Lue keskustelun säännöt.
Onko kumppanin musamaulla väliä?
Kommentit (391)
Mun vanhemmat tappeli aina musiikin maustaan, kumpi saa kuunnella milloin ja mitä. Kännipäissään ne riidat olivat hyvinkin fyysisiä.
Lapsena päätin, että tulevan kumppanin kanssa pitää olla jotain yhteistä sen suhteen ja laaja hyväksyntä ja kiinnostus musan suhteen.
Muutama kymmenvuotta ollaan nyt oltu ja meillä on eri suuntimat, mutta mielenkiinnolla kuuntelemme toistemme lempikappaleita ja uutta musaa. Etenkin mieheni. Hän on harrastelijamuusikko hyvinkin marginaalissa genressä ja kuuntelee todella laajalla skaalalla... koska aina voi löytyä jotain koukkuja ja juttuja omaankin musaan. Ei saa millekään sanoa suoraan ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En voi sietää EDM:ää, suomipoppia ja suomiräppiä. Jos puoliso kuuntelisi näitä niin ei ehkä olisi puolisoni. Kuuntelen itse nykyään enemmän poppia, mutta Black Sabbath, Iron Maiden, Dire Straits, Bad Company yms. käy kun kasvoin kuunnellen rockia. Puoliso on siis enemmän rock-osaston miehiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä mitään tyhmempää kuin valita kumppani musamaun perusteella.
Olisitko valmis asumaan kanssani ja kuuntelemaan mun suosikkimusiikkia lähes koko sen ajan mitä ollaan kotona (ei, en käytä kuulokkeita) Olisitko myös valmis kuuntelemaan kuinka intohimoisesti minä puhun ja analysoin lempimusiikkiani? Entä se, että mun musiikin intohimo ulottuu myös siihen, että tuun maksamaan joka vuosi useita tonneja festareista ja konserteista, joissa on bändejä ja artisteja, joista sinä et ole tippaakaan kiinnostunut ja myös matkustamaan ulkomaille esim Burning Man -festareille?
En sietäisi sinua vaikka olisi sama musiikkimaku.
Niin tämähän se oli juuri pointtini, että tarvitsen kumppanikseni sellaisen, joka ajattelee samalla lailla kuin minä ja joka olisi aivan yhtä innoissaan yllämainituista asioista.
Tuossa ei ole enää kyse musiikkimausta vaan miten sitä kuuntelee.
Yhtä tärkeää tämäkin. Jos toinen haluaa vaikka käydä kumppanin kanssa tiuhaan tahtiin keikoilla ja että kotona soitetaan instrumentteja ja tanssitaan musiikin tahtiin niin eihän siitä oikein mitään tule jos toisen mielestä tämmöinen on vastenmielistä.
Mulle ei olisi mitään väliä. Musiikki on mulle aika evvk, taustameteliä. Siksi en enää edes autossa kuuntele mitään, nautin hiljaisuudesta. Ja siksipä en haluaisi puolisokseni ihmistä jolle musiikki on joku henki ja elämä, eli genrellä ei olisi väliä vaan siinä miten suhtautuu musiikkiin. En halua elää melusaasteen keskellä varsinkaan kotonani.
Puolisoni tykkää kuunnella koko ajan musiikkia, ei vain jotenkin osaa olla ilman, mutta tämä sopii koska meillä on siihen tilaa eikä hän ikinä luukuta mitään ns. täysillä. Yleensä ajetaan omilla autoilla omille menoille, mutta jos olen hänen kyydisssään, radio on suht hiljaisella taustalla. Minun kyydissäni radio on kiinni. Molemmille ok järjestelyt.
N41
Vierailija kirjoitti:
Ei mulle.
Itse ärsyynnyn musiikista, koska meteliä on maailmassa mielestäni ihan liikaa, eli en kuuntele. Itseasiassa en edes tiedä, kuunteletko puolisoni paljoa musiikkia tai mikä on hänen suosikkiartistinsa? Ei ole tullut puheeksi näin tuoreessa (vuodesta 2000) suhteessa.
