Onko kumppanin musamaulla väliä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ainoastaan ei-musikaalisille ihmiselle ja sellaisille, jotka kuuntelee lähinnä jotain listahittejä ei ole väliä. Kukaan, joka aidosti harrastaa musiikkia ei ota kumppanikseen sellaista, joka suhtautuu musiikkimakuusi yhdentekevänä.

Älä nyt viitsi :D Aikuinen ihminen osaa tehdä kompromisseja, ja musiikki on aika mitätön juttu, jos kumppani on muuten hieno ihminen. Minä kuuntelen omaa musaani kuulokkeilla ja kumppani omaansa. Ei ole vaikeaa ja voi vielä kumpikin säätää voluumin mieleisekseen. Maailmassa on 1000 kertaa tärkeämpiäkin asioita pohdittavana.

Ajattelet aika yksipuolisesti ja oletat, että oma tapasi suhtautua musiikkiin on jotenkin se “oikea” tai yleispätevä malli, jonka mukaan muidenkin pitäisi elää ja arvottaa asioita. Todellisuudessa ihmisillä on täysin erilaisia arvoja ja intohimoja, ja se mikä sinulle on merkityksetöntä, voi olla jollekin toiselle todella tärkeää. En näe syytä tehdä kompromisseja minulle aidosti tärkeistä asioista, kun voin valita kumppanin, jonka kanssa nämä asiat kohtaavat luonnostaan ja joka jakaa saman intohimon musiikkiin.

On. En voi sietää mitään animevinkumista tai örinäheviä ja moni "gettomättö" eli gangstarappikin on hirveää. Eli jos mies haluaa tuollaista kuunnella, hänen täytyy käyttää kuulokkeita. Mutten kyllä siedä sitäkään, jos ei voi olla kuuntelematta musiikiia vaan olisi koko ajan luurit päässä ja mitään ei saisi elämässä aikaan kun paskoo ja lihoo vain sohvalla sitä paskamusaansa kuunnellen. 

Vierailija kirjoitti:

No, on. Ei voisi kuvitella, että olisin henkilön kanssa joka kuuntelisi vain jotain iskelmää, räppiä tai jotain dj-diskopaskaa.

Nooooh, senhän näkee sitten, jos joku oikeasti kolahtaa.

Vierailija kirjoitti:

On väliä. Räpistä pitävää on kelpuuttaisi puolisoksi. Räpin kuuntelu kertoo yleensä alhaisesta koulutustaustasta. 

Pikemminkin alhaisesta älykkyydestä kertoo se, että tekee yleistyksiä. Barack Obama kuuntelee rap-musiikkia ja on valmistunut Harvardin oikeustieteellisestä tiedekunnasta. 

Miksi olisi? Ei sitä musiikkia ole pakko kuunnella toisen läsnäollessa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varmaan teini-iässä on? 

Miksei aikuisena?

Jep, aktiivisemmille musiikin harrastajille kyse on elinikäisestä harrastuksesta, joka kattaa vähintäänkin useamman vuosikymmenen musiikkia ja erilaisia artisteja. Olisi outoa pitää vain siitä musiikista, joka on ollut suosittua kun itse on ollut noin 15-25 -vuotias. Esimerkiksi The Rolling Stones on ollut toiminnassa koko minun tähänastisen eliniän. Monelle musiikki on myös sekä kuuntelu- että keräilyharrastus tarkoittaen laajoja CD- ja LP-kokoelmia ja DVD-levyjä. 

Toki. Jos toinen haluaa tansseihin perinteisen: tango, faksi tai valssin pyörteisiin ja toinen Sinfoniakonserttiin, niin yhteiselo hajottaa.

Eipä oikeastaan ole. Olen yhteisten 27 vuoden aikana huomannut, että kummankin musiikkimaku on muuttunut. Kuuntelin nuorena esim. Nirvanaa. Se oli jotain uutta. Olin ollut Madonna-fani ja sitten tuli yhtäkkiä raskaampi rock. Madonna sai kyllä jäädä kokonaan. Mieheni kuunteli poppia. Kun lapset olivat pieniä, kotona raikui lastenlaulut, ei oikeastaan kummankaan lempimusiikkia ikinä. Olen itse tykästynyt vasta yli 30-vuotiaana jazziin. En nuorempana ymmärtänyt sitä. Toisaalta nyt pian 50 vuotta täyttävänä kuuntelen aika usein klassista. Toki Vivaödi tai Beethoven, Grieg ja Bach ovat olleet minulle tuttuja jo teininä, kun opiskelin pianon soittoa, mutta ei niihin syntynyt tunnesidettä. Nyt ne tuntuu jossain, herättää mielikuvia ja tunteita. Mieheni ei pidä klassisesta, joten kuuntelen sitä eniten autossa, pitkät työmatkat. Miehelläni on myös muuttunut musiikkimaku vuosien myötä. Olisiko jotenkin keski-ikäistynyt. Ainakaan ei kuuntele enää nuorisopoppia.

