Onko kumppanin musamaulla väliä?

Mitä menevämpää musiikkia sitä nopeampi ryyppytahti ravintelissa.

Yleensä sairaaloidenkin leikkaussaleissa soi rauhallinen klassinen musiikki mutta kun kattoo suomalaisten terveydentilaa niin taitaa tätänykyä olla hevimusiikkia.

...Ja seuraava potilas

Ei. Suvulla, kulttuurilla, älykkyydellä, luonteella, ulkonäöllä on. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tiedä mitään tyhmempää kuin valita kumppani musamaun perusteella.

Olisitko valmis asumaan kanssani ja kuuntelemaan mun suosikkimusiikkia lähes koko sen ajan mitä ollaan kotona (ei, en käytä kuulokkeita) Olisitko myös valmis kuuntelemaan kuinka intohimoisesti minä puhun ja analysoin lempimusiikkiani? Entä se, että mun musiikin intohimo ulottuu myös siihen, että tuun maksamaan joka vuosi useita tonneja festareista ja konserteista, joissa on bändejä ja artisteja, joista sinä et ole tippaakaan kiinnostunut ja myös matkustamaan ulkomaille esim Burning Man -festareille? 

En sietäisi sinua vaikka olisi sama musiikkimaku. 

Vierailija kirjoitti:

Ei mitään merkitystä. Melkein kaikilla ollut täysin eri kuin mulla.

Ja ero tullut kaikista😆

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuunneltu Musiikki kuvastaa ihmisen persoonaa: joko sitä millainen hän on, tai millaisia traumoja kantaa, tai millainen on ihanteensa. Itse kuuntelen mielijohteesta ja fiiliksen mukaan laidasta laitaan. 

Myös oopperaa? Yleensä ihmiset, jotka sanovat olevansa kaikkiruokaisia, eivät nimenomaan juurikaan kuuntele oopperoita.

Kyllä, saattaa mennä oopperaakin. Ei tosin koko ooppera, vaan jokin osuus tai aaria. En kuuntele muitakaan artisteja kuin kappale kerrallaan. 

On. En missään nimessä kuuntele paskaräppiä kotona missään muodossa, ja hevimetallityypit on aina niin henkeen ja vereen sitä hommaa että tulisi ongelmia kun joka örinäkeikalle pitäisi olla menossa.

Myöskään ne genret missä sitten matkitaan idoleita ja eletään sitä elämäntyyliä, ei kiitos.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole väliä. Minulla on omat suosikkini, mutta olen silti kaikkiruokainen musiikin suhteen ja kuuntelen laidasta laitaan erilaista musiikkia.

Vaikutat aikuiselta. 

Minusta joissakin aiemmissa kommenteissa esiin tuotu kiihkeä asenne johonkin tiettyyn yhteen musiikkigenreen kertoo jonkinlaisesta oman identiteetin hakemisesta. Toki on ymmärrettävää, että jos jonkin tietyn tyylinen musiikki todella on tärkeä osa elämää, niin silloin on tärkeää, että kumppanillakin se on se sama tyyli. Mutta pidän tuollaista asennoitumista silti enemmän teinivaiheeseen kuuluvana, ellei kyseessä ole muusikko, jolle juuri jokin tietynlainen musiikki on työ ja elämäntehtävä. 

Mutta miksi musiikki ei saisi olla osa identiteettiä? Eihän se ole sen kummempaa kuin vaikka se, että joku kokee olevansa innokas koiraharrastaja tai intohimoinen urheilija. Jos musiikki on tärkeä osa sitä, mistä nauttii ja mitä arvostaa, niin miksei se voisi olla osa identiteettiä ja miksi olisi väärin haluta kumppani, joka jakaa saman intohimon? Itsellä musiikkihimo ulottuu sen verran pitkälle, ette teen myös itse musiikkia ja kyllä minulle on ainakin todella tärkeää, että kumppani ymmärtää tämän maailman, mistä intohimoni kumpuaa ja on itsekin kiinnostunut siitä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei mitään merkitystä. Melkein kaikilla ollut täysin eri kuin mulla.

Ja ero tullut kaikista😆

No ei ole tästä nykyisestä. Jo yli 10 vuotta naimisissa. Täysin eri musiikkimaku.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tiedä mitään tyhmempää kuin valita kumppani musamaun perusteella.

