Vähävaraiset ovat pihalla siitä, mikä on keskiluokkaisilla normaalia rahankäyttöä
Kommentti otettu rippijuhlakeskustelusta, mutta täyttä asiaa muutenkin:
"Ottamatta sen tarkemmin kantaa tähän tapaukseen, olen huomannut (ja asiasta on myös tutkimuksia) että monella vähävaraisella on väärä luulo siitä, mikä on normaalia rahankäyttöä. Myös tämä artikkeli antaa viittauksia tähän. Moni vähävarainen ajattelee, että pitopalvelu rippijuhlissa on normaali asia keskiluokkien juhlissa, vaikka todellisuudessa keskiluokkaisessa perheessä rypytetään piirakat ja leivotaan pulla pakkaseen viikko ennen juhlia perheen kesken. Kenellekään keskiluokkaiselle ei tulisi mieleen lähettää lasta taksilla rippileirille, vaan ensin selvitettäisiin kimppakyytimahdollisuus tai voiko joku sukulainen kuljettaa lapsen. Taksin käyttö on jotenkin impulsiivista ja lyhytnäköistä."
Tämä. Moni vähävarainen on ihan pihalla siitä, mitä keskiluokkaisissa perheissä tehdään. Tietämäni vähävarainen ihminen vei lapsensa huvipuistoretkelle, ostivat rannekkeet, huvipuistossa kalliit hampurilaisateriat, jäätelöt ja karkkia. Itse keskiluokkaisena en raaski maksaa huvipuistohintoja tarjottavista, joten meillä on kulkenut mukana kylmälaukussa eväät isommallekin porukalle ja kotimatkalla on haettu kaupasta jäätelöt. Kun keskiluokkaisena saa kaikesta maksaa täyden hinnan (ei ole mitään työttömien, eläkeläisten yms alennuksia), niin rahankäyttöä saa miettiä. Äkkiä olisi tili nollilla, jos ei yhtään miettisi.
Kommentit (98)
Ei tarvitse olla edes vähävarainen ollakseen pihalla. Tuttavapiiriini kuuluu 40-50-vuotiaita naisia, jotka ihmettelevät, miten palkka ei tahdo riittää elämiseen. Nämä n. 3500-4000 e bruttona tienaavat ihmiset käyvät useamman kerran viikossa ostamassa kioskilta töihin välipalaa, syövät ulkona ja käyvät kahviloissa. Sinnehän se raha hupenee...
Ei minusta kuvaa keskiluokkaista perhettä tuo kirjoituksesi vaan pienituloisia työssäkäyviä. Eikä köyhien tuillaelävien kulutustottumuksia kuvasta kaksisuuntaista mielialahäiriötä sairastavan maaninen vaihe, jossa otetaan yhteyttä mediaan,
En muista nähneeni mitään eväskylmälaukkuja huvipuistossa kellään, lapseni rippimekon ja kenkien hinta saisi sinut varmasti pyörtymään. Olen hyvätuloinen yh eli varmaan keskiluokkaa.
Epäsuosittu mielipide: jos nykyisessä taloustilanteessa meinaa elää, joutuu keskiluokkainenkin ihminen pohtimaan rahankäyttöään. Kaikkeen ei riitä raha. Jossakin perheessä ratkaisu on luopua perheen (toisesta) autosta, osa ostaa marketeista vain kaupan omia merkkejä, jotkut eivät matkusta koskaan ulkomaille jne. Eli kyllä ne keskituloisetkin menojaan joutuvat miettimään.
Suomessa keskituloisen määritelmä vaihtelee käytetyn tilaston mukaan. Tilastokeskuksen palkkatulojen mediaani on noin 3 420–3 460 euroa kuukaudessa. Laajemman tuloluokituksen mukaan keskituloisiksi luetaan henkilöt, joiden tulot ovat noin 2 500–6 800 euroa kuukaudessa.
Älä ikinä puhu kaikista köyhistä. Laitat kaikki kuin re.tardiksi, mitä moni ei ole.
