Pakko tehdä elämäntapamuutos, mutta miten kun itsekuri ei riitä😭

Mä hioin ruokia tosi pitkään. Syötin määrät energia exceliin ja sitten lopulta vielä pt viikasi niitä.

Kun saan tarpeeksi proteiinia, en enää kaivannut herkkuja.

Meillä oli vappuna vieraita. Paistoin pe ja la munkkeja ja joka pv ne syötiin.

Tykkään makeasta tosi paljon, mutta itsekuri on olematon. Esim olin n vuosi sitten kk Amerikassa ja lihoin monen monta kg. Tultiin kotiin, arki alkoi, 1700 kaloria ja elokuussa, kun kävin vaa alla, oli paino normaali

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kokeile viljatonta dieettiä, itse olen ainakin laihtunut.  

Normaalisti toimivan kehon ei tarvitse rajoittaa mitään. Miksi altistaa itsensä puutoksille vain koska naapurin Penan veljen sisko välttelee viljaa? Ruokarajoituksiin ei kannata lähteä ellei ole pakko.

harva tajuaa olevansa laktoosi vammanenkaan, luulee että ihmisen kuuluu pierrä pitkin päivää kokoajan. kyll se on hyvä ottaa selvää millä keho käy puhtaimmin

Ilman muuta pitää selvittää mutta rajoituksiin ei kannata lähteä liian heppoisin perustein ja varmuuden vuoksi. Joskus ne tottakai on perusteltuja myös! 

Eli leipää ja maitoa pitää syödä ja juoda, että tulee isänmaallinen olo?
V itustus, väsymys ja kohtuuton piereminen, yms oireet ovat kehon tapa kertoa, että olosuhteiden on muututtava. Ja se muutos tapahtuu juurikin kokeilemalla. Yksikään maanviljelijä ei mene konkurssiin jos Wilma siitä ruisleivästä luopuu. 

Täällä on monenlaisia hyviä ja tosi terveellisiä vinkkejä. Itse olen huono laskemaan kaloreita eli olen aikuisiällä pitänyt painoa kurissa omalla mutumenetelmällä. Teen tavallista kotiruokaa, mutta syön sitä vain vähän. Suurin osa lautasesta on vihannessalaattia aina. Teen myös isoja satseja porkkanaraaste ja ananasmurska -sotkua, jota käytän salaattina. Jälkiruuaksi käytän ananasmurskan ja raejuuston sekoitusta. Rasvattomaan jogurttiin sekoita rasvatonta maitorahkaa, sekaan vähän vaniljasokeria ja jotain marjaa, niin hyvä jälkiruoka. Makeutan monia juttuja keinomakeutusaineilla. Ei ehkä kaikkein terveellisintä, mutta nolla kaloria. Pidän aina esillä huoneen lämmössä tomaatteja ja hedelmiä joita syön rajoituksetta. Ei koskaan banaania ja viinirypäleitä. Leivälle vähärasvaista tuorejuustoa sipaisu, muita juustoja ei ollenkaan. Mutta joku naudanlihaleike ok. Oleellisinta on syödä joka ikinen päivä saman tyyppisesti. Jos joku kaveri ei ymmärrä, sanon, että on terveyssyyt sen kummemmin selittämättä. Lihavana ei jaksa kuntoilla, mutta kun laihtuu, tulee tarve kokeilla, mihin kroppa pystyy. Alkoholi pois, siinä on järkytti kaloreita. Joskus juon alkoholittoman oluen.

Ihmiset on aika yksilöllisiä aineenvaihdunnan, suolistobakteerien ja stressin siedon kanssa. 

Etsi ja kokeile, mikä on sinulle hyväksi. Se on usein se helpoin, toimivin ja yksinkertaisin. 

Jollekin tuhti aamupala on parasta, toiselle sen jättäminen välistä. Joku jättää kaikki hiilarit pois ja toinen laskee kalorit. 

Minä en laihdu laskemalla kaloreita olleenkaan niin hyvin kuin pudottamalla hiilarit kokonaan pois. Painoni myös pysyy pois. Joku toinen laskee kalorit ja punnitsee kaiken tarkkaan ja laihtuu ja voi parhaiten niin. 

