Miten on mahdollista että miehelle ero tuli ihan puskista?
Mä olen VUODEN puhunut siitä. Hän ei ole koko vuoden aikana yhtään edes yrittänyt ymmärtää mitä sanon. Hänen mukaansa meillä ei olisi mitään ongelmia jos vaan lopettaisin nalkuttamisen. Ja nyt kun ero olisi edessä niin hän täysin pois tolaltaan kun se tuli aivan yllätyksenä.
Kommentit (159)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä olet puhunut sen vuoden?
Eihän se muuta tee kuin nalkuta.
Miksi siis mies ei ole halunnut erota, vaan ilmoitus tuli shokkina?
Itsekin tunsin erään miehen, joka ei suostunut mihinkään yhteistyöhön puolison kanssa, suhteen parantamiseksi tähtäävään toimintaan, rakkauden uudelleen löytämiseen, yhdessäolon lisäämiseen, keskusteluun, jne, sekä säännöllisesti haukkui vaimon mielenterveyden ja kehui muita naisia vastapainoksi.
Ja eroilmoituksen saatuaan romahti täysin, iski jarrut päälle, ei suostu, ei halua, ei, ei, ei. Ei! Eron jälkeen itki perään ja voivotteli kuinka hyvä nainen ex-vaimo on. Voi saatana. Joiltain ihmisiltä puuttuu täysin ymmärrys siitä mikä on parisuhde ja miten se pidetään hengissä. Sinäkin näytät olevan sellainen.
Telepattiset viesti harvemmin menee miehelle perille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehet kuvittelee olevansa jotain kuninkaita, hyviä puolisoita ja perheen elättäjiä, joita naiset eivät jätä, vaikka uhkaavatkin. Hyvä palauttaa maan tasalle luuloistaan
Ei ne naiset jätäkään jos on tarpeeksi massia ja avioehto. Eikös Hesarissakin ollut juttu alkoholismista kärsivästä vuorineuvoksesta, jonka vaimo ei ollut kovin ilahtunut kun mies joutui vieroitukseen ja oli siellä iloinen muiden alkoholistien joukossa. Mies sitten hermostui ja piti saarnan naiselle ja yllättäen hetken asiaa kotona mietittyään päätti olla miehestään ylpeä. Joo-o. Miksiköhän.
Meinaat että joku vuorineuvos on ainut jota ei jätetä?
Valtaosa naisista pariutuu ihan tavallisten kädestä suuhun-tollukoiden kanssa, ja kestävät suhteissa yllättävän paljon kurjuutta.
Niinpä. En ole ikinä ymmärtänyt miksi. Hyväntekeväisyydestä? Vai ottaako holhousvietti vallan?
Mulla samanlainen kokemus. Miehen mielestä liitossa ei ollut mitään ongelmia. Jos oli ongelmia niin ne olivat vain mun ongelmia. No, ehkä näin. Mun ongelma oli, että mies kohteli mua huonosti ja nöyryytti muiden ihmisten läsnäollessa.
Hänelle tuli kanssa ihan puskista kun jätin hänet.
Joillekin miehille aivan kaikki on nalkuttamista, ja heistä on parempi ottaakin ero. Heille ei voi puhua mitään.
He sulkevat korvansa kaikelta sellaiselta, mikä ei ole heidän mieleensä. Naisen pitäisi hyväksyä heidän taholtaan ihan mitä vaan paskaa, koska jos ilmaisee, että nyt ei mennyt ihan nappiin, niin se on nalkuttamista.
Itse ovat kyllä arvostelemassa, syyttämässä ja haukkumassa mielin määrin, mutta sitä ei ilm. lasketa nalkuttamiseksi.
Minun exälleni kauan sitten tuli tosiaan myös aivan puskista se, kun ilmoitin että olen hommannut oman asunnon ja aion tästä lähteä. Syy oli se, että mies joi kaikki vapaa-aikansa, ihan millilleen. Oli usein jo töistä tultuaan valmiiksi kännissä. Humalaisen kanssa jatkuva yhdessäolo syö hermoja. Joskus jonkun känni päivän olisi voinut jaksaa, mutta se että toinen ei selvää päivää näe juuri koskaan, ei ole normaalia.
