Vanhuus omakotitalossa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No huhhuh. Nää opiskelija 15 m2 yksiöt pitäisi siis kaupata vanhuksille. Ei mahdu liikaa tavaraa ja pönttökin sopivasti sekä keittiössä että olohuoneessa samaan aikaa.

Ihan hirveä ajatus että kun työura on ohi niin muutat itsemurhayksiöön miettimään ja valmistautumaan kuolemaan. Silloinhan se pitäis päästä nauttimaan elämästä. 

Isäni asuu isossa omakotitalossa, kaataa puita ja tekee polttopuita 75-vuotiaana eikä mieti kuolemaa. Itsellä sama suunnitelma mutta pienemmässä talossa.

Kyllähän se vaatii ammattilaisia tohon talon ja ulkorakennusten tyhjäämiseen mutta kai siitä perinnöstä voi sen verran käyttää. Siitä hyvä tilanne täällä tietysti

Yleensä ihmiset kokevat ulkopuolisen avun varassa elämisen ahdistavaksi. Eikä niiden tekijöiden löytäminen,  tilaaminen ja maksuliikennekään tapahdu itsestään. Itse käytän siivouspalvelua ja siinäkin on oma vaivansa, kun pitää löytää sopiva aika ja järjestellä asuntoa niin, että pääsevät siivoamaan kunnolla.

Eikö tuo ole sama ongelma, asui ihminen missä tahansa, oli sitten krs yksiä tai maaseudun okt. Molemmissa löytyy palveluita. 

Kerrostalossa taloyhtiön huolehtii ylläpitopalveluusta. 

Mutta vain rakennuksesta ja piha-alueista eikä asunnosta eikä varsinkaan  asukkaasta. Ihan samalla tavalla kerrostalossa asuvakin joutuu järjestämään itselleen tarvitsemansa siivouspalvelut yms.

Vierailija kirjoitti:

Miksi pitäisi luopua omakotitalosta ja muuttaa kerrostaloon? Suurin osa vanhuksista ei tarvitse mitään kotiapua ja pystyy elämään lähestulkoon elämänsä loppuun asti ns. omassa kodissa, keskimääräinen sairaalassa-/hoitolaitoksessaoloaika ennen kuolemaa on alle 2 vko. 

Pihatalkkari on halpa hankinta, kulut saa kotitalousvähennykseen.

Mistähän nämä tilastot ovat peräisin... Jos tämä pitäisi paikkansa, ei Suomessa olisi mitään tietoa hoivakriisistä 🤣

Vierailija kirjoitti:

Jään ensi vuonna eläkkeelle. Olen alkanut tehdä meidän pihalle betonilaatoista ja liuskekivistä polkuja, joilla pystyy kulkemaan ja kiertämään talon rollaattorin kanssa. Kulkuväylät on hyvä olla kunnossa, koska ei niitä sitten enää ehkä jaksa rakentaa, kun on se aika, että niitä tarvitsee. Portaiden viereen ajattelin rakentaa myös liuskan, jotta pääsee kuistille ja taloon sisälle esteettömästi. 

Järkevää 

Kun älyäisin ainakin lopettaa ylenpalttisen puutarhan laajentamiseni; joka kevät keksin jonkun projektin, johon yleensä kuuluu perennapenkin laajentaminen, muutama uusi koristepensas ja hedelmäpuu, jotka ympäröin maanpeittoperennoilla…

Vierailija kirjoitti:

Minä ostin ensimmäisen okt Saimaalta,b  maaseudulta 60v ja muutin sinne vakituisesti asumaan 65v ja nyt 73v. Ja elämäni paras päätös  ikinä ja olen paremmassa kunnossa kuin, silloin kun olin työelämässä. Liikun luonnossa paljon, lähes päivittäin useampi kilometri,  hoidan n.3000 m2 puutarhapiha jne. Viihdyn todella hyvin ja jos haluan kaupunkiin se on 60km ja lentokenttä 50km

 

Äitini eli elämänsä loppuun asti yksin okt maalla , oli innoskas puutarhuri ja luonnon ystävä ja vain vuosi oli hoivakodissa ja kuoli 96v. 