Itse laihdutus on oikeastaan aika helppoa, mutta painon pitäminen ei todellakaan ole. Keho pyrkii koko ajan siihen painoon joka oli ennen laihtumista. Rasvasolut huutaa täytettä ja ylipainoisilla niitä rasvasoluja on määrällisesti paljon. Myös sillä laihtuneella ex- lihavalla. Ne solut ei katoa vaan tyhjenee. Odottaen täyttymistä.

Se kierteen katkaiseminen on se vaikein kohta. Tiedän kokemuksesta. Ja ehkä myös ne ensimmäiset päivät/viikot. Riippuu siitä,tekeekö koko muutoksen kerralla, vai lempeämmin pikku hiljaa. Eri ihmisille sopii eri tapa. Mutta jos ajattelee lempeämpää lähestymistapaa, näin on yksi hyvä keino on aluksi alkaa vaan lisäämään kaikkia hyviä=terveellisiä ruoka-aineita eri aterioilla. Ei ajattele,että mistään pitää luopua/ei saa enää koskaan syödä asiaa x, koska silloin juuri sitä alkaa himoitsemaan. Ja kun aikaa kuluu,ja uusiin maksuihin ja parempaan oloon tottuu,jää niitä NS huonompia ruoka-aineita itsestään vähemmälle.

Tsemppiä kovasti! Ja muista olla lempeä itsellesi! 💜 

Vierailija kirjoitti:

Sama ongelma. Ratkaisu on mielestäni se, ettet yritä muuttaa kaikkea kerralla. Keskity vaikka ensin syömään joka aamu todella täyttävä ja ravinteikas, proteiini- ja rasvapainotteinen aamupala. Se yksin jo varmasti vähentää himoja, tai vähintään lykkää seuraavaa nälkää. Kun aamiainen on toiminut jo pidemmän aikaa, aloita vaikka 30 min lenkki tiistaisin ja perjantaisin. Ja niin edelleen!

Täydennän vielä aiempaa viestinäni: tee yksi muutos ja suhtaudu siihen kuten se olisi todella ainoa muutos, joka sinun pitää tehdä. Silloin siihen on helpompi sitoutua, kun muun ajan voi toimia vapaasti.

Vierailija kirjoitti:

Ihmiset on aika yksilöllisiä aineenvaihdunnan, suolistobakteerien ja stressin siedon kanssa. 

Etsi ja kokeile, mikä on sinulle hyväksi. Se on usein se helpoin, toimivin ja yksinkertaisin. 

Jollekin tuhti aamupala on parasta, toiselle sen jättäminen välistä. Joku jättää kaikki hiilarit pois ja toinen laskee kalorit. 

Minä en laihdu laskemalla kaloreita olleenkaan niin hyvin kuin pudottamalla hiilarit kokonaan pois. Painoni myös pysyy pois. Joku toinen laskee kalorit ja punnitsee kaiken tarkkaan ja laihtuu ja voi parhaiten niin. 

Itse laihdutus on oikeastaan aika helppoa, mutta painon pitäminen ei todellakaan ole. Keho pyrkii koko ajan siihen painoon joka oli ennen laihtumista. Rasvasolut huutaa täytettä ja ylipainoisilla niitä rasvasoluja on määrällisesti paljon. Myös sillä laihtuneella ex- lihavalla. Ne solut ei katoa vaan tyhjenee. Odottaen täyttymistä.

Tämä mekanismi on syy siihen, miksi "kuurit" epäonnistuvat ja pysyvä elämäntapamuutos on ainoa keino pitää nuo solut tyhjinä. Se vaatii jatkuvaa työtä niitä biologisia viestejä vastaan, jotka yrittävät palauttaa kehon takaisin aiempaan maksimipainoon.

Tätä ”hoidetaan” ensisijaisesti monipuolisella ruokavaliolla, jossa on runsaasti kuituja, vähän kovaa rasvaa ja vähän runsaasti sokeria sisältäviä tuotteita.

Voi olla vaikeaa laihduttaa niin kauan, kun Mirtatzapin on käytössä. Se syötättää ja turvottaa. Voisiko lääkitystä lopettaa tai vaihtaa?

