Lue keskustelun säännöt.
Iltasanomien toimittaja pestautui hoitajaksi vanhusten palvelutaloon
05.05.2026 |
Osuvasti kirjoitettu ja tarkasti vanhushoidon nykytodellisuutta kuvaava raportti sairaanhoitajataustaiselta IS:n toimittajalta. Pöyristyttävää, miten huonolla tolalla esimerkiksi lääkehoidon osaaminen voi vanhushoidossa olla. Työmoraali voi olla todella alhaalla, koska somen selaaminen ja oman kännykän räplääminen on tärkeää työajalla. Hyvä, että artikkelissa tulee ilmi, mitä epäkohtia syntyy, kun työntekijöitä haalitaan ulkomailta. Jutussa huomioidaan, onneksi, että on myös hoitajia, joilla on oikeasti korkea työmoraali ja aito halu tehdä työnsä vanhuksia arvostaen.
Kommentit (165)
Ihan oma vika jos tuollaiseen laitokseen päätyy: pari metriä köyttä ei maksa mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hoitajille ollaan vaan kateellisia, kun ne omistavat hevosen ja juorutaan muka pitkistä kahvitauoista.
Ne pitkät tauot kahvi- ja ruokataukojen ulkopuolella ovat ihan todellisuutta, minä ainakin itse sen havaitsin, kun kävin isoäitiäni hoitokodissa katsomassa pari kertaa viikossa.
Näetkö siis kahvitiloihin? Ja mistä tiedät, että millä tauolla hoitaja on? Varmasti tätäkin ongelmaa on, mutta kaikkea toimintaa ei voi tulkita pienestä hetkestä.
Vierailija kirjoitti:
Ihan oma vika jos tuollaiseen laitokseen päätyy: pari metriä köyttä ei maksa mitään.
Että sitten niinku epsteinit. Joo, kyllä tässä 60+ -ikäisenä on ruvennut miettimään ja suunnittelemaan eri tapoja lähteä oman käden kautta, jos sitä eutanasiaa ei laillisteta. IS:n artikkeli kertoi siitä, että Suomi ei ole sivistysvaltio. Ja kukas tyyppi se sanoikaan, että ihminen ei ole desimaali? Kuvastaa hyvin hänen arvomaailmaansa ja todellisuudesta vieraantumista.
Vierailija kirjoitti:
Nyt selkeä muutos. Vain lapsettomat vanhukset kuuluvat laitokseen. Normi-vanhuksen tulee lapset / lapsenlapset hoitaa. Ja perään vaikka ukaasi siitä, että koko vanhuksen omaisuus siirtyy hyvinvointialueen omaisuudeksi kun aika jättää. Ja kieroilun estämiseksi tuota pitää tarkastella taaksepäin, ettei omaiset ryöstä mummoa lahjoituksilla ja sitten työnnä sitä laitokseen.
Eli hoidat itse vanhuksesi jos aiot perintöä saada.
Ja käyt töissä ja hoidat omat lapset vai kuinka? Varsinkin ympäri vuorokautista hoitoa tarvitsevan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt selkeä muutos. Vain lapsettomat vanhukset kuuluvat laitokseen. Normi-vanhuksen tulee lapset / lapsenlapset hoitaa. Ja perään vaikka ukaasi siitä, että koko vanhuksen omaisuus siirtyy hyvinvointialueen omaisuudeksi kun aika jättää. Ja kieroilun estämiseksi tuota pitää tarkastella taaksepäin, ettei omaiset ryöstä mummoa lahjoituksilla ja sitten työnnä sitä laitokseen.
Eli hoidat itse vanhuksesi jos aiot perintöä saada.
Ja käyt töissä ja hoidat omat lapset vai kuinka? Varsinkin ympäri vuorokautista hoitoa tarvitsevan.
Arvasin että joku tuohon sarkasmiin takertuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse olen tehnyt hoitotyötä yli 15v. Hoivakodeissa ja kotihoidossa.
Ainahan tuo on tuollaista ollut.
Paitsi kielitaidottomia hoitajia oli huomattavasti vähemmän. Tämä on oikeasti ongelma ja vaarantaa potilasturvallisuuden. Jotkut ei osaa ihan kunnolla edes englantia.
Hoitajia on joka lähtöön. Toiset tekevät työnsä tunnollisesti, jotkut liiankin. Toiset tekevät napakasti työt ja auttavat muitakin ja jotkut sitten tekee vain minimin ja senkin mahdollisimman nopeasti ja sitten istutaan tauolla. Kukaan ei tätä valvo eikä ketään kiinnosta. Paitsi niitä muita työntekijöitä, jotka näiden lusmureiden jälkiä joutuu korjailemaan.
