Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Vanhuus omakotitalossa
03.05.2026 |
Ikäloppuvanhuus on vielä parinkymmenen vuoden päässä jossain tulevaisuudessa, mutta jo nyt on alkanut pelottaa omakotitalosta luopuminen sitten joskus.
Tai kyllähän muuten voisin asua kerrostalossakin, mutta miten pystyn luopumaan pihasta ja sen istutuksista, joita olen vuosien myötä lisäillyt niin, että puutarha on nyt melkein täydellinen! Näin keväisin on vaan niin ihanaa istua pihakeinussa ja ihailla sinisenä hehkuvaa sipulikukkamerta! Ja kohta ovat vuorossa tuomet, omenapuut, pionit ja muut ihanuudet.
Ihana kevät!
Kommentit (207)
Vierailija kirjoitti:
Pitää muuttaa kun siihen vielä kykenee. Meillä sama juttu, aiomme myydä talon kun jäämme eläkkeelle. Olemme remontoineet talomme huolella, jokaikisen neliösentin olemme käyneet läpi ja osan useampaan kertaan. Piha on luotu ihan tyhjästä. Täällä on vietetty synttäreitä, rippi- ja ylioppilasjuhlia, hauskoja juhlia kavereiden kanssa. Mutta ajattelen niin, että talo ansaitsee sitten uuden perheen, uudet juhlat ja hauskat muistot. En halua olla yksin leskenä autiossa talossa muistojen keskellä köpöttelevä vanhus. Taloudellisestikin tulee raskaaksi ostaa kaikki huoltotyöt sitten kun niitä ei enää jaksa tehdä. Sentimentaalisuus tulee liian kalliiksi.
Eläkkeellä on aikaa reissata ja miettiä paikkaa, jossa viihtyisi, ilman huota talosta.
Ihan järkevä tapa suhtautua ikääntymiseen. Mutta oletko varma että se olet sinä joka jää leskeksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun vanhemmat on hamstranneet vuosikymmenten aikana paljon tavaraa, mitään ei voi heittää pois. Heillä oli kolme kiinteistöä, joista yhden heiltä ostin. Pari vuotta siivosin rakennuksia, mm. kymmeniä vuosia kylmässä varastossa olleita ikivanhoja sähköhelloja, pesukoneita, rikkinäisiä kahvinkeittimiä, säkeittäin tyhjiä jogurtti- ja hillopurkkeja, jopa säkillisiä rikkinäisiä muovisäkkejä, joita voi johonkin tarvita.
Tämä kiinteistö on nyt siivottu. Ne kaksi heillä edelleen olevaa kiinteistöä ovat yhtä täynnä tavaraa, ehkä jopa enemmän.
Mitä sitten? Ajattelen että se on heidän valintansa, heidän kotinsa ja mökkinsä. Ei kuulu minulle millään lailla, miten täynnä paikat on tavaraa, eikä ole mitenkään heidän velvollisuutensa siivota "valmiiksi" mitään pois. He saavat rauhassa elää ja nauttia siitä, niin kauan kun ilävuosia edelleen on! Asia tulee mun huoleksi vasta, jos/kun kiinteistöt tulee mulle perintönä. Sitten ne on vaan siivottava, mutta en pidä sitä millään lailla vääränä. Minähän olen menettänyt vanhempani ja saanut perinnön. SILLOIN se on minun asiani, nyt ei todellakaan.
Ja aiheeseen, kyllä asuvat edelleen omatoimisesti omakotitalossa ja pihatyöt pitävät heidät hyvässä kunnossa 😊 Ja jos/kun alkavat tarvita apua, sitten autetaan. Se on normaalia elämää. Ovat hekin minut hoitaneet ja kasvattaneet aikuiseksi, auttaneet kaikin keinoin. Miksi heIvetissä en nyt auttaisi heitä???
