Onko kumppanin musamaulla väliä?

Vierailija kirjoitti:

On sillä jotain väliä, mutta kyllä muut seikat silti painavat enemmän. Ihmisten musamakukin muuttuu, eli olisi älytöntä erota siksi, että kumppanilla on joku räppivaihe menossa.

Mun räppivaihe on kestänyt 40 vuotta

Tarviiko kaikkien kuunnella musiikkia?

En ole musiikki-ihminen.

Ihmisen puhe on rentouttavampaa kuin musiikki.

Vierailija kirjoitti:

Tarviiko kaikkien kuunnella musiikkia?

En ole musiikki-ihminen.

Ihmisen puhe on rentouttavampaa kuin musiikki.

Kaikkien ei  tarvitse kuunnella musiikkia, mutta musiikki-ihmisenä haluan rinnalleni toisen musiikki-ihmisen. Suoraan sanoen en lainkaan ymmärrä sellaisia ihmisiä, jotka eivät rakasta musiikkia, koska mulle se on yksi elämän suurimmista iloista, joten olisi liian erilainen elämänkatsomus hänellä kuin minulla.

Tietenkin on väliä. En kestäisi päivääkään yhdessäoloa ihmisen kanssa, joka kuuntelee Olavi Uusivirtaa tai Samuli Putroa. 🤮

ei väliä, minulla on senverran outo maku, että mua ei häiritse kenenkään muun maut mitenkään. Hyvin on yhdessä viihdytty jo 40v ja puolison maku on myös kehittynyt omani suuntaan jostain syystä

Vierailija kirjoitti:

Ainoastaan teineillä on niin huonot tavat ja genre-tietoisuus, ettei toisen musiikkia pysty muka kuuntelemaan. 

Aikuiselta onnistuu vaivatta.

Olen viisikymppinen, ja puolison fanittama 90-luvun eurodance ei vain ole sellaista genreä, jota jaksaisin kuunnella aamusta iltaan omassa kodissani. Kun siis yksin asuessani mulla oli aina musiikki päällä taustalla, aina eri genre mielialan ja mieliteon mukaan.

Sitten taas ajatus, että kumpikin meistä viettäisi päivät pitkät omassa kuplassaan kuulokkeet korvissa, ei ole omaan maailmankuvaani oikein parisuhteessa elämistä. Niinpä yhdessä kuunnellaan jotakin ns yleispätevää, mies kuuntelee omiaan lenkillä ja minä kuuntelen omiani, kun olen yksin kotona.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ollaan oltu yhdessä 20 vuotta ja kuunneltu aina täysin erilaista musiikkia, eikä siinä ole mitään ongelmaa. 

On keksitty kuulokkeet ja konsertteihin voi mennä omien samanhenkisten ystävien kanssa. =)  

Ai että, ihan parasta on istua iltaa kaveriporukalla ja viettää aika yhdessä kuunnellen musiikkia kuulokkeilla. 

Tai mennä puolison kanssa mökille viikonlopuksi ja kuunnella musiikkia kuulokkeilla. Ihanaa yhdessätekemistä. 

Normaali ihminen ei voi joskus kuunnella jotain, mitä ei itse fanita? 

Joskus? Mitä jos on ihan eri maut ja kumpikin haluaa kuunnella koko ajan?

Vierailija kirjoitti:

Teen itsekin musiikkia, joten joo olisihan se aika kiusallinen tilanne jos kumppanini ei pitäisi tästä.

Jaa?

Mun perheenjäsen tekee detahmetallia.

Tykkään tyypistä. En tykkää k.o. musasta.

Käyn keikoilla, koska tyyppi ja bändi viehättää.

En vapaa -ajalla kuuntele peikkomusaa.

musiikki on melusaastetta

Ei ole, eihän musiikkimaku oli vakio, vaan siihen vaikuttaa monia asia ja se muuttuu eletyn elämän mukana, koska hyvää ja hienoa  musiikkia  tulee koko ajan lisää maailman laajuisesti ja on kaikkien saatavilla. 