Virikkeistä ja ulkoilusta jauhetaan aina. Mutta ihan tosijuttu on, että ei niitä vanhuksia enää kiinnosta. Toki on poikkeuksia ja sitten sitä aikaa pitää keskittää heihin.
Kotona asuu todella huonokuntoista, todella muistisairasta porukkaa. Mitähän se sitten on hoivakodissa. Ei he ole siinä kunnossa, että pystyvät, jaksavat tai haluavat ulkoilla tai lauleskella tai maalata vesiväreillä. He haluavat nukkua, levätä sängyssä, ehkä kuunnella radiota. Joku tykkää pienestä juttuhetkestä tai päivän uutisten lukemisesta.
Pitkälle edenneen muistisairaan hoito on raskasta. Fyysisesti, että psyykkisesti. He
sotkevat eritteillä, meluavat, yrittävät karata, saattavat olla aggressiivisia, kertovat ja kysyvät samoja asioita toistuvasti jopa minuutin välein. On ihan ymmärrettävää, ettei hoitajilla enää riitä jaksaminen istua seurustelemassa. Harva joka ei tee hoitotyötä tajuu, ettei ne hoivakodin mummot ja papat ole mukavia rupattelevia ikäihmisiä. Muistisairaanhoito voi olla todella kuluttavaa.
Hyvä perushoito pitäisi kuulua kaikille. Kunnon pesut. Vaipanvaihto aina tarpeen mukaan, asentohoito vuoteessa. Istumaan nostaminen potilaan voimavarojen mukaan. Saa levätä, ei ole pakko nousta syömään. Mielekäs ravitsemus. Saa syödä sen verran kuin maistuu ja sitä mikä maistuu. Usein ruokahalua ei enää ole ja pakkosyöttäminen on vastenmielistä. Turvallinen olo. Hoitajalla olisi aikaa vaikka lukea se lehti asiakkaalle hoitotoimien jälkeen.
Saattohoitoon pitäisi aina kuulua tarkempi valvonta ja läsnäolo. Ei toteudu kotona eikä laitoksessa.
Defibrilaattorin puute oli toimittajalta ihan turha maininta. Kohun hakemista. Luulisi sairaanhoitajan ymmärtävän, ettei sellaisen käytöstä vahuksille ole kuin haittaa ja ehkä enemmän kärsimystä.
Pitkälti samaa mieltä. Olin itse kasarin lopussa vuoden verran vanhainkodissa töissä. Sitä ennnen kotisairaanhoitajana yhden kesän. Siihen aikaan kotihoito ja kotisairaanhoito oli käytettävissä vain arkisin klo 7:30 - 15:30. Useimmilla kuitenkin oli joko puoliso tai joku muu omainen, joka pystyi ainakin ilta- ja viikonloppukäynnit hoitamaan. Jos vanhus tarvitsi iltaisin, öisin tai viikonloppuisin em palveluita, niin sai melko lyhyen odottamisen jälkeen paikan vanhainkodista. Vanhainkodissa järjestettiin vaikka mitä virikkeitä ja myös ulkoilua. Vanhukset olivat siis varsin hyväkuntoisia vanhainkotiin tullessaan. Intervalliosastollakin oli vain yksi sairaalasänky, joka oli tarkoitettu sairaalasta esimerkiksi lonkkamurtuman takia sinne saapuville. Muilla asukkailla oli tavalliset sängyt, joissa ei sen paremmin nostotoimintoa kuin laitojakaan. Talon fyssari kävi kuntouttamassa sitä lonkkamurtuman saanutta ja joko vanhus sitten kuntoutui siitä kotiin tai ainakin jonnekin joko tähän tai johonkin muuhun vanhainkotiin tai jos ei kuntoutunut, niin seuraava paikka oli terveyskeskuksen vuodeosasto. Kun vanhus meni vanhainkodissa niin huonoon kuntoon, että olisi sairaalasängynkin jo tarvinnut, siirrettiin terveyskeskuksen vuodeosastolle.
Muistan, kun käytiin aikoinaan excursiolla Pitäjänmäellä sijaitsevassa yksityisessa vanhainkodissa. Siellä oli ihan hulppeat puitteet. Yhteisissä tiloissa rokokoo-huonekalut. Kysyin, eikä nuo ole ongelma sitten,kun vanhus alkaa pissailla housuun tai vaippa vuotaa. Vanhainkodin johtaja vähän alentuvasti naurahti ja sanoi, että siinä vaiheessa vanhus siirtyy täältä jonnekin muualle.
