Miten voisi olla olematta kateellinen niille, jotka ovat saaneet paljon enemmän?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suurin osa heistä ei saanut mitään vaan hankki sen kaiken itse. Syyllinen on peilissä sinun saamattomuuteen.

Miten he hankkivat esimerkiksi hyvän lapsuudenperheen ja turvalliset vanhemmat? Ihan itse?

jos aikuinen ihminen yhä syyttää kaikesta vanhempiaan on jotain todella vialla hänen päässään.

Miten niin kaikesta? Eihän kukaan edes ole syyttänyt ketään. Mutta olisi aika naiivia kieltää etteikö olisi olemassa erilaisia olosuhteita missä ihmiset viettävät lapsuutensa.

Jos olet aikuinen niin olet jo ehtinyt tehdä lukuisia valintoja ihan itse ja niistä johtuvat seurausket on ihan sinun itsesi syytä. Se että jumitat yhä jossain lapsuudessa on outoa. Ihan kuin eläisit vain muihin vertailemalla ja peruutuspeiliin katsomalla. Ihan kuin saisi itsesäälistä jotain korvaamatonta itsellesi. Mieti kannattaako se  ja onko se edes kannattanut tähän asti. Itsereflektion paikka!!!

Mitä ihmettä keuhkoat? Kannattaisi vähän yrittää rauhoittua ja lukea tarkemmin.

Oma lapsuuteni oli hyvä, onneksi. Se ei kuitenkaan ollut omaa ansiotani, että millainen lapsuuteni oli, kuten ei kenenkään toisenkaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suurin osa heistä ei saanut mitään vaan hankki sen kaiken itse. Syyllinen on peilissä sinun saamattomuuteen.

Miten he hankkivat esimerkiksi hyvän lapsuudenperheen ja turvalliset vanhemmat? Ihan itse?

jos aikuinen ihminen yhä syyttää kaikesta vanhempiaan on jotain todella vialla hänen päässään.

Miten niin kaikesta? Eihän kukaan edes ole syyttänyt ketään. Mutta olisi aika naiivia kieltää etteikö olisi olemassa erilaisia olosuhteita missä ihmiset viettävät lapsuutensa.

Jos olet aikuinen niin olet jo ehtinyt tehdä lukuisia valintoja ihan itse ja niistä johtuvat seurausket on ihan sinun itsesi syytä. Se että jumitat yhä jossain lapsuudessa on outoa. Ihan kuin eläisit vain muihin vertailemalla ja peruutuspeiliin katsomalla. Ihan kuin saisi itsesäälistä jotain korvaamatonta itsellesi. Mieti kannattaako se  ja onko se edes kannattanut tähän asti. Itsereflektion paikka!!!

Mitä ihmettä keuhkoat? Kannattaisi vähän yrittää rauhoittua ja lukea tarkemmin.

Oma lapsuuteni oli hyvä, onneksi. Se ei kuitenkaan ollut omaa ansiotani, että millainen lapsuuteni oli, kuten ei kenenkään toisenkaan.

Jos sitä ei kukaan ole hankkinut niin mitä väliä sillä on?

Vierailija kirjoitti:

Vaikkapa tajuamalla sen, ettei kukaan täällä ”saa” mitään. Parempi palkka, koulutus, hyvä parisuhde, terveyskin, ovat kaikki asioita joihin voi eniten vaikuttaa itse. 

Jokainen on itse oman onnensa seppä. 

 

Bullshit! Nepovauva siellä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suurin osa heistä ei saanut mitään vaan hankki sen kaiken itse. Syyllinen on peilissä sinun saamattomuuteen.

Miten he hankkivat esimerkiksi hyvän lapsuudenperheen ja turvalliset vanhemmat? Ihan itse?

jos aikuinen ihminen yhä syyttää kaikesta vanhempiaan on jotain todella vialla hänen päässään.

Miten niin kaikesta? Eihän kukaan edes ole syyttänyt ketään. Mutta olisi aika naiivia kieltää etteikö olisi olemassa erilaisia olosuhteita missä ihmiset viettävät lapsuutensa.

