Lue keskustelun säännöt.
Mitä jos Raisa Räisänen nousikin siihen kaveriporukan autoon?
07.05.2026 |
Räisänen oli viettänyt iltaa samanikäisen naispuolisen ystävänsä kanssa Hämeenkatu 18:ssa sijaitsevassa ravintola Casablancassa noin kello 21.30–22.00. Hieman ennen kello 23.00 Räisäsen ystävä lähti Hämeenkadulta autokyydillä Huittisten Seurahuoneelle, mutta Räisänen ei mahtunut mukaan.
Ystävä näki Räisäsen kävelevän Hämeenkadun yli takaisin Casablancan puolelle, mikä on viimeinen varma havainto hänestä. Sen jälkeen Räisäsestä ei ole yhtään luotettavaa silminnäkijähavaintoa.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Raisa_R%C3%A4is%C3%A4sen_katoamistapaus
Kommentit (8905)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tällänen löytyi. En vielä itse lukenut
https://trepo.tuni.fi/bitstream/handle/10024/131160/NieminenJanne.pdf;j…
TIIVISTELMÄ
Janne Nieminen: Kauhukakara vai kympin tyttö? Kehysanalyysi Raisa Räisäsen katoamista
käsittelevästä podcastista Viimeinen johtolanka
Kandidaatintutkielma
Tampereen yliopisto
Viestinnän monitieteinen tutkinto-ohjelma
Huhtikuu 2021
Tässä kandidaatintutkielmassa selvitän, millä tavalla media kehystää rikoksen uhria ja
pitkään selvittämättömänä pysynyttä katoamistapausta. Tutkielmani perustuu en-
nakko-oletukseen, että medialla on tapana sovittaa rikostapaukset yleisölle tuttujen
tarinoiden raameihin, jotka sisältävät myös vakiintuneita uhrinarratiiveja. Aineistoksi
valikoitui Raisa Räisäsen katoamista käsittelevä kuusiosainen Viimeinen johtolanka -
podcast-sarja. Sarjan on toimittanut Marko Niemi, ja Yle julkaisi sen lokakuussa 2020.
Tutkielmassani käytän metodina kehysanalyysiä. Kiinnitän huomiota siihen, mitkä sei-
kat aineistoni kerronnassa korostuvat ja nousevat keskiöön. Havainnoimalla metaforia,
rinnastuksia ja muita kerronnassa esiintyviä kielellisiä keinoja pyrin selvittämään, mil-
laisen käsityksen aineistoni Räisäsestä muodostaa. Analysoin myös toimittajan roolia
podcastissa. Vertailen havaintojani aiempaan rikosjournalismin kehyksiä ja uhrinarratii-
veja käsittelevään kirjallisuuteen.
Havaitsin aineistosta useita erilaisia kehystämisen tapoja, joista tärkeimmät ovat toisil-
leen vastakohtaiset. Nähdäkseni tulokseni osoittavat, että kehystäminen voi olla myös
tiedostamatonta ja että toimittajat voivat tulla rutiininomaisesti toistaneeksi vakiintu-
neita kehyksiä käsittelemistään asioista.
Avainsanat: rikosjournalismi, kehystäminen, uhrinarratiivit, uhri, ideaaliuhri
Tämän julkaisun alkuperäisyys on tarkastettu Turnitin Originality Check -ohjelmalla.
7.1 Uhrin ideaalistamisen kehys
Uhrin ideaalistamista esiintyi aineistossa sekä toimittajan kerronnassa että Räisäsen lä-
hipiirin sitaateissa. Vahvimmillaan kehystäminen ilmeni esimerkiksi ensimmäisen jak-
son kohdassa, jossa toimittaja puhui Räisäsen katoamisillan tapahtumista ”onnetto-
mien sattumien” sarjana.
”Näyttää siltä, että Raisaa on kohdannut lauantai-iltana 16. lokakuuta 1999
monta onnetonta sattumaa. (…) Tavattoman huono tuuri alkoi jo siitä, kun
hän ei mahtunutkaan kaveriporukan autoon vähän ennen kello yhtätoista.
(…) Mutta kohtalokkain oli vasta edessä. Joku korjasi mukaansa kylmissään
olleen tytön Tampereen yössä. Se joku oli henkilö, jolla oli pahat mielessä.
(…) Raisaa tapahtuneesta ei voi syyttää.” (Toimittaja Marko Niemi, Viimei-
nen johtolanka -podcast, osa 1, Yle 2020.)
”Tavattoman huono tuuri” toistuu ilmauksena toimittajan puheessa myös podcastin
toisessa jaksossa. Tapahtumien sattumanvaraisuuden ja uhrin huonon tuurin korosta-
minen luo käsityksen, jonka mukaan uhrin omalla toiminnalla ei ollut mitään vaikutusta
tapahtumiin. Toisin sanoen uhri asettuu viattoman ja passiivisen kärsijän rooliin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lääkäri ei viittaa Buttiin. Tuo lause, ettei uskoisi ketkä ovat takana viittaa useampaan henkilöön. .Jos ajatellaan, ketkä ovat silmäätekeviä. Niin yleensä virkamiehet ja poliitikot tai joku vaikutusvaltainen henkilö. Vaikutusvaltaiset henkilöt olisi tässä tapauksessa epäuskottavia. Jospa sieltä keskustasta löytyy kohtalokkaat bileet.