 

Ja siksi ap. huoli kuulostaa oudolta, kun juuri maaseudulle muuttavat naiset ja asuvat yksin. Ja jos ei jaksa tai välitä tehdä, aina voi ostaa palveluina, ihan samalla tavalla on palveluita saatavilla esim. talohuolto jne. kuin kaupungissa ja junalla ja lentokoneella pääsee aina vaikka toiselle puolelle maapalloa. 

Hienoa,että olette hyvässö kunnossa.Kaikki eivät ole.

Vierailija kirjoitti:

Kun älyäisin ainakin lopettaa ylenpalttisen puutarhan laajentamiseni; joka kevät keksin jonkun projektin, johon yleensä kuuluu perennapenkin laajentaminen, muutama uusi koristepensas ja hedelmäpuu, jotka ympäröin maanpeittoperennoilla…

Mikä on tämän kesän projekti?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos olisit viisas niin luopuisit omakotitalosta jo nyt. 

 

... ja hankkisit rivitaloasunnon, jossa olisi pihaa kukkapenkille.

Rivitalo = kerrostalon ja omakotitalon huonot puolet yhdessä. 😁

Tai molempien hyvät puolet.  Riippuu tottakai taloyhtiöstä ja erityisesti seinänaapureista. Yläpuolella ja alapuolella ei asu ketään kuten kerrostalossa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun älyäisin ainakin lopettaa ylenpalttisen puutarhan laajentamiseni; joka kevät keksin jonkun projektin, johon yleensä kuuluu perennapenkin laajentaminen, muutama uusi koristepensas ja hedelmäpuu, jotka ympäröin maanpeittoperennoilla…

Mikä on tämän kesän projekti?

Peittävän pensasryhmän istuttaminen naapurin ikkunoiden eteen. Vaikka vuorimäntyä ja jotain lehtipensasta, ehkä marja-aroniaa? Iso homma kaivaa kuoppia, mutta on koko kesä aikaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kunhan sitten vanhanakin hoidat talosi ja pihasi itse. Et odota lapsia ilmaiseksi tai rahalla "houkuteltuna" tekemään lumitöitä, leikkaamaan nurmikkoa, hoitamaan taloa jne. Se "houkuttelu" kun on aikuisen lapsen näkökulmasta pakkoauttamista. Lapset itse asuvat kerrostalossa kun ei pihahommat nappaa, mutta sitten pitäisi pitkin hampain mennä vanhuksia auttamaan. Sama kaikenlaisen turhan tavaran säilyttäminen jota on vuosikymmeniä varastoitu ajatuksella josko vielä joskus tarvitsisi. Nekin tavarat kannattaisi hävittää itse eikä odottaa että lapset sitten aikoinaan senkin tekevät. Kaikkein itsekkäintä on ajattelu, ettei vanhaa taloa voi omana elinaikanaan myydä, koska siitä ei saisi riittävästi rahaa uuteen asuntoon. Ja myös se, että tiedetään että vanhan talon kaupassa saattaa ostajilta tulla jälkivaatimuksia ilmenneiden ongelmien vuoksi. Piilovikoja ei voi ihan noin vain rajata pois vaikka huonokuntoisena myisikin. Ei kai edes purkukuntoisena myynti, ellei hinnassa ole huomioitu tulevia purkukustannuksia. Tämä kaikki sotku aiotaan jättää sitten lasten selvitettäväksi. Lapset joutuvat vastaamaan talon piilovioista vaikka eivät itse ole asuneet talossa vuosikymmeniin eikä millään kuntotarkastuksilla kaikkia vikoja saada esiin.

Itsekästä on myös se, että haluaa omien vanhempiensa pienentävän mielekkään elämänsä sellaiseksi, mistä koituu mahdollisimman vähän vaivaa jälkeläisille. Kas kun et pyydä tekemään kuolinsiivousta etukäteen ja muuttamaan palvelutaloon. Parempi että se vanhus asuu talossa jonka tuntee ja jossa kokee olonsa turvalliseksi. Eri asia jos vamman tai muistisairauden vuoksi ei kotona enää pysty elämään. Myös purkukuntoisessa talossa asumisen ymmärrän terveysriskiksi ja sellaisista pitäisi tietysti päästä parempiin oloihin. Moni ok asuja on vanhana hyvässä kunnossa juuri sen vuoksi, että koti vaatii koko ajan pientä toimeliaisuutta. Elämää ei voi elää ilman että siitä koituu vaivaa, valitettavasti.