Joka ainoa niistä vanhuksista, jotka kasarin lopulla oli siellä vanhainkodissa, olisi tänä päivänä kotona. Myös se lonkkamurtumasta toipuva. Sattuneesta syystä on tullut viime vuosina seurattua erilaisten palvelutalojen ja hoivakotien mainontaa ja miettinyt, että ovat jääneet mainonnassaan 1980-luvun vanhainkotitasolle. Siis aikaan, jolloin laitoshoitoon siirtyvät vanhukset olivat vielä varsin hyväkuntoisia. Siinäkin vanhainkodissa oli kahvila, uima-allasosasto, saunat, mukava piha pöytineen ja tuoleineen jne. Ovet olivat päiväsaikaan auki ja vanhukset saivat vapaasti käydä vaikka lähellä olevassa pienessä kauppakeskuksessa. Pahasti muistisairaita ei ollut kuin muutama koko talossa. Eikä aggressiivisia, koska heidät lähetettiin nopeasti psykogeriatriselle osastolle sairaalaan.
Toisaalta on myös hyvä muistaa, että kasarilla esimerkiksi moni syöpä oli käytännössä kuolemantuomio. Lääketiede on kehittynyt ihan älyttömästi viimeisen 40 vuoden aikana. Mikä sinänsä tottakai on ihan hyvä juttu. Nykyisin ihmisiä pystytään hoitamaan paljon paremmin (jo alkavaa dementiaa sairastaneelle äidillenikin tehtiin päälle 90-vuotiaana Meilahden sairaalassa sydämen pallolaajennus) ja sen vuoksi meillä on hyvin erilaista apua tarvitsevia vanhuksia yhä enemmän. Ja tulee olemaan.
Tuli tuosta deffan puuttumisesta mieleen elävä esimerkki. Sille ei kuulemma ollut tarvetta esimiehen mielestä, koska aina voi soittaa ambulanssin ja asukkailla oli muutenkin DNR. Kerran sattuikin niin, että talon ulkopuolinen, vierailulla ollut henkilö, sai sydänpysähdyksen ja vain nopeasti aloitetulla elvytyksellä saatiin pelastettua. Ambulanssia odotellessa henki olisi lähtenyt. Sen jälkeen deffa hankittiin taloon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hoitopaikka aivan surkea mutta silti HALVINKIN kuukausihinta minimihoidolla lähes 1800 euron kuukausihintaan.
Ja sitten palstalla valitetaan, että vanhukset ovat pelkkä riesa, saavat kaiken ilmaiseksi eläkeläiskortilla. Tosielämässä hyvinvointialueet kuppaavat vanhusten omaisuuden tarjoamatta vastineeksi muuta kuin lonkkamurtuman ja yksinäisen kuoleman. Onhan sekin toki jotain.
Pahimmassa tapauksessa virut viimeiset aikasi virtsa-uloste vaipoissa iho kipeille haavoille palaneena ja saat sadistiselta hoitajalta nipistelyä, nyrkkiä, ja soppalusikkaa väkisin suuhun. Omaisten on otettava enemmän roolia ja käydä näissä kituloissa makaavien vanhustensa hyvinvoinnista. Käydä usein heitä katsomassa ja viipyä pidempään ja tarkkailla vanhusta miten hän voi sekä raportoida vaivoista ja hoidon epäkohdista, ottaa selvää onko vanhus lääkäriä tavannut milloin viimeeksi. Yleinen olemus (puhtaus, siisteys) laihtuminen, haavat, kivut, kommunikoinnin muutokset, muutokset liikkumisessa ja mielialan muutokset ovat tärkeimmät mihin omaiset säännöllisillä tiheillä käynneillä voivat reagoida ja pitää reagoida jos muutoksia huonompaan. Mitä valveutuneemmat omaiset, sen turvallisempi vanhukselle.
Tarkennapa tuo työssä käyvien omaisten roolin otto!
Tarkoitin, että käyvät säännöllisesti esim edes kerran viikossa katsomassa sitä iäkästä vanhempaansa että pysyvät juonessa mukana mitä sille läheiselle kuuluu voinnin suhteen ja tietenkin että saa sosiaslista kontaktia muutoinkin kuin kiireisen äkäisen hoitajan taholta. On omaisillakin joku vastuu niistä läheisistään siellä palvelutaloissa, vaikka käydä pyörätuolilenkillä, jäätelöllä kesäisin ym. virikettä.
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olen tehnyt hoitotyötä yli 15v. Hoivakodeissa ja kotihoidossa.
Ainahan tuo on tuollaista ollut.
Paitsi kielitaidottomia hoitajia oli huomattavasti vähemmän. Tämä on oikeasti ongelma ja vaarantaa potilasturvallisuuden. Jotkut ei osaa ihan kunnolla edes englantia.