Olisitko valmis asumaan kanssani ja kuuntelemaan mun suosikkimusiikkia lähes koko sen ajan mitä ollaan kotona (ei, en käytä kuulokkeita) Olisitko myös valmis kuuntelemaan kuinka intohimoisesti minä puhun ja analysoin lempimusiikkiani? Entä se, että mun musiikin intohimo ulottuu myös siihen, että tuun maksamaan joka vuosi useita tonneja festareista ja konserteista, joissa on bändejä ja artisteja, joista sinä et ole tippaakaan kiinnostunut ja myös matkustamaan ulkomaille esim Burning Man -festareille? 

En sietäisi sinua vaikka olisi sama musiikkimaku. 

Niin tämähän se oli juuri pointtini, että tarvitsen kumppanikseni sellaisen, joka ajattelee samalla lailla kuin minä ja joka olisi aivan yhtä innoissaan yllämainituista asioista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tosi tärkeää. Ja aika lailla samat perustelut kuin edellä, en halua kotona ja autossa kuunnella mitää karseaa musaa ja elämä on tosi helppoa, kun maku on sama tässäkin asiassa.

Kuulokkeet on tuota varten. Meillä ihan eri musiikkimaku.

Mä en halua kuunnella kuullokkeiden kanssa vaan nauttia siitä musiikista kumppanin kanssa. Välillä vaikka laulaa ja tanssia yhdessä mukana. Mennä keikoille.

Nautin musiikista yksin kotona. Käytän kuulokkeita, kun puoliso kotona. Käyn keikoilla ulkomailla ystävien kanssa. Meitä on neljä, jotka kiertelee tiettyjä keikkoja. Puoliso oli kerran mukana, mutta hän tapasi vanha  ystävänsä siinä kaupungissa. Hän yöpyi ystävänsä luona ja me muut hotellissa.

Vierailija kirjoitti:

On. En missään nimessä kuuntele paskaräppiä kotona missään muodossa, ja hevimetallityypit on aina niin henkeen ja vereen sitä hommaa että tulisi ongelmia kun joka örinäkeikalle pitäisi olla menossa.

Myöskään ne genret missä sitten matkitaan idoleita ja eletään sitä elämäntyyliä, ei kiitos.

Ei aina. Oon hevimetallityyppi, mutta en koskaan käy keikoilla, koska olen meluherkkä ja arvostan kuuloani. Kuuntelen vain kuulokkeilla sopivalla äänenvoimakkuudella.

Kunhan ei terrorisoi räpillä tai Tuiskun eunukkipiipityksellä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tiedä mitään tyhmempää kuin valita kumppani musamaun perusteella.

Olisitko valmis asumaan kanssani ja kuuntelemaan mun suosikkimusiikkia lähes koko sen ajan mitä ollaan kotona (ei, en käytä kuulokkeita) Olisitko myös valmis kuuntelemaan kuinka intohimoisesti minä puhun ja analysoin lempimusiikkiani? Entä se, että mun musiikin intohimo ulottuu myös siihen, että tuun maksamaan joka vuosi useita tonneja festareista ja konserteista, joissa on bändejä ja artisteja, joista sinä et ole tippaakaan kiinnostunut ja myös matkustamaan ulkomaille esim Burning Man -festareille? 

En sietäisi sinua vaikka olisi sama musiikkimaku. 

Niin tämähän se oli juuri pointtini, että tarvitsen kumppanikseni sellaisen, joka ajattelee samalla lailla kuin minä ja joka olisi aivan yhtä innoissaan yllämainituista asioista.

Tuossa ei ole enää kyse musiikkimausta vaan miten sitä kuuntelee. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole väliä. Minulla on omat suosikkini, mutta olen silti kaikkiruokainen musiikin suhteen ja kuuntelen laidasta laitaan erilaista musiikkia.

Vaikutat aikuiselta. 

Minusta joissakin aiemmissa kommenteissa esiin tuotu kiihkeä asenne johonkin tiettyyn yhteen musiikkigenreen kertoo jonkinlaisesta oman identiteetin hakemisesta. Toki on ymmärrettävää, että jos jonkin tietyn tyylinen musiikki todella on tärkeä osa elämää, niin silloin on tärkeää, että kumppanillakin se on se sama tyyli. Mutta pidän tuollaista asennoitumista silti enemmän teinivaiheeseen kuuluvana, ellei kyseessä ole muusikko, jolle juuri jokin tietynlainen musiikki on työ ja elämäntehtävä. 

