Lue keskustelun säännöt.
Pidätkö koskaan lapsiasi hoidossa, jos olet vapaalla itse?
29.09.2008 |
Mietin vain, että pitääkö päiväkotiin ilmoittaa, jos itse hoitaa vapaapäivänä omia asioita eikä ole työpaikalla ja vie lapset tällöin hoitoon? Saako niin ylipäätänsä tehdä, että pitää lapsia hoidossa, jos ei itse ole töissä vaan vapaapäivänä kotona?
Voinko vaikka mennä kampaajalle ja shoppailemaan vapaapäivänäni ja viedä lapset siksi aikaa päiväkotiin?
Kommentit (86)
Kuin kiertää asioilla kanssani. Kun ei edes autoa ole. Pidän tosin lyhyemmän päivän jos olen vapaalla. Lapsella on ikää jo 5v. Eriasia jos olisi vuoden vanha.
Oli tässä 2 viikkoa kesälomaa syyskuun lopulla ja vain toisen viikon suostui lapsi lomailemaan kanssani ja senkin vasten tahtoaan. Kyllä siellä päiväkodissa on mielekkäämpää tekemistä ja kavereita.
kuin kotona äitinsä kanssa kotona....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos kyseessä yksityinen hoitaja niin ilmoitus hänen valvojalleen. Näin valvoja tietää millanen hoitaja hänellä alueellaan on ja osaa kertoa tämän edelleen uusille paikkaa hakeville vanhemmille.
Hoitopaikalle ei kuulu kertoa mitään onko työssä vai kotona.
Ainoastaan kuuluu viedä ja hakea lapsi sopimuksen mukaan, ilmoittaa muutoksista mahdollisimman nopeasti.
Se ei kuulu kenellekään jos pääset töistä tuntia aikasemmin ja menet kauppaan ennenkö haet Nico-Petterisi hoidosta!
Itse saatan pekkaspäivänäni viedä lapset hoitoon ja suunnata asioilleni. Näin lapsella tuttu hoitopaikka, tutut rutiinit, ei tartte miettiä päiväunien pitämistä tai syömisiä jokka taas saattaa vaikuttaa päivän suunnitelmiin.
Lapset voi hakea sitten taas aikasemmin ja keksiä heillekin vaikka jotain vähän piristävää iltaan!
Joskus taas pidän pekkasen lapsien kanssa tai koko perhe yhdessä. Pekkasia tulee aika mukavaan tahtiin. Niistä voi jokasesta räätälöidä erilaisen; joskus vien lapset hoitoon ja teen remonttia omaan tahtiin tms. Se voi olla ihan hyötyyn käytetty päiväkin, jolloin viikonloppuna ei tartte siivota ja puunata kun ne on ehtinyt tekemään itse.
Eli sen ajan kun lapsi on "yksin kylmässä tunteettomassa hoitopaikassa kiusattuna ja huomioimatta" saattaa saada moninkertasen hyödyn kun vanhemmat saa kurottua kotihommia tehdyksi ja saadaan näin enempi aikaa lapsen kanssa.
Omat lapset nauttii hoitopaikastaan, eikä se ole minulta äitinä pois!
(lapset 2,5 v ja 1v.) eli vastaan teoreettiseen kysymykseen, mutta...
Omassa työssäni tulee kuukaudessa 1-2 arkipäivää vapaaksi ja silloin olen samalla viikolla joko lauantain tai sunnuntain töissä. Jotenkin näin etukäteen ajattelisin, että arkivapaana voisi tehdä jotain erityistä kivaa lasten kanssa PAITSI silloin jos on jäänyt kauheasti toimitettavaa hommaa varastoon. Eli esim. kerran kuussa tai kahdessa voisi arkivapaana laittaa lapset tavallisesti hoitoon ja juosta itse kampaajalla, hammaslääkärissä, lääkärissä, yms. pakollisia asioita hoitamassa, joissa mukana kulkemisesta lapsi ei todellakaan nauttisi (eikä olisi edes mahdollista). Meillä ainakaan ei ole ketään sukulaisia tai muita keneltä pyytää lasten hoitoapua, eli yksikin tuollainen vapaapäivä asioiden hoitamiseen ilman lapsia olisi tosi mahtava ja helpottava juttu. En takuulla kantaisi huonoa omaatuntoa siitä että lapsen on ihan tavallisesti hoidossa.