Kännissä hän oli silloinkin, kun tämän ilmoitin. Ja niin ällistynyt, että mistä ihmeen syystä?
No, jo parisen vuotta olin hänelle aika ajoin tehnyt selväksi, että en aio loppuelämääni elää kanssasi yhdessä, ellet edes vähennä tuota juomista. Kai se meni häneltä ohi korvien.
Niin, olinhan minä kuulemma aina siitä nalkuttanut, mutta hän ei akkojen nalkutuksia viitsi kuunnella.
No se siitä sitten. Kylläpä oli yllätys hänelle sitten tuo asia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehet pitävät naisen puhetta taustakohinana. He ymmärtävät vain tekoja.
Niin, koska ne teot yleensä oikeesti merkkaa eikä puheet.
Aivan. Siksi se ero sitten aktiviteettina tulee puskista, kun puhetta ei uskota. Järkevää.
taustakohina -> ymmärtäminen -> uskominen
Pitäskö jo päättää mistä se kenkä puristaa?Eikö miehenkin luulisi haluavan erota, jos oman rakkaan puhe on taustakohinaa? Rakkaus on silloin tilanteesta kaukana.
Tämä. Minä kysyin mieheltä, mikä on hänen elämässään ihaninta, ja vastaus oli "meidän keskustelut".
Ei sanonut mielistelläkseen koska MINÄ olin juuri sanonut että ihaninta elämässäni on maata kalliolla meren äärellä ihan yksin kovalla tuulella kun kukaan ei tiedä missä olen. Ei tullut mieleenikään että se vastaisi mitään minuun liittyvää. Eikä mies muutenkaan edes tiedä mitä mielistely on. Hyvä rehellinen mies. Jos ilmoittaisin että aion häipyä se alkaisi heti miettiä miten on voinut olla niin pölö ettei tajua minun voivan huonosti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä ne ongelmat sitten oli? Ja perusteliko mies mitenkään miksi ne eivät hänen mielestään olleet ongelmia?
Olihan sulla miehenkin mielipide tiedossa, eikä se vissiin muuttunut missään vaiheessa, joten totta kai hän on ihmeissään jos hänen mielestään ongelmia ei ollut
Miten voi olla että miehen mielestä ongelmia ei ole, jos nainen on kertonut että ongelmia on? Tuossa varmaan se eron juurisyy todellakin on.
Onhan se ongelma. Kun pitäisi yrittää ratkoa ongelma josta ei edes tiedä, että miksi se on ongelma.
Kun ei sitä ongelmaa voi helpommin enää kertoa kuin yhdellä sanalla ta-va-ten. Ja sanomalla, että se on loppu, jos ei muutosta tule.
Miesten vetkuttelu ja tietämättömyys on vain sitä, etteivät halua luopua oltavista.
Tämä. Jos ukko ei muka suomenkieltä ymmärrä niin en tiedä mitä siinä vaiheessa muka pitäisi enää tehdä? Joku raja tyhmyydessäkin pitäisi olla.
Mistä te löydätte noita kehitysvammaisia ukkoja ja miksi.otatte niitä? Kuulostaa niin vieraalta.
Moni mies on ihana seurusteluaikana. Yhteenmuuton jälkeen muuttuu totaalisesti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehet kuvittelee olevansa jotain kuninkaita, hyviä puolisoita ja perheen elättäjiä, joita naiset eivät jätä, vaikka uhkaavatkin. Hyvä palauttaa maan tasalle luuloistaan
Ei ne naiset jätäkään jos on tarpeeksi massia ja avioehto. Eikös Hesarissakin ollut juttu alkoholismista kärsivästä vuorineuvoksesta, jonka vaimo ei ollut kovin ilahtunut kun mies joutui vieroitukseen ja oli siellä iloinen muiden alkoholistien joukossa. Mies sitten hermostui ja piti saarnan naiselle ja yllättäen hetken asiaa kotona mietittyään päätti olla miehestään ylpeä. Joo-o. Miksiköhän.
