Vanhuus omakotitalossa

Omakotitalon myynnissä on 5 vuoden homevastuu. Ostaja voi viedä oikeuteen myyjän, jos on hometta.

Nyt en ymmärrä. Miksi pitää luopua? Kyllä minun appivanhemmat edelleen asuvat omakotitalossa. Enoni kuoli tämän vuoden alussa, oli 85 v. ja asui omakotitalossa loppuun asti. Eihän kaikille samat sairaudet tule. Esimerkiksi enollani ei ollut mitään liikkumisen rajoitteita. Itse hoiti kukkapenkit vielä viime kesänä ja leikkasi nurmikon, vetävällä ruohonleikkurilla. Poikansa eli serkkuni kävi tekemässä raskaammat lumityöt. Sehän riippuu missä iässä ja kunnossa sattuu kuolemaan. Monetkin nykyisin elävät hyväkuntoisena loppuun asti.

Vierailija kirjoitti:

No huhhuh. Nää opiskelija 15 m2 yksiöt pitäisi siis kaupata vanhuksille. Ei mahdu liikaa tavaraa ja pönttökin sopivasti sekä keittiössä että olohuoneessa samaan aikaa.

Ihan hirveä ajatus että kun työura on ohi niin muutat itsemurhayksiöön miettimään ja valmistautumaan kuolemaan. Silloinhan se pitäis päästä nauttimaan elämästä. 

Isäni asuu isossa omakotitalossa, kaataa puita ja tekee polttopuita 75-vuotiaana eikä mieti kuolemaa. Itsellä sama suunnitelma mutta pienemmässä talossa.

Kyllähän se vaatii ammattilaisia tohon talon ja ulkorakennusten tyhjäämiseen mutta kai siitä perinnöstä voi sen verran käyttää. Siitä hyvä tilanne täällä tietysti

Yleensä ihmiset kokevat ulkopuolisen avun varassa elämisen ahdistavaksi. Eikä niiden tekijöiden löytäminen,  tilaaminen ja maksuliikennekään tapahdu itsestään. Itse käytän siivouspalvelua ja siinäkin on oma vaivansa, kun pitää löytää sopiva aika ja järjestellä asuntoa niin, että pääsevät siivoamaan kunnolla.

Etkö saa  kuolla kotiisi?  Laitatat apuvälineistöä, ramppeja ja turvakaiteita  jos  alkaa  olla vaikeuksia. Kamerayhteys läheisiin.  Toivottavasti  ei tule  hankaluuksia..  

Vierailija kirjoitti:

Hyvinvointialueen kotihoitaja maksaa. Kotihoitaja ei kanna lämmityspuita sisälle, ei kuulu heidän tehtäviin.

Puut saa tuotua sisälle vaikka 5 kiloa kerrallaan. 

Nykyään voi hankkia kaikenlaista apu. Monella lapsella ja nuorella on 4H-yritys ja kova into tehdä töitä. Nurmikkoa leikkaamaan ja muihin apuhommiin.

Vierailija kirjoitti:

Mun vanhemmat on hamstranneet vuosikymmenten aikana paljon tavaraa, mitään ei voi heittää pois. Heillä oli kolme kiinteistöä, joista yhden heiltä ostin. Pari vuotta siivosin rakennuksia, mm. kymmeniä vuosia kylmässä varastossa olleita ikivanhoja sähköhelloja, pesukoneita, rikkinäisiä kahvinkeittimiä, säkeittäin tyhjiä jogurtti- ja hillopurkkeja, jopa säkillisiä rikkinäisiä muovisäkkejä, joita voi johonkin tarvita.

Tämä kiinteistö on nyt siivottu. Ne kaksi heillä edelleen olevaa kiinteistöä ovat yhtä täynnä tavaraa, ehkä jopa enemmän.

 

Mitä sitten? Ajattelen että se on heidän valintansa, heidän kotinsa ja mökkinsä. Ei kuulu minulle millään lailla, miten täynnä paikat on tavaraa, eikä ole mitenkään heidän velvollisuutensa siivota "valmiiksi" mitään pois. He saavat rauhassa elää ja nauttia siitä, niin kauan kun ilävuosia edelleen on! Asia tulee mun huoleksi vasta, jos/kun kiinteistöt tulee mulle perintönä. Sitten ne on vaan siivottava, mutta en pidä sitä millään lailla vääränä. Minähän olen menettänyt vanhempani ja saanut perinnön. SILLOIN se on minun asiani, nyt ei todellakaan. 

 

Ja aiheeseen, kyllä asuvat edelleen omatoimisesti omakotitalossa ja pihatyöt pitävät heidät hyvässä kunnossa 😊 Ja jos/kun alkavat tarvita apua, sitten autetaan. Se on normaalia elämää. Ovat hekin minut hoitaneet ja kasvattaneet aikuiseksi, auttaneet kaikin keinoin. Miksi heIvetissä en nyt auttaisi heitä???