Mulla on nyt hankala tilanne. Jatkoin opiskelua nyt syksyllä ja vuoden ikäinen lapseni aloitti päiväkodissa. Yllättäen aloin odottaan toista lasta ja kärsin kamalasta pahoinvoinnista, jouduin setten jättään työharjoittelun kesken, kun en oksentelulta pystynyt hoitohommia tekemään, tämä tarkoitti sitä, että mulle tuli 3 viikon "loma". Lapseni päiväkodin johtajan kanssa sitten juttelin tilanteesta, johtaja sanoi, että lapsi olisi hyvä pitää päiväkodissa vähintään 4 päivää viikossa! Lapsi onkin ollut nyt päiväkodissa n. 5h/päivä 3-4 päivää viikossa, viime viikolla oli 3 päivää ja tällä viikolla tulee olemaan kolmena päivänä. Itse sillä aikaa luen koulukirjoja/hoitelen kouluasioita, käyn neuvolassa tai mitä milloinkin. Kaikista mieluiten pitäisin lapsen kotona, mut sitten kun mulla jatkuu koulu, on lapsella taas pitkät (7-8h) päivät hoidossa, niin ei ole lapsen kannalta järkevää pitää pitkää taukoa....
vietän lapseni kanssa kaiken mahdollisen vapaa-ajan, mutten näe siinä mitään väärää jos harvoin pitää oikeasti vapaapäiviä.
Eilen sain kyllä kaupassa kulkea yksin ja viettää omaa aikaa, kun mummi kulki neidin kanssa omaan tahtiin. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
miten kukakin asiansa hoitaa. Toisille vapaata ja lomaa ne hetket, kun lapset ovat mukana, olisivatpa he ostoksilla tai missä muualla tahansa. Lapsetkin ovat niin erilaisia. Meillä on vain yksi, rauhallinen, lapsi ja helposti kulkee missä tahansa ja mielestäni on kyllä tykännyt kahvihetkistä ja ravintolahetkistä meidän aikuisten kanssa sekä kaupassa käynnit ja shoppailut äidin kanssa on mitä mukavinta puuhaa. Aina siellä riittää myös pienille elämyksiä. Toisille on vapaata vapaus lapsista ja toiset lapset eivät jaksa hetkeäkään marketissa tai vaatekaupassa saati ravintolassa tai kahvilassa. Jos minullakin olisi vaikeampi tai vaativampi lapsi, niin varmasti pitäisin hoidossa, että saisin hoidettua asiat. Meidän poitsu kun on parturillakin mukana ja leikkii tyytyväisenä, katselee kirjoja tai nakottaa äidin sylissä. Älkää hyvät ihmiset jokaisesta risauksesta syyllistäkö toisia. Se mikä käy meille se ei välttämättä käy teille, eli jokainen tehköön, kuten parhaaksi näkee. Ja todella kun sinne hoitopaikkaan ei vapaapäivistään tarvitse informoida, jos lapsi on jokatapauksessa hoidossa.
ramppaamiseen kaupasta tai virastosta toiseen, niin tietenkin vien lapset silloin hoitoon. Leppoisa kotona oleskelu on asia erikseen - silloin lapsetkin ovat vapaalla.
Järjen käyttö sallittu, arvon mammat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kotiäitinä ollessani, muistan hyvin, että tarvitsi omaa aikaa itselleen huomattavasti kipeämmin, kuin nyt, työssäkäyvänä. Tämäkin varmasti ihan yksilöllistä. Nyt tuntuu, että yhteinen aika on iltaisin niin vähissä, että viettää mahdollisimman paljon lasten kanssa. Arkivapaina, joita meillä todella harvassa, lapset ovat kotona tai missä milloinkin ollaan. Myös mieheni pitää arkivapaina itsestään selvyytenä, että lapset ovat hänen kanssaan ja eipä nuo lapsetkaan ole valittaneet isän jakamattomasta huomiosta tuolloin. En siis sano, että näin olisi jokaisen toimittava, mutta meillä näin.
olevani vapaapäivällä. Mitä se niille kuuluu, kun kuitenkin olen kännykän tavoitettavissa, kuten töissä olessakin.
Pidän vapaapäiviä n. kerran kahdessa kuukaudessa (ylityötunneista kertyy) ja silloin yleensä tehdään niin, että syömme aamupalan kotona ja lapsi menee 9 aikaan hoitoon. Hakemaan menen 14-15 aikaan, kun olen saanut asiat toimitettua ja kotona siivottua.
Saan asiani hoidettua paremmin, esim. just käytyä kampaajalla tai vaikka ostettua lapselle vaatetta, kaupasta voi tuoda isomman määrän ruokatavaraa, voin laittaa ruokaa pakkaseen enemmän, siivottua tarkemmin ja sillä aikaa lapsi saa ulkoilla, syödä ja leikkiä tarhassa. Käyn sitten aiemmin hakemassa ja loppupäivän voin omistautua hänelle, koska minulla on ruuat valmiina, asunto on siivottu ja olen itsekin voinut hetken hengähtää.