No mutta sä oletkin halunnut tyhjentää ne kiinteistöt. Kun mun isästäni joskus aika jättää, en todellakaan ala tyhjentämään vanhempieni asuntoa. Mulla ei ole sen paremmin autoa kuin ajokorttiakaan. Bussillako mä kaiken tavaran huonekaluja myöten jonnekin Sortti-asemalle veisin? Järjetön ajatuskin. Joten..ensin minä ja siskoni haetaan sieltä, mitä halutaan. Mun siskoni varmaan haluaa kaikenlaista ja minä taas en yhtikäs mitään. Tiedän, että siellä on paljon arvokastakin, mutta mun puolestani siskoni saa ottaa ne kaikki. Sitten on vuorossa vanhempieni lapsenlapset. Sen, mitä kukaan ei halua, käy hakemassa pois joku tällaiseen tarpeeseen perustettu firma. Olen puhunut nyt jo keski-ikäisten lasteni kanssa asiasta ja kysynyt, haluaako he, että alan heidän vuokseen tappelemaan jostain ehkä tuhansien eurojen arvoisesta irtaimistoesineestä, niin kumpikin on sanonut, että eivät halua. Kasvatin heidät aikoinaan niin, että kummallakaan ei pyöri euronkuvat silmissä. Serkkunsa ovat jo muutenkin aina saaneet vanhemmiltani paljon enemmän kuin he, mutta ei se ole serkusten välisiä suhteita mitenkään haitannut. Päätös eriarvoistamisestahan on ollut heidän isovanhempiensa eikä syy ole heidän serkuissaan.
No ei ollut kyse HALUAMISESTA, vaan siitä että pakkohan meidän oli saada esimerkiksi autolle tilaa talliin jne, kun tähän muutimme asumaan 😄 ihan pirunmoinen urakkahan se oli, mutta ei siinä vaihtoehtoja ollut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kunhan sitten vanhanakin hoidat talosi ja pihasi itse. Et odota lapsia ilmaiseksi tai rahalla "houkuteltuna" tekemään lumitöitä, leikkaamaan nurmikkoa, hoitamaan taloa jne. Se "houkuttelu" kun on aikuisen lapsen näkökulmasta pakkoauttamista. Lapset itse asuvat kerrostalossa kun ei pihahommat nappaa, mutta sitten pitäisi pitkin hampain mennä vanhuksia auttamaan. Sama kaikenlaisen turhan tavaran säilyttäminen jota on vuosikymmeniä varastoitu ajatuksella josko vielä joskus tarvitsisi. Nekin tavarat kannattaisi hävittää itse eikä odottaa että lapset sitten aikoinaan senkin tekevät. Kaikkein itsekkäintä on ajattelu, ettei vanhaa taloa voi omana elinaikanaan myydä, koska siitä ei saisi riittävästi rahaa uuteen asuntoon. Ja myös se, että tiedetään että vanhan talon kaupassa saattaa ostajilta tulla jälkivaatimuksia ilmenneiden ongelmien vuoksi. Piilovikoja ei voi ihan noin vain rajata pois vaikka huonokuntoisena myisikin. Ei kai edes purkukuntoisena myynti, ellei hinnassa ole huomioitu tulevia purkukustannuksia. Tämä kaikki sotku aiotaan jättää sitten lasten selvitettäväksi. Lapset joutuvat vastaamaan talon piilovioista vaikka eivät itse ole asuneet talossa vuosikymmeniin eikä millään kuntotarkastuksilla kaikkia vikoja saada esiin.
Tätä elämää ei pidä elää lapsia varten. Perintöä ei tarvitse ottaa vastaan eikä siitä huolta kantaa. On ihan kokonaan lapsen vika, jos ns. ryhtyy perintöön eli haluaa ottaa siitä osansa. Jos haluaa, kantaa sitten myös vastuun. Jos ei halua, jatkaa elämäänsä kuin ennenkin.
Vanhusten kannattaa varmistaa etukäteen, kuka suostuu ottamaan kaiken vaivoikseen ja jos ei kukaan halua taloa ja puutarhaa, ne kannattaa testamentata Vasemmistoliitolle. Siellä on rahaa vastata piilovioistakin.