No normaalit ihmiset ajattelee just noin kuten sinä. Kyllä ne tavarat sieltä siivoilee ajan kans, jos sellainen tilanne kohdalle osuu. Lähtökohtaisesti kai yleensäkin ihmisiä autetaan, jos se on mahdollista. Perheen kohdalla sitä joustoa tehdään niin paljon kuin voi, ja auttaa minkä pystyy.

Muuten kyllä, ihan hieno ajattelutapa sulla.

Vierailija kirjoitti:

Omakotitalon myynnissä on 5 vuoden homevastuu. Ostaja voi viedä oikeuteen myyjän, jos on hometta.

Viidessä  vuodessa ehtii  jo  hommata hometta  taloon.  Eihän  niistä  ikää  näe.   Myyntihetken  tilanne  pitäisi  riittää. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitää muuttaa kun siihen vielä kykenee. Meillä sama juttu, aiomme myydä talon kun jäämme eläkkeelle. Olemme remontoineet talomme huolella, jokaikisen neliösentin olemme käyneet läpi ja osan useampaan kertaan. Piha on luotu ihan tyhjästä. Täällä on vietetty synttäreitä, rippi- ja ylioppilasjuhlia, hauskoja juhlia kavereiden kanssa. Mutta ajattelen niin, että talo ansaitsee sitten uuden perheen, uudet juhlat ja hauskat muistot. En halua olla yksin leskenä autiossa talossa muistojen keskellä köpöttelevä vanhus. Taloudellisestikin tulee raskaaksi ostaa kaikki huoltotyöt sitten kun niitä ei enää jaksa tehdä. Sentimentaalisuus tulee liian kalliiksi.

Eläkkeellä on aikaa reissata ja miettiä paikkaa, jossa viihtyisi, ilman huota talosta. 

Kannattaa katsoa tarkkaan sitten kenelle myy. Uusi omistaja voi tuhota pihan yhdessä kesässä. On nähty. Sinne meni vuosien työ ja istuttelut.

Niinhän se menee, että uusi omistaja tekee haluamansa muutokset. Ei se enää vanhalle omistajalle kuulu.

Tietysti, mutta kyllähän se harmittaa ja syö ihmistä jos on vuosikymmeniä tehnyt töitä puutarhansa eteen ja toinen lyö kaiken sileäksi ja nauttii autiomaasta.

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kunhan sitten vanhanakin hoidat talosi ja pihasi itse. Et odota lapsia ilmaiseksi tai rahalla "houkuteltuna" tekemään lumitöitä, leikkaamaan nurmikkoa, hoitamaan taloa jne. Se "houkuttelu" kun on aikuisen lapsen näkökulmasta pakkoauttamista. Lapset itse asuvat kerrostalossa kun ei pihahommat nappaa, mutta sitten pitäisi pitkin hampain mennä vanhuksia auttamaan. Sama kaikenlaisen turhan tavaran säilyttäminen jota on vuosikymmeniä varastoitu ajatuksella josko vielä joskus tarvitsisi. Nekin tavarat kannattaisi hävittää itse eikä odottaa että lapset sitten aikoinaan senkin tekevät. Kaikkein itsekkäintä on ajattelu, ettei vanhaa taloa voi omana elinaikanaan myydä, koska siitä ei saisi riittävästi rahaa uuteen asuntoon. Ja myös se, että tiedetään että vanhan talon kaupassa saattaa ostajilta tulla jälkivaatimuksia ilmenneiden ongelmien vuoksi. Piilovikoja ei voi ihan noin vain rajata pois vaikka huonokuntoisena myisikin. Ei kai edes purkukuntoisena myynti, ellei hinnassa ole huomioitu tulevia purkukustannuksia. Tämä kaikki sotku aiotaan jättää sitten lasten selvitettäväksi. Lapset joutuvat vastaamaan talon piilovioista vaikka eivät itse ole asuneet talossa vuosikymmeniin eikä millään kuntotarkastuksilla kaikkia vikoja saada esiin.

Tätä elämää ei pidä elää lapsia varten. Perintöä ei tarvitse ottaa vastaan eikä siitä huolta kantaa. On ihan kokonaan lapsen vika, jos ns. ryhtyy perintöön eli haluaa ottaa siitä osansa. Jos haluaa, kantaa sitten myös vastuun. Jos ei halua, jatkaa elämäänsä kuin ennenkin.

Vanhusten kannattaa varmistaa etukäteen, kuka suostuu ottamaan kaiken vaivoikseen ja jos ei kukaan halua taloa ja puutarhaa, ne kannattaa testamentata Vasemmistoliitolle. Siellä on rahaa vastata piilovioistakin.