Jos olet aikuinen niin olet jo ehtinyt tehdä lukuisia valintoja ihan itse ja niistä johtuvat seurausket on ihan sinun itsesi syytä. Se että jumitat yhä jossain lapsuudessa on outoa. Ihan kuin eläisit vain muihin vertailemalla ja peruutuspeiliin katsomalla. Ihan kuin saisi itsesäälistä jotain korvaamatonta itsellesi. Mieti kannattaako se  ja onko se edes kannattanut tähän asti. Itsereflektion paikka!!!

Mitä ihmettä keuhkoat? Kannattaisi vähän yrittää rauhoittua ja lukea tarkemmin.

Oma lapsuuteni oli hyvä, onneksi. Se ei kuitenkaan ollut omaa ansiotani, että millainen lapsuuteni oli, kuten ei kenenkään toisenkaan.

Jos sitä ei kukaan ole hankkinut niin mitä väliä sillä on?

Siksi sitä onkin ihan turhaa yrittää väittää omaksi ansiokseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suurin osa heistä ei saanut mitään vaan hankki sen kaiken itse. Syyllinen on peilissä sinun saamattomuuteen.

Miten he hankkivat esimerkiksi hyvän lapsuudenperheen ja turvalliset vanhemmat? Ihan itse?

jos aikuinen ihminen yhä syyttää kaikesta vanhempiaan on jotain todella vialla hänen päässään.

Miten niin kaikesta? Eihän kukaan edes ole syyttänyt ketään. Mutta olisi aika naiivia kieltää etteikö olisi olemassa erilaisia olosuhteita missä ihmiset viettävät lapsuutensa.

Jos olet aikuinen niin olet jo ehtinyt tehdä lukuisia valintoja ihan itse ja niistä johtuvat seurausket on ihan sinun itsesi syytä. Se että jumitat yhä jossain lapsuudessa on outoa. Ihan kuin eläisit vain muihin vertailemalla ja peruutuspeiliin katsomalla. Ihan kuin saisi itsesäälistä jotain korvaamatonta itsellesi. Mieti kannattaako se  ja onko se edes kannattanut tähän asti. Itsereflektion paikka!!!

Mitä ihmettä keuhkoat? Kannattaisi vähän yrittää rauhoittua ja lukea tarkemmin.

Oma lapsuuteni oli hyvä, onneksi. Se ei kuitenkaan ollut omaa ansiotani, että millainen lapsuuteni oli, kuten ei kenenkään toisenkaan.

Jos sitä ei kukaan ole hankkinut niin mitä väliä sillä on?

Siksi sitä onkin ihan turhaa yrittää väittää omaksi ansiokseen.

Niin eli kaikki mitä on saanut on itse hankkinut

Anarkia paljastaisi kuinka kyvykkäitä ihmiset oikeasti ovat.

Vierailija kirjoitti:

No eihän se ole sinulta pois, jos jollain on jotain enemmän. Elämä on epäreilua ja ihmisten lähtökohdat erilaiset. Voit vain yrittää parantaa omaa tilannettasi. Monella on vielä vähemmän kuin sinulla, ja ne, joilla on paljon, voivat hetkessä menettää kaiken.

Höpö höpö. Kun sinut irtisanotaan, jotta osakkeenomistajat saavat enemmän hilloa, se on todellakin sinulta pois.

Miten niin joku on saanut enemmän kun joku toinen? Kerrompa kahdesta kaveruksesta, sama kerrostalo asuntona työläisperheellä 1970 luvulla, vanhemmat työläisiä ja pojat itsekkin, toinen pojista ekoista tileistään alkoi hassaamaan kaikki rahansa autoihin no toinen alkoi kiinnostumaan omistusasunnon hankkisimesta, no se autoista kiinnostunut rassaa vieläkin niitä autojansa ja se toinen myi juurikin velattoman omakotitalonsa, niin ja omistaa melko uuden auton ja velattoman asunnon, niin ja se toinen kaveri asuu tuettuna vuokrakämpässä ja kyselee vippiä että sais tuulettimen remmin ostettua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suurin osa heistä ei saanut mitään vaan hankki sen kaiken itse. Syyllinen on peilissä sinun saamattomuuteen.

Miten he hankkivat esimerkiksi hyvän lapsuudenperheen ja turvalliset vanhemmat? Ihan itse?