Jaa. Monesti esim kaupassa käydessä yllätyn siitä mitä kaikkea ns normi-ihmiset ostaa. Tullaan farmari-autolla markettiin ja ostetaan kärryllinen tavaraa. Tai käyn rautakaupassa jossa on myynnissä vesijetti-peräkärry ja kymmeniä erilaisia kaasugrillejä. Kuka voi tarvita tuollaisia peräkärryjä? Itse unelmoin jonkinlaisesta autosta että pääsisin auttamaan ikääntyneitä vanhempia. Huolettaa ostaa sarjalippu julkisiin koska se voi olla pois ruokarahasta. Syön lämpimän ruuan pari kertaa viikossa, muuhun ei ole varaa. Tätä on olla oikeasti köyhä. Ja lapset ei todellakaan käy Lintsillä.
Tienaan nettona n. 2700 e/kk, asuntolainan ja arjen menojen jälkeen minulla jää säästöön vuodessa n. 7500 e. Tämä luku olisi lähempänä nollaa, jos kuluttaisin rahaa miten sattuu. Sen sijaan säästän pahan päivän varalle.
Kun elää lapsuudesta asti köyhänä, voi suhtautuminen rahaan kehittyä tietynlaiseksi. Rahan kanssa mietitään ainoastaan mihin sen voi käyttää ja mitä kaikkea sillä saisi. Siksi se ylimääräinen tonnikin säilyy kaksi päivää ja sitten ollaan taas köyhiä.
Oletko paljonkin vähävaraisten kanssa tekemisissä? Minä olen joka työpäivä. Olen ollut jo 30 vuotta. Se, että muutaman nettikommentin perusteella teet yleistyksiä, kertoo vain ja ainostaan sinusta itsestäsi. Et ymmärrä asiasta mitään.
Tämän huomaa myös jouluisin joululahjakeräyksissä, joissa vähävaraiset saattavat toivoa monen sadan euron tablettia tai rumpusettiä. Monella keskiluokkalaisella ei ole varaa ostaa lapselle omaa tablettia, korkeintaan perheelle tabletti yhteiskäyttöön.
Verrokkina: omat vanhempani ovat amk-tasoa vastaavan koulutuksen käyneitä, luokkaa amk-insinööri ja sairaanhoitaja. Vanhempieni tulotasolla oli mahdollista hankkia pikkukaupungista iso tiilitalo, perheessämme oli 2 autoa, 2 lasta ja osuus kahdesta kesämökistä. Oli vara harrastaa ja ei ollut mistään pula.
Nyt kun itse olen vanhempieni iässä. Olemme miehen kanssa molemmat yliopiston käyneitä, vakituiset työpaikat pk-seudulla. Varaa on asua ympäryskunnassa 40 neliötä pienemmässä rivarissa kuin mitä lapsuuden omakotitalomme oli. Asuntolainaa maksetaan vielä 20 v päästä. Ei mahdollisuutta eikä aikaa kesämökin hankkimiseen. 1 lapsi, jolle on varaa kustantaa hyvä elämä ja antaa oma huone.
Onhan tämä hullua, että ennen duunarinkin palkalla sai omakotitalon ja puoliso saattoi hoitaa lapsia kotona.
Vierailija kirjoitti:
Kun elää lapsuudesta asti köyhänä, voi suhtautuminen rahaan kehittyä tietynlaiseksi. Rahan kanssa mietitään ainoastaan mihin sen voi käyttää ja mitä kaikkea sillä saisi. Siksi se ylimääräinen tonnikin säilyy kaksi päivää ja sitten ollaan taas köyhiä.
Tämä. Ei osata säästää rahaa, koska ei ole ollut, mistä säästää. Eikä kukaan ole opettanut. Eikä ymmärretä, että niin sitä muutkin säästävät, jos ovat jotain vailla.
