Vanhuus omakotitalossa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nykyään voi hankkia kaikenlaista apu. Monella lapsella ja nuorella on 4H-yritys ja kova into tehdä töitä. Nurmikkoa leikkaamaan ja muihin apuhommiin.

Ne maksaa.

Ja siihen pitääkin etukäteen varautua. 

Minä ostin ensimmäisen okt Saimaalta,b  maaseudulta 60v ja muutin sinne vakituisesti asumaan 65v ja nyt 73v. Ja elämäni paras päätös  ikinä ja olen paremmassa kunnossa kuin, silloin kun olin työelämässä. Liikun luonnossa paljon, lähes päivittäin useampi kilometri,  hoidan n.3000 m2 puutarhapiha jne. Viihdyn todella hyvin ja jos haluan kaupunkiin se on 60km ja lentokenttä 50km

Äitini eli elämänsä loppuun asti yksin okt maalla , oli innoskas puutarhuri ja luonnon ystävä ja vain vuosi oli hoivakodissa ja kuoli 96v. 

Ja siksi ap. huoli kuulostaa oudolta, kun juuri maaseudulle muuttavat naiset ja asuvat yksin. Ja jos ei jaksa tai välitä tehdä, aina voi ostaa palveluina, ihan samalla tavalla on palveluita saatavilla esim. talohuolto jne. kuin kaupungissa ja junalla ja lentokoneella pääsee aina vaikka toiselle puolelle maapalloa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omat vanhempani ovat yli 85-vuotiaita ja yhä asuvat maalla omakotitalossa. On valtavat peruna- ja mansikkamaat, kukkapenkit, tekevät itse polttopuunsa ym. Eivät tarvitse apua. 

Itse olen 52-vuotias enkä todellakaan vielä mieti omia vanhuushuolia. Talostani en myöskään luovu, se jää perinnöksi. Ja kyllä, tiedän että haluavat, ja jos eivät niin tämän saa kyllä myytyä.

En halua olla pahan onnen lintu, mutta odota pari vuotta. Omat vanhempani ovat 80, minä 56. Äiti kaatuilee jo, molemmilla sairauksia. Kaikki tietysti vanhenevat eri tahtiin mutta voit yllättyä miten paljon tulevat pian tarvitsemaan apuasi. Se on yksi kaatuminen tai sairaskohtaus, ja koko taisteluparin herkkä tasapaino kärsii. Selviytymisen kannalta kannattaa muuttaa lähelle ajoissa. Tässä iässä ei voi enää ajatella omaa napaansa ja asua ulkomailla/ toisella puolen Suomea, jos tilanne tämä. Varsinkin ok-talo maalla vaatii. Me tehtiin niin että minä muutin heidän ok-taloonsa, ja he lopullisesti kakkosasuntoonsa. Viihtyvät täällä kuin mökillään, tekevät töitäkin, varsinkin isä - polttopuita tälläkin hetkellä. On turvallinen kaupunkiasunto ja talo mökkinä = ihanneratkaisu eivätkä joudu luopumaan mistään.

Ei kiitos, en ala murehtia enkä tehdä muutoksia, kun ei ole mitään syytä. Tilanne kerrallaan. Enkä esimerkiksi muuta lähemmäs, se ei tule kyseeseen.

Murehtiminen on ihan turhaan hukattua energiaa, tietysti. Tilanne kerrallaan, kuten sanoit. Mutta jyrkkä asenne sulla on tuohon muuttoasiaan kyllä. No. Jokainen taplaa tavallaan. LÄhivuosina kaatuvat suuret ikäluokat laitosvuoteisiinsa yksi kerrallaan, toinen takapihalleen, kolmas lumihankeen polttopuita hakiessaan. Itselläni on vakavia haasteita mutta en jätä vanhempiani niistäkään huolimatta. En, vaikka hermot on riekaleina monta kertaa viikossa. 