Jokainen voi saada hyvän lapsuuden

Ihanko tosissaan ajattelet että tasaisen turvallista ja huolehdittua elämää  eläneet lapset ja esimerkiksi arvaamattoman vanhemman kanssa jatkuvassa pelossa lapsuutensa eläneet lapset voivat jokainen saada hyvän lapsuuden?

Kuinka vanha olet 10, 15, 20? Eikö olis jo aika lopettaa vanhemmissa jumittautuminen ja alkaa rakentamaan omaa elämää sellaiseksi, kuin sinä sen haluat elää.

Mitä kauemmin tuossa uhriasenteessa ja katkeruudessa elät sitä enemmän se juurtuu pysyväksi luonteeksi ja se hankaloittaa elämääsi ihan varmasti.

Kaikilla on vaikeuksia, se miten niihin suhtautuu vaikuttaa elämänlaatuun. Jos jäät jokaiseen vaikeuteen jumittamaan olet lopulta vanhana niin myrkyllinen ihminen,että kaikki karttaa sua. Ja siitä et voi enää syyttää vanhempiasi vaan ihan itseäsi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Et voi ulkopuolelta käsin tietää, minkälaista muiden elämä on. Voit katsoa ulkona pariskuntaa lapsensa kanssa, ja perhe näyttää sinusta täydelliseltä. Et tiedä, että he ovat kärsineet kolme traumaattista keskenmenoa, tai että heillä on toinenkin lapsi, joka ei ole mukana, koska hän makaa laitoksessa vaikeasti vammautuneena.

Lähes kaikilla ihmisillä on vaikeuksia, mutta niiden lisäksi joillain on elämässään myös hyviä asioita. Toisilla tuntuu olevan vaan pelkkiä vaikeuksia eikä huono-osaisuus mitenkään suojele niiltä. Ei siis ole mitään nipputarjouksia, joiden mukana tulee sekä vammainen lapsi että parisuhde. Voi saada joko parisuhteen, vammaisen lapsen, molemmat tai ei kumpaakaan.

Kaikilla on jotain hyvää, jos sen haluaa nähdä. Voitko kävellä? Positiivinen asia. Oletko sokea? Et ole. Positiivinen asia. Saitko tänään syödäksesi? Onko sinulla joku läheinen elämässä? Jne. 

Nämä kaikki voivat löytyä vangilta. Onko hänellä riittävän huonot oltavat vai pitäisikö alentaa?

En nyt saa kyllä kiinni, että mitä yrität sanoa. Aika erikoista, että nostit tuon vangin esille koska vanki jos kuka on kyllä ihan täysin vastuussa siitä, että on vanki. Toisin kuin moni muu, joka ei ole itse esimerkiksi lapsuuttaan valinnut. Mutta kyllä, vangilla voi olla elämässään paljon hyviä asioita. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suurin osa heistä ei saanut mitään vaan hankki sen kaiken itse. Syyllinen on peilissä sinun saamattomuuteen.

Miten he hankkivat esimerkiksi hyvän lapsuudenperheen ja turvalliset vanhemmat? Ihan itse?

Jokainen voi saada hyvän lapsuuden

Ihanko tosissaan ajattelet että tasaisen turvallista ja huolehdittua elämää  eläneet lapset ja esimerkiksi arvaamattoman vanhemman kanssa jatkuvassa pelossa lapsuutensa eläneet lapset voivat jokainen saada hyvän lapsuuden?

Kuinka vanha olet 10, 15, 20? Eikö olis jo aika lopettaa vanhemmissa jumittautuminen ja alkaa rakentamaan omaa elämää sellaiseksi, kuin sinä sen haluat elää.

Mitä kauemmin tuossa uhriasenteessa ja katkeruudessa elät sitä enemmän se juurtuu pysyväksi luonteeksi ja se hankaloittaa elämääsi ihan varmasti.

Kaikilla on vaikeuksia, se miten niihin suhtautuu vaikuttaa elämänlaatuun. Jos jäät jokaiseen vaikeuteen jumittamaan olet lopulta vanhana niin myrkyllinen ihminen,että kaikki karttaa sua. Ja siitä et voi enää syyttää vanhempiasi vaan ihan itseäsi.