Meinaat että joku vuorineuvos on ainut jota ei jätetä?
Valtaosa naisista pariutuu ihan tavallisten kädestä suuhun-tollukoiden kanssa, ja kestävät suhteissa yllättävän paljon kurjuutta.
Niinpä. En ole ikinä ymmärtänyt miksi. Hyväntekeväisyydestä? Vai ottaako holhousvietti vallan?
Tätä minäkin ihmettelen. Miksi ap on vuoden jankannut aikovansa erota, miksei se häipynyt heti kun mies alkoi rassata?
Muutenkin ketju on täynnä tarinoita jotka saa ihmettelemään, miksi miestä on siedetty puolta päivää.
Itse olen ollut 20 vuotta onnellisesti naimisissa ja voin kertoa että onnellisen parisuhteen edellytys on olla menemättä suhteeseen ihmisen kanssa, joka ei ole kaikin puolin tyydyttävä, hyvä ja sopivin sinulle. Ei parisuhteessa kuulu sietää mitään saati tehdä kompromisseja. Ottaa sellaisen jonka kanssa arvomaailmat menee yksiin niin ei tarvitse. Aidosti: jos ajatukset rahan- ja ajankäytöstä menee yksiin ja muista arvoasioista, kompromisseille ei ole tarvetta.
Ja vain hullu pariutuu ihmisen kanssa joka ei jaa arvojasi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä ne ongelmat sitten oli? Ja perusteliko mies mitenkään miksi ne eivät hänen mielestään olleet ongelmia?
Olihan sulla miehenkin mielipide tiedossa, eikä se vissiin muuttunut missään vaiheessa, joten totta kai hän on ihmeissään jos hänen mielestään ongelmia ei ollut
Miten voi olla että miehen mielestä ongelmia ei ole, jos nainen on kertonut että ongelmia on? Tuossa varmaan se eron juurisyy todellakin on.
Onhan se ongelma. Kun pitäisi yrittää ratkoa ongelma josta ei edes tiedä, että miksi se on ongelma.
On aina yhtä mykistävää nähdä tällaisia kommentteja tällaisissa aiheissa. Jos kumppanisi kertoo jonkin asian olevan hänelle ongelma ja sinä päätät itseksesi ettei se voi olla ongelma , sinulla on parisuhdeongelma: kumppanisi tulee jättämään sinut x ajan kuluessa, koska mitätöit hänen sinulle kertomansa faktan: hän on onneton. Sinä et piittaa siitä. Mitä luulet sen tekevän hänen tunteilleen sinua kohtaan? Lisää vai vähentää rakkautta?
Sinulta taitaa puuttua olennainen tunne-elämän taito: et ymmärrä että puolisosi on erillinen ihminen ja olennainen osa parisuhdettanne. Jos hän tuntee ettei häntä arvosteta etkä halua korjata ongelmia, jäät yksin, eikä teillä ole enää parisuhdetta.
Kerroitko oikeasti vai vihjailitko vain?
Laitoin eilen punaisen paidan päälle jota pidin kun Marjatta erosi. Eiköhän mies tajua tästä mitä ajattelen!!!!
En sanonut mitään kun söimme. Siinähän miettii mikä on vikana!!!!
Ostin suklaata jota söin ja katsoin erosta kertovaa elokuvaa. HAH!!!!!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehet kuvittelee olevansa jotain kuninkaita, hyviä puolisoita ja perheen elättäjiä, joita naiset eivät jätä, vaikka uhkaavatkin. Hyvä palauttaa maan tasalle luuloistaan
Ei ne naiset jätäkään jos on tarpeeksi massia ja avioehto. Eikös Hesarissakin ollut juttu alkoholismista kärsivästä vuorineuvoksesta, jonka vaimo ei ollut kovin ilahtunut kun mies joutui vieroitukseen ja oli siellä iloinen muiden alkoholistien joukossa. Mies sitten hermostui ja piti saarnan naiselle ja yllättäen hetken asiaa kotona mietittyään päätti olla miehestään ylpeä. Joo-o. Miksiköhän.