Keskustele lääkärin kanssa, olisiko laihdutuslääkkeen käyttäminen elämäntapamuutoksen tukena mahdollista. Sokeri oikeasti koukuttaa, ja siitä voi olla todella vaikeaa päästä eroon. Laihdutuslääkkeen avulla, suurella todennäköisyydellä, pystyisit varmaan vierottautumaan ensiksi sokerista ja sitten ottamaan terveellisempää ruokavaliota ja pienempiä annoskokoja osaksi arkea. Huom. elämäntapamuutokseen sinun pitää silti sitoutua; toisin kuin monet luulevat, laihdutuslääke ei ole mikään oikotie onneen, vaan se toimii muutoksen tukena ja apuna. 

Itselläni oli aikalailla samatilanne: lihoin unilääkkeen takia, ja lisäksi lääke sotki myös aineenvaihdunnan. Kaikesta liikunnastakin tuli vaikeaa, koska tietenkin liikkuminen ylipainoisena oli vaikeaa. Itselläni laihdutuslääke auttoi siinä, että ensinnäkin se lihominen saatiin kuriin, sitten paino alkoi laskea, ja opin syömään terveellisesti. Se lääke vierotti minut niin hyvin kaikesta sokerihössöstä ja roskaruoasta, että nykyäänkin, 3 vuotta lääkkeen lopettamisen jälkeen, ei tule niitä mielitekoja ja paino on pysynyt normilukemissa. 

Vierailija kirjoitti:

Itsekurista puhuminen voi olla harhaanjohtavaa. Suurin osa ihmisistä ei luota itsekuriin vaan kokee nämä hyödylliset tavat osaksi identiteettiään ja ne tulee melkein luonnostaan. Minusta henkilökohtaisesti se on aika vähäistä mitä itsekuri saa aikaan jos pitää tehdä jotain mitä vastaan sinun keho ja mieli oikeasti jarruttaa. Itsekuri toimii päivän tai kaksi. Sen jälkeen siitä saa korkeintaan pienen sytykkeen.

Olen samaa mieltä. Mikään määrä itsekuria ei riitä, jos rupeaa ruokavaliolle, joka on itselle vastenmielinen, vain siksi, että se on terveellinen ja/tai laihduttaa. 

Ap puhuukin jo elämäntapamuutoksesta, eli hänellä on oikea suunta. Se, että kääntää kaiken yhtäkkiä päälaelleen ja kuvittelee jatkavansa uusilla tottumuksilla lopun ikäänsä ei vaan useimmiten toimi. 

Paras tulos saavutetaan, kun ei lähdetä kieltolinjalle ollenkaan (paitsi jos on pakko terveydellisistä syistä jättää joku ruoka-aine kokonaan), vaan korvataan vain niitä epäterveellisiä osia terveellisemmillä niin, että silloin tällöin on lupa syödä pala höttöleipääkin. 

Valkoinen sokeri on ainut, joka ainakin minun oli pakko karsia ihan kokonaan joksikin aikaa, että pääsin sen koukusta ja sain sokerihöttömässäilykierteen poikki. Edelleen tykkään makeasta, mutta paljon mieluummin syön muilla aineksilla makeutettuja herkkuja (esim.hunajalla, banaanilla jne.) ja ne maistuvat minusta paljon paremmilta kuin sokerilla makeutetut. 

Sokerit ja viljat kerralla pois ja syöt joka päivä oikeaa ruokaa ja kasviksia niin paljon että olet ähkytäynnä. Aina kun tekee suklaata mieli tunget suuhun tomaattia tai porkkanaa. Vähitellen sokerinhimo helpottaa ja voit alkaa pienentämään annoksia. Kauppaan menet listan kanssa etkä katsokaan niitä hyllyjä joissa kiljuu sokerit ja viljat "osta minut ja kaverit molemmilta puolilta". Kauppaan menet syönnin jälkeen etkä nälkäisenä. Otat asenteen "minua et kroppa määrää" ja opetat sille mitä on hyvä ruoka. Anna kurinpalautus mieliteoille. Pidä pääsi ja selätä ruokahimot!