Huh, mun mielestä olisi aivan kauheaa, jos kumppani ei tietäisi suosikkiartistiani. Tuntuisi, että hän ei silloin tuntisi minua lainkaan. Meillä on tosin miehen kanssa sama musiikkimaku, ja käydään yhdessä aina konserteissa ja muissa musiikkitapahtumissa. Ainakin pari kertaa kuussa meillä on jokin yhteinen musiikkijuttu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos kuuntelis heviä tai jotain muuta älytöntä rääkymistä, niin eron ottaisin.
Kyllä mä tykkäisin, että kumppanilla on saman suuntainen musan maku. Tällä hetkellä ei ole kumppania.
Läheinen ystävä ei kuuntelee musiikkia ollenkaan. Se on outoa. Hän kyllä lähtee uteliaana monelle keikalle, mutta aina väsyy kesken ja lähtee pois. Liikaa virikkeitä.. Hänen kanssaan ei voi keskustellakaan mistään biisistä tai musaohjelmasta, kun ei seuraa ollenkaan.
Sitten toinen läheinen kaveri on hyvinkin genretietoinen, kaikki nykymusa on p*skaa. Raskasta seuraa, kun musasta tulee kyse.
Itse taas pyrin olemaan kaikelle avoin. Omat suosikit ovat rockia ja tämän päivän bilemusaa, mutta pystyn kuuntelemaan jazzia ja klassistakin - jopa konsertissa käymään.
Jospa kumppanista saisi kivan reissukaverin keikoille ja konsertteihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä mä tykkäisin, että kumppanilla on saman suuntainen musan maku. Tällä hetkellä ei ole kumppania.
Läheinen ystävä ei kuuntelee musiikkia ollenkaan. Se on outoa. Hän kyllä lähtee uteliaana monelle keikalle, mutta aina väsyy kesken ja lähtee pois. Liikaa virikkeitä.. Hänen kanssaan ei voi keskustellakaan mistään biisistä tai musaohjelmasta, kun ei seuraa ollenkaan.
Sitten toinen läheinen kaveri on hyvinkin genretietoinen, kaikki nykymusa on p*skaa. Raskasta seuraa, kun musasta tulee kyse.
Itse taas pyrin olemaan kaikelle avoin. Omat suosikit ovat rockia ja tämän päivän bilemusaa, mutta pystyn kuuntelemaan jazzia ja klassistakin - jopa konsertissa käymään.
Jospa kumppanista saisi kivan reissukaverin keikoille ja konsertteihin.
Tykkään musiikista, mutta en kyllä jaksaisi siitä tai biiseistä keskustella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan sama millainen musiikkimaku kumppanilla on, kunhan ei pakkokuuhteluta sitä minulla. Maailma on täynnä jatkuvaa taustahälyä ja kaikenmaailman radio/ tv pölötystä. Itse harrastan musiikin kuuntelun sijaan hiljaisuutta, enkä edes harkitsisi kumppania, joka ei halua/ kykene olemaan hiljaisuudessa.
Noin sata muuta asiaa on tärkeämpiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei vaikuta kumppanin musiikkimaku pätkän vertaa. Oma makuni on niin marginaalista, että on joutunut töissä, kauppakeskuksissa, soittotunneilla, kaveriporukassa jne. tottumaan kaikkeen muuhun, joten kumppanin musamaku menee siinä sivussa. Mieleistä musiikkia voi kuunnella kotona tai napeista.
Avant garde black jazz techno babyshark-rap?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tosi tärkeää. Ja aika lailla samat perustelut kuin edellä, en halua kotona ja autossa kuunnella mitää karseaa musaa ja elämä on tosi helppoa, kun maku on sama tässäkin asiassa.
Kuulokkeet on tuota varten. Meillä ihan eri musiikkimaku.
Mä en halua kuunnella kuullokkeiden kanssa vaan nauttia siitä musiikista kumppanin kanssa. Välillä vaikka laulaa ja tanssia yhdessä mukana. Mennä keikoille.
Nautin musiikista yksin kotona. Käytän kuulokkeita, kun puoliso kotona. Käyn keikoilla ulkomailla ystävien kanssa. Meitä on neljä, jotka kiertelee tiettyjä keikkoja. Puoliso oli kerran mukana, mutta hän tapasi vanha ystävänsä siinä kaupungissa. Hän yöpyi ystävänsä luona ja me muut hotellissa.