Perinnöttömäksi jättämisellä uhkailu onkin sitä vanhuksen viimeistä vallankäyttöä. Joihinkin tehoaa ja joihinkin ei. Mä sanoin jo vuosia sitten, että käyttäkää rahanne omaan hyvään vanhuuteenne. Mä olen ihan omalla työlläni ja taloudenpidollani saavuttanut itselleni sellaisen elämän, johon olen ihan tyytyväinen. Ja turvannut taloutenikin ihan ilman perintöjä.
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kunhan sitten vanhanakin hoidat talosi ja pihasi itse. Et odota lapsia ilmaiseksi tai rahalla "houkuteltuna" tekemään lumitöitä, leikkaamaan nurmikkoa, hoitamaan taloa jne. Se "houkuttelu" kun on aikuisen lapsen näkökulmasta pakkoauttamista. Lapset itse asuvat kerrostalossa kun ei pihahommat nappaa, mutta sitten pitäisi pitkin hampain mennä vanhuksia auttamaan. Sama kaikenlaisen turhan tavaran säilyttäminen jota on vuosikymmeniä varastoitu ajatuksella josko vielä joskus tarvitsisi. Nekin tavarat kannattaisi hävittää itse eikä odottaa että lapset sitten aikoinaan senkin tekevät. Kaikkein itsekkäintä on ajattelu, ettei vanhaa taloa voi omana elinaikanaan myydä, koska siitä ei saisi riittävästi rahaa uuteen asuntoon. Ja myös se, että tiedetään että vanhan talon kaupassa saattaa ostajilta tulla jälkivaatimuksia ilmenneiden ongelmien vuoksi. Piilovikoja ei voi ihan noin vain rajata pois vaikka huonokuntoisena myisikin. Ei kai edes purkukuntoisena myynti, ellei hinnassa ole huomioitu tulevia purkukustannuksia. Tämä kaikki sotku aiotaan jättää sitten lasten selvitettäväksi. Lapset joutuvat vastaamaan talon piilovioista vaikka eivät itse ole asuneet talossa vuosikymmeniin eikä millään kuntotarkastuksilla kaikkia vikoja saada esiin.
Tätä elämää ei pidä elää lapsia varten. Perintöä ei tarvitse ottaa vastaan eikä siitä huolta kantaa. On ihan kokonaan lapsen vika, jos ns. ryhtyy perintöön eli haluaa ottaa siitä osansa. Jos haluaa, kantaa sitten myös vastuun. Jos ei halua, jatkaa elämäänsä kuin ennenkin.
Vanhusten kannattaa varmistaa etukäteen, kuka suostuu ottamaan kaiken vaivoikseen ja jos ei kukaan halua taloa ja puutarhaa, ne kannattaa testamentata Vasemmistoliitolle. Siellä on rahaa vastata piilovioistakin.
Perinnöttömäksi jättämisellä uhkailu onkin sitä vanhuksen viimeistä vallankäyttöä. Joihinkin tehoaa ja joihinkin ei. Mä sanoin jo vuosia sitten, että käyttäkää rahanne omaan hyvään vanhuuteenne. Mä olen ihan omalla työlläni ja taloudenpidollani saavuttanut itselleni sellaisen elämän, johon olen ihan tyytyväinen. Ja turvannut taloutenikin ihan ilman perintöjä.
Sulle ei mikään kelpaa.
En ole edes vanha, ja silti teetän ison osan pihahommista nuorilla opiskelijoilla. Mielestäni tässä työllisyystilanteessa hyvintoimeentulevilla pitäisi olla jopa velvollisuus tarjota töitä nuorille. Kotitalouksissa kuitenkin työtä löytyy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vanhemmat myivät omakotitalonsa pois 79-vuotiaan, se oli ehkä viimeinen hetki. Sen jälkeen on tullut terveysongelmia ja omakotitalossa asuminen olisi käynyt mahdottomaksi.
