Kadutko että opiskelit tutkintosi?

Kadun sitä, että jätin lukion kesken, menin ravintolakouluun, töihin, sitten lähihoitajakouluun, töihin, ja sitten vielä lääkealan kouluun. Valmistuin, mutten ole niitä töitä tehnyt.

Olisin halunnut korkeakouluun ja jonkun kunnollisen uran. Matkailu kiinnosti (osaan neljää kieltä), samoin kielten opetus. Enää ei kannata aloittaa alusta. Kielitaitoa pidän kyllä yllä, koska se on hauskaa.

En todellakaan kadu, koska olin jo unelma-alani töissä. Opiskelu (työn ohella) oli ihanaa ja tutkinnot toivat ylennykset sekä kivasti lisää liksaa. :)

Ei kaduta, vaikka työllistyin lopulta aivan toiselle, matalapalkka-alalle. Opiskeluaika oli mahtavaa ja avarsi omaa maailmankuvaani, vaikka luonnotieteet umpikuja olikin.

Todellakin. Olen varhaiskasvatuksen opettaja. Mitä siitä että töitä on, kun nuo työt vievät sekä fyysisen että henkisen terveyden. Ei ole minulle sopiva ala, joten siksi kadun.

Vierailija kirjoitti:

Olin noin 31,3 vuotta yliopiston kirjoilla kun sain käteeno oikeustieteen maisterin paperit. - Ei kaduta, että näin ns. valmistuin. Ei valmistumsieni itsessään muuttanut juuri mitään, ainakaan valmistumsieni hetkellä. Tänään tietysti jos joku kysyy tutkntoani tai niin voin sanoa olevani juristi. 

Mutta vaikka aluksi ajattelin, ettei "valmistumseni" suoraa muuttanut mitään, niin silti jotenkin oudolla ja itseänikin hämmästyttäneellä tavalla se kuitenkin vapautti ja raikasti ilmaa. Jotenkin se taas ajattelemaan, että kun yksi ovi sulkeutui niin on taas vapaampi kohtaamaan uusia. Toki tuntui hetken myös kovin tyhjältä tutkntopaperia katsellessa. - Tämänkö paperin nyt sitten pitäisi kuvastaa osaamistani?        

Onneksi olkoon että sait paperit kouraan. Jos vain mahdollista niin kannattaa tutkinto tehdä valmiiksi vaikka se valmistuessa muuttaisi vaikka työkuvioita, 

Oma ratkaisu oli opiskella tekniikan alaa ja olla sitten jatko-opiskelija kun valmistuin diplomi-insinööriksi. Vaihdoin sitten lääketieteelliseen aika monesta syystä ja sillä tiellä ollaan. Muutama vuosi sitten ilmoittauduin vielä opiskelemaan valtiotieteitä mutta saa nähdä tuleeko niistä mitään. 

Joku sanoi joskus että opiskelu on ihmisen parasta aikaa eli elämästä pitäisi nauttia opintojen ohella.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä. Isäni pakotti merkonomiksi vaikka ala ei kiinnostanut minua yhtään. Nyt en saa mitään töitä.

Minuakin ohjattiin opiskelemaan ib tradenomoksi. Heistä on ylitarjontaa...ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En kadu. Insinöörin tutkinnolla on päässyt monipuolisiin, mielenkiintoisin tehtäviin ja töitä on riittänyt. n55

Kiva juttu.

T. Pitkäaikaistyötön insinööri

Minkä alan insinööri? ap 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lukukausimaksut olisivat hyvä lääke siihen että opiskellaan tutkintoja, jotka eivät tuota yksilölle eivätkä kansantaloudelle mitään merkittävää hyötyä. 

Itse kadun ensimmäistä tutkintoani, jonka tosin jätin kesken sen jälkeen kun näin jossain valmistuneiden keskipalkan. Nuorille pitäisi puhua paljon enemmän ja suoremmin siitä, että he tekevät itselleen valtavan karhunpalveluksen lähtemällä opiskelemaan jotain sellaista, jolle ei työmarkkinoilla ole todellista kysyntää. 

