Lue keskustelun säännöt.
En aina tajua muita äitejä
Olen tutustunut pääasiassa kahdenlaisiin äiteihin. Toiset ovat hyvinkin innoissaan voidessaan toteuttaa lapsensa kanssa perinteisiä lasten juttuja, kuten käydä leikkipuistoissa, lukea unisatuja, käydä Muumimaailmassa, luoda jouluntaikaa ym. Sitten toinen osa äideistä jatkuvasti valittaa siitä miten lapsen kanssa elämä on pelkkää leikkipuistoa eikä omaa elämää ole ollenkaan. Ymmärrän, että lapsen sairastelu ja kiukuttelu käyvät hermoon ja toki arki muutenki kenellä tahansa, mutta miksi tehdä lapsia, jos lapsekkaat jutut ovat ihan pakkopullaa?
Kommentit (267)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi aloitus on rajattu äiteihin, kun kyseessä on ihan kumpaakin vanhempaa koskettava asia? Oliko tarkoitus vain päästä haukkumaan äitejä ja sivuuttaa se, että lapsella on tyypillisesti kaksi vanhempaa?
Äitiyslomalla olen lähinnä tutustunut muihin äiteihin. Ap
Eli sä istut siellä leikkipuistossa arvostelemassa muita äitejä, etkä edes ihmettele missä kaikki isät ovat :D
Perhevapaalla voi olla vain toinen vanhempi kerralla, eli ovat varmaankin töissä. Oma mieheni myös rakastaa viedä poikaa puistoihin ja puuhailla hänen kanssaan, eli en nää tätä sukupuolisidonnaisena. Olen yksinkertaisesti lähinnä tutustunut muihin äiteihin. Ap
Okei ja siellä siis sattumalta ole koskaan isiä johtuen siitä, että kukaan heistä ei ole sattumalta perhavapaalla (aivan kuin lapsen kanssa ei muuten voisi puistossa käydä). Entä kuinka usein käyt siellä puistossa ja kuinka tutuiksi nämä muut äidit ovat tulleet? Kuinka usein näet heitä ja kuinka paljon heitä on?
Miksi yrität tehdä tästä jotain sukupuolten välistä konfliktia, kun kyse ei ole siitä? Ap
Itsehän sinä teit tästä asiasta sukupuolikysymyksen rajaamalla keskustelun pelkkiin äiteihin.
T. Eri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi aloitus on rajattu äiteihin, kun kyseessä on ihan kumpaakin vanhempaa koskettava asia? Oliko tarkoitus vain päästä haukkumaan äitejä ja sivuuttaa se, että lapsella on tyypillisesti kaksi vanhempaa?
Äitiyslomalla olen lähinnä tutustunut muihin äiteihin. Ap
Eli sä istut siellä leikkipuistossa arvostelemassa muita äitejä, etkä edes ihmettele missä kaikki isät ovat :D
Perhevapaalla voi olla vain toinen vanhempi kerralla, eli ovat varmaankin töissä. Oma mieheni myös rakastaa viedä poikaa puistoihin ja puuhailla hänen kanssaan, eli en nää tätä sukupuolisidonnaisena. Olen yksinkertaisesti lähinnä tutustunut muihin äiteihin. Ap
Okei ja siellä siis sattumalta ole koskaan isiä johtuen siitä, että kukaan heistä ei ole sattumalta perhavapaalla (aivan kuin lapsen kanssa ei muuten voisi puistossa käydä). Entä kuinka usein käyt siellä puistossa ja kuinka tutuiksi nämä muut äidit ovat tulleet? Kuinka usein näet heitä ja kuinka paljon heitä on?
Miksi yrität tehdä tästä jotain sukupuolten välistä konfliktia, kun kyse ei ole siitä? Ap
Itsehän sinä teit tästä asiasta sukupuolikysymyksen rajaamalla keskustelun pelkkiin äiteihin.
