Onko kumppanin musamaulla väliä?

Vierailija kirjoitti:

Ainoastaan ei-musikaalisille ihmiselle ja sellaisille, jotka kuuntelee lähinnä jotain listahittejä ei ole väliä. Kukaan, joka aidosti harrastaa musiikkia ei ota kumppanikseen sellaista, joka suhtautuu musiikkimakuusi yhdentekevänä.

Älä nyt viitsi :D Aikuinen ihminen osaa tehdä kompromisseja, ja musiikki on aika mitätön juttu, jos kumppani on muuten hieno ihminen. Minä kuuntelen omaa musaani kuulokkeilla ja kumppani omaansa. Ei ole vaikeaa ja voi vielä kumpikin säätää voluumin mieleisekseen. Maailmassa on 1000 kertaa tärkeämpiäkin asioita pohdittavana.

Kyllä kumppanin musamaulla on väliä. Ihan valtavasti. Ihmiset väittävät, ettei sillä muka ole merkitystä, mutta nämä samat ihmiset joutuvat ennemmin tai myöhemmin tilanteeseen, jossa toinen osapuoli laittaa automatkalla vapaaehtoisesti soimaan jotain hengellistä reggae-versiota ysärin eurodancesta ja suhde kuolee siihen paikkaan.

Rakkaus ei kestä kaikkea. Se ei kestä sitä, että toinen sanoo täysin vakavalla naamalla:
“Laitetaanko vähän ukulelejazzia brunssille?”

Ei laiteta. Ei jumalauta laiteta.

Parisuhteen alkuvaiheessa ihmiset valehtelevat. “Ihanaa että kuuntelet niin monipuolisesti kaikkea.” Ei ole ihanaa. Se tarkoittaa yleensä sitä, että Spotify-listalla seuraa toisiaan mongolialainen kurkkulaulu, joululaulut kesäkuussa ja 11 tuntia sateen ääniä feat. keskivaikea tinnitus.

Pahinta ovat ihmiset, jotka sanovat:
“En oikeastaan kuuntele musiikkia.”

Mitä tarkoitat ettet kuuntele musiikkia? Mitä teet sitten? Tuijotatko seinää ja odotat verotuspäätöstä? Ihmisellä pitää olla vähintään yksi bändi, jota häpeää kuunnella julkisesti.

Ja kyllä, musiikkimaku kertoo ihmisestä kaiken. Jos joku kuuntelee pelkkää teknomusiikkia, hän omistaa todennäköisesti vähintään kolme mustaa hupparia ja yhden vesipullon, joka maksaa 48 euroa. Jos taas kuuntelee pelkästään akustisia indie-covereita, hän sanoo “kahvihetki” epäironisesti.

Metallimusiikin kuuntelijat sentään ovat rehellisiä. He näyttävät heti siltä kuin nukkuisivat arkussa ja söisivät muttereita välipalaksi. Siinä on johdonmukaisuutta. Mutta ihmiset, jotka kuuntelevat “vähän kaikkea”, ovat vaarallisimpia. Sieltä voi koska tahansa tulla vastaan Imagine Dragons.

Kuvittele riita parisuhteessa. Toinen itkee keittiössä, toinen paiskaa oven kiinni, ja sitten taustalla alkaa soida joku iloisen optimistinen corporate-mainosmusiikki:
“Hey hey hey, this is our time tonight!”

Siinä vaiheessa suhde pitäisi saada laillisesti purkaa maistraatissa ilman lisäkysymyksiä.

Totuus on, että täydellinen parisuhde ei perustu arvoihin, kommunikaatioon tai luottamukseen. Se perustuu siihen, ettei kumpikaan laita mökkireissulla Bluetooth-kaiuttimesta liveversiota kappaleesta, joka kestää 14 minuuttia ja sisältää huilusoolon.