Millä tavalla se lapsuus muuttuu hyväksi, jos siitä "päästää irti"? Miksi paskaa lapsuutta pitäisi kaunistella? Ja ei, sen vastakohtana ei ole menneisyydessä eläminen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ovat saaneet enemmän mitä? Enemmän surua? Enemmän kärsimystä? Enemmän kurjuutta? Enemmän voi saada myös niitä huonoja asioita, ei pelkästään hyviä. Joten kokeilisit ensin määritellä se haluamasi "enemmän".

Työpaikan, uran, puolison, perheen, oman kodin, toimeentulon, varallisuutta, terveyttä, ulkonäköä, älyä, lahjakkuutta jne.

Ap

Tämän! Ite mietin Itsmrh joka päivä. Elämä jäänyt täysin tyhjäksi yrityksistä huolimatta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ovat saaneet enemmän mitä? Enemmän surua? Enemmän kärsimystä? Enemmän kurjuutta? Enemmän voi saada myös niitä huonoja asioita, ei pelkästään hyviä. Joten kokeilisit ensin määritellä se haluamasi "enemmän".

Työpaikan, uran, puolison, perheen, oman kodin, toimeentulon, varallisuutta, terveyttä, ulkonäköä, älyä, lahjakkuutta jne.

Ap

Noissa kaikissa on myös huonot puolensa.

Tämä on nyt osittain mustaa huumoria, mutta täällä oli ehkä eilen aloitus X-sukupolven tilanteesta, kun ollaan sekä vanhempien että lasten kannattelijoita ja terapeutteja. Ajattelin mielessäni, että onneks ei ole kumpiakaan. Siis molemmat surettavat, mutta kyllä on onni ettei tarvitse kannatella monia sukupolvia ympärillään. Summa summarum, lähes kaikissa asioissa on monia puolia, ei vain niitä hyviä ja kadehdittavia.

Se asioiden saaminen harvoin on tuuripeliä, ihmiset harvoin ymmärtävät sen. 

Hyvä parisuhde vaatii hyvän parisuhteen vaatimista. 
Raha vaatii ahkeruutta ja töitä. 
Hyvä perhedynamiikka töitä sen eteen, rajojen vetämistä, lasten kasvattamista, yhteen hiileen puhaltamista.
Hauskuus hyvää huumorintajua - etsi samanlainen kumppani niin aina on hauskaa. 
Tavoitteiden saavuttaminen päämäärätietoa ja tavoitteellisuutta. 
Asenne ratkaisee paljon. 

Jos ongelmat lakaistaan maton alle, ne vaan kasaantuu ja lopulta kaikki menee päin *. 

Jossain päin maailmaa lähtökohdilla on suurempikin merkitys, mutta Suomessa jokainen voi opiskella, tienata, löytää rakkauden, menestyä, perustaa perheen, elää omannäköistä elämää. 

Harva saa asioita valmiina. Mulla on esimerkiksi harrastus, josta moni kadehtii ja mun lapset hyötyy kans taidoistani. Miten epäreilua, että lapseni saavat harrastaa edullisesti kallista lajia. Harva miettii, että nopealla laskukaavalla olen käyttänyt verta, hikeä ja kyyneliä n. 3000 tuntia oppiakseni tekemään asiat itse ja edullisesti. Mutta kun kaikki tulee "annettuna". 

Moni kadehtinut myös työpaikkaa, mutta samassa lauseessa todetaan, että itsellä ei olisi riittänyt hermot uhrata niin paljon uran takia. 

Toiset kadehtivat kotia ja pihaa, mutta kauhistuvat kun kerrot työmääristä, mitä remontit ja pihatyöt ovat vaatineet. 

Ja viimeinen ryhmä kadehtii kroppaa, mutta eivät jostain syystä halua lähteä mukaan lenkille koskaan. Joten uskon kyllä siihen, että usein kyse on vain turhasta kateudesta ja halusta saada asioita ilmaiseksi. 

", pidän nykyään naiivina niitä ihmisiä, jotka uskovat tuohon samaan, kuin minä aikoinaan. Että kaikki on itsestä kiinni. Ei ole, ette vaan ole kohdannut elämän nurjaa puolta. Kaikilla on epäonnistumisia ja vaikeuksia mutta tasaisesti ne eivät jakaudu."

