Huvittaa nämä "En mene hoitolaitokseen" uhoajat

Niinpä. Nämä jotka uhoavat elävänsä makeaa elämää, juopottelevansa ja tupakoivansa ja syövänsä epäterveellisesti, jotta kuolevat ajoissa eivätkä joudu laitokseen. Väärin. Huonoilla elämäntavoilla sinne laitokseen voi päätyä virumaan vielä huomattavasti aiemmin ja pidemmäksi aikaa. 

Vain alle 20 % sairastuu muistisairauteen. Yli 80 % saa ihan itse päättää missä asuu. Jos pää pelaa, niin ei ole pakko muuttaa kotoaan mihinkään. Liikuntakyvyn menettämisen perusteella pelkästään ei edes pääse enää nykyään hoitokotiin, vaan kotihoito tulee kotiin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun ei ole suvussa muistisairauksia, kun ei suvussa kukaan ole missään laitoksessa ollut, niin miksi menisi muisti tai toimintakyky ? 

Aina on yksittäisiä tapauksia, minäkin tiedän sellaisen. 

Ja voit olla se ensimmäinen muistisairas suvussa.  Nyt kun ihmisten elinikä on muutenkin noussut, muistisairaudet ovat lisääntyneet.

Noin 3,5 %:lla suomalaisista on muistisairaus. Eli noin 200 000 henkilöllä yhteensä. Noin 75 % muistisairaista asuu kotonaan ja noin 25 % asuu hoitokodeissa, mikä tarkoittaa noin 50 000 ihmistä. Ympärivuorokautisessa hoidossa olevien määrä on pysynyt suurin piirtein tuossa 50 000:ssa, vaikka ikääntyneiden määrä kasvaa. Tämä johtuu siitä, että kotona asumista tuetaan yhä pidempään.

Vierailija kirjoitti:

Omilla elämänvalinnoilla pystyy vaikuttamaan todennäköiseen kuolinsyyhyn.

Tuo on niitä suurimpia HARHOJA. EI ELÄMÄÄ VOI HALLITA.

Minua huvittaa ap:n tapaiset heikot ihmiset, jotka eivät tee omia valintojaan kun se on vielä mahdollista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onnistuu jos on rahaa ja järjestely etukäteen.

Mikä se sellainen järjestely on? 

Eutanasia Sveitsissä. 

Vierailija kirjoitti:

Kun ei ole suvussa muistisairauksia, kun ei suvussa kukaan ole missään laitoksessa ollut, niin miksi menisi muisti tai toimintakyky ? 

Muistisairaus ei kylläkään vaadi geneettistä perimää eikä kyseessä ole mikään yhden geenin poikkeama. Otsa-ohimolohkorappeumasta reilut puolet on geneettistä, muissa muistisairauksissa vähemmän. Elintavoilla on suuri vaikutus, 45% Alzheimerin taudista on yhteydessä elintapoihin. Sydän- ja verisuonisairaudet, masennus, kuulon alenema ja diabetes ovat yhteydessä muistisairauksien riskiin. Nämä ovat yleiset suojaavat tekijät: harrasta liikuntaa, syö monipuolisesti ja terveellisesti, vältä alkoholia ja tupakkaa, älä syö liikaa suolaa, pidä huolta sosiaalisista suhteista, käytä aivojasi monipuolisesti, vältä pitkäaikaista stressiä ja nuku riittävästi. 

Toisaaalta muistisairauksista tiedetään, että korkea ikä on kaikkein suurin riskitekijä. Yli 65-vuotiaista joka 9. sairastaa muistisairautta, mutta yli 85-vuotiaista jo 41% on diagnosoitu muistisairaus. Jokainen vuosi 85 elinvuoden jälkeen kasvattaa muistisairauksien riskiä. 