80 on ikä jonka jälkeen vanheneminen on nopeaa ja yllätyksellistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No huhhuh. Nää opiskelija 15 m2 yksiöt pitäisi siis kaupata vanhuksille. Ei mahdu liikaa tavaraa ja pönttökin sopivasti sekä keittiössä että olohuoneessa samaan aikaa.

Ihan hirveä ajatus että kun työura on ohi niin muutat itsemurhayksiöön miettimään ja valmistautumaan kuolemaan. Silloinhan se pitäis päästä nauttimaan elämästä. 

Isäni asuu isossa omakotitalossa, kaataa puita ja tekee polttopuita 75-vuotiaana eikä mieti kuolemaa. Itsellä sama suunnitelma mutta pienemmässä talossa.

Kyllähän se vaatii ammattilaisia tohon talon ja ulkorakennusten tyhjäämiseen mutta kai siitä perinnöstä voi sen verran käyttää. Siitä hyvä tilanne täällä tietysti

Yleensä ihmiset kokevat ulkopuolisen avun varassa elämisen ahdistavaksi. Eikä niiden tekijöiden löytäminen,  tilaaminen ja maksuliikennekään tapahdu itsestään. Itse käytän siivouspalvelua ja siinäkin on oma vaivansa, kun pitää löytää sopiva aika ja järjestellä asuntoa niin, että pääsevät siivoamaan kunnolla.

Eikö tuo ole sama ongelma, asui ihminen missä tahansa, oli sitten krs yksiä tai maaseudun okt. Molemmissa löytyy palveluita. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rahalla saa. Rahalla voi teettää pihatöitä, kuljetuksia, korjauksia. Rahalla saa ostettua siivousta, ruokahuoltoa, pesua, hoitoa ja seuraa.  Ihmeellinen ajatus, että jos on valinnut omakotiasumisen niin on tehtävä kaikki itse kuolemaansa asti tai muutettava kerrostaloon. Rahalla saa myös kuolinpesän tyhjennyksen, siivouksen, remontoinnin ja myymisen ja verojen kuittaamisen ja silti perilliset saavat rahaa mitä eivät ole itse ansainneet.

Harvalla ihmisellä,jos olet pienipalkkaisessa työssä/saat eläkettä,on varaa ulkoistaa kaikkea.

Harvalla pienipalkkaisella on edes varaa ostaa tai ylläpitää omakotitaloa täällä Helsingissä. Ja ikääntyessä kannattaa käyttää niitä osakesijoituksien tuottoja juurikin palveluiden ostamiseen itselle kuin 'kiusata' perillisiä puutarhatöillä ja autotallin siivouksella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nykyään voi hankkia kaikenlaista apu. Monella lapsella ja nuorella on 4H-yritys ja kova into tehdä töitä. Nurmikkoa leikkaamaan ja muihin apuhommiin.

Ne maksaa.

Tottakait palvelut maksaa ja sen takia maksetaan eläkettä, jolla ostetaan palveluita tai jos säästöjä, käytetään niitä. 

Vierailija kirjoitti:

Minunkin isäni  86 v rakasti taloaan ja puutarhaansa. Hänellä olikin kaunis lähtö: syksyllä leikkeli vielä pensasaitaa käsin ja laitteli puutarhan talvilepoon. Jouluna hän kuoli. Kuten isäni aina sanoi, että se mistä me olemme huolissamme on usein se mitä ei tapahdukaan. Emme nimittäin näe tulevaisuuteen.

Tässäpä se viisaus piilee. Aivan turha murehtia parinkymmenen vuoden tai vaikka lyhyemmän ajan tulevaisuuden ongelmia.

Elämä on tässä hetkessä ja nyt. Tehdään siitä elämisen arvoista eikä murehdita tulevaisuutta. Sitä ei nimittäin välttämättä ole!

