Onko kumppanin musamaulla väliä?

Jos mies ei pidä samasta musiikista kuin minä niin silloin hän ei voi koskaan ymmärtää minua hyvin. Se musiikki mitä kuuntelen kertoo erittäin paljon siitä millainen ihminen olen. 

Ei ole. En ole koskaan  ymmärtänyt näitä minä kuuntelen pelkkää heviä(tuohon käy sitten mikä tahansa musiikkilaji) ja oksennan, jos kuulen poppia "muusikoita" ollenkaan. Oikeasti musiikista kiinnostunut ihminen pystyy/haluaa kuunnella muutakin kuin sitä yhtä lempibändiään.

Vierailija kirjoitti:

Jos mies ei pidä samasta musiikista kuin minä niin silloin hän ei voi koskaan ymmärtää minua hyvin. Se musiikki mitä kuuntelen kertoo erittäin paljon siitä millainen ihminen olen. 

Tämä juuri. En halua joutua selittämään kumppanille miksi jokin asia on tärkeä tai miksi pidän siitä niin paljon. Minulle on tärkeää, että hän itse pystyy kokemaan se saman tunteen kun minä koen kuunnellessani musiikkia. Samaten keikat ja festarit ovat parhaimmillaan silloin, kun molemmat ovat aidosti innoissaan esiintyjästä. Ei ole mitään ankeampaa kuin raahata mukana kumppania, joka seisoo takarivissä katsomassa kelloaan, ja sekin on surullista, jos aina täytyy mennä yksin tai jonkun muun kanssa eikä voi jakaa näitä itselle tärkeitä asioita sen rakkaimman henkilön kanssa. Ja ihan kotosallakin tunnet enemmän yhteyttä siihen kumppaniin, kun kuulet jonkun hyvän biisin ja toinen on ihan innolla fiilistelemässä sun mukana sen sijaan, että nyrpistelee nenäänsä tälle.

Jos ihminen pitää musiikista, hän ei yleensä takerru yhteen genreen. Jos kuuntelee musiikkia punkista klassiseen, niin aika paljon tuohon haitariin mahtuu. Ei minusta musiikkimaku niinkään yhdistä ihmisiä vaan ymmärrys musiikkiin. Mikä on oikeasti hienoa ja mikä ei. Musiikkikin on taidelaji, jota voi arvostella. On hyvää musiikkia ja huonompaa musiikkia. Joskus jopa epämusiikkia, mutta toki jollekin sekin voi olla musiikkia. 

Vierailija kirjoitti:

Kunhan ei muija kiertele Frederikin keikoilla pikkareita viskomassa.

Taas juttu, jonka miehet haluavat pitää yksinoikeutenaan ;DDDDD

-winner-

Vierailija kirjoitti:

Jos ihminen pitää musiikista, hän ei yleensä takerru yhteen genreen. Jos kuuntelee musiikkia punkista klassiseen, niin aika paljon tuohon haitariin mahtuu. Ei minusta musiikkimaku niinkään yhdistä ihmisiä vaan ymmärrys musiikkiin. Mikä on oikeasti hienoa ja mikä ei. Musiikkikin on taidelaji, jota voi arvostella. On hyvää musiikkia ja huonompaa musiikkia. Joskus jopa epämusiikkia, mutta toki jollekin sekin voi olla musiikkia. 

Tämä just. Sitten pitää muistaa, että sillä omalla suosikkiartistillakin saattaa olla biisejä, jotka mieluummin skippaa kuin kuuntelee repeatilla. Oma elämäntilanne tekee jostain biisistä erityisen, joko muistona tai ajanjakson kuvaajana. Tai sitten tulee se tilanne, jos joku toinen artisti tekee siitä monen vuoden inhokkibiisistä erilaisen version, joka kolahtaakin sitten ihan täysillä. Oma musamakukin kun monilla vaihtuu monipuolisemmaksi iän myötä.

-winner-

Vierailija kirjoitti:

Jos ihminen pitää musiikista, hän ei yleensä takerru yhteen genreen. Jos kuuntelee musiikkia punkista klassiseen, niin aika paljon tuohon haitariin mahtuu. Ei minusta musiikkimaku niinkään yhdistä ihmisiä vaan ymmärrys musiikkiin. Mikä on oikeasti hienoa ja mikä ei. Musiikkikin on taidelaji, jota voi arvostella. On hyvää musiikkia ja huonompaa musiikkia. Joskus jopa epämusiikkia, mutta toki jollekin sekin voi olla musiikkia. 

Yhteiset mielenkiinnon kohteet ja yhdessä tekeminen yhdistävät ihmisiä. Ei toki aivan kaikki musiikkimaku tarvitse sopia 100 prosenttisesti yhteen, mutta jos sinun rakastamasi musiikki on kumppanin vihaamaa musiikkia ja päinvastoin, niin silloin aletaan jo puhua aika suurista eroista persoonallisuudessa ja elämänkatsomuksessa. Elämä on huomattavasti helpompaa ja antoisampaa, kun kumpikin haluavat tehdä samoja asioita. Samanlaisia tärkeitä asioita ovat mielestäni se, että kumppani suhtautuu samalla lailla kuin sinä esimerkiksi terveellisiin elämäntapoihin, matkusteluun ja se, että pidätte yhtä paljon eläimistä. 

