai-yhteenvedon), huomaisit, ettei kevytsuhteissa tingitä ulkonäöstä, vaan se korostuu niissä molemmilla sukupuolilla. Sen sijaan miehet ovat valmiita tinkimään mm. älykkyydestä (joka periytyy äidiltä), ystävällisyydestä ja sosioekonomisesta statuksesta. Naiset eivät.

Jos haluaa lapsen miehen kanssa ja tavoiteena on ydinperhe, niin miehen henkisistä ominaisuuksista ei todellakaan voi tinkiä. Niitä perheenisiksi sopivia miehiä vaan on paljon vähemmän kuin perheenkaipuisia naisia, joten osalla naisista jää tämä haave toteutumatta. 

Vierailija kirjoitti:

Suomessa on tolkuton määrä naisille kelpaamattomia yksinäisiä ja kotiin syrjäytettyjä miehiä ikäluokassa 20-55+. Päivät pitkät he joutuvat odottamaan yksinäisyydessään että joku rakastaisi heidät kuntoon, mutta mitään ei siliti tapahdu. Miehettömyyttään valittava nainen voisi ihan hyvin ottaa tälläisen yksinäisen, yhteiskunnan hylkimän miehen kumppanikseen.

Mies, joka odottaa, että nainen rakastaa kuntoon, ei ole parisuhdemateriaalia eikä perhemateriaalia varsinkaan. Aikuisen ihmisen tulee pystyä kannattelemaan omaa tunne-elämäänsä ja sopeuttamaan sitä yhteen toisen kanssa. Ja kannattelemaan vielä niitä lapsiakin sitten kun niitä tulee. 

Jos tarvitsee toista tunnesäätelyn välineeksi ei ole henkisesti aikuinen eikä tällainen mies herätä naisessa seksuaalisuutta vaan päin vastoin puistatusta. Ei ei ei!!! Kammottava äiti-lapsi-suhde, joka vie kaikki voimat, ei anna mitään ja seksuaaslisesti oksettaa!!! 

Eli ei ihme, että tällaiset henkisesti vajaat miehet jäävät yksin. Se on valitettavaa näin, mutta minkäs teet. Jollain muulla tavalla se pää pitää saada kuntoon kuin parisuhteessa varaäidin kasvatuksella. Koska niitä äitirooliin lähteviä tyttöystäviä ei vaan ole eikä tule. 

Vierailija kirjoitti:

"– Haluaisin kokea rakkauden omaan lapseen – sen rakkauden, mistä ystäväni puhuvat kun katsovat omia lapsiaan. Haaveilen niinkin yksinkertaisista asioista kuin vaunulenkeistä vauvan kanssa. Olisi hienoa nähdä oman lapsen kasvu ja kehitys."

 

💔

On kyllä totta, että tuossa ei tunnu korostuvan rakkaus siihen mieheen juurikaan. Mies tarvitaan vain sen ydinperheunelman täydentämiseksi.

Minullakin on tullut joskus nuorena vähän sama fiilis kun varmaan hänen deiteilleen, kun nuori mies on sanonut, että hänen elämänsä on muuten täydellistä, vain tyttöystävä puuttuu.

Ei kukaan halua olla vain se rasti ruudussa, vaan kaikki haluavat tuntea olevansa ainutkertaisia sille omalle kullalleen.

N58