Miksi vaikutusvaltainen henkilö on epäuskottava syyllinen? Minun mielestäni erittäin uskottava syyllinen, koska vaikutusvalta… Ei valta tee ihmisestä pyhimystä, usein jopa päin vastoin.
Niin, rikollisethan yleensä ovat vaikutusvaltaisia...
Viittasi tällä epäuskottava syyllinen lääkärin lausuntoon, jos hän sanoi: "Kukaan ei uskoisi, ketä tässä on takana". Tämä sulkisi pois ne tunnetut linjat: museoautot, Multisilta, naispari.
Ketä on takana ? oliko näin sanottu , monikossa ? Useampi siis ei yksi henkilö.Oliko lausunto luotettava ?
Vierailija kirjoitti:
Tällänen löytyi. En vielä itse lukenut
https://trepo.tuni.fi/bitstream/handle/10024/131160/NieminenJanne.pdf;j…
Ei kai tämä ole se Kangasalan poikakaveri Janne?
Vierailija kirjoitti:
Tällänen löytyi. En vielä itse lukenut
https://trepo.tuni.fi/bitstream/handle/10024/131160/NieminenJanne.pdf;j…
Herätti ajatuksia. Kannattaa lukea alusta loppuun.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tällänen löytyi. En vielä itse lukenut
https://trepo.tuni.fi/bitstream/handle/10024/131160/NieminenJanne.pdf;j…
Ei kai tämä ole se Kangasalan poikakaveri Janne?
Kävi sama mielessä, mutta tuskin sentään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Poliisi on medialle antanut eri vaihtoehtoja jopa vähän epäuskottaviakin. Yleensä todennäköisin on se oikea.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siinä ulkomaalaisteoriassa toisaalta mättää se, että ulkomaalaisilla johonkin pizzeriaan tulevilla työntekijöillä on harvoin sellainen tuntemusympäristöstä, että löytäisivät helposti paikan minne piilottaa ruumiin jäämättä kiinni.
No olihan tuossa lehdessä juuri joku juttu, missä Seinäjoella joku oli paloitellut aikuisen miehen ruumiin ja tunkenut palaset normaalin kerrostalon kellariin jemmaan. Poliisi oli jopa käynyt kerrostalossa koska murha oli siellä tapahtunut. Ruumiinosat kuitenkin löysi sattumalta naapuri, olikos noin vuosi tapahtuneen jälkeen. Kaikki on mahdollista, varsinkin näiden poliisien kanssa ketkä tätä juttua ovat olleet tutkimassa.
Ai jaa, ja silti toimittavat pitzaa autolla sinne sun tänne. eiköhän siinä se paikallistuntemus kehity. ja mitä tulee taksikuskin kertomukseen niin poliisilla oli jo ennen taksikuskin kertomusta ollut tutkinnassa turkkilainen jolla oli samanlainen auto kuin mitä taksikuski kertoi tulleen taksinsa taakse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tällänen löytyi. En vielä itse lukenut
https://trepo.tuni.fi/bitstream/handle/10024/131160/NieminenJanne.pdf;j…
TIIVISTELMÄ
Janne Nieminen: Kauhukakara vai kympin tyttö? Kehysanalyysi Raisa Räisäsen katoamista
käsittelevästä podcastista Viimeinen johtolanka
Kandidaatintutkielma
Tampereen yliopisto
Viestinnän monitieteinen tutkinto-ohjelma
Huhtikuu 2021
Tässä kandidaatintutkielmassa selvitän, millä tavalla media kehystää rikoksen uhria ja
pitkään selvittämättömänä pysynyttä katoamistapausta. Tutkielmani perustuu en-
nakko-oletukseen, että medialla on tapana sovittaa rikostapaukset yleisölle tuttujen
tarinoiden raameihin, jotka sisältävät myös vakiintuneita uhrinarratiiveja. Aineistoksi
valikoitui Raisa Räisäsen katoamista käsittelevä kuusiosainen Viimeinen johtolanka -
podcast-sarja. Sarjan on toimittanut Marko Niemi, ja Yle julkaisi sen lokakuussa 2020.
Tutkielmassani käytän metodina kehysanalyysiä. Kiinnitän huomiota siihen, mitkä sei-
kat aineistoni kerronnassa korostuvat ja nousevat keskiöön. Havainnoimalla metaforia,
rinnastuksia ja muita kerronnassa esiintyviä kielellisiä keinoja pyrin selvittämään, mil-
laisen käsityksen aineistoni Räisäsestä muodostaa. Analysoin myös toimittajan roolia
podcastissa. Vertailen havaintojani aiempaan rikosjournalismin kehyksiä ja uhrinarratii-
veja käsittelevään kirjallisuuteen.
Havaitsin aineistosta useita erilaisia kehystämisen tapoja, joista tärkeimmät ovat toisil-
leen vastakohtaiset. Nähdäkseni tulokseni osoittavat, että kehystäminen voi olla myös
tiedostamatonta ja että toimittajat voivat tulla rutiininomaisesti toistaneeksi vakiintu-
neita kehyksiä käsittelemistään asioista.