Juuri näin. Turhia tutkintoja on pilvin pimein. Ne pitäisi lopettaa tai opiskelijamääriä vähentää huomattavasti.

On asioita joita on vaikea ennustaa. Yksi niistä on se, että mitkä opiskelualat -erityisesti nyt tarkoitan yliopistolla opiskeltavia aloja ja oppiaineita ja aineyhdistelmiä ovat lopulta sellaisia, jotka työllistävät ja takaavat mahdollsimman varman työllistymisen. 

 Moni ala on toki pilattu sillä, että jokainen hallitus vurollaan on viimeiset 50+ vuotta huutanuut ja kiljunut kilpaa siitä, kuinka korkeakoulutetettuja ja yliopistosta valmistuneita pitäsi saada edellistä vuotta enemmän. Opiskelijoiden määrän lisäämine on kauan  vaikuttanut olevan paljon suurempi toive ja halu kuin monin paikoin edes pieni yritys siihen suuntaan, että tutkinto olisi laadukas ja sen haltiljat voitasiin oikeasti omaavan osaamispotntiaalia, jota arvostettaisiin, eikä vain vittuiltaisi ja huomauteltaisi, että mitäs läksit opiskelemaan väärää alaa, että olsiko kannattanut miettiä enenn kuin uhrasit vuotesi opinnoille saadaksesi tittelin, joka joskus 100 ehkä vielä 50 vuotta sittenkin kuullosti hienolta 

Mutta jos itse tulet maininneeksi siitä jotain erityistä, niin aiheutat lähinnä muissa kuulijoissa myötähäpeää, joita taas osa on niin typerä, että arvottaa kaiken vain ja ainaostaan rahassa. Sillä onhan se vähän surullista, ettei lukeneisuudelle ja asioiden ymmärtämsielle ja laaja-alaisemmalle hahmottamiselle kaikki osaa tai kykene antamaan arvoa, jollei se suoraa näy vähintään tilinauhassa.

Pätkätöihin tuomittu maisteri   

Mikä maisteri olet? Ap

Vierailija kirjoitti:

Viisi tutkintoa ja teen vielä kuudennenkin. Ei kaduta.

Mistä moinen into opiskeluun? Mitä tutkintoja sulla on? Ap 

Hedelmällisyyteni veteli viimeisiään jo kolmekymppisenä. Puolison normaalia hedelmällisyyttä ei koskaan ollutkaan. Siinä mielessä ehkä. Mutta aiemmin 25-vuotiaana aloittaminenkaan ei olisi taannut tuloksia suuremmalle perhekoolle enkä olisi osannut olla yhtä hyvä vanhempi nuorempana. Mutta emme ehkä ikinä pääse yli näihin kaikkiin liittyvistä traumoistamme.

Vierailija kirjoitti:

Graafinen suunnitelija. Kadun. Vaativa koulutus, vaikea päästä, raadoin niska limassa hyvillä arvosanoilla ja suoraan työttömäksi. Tekoäly....

Pääsisitkö pelifirmoihin? Ulkomaisiinkin voi hakea? Tuota voi tehdä kotoakin. Ap

Vierailija kirjoitti:

Kadun. Opiskelin alalle jonka sanottiin olevan varma työpaikka ja tekoälyltä suojassa. Ja vihaan tätä hommaa. Ja tajuan että tätä se nyt sitten on, lopun elämää kunnes kuolee.

Ellei sit uskaltaudu uudelleen kouluttautumaan. Mutta hallitus poisti aikuiskoulutustuen. Ja ensikertailaisuus on menetetty

Mitä opiskelit? Ap

Vierailija kirjoitti:

Lukukausimaksut olisivat hyvä lääke siihen että opiskellaan tutkintoja, jotka eivät tuota yksilölle eivätkä kansantaloudelle mitään merkittävää hyötyä. 