Vierailija kirjoitti:

Moni sanoo, että ei ole, mutta mun mielestä nämä ihmiset eivät ymmärrä, että joillekin musiikki ei ole vain satunnaista kuuntelua, vaan sitä kuunnellaan lähestulkoon koko ajan ja sitä käydään myös usein katsomassa livenä. 

Ei meillä ole 27 vuoteen ollut ongelmaa siinä, jos haluaa käydä katsomassa jotain livenä. Jestas sentään, kun lapset olivat pieniä, sehän oli pelkästään hyvä irtiotto. Jos kävi joskus jossain katsomassa live-keikkaa ilman puolisoa ja lapsia. Minä käyn jazz-klubeilla useamman kerran vuodessa, parin ystävän kanssa ja tarvittaessa vaikka yksin. Ei musiikin kuuntelun tarvitse olla mikään yhteinen harrastus. Ja jos toinen on joskus kuunnellut vaikka New kids ln the blockia, niin ei se nyt viisikymppisenä enää sitä kuuntele.

Vierailija kirjoitti:

Toki. Jos toinen haluaa tansseihin perinteisen: tango, faksi tai valssin pyörteisiin ja toinen Sinfoniakonserttiin, niin yhteiselo hajottaa.

Jep. Ja jos tällainen n. 50 v, haluaa niihin tansseihin, niin se on outo. Ei millään tavalla normaalia ainakaan kaupungissa. Ottaisin jalat alleni välittömästi.

Ei maulla ole väliä, mutta sillä on, jos toinen haluaa luukuttaa musiikkia koko ajan. Itse en kuuntele musiikkia oikeastaan ikinä ja ollenkaan, joten olisi ärsyttävää joutua kotona kuuntelemaan musiikkia jatkuvasti, oli genre sitten mikä hyvänsä. Autoa ajaessakin kuuntelen aina äänikirjaa, en edes radiota ja sieltä kuuluvia biisejä. Klassisen musiikin konserteissa tai oopperassa käyn satunnaisesti, mutta mitkään festarit eivät ole minun juttuni (siis muutenkaan kuin musiikin kannalta), mutta niillehän nyt ei ole tarvetta mennä yhdessä muutenkaan. 

Vierailija kirjoitti:

Ei maulla ole väliä, mutta sillä on, jos toinen haluaa luukuttaa musiikkia koko ajan. Itse en kuuntele musiikkia oikeastaan ikinä ja ollenkaan, joten olisi ärsyttävää joutua kotona kuuntelemaan musiikkia jatkuvasti, oli genre sitten mikä hyvänsä. Autoa ajaessakin kuuntelen aina äänikirjaa, en edes radiota ja sieltä kuuluvia biisejä. Klassisen musiikin konserteissa tai oopperassa käyn satunnaisesti, mutta mitkään festarit eivät ole minun juttuni (siis muutenkaan kuin musiikin kannalta), mutta niillehän nyt ei ole tarvetta mennä yhdessä muutenkaan. 

Mä nimenomaan haluan mennä festareille kumppanin kanssa ja jakaa nämä itselle tärkeät jutut sen rakkaan kanssa, joten siksi on tärkeää, että hän nauttii näistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Moni sanoo, että ei ole, mutta mun mielestä nämä ihmiset eivät ymmärrä, että joillekin musiikki ei ole vain satunnaista kuuntelua, vaan sitä kuunnellaan lähestulkoon koko ajan ja sitä käydään myös usein katsomassa livenä. 

Ei meillä ole 27 vuoteen ollut ongelmaa siinä, jos haluaa käydä katsomassa jotain livenä. Jestas sentään, kun lapset olivat pieniä, sehän oli pelkästään hyvä irtiotto. Jos kävi joskus jossain katsomassa live-keikkaa ilman puolisoa ja lapsia. Minä käyn jazz-klubeilla useamman kerran vuodessa, parin ystävän kanssa ja tarvittaessa vaikka yksin. Ei musiikin kuuntelun tarvitse olla mikään yhteinen harrastus. Ja jos toinen on joskus kuunnellut vaikka New kids ln the blockia, niin ei se nyt viisikymppisenä enää sitä kuuntele.

Minä kuuntelin Black Sabbathia jo ala-asteella ja kuuntelen edelleen. Toki joukkoon mahtuu muutakin metallia. Mies saman henkinen ja lapset myös. N55

"Älä nyt viitsi :D Aikuinen ihminen osaa tehdä kompromisseja, ja musiikki on aika mitätön juttu, jos kumppani on muuten hieno ihminen. Minä kuuntelen omaa musaani kuulokkeilla ja kumppani omaansa. Ei ole vaikeaa ja voi vielä kumpikin säätää voluumin mieleisekseen. Maailmassa on 1000 kertaa tärkeämpiäkin asioita pohdittavana."

Sinulle on muita 1000 kertaa tärkeämpiä asioita pohdittavana, nyt et ota ollenkaan huomioon, että jollekin toiselle se musiikki saattaa olla paljon suurempi osa elämää ja se kokemus halutaan nimenomaan jakaa kumppanin kanssa sen sijaan, että kuunnellaan musiikkia omissa oloissa.