Kuolinsiivous olisi kyllä todella hyvä tehdä eikä jättää kymmenien vuosien aikana kertynyttä roskaa lapsille selvitettäväksi. Vastauksessasi todella taas näkyy boomereiden itsekkyys. Lapsilla ei ollut väliä silloin ennen, ei nyt eikä tulevaisuudessa. Ja kun se tahtoo olla ettei vanhukset jaksa hoitaa taloa ja pihaa, vaativat ruuhkavuosia eläviä lapsiaan auttamaan.

En ole tavaran karsimista vastaan, lähinnä tarkoitin tuolla kuolinsiivouksella sitä, että kaikki paitsi täysin tarpeellinen heitetään pois. Mitä elämää se sellainen on, jos sitä on vielä vuosia jäljellä, ja asutaan kuin minimalisti jotta lapsilla on sitten mahdollisimman vähän työtä kun kuolo koittaa? Itse haluaisin ainakin elää loppuun asti tilassa, joka on minun näköiseni ja jossa on muistoja. En myöskään ole boomeri, vaan milleniaali, ja tiedän kyllä että omien vanhempien asunto pitää myös jossain vaiheessa siivota. Toivon silti että he elävät mahdollisimman pitkään sellaista elämää sellaisessa tilassa, jonka kokevat itselleen rakkaaksi. Aika moni palvelutaloon päätynyt näivettyy siellä liikuntakyvyttömäksi, kunnes sitten kuolee, ja sanon tämän hoitoalan ihmisenä. 

Ihmettelen myös keskustelun tasoa puutarhasta, koska vaikka aloittajalla onkin täydellinen puutarha niin keskiverto omakotitalon tai muunkaan pihallisen talon puutarha ei ole mikään puutarhauksen taidonnäyte. Aika moni on vaan ruohoa ja jotain pensaita/puita täynnä, ehkä pieni perennapenkki. Sellaisen huoltoon saa apua raottamalla kukkaroa, jos itse ei enää ole kykenevä.

Samaa mieltä siitä, että useimmat omakotitalopihat ovat lähinnä säälittäviä: pari marjapuskaa, pikkuruinen kivillä ympäröity kukkapenkki, muutama koristepuska keskellä nurmikkoa ja pahimmassa tapauksessa ränsistynyt ja pystyyn kuollut matala tuija-aita ja  kuivunut nurmikko ympäröi muuten näitä puutarhan kaunistuksia kuin aava valtameri.

Sellaisesta pihasta on helppo luopua! Mutta ei omasta ihanasta pihastani, jossa on isot maanpeittoperenna-alueet pensaiden ympärillä, nyt juuri sinisenään kevätkukkijoita, selkeät nurmikkoalueet, eikä mitään neliskulmaisia nurmikkoläiskiä.

Kaikille se piha itsessään ei ole Se Juttu. 

Mulla esimerkiksi maalaispihassani on vain yksi pieni kukkapenkki. Muuten on nurmikkoa, paljon myös sammaloituneita alueita joista tykkään. Paljon puita, etenkin koivuja, pihlajia, muutama vaahtera. Vanha käkkäräinen pihakoivu, jossa lapsena kiipeilin, jne. Piha itsessäänkin on minulle äärettömän tärkeä.

Mutta kaikkein tärkeintä on se oma tila, oma rauha, maisemat. Pelto, joki, joen takana peltoa ja metsää. Saan seurata kun aurinko nousee, ja laskee toiselle puolen. Kun kauriit kulkee pellolla, joutsenet levittelee siipiään ja tanssivat, syksyllä noin 170 kurjen parvi kokoontui tähän, ennen kuin lähtivät. Aamuyöllä eilen kuuntelin, kun taivaanvuohi lentää mäkätti menemään, joutsenet lauloivat joella, teeret pulputtivat. Ja se pikkulintujen laulu. Tänään näin ja kuulin kevään ensimmäiset pääskyset.