T. Eri
Sitä se ei ollut, väärinymmärrys! Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi aloitus on rajattu äiteihin, kun kyseessä on ihan kumpaakin vanhempaa koskettava asia? Oliko tarkoitus vain päästä haukkumaan äitejä ja sivuuttaa se, että lapsella on tyypillisesti kaksi vanhempaa?
Äitiyslomalla olen lähinnä tutustunut muihin äiteihin. Ap
Eli sä istut siellä leikkipuistossa arvostelemassa muita äitejä, etkä edes ihmettele missä kaikki isät ovat :D
Perhevapaalla voi olla vain toinen vanhempi kerralla, eli ovat varmaankin töissä. Oma mieheni myös rakastaa viedä poikaa puistoihin ja puuhailla hänen kanssaan, eli en nää tätä sukupuolisidonnaisena. Olen yksinkertaisesti lähinnä tutustunut muihin äiteihin. Ap
Okei ja siellä siis sattumalta ole koskaan isiä johtuen siitä, että kukaan heistä ei ole sattumalta perhavapaalla (aivan kuin lapsen kanssa ei muuten voisi puistossa käydä). Entä kuinka usein käyt siellä puistossa ja kuinka tutuiksi nämä muut äidit ovat tulleet? Kuinka usein näet heitä ja kuinka paljon heitä on?
Miksi yrität tehdä tästä jotain sukupuolten välistä konfliktia, kun kyse ei ole siitä? Ap
Itsehän sinä teit tästä asiasta sukupuolikysymyksen rajaamalla keskustelun pelkkiin äiteihin.
T. Eri
Aloittaja on selvittänyt tämän jo monta kertaa. Hänen miehensä on hyvä isä ja koska hän ei ole ikinään nähnyt muualla yhtäkään isää lastensa kanssa, hän on tehnyt johtopäätelmän, että koska hänen oma miehensä on hyvä isä, ovat kaikki ne näkymättömissä olevat isätkin hyviä isiä. Sen sijaan hän on nähnyt paljon äitejä, jotka eivät ole hänen tapaansa hyviä äitejä ja sen takia arvostelu kohdistuu nyt vain heihin, mutta ilman mitään sukupuolittamista kuitenkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi jessus mitä itsensä korostamista taas.
Jatkossa naamioin viestit lapsettoman kirjoittamiksi, kuten "En aina ymmärrä kaikkia vanhempia". Huom. äiti-viittaus poistettu, sillä siitä syntyi täällä väärinkäsitys eikä aloitukseni ollut tarkoituksella sukupuolta korostava. Tähän sukupuoliasiaan en enää palaa. Ap
Aa, eli siis nyt vain lapseton voi puhua molemmista vanhemmista :D
On näissä aloittajan selityksissä kyllä niin uskomattomia ajatuskuperkeikkoja, että menee jo komedian puolelle tämä touhu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi jessus mitä itsensä korostamista taas.
Jatkossa naamioin viestit lapsettoman kirjoittamiksi, kuten "En aina ymmärrä kaikkia vanhempia". Huom. äiti-viittaus poistettu, sillä siitä syntyi täällä väärinkäsitys eikä aloitukseni ollut tarkoituksella sukupuolta korostava. Tähän sukupuoliasiaan en enää palaa. Ap
Aa, eli siis nyt vain lapseton voi puhua molemmista vanhemmista :D
On näissä aloittajan selityksissä kyllä niin uskomattomia ajatuskuperkeikkoja, että menee jo komedian puolelle tämä touhu.
En ymmärrä mitä haet takaa? Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi jessus mitä itsensä korostamista taas.
Jatkossa naamioin viestit lapsettoman kirjoittamiksi, kuten "En aina ymmärrä kaikkia vanhempia". Huom. äiti-viittaus poistettu, sillä siitä syntyi täällä väärinkäsitys eikä aloitukseni ollut tarkoituksella sukupuolta korostava. Tähän sukupuoliasiaan en enää palaa. Ap
Aa, eli siis nyt vain lapseton voi puhua molemmista vanhemmista :D
On näissä aloittajan selityksissä kyllä niin uskomattomia ajatuskuperkeikkoja, että menee jo komedian puolelle tämä touhu.