Meinaat että joku vuorineuvos on ainut jota ei jätetä?
Valtaosa naisista pariutuu ihan tavallisten kädestä suuhun-tollukoiden kanssa, ja kestävät suhteissa yllättävän paljon kurjuutta.
Niinpä. En ole ikinä ymmärtänyt miksi. Hyväntekeväisyydestä? Vai ottaako holhousvietti vallan?
Tätä minäkin ihmettelen. Miksi ap on vuoden jankannut aikovansa erota, miksei se häipynyt heti kun mies alkoi rassata?
Muutenkin ketju on täynnä tarinoita jotka saa ihmettelemään, miksi miestä on siedetty puolta päivää.
Itse olen ollut 20 vuotta onnellisesti naimisissa ja voin kertoa että onnellisen parisuhteen edellytys on olla menemättä suhteeseen ihmisen kanssa, joka ei ole kaikin puolin tyydyttävä, hyvä ja sopivin sinulle. Ei parisuhteessa kuulu sietää mitään saati tehdä kompromisseja. Ottaa sellaisen jonka kanssa arvomaailmat menee yksiin niin ei tarvitse. Aidosti: jos ajatukset rahan- ja ajankäytöstä menee yksiin ja muista arvoasioista, kompromisseille ei ole tarvetta.
Ja vain hullu pariutuu ihmisen kanssa joka ei jaa arvojasi.
Ai sinäkö parisuhteen alkaessa tunsit kumppanisi läpikotaisin ja tiesit täsmälleen esim. miten hän reagoi tilanteisiin tai suhteutuu ikäviin asioihin suhteessa myös alkuhuuman jälkeen? Erikoinen tapaus, kai ymmärrät että tuo on poikkeus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehet kuvittelee olevansa jotain kuninkaita, hyviä puolisoita ja perheen elättäjiä, joita naiset eivät jätä, vaikka uhkaavatkin. Hyvä palauttaa maan tasalle luuloistaan
Ei ne naiset jätäkään jos on tarpeeksi massia ja avioehto. Eikös Hesarissakin ollut juttu alkoholismista kärsivästä vuorineuvoksesta, jonka vaimo ei ollut kovin ilahtunut kun mies joutui vieroitukseen ja oli siellä iloinen muiden alkoholistien joukossa. Mies sitten hermostui ja piti saarnan naiselle ja yllättäen hetken asiaa kotona mietittyään päätti olla miehestään ylpeä. Joo-o. Miksiköhän.
Meinaat että joku vuorineuvos on ainut jota ei jätetä?
Valtaosa naisista pariutuu ihan tavallisten kädestä suuhun-tollukoiden kanssa, ja kestävät suhteissa yllättävän paljon kurjuutta.
Niinpä. En ole ikinä ymmärtänyt miksi. Hyväntekeväisyydestä? Vai ottaako holhousvietti vallan?
Tätä minäkin ihmettelen. Miksi ap on vuoden jankannut aikovansa erota, miksei se häipynyt heti kun mies alkoi rassata?
Muutenkin ketju on täynnä tarinoita jotka saa ihmettelemään, miksi miestä on siedetty puolta päivää.
Itse olen ollut 20 vuotta onnellisesti naimisissa ja voin kertoa että onnellisen parisuhteen edellytys on olla menemättä suhteeseen ihmisen kanssa, joka ei ole kaikin puolin tyydyttävä, hyvä ja sopivin sinulle. Ei parisuhteessa kuulu sietää mitään saati tehdä kompromisseja. Ottaa sellaisen jonka kanssa arvomaailmat menee yksiin niin ei tarvitse. Aidosti: jos ajatukset rahan- ja ajankäytöstä menee yksiin ja muista arvoasioista, kompromisseille ei ole tarvetta.
Ja vain hullu pariutuu ihmisen kanssa joka ei jaa arvojasi.