Mä meinaan kyllä asua tässä talossa rojuineni juuri niin kauan kun hyvältä tuntuu. Heitelkööt kakarat roinat sitten pois kun se aika tulee. Mun mutsi sai viikonlopun aikaa muuttaa kotoontaan palvelutaloon. Eikä ottanut mukaansa juri muuta kun vaatteita ja telkkarin. Mulla meni kuukausi sen kaksion tyhjentämiseen. Eikä tuo ole tavaroittensa perään itkenyt, vaikka niitä hamstrannut olikin. Eletään nyt vielä tässä päivässä, eikä mietitä liikaa sitä vanhuutta ja kuolemaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvinvointialueen kotihoitaja maksaa. Kotihoitaja ei kanna lämmityspuita sisälle, ei kuulu heidän tehtäviin.

Puut saa tuotua sisälle vaikka 5 kiloa kerrallaan. 

Kotihoitaja ei tuo.

Omaiset voi tuoda.

Ainakin maaseudulla toimii vielä naapuriapu. Ja sitten on kiinteistöhuollot ja mökkitalkkarit. 4H, Martat, SPR ystävyysryhmät, Srk diakoniatyö jne. 

Suurimmalla osalla maaseudulla asuvista vanhusten lapsista asuu kaukana, monet jopa toisessa maassa ja maaseutu pullollaan vanhoja ihmisiä ja paluumuuttajia, kun jäävät eläkkeelle. 

Ja se kotihoito tulee kuvioihin, kun ihminen sairas ja viimeiset elinvuodet, mutta suurin osa elää hyvin aktiivista elämää, näin ainakin omalla maalausyhteisössä, eikä kotihoitajille ole tarvetta. 

Ei kannata murehtia etukäteen, koska et voi tietää, miltä se talosta luopuminen tai muutkaan isot ja pienemmät asiat sitten vanhana tuntuvat. Et ole 80-vuotiaana enää sama ihminen kuin 55-vuotiaana, olet elänyt siinä välissä aika monta vuotta ja saanut valtavasti uusia kokemuksia ja näkemyksiä elämään. Mielesi ei ole sama, eikä etenkään kroppasi.

Tiedän useita vanhuksia, jotka hyvällä mielellä ovat luopuneet omakotitalostaan ja muuttaneet esim. rivitaloon asumaan. Entinen iso puutarha on vaihtunut yhdeksi kukkapenkiksi, ja se on ollut helpotus, ei murhe. 

Vierailija kirjoitti:

Ei sun mistään tarvi luopua. Nyt kun suuret ikäluokat vanhenevat, erilaisia pienkiinteistönhuoltofirmoja syntyy kuin sieniä sateella tekemään vanhijen ja laiskojen pihatöitä.  Sellaiselta voit tilata kaikki huoltotoimet. 

Tämä. Jos joutuu lähtemään omakotitalostaan johonkin kerrostalokuutioon on se pahimmillaan yhtä traumaattista kuin niille oli jotka ajettiin aikoinaan sotien aikana evakkoon taloistaan. Siitä jää ikuinen kaipaus ja suru. Parempi kuolla mökkiinsä jos liikuntakykyä ja älliä on vähänkään jäljellä. Nykyään saa kaikkeen apua ja vielä kotitalousvähennyksenkin. Kelataksi hakee huonommin liikkuvat kotoaan ja kaupoilla on kotiinkuljetuspalvelu lähes joka kunnassa, maksaa vähän yli kymmenen euroa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No huhhuh. Nää opiskelija 15 m2 yksiöt pitäisi siis kaupata vanhuksille. Ei mahdu liikaa tavaraa ja pönttökin sopivasti sekä keittiössä että olohuoneessa samaan aikaa.

Ihan hirveä ajatus että kun työura on ohi niin muutat itsemurhayksiöön miettimään ja valmistautumaan kuolemaan. Silloinhan se pitäis päästä nauttimaan elämästä. 

Isäni asuu isossa omakotitalossa, kaataa puita ja tekee polttopuita 75-vuotiaana eikä mieti kuolemaa. Itsellä sama suunnitelma mutta pienemmässä talossa.