Tarkoitan, että moni sivuuttaa viestini yritykseksi kehua itseäni äitinä, vaikka olen moneen kertaan sanonut, että olen ollut tätä mieltä jo ennen lapseni syntymää. Varsinaisen viestini sijasta osa keskittyy vain näin epäolennaisiin asioihin. Sen takia parempi esiintyä jatkossa lapsettomana. Ap
Vierailija kirjoitti:
En ikinä tule ymmärtämään vanhempia ketkä ylpeilevät sillä kuka vihaa arkeaan eniten.
Sama. Jos lapset on terveitä, odottaisin vanhemmilta vähän resilienssiä ja suunnittelutaitoja. Samat tyypit varmaan valittaa duuneista ja vanhempana sairauksista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eli teet tulkinnan, että ihminen joka valittaa pikkulapsiajan rankkuutta ei ole halunnut alunperinkään mukuloita? Ja on epäonnistunut valinnoissaan, jos menee asiasta valittamaan. Ja sitten kiukuttaa, kun joku suuttui tulkinnasta.
No tapansa kullakin.
Vierailija kirjoitti:
Eli teet tulkinnan, että ihminen joka valittaa pikkulapsiajan rankkuutta ei ole halunnut alunperinkään mukuloita? Ja on epäonnistunut valinnoissaan, jos menee asiasta valittamaan. Ja sitten kiukuttaa, kun joku suuttui tulkinnasta.
No tapansa kullakin.
Ei, tätä en tarkoita. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli teet tulkinnan, että ihminen joka valittaa pikkulapsiajan rankkuutta ei ole halunnut alunperinkään mukuloita? Ja on epäonnistunut valinnoissaan, jos menee asiasta valittamaan. Ja sitten kiukuttaa, kun joku suuttui tulkinnasta.
No tapansa kullakin.
Ei, tätä en tarkoita. Ap
No kannattaa oikolukea tekstinsä ennen kuin painaa send.
"mutta miksi tehdä lapsia, jos lapsekkaat jutut ovat ihan pakkopullaa? "
Jos nyt annettaisiin kunkin vanhemman löytää ne syynsä ja tunneyhteytensä mukuloihinsa itse? Ilman että hirveesti sormea heristeltäisiin. :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jokseenkin ankea, mutta ennen kaikkea naiivi aloitus. Aloittaja on ehtinyt taittamaan vasta murto-osan siitä matkasta mitä äitiys on ja nyt jo arvostelee muita äitejä. Vieläpä somen ja sivusta kuunneltujen keskustelujen myötä kehittämiensä mielikuvien perusteella. Se välähdys mitä onnistut näkemään ja kuulemaan toisten elämästä on niin pieni siivu, ettei en perusteella yksinkertaisesti voi tehdä noin pitkälle meneviä johtopäätöksiä.
Itse tulin äidiksi melko nuorena ja ei-suunnitellusti. Päätimme kuitenkin miesystävän kanssa pitää lapsen, koska yhteiset lapset olivat meidän molempien tulevaisuuden suunnitelma. Minulta jäi siinä vaiheessa opinnot kesken ja kun lapsiarki sitten alkoi, voin ihan rehellisesti sanoa, että se oli rankkaa. Muutuin hetkessä opiskelijasta äidiksi ja täysin erilaista elämänvaihetta eläneet kaverit muuttuivat sen myötä etäisiksi, tukiverkostoja ei juurikaan ollut ja kun vielä ysärin lama iski oikein kunnolla, talous oli tiukilla. Olimme ottaneet asuntolainan pieneen kerrostalokaksioon ja korot ampaisivat taivaisiin. Mies otti pimeitä urakoita viikonlopuiksi, jotta saimme enemmän rahaa ja minä oli täysin sidottu pieneen lapseen. Meillä ei ollut mitään sellaista, mitä monet lapsiperheet eivät kävisi läpi, mutta ei minun voimani aina tuolloin riittänyt olemaan se joka hemmetin asiasta ilolla nauttiva täydellinen äiti.