Hoitajia on joka lähtöön. Toiset tekevät työnsä tunnollisesti, jotkut liiankin. Toiset tekevät napakasti työt ja auttavat muitakin ja jotkut sitten tekee vain minimin ja senkin mahdollisimman nopeasti ja sitten istutaan tauolla. Kukaan ei tätä valvo eikä ketään kiinnosta. Paitsi niitä muita työntekijöitä, jotka näiden lusmureiden jälkiä joutuu korjailemaan.
Virikkeistä ja ulkoilusta jauhetaan aina. Mutta ihan tosijuttu on, että ei niitä vanhuksia enää kiinnosta. Toki on poikkeuksia ja sitten sitä aikaa pitää keskittää heihin.
Kotona asuu todella huonokuntoista, todella muistisairasta porukkaa. Mitähän se sitten on hoivakodissa. Ei he ole siinä kunnossa, että pystyvät, jaksavat tai haluavat ulkoilla tai lauleskella tai maalata vesiväreillä. He haluavat nukkua, levätä sängyssä, ehkä kuunnella radiota. Joku tykkää pienestä juttuhetkestä tai päivän uutisten lukemisesta.
Pitkälle edenneen muistisairaan hoito on raskasta. Fyysisesti, että psyykkisesti. He
sotkevat eritteillä, meluavat, yrittävät karata, saattavat olla aggressiivisia, kertovat ja kysyvät samoja asioita toistuvasti jopa minuutin välein. On ihan ymmärrettävää, ettei hoitajilla enää riitä jaksaminen istua seurustelemassa. Harva joka ei tee hoitotyötä tajuu, ettei ne hoivakodin mummot ja papat ole mukavia rupattelevia ikäihmisiä. Muistisairaanhoito voi olla todella kuluttavaa.
Hyvä perushoito pitäisi kuulua kaikille. Kunnon pesut. Vaipanvaihto aina tarpeen mukaan, asentohoito vuoteessa. Istumaan nostaminen potilaan voimavarojen mukaan. Saa levätä, ei ole pakko nousta syömään. Mielekäs ravitsemus. Saa syödä sen verran kuin maistuu ja sitä mikä maistuu. Usein ruokahalua ei enää ole ja pakkosyöttäminen on vastenmielistä. Turvallinen olo. Hoitajalla olisi aikaa vaikka lukea se lehti asiakkaalle hoitotoimien jälkeen.
Saattohoitoon pitäisi aina kuulua tarkempi valvonta ja läsnäolo. Ei toteudu kotona eikä laitoksessa.
Defibrilaattorin puute oli toimittajalta ihan turha maininta. Kohun hakemista. Luulisi sairaanhoitajan ymmärtävän, ettei sellaisen käytöstä vahuksille ole kuin haittaa ja ehkä enemmän kärsimystä.
Pitkälti samaa mieltä. Olin itse kasarin lopussa vuoden verran vanhainkodissa töissä. Sitä ennnen kotisairaanhoitajana yhden kesän. Siihen aikaan kotihoito ja kotisairaanhoito oli käytettävissä vain arkisin klo 7:30 - 15:30. Useimmilla kuitenkin oli joko puoliso tai joku muu omainen, joka pystyi ainakin ilta- ja viikonloppukäynnit hoitamaan. Jos vanhus tarvitsi iltaisin, öisin tai viikonloppuisin em palveluita, niin sai melko lyhyen odottamisen jälkeen paikan vanhainkodista. Vanhainkodissa järjestettiin vaikka mitä virikkeitä ja myös ulkoilua. Vanhukset olivat siis varsin hyväkuntoisia vanhainkotiin tullessaan. Intervalliosastollakin oli vain yksi sairaalasänky, joka oli tarkoitettu sairaalasta esimerkiksi lonkkamurtuman takia sinne saapuville. Muilla asukkailla oli tavalliset sängyt, joissa ei sen paremmin nostotoimintoa kuin laitojakaan. Talon fyssari kävi kuntouttamassa sitä lonkkamurtuman saanutta ja joko vanhus sitten kuntoutui siitä kotiin tai ainakin jonnekin joko tähän tai johonkin muuhun vanhainkotiin tai jos ei kuntoutunut, niin seuraava paikka oli terveyskeskuksen vuodeosasto. Kun vanhus meni vanhainkodissa niin huonoon kuntoon, että olisi sairaalasängynkin jo tarvinnut, siirrettiin terveyskeskuksen vuodeosastolle.