Avainsanat: rikosjournalismi, kehystäminen, uhrinarratiivit, uhri, ideaaliuhri
Tämän julkaisun alkuperäisyys on tarkastettu Turnitin Originality Check -ohjelmalla.7.1 Uhrin ideaalistamisen kehys
Uhrin ideaalistamista esiintyi aineistossa sekä toimittajan kerronnassa että Räisäsen lä-
hipiirin sitaateissa. Vahvimmillaan kehystäminen ilmeni esimerkiksi ensimmäisen jak-
son kohdassa, jossa toimittaja puhui Räisäsen katoamisillan tapahtumista ”onnetto-
mien sattumien” sarjana.
”Näyttää siltä, että Raisaa on kohdannut lauantai-iltana 16. lokakuuta 1999
monta onnetonta sattumaa. (…) Tavattoman huono tuuri alkoi jo siitä, kun
hän ei mahtunutkaan kaveriporukan autoon vähän ennen kello yhtätoista.
(…) Mutta kohtalokkain oli vasta edessä. Joku korjasi mukaansa kylmissään
olleen tytön Tampereen yössä. Se joku oli henkilö, jolla oli pahat mielessä.
(…) Raisaa tapahtuneesta ei voi syyttää.” (Toimittaja Marko Niemi, Viimei-
nen johtolanka -podcast, osa 1, Yle 2020.)
”Tavattoman huono tuuri” toistuu ilmauksena toimittajan puheessa myös podcastin
toisessa jaksossa. Tapahtumien sattumanvaraisuuden ja uhrin huonon tuurin korosta-
minen luo käsityksen, jonka mukaan uhrin omalla toiminnalla ei ollut mitään vaikutusta
tapahtumiin. Toisin sanoen uhri asettuu viattoman ja passiivisen kärsijän rooliin.
Tässä podcastissa on myös täysin suljettu silmät siltä olennaisimmalta eli että tekijä löytyy useimmiten uhrin lähipiiristä ja tekoon liittyy vahvasti kiemuraiset ihmissuhteet. On mustasukkaisuutta, kateutta, kostoa, turhautumista, vihaa, suuttumusta, pettymystä jne. ja joskus ne eskaloituvat jopa tappoon tai pahimmillaan suunniteltuun murhaan. Koko podcast lähtee siitä olettamasta, että tekijä oli joku täysin tuntematon psykopaatti ja Raisa vain onnettomien sattumien uhri. Käydään sokeasti läpi vain nämä julkisuudessa rummutetut tutkintalinjat eikä lainkaan pysähdytä pohditaan ja ruotimaan tätä tapausta siitä näkökulmasta, että tekijä oli joku Raisan tuttu. Satunnaisen ihmisen murhaamaksi joutuminen on oikeasti erittäin harvinaista, alle prosentin luokkaa. Eli yli 99 %:ssa tapauksista se tekijä löytyy läheltä. Se on aika paljon se.
"Tutkimani aineisto on podcast-sarja Viimeinen johtolanka, jonka ensimmäisen kauden kuusi jaksoa käsittelevät Raisa Räisäsen katoamistapausta. Jaksot on julkaistu Yle Areenassa 13. lokakuuta 2020. Sarjan on toimittanut Marko Niemi ja tuottanut Heikki Soini. Rajasin tutkittavaksi aineistoksi Räisäsen katoamista käsittelevän sarjan kaksi ensimmäistä osaa, sillä ne ovat tutkimuskysymykseni kannalta oleellisimmat. Podcast-sarjan ensimmäisessä osassa pääpaino on Räisäsen katoamisesta tiedettyjen faktojen esittelyssä ja katoamisillan tapahtumien kertaamisessa. Toisessa osassa podcastin tekijä pyrkii selvittämään, millainen henkilö Raisa Räisänen oli. Kolmas osa käsittelee yleisellä tasolla niin kutsuttua kadonneen valkoisen naisen syndroomaa sekä katoamistapausten saamaa mediahuomiota. Neljäs, viides ja kuudes osa käsittelevät poliisin avoimia tutkintalinjoja ja silminnäkijähavaintoja."
https://trepo.tuni.fi/bitstream/handle/10024/131160/NieminenJanne.pdf;j…
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Menikö tämä kaveriporukka todellakin Seurahuoneelle siinä autossa? Mitä jos eivät menneetkään ja heillä oli Raisa mukana ja he menivät jonnekin ihan muualle? Onko silminnäkijähavaintoja tai muita todisteita siitä, että tuo kaveriporukka tosiaan meni Seurahuoneelle? Mitä jos koko Seurahuone ja Raisan jääminen kyydistä on täyttä valetta?
Onko tuota kaveriporukka -tutkintalinjaa tutkittu perin pohjin?
Tekijä löytyy miltei aina lähipiiristä. Eli katse siihen kaveriporukkaan nyt uusin silmin. Onko kaikkien kavereiden televalvontatiedot tutkittu perin pohjin? Missä liikkuivat tuona yönä? Oliko kotibileitä, joissa vanhemmat eivät paikalla?