Kaveri tykkäsi kuunnella ikivihreitä silloin kun hakattiin halkoja, punttailtiin kiviä tai nosteltiin painoja. Hitaita tempoja, haikeita melodioita ja melankolisia sanoituksia. Itse käytän musiikkia energisoimaan vetämättömyydessä ja rauhoittamaan, jos olen levoton. Voin lähes pahoin silloin, kun musiikkikin tuntui kivireeltä siinä hikoillessa :D

Samanlainen toiveiden tai tapojen kontrasti olis mulle kumppanin kanssa ihan mahdoton.

Vierailija kirjoitti:

On todella tärkeää, koska tykkään käydä konserteissa ja festareilla ulkomaita myöden ja haluan jakaa nämä kokemukset kumppanin kanssa. Samaten haluan kuunnella kotona ja autossa hyvää musiikkia enkä sellaista jota vihaan. Yhtälailla jos kumppani nyrpistäisi nenäänsä minun musiikkimaulle en muutenkaan kokisi, että meillä on tarpeeksi yhteistä, koska musiikki on mulle todella tärkeää ja se on osa mun persoonallisuuttani. 

Se on just näin, että jos toiselle musa on tärkeä osa elämää, tykkää kiertää keikoilla / konserteissa, niin kyllä kumppanin musamaulla on merkitystä. Jos toinen tykkää popista, tai vaikka klassisesta ja toinen pelkästään hevistä, niin sitten jää varmaan yhteiset keikkakokemukset vähiin ja se on pois yhteisestä vapaa-ajan vietostakin.

Kun voi yhtä hyvin mennä yhteen sellaisen kumppaniehdokkaan kanssa, joka rakastaa samaa musiikkia kuin sinä niin en näe ainuttakaan syytä mennä yhteen sellaisen kumppaniehdokkaan kanssa, jonka musamaku on sellainen, jota itse vihaat.

Pitää kuunnella haitarijazzia, muuten pakit.

No onhan se kivaa, jos on samaa korvaa nauttia niinkun yhdessä.

Totta kai. Pitäähän jokin syy keksiä, että voi toisen torjua.

Vierailija kirjoitti:

Teen itsekin musiikkia, joten joo olisihan se aika kiusallinen tilanne jos kumppanini ei pitäisi tästä.

Miksi kiusaisit muita rämpytyksilläsi , olet itsekäs .

Jos puoliso ei laula eikä soita, tai kuuntele jotain epämiellyttävää, niin ei haittaa. 

Meitä yhdistää kuoroharrastus ja klassinen musiikki. Konserteissa on kiva käydä yhdessä. Plussaa suhteelle kyllä, jos on samankaltainen musiikkimaku.

Se on ihan ok kun joku 7-16v . Innostuu musiikista . Meille aikuisille se on tausta kohinaa . Mutta hei , älkää masentuko , laittakaa levyt soimaan .

Kovaäänistä musaa harrastavan kanssa en alkaisi edes seurustelemaan. 

T. Rauhaa rakastava

Saa tykätä, mistä genrestä vaan. Olin aikaisemmin ajatellut, ettei muuta väliä kuin että kumppani on kiinnostunut musiikista ja se on osa kumppanin elämää. Sitten pistin exän testaamaan musikaalisen iq:nsa https://www.themusiclab.org/quizzes/miq

ja kun hän ei tunnistanut suunnilleen edes onko musiikki duurissa vai mollissa, päädyin kaninkoloon, jossa pähkäilin miten erilaisia olemme ja erilaisilla aivoilla tarkkailemme tätä maailmaa jne. 

Uskon, että minulle sopii parhaiten musikaaliset ihmiset. Olen huomannut että musikaalisuus vaikuttaa jopa vuorovaikutuksen tempoon ja rytmiin. 

Vierailija kirjoitti:

Se on ihan ok kun joku 7-16v . Innostuu musiikista . Meille aikuisille se on tausta kohinaa . Mutta hei , älkää masentuko , laittakaa levyt soimaan .

Sinä voit toki viettää koko aikuisuutesi miettien veroja ja kuolemaa, me muut aikuiset  osataan ottaa elämästä ilo irti ja nauttia musiikista hautaan saakka 🎶🎧🎷🎸🎹🎺

Vierailija kirjoitti:

Totta kai. Pitäähän jokin syy keksiä, että voi toisen torjua.

Se, että jokin ei ole sinulle itselle tärkeää, ei tee siitä merkityksetöntä jollekin toiselle. Minua hämmästyttää, miten jotkut ihmiset olettavat, että koska he itse eivät välitä jostain asiasta, muidenkaan eivät saisi välittää ja he näkevät maailman vain oman suppean näkökulmansa läpi, unohtaen, että ihmiset kokevat ja arvostavat asioita eri tavalla.