Perinnöttömäksi jättämisellä uhkailu onkin sitä vanhuksen viimeistä vallankäyttöä. Joihinkin tehoaa ja joihinkin ei. Mä sanoin jo vuosia sitten, että käyttäkää rahanne omaan hyvään vanhuuteenne.  Mä olen ihan omalla työlläni ja taloudenpidollani saavuttanut itselleni sellaisen elämän,  johon olen ihan tyytyväinen. Ja turvannut taloutenikin ihan ilman perintöjä. 

Sulle ei mikään kelpaa. 

Miten niin ei kelpaa?  Mulle kelpaisi paremmin kuin hyvin se, että isä poistaisi mut lopullisesti elämästään eikä koskaan enää ottaisi yhteyttä. Tämähän olisi mulle aivan ihannetilanne.  Ja mulle kelpaa oikein hyvin sekin, että isä on - ehkä? - jo  tehnytkin mut perinnöttömäksi.  Olen jo turvannut oman selustani enkä tarvitse isän rahoja yhtikäs mihinkään. Pärjään vallan mainiosti ilman perintöäkin. Mä huolehdin aikoinaan muistisairaan äitini ja nyt on siskoni vuoro huolehtia isästä. Yli 70v siskoni vaan ei tahdo jaksaa enää. Vaikka isä ei pääsekään öisin karkailemaan kuten äiti pääsi. 

Vierailija kirjoitti:

Nykyään voi hankkia kaikenlaista apu. Monella lapsella ja nuorella on 4H-yritys ja kova into tehdä töitä. Nurmikkoa leikkaamaan ja muihin apuhommiin.

Ne maksaa.

Vierailija kirjoitti:

Omat vanhempani ovat yli 85-vuotiaita ja yhä asuvat maalla omakotitalossa. On valtavat peruna- ja mansikkamaat, kukkapenkit, tekevät itse polttopuunsa ym. Eivät tarvitse apua. 

Itse olen 52-vuotias enkä todellakaan vielä mieti omia vanhuushuolia. Talostani en myöskään luovu, se jää perinnöksi. Ja kyllä, tiedän että haluavat, ja jos eivät niin tämän saa kyllä myytyä.

En halua olla pahan onnen lintu, mutta odota pari vuotta. Omat vanhempani ovat 80, minä 56. Äiti kaatuilee jo, molemmilla sairauksia. Kaikki tietysti vanhenevat eri tahtiin mutta voit yllättyä miten paljon tulevat pian tarvitsemaan apuasi. Se on yksi kaatuminen tai sairaskohtaus, ja koko taisteluparin herkkä tasapaino kärsii. Selviytymisen kannalta kannattaa muuttaa lähelle ajoissa. Tässä iässä ei voi enää ajatella omaa napaansa ja asua ulkomailla/ toisella puolen Suomea, jos tilanne tämä. Varsinkin ok-talo maalla vaatii. Me tehtiin niin että minä muutin heidän ok-taloonsa, ja he lopullisesti kakkosasuntoonsa. Viihtyvät täällä kuin mökillään, tekevät töitäkin, varsinkin isä - polttopuita tälläkin hetkellä. On turvallinen kaupunkiasunto ja talo mökkinä = ihanneratkaisu eivätkä joudu luopumaan mistään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvinvointialueen kotihoitaja maksaa. Kotihoitaja ei kanna lämmityspuita sisälle, ei kuulu heidän tehtäviin.

Puut saa tuotua sisälle vaikka 5 kiloa kerrallaan. 

Kotihoitaja ei tuo.

Omaiset voi tuoda.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvinvointialueen kotihoitaja maksaa. Kotihoitaja ei kanna lämmityspuita sisälle, ei kuulu heidän tehtäviin.

Puut saa tuotua sisälle vaikka 5 kiloa kerrallaan. 

Kotihoitaja ei tuo.

Omaiset voi tuoda.

ITSE voi tuoda 5 kiloa kerrallaan. Tai vielä vähemmän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omat vanhempani ovat yli 85-vuotiaita ja yhä asuvat maalla omakotitalossa. On valtavat peruna- ja mansikkamaat, kukkapenkit, tekevät itse polttopuunsa ym. Eivät tarvitse apua. 

Itse olen 52-vuotias enkä todellakaan vielä mieti omia vanhuushuolia. Talostani en myöskään luovu, se jää perinnöksi. Ja kyllä, tiedän että haluavat, ja jos eivät niin tämän saa kyllä myytyä.