Moni taksimatkoja kauhisteleva on myös ihan pihalla siitä, millaista elämä Kangasalla on. Kimppakyytiä ei välttämättä saa vaikka kuinka tahtoisi, jos kukaan muu samalle rippileirille menevä ei asu samalla suunnalla tai ainoa siltä suunnalta lähtevä auto on muutenkin täynnä. Silloin taksi voi ihan oikeasti olla ainoa vaihtoehto.
Vierailija kirjoitti:
Tämän huomaa myös jouluisin joululahjakeräyksissä, joissa vähävaraiset saattavat toivoa monen sadan euron tablettia tai rumpusettiä. Monella keskiluokkalaisella ei ole varaa ostaa lapselle omaa tablettia, korkeintaan perheelle tabletti yhteiskäyttöön.
Plus aika moni kaltaiseni keskituloinen miettii, että lapsen ei kuulukaan saada mitään satasien tablettia, rumpusettiä tai 150 euron hupparia. Eikä vanhempi raaskisi ostaa itselleenkään sellaisia.
Vierailija kirjoitti:
Moni taksimatkoja kauhisteleva on myös ihan pihalla siitä, millaista elämä Kangasalla on. Kimppakyytiä ei välttämättä saa vaikka kuinka tahtoisi, jos kukaan muu samalle rippileirille menevä ei asu samalla suunnalla tai ainoa siltä suunnalta lähtevä auto on muutenkin täynnä. Silloin taksi voi ihan oikeasti olla ainoa vaihtoehto.
Seurakunnan diakoniatyöstä järjestyy tuollaisissa tilanteissa kyyti.
Nämä ei ole varaa tablettiin lapsille perheet eivät ole keskiluokkaa. Luuletteko omakotitaloja ja kesämökkejä jotka ovat keskiluokalle tavallisia asioita. Rakenneltavan jolla satasen parin karkkirahoilla.
Vierailija kirjoitti:
Jaa. Monesti esim kaupassa käydessä yllätyn siitä mitä kaikkea ns normi-ihmiset ostaa. Tullaan farmari-autolla markettiin ja ostetaan kärryllinen tavaraa. Tai käyn rautakaupassa jossa on myynnissä vesijetti-peräkärry ja kymmeniä erilaisia kaasugrillejä. Kuka voi tarvita tuollaisia peräkärryjä? Itse unelmoin jonkinlaisesta autosta että pääsisin auttamaan ikääntyneitä vanhempia. Huolettaa ostaa sarjalippu julkisiin koska se voi olla pois ruokarahasta. Syön lämpimän ruuan pari kertaa viikossa, muuhun ei ole varaa. Tätä on olla oikeasti köyhä. Ja lapset ei todellakaan käy Lintsillä.
Ootko kysyny kuinka moneksi päiväksi ruokaa ostetaan ja minkä kokoiselle porukalle? Mulla sen verran rasittava duuni, että haen päivä ennen työputken alkua kahden jääkaapin täydeltä ruokaa, sillä en halua rampata ostoksilla joka toinen päivä. Mies ja pojat sitten paikkaavat jos ja kun jotain loppuu. Ruokin kolme reippaan ruokahalun omaavaa miekkosta itseni lisäksi. Ruokaa tarvitaan.
Vierailija kirjoitti:
Tämän huomaa myös jouluisin joululahjakeräyksissä, joissa vähävaraiset saattavat toivoa monen sadan euron tablettia tai rumpusettiä. Monella keskiluokkalaisella ei ole varaa ostaa lapselle omaa tablettia, korkeintaan perheelle tabletti yhteiskäyttöön.
No kyllä keskiluokkalaisilla olisi varaa ostaa tuollasia tabletteja, ne vaan käyttää rahansa muuhun. Kalliiseen asumiseen esim.
Itse olen pienituloinen ja saan tarvittaessa tuollaisen tabletin ostettua. Jos tuo ei onnistu tuplatuloilla muhun nähden, jotain vikaa on rahankäytössä.
Joo se on se iänikuinen tylsä sana: budjetointi.
Mielestäni olen ihan hyvätuloinen, mutta en valtion mielestä kun tienaan alle hyvätuloisen rajan.
Länkyti länkyti vammanen palstahullu !