Kyllähän se vaatii ammattilaisia tohon talon ja ulkorakennusten tyhjäämiseen mutta kai siitä perinnöstä voi sen verran käyttää. Siitä hyvä tilanne täällä tietysti

Yleensä ihmiset kokevat ulkopuolisen avun varassa elämisen ahdistavaksi. Eikä niiden tekijöiden löytäminen,  tilaaminen ja maksuliikennekään tapahdu itsestään. Itse käytän siivouspalvelua ja siinäkin on oma vaivansa, kun pitää löytää sopiva aika ja järjestellä asuntoa niin, että pääsevät siivoamaan kunnolla.

Eikö tuo ole sama ongelma, asui ihminen missä tahansa, oli sitten krs yksiä tai maaseudun okt. Molemmissa löytyy palveluita. 

Kerrostalossa taloyhtiön huolehtii ylläpitopalveluusta. 

Vierailija kirjoitti:

Kunhan sitten vanhanakin hoidat talosi ja pihasi itse. Et odota lapsia ilmaiseksi tai rahalla "houkuteltuna" tekemään lumitöitä, leikkaamaan nurmikkoa, hoitamaan taloa jne. Se "houkuttelu" kun on aikuisen lapsen näkökulmasta pakkoauttamista. Lapset itse asuvat kerrostalossa kun ei pihahommat nappaa, mutta sitten pitäisi pitkin hampain mennä vanhuksia auttamaan. Sama kaikenlaisen turhan tavaran säilyttäminen jota on vuosikymmeniä varastoitu ajatuksella josko vielä joskus tarvitsisi. Nekin tavarat kannattaisi hävittää itse eikä odottaa että lapset sitten aikoinaan senkin tekevät. Kaikkein itsekkäintä on ajattelu, ettei vanhaa taloa voi omana elinaikanaan myydä, koska siitä ei saisi riittävästi rahaa uuteen asuntoon. Ja myös se, että tiedetään että vanhan talon kaupassa saattaa ostajilta tulla jälkivaatimuksia ilmenneiden ongelmien vuoksi. Piilovikoja ei voi ihan noin vain rajata pois vaikka huonokuntoisena myisikin. Ei kai edes purkukuntoisena myynti, ellei hinnassa ole huomioitu tulevia purkukustannuksia. Tämä kaikki sotku aiotaan jättää sitten lasten selvitettäväksi. Lapset joutuvat vastaamaan talon piilovioista vaikka eivät itse ole asuneet talossa vuosikymmeniin eikä millään kuntotarkastuksilla kaikkia vikoja saada esiin.

No, luovu perinnöstä äläkä mäkätä turhasta. Ongelma ratkaistu, ole hyvä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei sun mistään tarvi luopua. Nyt kun suuret ikäluokat vanhenevat, erilaisia pienkiinteistönhuoltofirmoja syntyy kuin sieniä sateella tekemään vanhijen ja laiskojen pihatöitä.  Sellaiselta voit tilata kaikki huoltotoimet. 

Tämä. Jos joutuu lähtemään omakotitalostaan johonkin kerrostalokuutioon on se pahimmillaan yhtä traumaattista kuin niille oli jotka ajettiin aikoinaan sotien aikana evakkoon taloistaan. Siitä jää ikuinen kaipaus ja suru. Parempi kuolla mökkiinsä jos liikuntakykyä ja älliä on vähänkään jäljellä. Nykyään saa kaikkeen apua ja vielä kotitalousvähennyksenkin. Kelataksi hakee huonommin liikkuvat kotoaan ja kaupoilla on kotiinkuljetuspalvelu lähes joka kunnassa, maksaa vähän yli kymmenen euroa.

Helppo on uhota nyt kun on vielä kunto kunnossa. Sitten kun ei ole niin, se pelko ja ahdistus on aivan toisella tasolla. Suomessa on kotihoidossa paljon vanhuksia jotka oikeasti haluaisivat palvelutaloon.