Ei oikeastaan, ollaan neljännesvuosisata oltu yhdessä enkä tiedä hänen musiikkimaustaan muuta kuin tyyliin Cheek oli kova sana 10v sitten. Festareilla ollaan joskus käyty, mutta ei sinnekään mennä erityisesti artistien perässä vaan yleisen tunnelman. Ehkä se kuvastaa, kuinka pientä osaa musiikki näyttelee meidän arjessa. M43

Tämä ketju on esimerkki siitä miten lapset ovat pesiytyneet Vauva-palstalle ja tästä syytä olisi hyvä saada tänne ikäraja ja kirjautumispakko.

Vierailija kirjoitti:

Tämä ketju on esimerkki siitä miten lapset ovat pesiytyneet Vauva-palstalle ja tästä syytä olisi hyvä saada tänne ikäraja ja kirjautumispakko.

Teineillehän se musiikki on kyllä järjenkäyttöäkin tärkeämpää mutta Vauvan sivuille tämä lapsellinen keskustele ei kuulu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

YouTubeen Kanye West ja Bohemian Rhapsody. Eiköhän siitä aukene räppäreiden osaamistaso melko kattavasti.

Kummatkin loistavia omalla tavallaan. Kanye Westiä pidetään yhtenä aikamme merkittävimmistä artisteista, koska hän yhdistelee luovasti erilaisia sampleja ja musiikkityylejä, luo monikerroksisia lyriikoita ja on ollut keskeinen hahmo modernin hiphopin kehityksessä. Hän kokeilee rohkeasti genrejen yhdistelyä esim. Yeezus-albumi yhdistää industrial ja elektronista soundia rapin kanssa. Lisäksi hänen albuminsa ovat usein konseptuaalisia eikä mitään satunnaisesti yhteeheitettyjä biisejä.

Kannattaa kuunnella tuo liveraiskaus. Räppärit räppää ihan syystä ja se syy on se, ettei heillä musikaalinen osaaminen riitä laulamiseen eikä mihinkään muuhunkaan.

Tuo väite on hyvin yksinkertaistava ja virheellinen. Räppäys vaatii rytmin, tempun, artikulaation ja flow’n hallintaa, jotka ovat erittäin vaativaa musiikillista osaamista. Monet räppärit, kuten Kanye West, Kendrick Lamar tai Lauryn Hill, hallitsevat myös melodioita, sovitusta ja tuotantoa. Musikaalisuus ei tarkoita pelkästään laulamista vaan se tarkoittaa rytmin, harmonian ja dynamiikan ymmärtämistä sekä kykyä ilmaista tunteita musiikin kautta. Jos et tunnista näitä taitoja, se kertoo pikemminkin siitä, että et ole itse erityisen musikaalinen ihminen, koska musikaalinen ihminen nimittäin tunnistaa nämä asiat helposti, vaikka ei pitäisikään artistin tyylistä.

Edelleen, katso se video jossa Kanye West nolaa itsensä Queenin tahtiin. Paljon parempaa kuulee kylän karaokebaarissa kolmen aikaan aamuyöstä.

 

Ja ei, yhdelläkään räppärillä ei ole mitään musikaalia taitoja. Jos olisi, niitä kannattaisi kenties hyödyntää.

 

Ja artikulaation hallintaa? Voi jessus sentään. "Äh öh jou öh eh öh öh äh, muija muija uuuuu, öh äh joujou öh äh eh, kakkamakkapakka öh äh eh". 

 

On niin moniulotteista että.

Kanye West ei ole Freddie Mercury ja Freddie Mercury ei ollut Kanye West. Ei se Freddiekään olisi osannut räpätä Niggas in Paris yhtä hyvin kuin Kanye.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä ketju on esimerkki siitä miten lapset ovat pesiytyneet Vauva-palstalle ja tästä syytä olisi hyvä saada tänne ikäraja ja kirjautumispakko.

Teineillehän se musiikki on kyllä järjenkäyttöäkin tärkeämpää mutta Vauvan sivuille tämä lapsellinen keskustele ei kuulu.

 Musiikista keskustelu on vähemmän lapsellista kuin 99% Vauvan muut aloitukset.

Kyllä on, pitää tykätä tanssimusiikista, lavatansseissa pitää osata tanssia humpat, valssit, jenkat ja polkat ym. Tykätä voi mistä musiikista tahansa, mutta tanssia pitää osata ja hyvin. Toinen on viulumusiikki, itse soitan viulua, joten pakko tykätä. Mies tykkää onneksi noista, ja tykkää suomalaisesta iskelmästä 80 lukulaisista, kuten minäkin, lapset tykkää aika laajasti eivät asu kotona joten  heitä ei haittaa että meillä  tanssimusiikki soi ja  viulumusiikki. Muös kansanmusiikki ja marssimusiikki on mistä  tykkään. ooppera ei ole meidän musiikkia.