Piha ei ole tärkeintä, vaan KAIKKI TÄMÄ. Tämän vuoksi asun ja haluan asua tässä, toivottavasti kuolemaani saakka.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi pitäisi luopua omakotitalosta ja muuttaa kerrostaloon? Suurin osa vanhuksista ei tarvitse mitään kotiapua ja pystyy elämään lähestulkoon elämänsä loppuun asti ns. omassa kodissa, keskimääräinen sairaalassa-/hoitolaitoksessaoloaika ennen kuolemaa on alle 2 vko. 

Pihatalkkari on halpa hankinta, kulut saa kotitalousvähennykseen.

Mistähän nämä tilastot ovat peräisin... Jos tämä pitäisi paikkansa, ei Suomessa olisi mitään tietoa hoivakriisistä 🤣

Varmaakin ihan kotihoidon ja muista terveyspalveluiden tilastoista.

"Yli 75-vuotiaista kotihoidossa oli yli 56 000 henkilöä, mikä vastaa noin 11 prosenttia tästä ikäryhmästä."

Koko totuuutta tilasto ei tokikaan kerro koska sitä apua saadan monesti muualtakin, mutta ei se niin suureksi missään nimessä nousr että voisi yleistää että kaikki tarvitsevat apua vuosikausia ennen kuolemaansa. Sairastavuus on melko pienen väestöosan ongelma kun puhutaan prosenteista. Silti palveluiden tuottaminen yli 56 000 ei ole ilmaista ja kyllä niiden palvelujen tuottaminen tarvitsee myös työvoimaa. Väestörakenne se että ikääntyneet ikäluokat on suuria aiheuttaa hoivakriisin ei se että suurinosa tarvitsisi palveluja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä ostin ensimmäisen okt Saimaalta,b  maaseudulta 60v ja muutin sinne vakituisesti asumaan 65v ja nyt 73v. Ja elämäni paras päätös  ikinä ja olen paremmassa kunnossa kuin, silloin kun olin työelämässä. Liikun luonnossa paljon, lähes päivittäin useampi kilometri,  hoidan n.3000 m2 puutarhapiha jne. Viihdyn todella hyvin ja jos haluan kaupunkiin se on 60km ja lentokenttä 50km

 

Äitini eli elämänsä loppuun asti yksin okt maalla , oli innoskas puutarhuri ja luonnon ystävä ja vain vuosi oli hoivakodissa ja kuoli 96v. 

 

Ja siksi ap. huoli kuulostaa oudolta, kun juuri maaseudulle muuttavat naiset ja asuvat yksin. Ja jos ei jaksa tai välitä tehdä, aina voi ostaa palveluina, ihan samalla tavalla on palveluita saatavilla esim. talohuolto jne. kuin kaupungissa ja junalla ja lentokoneella pääsee aina vaikka toiselle puolelle maapalloa. 

Hienoa,että olette hyvässö kunnossa.Kaikki eivät ole.

Näiden askareiden myötä moni pysyy paremmassa kunnossa, kuin muuten olisi. On harhaa kuvitella, että näin asuisivat vain terveet ja hyväkuntoiset. Eri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kunhan sitten vanhanakin hoidat talosi ja pihasi itse. Et odota lapsia ilmaiseksi tai rahalla "houkuteltuna" tekemään lumitöitä, leikkaamaan nurmikkoa, hoitamaan taloa jne. Se "houkuttelu" kun on aikuisen lapsen näkökulmasta pakkoauttamista. Lapset itse asuvat kerrostalossa kun ei pihahommat nappaa, mutta sitten pitäisi pitkin hampain mennä vanhuksia auttamaan. Sama kaikenlaisen turhan tavaran säilyttäminen jota on vuosikymmeniä varastoitu ajatuksella josko vielä joskus tarvitsisi. Nekin tavarat kannattaisi hävittää itse eikä odottaa että lapset sitten aikoinaan senkin tekevät. Kaikkein itsekkäintä on ajattelu, ettei vanhaa taloa voi omana elinaikanaan myydä, koska siitä ei saisi riittävästi rahaa uuteen asuntoon. Ja myös se, että tiedetään että vanhan talon kaupassa saattaa ostajilta tulla jälkivaatimuksia ilmenneiden ongelmien vuoksi. Piilovikoja ei voi ihan noin vain rajata pois vaikka huonokuntoisena myisikin. Ei kai edes purkukuntoisena myynti, ellei hinnassa ole huomioitu tulevia purkukustannuksia. Tämä kaikki sotku aiotaan jättää sitten lasten selvitettäväksi. Lapset joutuvat vastaamaan talon piilovioista vaikka eivät itse ole asuneet talossa vuosikymmeniin eikä millään kuntotarkastuksilla kaikkia vikoja saada esiin.