No hyvänen aika! Ei todellakaan ole kumppanin musiikkimaulla mitään sen suurempaa merkitystä. Ihan naurettava ajatus, että rakastuisi päätä pahkaa mahtavaan ihmiseen, mutta sitten kun tulisi musiikkimaku puheeksi niin homma loppuisi siihen. Kasvakaa aikuisiksi! Parisuhteessa k a i k k i muu on merkittävämpää. Onko toinen aito, välittävä, löytyykö syvä keskusteluyhteys, arvostus, rakkaus ja yhteiset arvot, mielenkiinnonkohteet. Siellä autossa ei tarvitse kuunnella musiikkia, jos musiikkimaut olisivat niin täysin erilaisia. Kotona ei tarvitse huudattaa musiikkia ja sitä voi kuunnella myös kuulokkeilla. Ja kaksi aikuista ihmistä varmasti löytää myös musiikkia, joka kelpaa molemmille, vaikka nyt ei kummankaan aivan lempimusiikkia olisikaan. Mihinkään (!) tällaiseen yksittäiseen asiaan ei kannata hirttäytyä kumppania miettiessä, kokonaisuus ja aivan muut asiat ratkaisevat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ainoastaan ei-musikaalisille ihmiselle ja sellaisille, jotka kuuntelee lähinnä jotain listahittejä ei ole väliä. Kukaan, joka aidosti harrastaa musiikkia ei ota kumppanikseen sellaista, joka suhtautuu musiikkimakuusi yhdentekevänä.

Älä nyt viitsi :D Aikuinen ihminen osaa tehdä kompromisseja, ja musiikki on aika mitätön juttu, jos kumppani on muuten hieno ihminen. Minä kuuntelen omaa musaani kuulokkeilla ja kumppani omaansa. Ei ole vaikeaa ja voi vielä kumpikin säätää voluumin mieleisekseen. Maailmassa on 1000 kertaa tärkeämpiäkin asioita pohdittavana.

Kaikille aikuisille se musiikki ei todellakaan ole mikään mitätön juttu, vaan yksi tärkeimmistä asioista heidän elämässään. Tuo että sinä vähättelet sitä, kertoo lähinnä siitä, ettei se ole sinulle merkityksellinen, ei siitä, että se olisi yleisesti yhdentekevä asia. Musiikki on monelle osa persoonallisuutta ja elämäntapa. Se kertoo, kuka olet, mitä tunnet ja miten koet maailman. Se näkyy siinä, miten vietät aikaa: käytkö keikoilla, festareilla, tanssitko kumppanin kanssa musiikin tahtiin, löydätkö uutta musiikkia ja keskustelet siitä, teetkö soittolistoja ja jaatko niitä, ja rakennat muistoja tiettyjen kappaleiden ympärille. Nämä ovat kaikki konkreettisia yhteisiä kokemuksia ei mitään sivuseikkoja.

Ajatus siitä, että “laittakaa kuulokkeet päähän”, menee täysin ohi pointista. Kaikki eivät halua elää niin. Kuulokkeet ovat monelle epämukavat, ne eivät ole kuulolle hyväksi pitkällä aikavälillä, ja ennen kaikkea ne eristävät. Siinä katoaa koko yhdessä kokemisen ydin. Se pointti on nimenomaan siinä, että kuuntelette samaa biisiä, tunnette saman tunnelman ja jaatte sen hetken. Jos tämä puuttuu, kyse ei ole enää pienestä asiasta. Ja jos toinen ei ymmärrä, miksi tämä on tärkeää, silloin kyse ei ole vain musiikista vaan arvomaailmasta.

Varmaan teini-iässä on? 

Vierailija kirjoitti:

No hyvänen aika! Ei todellakaan ole kumppanin musiikkimaulla mitään sen suurempaa merkitystä. Ihan naurettava ajatus, että rakastuisi päätä pahkaa mahtavaan ihmiseen, mutta sitten kun tulisi musiikkimaku puheeksi niin homma loppuisi siihen. Kasvakaa aikuisiksi! Parisuhteessa k a i k k i muu on merkittävämpää. Onko toinen aito, välittävä, löytyykö syvä keskusteluyhteys, arvostus, rakkaus ja yhteiset arvot, mielenkiinnonkohteet. Siellä autossa ei tarvitse kuunnella musiikkia, jos musiikkimaut olisivat niin täysin erilaisia. Kotona ei tarvitse huudattaa musiikkia ja sitä voi kuunnella myös kuulokkeilla. Ja kaksi aikuista ihmistä varmasti löytää myös musiikkia, joka kelpaa molemmille, vaikka nyt ei kummankaan aivan lempimusiikkia olisikaan. Mihinkään (!) tällaiseen yksittäiseen asiaan ei kannata hirttäytyä kumppania miettiessä, kokonaisuus ja aivan muut asiat ratkaisevat.