Talon myynti ja kerrostaloasunnon ostaminen olivat todella stressaavat projektit ja uuteen naapurustoon ja palveluihin asettuminen otti aikansa. Joskus luin artikkelin, että ihmisen viisikymppisenä pitäisi jo asettua sille alueelle, jossa vanhuutensa aikoo viettää, jos haluaa luoda kunno sosiaalisrn piirin.
Toivon, etten ikinä tule siihen tilanteeseen, että joutuisin myymään kotini. Muuttamaan omakotitalosta pois. Jo ajatus tuntuu aivan hirveältä. Ehkä ennemmin lähtisin oman käden kautta, siinä omassa pihassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Joskus luin artikkelin, että ihmisen viisikymppisenä pitäisi jo asettua sille alueelle, jossa vanhuutensa aikoo viettää, jos haluaa luoda kunno sosiaalisrn piirin."
Onpa sitten hyvä, että muutin viisikymppisenä tänne maalle, pellon keskelle, asumaan vähillä mukavuuksilla 😊
Kyllä minäkin olen pystynyt asumaan kerrostalossa koko elämäni. Siellähän käydään vaan nukkumassa kun kaikki muu aika menee töissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä he, jotka itse ymmärtävät aikoinaan muuttaa pois omakotitalosta, pärjäävät paremmin, kuin he, jotka lopulta viedään.
Vierailija kirjoitti:
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun vanhemmat on hamstranneet vuosikymmenten aikana paljon tavaraa, mitään ei voi heittää pois. Heillä oli kolme kiinteistöä, joista yhden heiltä ostin. Pari vuotta siivosin rakennuksia, mm. kymmeniä vuosia kylmässä varastossa olleita ikivanhoja sähköhelloja, pesukoneita, rikkinäisiä kahvinkeittimiä, säkeittäin tyhjiä jogurtti- ja hillopurkkeja, jopa säkillisiä rikkinäisiä muovisäkkejä, joita voi johonkin tarvita.
Tämä kiinteistö on nyt siivottu. Ne kaksi heillä edelleen olevaa kiinteistöä ovat yhtä täynnä tavaraa, ehkä jopa enemmän.
Mitä sitten? Ajattelen että se on heidän valintansa, heidän kotinsa ja mökkinsä. Ei kuulu minulle millään lailla, miten täynnä paikat on tavaraa, eikä ole mitenkään heidän velvollisuutensa siivota "valmiiksi" mitään pois. He saavat rauhassa elää ja nauttia siitä, niin kauan kun ilävuosia edelleen on! Asia tulee mun huoleksi vasta, jos/kun kiinteistöt tulee mulle perintönä. Sitten ne on vaan siivottava, mutta en pidä sitä millään lailla vääränä. Minähän olen menettänyt vanhempani ja saanut perinnön. SILLOIN se on minun asiani, nyt ei todellakaan.
Ja aiheeseen, kyllä asuvat edelleen omatoimisesti omakotitalossa ja pihatyöt pitävät heidät hyvässä kunnossa 😊 Ja jos/kun alkavat tarvita apua, sitten autetaan. Se on normaalia elämää. Ovat hekin minut hoitaneet ja kasvattaneet aikuiseksi, auttaneet kaikin keinoin. Miksi heIvetissä en nyt auttaisi heitä???