Mua muutenkin rasittaa nää puheet päiväkodeista lasten säilytyspaikkoina. Ainakaan meidän päiväkoti ei sellainen ole!
Pitäisikö todellakin palata siihen aikaan, että äidit olivat aina kotona ja omistautuivat vain perheelleen, heillä ei saanut olla omaa elämää ollenkaan? Miksi heti jos et jokaista vapaata hetkeä vietä lastesi kanssa, sanotaan ettet heitä rakasta ja miksi tehdä lapsia, jos niiden kanssa ei halua olla.
Kaikilla meillä ei myöskään ole niitä mummoja ja sukulaisia, jotka lapset innokkaasti ottaisivat hoitoon ja oma mieheni tekee erittäin paljon töitä ja ansaitsee myös vapaahetkensä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
3 hoitopäivää ja 4 vapaapäivää niin onko kohtuutonta pitää lasta kaksi kertaa kuukaudessa äidin vapaapäivänä hoidossa eli olisi kahtena viikkona 4 päivää hoidossa ja kahtena 3 päivää tai vain kaksi päivää (vähän vaihtelee)?
Vanhempi on eskarissa, nuorempi pk:ssa. Klo 9 vein ja haen kolmelta.
1) Maksan kokopäivähoidosta ja eskarilaisen aamu-iltap.hoidosta. Haluan vastinetta rahoilleni.
2)Mahdollisuutta puolihoitoon tai hoitoon tarpeen mukaan ei ole. Maksan koko kuun maksun. Joskus hoitotarvetta ei ole koko viikkoon.
3) Lapset kaipaavat seuraa. (Virikkeitä keksin kyllä itsekin.)
4) Teen kotityöt ja hoidan asiat ja kun lapset tulevat kotiin, keskitytään yhdessäoloon. Tämä "oma aikani" ei ole mitekään perheeltä pois.
5) Lapset ovat mukana pk:n jatkuvissa toiminnoissa kun hoidossa ollaan säännöllisesti.
6) Hoitopäivät voivat olla lyhyitäkin, esim. 9-13.
7) En ole pk:n henkilökunnalle mitenkään tilivelvollinen siitä mitä teen päivisin (jos en ole työssä).
8) Minut saa aina kiinni kännykästä, ei siihen työpaikalla oloa tarvita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tilanteessa, jossa itse on vapaalla? Eli jos hänen mielestä lasten on paras ja tärkein olla kotona niin miksei sitä saa sanoa vanhemmille? Kai hoitajallakin on oikeus tuoda esiin oma näkemyksensä alan ammattilaisena?
Ei meilläkään ole isovanhempia tai muita sukulaisia joita kiinnostaisi meidän lapsia hoitaa. Hyvin harvoin, pari kertaa vuodessa korkeintaan ovat jossain illan, ehkäpä yötäkin. Eli sieltä ei apua oman ajan hankintaan tule.
Olen ihmetellyt, miten työssäkäyvät eivät pysty siivoamaan jos lapset ovat läsnä? Kotiäidit kykenee aina siivoamaan lapsista huolimatta, tai ehkäpä juuri heidän kanssaan. Yhdessä, ja se on oikesti lapsistakin kivaa, kun vievät autojaan "pesuun".
Tai kaupassa käynti, miksi lapsia ei voi ottaa mukaan? Minä käyn koko viikon ruokaostoksilla lasten kanssa, ja ostettavaa on paljon. Silti he jaksavat hyvin mukana. Miten lapset oppisivatkaan olemaan kaupassa, jos sinne ei oteta mukaan? En halua provosoida, minua vain ihan oikeasti ihmetyttää...
Ja se, että haluaa viettää aikaa lastensa kanssa ei tarkoita sitä, ettei olisi omaa elämää lainkaan. Toisten mielestä ne lapset on juuri sitä omaa elämää, itsehän ne on tarkoituksella (ainakin yleensä, toivon) hankittu. Kyllä iltalenkki, jumppa ja muutamat muut menot riittää omaksi ajaksi silloin kun on lapset pieniä. Muutaman vuoden päästä ne ei mukaan lähtisikään, niin sitten saa elää sitä "omaa elämää" ihan yltäkyllin.