Ai sinäkö parisuhteen alkaessa tunsit kumppanisi läpikotaisin ja tiesit täsmälleen esim. miten hän reagoi tilanteisiin tai suhteutuu ikäviin asioihin suhteessa myös alkuhuuman jälkeen? Erikoinen tapaus, kai ymmärrät että tuo on poikkeus.
20 vuotta yhdessä: eiköhän kyseessä toisaalta ole ikääntymisen aikaansaama muistin heikkeneminen ja lähtötilanteen muistojen haaleneminen.
Nuo mainitsemasi asiat tulevat vastaan suuremmassa määrin suhteessa pitkän ajan kuluessa ja siinä vaiheessa usein välillä on tunneside ja yhteinen elämä, ehkä lapsia, omaisuutta.
Vierailija kirjoitti:
Kerroitko oikeasti vai vihjailitko vain?
Laitoin eilen punaisen paidan päälle jota pidin kun Marjatta erosi. Eiköhän mies tajua tästä mitä ajattelen!!!!
En sanonut mitään kun söimme. Siinähän miettii mikä on vikana!!!!
Ostin suklaata jota söin ja katsoin erosta kertovaa elokuvaa. HAH!!!!!
Tämä. Keksitään juonia ja vihjaillaan muttei sanota suoraan. Sitten ihmetellään miksei miehet ymmärrä...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vähän enemmän nyt auki tätä. Mistä on kiikastanut, mistä olet puhunut vuoden.
Se että on puhunut vuoden voi olla ihan mitä tahansa.
nainen ei koskaan puhu suoraan. aina jotain ihme vihjailua, jota miehet eivät ymmärrä.
Jos on vuoden sanonut suoraan, että haluaa erota, niin mistä rautakangesta sitten pitäisi vääntää asia, jos tämä ei mene perille? Joskus mietin, että miten pärjäätte töissä, kun ette normaalia puhetta edes ymmärrä.
Tuo miehen logiikka, se se on niin omituista että en ole koskaan ymmärtänyt. Eräässä ruokakaupassa jossa harvoin käyn on miesmyyjä. Joskus kysyn kun kuormaa purkavat että onko jotain tiettyä leipää kun hyllyssä ei näy. Tämä mies tuskastuneena selittää minulle kymmenen minuuttia mikä heidän tilausrytminsä on, milloin tulee kuormat ja mihin kellonaikaan on hyllytetty. Tiedän nuo kaikki. Halusin vain tietää onko niissä purkamattomissa laatikoissa reissumiestä nyt tänään kun olen ruokaa ostamassa :D miten yksinkertaisesta kysymyksestä saa riidan melkein aikaan? Ja ihan sama mitä häneltä kysyy, niin saa luennon ja lähes läksytyksen. On varmasti raskas puoliso vaimolleen, sääliksi käy.
Toisaalta olen törmännyt myös naismyymälä päällikköön joka veti herneet nenään kun erehdyin kysymään missä remontin jälkeen on juomat hehtaarihallissa. Sain tiukan luennon että "meillä on nyt 400 neliöä juomia, kyllä sieltä pitäisi jokaiselle jotakin löytyä......jaadijaadijaa...". Etsin sitten itse ja jätin jäkättään yksinään.
Ei miehet pärjää yksin ilman naista tässä monimutkaisessa maailmassa.
Putkiaivo-mies
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehet kuvittelee olevansa jotain kuninkaita, hyviä puolisoita ja perheen elättäjiä, joita naiset eivät jätä, vaikka uhkaavatkin. Hyvä palauttaa maan tasalle luuloistaan
Ei ne naiset jätäkään jos on tarpeeksi massia ja avioehto. Eikös Hesarissakin ollut juttu alkoholismista kärsivästä vuorineuvoksesta, jonka vaimo ei ollut kovin ilahtunut kun mies joutui vieroitukseen ja oli siellä iloinen muiden alkoholistien joukossa. Mies sitten hermostui ja piti saarnan naiselle ja yllättäen hetken asiaa kotona mietittyään päätti olla miehestään ylpeä. Joo-o. Miksiköhän.