Muistan, kun käytiin aikoinaan excursiolla Pitäjänmäellä sijaitsevassa yksityisessa vanhainkodissa. Siellä oli ihan hulppeat puitteet. Yhteisissä tiloissa rokokoo-huonekalut. Kysyin, eikä nuo ole ongelma sitten,kun vanhus alkaa pissailla housuun tai vaippa vuotaa. Vanhainkodin johtaja vähän alentuvasti naurahti ja sanoi, että siinä vaiheessa vanhus siirtyy täältä jonnekin muualle.
Joka ainoa niistä vanhuksista, jotka kasarin lopulla oli siellä vanhainkodissa, olisi tänä päivänä kotona. Myös se lonkkamurtumasta toipuva. Sattuneesta syystä on tullut viime vuosina seurattua erilaisten palvelutalojen ja hoivakotien mainontaa ja miettinyt, että ovat jääneet mainonnassaan 1980-luvun vanhainkotitasolle. Siis aikaan, jolloin laitoshoitoon siirtyvät vanhukset olivat vielä varsin hyväkuntoisia. Siinäkin vanhainkodissa oli kahvila, uima-allasosasto, saunat, mukava piha pöytineen ja tuoleineen jne. Ovet olivat päiväsaikaan auki ja vanhukset saivat vapaasti käydä vaikka lähellä olevassa pienessä kauppakeskuksessa. Pahasti muistisairaita ei ollut kuin muutama koko talossa. Eikä aggressiivisia, koska heidät lähetettiin nopeasti psykogeriatriselle osastolle sairaalaan.
Toisaalta on myös hyvä muistaa, että kasarilla esimerkiksi moni syöpä oli käytännössä kuolemantuomio. Lääketiede on kehittynyt ihan älyttömästi viimeisen 40 vuoden aikana. Mikä sinänsä tottakai on ihan hyvä juttu. Nykyisin ihmisiä pystytään hoitamaan paljon paremmin (jo alkavaa dementiaa sairastaneelle äidillenikin tehtiin päälle 90-vuotiaana Meilahden sairaalassa sydämen pallolaajennus) ja sen vuoksi meillä on hyvin erilaista apua tarvitsevia vanhuksia yhä enemmän. Ja tulee olemaan.
Lisään tähän kommenttiini vielä tuosta saattohoidosta ja että se ei onnistuisi kotona. Kyllä se voi joskus onnistua. Mun äidilleni joku Peijaksen päivystyksen lääkäri teki lopulta saattohoitopäätöksen ja koska isäni oli luvannut äidille, että tämä saa olla loppuun asti kotona, niin järjestyi kotisairaala. Siis ihan Vantaa-Kerava hyvinvointialueelta eikä yksityiseltä. Ehkä asiaan vaikutti se, että mä asun naapurissa ja olen aiemmalta ammatiltani sairaanhoitaja. Mutta äitini sai toiveidensa mukaisesti nukahtaa ikiuneen omassa kodissaan ja omassa sängyssään. Vieläpä kauniina toukokuun aamuna, kun aurinko paistoi ja ulkona valkovuokot kukki.
Vaikka ne äidin vikat vuodet olikin mulle raskaita ja isäni jääräpäisesti vastusti kaikkea kotiapua, mitä yritin ehdottaa heidän elämänsä helpottamiseksi, olen silti nyt jälkikäteen tyytyväinen, että jaksoin. Vaikka se veikin mun oman terveyteni. Siskoni ei osallistunut äidistä huolehtimiseen, joten nyt sitten isästä huolehtiminen jäi siskoni harteille. Siskoni on jo nyt turhautunut, mutta myös sanonut, että hän ei todellakaan aio päivystää 24/7 kotona ja jos isälle ei ala ulkopuolinen apu kelpaamaan, niin sitten laitospaikka. Pitääkin muuten laittaa toi IS:n artikkeli linkkinä siskolleni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kiitos Kokoomus.
Paremminkin kiitos Suomen tuhoaja puolue.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiitos Kokoomus.
Ja persut!
Sote on punahallituksen tekele, ja hyvinvointialueet punajohtoineen tätä meininkiä nykyään hoitaa. Voi myös muistaa miten viime hallituksen soteministeri kehui korjaavansa vanhustenhoidon ongelmat parissa tunnissa. Tässä tulos.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se mikä on muuttuunut on se että myöskään omaiset ei halua hoitaa. Hyvin tavallista on että omainen vetoaa siihen että ei hänen tarvitse eikä hänellä ole resursseja. Kenellä sitten pitäisi olla?
Vierailija kirjoitti:
Ihan oma vika jos tuollaiseen laitokseen päätyy: pari metriä köyttä ei maksa mitään.