Vierailija kirjoitti:

Pitää muuttaa kun siihen vielä kykenee. Meillä sama juttu, aiomme myydä talon kun jäämme eläkkeelle. Olemme remontoineet talomme huolella, jokaikisen neliösentin olemme käyneet läpi ja osan useampaan kertaan. Piha on luotu ihan tyhjästä. Täällä on vietetty synttäreitä, rippi- ja ylioppilasjuhlia, hauskoja juhlia kavereiden kanssa. Mutta ajattelen niin, että talo ansaitsee sitten uuden perheen, uudet juhlat ja hauskat muistot. En halua olla yksin leskenä autiossa talossa muistojen keskellä köpöttelevä vanhus. Taloudellisestikin tulee raskaaksi ostaa kaikki huoltotyöt sitten kun niitä ei enää jaksa tehdä. Sentimentaalisuus tulee liian kalliiksi.

Eläkkeellä on aikaa reissata ja miettiä paikkaa, jossa viihtyisi, ilman huota talosta. 

Meilläkin eläkeikä lähenee. Omistamme matkailuauton ja sillä on tarkoitus reissata paljon pitkin Eurooppaa. Silti meillä on tarkoituksena asua omakotitalossamme niin kauan kuin kykenemme. Nyt vielä töissä ollessamme pisimmät reissut ajoittuu kesälomaan, joka töistämme johtuen on pakko pitää suunnilleen heinäkuussa. Eläkkeellä ollessamme ollaan kyllä Suomen lyhyt kesä visusti kotona tai ainakin Suomessa. Pitkät matkailuautoreissut voi sitten tehdä keväällä ja syksyllä, ja miksei talvellakin. Mutta kun kesä on tarkoitus olla Suomessa, on kiva jos on se oma puutarha.

Toinen syy talon pitämiseen on se, että pitäähän lapsenlapsilla olla tilaa temmeltää sekä sisällä että ulkona. Meillä löytyy isolla tontilla majanrakennusmahdollisuuksia ja vaikka mitä mukavaa. Eihän ne lapset samalla tavalla missään ahtaassa kerrostalokodissa viihdy. Ja pitäähän meillä olla tilaa niin että saamme kaikki lasten perheet yhtä aikaa käymään. Tällä hetkellä ruokapöydässä tarvitaan 14 paikkaa ja kukaties väkimäärä vielä kasvaakin. Ei tuo normi kerrostalossa onnistu.

Vierailija kirjoitti:

Kunhan sitten vanhanakin hoidat talosi ja pihasi itse. Et odota lapsia ilmaiseksi tai rahalla "houkuteltuna" tekemään lumitöitä, leikkaamaan nurmikkoa, hoitamaan taloa jne. Se "houkuttelu" kun on aikuisen lapsen näkökulmasta pakkoauttamista. Lapset itse asuvat kerrostalossa kun ei pihahommat nappaa, mutta sitten pitäisi pitkin hampain mennä vanhuksia auttamaan. Sama kaikenlaisen turhan tavaran säilyttäminen jota on vuosikymmeniä varastoitu ajatuksella josko vielä joskus tarvitsisi. Nekin tavarat kannattaisi hävittää itse eikä odottaa että lapset sitten aikoinaan senkin tekevät. Kaikkein itsekkäintä on ajattelu, ettei vanhaa taloa voi omana elinaikanaan myydä, koska siitä ei saisi riittävästi rahaa uuteen asuntoon. Ja myös se, että tiedetään että vanhan talon kaupassa saattaa ostajilta tulla jälkivaatimuksia ilmenneiden ongelmien vuoksi. Piilovikoja ei voi ihan noin vain rajata pois vaikka huonokuntoisena myisikin. Ei kai edes purkukuntoisena myynti, ellei hinnassa ole huomioitu tulevia purkukustannuksia. Tämä kaikki sotku aiotaan jättää sitten lasten selvitettäväksi. Lapset joutuvat vastaamaan talon piilovioista vaikka eivät itse ole asuneet talossa vuosikymmeniin eikä millään kuntotarkastuksilla kaikkia vikoja saada esiin.