Itse kadun ensimmäistä tutkintoani, jonka tosin jätin kesken sen jälkeen kun näin jossain valmistuneiden keskipalkan. Nuorille pitäisi puhua paljon enemmän ja suoremmin siitä, että he tekevät itselleen valtavan karhunpalveluksen lähtemällä opiskelemaan jotain sellaista, jolle ei työmarkkinoilla ole todellista kysyntää. 

Mulla on ktm tutkinto. Aikamoisen inflaation kärsinyt tämäkin. Nyt lähtisin opiskelemaan alaa, joka oikeasti kiinnostaa. Ei tämäkään paperi taannut mitään hyvinpalkattuja töitä. Ehkä väärä sukupuoli & pääaine kombo.

Vierailija kirjoitti:

Kadun sitä, että jätin lukion kesken, menin ravintolakouluun, töihin, sitten lähihoitajakouluun, töihin, ja sitten vielä lääkealan kouluun. Valmistuin, mutten ole niitä töitä tehnyt.

Olisin halunnut korkeakouluun ja jonkun kunnollisen uran. Matkailu kiinnosti (osaan neljää kieltä), samoin kielten opetus. Enää ei kannata aloittaa alusta. Kielitaitoa pidän kyllä yllä, koska se on hauskaa.

Kyllä vielä on aikaa korkeakoulututkinnolle. Ap

Vierailija kirjoitti:

Todellakin. Olen varhaiskasvatuksen opettaja. Mitä siitä että töitä on, kun nuo työt vievät sekä fyysisen että henkisen terveyden. Ei ole minulle sopiva ala, joten siksi kadun.

Oletko miettinyt toista alaa? Ap

Vierailija kirjoitti:

Hedelmällisyyteni veteli viimeisiään jo kolmekymppisenä. Puolison normaalia hedelmällisyyttä ei koskaan ollutkaan. Siinä mielessä ehkä. Mutta aiemmin 25-vuotiaana aloittaminenkaan ei olisi taannut tuloksia suuremmalle perhekoolle enkä olisi osannut olla yhtä hyvä vanhempi nuorempana. Mutta emme ehkä ikinä pääse yli näihin kaikkiin liittyvistä traumoistamme.

Aijaa vähän off topic. Ap

Minulla on ensimmäisen tutkinnon ala yhä sydämessäni. Se, jonka parissa oikeasti tunsin liitäväni, lentäväni. Aikeenani on pitkään ollut työstää siitä sivutyö. Mutta en vain kerta kaikkiaan jaksa tarpeeksi. Mutta se on ajatus, joka pitää minut pinnalla aina vaikeina hetkinä. Pieni toivonkipinä, että jonain päivänä jaksan taas ylimaallisesti.

Vierailija kirjoitti:

Todellakin kadun. En ole saanut töitä 8 vuoteen. Kolme tutkintoa opiskelin.

Mitä kolme tutkintoa? Pitäisikin olla juristi, lääkäri, insinööri niin ehkä irtoaisi töitä. Ap

En kadu kahta tutkintoani vaikken ikinä ole ollutkaan niiden alojen töissä. Harrastuksissa on ollut tutkinnoista paljon apua. En nuorena oikein tiennyt mitä haluaisin isona tehdä mutta piti opiskella jotain. Ammattini opin töissä ja yrittäjänäkin pärjäsin hyvin ja nyt olen tavallinen duunari ja tyytyväinen elämääni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hedelmällisyyteni veteli viimeisiään jo kolmekymppisenä. Puolison normaalia hedelmällisyyttä ei koskaan ollutkaan. Siinä mielessä ehkä. Mutta aiemmin 25-vuotiaana aloittaminenkaan ei olisi taannut tuloksia suuremmalle perhekoolle enkä olisi osannut olla yhtä hyvä vanhempi nuorempana. Mutta emme ehkä ikinä pääse yli näihin kaikkiin liittyvistä traumoistamme.

Aijaa vähän off topic. Ap

Ihan kyllä liittyy aiheeseen. Jos kysyt, kadutko ja joku vastaa katuvansa liittyen menetettyyn hedelmällisyysaikaan.