Tuo sun ajatus “että tärkeintä on löytyykö syvä keskusteluyhteys, yhteiset arvot ja mielenkiinnonkohteet” on ristiriidassa sen kanssa, että sanot musiikin olevan mitätön asia.

Koska juuri nuo asiat syntyy siitä, mitä ihmiset oikeasti jakaa arjessa, ja musiikki on monelle yksi tärkeimmistä tavoista kokea ja elää asioita yhdessä. Sitä halutaan nimenomaan pystyä jakamaan kumppanin kanssa, keskustella musiikista syvällisesti ja käydä yhdessä musiikkitapahtumissa.

Vierailija kirjoitti:

Varmaan teini-iässä on? 

Miksei aikuisena?

Vierailija kirjoitti:

Kyllä kumppanin musamaulla on väliä. Ihan valtavasti. Ihmiset väittävät, ettei sillä muka ole merkitystä, mutta nämä samat ihmiset joutuvat ennemmin tai myöhemmin tilanteeseen, jossa toinen osapuoli laittaa automatkalla vapaaehtoisesti soimaan jotain hengellistä reggae-versiota ysärin eurodancesta ja suhde kuolee siihen paikkaan.

Rakkaus ei kestä kaikkea. Se ei kestä sitä, että toinen sanoo täysin vakavalla naamalla:
“Laitetaanko vähän ukulelejazzia brunssille?”

Ei laiteta. Ei jumalauta laiteta.

Parisuhteen alkuvaiheessa ihmiset valehtelevat. “Ihanaa että kuuntelet niin monipuolisesti kaikkea.” Ei ole ihanaa. Se tarkoittaa yleensä sitä, että Spotify-listalla seuraa toisiaan mongolialainen kurkkulaulu, joululaulut kesäkuussa ja 11 tuntia sateen ääniä feat. keskivaikea tinnitus.

Pahinta ovat ihmiset, jotka sanovat:
“En oikeastaan kuuntele musiikkia.”

Mitä tarkoitat ettet kuuntele musiikkia? Mitä teet sitten? Tuijotatko seinää ja odotat verotuspäätöstä? Ihmisellä pitää olla vähintään yksi bändi, jota häpeää kuunnella julkisesti.

Ja kyllä, musiikkimaku kertoo ihmisestä kaiken. Jos joku kuuntelee pelkkää teknomusiikkia, hän omistaa todennäköisesti vähintään kolme mustaa hupparia ja yhden vesipullon, joka maksaa 48 euroa. Jos taas kuuntelee pelkästään akustisia indie-covereita, hän sanoo “kahvihetki” epäironisesti.

Metallimusiikin kuuntelijat sentään ovat rehellisiä. He näyttävät heti siltä kuin nukkuisivat arkussa ja söisivät muttereita välipalaksi. Siinä on johdonmukaisuutta. Mutta ihmiset, jotka kuuntelevat “vähän kaikkea”, ovat vaarallisimpia. Sieltä voi koska tahansa tulla vastaan Imagine Dragons.

Kuvittele riita parisuhteessa. Toinen itkee keittiössä, toinen paiskaa oven kiinni, ja sitten taustalla alkaa soida joku iloisen optimistinen corporate-mainosmusiikki:
“Hey hey hey, this is our time tonight!”

Siinä vaiheessa suhde pitäisi saada laillisesti purkaa maistraatissa ilman lisäkysymyksiä.

Totuus on, että täydellinen parisuhde ei perustu arvoihin, kommunikaatioon tai luottamukseen. Se perustuu siihen, ettei kumpikaan laita mökkireissulla Bluetooth-kaiuttimesta liveversiota kappaleesta, joka kestää 14 minuuttia ja sisältää huilusoolon.

Ukulele-jazz-brunssi kuulostaa itse asiassa aika mielenkiintoiselta. Itse olen käynyt mm. bottomless hip hop -brunssilla.