No mutta sä oletkin halunnut tyhjentää ne kiinteistöt. Kun mun isästäni joskus aika jättää, en todellakaan ala tyhjentämään vanhempieni asuntoa. Mulla ei ole sen paremmin autoa kuin ajokorttiakaan. Bussillako mä kaiken tavaran huonekaluja myöten jonnekin Sortti-asemalle veisin? Järjetön ajatuskin. Joten..ensin minä ja siskoni haetaan sieltä, mitä halutaan. Mun siskoni varmaan haluaa kaikenlaista ja minä taas en yhtikäs mitään. Tiedän, että siellä on paljon arvokastakin, mutta mun puolestani siskoni saa ottaa ne kaikki. Sitten on vuorossa vanhempieni lapsenlapset. Sen, mitä kukaan ei halua, käy hakemassa pois joku tällaiseen tarpeeseen perustettu firma. Olen puhunut nyt jo keski-ikäisten lasteni kanssa asiasta ja kysynyt, haluaako he, että alan heidän vuokseen tappelemaan jostain ehkä tuhansien eurojen arvoisesta irtaimistoesineestä, niin kumpikin on sanonut, että eivät halua. Kasvatin heidät aikoinaan niin, että kummallakaan ei pyöri euronkuvat silmissä. Serkkunsa ovat jo muutenkin aina saaneet vanhemmiltani paljon enemmän kuin he, mutta ei se ole serkusten välisiä suhteita mitenkään haitannut. Päätös eriarvoistamisestahan on ollut heidän isovanhempiensa eikä syy ole heidän serkuissaan.
No ei ollut kyse HALUAMISESTA, vaan siitä että pakkohan meidän oli saada esimerkiksi autolle tilaa talliin jne, kun tähän muutimme asumaan 😄 ihan pirunmoinen urakkahan se oli, mutta ei siinä vaihtoehtoja ollut.
Siis WTF? Ette halunneet muuttaa sinne, mutta joku ( kuka?) pakotti teidät muuttamaan sinne? Mua ei ole kukaan koskaan pakottanut muuttamaan yhtään minnekään (paitsi faija, kun heitti mut 18-vuotiaana rahattomana syksyiseen yöhön ja silloin olinkin hetken aikaa asunnoton) mihin en ole itse halunnut muuttaa. Jos haluan muuttaa jonnekin romuläjään, niin tottakai sitten ostaessani hankkiudun eroon romuläjästä. Kun aikoinaan ostin tämän asunnon, missä nyt olen jo yli 30 vuotta asunut, niin tämä kämppä oli ihan tyhjä, kun tänne muutin. Mutta joo...ehkä saitkin sen asunnon sen verran halvemalla, että siihen asunnon ostoon kuului ne romutkin. Mutta tämäkin oli sun oma valintasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No huhhuh. Nää opiskelija 15 m2 yksiöt pitäisi siis kaupata vanhuksille. Ei mahdu liikaa tavaraa ja pönttökin sopivasti sekä keittiössä että olohuoneessa samaan aikaa.
Ihan hirveä ajatus että kun työura on ohi niin muutat itsemurhayksiöön miettimään ja valmistautumaan kuolemaan. Silloinhan se pitäis päästä nauttimaan elämästä.
Isäni asuu isossa omakotitalossa, kaataa puita ja tekee polttopuita 75-vuotiaana eikä mieti kuolemaa. Itsellä sama suunnitelma mutta pienemmässä talossa.
Kyllähän se vaatii ammattilaisia tohon talon ja ulkorakennusten tyhjäämiseen mutta kai siitä perinnöstä voi sen verran käyttää. Siitä hyvä tilanne täällä tietysti
Vierailija kirjoitti:
Pitää muuttaa kun siihen vielä kykenee. Meillä sama juttu, aiomme myydä talon kun jäämme eläkkeelle. Olemme remontoineet talomme huolella, jokaikisen neliösentin olemme käyneet läpi ja osan useampaan kertaan. Piha on luotu ihan tyhjästä. Täällä on vietetty synttäreitä, rippi- ja ylioppilasjuhlia, hauskoja juhlia kavereiden kanssa. Mutta ajattelen niin, että talo ansaitsee sitten uuden perheen, uudet juhlat ja hauskat muistot. En halua olla yksin leskenä autiossa talossa muistojen keskellä köpöttelevä vanhus. Taloudellisestikin tulee raskaaksi ostaa kaikki huoltotyöt sitten kun niitä ei enää jaksa tehdä. Sentimentaalisuus tulee liian kalliiksi.