Mitä jos jotain tapahtui ja Raisa kätkettiin yhteistuumin ja ovat olleet yhteisestä sopimuksesta hiljaa kaikki nämä vuodet? Ryhmäpaine ja pelko saa pitämään suun kiinni.
Ei sellaista ryhmäpainetta olekaan, että kukaan porukasta ei koskaan puhuisi.
Aina jollakin tulee syyllinen olo ja tarve uskoutua. Ja porukasta joku on aina enemmän syyllinen kuin joku toinen. Porukasta se, joka ei ole tehnyt mitään, kokee helpommaksi uskoutua, kuin ne, jotka ovat varsinaisia tekijöitä. Ajan kuluessa se vähiten syyllinen ymmärtää, että ei joudu hankaluuksiin totuuden paljastuttua.
Eli ei ole uskottava teoria.
Samaa meinasin kommentoida minäkin. Jos se oikeasti olisi ollut joku kaveriporukassa sattunut vahinko, niin kyllä joku olisi ennemmin tai myöhemmin murtunut ja kertonut. Jos ei ole kyse psykopaatista tai paatuneista rikollisista, niin ei taatusti monikaan pysty pitämään toisen kuolemaa omalla tunnollaan loputtomiin ilman, että on pakko tunnustaa. Ja tuosta on sentään vuosikymmeniä aikaa.
En usko mäkään tohon kaveriporukan syyllisyyteen kun olisi se joluain lipsahtanut. Se vanhempi nainen Butt todennäköisempi murhaaja
"7.1 Uhrin ideaalistamisen kehys
Uhrin ideaalistamista esiintyi aineistossa sekä toimittajan kerronnassa että Räisäsen lähipiirin sitaateissa. Vahvimmillaan kehystäminen ilmeni esimerkiksi ensimmäisen jakson kohdassa, jossa toimittaja puhui Räisäsen katoamisillan tapahtumista ”onnettomien sattumien” sarjana. ”Näyttää siltä, että Raisaa on kohdannut lauantai-iltana 16. lokakuuta 1999 monta onnetonta sattumaa. (…) Tavattoman huono tuuri alkoi jo siitä, kun hän ei mahtunutkaan kaveriporukan autoon vähän ennen kello yhtätoista. (…) Mutta kohtalokkain oli vasta edessä. Joku korjasi mukaansa kylmissään olleen tytön Tampereen yössä. Se joku oli henkilö, jolla oli pahat mielessä. (…) Raisaa tapahtuneesta ei voi syyttää.” (Toimittaja Marko Niemi, Viimeinen johtolanka -podcast, osa 1, Yle 2020.)
”Tavattoman huono tuuri” toistuu ilmauksena toimittajan puheessa myös podcastin toisessa jaksossa. Tapahtumien sattumanvaraisuuden ja uhrin huonon tuurin korostaminen luo käsityksen, jonka mukaan uhrin omalla toiminnalla ei ollut mitään vaikutusta tapahtumiin. Toisin sanoen uhri asettuu viattoman ja passiivisen kärsijän rooliin. Nils Christien mukaan yksi ideaaliuhrin määritelmä on, että rikoksen kohdetta ei voi millään tavalla moittia kohtalostaan tai osallisuudesta olosuhteisiin, joissa rikos tapahtuu (1986, 12). Edellä esitetyssä lainauksessa tämä viattomuus tulee viimeisessä virkkeessä todetuksi suoraan. Ilmaisut, kuten ”korjasi mukaansa kylmissään olleen tytön” puolestaan vastaavat Christien määritelmää ideaaliuhrin puolustuskyvyttömyydestä ja heikkoudesta suhteessa rikoksen tekijään (emt., 12). Ideaalistamisen kehys ilmenee aineistossa myös eräänlaisena tosiasioiden pehmentämisenä rinnastusten avulla. Räisänen oli katoamisiltanaan nauttinut alkoholia ja viettänyt aikaa tamperelaisessa yökerhossa, jonne oli päässyt sisään lainatulla henkilöllisyystodistuksella.
jatkuu
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jatkuu
Nämä faktat olisivat sinällään räikeässä ristiriidassa ideaaliuhrin tunnusmerkistön kanssa, sillä Christien (1986, 12) mukaan henkilön tulisi olla tapahtumahetkellä jonkin yleisesti kunniallisena tai arvostettavana pidetyn toiminnan parissa. Uhrin ideaalistamisen kehyksessä Räisäsen alkoholinkäyttö ja ravintolailta rinnastuvat uhrin menestyksekkääseen urheiluharrastukseen. Kerronnassa hyvin sujunut koripalloottelu ikään kuin oikeuttaa juhlimisen kaupungilla. Tämä kahden asian rinnastamiseen perustuva kehystämisen tapa käy ilmi esimerkiksi seuraavassa toimittajan sitaatissa:
”Aiemmin päivällä Raisa oli treenannut maajoukkueen mukana ja sen jälkeen vielä pelannut seurajoukkueensa Tampereen NMKY:n koripallo-ottelun. Matsissa Raisa pussitti 22 pistettä, joten siitä voi päätellä, että tunnelmat olivat korkealla ennen iltaa. (…) Fiilistä nostatettiin jo kaverin kotona Ruotulassa sinne hankituilla alkoholijuomilla.” (Toimittaja Marko Niemi, Viimeinen johtolanka -podcast, osa 1, Yle 2020.) Myös podcastin toisessa osassa toimittaja mainitsee, että ennen baari-illanviettoa Räisäsellä oli takanaan urheilupainotteinen ”hektinen päivä”. Toimittaja kertoo toistamiseen pistemäärän, jonka Räisänen koripallo-ottelussa saavutti. Hän myös mainitsee, että katoamisiltana Räisänen oli liikkeellä ”urheilullisen, jalkapalloa pelaavan luokkakaverin” kanssa, ja että kumpikin tytöistä opiskeli urheilulukiossa.