Kerran lapsi otti liki kolmivuotiaana puistossa totaaliset itkupotkuraivarit, kun ei olisi halunnut antaa keinuvuoroa toiselle lapselle. Minulla loppui kärsivällisyys ja käytännössä kannoin niska-perus-otteella selkäkaarella ulvovan lapsen pois keinujen luota. Itkuhan minulle lopulta tuli siellä puistossa omaa väsymystäni ja turhautumistani kohtaan ja silloin yksi vähän vanhemmista äideistä tuli luokseni, laittoi kätensä olalle ja sanoi minulle "kyllä sinä jaksat ja kyllä siitä ihan kunnon ihminen tulee". Tulen muistamaan tuon hetken loppuelämäni, koska tuolla pienellä eleellä oli niin suuri vaikutus minuun.
Aloittajalle sanoisin, että nauti siitä lapsestasi arvostelematta muita äitejä. Et tiedä ikinä mitä kaikkea toisen elämässä on menossa. Etkä ikinä tiedä koska sinä olet se äiti, joka saattaisi kaivata myötätuntoa hiljaisen tuomitsemisen sijasta. Sillä perusteella, että toistaiseksi kaikki on mennyt itsellä hyvin, ei kannata alkaa nostamaan itseään muiden yläpuolelle.
Edelleen tuntuu siltä, että moni ei ymmärrä aloituksen pointtia minkä olisin yhtä hyvin voinut laatia lapsettomana. Olisin yhtä hyvin voinut (kärjistetysti) kirjoittaa siitä, miten en ymmärrä sitä miksi joku perustaa maatilan, jos pelkää eläimiä ja rakastaa asua kaupunkia ja vihaa maaseutua. Sinänsä yhdentekevää onko minulla itselläni maatilaa, asunko kaupungissa tai mitkä henkilökohtaiset preferenssini ovat. Ymmärrän tietysti, että maatilan pitäminen on rankkaa ja ymmärrän, jos mielikuvat eivät ole vastanneet todellisuutta. Sen sijaan, en ymmärrä miksi perustaa maatila, jos siinä ei e n n en maatilan hankkimista ole ollut mitään mitä odottaa innolla. Todellisuus on meille jokaiselle aina eri kuin kuvitelma. Ap
Sinä käytännössä siis nyt ihmettelet, miksi joku ostaa hevosen, vaikkei tykkää lapioida kakkaa joka päivä. Tai miksi joku ostaa koiran, vaikka inhoaa kynsien leikkaamista.
Katsos kun erittäin harva asia elämässä on pelkkää tanssia ja auringonpaistetta. Jotkut sanovat sen ääneen ja sinun kaltaiset ihmiset yrittävät viimeiseen asti näytellä, että kakka maistuu hyvälle ja muut ol tyhmiä jos ovat toista mieltä.
Vierailija kirjoitti:
Aina sanotaan vauvakuumeilijoille, etteivät ne lapset aina ole vauvoja. Jokaisessa ikävaiheessa on omat hyvät puolensa. Jokainen vanhempi ja lapsi on myös erilainen. Ehkäpä se sairasteluja valittava äiti on oikeasti uupunut siihen, että lapsella on jo vuoden neljäs korvatulehdus kaikkien muiden flunssien, enterokkojen ja vatsatautien lisäksi. Minusta vanhemmilla on oikeus valittaa ja toivoa saavansa vertaistukea muilta vanhemmilta leikkipuistoissa. En minä mene siihen hieromaan toisen naamaa, että meillä ei olla sairasteltu yhtään ja kaikki on ihanaa.
Se pikkulapsi aika oli autuutta verrattuna kammottavaan teini-ikään! Aina saa sydän syrjällään miettiä että mitä se penska seuraavaksi sekoilee! Vähän väliä Wilma täyttyy opettajien viesteistä, ei niitä kehtaa enää edes lukea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten tämmöinenkin äitien nenä nyrpyssä arvostelu-aloitus on voinut saada vauva-palstalla kruunun??