Tämä on niin totta ja ihan hiton rasittavaa. Vielä kun vanhukset kuvittelevat sanoen että piha on siivottu. Se oli äsken kuin hurrikaanin jäljiltä. Mutta siivoomaan en ala, on tarpeeksi omassa pihassa. Heille kun kaikki pitää jonkun muun tehdä. Voi kun ne muut jo kieltäytyisivät tekemästä, heräisivätkhän vanhat jo tähän päivään.

Ei omakotitalosta välttämättä tarvitse luopua. Meillä ainakin on suvussa useita esimerkkejä, että vanhus on elänyt omassa talossaan loppuun asti. Puutarhanhoito on mainio tapa ylläpitää toimintakykyä. Ovat hoitaneet pihaansa ihan itse sen verran kuin ovat jaksaneet. 

En ole itsekään muuttamassa mihinkään. Olemme rakentaneet meille alun perinkin esteettömän talon, sillä ajatuksella, että siinä voi asua vanhanakin, jos vaikka joskus tarvitsee rollaattoria. Tai eihän sitä tiedä, nuoremmallakin ihmisellä voi joskun mennä vaikka jalka poikki, ja tarvitsee esteettömän ympäristön. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kunhan sitten vanhanakin hoidat talosi ja pihasi itse. Et odota lapsia ilmaiseksi tai rahalla "houkuteltuna" tekemään lumitöitä, leikkaamaan nurmikkoa, hoitamaan taloa jne. Se "houkuttelu" kun on aikuisen lapsen näkökulmasta pakkoauttamista. Lapset itse asuvat kerrostalossa kun ei pihahommat nappaa, mutta sitten pitäisi pitkin hampain mennä vanhuksia auttamaan. Sama kaikenlaisen turhan tavaran säilyttäminen jota on vuosikymmeniä varastoitu ajatuksella josko vielä joskus tarvitsisi. Nekin tavarat kannattaisi hävittää itse eikä odottaa että lapset sitten aikoinaan senkin tekevät. Kaikkein itsekkäintä on ajattelu, ettei vanhaa taloa voi omana elinaikanaan myydä, koska siitä ei saisi riittävästi rahaa uuteen asuntoon. Ja myös se, että tiedetään että vanhan talon kaupassa saattaa ostajilta tulla jälkivaatimuksia ilmenneiden ongelmien vuoksi. Piilovikoja ei voi ihan noin vain rajata pois vaikka huonokuntoisena myisikin. Ei kai edes purkukuntoisena myynti, ellei hinnassa ole huomioitu tulevia purkukustannuksia. Tämä kaikki sotku aiotaan jättää sitten lasten selvitettäväksi. Lapset joutuvat vastaamaan talon piilovioista vaikka eivät itse ole asuneet talossa vuosikymmeniin eikä millään kuntotarkastuksilla kaikkia vikoja saada esiin.

Tämä on niin totta ja ihan hiton rasittavaa. Vielä kun vanhukset kuvittelevat sanoen että piha on siivottu. Se oli äsken kuin hurrikaanin jäljiltä. Mutta siivoomaan en ala, on tarpeeksi omassa pihassa. Heille kun kaikki pitää jonkun muun tehdä. Voi kun ne muut jo kieltäytyisivät tekemästä, heräisivätkhän vanhat jo tähän päivään.

Ei meidän suvussa vanhukset ole pyytäneet siivoamaan. Eivät varmaan tykkäisi, jos joku menisi heidän huushollinpitoonsa puuttumaan. Mitä se haittaa jos jonkun piha ei aina ole tip top, jos ei ole minun pihani?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei sun mistään tarvi luopua. Nyt kun suuret ikäluokat vanhenevat, erilaisia pienkiinteistönhuoltofirmoja syntyy kuin sieniä sateella tekemään vanhijen ja laiskojen pihatöitä.  Sellaiselta voit tilata kaikki huoltotoimet. 