Se köysi voi pettää ja entäs sitten? Koulutusta ei kai vielä moiseen mistään saa, harjoittelu ei tee mestaria😳
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olennaista lienee myös se, miksi sairaanhoitaja ei ole mukana arkityössä. Hän tekee hallinnollisia paperihommia jossain etäällä, osasto menee eteenpäin omillaan. Vanhaan hyvään aikaan 20 vuotta sitten työnjohto oli osastolla ja osallistui töihin "ylimääräisenä" ja tiesi koko ajan, mikä on kuormittavuus ja mihin tulee panostaa. Nyt epämääräinen joukko tekee omiaan, vanhat hoitajat koko sydämellään ja tuoreemmat mitenkuten.
Itse olen Attendolla sairaanhoitajana. Teen pelkkää arkiaamua ja kyllä meillä sairaanhoitajat on kentällä töissä lounaaseen asti. Sitten pitääkin mennä juoksujalkaa tekemään sh:n hommia. Toki voi joutua aamulla ottamaan verikokeita tai soittelemaan puheluita joka sitten viivästyttää aamutouhuja.
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olen tehnyt hoitotyötä yli 15v. Hoivakodeissa ja kotihoidossa.
Ainahan tuo on tuollaista ollut.
Paitsi kielitaidottomia hoitajia oli huomattavasti vähemmän. Tämä on oikeasti ongelma ja vaarantaa potilasturvallisuuden. Jotkut ei osaa ihan kunnolla edes englantia.
Hoitajia on joka lähtöön. Toiset tekevät työnsä tunnollisesti, jotkut liiankin. Toiset tekevät napakasti työt ja auttavat muitakin ja jotkut sitten tekee vain minimin ja senkin mahdollisimman nopeasti ja sitten istutaan tauolla. Kukaan ei tätä valvo eikä ketään kiinnosta. Paitsi niitä muita työntekijöitä, jotka näiden lusmureiden jälkiä joutuu korjailemaan.
Virikkeistä ja ulkoilusta jauhetaan aina. Mutta ihan tosijuttu on, että ei niitä vanhuksia enää kiinnosta. Toki on poikkeuksia ja sitten sitä aikaa pitää keskittää heihin.
Kotona asuu todella huonokuntoista, todella muistisairasta porukkaa. Mitähän se sitten on hoivakodissa. Ei he ole siinä kunnossa, että pystyvät, jaksavat tai haluavat ulkoilla tai lauleskella tai maalata vesiväreillä. He haluavat nukkua, levätä sängyssä, ehkä kuunnella radiota. Joku tykkää pienestä juttuhetkestä tai päivän uutisten lukemisesta.
Pitkälle edenneen muistisairaan hoito on raskasta. Fyysisesti, että psyykkisesti. He
sotkevat eritteillä, meluavat, yrittävät karata, saattavat olla aggressiivisia, kertovat ja kysyvät samoja asioita toistuvasti jopa minuutin välein. On ihan ymmärrettävää, ettei hoitajilla enää riitä jaksaminen istua seurustelemassa. Harva joka ei tee hoitotyötä tajuu, ettei ne hoivakodin mummot ja papat ole mukavia rupattelevia ikäihmisiä. Muistisairaanhoito voi olla todella kuluttavaa.
Hyvä perushoito pitäisi kuulua kaikille. Kunnon pesut. Vaipanvaihto aina tarpeen mukaan, asentohoito vuoteessa. Istumaan nostaminen potilaan voimavarojen mukaan. Saa levätä, ei ole pakko nousta syömään. Mielekäs ravitsemus. Saa syödä sen verran kuin maistuu ja sitä mikä maistuu. Usein ruokahalua ei enää ole ja pakkosyöttäminen on vastenmielistä. Turvallinen olo. Hoitajalla olisi aikaa vaikka lukea se lehti asiakkaalle hoitotoimien jälkeen.
Saattohoitoon pitäisi aina kuulua tarkempi valvonta ja läsnäolo. Ei toteudu kotona eikä laitoksessa.
Defibrilaattorin puute oli toimittajalta ihan turha maininta. Kohun hakemista. Luulisi sairaanhoitajan ymmärtävän, ettei sellaisen käytöstä vahuksille ole kuin haittaa ja ehkä enemmän kärsimystä.