Eri ihmiset haluavat suhteelta eri asioita, ja minulle on erityisen tärkeää, että kumppani haluaa olla mukana tekemässä niitä asioita, jotka ovat mulle äärimmäisen tärkeitä. Musiikki ja keikat ovat mulle iso osa elämää, ja nautin siitä, että voin jakaa ne hetket juuri sen rakkaimman ihmisen kanssa ja tehdä yhteisiä muistoja. Jos häntä ei kiinnosta samat asiat niin koen, että hän ei edes pysty ymmärtämään sitä millainen ihminen olen ja että emme ole samalla aallonpituudella. Joku tuossa ketjussa puhui aiemmin identiteetistä ja mun kohdalla se on juurikin tämä, että se kuuntelemani musiikki on ikään kuin olennainen osa minua itseäni eikä vain jotain mitä teen ajankuluksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei vaikuta kumppanin musiikkimaku pätkän vertaa. Oma makuni on niin marginaalista, että on joutunut töissä, kauppakeskuksissa, soittotunneilla, kaveriporukassa jne. tottumaan kaikkeen muuhun, joten kumppanin musamaku menee siinä sivussa. Mieleistä musiikkia voi kuunnella kotona tai napeista.
Avant garde black jazz techno babyshark-rap?
Avant garde drone metal black jazz techno acid house ukrainian folk babyshark-rap.
Vierailija kirjoitti:
Ainoastaan ei-musikaalisille ihmiselle ja sellaisille, jotka kuuntelee lähinnä jotain listahittejä ei ole väliä. Kukaan, joka aidosti harrastaa musiikkia ei ota kumppanikseen sellaista, joka suhtautuu musiikkimakuusi yhdentekevänä.
Miksi ihmeessä ei-musikaaliselle asialla ei olisi väliä? Luuletko, että sellaiselle ihmiselle esim. klassinen ja hevi kuulostaa ihan samalta? Ei todellakaan kuulosta. Jokaisella kuulevalla voi olla oma musiikkimaku, vaikkei huomaisi joka soinnusta, meneekö soitto nuottien mukaan vai ei.
Ei väliä. Soitan pianoa kuulokkeilla ja käyn laulutunneilla. Puoliso ei välitä musiikista yhtään.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä mä tykkäisin, että kumppanilla on saman suuntainen musan maku. Tällä hetkellä ei ole kumppania.
Läheinen ystävä ei kuuntelee musiikkia ollenkaan. Se on outoa. Hän kyllä lähtee uteliaana monelle keikalle, mutta aina väsyy kesken ja lähtee pois. Liikaa virikkeitä.. Hänen kanssaan ei voi keskustellakaan mistään biisistä tai musaohjelmasta, kun ei seuraa ollenkaan.
Sitten toinen läheinen kaveri on hyvinkin genretietoinen, kaikki nykymusa on p*skaa. Raskasta seuraa, kun musasta tulee kyse.
Itse taas pyrin olemaan kaikelle avoin. Omat suosikit ovat rockia ja tämän päivän bilemusaa, mutta pystyn kuuntelemaan jazzia ja klassistakin - jopa konsertissa käymään.
Jospa kumppanista saisi kivan reissukaverin keikoille ja konsertteihin.
Jazz ja klassinen? Minä voisin lähteä.
Vierailija kirjoitti:
Ei väliä. Soitan pianoa kuulokkeilla ja käyn laulutunneilla. Puoliso ei välitä musiikista yhtään.
Surullista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei väliä. Soitan pianoa kuulokkeilla ja käyn laulutunneilla. Puoliso ei välitä musiikista yhtään.
Surullista.
Minkä takia surullista? Ei minua haittaa ettei ole kiinnostunut musiikista.
Ei mulle.
Itse ärsyynnyn musiikista, koska meteliä on maailmassa mielestäni ihan liikaa, eli en kuuntele. Itseasiassa en edes tiedä, kuunteletko puolisoni paljoa musiikkia tai mikä on hänen suosikkiartistinsa? Ei ole tullut puheeksi näin tuoreessa (vuodesta 2000) suhteessa.