Onnistuneet ja ahkerat urheilusuoritukset sekä hyvä koulumenestys asettuvat podcastin kerronnassa Christien (1986, 12) määrittelemäksi kunnialliseksi tai arvostettavaksi toiminnaksi. Tällä kehystämisen tavalla baari-ilta on vain jatkumoa aiemmin päivällä tapahtuneelle moitteettomalle käytökselle, eikä alaikäisen illanvietto kaupungin yöelämässä näyttäydy varsinaisesti paheksuttavana."
https://trepo.tuni.fi/bitstream/handle/10024/131160/NieminenJanne.pdf;j…
Toimittaja kertoo podcastin ensimmäisessä osassa haastatelleensa baarityöntekijää, joka valmisti Räisäselle alkoholijuoman tämän katoamisiltana. Toimittajan mukaan baarityöntekijälle syntyi käsitys ”varsin kokemattomasta drinkin tilaajasta”. Niinpä tämä valmisti Räisäselle juomasekoituksen, joka ”maistuu lähinnä mansikkapirtelöltä.” Tulkintani mukaan vertaus mansikkapirtelöön tuo kerrontaan lapsenomaisuutta ja viattomuutta ja asettaa sen melko harmittomaan valoon. Vaikutelmaa vahvistaa maininta siitä, että kyseessä oli baarityöntekijän mukaan kokematon alkoholinkäyttäjä.
Uhrin ideaalistamisen kehys nousi esiin myös Räisäsen ystävän sekä sukulaisten haastatteluosuuksissa. Tältä osin podcastin käsittelytapa vastasi havaintoja, joita Smolej (2017) teki tutkiessaan Poliisi-TV:n uhrinarratiiveja. Smolej:n mukaan uhrit esiteltiin pääsääntöisesti ydinperhesuhteidensa kautta (emt., 52).
Räisäsen lähipiirin luonnekuvauksissa toistuivat toimittajankin esiin nostamat huomiot Räisäsen urheiluharrastuksesta ja hyvästä koulumenestyksestä, kuten esimerkiksi seuraavissa podcastissa käytetyissä sitaateissa:
”Mun mielestä Raisalla on niin hyvin asiat, ainakin mitä mä tiiän, et se on hyvä koulussa, todella hyvä keskiarvo ja paljon kavereita ja on hyvä pelaan koripalloo kun se harrastaa, pelaa maajoukkueessa. En tietäis yhtään sellaista, että miks sillä ois huonosti asiat. Sil on niin mun mielestä kaikki kohdallaan.” (Nimettömänä esiintyvä Räisäsen ystävä, Viimeinen johtolanka - podcast, osa 2, Yle 2020.)
”Raisa on tyypillinen 16-vuotias nuori, täynnä elämänhalua ja urheilullinen, jatkuvasti menevä ja tuleva, ja puhelin soi ja ystäviä poikkeaa koko ajan. Raisa pelasi joka päivä oikeastaan koripalloa, harjoitteli. Semmosta elämää täynnä olevaa elämää.” (Räisäsen äiti Tuula Räisänen, Viimeinen johtolanka -podcast, osa 2, Yle 2020.)
Podcastissa toimittaja esittelee edellä mainitut sitaatit esimerkkeinä siitä, millaisena yleisö on oppinut julkisuudessa Räisäsen tuntemaan. Täten toimittaja siis esittää, että uhrin ideaalistaminen on ollut hallitseva kehys Räisästä koskevassa uutisoinnissa. Mielestäni on huomionarvoista, että siitä huolimatta myös podcastista nousi esiin uhrin ideaalistamisen kehys. Tämä vahvistaa Entmanin (1993, 56) havainnon siitä, että kehystäminen voi olla myös tiedostamatonta ja että toimittajat saattavat huomaamattaan tulla toistaneeksi hallitsevaan asemaan noussutta tulkintakehystä käsittelemästään asiasta.
https://trepo.tuni.fi/bitstream/handle/10024/131160/NieminenJanne.pdf;j…
Sisältö jatkuu mainoksen alla
7.2 Opettavaisen tarinan kehys
Podcast-sarjan toisessa osassa uhrin ideaalistamisen rinnalle nousee opettavaisen tarinan kehys. Tämä vastakkainen kehys kumpuaa toimittajan tavoitteesta haastaa tai kyseenalaistaa idealisoitua kuvaa, joka hänen mukaansa julkisuudessa on Räisäsestä muodostunut. Toimittaja pyrkii omien sanojensa mukaan tuomaan Räisäsen persoonasta esiin uusia puolia ja valottamaan ”urheilijatytön taitavasti piilotettua kaksoiselämää.” Lähtökohta opettavaisen tarinan kehykselle on toimittajan siteeraama Räisäsen päiväkirjan ote, jossa tämä kuvailee itseään virkkeellä: ”Kyllä musta on tullut oikein meidän pikku kauhukakara, vaikka ulkokuoresta sitä ei ihan heti uskoiskaan.” Toimittajan mukaan tämä lause ”antaa viitteitä, että Raisalla oli kympin tytön kuoren alla salaisuuksia, joista edes lähipiiri ei tiennyt.”