Meinaat että joku vuorineuvos on ainut jota ei jätetä?
Valtaosa naisista pariutuu ihan tavallisten kädestä suuhun-tollukoiden kanssa, ja kestävät suhteissa yllättävän paljon kurjuutta.
Niinpä. En ole ikinä ymmärtänyt miksi. Hyväntekeväisyydestä? Vai ottaako holhousvietti vallan?
Tätä minäkin ihmettelen. Miksi ap on vuoden jankannut aikovansa erota, miksei se häipynyt heti kun mies alkoi rassata?
Muutenkin ketju on täynnä tarinoita jotka saa ihmettelemään, miksi miestä on siedetty puolta päivää.
Itse olen ollut 20 vuotta onnellisesti naimisissa ja voin kertoa että onnellisen parisuhteen edellytys on olla menemättä suhteeseen ihmisen kanssa, joka ei ole kaikin puolin tyydyttävä, hyvä ja sopivin sinulle. Ei parisuhteessa kuulu sietää mitään saati tehdä kompromisseja. Ottaa sellaisen jonka kanssa arvomaailmat menee yksiin niin ei tarvitse. Aidosti: jos ajatukset rahan- ja ajankäytöstä menee yksiin ja muista arvoasioista, kompromisseille ei ole tarvetta.
Ja vain hullu pariutuu ihmisen kanssa joka ei jaa arvojasi.
Ai sinäkö parisuhteen alkaessa tunsit kumppanisi läpikotaisin ja tiesit täsmälleen esim. miten hän reagoi tilanteisiin tai suhteutuu ikäviin asioihin suhteessa myös alkuhuuman jälkeen? Erikoinen tapaus, kai ymmärrät että tuo on poikkeus.
Olet oikeassa ettei kukaan voi tietää millaiseksi toinen muuttuu alkuhuuman jälkeen. Mutta jos toinen osoittautuu epäsopivaksi niin pitää erota eikä jäädä roikkumaan suhteeseen ja odottamaan että tilanne mystisesti muuttuisi paremmaksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä olet puhunut sen vuoden?
Eihän se muuta tee kuin nalkuta.
Mitä se "nalkuttaminen" on? Ei se ole sitä, että toinen turhaan aukoo päätään. Miehille tiedoksi: Jos naisesi nalkuttaa koko ajan, hän ei ole onnellinen kanssasi ja se on vakavan keskustelun paikka. Jos taas nainen lopettaa nalkuttamisen, niin silloin peli on jo menetetty. Monet miehet taitavat tässä vaiheessa luulla, että nyt on kaikki hyvin. Ei ole.
Vierailija kirjoitti:
Mulla samanlainen kokemus. Miehen mielestä liitossa ei ollut mitään ongelmia. Jos oli ongelmia niin ne olivat vain mun ongelmia. No, ehkä näin. Mun ongelma oli, että mies kohteli mua huonosti ja nöyryytti muiden ihmisten läsnäollessa.
Hänelle tuli kanssa ihan puskista kun jätin hänet.
Minullekin eksä sanoi että hoida asiasi niin että olet onnellinen/tyytyväinen. Paras neuvo ikinä. Otin eron. Siitä alkoi nousujohteinen elämä kun riippakivi raharosvo jäi kuin nalli kalliolle. Itki ja märisi parikymmentä vuotta että haluaa takaisin, oli shokki kuulemma kun kaikki oli niin hyvin. Muistelen varmaan loppuelämäni tuota hyvää neuvoa. Niin kiitollinen olen että uskalsin erota.
Sinun puhumisesi on hänen mielestään sitä nalkuttamista.
Ainoa vinkki mitä annan on, että älä tuhlaa aikaasi miehelle puhumiseen tai selittämiseen, jollei hän selvästi osoita kuulevansa mitä sanot. Ja silloinkin varaudu siihen, että hän toimii tästä huolimatta oman primitiivisen ohjelmointinsa mukaisesti.
Älä tuhlaa aikaasi mieheen