Tämä. Jos joutuu lähtemään omakotitalostaan johonkin kerrostalokuutioon on se pahimmillaan yhtä traumaattista kuin niille oli jotka ajettiin aikoinaan sotien aikana evakkoon taloistaan. Siitä jää ikuinen kaipaus ja suru. Parempi kuolla mökkiinsä jos liikuntakykyä ja älliä on vähänkään jäljellä. Nykyään saa kaikkeen apua ja vielä kotitalousvähennyksenkin. Kelataksi hakee huonommin liikkuvat kotoaan ja kaupoilla on kotiinkuljetuspalvelu lähes joka kunnassa, maksaa vähän yli kymmenen euroa.

Helppo on uhota nyt kun on vielä kunto kunnossa. Sitten kun ei ole niin, se pelko ja ahdistus on aivan toisella tasolla. Suomessa on kotihoidossa paljon vanhuksia jotka oikeasti haluaisivat palvelutaloon.

Nooh, 80% vanhuksista elää kuitenkin loppuun asti kotonaan. Nykyään hoivakoteihin menee lähinnä muistisairaat, jotka ei tosiaan enää yksin pärjää, vaan lähtevät talvipakkasella ulos eivätkä muista pukeutua lämpimästi, eksyvät ja paleltuvat. Kannattaa siis panostaa siihen, että oma koti on sellainen, jossa viihtyy mahdollisimman pitkään, ja myös pärjää hyvin aivan loppuun astikin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei sun mistään tarvi luopua. Nyt kun suuret ikäluokat vanhenevat, erilaisia pienkiinteistönhuoltofirmoja syntyy kuin sieniä sateella tekemään vanhijen ja laiskojen pihatöitä.  Sellaiselta voit tilata kaikki huoltotoimet. 

Tämä. Jos joutuu lähtemään omakotitalostaan johonkin kerrostalokuutioon on se pahimmillaan yhtä traumaattista kuin niille oli jotka ajettiin aikoinaan sotien aikana evakkoon taloistaan. Siitä jää ikuinen kaipaus ja suru. Parempi kuolla mökkiinsä jos liikuntakykyä ja älliä on vähänkään jäljellä. Nykyään saa kaikkeen apua ja vielä kotitalousvähennyksenkin. Kelataksi hakee huonommin liikkuvat kotoaan ja kaupoilla on kotiinkuljetuspalvelu lähes joka kunnassa, maksaa vähän yli kymmenen euroa.

Helppo on uhota nyt kun on vielä kunto kunnossa. Sitten kun ei ole niin, se pelko ja ahdistus on aivan toisella tasolla. Suomessa on kotihoidossa paljon vanhuksia jotka oikeasti haluaisivat palvelutaloon.

Ei se ole mitään uhoamista jos toteaa tosiasioita, ihmisillä on erilaisia luonteenlaatuja, toiset ovat arempia ja yksinäisytttä pelkäävämpiä kuin toiset. Eivät kaikki ole arkoja edes kuoleman lähestyessä, osa jopa haluaa kuolla täysin yksin. Mitä parempaa elämään köyhemmälle tuo kunnallinen palvelutalo jossa ikävimmissä tapauksissa hoitajien moraalissa on toivomisen varaa, vanhus jätetään heitteille saunaan (eri tapaus kun kuluneella viikolla kerrottu), ruoan laadusta on säästetty, kukaan ei tule vaikka makaisit  vaippa täynnä, huoneeseen saattaa tulla joku toinen vanhus joka pahoinpitelee (useita tapauksia), sidotaan tuoliin kiinni ja lääkitään helpoksi ihmiseksi. Ennemmin kuolee kotiinsa . Mene sinä palvelutaloon jos pelottaa.