Pitkälti samaa mieltä. Olin itse kasarin lopussa vuoden verran vanhainkodissa töissä. Sitä ennnen kotisairaanhoitajana yhden kesän. Siihen aikaan kotihoito ja kotisairaanhoito oli käytettävissä vain arkisin klo 7:30 - 15:30. Useimmilla kuitenkin oli joko puoliso tai joku muu omainen, joka pystyi ainakin ilta- ja viikonloppukäynnit hoitamaan. Jos vanhus tarvitsi iltaisin, öisin tai viikonloppuisin em palveluita, niin sai melko lyhyen odottamisen jälkeen paikan vanhainkodista. Vanhainkodissa järjestettiin vaikka mitä virikkeitä ja myös ulkoilua. Vanhukset olivat siis varsin hyväkuntoisia vanhainkotiin tullessaan. Intervalliosastollakin oli vain yksi sairaalasänky, joka oli tarkoitettu sairaalasta esimerkiksi lonkkamurtuman takia sinne saapuville. Muilla asukkailla oli tavalliset sängyt, joissa ei sen paremmin nostotoimintoa kuin laitojakaan. Talon fyssari kävi kuntouttamassa sitä lonkkamurtuman saanutta ja joko vanhus sitten kuntoutui siitä kotiin tai ainakin jonnekin joko tähän tai johonkin muuhun vanhainkotiin tai jos ei kuntoutunut, niin seuraava paikka oli terveyskeskuksen vuodeosasto. Kun vanhus meni vanhainkodissa niin huonoon kuntoon, että olisi sairaalasängynkin jo tarvinnut, siirrettiin terveyskeskuksen vuodeosastolle.
Muistan, kun käytiin aikoinaan excursiolla Pitäjänmäellä sijaitsevassa yksityisessa vanhainkodissa. Siellä oli ihan hulppeat puitteet. Yhteisissä tiloissa rokokoo-huonekalut. Kysyin, eikä nuo ole ongelma sitten,kun vanhus alkaa pissailla housuun tai vaippa vuotaa. Vanhainkodin johtaja vähän alentuvasti naurahti ja sanoi, että siinä vaiheessa vanhus siirtyy täältä jonnekin muualle.
Joka ainoa niistä vanhuksista, jotka kasarin lopulla oli siellä vanhainkodissa, olisi tänä päivänä kotona. Myös se lonkkamurtumasta toipuva. Sattuneesta syystä on tullut viime vuosina seurattua erilaisten palvelutalojen ja hoivakotien mainontaa ja miettinyt, että ovat jääneet mainonnassaan 1980-luvun vanhainkotitasolle. Siis aikaan, jolloin laitoshoitoon siirtyvät vanhukset olivat vielä varsin hyväkuntoisia. Siinäkin vanhainkodissa oli kahvila, uima-allasosasto, saunat, mukava piha pöytineen ja tuoleineen jne. Ovet olivat päiväsaikaan auki ja vanhukset saivat vapaasti käydä vaikka lähellä olevassa pienessä kauppakeskuksessa. Pahasti muistisairaita ei ollut kuin muutama koko talossa. Eikä aggressiivisia, koska heidät lähetettiin nopeasti psykogeriatriselle osastolle sairaalaan.
Toisaalta on myös hyvä muistaa, että kasarilla esimerkiksi moni syöpä oli käytännössä kuolemantuomio. Lääketiede on kehittynyt ihan älyttömästi viimeisen 40 vuoden aikana. Mikä sinänsä tottakai on ihan hyvä juttu. Nykyisin ihmisiä pystytään hoitamaan paljon paremmin (jo alkavaa dementiaa sairastaneelle äidillenikin tehtiin päälle 90-vuotiaana Meilahden sairaalassa sydämen pallolaajennus) ja sen vuoksi meillä on hyvin erilaista apua tarvitsevia vanhuksia yhä enemmän. Ja tulee olemaan.Lisään tähän kommenttiini vielä tuosta saattohoidosta ja että se ei onnistuisi kotona. Kyllä se voi joskus onnistua. Mun äidilleni joku Peijaksen päivystyksen lääkäri teki lopulta saattohoitopäätöksen ja koska isäni oli luvannut äidille, että tämä saa olla loppuun asti kotona, niin järjestyi kotisairaala. Siis ihan Vantaa-Kerava hyvinvointialueelta eikä yksityiseltä. Ehkä asiaan vaikutti se, että mä asun naapurissa ja olen aiemmalta ammatiltani sairaanhoitaja. Mutta äitini sai toiveidensa mukaisesti nukahtaa ikiuneen omassa kodissaan ja omassa sängyssään. Vieläpä kauniina toukokuun aamuna, kun aurinko paistoi ja ulkona valkovuokot kukki.