Mutta miksi musiikki ei saisi olla osa identiteettiä? Eihän se ole sen kummempaa kuin vaikka se, että joku kokee olevansa innokas koiraharrastaja tai intohimoinen urheilija. Jos musiikki on tärkeä osa sitä, mistä nauttii ja mitä arvostaa, niin miksei se voisi olla osa identiteettiä ja miksi olisi väärin haluta kumppani, joka jakaa saman intohimon? Itsellä musiikkihimo ulottuu sen verran pitkälle, ette teen myös itse musiikkia ja kyllä minulle on ainakin todella tärkeää, että kumppani ymmärtää tämän maailman, mistä intohimoni kumpuaa ja on itsekin kiinnostunut siitä. 

Sivusta kommennttina, että itselläni on useita intohimoja, jotka väistämättä näkyvät kotonani ja ajankäyttönäni. En löytäisi koskaan sellaista miestä, joka jakaa samat intohimot tai ymmärtäisi kaikkea sitä, mitä teen ja miksi teen. Seurustelen miehen kanssa, joka ei harrasta mitään samaa, mutta joka suhtautuu leppoisasti intohimoihini, kuten minä myös hänen ja hänen musiikkimakuunsa.

Itselle musiikkiharrastus on todella tärkeää ja olisi hyvin ikävää, jos (mahdollinen) kumppani arvostelisi tai vähättelisi asiaa.

Vierailija kirjoitti:

Musamakuha  voi useastikkin muuttua vuosien varrella . Löytääkin jotain uusia artisteja joista alkaa tykkään. Genret vaihdella

Uusia lemppari-artisteja tulee koko ajan lisää, ja mielestäni on äärimmäisen hyvä, että musiikkimaku laajenee artistien ja genrejen suhteen eikä ihminen jämähdä yhteen ja samaan. Mutta yleensä ne uudet genret ovat kuitenkin suurinpiirtein samankaltaisia kuin ne alkuperäiset genret. Esimerkiksi räpin kuuntelija saattaa innostua kuuntelemaan jotain muuta urbaania musiikkia, mutta harvemmin kuitenkaan käy niin, että räpin kuuntelija alkaisi kuuntelemaan vaikkapa suomi-iskelmää tai oopperaa.

Kuulostat todella rasittavalta ihmiseltä

Miehen kanssa on ihan eri musiikkimaku. Ei haittaa. Ilman kuulokkeita ei kuunnella toisen ollessa kotona.

Vierailija kirjoitti:

Kuulostat todella rasittavalta ihmiseltä

Kuule sinä et täällä ala kukkoilemaan. Kyllä asia on näin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole väliä. Minulla on omat suosikkini, mutta olen silti kaikkiruokainen musiikin suhteen ja kuuntelen laidasta laitaan erilaista musiikkia.

Vaikutat aikuiselta. 

Minusta joissakin aiemmissa kommenteissa esiin tuotu kiihkeä asenne johonkin tiettyyn yhteen musiikkigenreen kertoo jonkinlaisesta oman identiteetin hakemisesta. Toki on ymmärrettävää, että jos jonkin tietyn tyylinen musiikki todella on tärkeä osa elämää, niin silloin on tärkeää, että kumppanillakin se on se sama tyyli. Mutta pidän tuollaista asennoitumista silti enemmän teinivaiheeseen kuuluvana, ellei kyseessä ole muusikko, jolle juuri jokin tietynlainen musiikki on työ ja elämäntehtävä. 

Mutta miksi musiikki ei saisi olla osa identiteettiä? Eihän se ole sen kummempaa kuin vaikka se, että joku kokee olevansa innokas koiraharrastaja tai intohimoinen urheilija. Jos musiikki on tärkeä osa sitä, mistä nauttii ja mitä arvostaa, niin miksei se voisi olla osa identiteettiä ja miksi olisi väärin haluta kumppani, joka jakaa saman intohimon? Itsellä musiikkihimo ulottuu sen verran pitkälle, ette teen myös itse musiikkia ja kyllä minulle on ainakin todella tärkeää, että kumppani ymmärtää tämän maailman, mistä intohimoni kumpuaa ja on itsekin kiinnostunut siitä. 

Sivusta kommennttina, että itselläni on useita intohimoja, jotka väistämättä näkyvät kotonani ja ajankäyttönäni. En löytäisi koskaan sellaista miestä, joka jakaa samat intohimot tai ymmärtäisi kaikkea sitä, mitä teen ja miksi teen. Seurustelen miehen kanssa, joka ei harrasta mitään samaa, mutta joka suhtautuu leppoisasti intohimoihini, kuten minä myös hänen ja hänen musiikkimakuunsa.

Musiikki on mun kaikista suurin intohimo ja lähes koko elämäni pyörii sen ympärillä, joten mulle on kyllä ehdottoman tärkeää, että mies kuuntelee samankaltaista musiikkia.