Itsekästä on myös se, että haluaa omien vanhempiensa pienentävän mielekkään elämänsä sellaiseksi, mistä koituu mahdollisimman vähän vaivaa jälkeläisille. Kas kun et pyydä tekemään kuolinsiivousta etukäteen ja muuttamaan palvelutaloon. Parempi että se vanhus asuu talossa jonka tuntee ja jossa kokee olonsa turvalliseksi. Eri asia jos vamman tai muistisairauden vuoksi ei kotona enää pysty elämään. Myös purkukuntoisessa talossa asumisen ymmärrän terveysriskiksi ja sellaisista pitäisi tietysti päästä parempiin oloihin. Moni ok asuja on vanhana hyvässä kunnossa juuri sen vuoksi, että koti vaatii koko ajan pientä toimeliaisuutta. Elämää ei voi elää ilman että siitä koituu vaivaa, valitettavasti.

Kuolinsiivous olisi kyllä todella hyvä tehdä eikä jättää kymmenien vuosien aikana kertynyttä roskaa lapsille selvitettäväksi. Vastauksessasi todella taas näkyy boomereiden itsekkyys. Lapsilla ei ollut väliä silloin ennen, ei nyt eikä tulevaisuudessa. Ja kun se tahtoo olla ettei vanhukset jaksa hoitaa taloa ja pihaa, vaativat ruuhkavuosia eläviä lapsiaan auttamaan.

En ole tavaran karsimista vastaan, lähinnä tarkoitin tuolla kuolinsiivouksella sitä, että kaikki paitsi täysin tarpeellinen heitetään pois. Mitä elämää se sellainen on, jos sitä on vielä vuosia jäljellä, ja asutaan kuin minimalisti jotta lapsilla on sitten mahdollisimman vähän työtä kun kuolo koittaa? Itse haluaisin ainakin elää loppuun asti tilassa, joka on minun näköiseni ja jossa on muistoja. En myöskään ole boomeri, vaan milleniaali, ja tiedän kyllä että omien vanhempien asunto pitää myös jossain vaiheessa siivota. Toivon silti että he elävät mahdollisimman pitkään sellaista elämää sellaisessa tilassa, jonka kokevat itselleen rakkaaksi. Aika moni palvelutaloon päätynyt näivettyy siellä liikuntakyvyttömäksi, kunnes sitten kuolee, ja sanon tämän hoitoalan ihmisenä. 

Ihmettelen myös keskustelun tasoa puutarhasta, koska vaikka aloittajalla onkin täydellinen puutarha niin keskiverto omakotitalon tai muunkaan pihallisen talon puutarha ei ole mikään puutarhauksen taidonnäyte. Aika moni on vaan ruohoa ja jotain pensaita/puita täynnä, ehkä pieni perennapenkki. Sellaisen huoltoon saa apua raottamalla kukkaroa, jos itse ei enää ole kykenevä.

Samaa mieltä siitä, että useimmat omakotitalopihat ovat lähinnä säälittäviä: pari marjapuskaa, pikkuruinen kivillä ympäröity kukkapenkki, muutama koristepuska keskellä nurmikkoa ja pahimmassa tapauksessa ränsistynyt ja pystyyn kuollut matala tuija-aita ja  kuivunut nurmikko ympäröi muuten näitä puutarhan kaunistuksia kuin aava valtameri.