Eutanasia pitäisi laillistaa. Kunniallinen kuolema, jonka saisi, vaikka ei olisi kuolemansairas tms. vaan vain jo vanhuuden heikentämä.  Ja kuluttama. Olisi humaania. On pelkkää tekopyhyyttä vastustaa sitä. Itsenäiset vanhukset tekee itsemurhia. On aina tehnyt Jo 2000-luvun alussa siitä uutisoitiin monelta taholta esimerkiksi näin otsikoituna: "Joka toinen päivä vanhus tekee itsemurhan

Tilastokeskuksen mukaan viime vuonna itsemurhan teki 170 yli 65-vuotiasta. Vuonna 2002 vastaava luku oli 180. Näin ollen lähes joka toinen päivä vanhus tappaa itsensä." -IS-

Vierailija kirjoitti:

Eutanasia pitäisi laillistaa. Kunniallinen kuolema, jonka saisi, vaikka ei olisi kuolemansairas tms. vaan vain jo vanhuuden heikentämä.  Ja kuluttama. Olisi humaania. On pelkkää tekopyhyyttä vastustaa sitä. Itsenäiset vanhukset tekee itsemurhia. On aina tehnyt Jo 2000-luvun alussa siitä uutisoitiin monelta taholta esimerkiksi näin otsikoituna: "Joka toinen päivä vanhus tekee itsemurhan

Tilastokeskuksen mukaan viime vuonna itsemurhan teki 170 yli 65-vuotiasta. Vuonna 2002 vastaava luku oli 180. Näin ollen lähes joka toinen päivä vanhus tappaa itsensä." -IS-

Niinhän se on, mutta syynä on myös heikko hoitoon pääsy. Jos olet yli 65 v., vaikea saada hoitoa esimerkiksi vaikeisiin mielenterveyden haasteisiin. Oma tätini oli tästä hyvä esimerkki. Hän oli sairastunut masennukseen ensimmäisen lapsen syntymän jälkeen. Hän sai hoitoa, oli osastolla, häntä autettiin ja hän toipui. Hän sairastui toisen kerran samaan sairauteen noin 50-vuotiaana. Työssä tuli Yt:t ja sen seurauksena meni työpaikka. Aluksi hän oli aktiivinen ja toiveikas. Kun työttömyys venyi, hänen miehensä kertoi, että nyt on huono juttu, hän ei saa tätiäni eli vaimoaan ylös sängystä, ei käy pesulla, ruokahalu on mennyt, puhuu synkkiä juttuja. Serkkuni saivat äitinsä suostuteltua hoitoon, koska hänen miehensä oli todella väsynyt, yritti käydä töissä ja kotona sairas vaimo. Silloin tätini sai taas hoitoa. Oli lyhyt osastojakso ja sitten päiväsairaalassa. Hän teki siellä toiminnassa käsitöitä, todella hienoja. Siitä se toipuminen alkoi, oli terapiaa ja vertaisryhmä ja toimintaa. Muutos oli suuri, hän muuttui ihmisenäkin. Oppi myös hyväksymään, että ilman työpaikkaakin voi olla hyvä elämä. 

Sitten kun hän sairastui kolmannen kerran 74-vuotiaana, yhtäkkiä ei ollut mitään hoitoa. Miehensä oli kuollut äkillisesti ja tätini sairastui noin vuosi sen jälkeen. Hoito oli se, että kotihoito kävi antamassa lääkkeet ja laittoi ruokaa pöydälle ja avusti suihkussa. Tyttärensä (serkkuni) kävi laittamassa siellä ruokaa viikonloppuisin, auttoi siivouksessa, auttoi laskujen maksamisessa. Monta kertaa pyysivät apua, että tätini tarvitsee hoitoa masennukseen. Keskusteluapua, terapeuttista tukea, päivätoimintaa. Ei saanut mitään. Katsoivat että kotihoito on se tuki ja lääkkeet, joista ei ollut hyötyä. Tätini itse sanoi, että kotihoidolla on kiire, juoksevat sinne tänne kuin päättömät kanat ja hyvä kun huomenta osaavat sanoa. Hän halusi lopettaa sen hoidon, minkä takia sitäkin vähennettiin yhteen kertaan päivässä. Se ei ollut hänelle oikea hoito masennukseen ja erityisesti se leskeksi jääminen pyöri mielessä joka päivä. Vasta 76-vuotias oli kun löydettiin kuolleena. Miksi ei sen ikäinen saa hoitoa? Jos kaksi kertaa on saman sairauden jo käynyt läpi ja sitoutunut hoitoon, niin on tämä mätä yhteiskunta, joka ei auta, jos ikää on liikaa.