Tuossakin nyt on kyse kateudesta, kun kerrotaan itsevarmasti, että tietylä tavalla sanojat eivät vaan ole kohdanneet elämän nurjaa puolta. Entäs jos ovatkin, niin millä ne sitten saataisiin vaiennettua ja omaan mieleen kuva siitä, että eivät vaan ymmärrä, koska niille ei ole tapahtunut yhtä pahoja asoita kuin itselle? 

Sanonnassa "kaikki on itsestä kiinni" tarkoitetaan sitä, että ihmisen pitää oppia pelaamaan niillä korteilla, joita hänellä on. Jos on vain yksi jalka, niin ei voi mennä kaksijalkaisten juoksukisaan (oletan tässä esimerkissä, että henkiö kadehtii juoksijoiden menestystä, koska itsekin aina halusi juosta, mutta ei vaan yksijalkaisen voi ikinä päästä samaan), Silloin pitää mennä vammaisurheilun pariin kisaamaan, . Siellä voi nousta vaikka paralympialaisiin ja tulla maailman parhaaksi. On siis turha tavoitella kademielen turvin sitä mitä muilla on ja keskiä syitä miten toinen on pääsyt helpolla tai miten ei varmasti ole kokenut vastoinkäymisiä ja siksi on voinut vaurastua, vaan pitää vain lähteä omasta elämästä ja elinpiiristä liikkeelle yksi askel kerrallaan.   

Vierailija kirjoitti:

Harva saa asioita valmiina. Mulla on esimerkiksi harrastus, josta moni kadehtii ja mun lapset hyötyy kans taidoistani. Miten epäreilua, että lapseni saavat harrastaa edullisesti kallista lajia. Harva miettii, että nopealla laskukaavalla olen käyttänyt verta, hikeä ja kyyneliä n. 3000 tuntia oppiakseni tekemään asiat itse ja edullisesti. Mutta kun kaikki tulee "annettuna". 

 

Moni kadehtinut myös työpaikkaa, mutta samassa lauseessa todetaan, että itsellä ei olisi riittänyt hermot uhrata niin paljon uran takia. 

 

Toiset kadehtivat kotia ja pihaa, mutta kauhistuvat kun kerrot työmääristä, mitä remontit ja pihatyöt ovat vaatineet. 

 

Ja viimeinen ryhmä kadehtii kroppaa, mutta eivät jostain syystä halua lähteä mukaan lenkille koskaan. Joten uskon kyllä siihen, että usein kyse on vain turhasta kateudesta ja halusta saada asioita ilmaiseksi. 

Kateus siinä muodossa, että muut ovat saaneet kaikki tekemättä mitään, on tyhmyyttä. Ja sille ei oikein mitään voi,  jos joku on tyhmä. Parempi antaa vain olla ja ammattilaiset hoitaa.

On varmaan luonnekysymys.  Minä en ymmärrä koko kateuden  käsitettä, tai siis en ole koskaan tuntenut sellaista.  Sehän on merkki huonosta itsetunnosta.  Itselläni on varallisuutta mutta en välitä aineellisesta materiasta.   Ihailen ihmisiä joilla on esim.  taiteellista tai teknistä kyvykkyyttä, heitäkään en kadehdi.  Olen tyytyväinen itseeni ja elämääni, näin on aina ollut. 

Yksi narsistisuuteen (huom. Lukekaa tarkasti. Siinä ei lue, että jos tunnet kateutta, olet narsisti, vaan puhutaan narsistisisa piirteistä, joita jokaisella on. Patologiseksi ne muuttuvuat, jos alkavat syödä itseä) liittyyvä piirre on kateus. Se syö sisältä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten niin saaneet? Olen tehnyt paljon töitä kaiken eteen, mitään en ole vain saanut.

Mitä töitä kukaan on tehnyt sen eteen millaiseen lapsuudenperheeseen syntyy?

Työ tehdään siinä perheessä olemisen aikana. Opetellaan tulemaan toimeen sen jäsenten kanssa ja jos tulee ristiriitoja, niin koitetaan selvittää miten ne ratkaistaan. 

Noin menee sitten elämässä muutenkin, kun kohtaa haasteita. Aletaan selvittää miten ne ratkaistaa.