Jos olet tarkanmarkan ihminen, ala vertailemaan kilohintoja. Suklaa maksaa 20€/kg porkkana 1€/ kg. Mieti minkä määrän saat porkkanaa yhden suklaakilon hinnalla!! Kuinka monta päivää maha on täysi porkkanoilla verrattuna suklaaseen. Järkeile asiat itsellesi. Saat vielä rahaakin säästöön, etenkin kun et tarvitse diabeteslääkkeitä. Ne on ihan hvetin kalliita, jotkut niistä. Käytä sekin raha mieluummin hyvään ruokaan.

joko itsekuria on tai sitä ei ole, kaikki eivät onnistu

Niin kauan kuin syöt sitä mirtazapiinia niin ei mitään mahiksia muutokseen. Sen ymmärtävät kaikki ne jotka tuota ovat syöneet. Se herkku/ruoanhimo on jotain täysin käsittämätöntä, ja se on tuo lääke mikä sinut on sairastuttanut. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sama ongelma. Ratkaisu on mielestäni se, ettet yritä muuttaa kaikkea kerralla. Keskity vaikka ensin syömään joka aamu todella täyttävä ja ravinteikas, proteiini- ja rasvapainotteinen aamupala. Se yksin jo varmasti vähentää himoja, tai vähintään lykkää seuraavaa nälkää. Kun aamiainen on toiminut jo pidemmän aikaa, aloita vaikka 30 min lenkki tiistaisin ja perjantaisin. Ja niin edelleen!

Täydennän vielä aiempaa viestinäni: tee yksi muutos ja suhtaudu siihen kuten se olisi todella ainoa muutos, joka sinun pitää tehdä. Silloin siihen on helpompi sitoutua, kun muun ajan voi toimia vapaasti.

Minun kokemukseni on täysin päinvastainen. Yksi muutos kerrallaan antaa aina takaportin palata entiseen ruokavalioon ja on niin empaattinen ja ymmärtäväinen retkahduksille. Minulle toimi parhaiten kerrasta poikki ja märy seis! Nyt jo vuosi mennyt todella hyvin. Pitää saada omaan kalloon taottua tosiasia että et voi enää elää kuten ennen. Tunnusta tosiasiat ja sopeudu. Ei siihen kuole, päinvastoin elämä jatkuu useammalla vuodella ja voi nauttia hyvästä terveellisestä ruoasta huoletta.

Lopeta se lääke ja ala ostaa kaupasta tummaa leipää ja oikeaa ruokaa.

Vähän vastaavassa tilanteessa opettelen rakastamaan itseäni. Mikään "on pakko" ei koskaan toiminut, koska eihän sitä ole pakko. Ja se, että vain jatkaa itsensä tuhoamista, on merkki siitä, ettei rakasta itseään.

Herranjumala mitä tän maan lääkärit ihmisille tekee. Mirtazapiinia (tai ketipinoria) unettomuuteen ja tässäkin taas yksi lopputulos. Surettaa, vihastuttaa.

Melkein 70-vuotiaaksi piti elää, että sain syömisen hallintaan luullakseni pysyvästi. Suunnittelin syömiset sillä tavalla, että se noudattaa samaa kaavaa joka päivä ja kalorit on laskettu niin, että tilanne pysyy hallinnassa. Koska tarkoitus on vieläkin pudottaa muutama kilo, ruokaa ei kulu kovin paljon ja silti siitä olisi saatava kaikki tarpeellinen. Pari tuntia heräämisen jälkeen käyn kahvilassa ja syön esim. sämpylän tai täytetyn croissantin. Seuraavana tulee myöhemmin pääruoka, joka monesti on pelkkä keitto ilman mitään lisukkeita. Jos pääruoka on tuhdimpaa, annoskoko pitää olla melko pieni. Myöhemmin iltapäivällä appelsiini, omena ja yksi pala leipää noin tunnin tauoin. Leivän päällä puolikas juustoviipale ja leikkele sekä vuorotellen kalaa ja kananmunaa. Illalla vielä neljä kirsikkatomaattia ja neljä baby-porkkanaa. Yhteensä noin 1400 kcal. Mitään ylimääräistä ei jääkaapissa saa olla kuin harvoin, koska se siirtyy nopeasti suuhun. Sima ja pari tippaleipää eivät säästyneet vappuun asti.

https://www.hs.fi/hyvinvointi/art-2000006361489.html

Mulla paasto auttoi. Aluksi pätkäpaasto 20-11 syömättä, sitten aikaistin iltaa eli paasto 18-11. Unen laatu parani, energiatasot ovat nousseet, paino on tippunut, verensokeri parantunut… nykyään tuon päivittäisen pätkäpaaston lisäksi 2 kertaa 36h paasto kuussa.