Vaikka ne äidin vikat vuodet olikin mulle raskaita ja isäni jääräpäisesti vastusti kaikkea kotiapua, mitä yritin ehdottaa heidän elämänsä helpottamiseksi, olen silti nyt jälkikäteen tyytyväinen, että jaksoin. Vaikka se veikin mun oman terveyteni. Siskoni ei osallistunut äidistä huolehtimiseen, joten nyt sitten isästä huolehtiminen jäi siskoni harteille. Siskoni on jo nyt turhautunut, mutta myös sanonut, että hän ei todellakaan aio päivystää 24/7 kotona ja jos isälle ei ala ulkopuolinen apu kelpaamaan, niin sitten laitospaikka. Pitääkin muuten laittaa toi IS:n artikkeli linkkinä siskolleni.
Hienoa että jaksoit, hae nyt itsellesi apua!
Sama juttu se on vammaisten henkilöiden palvelutalossakin. Ei se ole vain vanhusten. Esim viime pe, kun olin hakemassa tilaamani päivä kahvia, vaikken sitä pjaskoooo edes juo, niin ei ollut ketään antamassa ainakaan kahteen tuntiin ! Siellä ei ollut yhtään ihmistä, ja asukkaita monta yksinään. Ja siellä on vaaralliset NS puhdistusaineet kaikkien nähtävillä ! Jos joku sitä vahingossa ottaa, ei ole muiden syy, jos ei ole vaadittuja vahteja paikalla yhtään. Tupakalla vain ovat. Jos joku muu esim kaatuu jossakin, ei sinne tarvita 10:ntä ihmistä auttamaan niin, että muut jää ilman mitään. Ja eilen kun, kun hain päivällisen lisäkkeen, jonka piti olla 🍌, ei ollut se vaan 🍊. Ja myös NS pääruoka, jota EN ollut tilannut. Ei ennen ole niin ollut. Pitää tilata vain ne, mitä asiakas itse on listaan laittanut, ei muuta ! Oli se sitten vain päivällisen lisäke esim. Tai pelkkä salaatti. Ja se yks akka kysy multa, et mitä sitten haluat ? Aika törkeää käytöstä. On sielläkin joitakin ei-suomalaisia henkilöitä töissä, harva osaa/ymmärtää selvää suomea. Pitää ensin opetella se suomen kieli kauan ennen, kuin voi hakea yhtään mihinkään töihin edes kuukaudeksi ! Kovin moni vammainen henkilö ei osaa/ ymmärrä mitään Kiinaa yms. Eikä edes englantia.
Tarpeeksi hoitajia pitää palkata. Ulkomaalaisille pitää opettaa suomen kieli.
Ihmisiä ei saa kohdella näin, se on rikollista.
Lisäksi suomenruotsalaisella alueella myös ruotsin kieli: näin saadaan lisäksi työllistettyä enemmän ihmisiä mm. kielenopettajina. Työstä pitää maksaa kunnon palkka kaikillle.
Myös työn tekeminen kuuluu ihmisarvoiseen elämään.
Tämä ei voi enää jatkua näin.
Vierailija kirjoitti:
Tarpeeksi hoitajia pitää palkata. Ulkomaalaisille pitää opettaa suomen kieli.
Ihmisiä ei saa kohdella näin, se on rikollista.
Lisäksi suomenruotsalaisella alueella myös ruotsin kieli: näin saadaan lisäksi työllistettyä enemmän ihmisiä mm. kielenopettajina. Työstä pitää maksaa kunnon palkka kaikillle.
Myös työn tekeminen kuuluu ihmisarvoiseen elämään.
Tämä ei voi enää jatkua näin.
Jos motivaatiota ei edes ole oppia kieltä niin aika vaikea sitä on opettaa.
Vierailija kirjoitti:
Jäi mietityttämään IS:n jutussa, kun kerrottiin että defibrilaattoria ei palvelukodissa ole, kun se ei ole pakollista. Kaikilla asukkailla ei kuitenkaan ole DNR:ia. Ja entäs ne 14-tuntisia tekevät hoitajat? Entä jos joku hoitajista menee elottomaksi kesken raskaan työvuoron? Kohtauksen saaja voisi olla myös joku talon ns. korkea-arvoisempi virkahenkilö. Juokse siitä sitten Salesta lainamaan sydäniskuria. Kun pomo toteaa, että iskuri ei ole pakollinen, niin kuvastaa hyvin johdon työmoraalia ja ns. eettisiä arvoja.
Salaista eutanasiaa.
Niin ovat. Se harmittaa todella. On inhottavaa olla yhtäaikaa työvuorossa näiden tyyppien kanssa, joilla kännykkä kasvanut käteen kiinni ja someniska senkun kasvaa. Vaan auta armias, jos yrität pyytää työntekoon, niin heilutetaan razziakorttia. Ei aiemmin hoitoalalla ollut tällaista ilmiötä.