Sellaisesta pihasta on helppo luopua! Mutta ei omasta ihanasta pihastani, jossa on isot maanpeittoperenna-alueet pensaiden ympärillä, nyt juuri sinisenään kevätkukkijoita, selkeät nurmikkoalueet, eikä mitään neliskulmaisia nurmikkoläiskiä.

Niin, nämä nykyiset pks omakotitaloasukkaat haluavat helppohoitoisia pihoja. Nurmikon sijaan laitattavat muoviruohikon, jottei vaan tarvitse itse ajaa ruohoja tai ylipäätään tehdä mitään ulkotöitä. Luulisi olevan kerrostaloasunto parvekkeella tai rivariasunto kaikin puolin kätevämpi vaihtoehto.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi pitäisi luopua omakotitalosta ja muuttaa kerrostaloon? Suurin osa vanhuksista ei tarvitse mitään kotiapua ja pystyy elämään lähestulkoon elämänsä loppuun asti ns. omassa kodissa, keskimääräinen sairaalassa-/hoitolaitoksessaoloaika ennen kuolemaa on alle 2 vko. 

Pihatalkkari on halpa hankinta, kulut saa kotitalousvähennykseen.

Mistähän nämä tilastot ovat peräisin... Jos tämä pitäisi paikkansa, ei Suomessa olisi mitään tietoa hoivakriisistä 🤣

Noin vajaa 20 % vanhuksista tarvitsee hoivakotipaikan. Useimmiten syynä on jokin dementoiva muistisairaus, ylein niistä Alzheimerin tauti. Niissä hoivakotiaika on nykyään entistä lyhyempi, kun ennen saatettiin olla hoivakodissa jopa monta vuotta, niin nykyään ollaan reilusti alle vuosi. On kyllä muitakin sairauksia, esimerkiksi Parkinsonin tauti tai ALS, jotka voivat pakottaa muuttamaan ympärivuorokautiseen hoivaan, mutta tosiaan muistisairaudet ovat yleisin, muistisairauteen sairastuu noin 11 % vanhuksista. 

Joka tapauksessa suurin osa, jopa yli 80 % asuu loppuun asti omassa kodissaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kunhan sitten vanhanakin hoidat talosi ja pihasi itse. Et odota lapsia ilmaiseksi tai rahalla "houkuteltuna" tekemään lumitöitä, leikkaamaan nurmikkoa, hoitamaan taloa jne. Se "houkuttelu" kun on aikuisen lapsen näkökulmasta pakkoauttamista. Lapset itse asuvat kerrostalossa kun ei pihahommat nappaa, mutta sitten pitäisi pitkin hampain mennä vanhuksia auttamaan. Sama kaikenlaisen turhan tavaran säilyttäminen jota on vuosikymmeniä varastoitu ajatuksella josko vielä joskus tarvitsisi. Nekin tavarat kannattaisi hävittää itse eikä odottaa että lapset sitten aikoinaan senkin tekevät. Kaikkein itsekkäintä on ajattelu, ettei vanhaa taloa voi omana elinaikanaan myydä, koska siitä ei saisi riittävästi rahaa uuteen asuntoon. Ja myös se, että tiedetään että vanhan talon kaupassa saattaa ostajilta tulla jälkivaatimuksia ilmenneiden ongelmien vuoksi. Piilovikoja ei voi ihan noin vain rajata pois vaikka huonokuntoisena myisikin. Ei kai edes purkukuntoisena myynti, ellei hinnassa ole huomioitu tulevia purkukustannuksia. Tämä kaikki sotku aiotaan jättää sitten lasten selvitettäväksi. Lapset joutuvat vastaamaan talon piilovioista vaikka eivät itse ole asuneet talossa vuosikymmeniin eikä millään kuntotarkastuksilla kaikkia vikoja saada esiin.