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jokseenkin ankea, mutta ennen kaikkea naiivi aloitus. Aloittaja on ehtinyt taittamaan vasta murto-osan siitä matkasta mitä äitiys on ja nyt jo arvostelee muita äitejä. Vieläpä somen ja sivusta kuunneltujen keskustelujen myötä kehittämiensä mielikuvien perusteella. Se välähdys mitä onnistut näkemään ja kuulemaan toisten elämästä on niin pieni siivu, ettei en perusteella yksinkertaisesti voi tehdä noin pitkälle meneviä johtopäätöksiä.
Itse tulin äidiksi melko nuorena ja ei-suunnitellusti. Päätimme kuitenkin miesystävän kanssa pitää lapsen, koska yhteiset lapset olivat meidän molempien tulevaisuuden suunnitelma. Minulta jäi siinä vaiheessa opinnot kesken ja kun lapsiarki sitten alkoi, voin ihan rehellisesti sanoa, että se oli rankkaa. Muutuin hetkessä opiskelijasta äidiksi ja täysin erilaista elämänvaihetta eläneet kaverit muuttuivat sen myötä etäisiksi, tukiverkostoja ei juurikaan ollut ja kun vielä ysärin lama iski oikein kunnolla, talous oli tiukilla. Olimme ottaneet asuntolainan pieneen kerrostalokaksioon ja korot ampaisivat taivaisiin. Mies otti pimeitä urakoita viikonlopuiksi, jotta saimme enemmän rahaa ja minä oli täysin sidottu pieneen lapseen. Meillä ei ollut mitään sellaista, mitä monet lapsiperheet eivät kävisi läpi, mutta ei minun voimani aina tuolloin riittänyt olemaan se joka hemmetin asiasta ilolla nauttiva täydellinen äiti.
Kerran lapsi otti liki kolmivuotiaana puistossa totaaliset itkupotkuraivarit, kun ei olisi halunnut antaa keinuvuoroa toiselle lapselle. Minulla loppui kärsivällisyys ja käytännössä kannoin niska-perus-otteella selkäkaarella ulvovan lapsen pois keinujen luota. Itkuhan minulle lopulta tuli siellä puistossa omaa väsymystäni ja turhautumistani kohtaan ja silloin yksi vähän vanhemmista äideistä tuli luokseni, laittoi kätensä olalle ja sanoi minulle "kyllä sinä jaksat ja kyllä siitä ihan kunnon ihminen tulee". Tulen muistamaan tuon hetken loppuelämäni, koska tuolla pienellä eleellä oli niin suuri vaikutus minuun.
Aloittajalle sanoisin, että nauti siitä lapsestasi arvostelematta muita äitejä. Et tiedä ikinä mitä kaikkea toisen elämässä on menossa. Etkä ikinä tiedä koska sinä olet se äiti, joka saattaisi kaivata myötätuntoa hiljaisen tuomitsemisen sijasta. Sillä perusteella, että toistaiseksi kaikki on mennyt itsellä hyvin, ei kannata alkaa nostamaan itseään muiden yläpuolelle.
Edelleen tuntuu siltä, että moni ei ymmärrä aloituksen pointtia minkä olisin yhtä hyvin voinut laatia lapsettomana. Olisin yhtä hyvin voinut (kärjistetysti) kirjoittaa siitä, miten en ymmärrä sitä miksi joku perustaa maatilan, jos pelkää eläimiä ja rakastaa asua kaupunkia ja vihaa maaseutua. Sinänsä yhdentekevää onko minulla itselläni maatilaa, asunko kaupungissa tai mitkä henkilökohtaiset preferenssini ovat. Ymmärrän tietysti, että maatilan pitäminen on rankkaa ja ymmärrän, jos mielikuvat eivät ole vastanneet todellisuutta. Sen sijaan, en ymmärrä miksi perustaa maatila, jos siinä ei e n n en maatilan hankkimista ole ollut mitään mitä odottaa innolla. Todellisuus on meille jokaiselle aina eri kuin kuvitelma. Ap
Sinä käytännössä siis nyt ihmettelet, miksi joku ostaa hevosen, vaikkei tykkää lapioida kakkaa joka päivä. Tai miksi joku ostaa koiran, vaikka inhoaa kynsien leikkaamista.