Opettavaisen tarinan kehyksessä keskiöön nousevat Räisäsen juhlimistottumukset ja ihmissuhteet. Ne esitellään Räisäsen kohtaloa mahdollisesti selittävinä tekijöinä. Merkittävimpänä lähteenä toimittaja käyttää Räisäsen miespuolista tuttavaa, joka oli tutustunut Räisäseen Tampereen yöelämässä. Tuttavan mukaan Räisänen ”ei vaikuttanut olevan mitenkään tasapainoinen teini-ikäinen.” Hän avaa käsitystään esimerkiksi seuraavassa sitaatissa:
”Poliisilausuntoonkin oli kirjattu mun sanomaks, että aina kun näin Raisan, niin se oli kännissä. Viikonloppuisin varsinkin, kun aina se pääsi jotenkin baareihin, niin muistan, että jossain baareissa sen näki ja saattoi olla meno päällä.” (Nimettömänä esiintyvä Räisäsen tuttu, Viimeinen johtolanka -podcast, osa 2, Yle 2020.)
Opettavaisen tarinan kehyksessä Räisäsen alkoholinkäyttö nousee merkittävään rooliin. Toisin kuin ideaalistamisen kehyksessä, juominen ei näyttäydy mansikkapirtelöihin rinnastettavana viattomana kokeiluna, vaan vaaratilanteisiin johtavana riskialttiina käytöksenä. Tämä tulkinta välittyy esimerkiksi seuraavasta sitaatista:
”Ulkopuolisesta näyttää siltä, että hän (Räisänen) eli vapaa-ajallaan vauhdikasta, kenties jopa vähän vaarallista elämää. En tuo tätä julkisuudelta salattua puolta esille huvikseni, vaan siksi, koska se saattaa osaltaan selittää niitä riskitilanteita, joihin Raisa yksin Tampereen yössä ajautui.” (Toimittaja Marko Niemi, Viimeinen johtolanka -podcast, osa 2, Yle 2020.)
Opettavaisen tarinan kehyksessä Räisänen esitetään siis jossain määrin aktiivisena ja itse omaan kohtaloonsa vaikuttaneena toimijana. Vaikka toimittaja ei esitä syytöksiä suoraan, kerrontaan rakentuu tällä kehystämisellä tietynlainen Mooren (2014, 125) kuvailema varoittavan esimerkin sävy. Aineisto tulee piilevästi määritelleeksi, millaista toimintaa olisi hyvä välttää, jotta vastaavia katoamisia ei tapahtuisi.
https://trepo.tuni.fi/bitstream/handle/10024/131160/NieminenJanne.pdf;j…
Aineistostani erottui samankaltaisia kehystämisen piirteitä, vaikka sävy ei suoranaisen syyllistävä olekaan. Opettavaisen tarinan kehyksessä toimittaja kiinnittää erityistä huomiota Räisäsen miessuhteisiin. Seuraavassa sitaatissa hän asettaa vastakkain poliisin tiedot ja Räisäsen äidin käsityksen, jonka mukaan Räisänen oli kadotessaan parisuhteessa.
”Poliisin tietojen mukaan Räisäsen ihmissuhdekuvio ei siis ollut ihan niin selkeä kuin Raisan äiti ajatteli. (…) Poliisin puheissa esiintyy myös muita miehiä, joiden kanssa he uskovat Raisalla olleen jonkinlainen suhde.” (Toimittaja Marko Niemi, Viimeinen johtolanka -podcast, osa 2, Yle 2020.)
Toimittaja perustelee uhrin ihmissuhteiden käsittelyä sillä, että podcastin tarkoituksena on muodostaa mahdollisimman todenmukainen kuva Räisäsen elämän olosuhteista, jotta rikoksen selvittäminen olisi mahdollista. Hänen mukaansa ”useampi samanaikainen ihastus tietysti kasvattaisi potentiaalisten tekijöiden määrää.”
Nähdäkseni podcastin käsittelytapa vahvistaa Koljosen ja Kuneliuksen (2005, 56) havainnon siitä, että yksityisiin asioihin pureutuminen on lisääntynyt journalismissa voimakkaasti.