Itsekästä on myös se, että haluaa omien vanhempiensa pienentävän mielekkään elämänsä sellaiseksi, mistä koituu mahdollisimman vähän vaivaa jälkeläisille. Kas kun et pyydä tekemään kuolinsiivousta etukäteen ja muuttamaan palvelutaloon. Parempi että se vanhus asuu talossa jonka tuntee ja jossa kokee olonsa turvalliseksi. Eri asia jos vamman tai muistisairauden vuoksi ei kotona enää pysty elämään. Myös purkukuntoisessa talossa asumisen ymmärrän terveysriskiksi ja sellaisista pitäisi tietysti päästä parempiin oloihin. Moni ok asuja on vanhana hyvässä kunnossa juuri sen vuoksi, että koti vaatii koko ajan pientä toimeliaisuutta. Elämää ei voi elää ilman että siitä koituu vaivaa, valitettavasti.

Kuolinsiivous olisi kyllä todella hyvä tehdä eikä jättää kymmenien vuosien aikana kertynyttä roskaa lapsille selvitettäväksi. Vastauksessasi todella taas näkyy boomereiden itsekkyys. Lapsilla ei ollut väliä silloin ennen, ei nyt eikä tulevaisuudessa. Ja kun se tahtoo olla ettei vanhukset jaksa hoitaa taloa ja pihaa, vaativat ruuhkavuosia eläviä lapsiaan auttamaan.

En ole tavaran karsimista vastaan, lähinnä tarkoitin tuolla kuolinsiivouksella sitä, että kaikki paitsi täysin tarpeellinen heitetään pois. Mitä elämää se sellainen on, jos sitä on vielä vuosia jäljellä, ja asutaan kuin minimalisti jotta lapsilla on sitten mahdollisimman vähän työtä kun kuolo koittaa? Itse haluaisin ainakin elää loppuun asti tilassa, joka on minun näköiseni ja jossa on muistoja. En myöskään ole boomeri, vaan milleniaali, ja tiedän kyllä että omien vanhempien asunto pitää myös jossain vaiheessa siivota. Toivon silti että he elävät mahdollisimman pitkään sellaista elämää sellaisessa tilassa, jonka kokevat itselleen rakkaaksi. Aika moni palvelutaloon päätynyt näivettyy siellä liikuntakyvyttömäksi, kunnes sitten kuolee, ja sanon tämän hoitoalan ihmisenä. 

Ihmettelen myös keskustelun tasoa puutarhasta, koska vaikka aloittajalla onkin täydellinen puutarha niin keskiverto omakotitalon tai muunkaan pihallisen talon puutarha ei ole mikään puutarhauksen taidonnäyte. Aika moni on vaan ruohoa ja jotain pensaita/puita täynnä, ehkä pieni perennapenkki. Sellaisen huoltoon saa apua raottamalla kukkaroa, jos itse ei enää ole kykenevä.

Samaa mieltä siitä, että useimmat omakotitalopihat ovat lähinnä säälittäviä: pari marjapuskaa, pikkuruinen kivillä ympäröity kukkapenkki, muutama koristepuska keskellä nurmikkoa ja pahimmassa tapauksessa ränsistynyt ja pystyyn kuollut matala tuija-aita ja  kuivunut nurmikko ympäröi muuten näitä puutarhan kaunistuksia kuin aava valtameri.

Sellaisesta pihasta on helppo luopua! Mutta ei omasta ihanasta pihastani, jossa on isot maanpeittoperenna-alueet pensaiden ympärillä, nyt juuri sinisenään kevätkukkijoita, selkeät nurmikkoalueet, eikä mitään neliskulmaisia nurmikkoläiskiä.

Niin, nämä nykyiset pks omakotitaloasukkaat haluavat helppohoitoisia pihoja. Nurmikon sijaan laitattavat muoviruohikon, jottei vaan tarvitse itse ajaa ruohoja tai ylipäätään tehdä mitään ulkotöitä. Luulisi olevan kerrostaloasunto parvekkeella tai rivariasunto kaikin puolin kätevämpi vaihtoehto.

On myös niin, että omakotiasukkaat, ja etenkin pks omakotiasukkaat, edustavat sosioekonomisesti parempiosaisia. Muistisairaudet ovat yleisempiä alemmissa sosioekonomisissa ryhmissä. Alzheimerin tauti on yhteydessä mm. matalaan koulutustasoon, tupakointiin ja epäterveelliseen ruokavalioon. 