Katsos kun erittäin harva asia elämässä on pelkkää tanssia ja auringonpaistetta. Jotkut sanovat sen ääneen ja sinun kaltaiset ihmiset yrittävät viimeiseen asti näytellä, että kakka maistuu hyvälle ja muut ol tyhmiä jos ovat toista mieltä.
Tämä viesti tiivisti asian ihan täydellisesti. Sen verran kuitenkin lisäisin, että aloittaja tuntui lisäksi odottavan jotain kehuja siitä, että syö hymyillen kakkaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli teet tulkinnan, että ihminen joka valittaa pikkulapsiajan rankkuutta ei ole halunnut alunperinkään mukuloita? Ja on epäonnistunut valinnoissaan, jos menee asiasta valittamaan. Ja sitten kiukuttaa, kun joku suuttui tulkinnasta.
No tapansa kullakin.
Ei, tätä en tarkoita. Ap
MITÄ sitten tarkoitat? Nykypäivänä ne lapset tehdään kyllä aika harkiten. Ihan marginaaliporukkaa nämä jotka jatkuvasti vahingossa lisääntyy. Tällä porukalla on muutakin elämänhallinnan ongelmaa eikä he ole niitä jotka jaksavat tulla ulos hiekkalaatikolle valittamaan.
Aika mustavalkoinen aloitus. Minulla on kaksi keskenään erilaista lasta, joista toinen jo teini. Olen ollut äiti kohta 14 vuotta.
Äitiyteeni on mahtunut tänä aikana hyvin erilaisia vaiheita erilaisista syistä johtuen. Kaikki vaiheet eivät ole johtuneet lapsista, mutta äiti on pitänyt olla silloinkin kun muut asiat kuormittavat.
Olen nauttinut leikkipuistoiluista, ja olen ollut siihen hyvin kyllästynyt joskus jopa ihan saman viikon sisällä. Nyt se on ohi, mutta vielä en kaipaa, ehkä joskus. Nyt on ihan muut asiat.
Vanhemmuuden syvä ydin on jossain muussa kuin maija poppasen ja kodinhengettären rooleissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jokseenkin ankea, mutta ennen kaikkea naiivi aloitus. Aloittaja on ehtinyt taittamaan vasta murto-osan siitä matkasta mitä äitiys on ja nyt jo arvostelee muita äitejä. Vieläpä somen ja sivusta kuunneltujen keskustelujen myötä kehittämiensä mielikuvien perusteella. Se välähdys mitä onnistut näkemään ja kuulemaan toisten elämästä on niin pieni siivu, ettei en perusteella yksinkertaisesti voi tehdä noin pitkälle meneviä johtopäätöksiä.
Itse tulin äidiksi melko nuorena ja ei-suunnitellusti. Päätimme kuitenkin miesystävän kanssa pitää lapsen, koska yhteiset lapset olivat meidän molempien tulevaisuuden suunnitelma. Minulta jäi siinä vaiheessa opinnot kesken ja kun lapsiarki sitten alkoi, voin ihan rehellisesti sanoa, että se oli rankkaa. Muutuin hetkessä opiskelijasta äidiksi ja täysin erilaista elämänvaihetta eläneet kaverit muuttuivat sen myötä etäisiksi, tukiverkostoja ei juurikaan ollut ja kun vielä ysärin lama iski oikein kunnolla, talous oli tiukilla. Olimme ottaneet asuntolainan pieneen kerrostalokaksioon ja korot ampaisivat taivaisiin. Mies otti pimeitä urakoita viikonlopuiksi, jotta saimme enemmän rahaa ja minä oli täysin sidottu pieneen lapseen. Meillä ei ollut mitään sellaista, mitä monet lapsiperheet eivät kävisi läpi, mutta ei minun voimani aina tuolloin riittänyt olemaan se joka hemmetin asiasta ilolla nauttiva täydellinen äiti.