Moni sanoo, että ei ole, mutta mun mielestä nämä ihmiset eivät ymmärrä, että joillekin musiikki ei ole vain satunnaista kuuntelua, vaan sitä kuunnellaan lähestulkoon koko ajan ja sitä käydään myös usein katsomassa livenä. 

Vierailija kirjoitti:

No hyvänen aika! Ei todellakaan ole kumppanin musiikkimaulla mitään sen suurempaa merkitystä. Ihan naurettava ajatus, että rakastuisi päätä pahkaa mahtavaan ihmiseen, mutta sitten kun tulisi musiikkimaku puheeksi niin homma loppuisi siihen. Kasvakaa aikuisiksi! Parisuhteessa k a i k k i muu on merkittävämpää. Onko toinen aito, välittävä, löytyykö syvä keskusteluyhteys, arvostus, rakkaus ja yhteiset arvot, mielenkiinnonkohteet. Siellä autossa ei tarvitse kuunnella musiikkia, jos musiikkimaut olisivat niin täysin erilaisia. Kotona ei tarvitse huudattaa musiikkia ja sitä voi kuunnella myös kuulokkeilla. Ja kaksi aikuista ihmistä varmasti löytää myös musiikkia, joka kelpaa molemmille, vaikka nyt ei kummankaan aivan lempimusiikkia olisikaan. Mihinkään (!) tällaiseen yksittäiseen asiaan ei kannata hirttäytyä kumppania miettiessä, kokonaisuus ja aivan muut asiat ratkaisevat.

Eri persoonallisuustyypit kuuntelevat eri tyylistä musiikkia. On erittäin epätodennäköistä, että ihminen, joka pääasiassa kuuntelee 60-luvun iskelmämusiikkia, löytää yhteistä kuunneltavaa sellaisen kanssa, joka lähinnä kuuntelee industrial technoa, saati sitten mitään muutakaan yhteistä.

Vierailija kirjoitti:

Tyttären mies tekee musaa ja menestyy omassa genressään. Kukaan sukulainen tyttäreni mukaan lukien ei siitä musiikista pidä. Mies ei tee musiikkiaan perheen lasten kuullen eivätkä lapset ole käyneet hänen konserteissaan. Nyt uskoon 60 v ja vanhuus jo muistuttaa mutta silti hän ei anna periksi. Musiikki ( gootti ja elektroninen) ja huumemyönteisyys on jättänyt hörhön o mieleen. Lapset eivät edes kehtaa koulussa sanoa kuka on heidän isä.

Aika jännä, että lapset eivät kehtaa koulussa sanoa, että isä on muusikko etenkin kun elektroninen musiikki on nykyään aika suosittua nuorten keskuudessa ja goottisoundikin on monelle nuorelle varsin cool tietynlaisissa piireissä. 

Ei

On, kunhan ei ole mikään hevari.

Ei ole väliä kun nykyään 99% musiikista kukakin kuuntelee omista kuulokkeistaan.

On. Todellakin on. Se kun kielii osaltaan myös sivistyksen ja älykkyyden tasosta.

Sen verran läheltä liippaa musamaut toisiaan että festareilta löytyy molemmille jotain kuunneltavaa. 

Tänään siivottiin ja ois ollu ikävää, jos vain toiselle mieluista musiikkia oltas kuunneltu. Metalli on meidän mieleen.

Vierailija kirjoitti:

Sen verran läheltä liippaa musamaut toisiaan että festareilta löytyy molemmille jotain kuunneltavaa. 

Mä käyn EDM- ja hiphop-festareilla, joten jos kumppani löytää sieltä kuunneltavaa, ollaan suurin piirtein samalla linjalla. Mutta jos taas haluaa mennä kuuntelemaan jotain suviseuroja (no, ehkä näitä ei voi festareiksi sanoa) tai hevifestareita, niin ei olla kyllä yhteensopivia.

Vierailija kirjoitti:

Ei ole väliä kun nykyään 99% musiikista kukakin kuuntelee omista kuulokkeistaan.

Mä käytän kuulokkeita lähinnä junassa tai salilla, kotona tykkään enemmän ilman kuulokkeita. Eli varmaan 90 prosenttia ajasta ilman noita.

On väliä. Räpistä pitävää on kelpuuttaisi puolisoksi. Räpin kuuntelu kertoo yleensä alhaisesta koulutustaustasta.