Suoraan sanoen, mulle on aivan sama, olisiko periaatteessa "järkevää" muuttaa kotoa pois vai ei. Minä vaan en halua muuttaa, tämä on mun kotini. Olisi oikeasti henkisesti hirveää muuttaa kerrostaloon, tai jopa rivitaloon. Kun se ei vaan ole mun tapani asua. Ei vaan ole. Siksi se ei vaan ole vaihtoehto.

"Niin, nämä nykyiset pks omakotitaloasukkaat haluavat helppohoitoisia pihoja. Nurmikon sijaan laitattavat muoviruohikon, jottei vaan tarvitse itse ajaa ruohoja tai ylipäätään tehdä mitään ulkotöitä. Luulisi olevan kerrostaloasunto parvekkeella tai rivariasunto kaikin puolin kätevämpi vaihtoehto." 

Niin, katsos kun omakotitalon omistajat saavat ihan itse päättää, millaisen pihan haluavat. Iso etu verrattuna kerrostaloon tai rivariin. 

Jos joku haluaa helpon pihan tekonurmella, se on aivan ok.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvinvointialueen kotihoitaja maksaa. Kotihoitaja ei kanna lämmityspuita sisälle, ei kuulu heidän tehtäviin.

Puut saa tuotua sisälle vaikka 5 kiloa kerrallaan. 

Niin? Silti se puiden kantaminen EI kuulu kotihoidolle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei sun mistään tarvi luopua. Nyt kun suuret ikäluokat vanhenevat, erilaisia pienkiinteistönhuoltofirmoja syntyy kuin sieniä sateella tekemään vanhijen ja laiskojen pihatöitä.  Sellaiselta voit tilata kaikki huoltotoimet. 

Tämä. Jos joutuu lähtemään omakotitalostaan johonkin kerrostalokuutioon on se pahimmillaan yhtä traumaattista kuin niille oli jotka ajettiin aikoinaan sotien aikana evakkoon taloistaan. Siitä jää ikuinen kaipaus ja suru. Parempi kuolla mökkiinsä jos liikuntakykyä ja älliä on vähänkään jäljellä. Nykyään saa kaikkeen apua ja vielä kotitalousvähennyksenkin. Kelataksi hakee huonommin liikkuvat kotoaan ja kaupoilla on kotiinkuljetuspalvelu lähes joka kunnassa, maksaa vähän yli kymmenen euroa.

Helppo on uhota nyt kun on vielä kunto kunnossa. Sitten kun ei ole niin, se pelko ja ahdistus on aivan toisella tasolla. Suomessa on kotihoidossa paljon vanhuksia jotka oikeasti haluaisivat palvelutaloon.

Kaikkihan sinne palvelutaloon oikeasti haluaa asumaan vaikkei olisi mitään fyysistä tai psyykkistä syytä/aihetta, mutta kun sinne ei tänä päivänä pääse edes ne oikeasti heikkokuntoisimmat joilla tarve olisi todellinen, suurin ja akuutein.

Vierailija kirjoitti:

Yleensähän käy niin,että kun ei enää jaksa/pysty tehdä okt :n hommia,siitä tulee rasite.Ahdistaa katsella tekemättömiä töitä ja hoitamatonta pihaa.Silloin luopuminen käy luonnollisesti,kun haluaa päästä helpomalla ja joku toinen saa mahdollisuuden jatkaa.Aika aikaansa kutakin.

Jaa, et osaa ajatella edes niin pitkälle, että voi etsiä maksullista apua pihan hoitoon keväisin ja siivousapua taloon? Minä olen tekemässä just niin. Miksi rupeaisi ahdistamaan tai rasittamaan yhtään mikään?

Joku puhuu uuden pienemmän ostosta. Itse ajattelin vuokrata. Lapset eivät säästy tyhjäykseltä, mutta myynniltä kyllä. Olette kuulleet osakeyhtiöiden konkurssilta ja asuntoja ei kukaan osta, etenkään maalla. Tai myyminen on vaikeaa, pitää rempata yms.

Ja eikö se yksiön tyhjäys suju nopeammin kuin talon?