Mutta jokainen tyylillään. Tosin uskon lasten olevan tasapainoisempia myös teinivuosinaan, kun ovat saaneet kasvaa rauhassa välittävien vanhempien kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vai onko meillä vain niin erikoinen tapaus, että tykkää osallistua kaikkeen? No, meillä on vain yksi 3 v lapsi, eli se varmasti selittää osan, monilapsiseen perheeseen jos vertaa. Joka ilta töiden jälkeen laitetaan porukalla ruoka ja siivouspäivänä hän saa mopata, imuroida, pyyhkiä pölyjä yms. itse. Iloisena noita asioita tekee, joten uskon, että hän myös pitää siitä. Rauhallinen tapaus on meilläkin, joten kauppareissut eivät tuota ongelmia ja virastoissakin käynti onnistuu ilman ongelmia. Hoidossa tykkää kyllä käsittääkseni olla, mutta on niin iloinen, aina kun hänet sieltä haen, joten tykkää varmaan sitten meidän vanhempienkin kanssa olla. Minäkin varmaan veisin hoitoon ehdottomasti, jos nämä päivittäiset asiat eivät onnistuisi hänen kanssaan, mutta täytyisi muidenkin täällä kirjoittelevien ymmärtää se, että olemme erilaisia ja se on vain rikkaus. Myös hoitoonvievät äidit tuntuvat syyllistävän meitä, jotka ovat lastensa kanssa vapaa-ajat ja se onnistuu ilman suurempia ongelmia. Emmekö sitten niin saisi tehdä? Olisiko meidänkin pakko viedä lapsemme hoitoon vain siitä syystä, että muut niin tekevät? Tunne ja tarvehan sen määrittävät, miten kukakin toimii. Jos kaikki on näin kohdallaan, miksi sitä muuttamaan. Samoin on jokaisen tilanteessa. Jos tarve on viedä lapset hoitoon, niin silloin vien myös minä.
ihan hyvin lasten kanssakin, mutta joitain asioita on helpompi hoitaa ilman lasta, esim. virastoasiat ja vaatehankinnat koska lapsi ei jaksa virastoissa ym. odotusta eikä aikanaan sitä kun äiti/isi sitten juttelee jotain käsittämättömyyksia oudon ihmisen kanssa. Samoin uteliaasta ja innokkaasta pikku apurista (3 v) on ollut pikeasti aika paljon haittaa esim. tehdessäni vaatteita joten suosiolla teen niitä silloin kun lapsi on hoidossa.
Lapsi on meillä kyllä kiltti ja rauhallinen, mutta niin utelias ja kerkiävä että on siksi hänen kanssaan ei vaan voi tehdä kaikkea.
Ymmärrättekö ollenkaan, mikä ero on pystymättömyydellä ja haluamisella?
Työssäkäyvä äiti, joka EI HALUA siivota tai käydä kaupassa lapsensa kanssa. Siinähän se ongelmien ydin juuri onkin. Älkää sitten yhtään ihmetelkö, kun alkaa teini-iässä lapsi oireilla.
Eikö juuri nuo tavalliset asiat ole niitä, missä mukana ollessaan lapsi oppii elämään kuten kuuluu.
No, kuten sanoin, jokainen tyylillään...
Viimeksi kun muutettiin. Mulla ja miehelllä oli vapaapäivät. Mukulat aamulla päiväkotiin, yksi kouluun ja sitten ruvettiin kantamaan laatikoita. Mä en näen mitään järkevää syytä miksi mun lapsien olis pitänyt olla siinä jaloissa pyörimässä. Mielummin ne leikki kavereiden kanssa, ja kerkesivät vielä sitten niitä laatikoitakin kantamaan myöhemmin.
Hammaslääkärille olisi aika parin viikon päästä. Mulla on koko päivä vapaata. En todellakaan ota lapsia sinne. Vien ne hoitoon käyn lekurissa ja kaupassa ja sitten ehkä haen lapset vähän aiemmin.
On myös ollut niin että mulla on ollut vapaata ja ei menoja, mutta lapsilla on olllut teatterimatkaa tai jotain muuta vastaavaa. Tottakai ne ovat saaneet sinne mennä ja sehän on tietysti vaatinut sen että olen heidät päiväkotiin vienyt.
Työssäkäyvä äiti, joka EI HALUA siivota tai käydä kaupassa lapsensa kanssa. Siinähän se ongelmien ydin juuri onkin. Älkää sitten yhtään ihmetelkö, kun alkaa teini-iässä lapsi oireilla.
Eikö juuri nuo tavalliset asiat ole niitä, missä mukana ollessaan lapsi oppii elämään kuten kuuluu.
No, kuten sanoin, jokainen tyylillään...
jätin tarkoituksella kertomatta, että 95 % tapauksissa siivoan ja käyn kaupassa lasten kanssa yhdessä.
Se oli katsos se pieni sana otsikkorivillä: "joskus"
;)
65
Kyllä on avutonta touhua jos ei kotihommia saa tehtyä vaikka lapset olisi kotona.