Sama kaikessa kulttuurissa, kirjallisudessa, taiteessa jne. 

Nuorena oli, nykyisin ei enää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ollaan oltu yhdessä 20 vuotta ja kuunneltu aina täysin erilaista musiikkia, eikä siinä ole mitään ongelmaa. 

On keksitty kuulokkeet ja konsertteihin voi mennä omien samanhenkisten ystävien kanssa. =)  

Ai että, ihan parasta on istua iltaa kaveriporukalla ja viettää aika yhdessä kuunnellen musiikkia kuulokkeilla. 

Tai mennä puolison kanssa mökille viikonlopuksi ja kuunnella musiikkia kuulokkeilla. Ihanaa yhdessätekemistä. 

Normaali ihminen ei voi joskus kuunnella jotain, mitä ei itse fanita? 

Joskus? Mitä jos on ihan eri maut ja kumpikin haluaa kuunnella koko ajan?

Tätä itsekin ajattelin, mulla soi musiikki lähestulkoon koko ajan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ainoastaan teineillä on niin huonot tavat ja genre-tietoisuus, ettei toisen musiikkia pysty muka kuuntelemaan. 

Aikuiselta onnistuu vaivatta.

Olen viisikymppinen, ja puolison fanittama 90-luvun eurodance ei vain ole sellaista genreä, jota jaksaisin kuunnella aamusta iltaan omassa kodissani. Kun siis yksin asuessani mulla oli aina musiikki päällä taustalla, aina eri genre mielialan ja mieliteon mukaan.

Sitten taas ajatus, että kumpikin meistä viettäisi päivät pitkät omassa kuplassaan kuulokkeet korvissa, ei ole omaan maailmankuvaani oikein parisuhteessa elämistä. Niinpä yhdessä kuunnellaan jotakin ns yleispätevää, mies kuuntelee omiaan lenkillä ja minä kuuntelen omiani, kun olen yksin kotona.

Mä en haluaisi elää tuollaista elämää, että voi kuunnella musiikkia vain aikataulun mukaan ja olla koko ajan varovainen kotona musiikin soiton kanssa, koska toinen ei tykkää. Paljon helpompaa kun molemmilla sama musamaku.

Onneksi puoliso ei tykkää kuunnella musiikkia. 

No kunhan ei mitään räppiä, keskitien radiohittejä tai kuolinmetallia kuuntele.

ei

Olisihan se yhtä helvettiä, jos kumppani soittaisi tai pahimmassa tapauksessa pakottaisi kuuntelemaan jotain räppiä tai listahittejä.

Tyttären mies tekee musaa ja menestyy omassa genressään. Kukaan sukulainen tyttäreni mukaan lukien ei siitä musiikista pidä. Mies ei tee musiikkiaan perheen lasten kuullen eivätkä lapset ole käyneet hänen konserteissaan. Nyt uskoon 60 v ja vanhuus jo muistuttaa mutta silti hän ei anna periksi. Musiikki ( gootti ja elektroninen) ja huumemyönteisyys on jättänyt hörhön o mieleen. Lapset eivät edes kehtaa koulussa sanoa kuka on heidän isä.

On. 

Mulla on omat suosikkigenreni, mutta tykkään kuunnella seurassa lähes mitä vaan. Klassista, death metalia, pelimusiikkia...bring it. Myös popmusiikki menneiltä vuosikymmeniltä menee aina, ja on kiinnostavaa tutustua uusiin genreihinkin. Olen käynyt niin oopperassa kuin musikaaleissakin useamman kerran. 

Mutta en jaksaisi kumppania, joka kuuntelee lähinnä räppiä (etenkin gangstarap) tai rockia 50/60-luvuilta. Räpin tuskastuttavuuden nyt ymmärtää kuka tahansa, mutta en oikein itsekään saa kiinni siitä, mikä tuossa fiftarihommassa mättää. :D Ärsyynnyn hirveästi kaikesta sen ajan musiikista, vaikka estetiikasta periaatteessa tykkäänkin.