Mooren (2014, 125) mukaan opettavaiset tarinat sisältävät pohjimmiltaan arvolatautuneita näkemyksiä sopivasta ja epäsopivasta käyttäytymisestä. Myös tutkimassani aineistossa toimittaja tulee esittäneeksi vastaavia näkemyksiä siitä, millainen toiminta on yhteiskunnan arvojen mukaista ja mitä sellaisen rikkomisesta voi pahimmillaan seurata. Tämä narratiivi ilmenee ikään kuin rivien välistä toimittajan tehdessä päätelmän Räisäsen viettämästä ”vaarallisesta elämästä.”
https://trepo.tuni.fi/bitstream/handle/10024/131160/NieminenJanne.pdf;j…
Olisi kyllä epäonninen sattuma tosiaan, että Raisa jää Tampereen keskustaan yksin ja joutuu samantien palouttelusurmaajan uhriksi.. Aiboa "varma havainto on Raisan ylittävän katua takaisin Casablancan suuntaan, jossa häntä ei ole toista kertaa nähty. Jos kerran pirtelön juomisetkin tarjoilija muistaa
Raisan perheeltä haastatteluja on antanut kaikki, paitsi veli,miksi?
Podcastin ensimmäisessä jaksossa toimittaja Niemi mainitsee, että tapaus ei ole jättänyt häntä rauhaan kahdenkymmenen vuoden aikana. Hän perustelee tätä esimerkiksi sillä, että oli itse Räisäsen katoamisiltana työtehtävissä Tampereen keskustassa PoliisiTV:n kuvauksissa. ”On ollut hyvin lähellä, että Raisa olisi näkynyt jonkin juontoni taustalla Poliisi-TV:ssä. Saatoin hyvinkin värjötellä Raatihuoneen nurkalla samaan aikaan, kun Raisa on jäänyt bussista pois ja kävellyt aivan vierestä ravintola Casablancaan.” (Toimittaja Marko Niemi, Viimeinen johtolanka -podcast, osa 1, Yle 2020.)
Tällä kehystämisen tavalla toimittaja ikään kuin asemoi itsensä osaksi Räisäsen tarinaa tai kohtaloa. Näin ollen hän ei tarkastele asiaa ulkopuolisena toimittajana vaan henkilönä, jota tapahtuma koskettaa erityisellä tasolla. Toimittaja myös arvioi katoamisen herättämiä tunteita peilaamalla tapausta omiin ihmissuhteisiinsa, kuten seuraavissa sitaateissa:
”Koska seurustelin itse tuohon aikaan tamperelaisen entisen koripalloilijatytön kanssa, tapaus tuli jo heti tuoreeltaan väistämättä ihon alle eri tavalla kuin muut raportoimamme rikokset. (…) Mietin, että tämä olisi voinut sattua myös jollekin läheisellenikin.” (Toimittaja Marko Niemi, Viimeinen johtolanka -podcast, osa 1, Yle 2020.)
”Oma tyttäreni on juuri nyt samanikäinen kuin Raisa oli kadotessaan. En halua miettiä sellaista vaihtoehtoa, miltä tuntuisi menettää oma lapsi, mutta tytärtäni ajatellessani minun on helppo kuvitella, millaisen kaaoksen 16-vuotiaan lapsen katoaminen vanhemmissa ja läheisissä aiheuttaa.” (Toimittaja Marko Niemi, Viimeinen johtolanka -podcast, osa 1, Yle 2020.)
Kun toimittaja itse samastuu tunnetasolla näin vahvasti tapaukseen, hän ikään kuin kutsuu kuulijatkin tekemään niin. Tässä kehystämisen tavassa onkin yhtymäkohtia esimerkiksi Wardlen (2008, 138) havaintoon siitä, että medioilla on tapana rakentaa rikosuutisista mahdollisimman samastuttavia ja luoda täten käsitystä, että kuvattu rikos voisi tapahtua kenelle tahansa.
https://trepo.tuni.fi/bitstream/handle/10024/131160/NieminenJanne.pdf;j…
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tällänen löytyi. En vielä itse lukenut
https://trepo.tuni.fi/bitstream/handle/10024/131160/NieminenJanne.pdf;j…
TIIVISTELMÄ
Janne Nieminen: Kauhukakara vai kympin tyttö? Kehysanalyysi Raisa Räisäsen katoamista
käsittelevästä podcastista Viimeinen johtolanka
Kandidaatintutkielma
Tampereen yliopisto
Viestinnän monitieteinen tutkinto-ohjelma
Huhtikuu 2021
Tässä kandidaatintutkielmassa selvitän, millä tavalla media kehystää rikoksen uhria ja
pitkään selvittämättömänä pysynyttä katoamistapausta. Tutkielmani perustuu en-
nakko-oletukseen, että medialla on tapana sovittaa rikostapaukset yleisölle tuttujen
tarinoiden raameihin, jotka sisältävät myös vakiintuneita uhrinarratiiveja. Aineistoksi
valikoitui Raisa Räisäsen katoamista käsittelevä kuusiosainen Viimeinen johtolanka -
podcast-sarja. Sarjan on toimittanut Marko Niemi, ja Yle julkaisi sen lokakuussa 2020.