Kerran lapsi otti liki kolmivuotiaana puistossa totaaliset itkupotkuraivarit, kun ei olisi halunnut antaa keinuvuoroa toiselle lapselle. Minulla loppui kärsivällisyys ja käytännössä kannoin niska-perus-otteella selkäkaarella ulvovan lapsen pois keinujen luota. Itkuhan minulle lopulta tuli siellä puistossa omaa väsymystäni ja turhautumistani kohtaan ja silloin yksi vähän vanhemmista äideistä tuli luokseni, laittoi kätensä olalle ja sanoi minulle "kyllä sinä jaksat ja kyllä siitä ihan kunnon ihminen tulee". Tulen muistamaan tuon hetken loppuelämäni, koska tuolla pienellä eleellä oli niin suuri vaikutus minuun.
Aloittajalle sanoisin, että nauti siitä lapsestasi arvostelematta muita äitejä. Et tiedä ikinä mitä kaikkea toisen elämässä on menossa. Etkä ikinä tiedä koska sinä olet se äiti, joka saattaisi kaivata myötätuntoa hiljaisen tuomitsemisen sijasta. Sillä perusteella, että toistaiseksi kaikki on mennyt itsellä hyvin, ei kannata alkaa nostamaan itseään muiden yläpuolelle.
Edelleen tuntuu siltä, että moni ei ymmärrä aloituksen pointtia minkä olisin yhtä hyvin voinut laatia lapsettomana. Olisin yhtä hyvin voinut (kärjistetysti) kirjoittaa siitä, miten en ymmärrä sitä miksi joku perustaa maatilan, jos pelkää eläimiä ja rakastaa asua kaupunkia ja vihaa maaseutua. Sinänsä yhdentekevää onko minulla itselläni maatilaa, asunko kaupungissa tai mitkä henkilökohtaiset preferenssini ovat. Ymmärrän tietysti, että maatilan pitäminen on rankkaa ja ymmärrän, jos mielikuvat eivät ole vastanneet todellisuutta. Sen sijaan, en ymmärrä miksi perustaa maatila, jos siinä ei e n n en maatilan hankkimista ole ollut mitään mitä odottaa innolla. Todellisuus on meille jokaiselle aina eri kuin kuvitelma. Ap
Sinä käytännössä siis nyt ihmettelet, miksi joku ostaa hevosen, vaikkei tykkää lapioida kakkaa joka päivä. Tai miksi joku ostaa koiran, vaikka inhoaa kynsien leikkaamista.
Katsos kun erittäin harva asia elämässä on pelkkää tanssia ja auringonpaistetta. Jotkut sanovat sen ääneen ja sinun kaltaiset ihmiset yrittävät viimeiseen asti näytellä, että kakka maistuu hyvälle ja muut ol tyhmiä jos ovat toista mieltä.
Mielestäni kakan lapioimista voi verrata vaipanvaihtoon, sillä se ei lähtökohtaisesti ole kenestäkään mukavaa. Sen sijaan luettelin aloituksessa ja myöhemmin kommenteissa ainoastaan yleisesti mukavina pidettyjä lapsiperheiden aktiviteetteja, kuten uimahallissa käymisen, laavuretket, lautapelit, joulun odotuksen ja Muumimaailman. Nämäkö ovat sinulle kuin kakan lapioimista? Parempi rinnastus olis kysyä miksi kukaan hankkii hevosen, jos ei edes tykkää ratsastamisesta ja inhoaa hevosen hoitoa. Ap
Täysin samaa mieltä. Ja lapset 40 ja 34 :)
Jatkossa naamioin viestit lapsettoman kirjoittamiksi, kuten "En aina ymmärrä kaikkia vanhempia". Huom. äiti-viittaus poistettu, sillä siitä syntyi täällä väärinkäsitys eikä aloitukseni ollut tarkoituksella sukupuolta korostava. Tähän sukupuoliasiaan en enää palaa. Ap