En halua olla pahan onnen lintu, mutta odota pari vuotta. Omat vanhempani ovat 80, minä 56. Äiti kaatuilee jo, molemmilla sairauksia. Kaikki tietysti vanhenevat eri tahtiin mutta voit yllättyä miten paljon tulevat pian tarvitsemaan apuasi. Se on yksi kaatuminen tai sairaskohtaus, ja koko taisteluparin herkkä tasapaino kärsii. Selviytymisen kannalta kannattaa muuttaa lähelle ajoissa. Tässä iässä ei voi enää ajatella omaa napaansa ja asua ulkomailla/ toisella puolen Suomea, jos tilanne tämä. Varsinkin ok-talo maalla vaatii. Me tehtiin niin että minä muutin heidän ok-taloonsa, ja he lopullisesti kakkosasuntoonsa. Viihtyvät täällä kuin mökillään, tekevät töitäkin, varsinkin isä - polttopuita tälläkin hetkellä. On turvallinen kaupunkiasunto ja talo mökkinä = ihanneratkaisu eivätkä joudu luopumaan mistään.

Ei kiitos, en ala murehtia enkä tehdä muutoksia, kun ei ole mitään syytä. Tilanne kerrallaan. Enkä esimerkiksi muuta lähemmäs, se ei tule kyseeseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nykyään voi hankkia kaikenlaista apu. Monella lapsella ja nuorella on 4H-yritys ja kova into tehdä töitä. Nurmikkoa leikkaamaan ja muihin apuhommiin.

Ne maksaa.

Yleensä omakotitaloissa asuu henkilöt, jotka jonkinmoisen työuran ovat tehneet. Aika halvalla on itse saanut pihatyöt teetettyä, 15e tunnilta, niin vuodessa jäänyt summat paljon alle tuhanteen. Ja kotitalousvähennys myös jeesaa. 

1000 euron eläkkeestä ei mene veroja eli ei saa kotitalousvähennystä.

Vierailija kirjoitti:

Nyt en ymmärrä. Miksi pitää luopua? Kyllä minun appivanhemmat edelleen asuvat omakotitalossa. Enoni kuoli tämän vuoden alussa, oli 85 v. ja asui omakotitalossa loppuun asti. Eihän kaikille samat sairaudet tule. Esimerkiksi enollani ei ollut mitään liikkumisen rajoitteita. Itse hoiti kukkapenkit vielä viime kesänä ja leikkasi nurmikon, vetävällä ruohonleikkurilla. Poikansa eli serkkuni kävi tekemässä raskaammat lumityöt. Sehän riippuu missä iässä ja kunnossa sattuu kuolemaan. Monetkin nykyisin elävät hyväkuntoisena loppuun asti.

Kyllä kannattaisi jo hyvissä ajoin ja hyväkuntoisena lähteä sieltä omakotitalosta. Itselleni riitti viiskymppisenä ja samoin tekivät vanhempani ja appivanhempani.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitää muuttaa kun siihen vielä kykenee. Meillä sama juttu, aiomme myydä talon kun jäämme eläkkeelle. Olemme remontoineet talomme huolella, jokaikisen neliösentin olemme käyneet läpi ja osan useampaan kertaan. Piha on luotu ihan tyhjästä. Täällä on vietetty synttäreitä, rippi- ja ylioppilasjuhlia, hauskoja juhlia kavereiden kanssa. Mutta ajattelen niin, että talo ansaitsee sitten uuden perheen, uudet juhlat ja hauskat muistot. En halua olla yksin leskenä autiossa talossa muistojen keskellä köpöttelevä vanhus. Taloudellisestikin tulee raskaaksi ostaa kaikki huoltotyöt sitten kun niitä ei enää jaksa tehdä. Sentimentaalisuus tulee liian kalliiksi.

Eläkkeellä on aikaa reissata ja miettiä paikkaa, jossa viihtyisi, ilman huota talosta. 

Kannattaa katsoa tarkkaan sitten kenelle myy. Uusi omistaja voi tuhota pihan yhdessä kesässä. On nähty. Sinne meni vuosien työ ja istuttelut.

Niinhän se menee, että uusi omistaja tekee haluamansa muutokset. Ei se enää vanhalle omistajalle kuulu.

Tietysti, mutta kyllähän se harmittaa ja syö ihmistä jos on vuosikymmeniä tehnyt töitä puutarhansa eteen ja toinen lyö kaiken sileäksi ja nauttii autiomaasta.

Kauneus on katovaista. Jos työmäärä harmittaa jo nyt niin ehkä kannattaa yrittää luopua siitä.

Sitä paitsi kannattaa jo hyvossä ajoin opetella että muita et voi hallita. Toisen tekemisiä ei kannata harmitella. Helpommalla pääser kun keskittyy asioihin joihin pystyy vaikuttamaan eli siihen miten oman elämänsä haluaa elää.

Totta kai voi asua okt:ssa vanhanakin!

Kaikenlaista apua saa rahalla ostettua. Täytyy vaan opetella ajattelemaan niin että on valmis ostamaan palveluita eikä luottaa ja vaatia että kyllä lapset hoitaa oman elämänsä kustannuksella.