Tutkielmassani käytän metodina kehysanalyysiä. Kiinnitän huomiota siihen, mitkä sei-
kat aineistoni kerronnassa korostuvat ja nousevat keskiöön. Havainnoimalla metaforia,
rinnastuksia ja muita kerronnassa esiintyviä kielellisiä keinoja pyrin selvittämään, mil-
laisen käsityksen aineistoni Räisäsestä muodostaa. Analysoin myös toimittajan roolia
podcastissa. Vertailen havaintojani aiempaan rikosjournalismin kehyksiä ja uhrinarratii-
veja käsittelevään kirjallisuuteen.
Havaitsin aineistosta useita erilaisia kehystämisen tapoja, joista tärkeimmät ovat toisil-
leen vastakohtaiset. Nähdäkseni tulokseni osoittavat, että kehystäminen voi olla myös
tiedostamatonta ja että toimittajat voivat tulla rutiininomaisesti toistaneeksi vakiintu-
neita kehyksiä käsittelemistään asioista.
Avainsanat: rikosjournalismi, kehystäminen, uhrinarratiivit, uhri, ideaaliuhri
Tämän julkaisun alkuperäisyys on tarkastettu Turnitin Originality Check -ohjelmalla.7.1 Uhrin ideaalistamisen kehys
Uhrin ideaalistamista esiintyi aineistossa sekä toimittajan kerronnassa että Räisäsen lä-
hipiirin sitaateissa. Vahvimmillaan kehystäminen ilmeni esimerkiksi ensimmäisen jak-
son kohdassa, jossa toimittaja puhui Räisäsen katoamisillan tapahtumista ”onnetto-
mien sattumien” sarjana.
”Näyttää siltä, että Raisaa on kohdannut lauantai-iltana 16. lokakuuta 1999
monta onnetonta sattumaa. (…) Tavattoman huono tuuri alkoi jo siitä, kun
hän ei mahtunutkaan kaveriporukan autoon vähän ennen kello yhtätoista.
(…) Mutta kohtalokkain oli vasta edessä. Joku korjasi mukaansa kylmissään
olleen tytön Tampereen yössä. Se joku oli henkilö, jolla oli pahat mielessä.
(…) Raisaa tapahtuneesta ei voi syyttää.” (Toimittaja Marko Niemi, Viimei-
nen johtolanka -podcast, osa 1, Yle 2020.)
”Tavattoman huono tuuri” toistuu ilmauksena toimittajan puheessa myös podcastin
toisessa jaksossa. Tapahtumien sattumanvaraisuuden ja uhrin huonon tuurin korosta-
minen luo käsityksen, jonka mukaan uhrin omalla toiminnalla ei ollut mitään vaikutusta
tapahtumiin. Toisin sanoen uhri asettuu viattoman ja passiivisen kärsijän rooliin.
Samanlainen narratiivi koski myös Raisan kaveria, joka joutui jättämään kaverinsa hetkiseksi lähtiessään Huittisiin. Myös Henna-kollega vaikutti vähemmän objektiiviselta kertoessaan, kuinka järkyttyneeltä ystävä vaikutti ottaen samalla empaattisen asenteen tähän poloiseen tyttöön, jonka ystävä noin vain katosi.
TIIVISTELMÄ
Janne Nieminen: Kauhukakara vai kympin tyttö? Kehysanalyysi Raisa Räisäsen katoamista
käsittelevästä podcastista Viimeinen johtolanka
Kandidaatintutkielma
Tampereen yliopisto
Viestinnän monitieteinen tutkinto-ohjelma
Huhtikuu 2021
Tässä kandidaatintutkielmassa selvitän, millä tavalla media kehystää rikoksen uhria ja
pitkään selvittämättömänä pysynyttä katoamistapausta. Tutkielmani perustuu en-
nakko-oletukseen, että medialla on tapana sovittaa rikostapaukset yleisölle tuttujen
tarinoiden raameihin, jotka sisältävät myös vakiintuneita uhrinarratiiveja. Aineistoksi
valikoitui Raisa Räisäsen katoamista käsittelevä kuusiosainen Viimeinen johtolanka -
podcast-sarja. Sarjan on toimittanut Marko Niemi, ja Yle julkaisi sen lokakuussa 2020.
Tutkielmassani käytän metodina kehysanalyysiä. Kiinnitän huomiota siihen, mitkä sei-
kat aineistoni kerronnassa korostuvat ja nousevat keskiöön. Havainnoimalla metaforia,
rinnastuksia ja muita kerronnassa esiintyviä kielellisiä keinoja pyrin selvittämään, mil-
laisen käsityksen aineistoni Räisäsestä muodostaa. Analysoin myös toimittajan roolia
podcastissa. Vertailen havaintojani aiempaan rikosjournalismin kehyksiä ja uhrinarratii-
veja käsittelevään kirjallisuuteen.
Havaitsin aineistosta useita erilaisia kehystämisen tapoja, joista tärkeimmät ovat toisil-
leen vastakohtaiset. Nähdäkseni tulokseni osoittavat, että kehystäminen voi olla myös
tiedostamatonta ja että toimittajat voivat tulla rutiininomaisesti toistaneeksi vakiintu-
neita kehyksiä käsittelemistään asioista.
Avainsanat: rikosjournalismi, kehystäminen, uhrinarratiivit, uhri, ideaaliuhri
Tämän julkaisun alkuperäisyys on tarkastettu Turnitin Originality Check -ohjelmalla.