Eläkkeellä on aikaa reissata ja miettiä paikkaa, jossa viihtyisi, ilman huota talosta.
Kannattaa katsoa tarkkaan sitten kenelle myy. Uusi omistaja voi tuhota pihan yhdessä kesässä. On nähty. Sinne meni vuosien työ ja istuttelut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi pitäisi luopua omakotitalosta ja muuttaa kerrostaloon? Suurin osa vanhuksista ei tarvitse mitään kotiapua ja pystyy elämään lähestulkoon elämänsä loppuun asti ns. omassa kodissa, keskimääräinen sairaalassa-/hoitolaitoksessaoloaika ennen kuolemaa on alle 2 vko.
Pihatalkkari on halpa hankinta, kulut saa kotitalousvähennykseen.
Suurin osa vanhuksista vietää viimeiset 2-10 vuotta hoitolaitoksissa. harva viikolla selviää
Hyvinvointialueen kotihoitaja maksaa. Kotihoitaja ei kanna lämmityspuita sisälle, ei kuulu heidän tehtäviin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitää muuttaa kun siihen vielä kykenee. Meillä sama juttu, aiomme myydä talon kun jäämme eläkkeelle. Olemme remontoineet talomme huolella, jokaikisen neliösentin olemme käyneet läpi ja osan useampaan kertaan. Piha on luotu ihan tyhjästä. Täällä on vietetty synttäreitä, rippi- ja ylioppilasjuhlia, hauskoja juhlia kavereiden kanssa. Mutta ajattelen niin, että talo ansaitsee sitten uuden perheen, uudet juhlat ja hauskat muistot. En halua olla yksin leskenä autiossa talossa muistojen keskellä köpöttelevä vanhus. Taloudellisestikin tulee raskaaksi ostaa kaikki huoltotyöt sitten kun niitä ei enää jaksa tehdä. Sentimentaalisuus tulee liian kalliiksi.
Eläkkeellä on aikaa reissata ja miettiä paikkaa, jossa viihtyisi, ilman huota talosta.
Kannattaa katsoa tarkkaan sitten kenelle myy. Uusi omistaja voi tuhota pihan yhdessä kesässä. On nähty. Sinne meni vuosien työ ja istuttelut.
Niinhän se menee, että uusi omistaja tekee haluamansa muutokset. Ei se enää vanhalle omistajalle kuulu.
Vierailija kirjoitti:
Hyvinvointialueen kotihoitaja maksaa. Kotihoitaja ei kanna lämmityspuita sisälle, ei kuulu heidän tehtäviin.
Lämmotysremotti olisi ehkä kannattanut tehdä parikymmentä vuotta sitte.
Kannattaa ottaa paljon kuvia puutarhasta nyt kun kaikki kukoistaa. Luopuminen ei välttämättä tule yhtäkkiä vaan voit sopeutua hiljalleen. Minä esimerkiksi olen kypsytellyt muuttoa pienempään jo useamman vuoden ja nyt myymällä paljon tavaraa pois. Aloitin niistä mitkä on helppoja päästää menemään. Huomaamatta sitten vähän tärkeämpiäkin olen myynyt koska tosiasia on että mitään ei mukaansa saa eikä pienempään asuntoon loputtomasti mahdu tavaraa. Siedätyshoitoa siis! Äkkinäinen irtiotto on traumaattisin.
Alue: Aihe vapaa
No mutta sä oletkin halunnut tyhjentää ne kiinteistöt. Kun mun isästäni joskus aika jättää, en todellakaan ala tyhjentämään vanhempieni asuntoa. Mulla ei ole sen paremmin autoa kuin ajokorttiakaan. Bussillako mä kaiken tavaran huonekaluja myöten jonnekin Sortti-asemalle veisin? Järjetön ajatuskin. Joten..ensin minä ja siskoni haetaan sieltä, mitä halutaan. Mun siskoni varmaan haluaa kaikenlaista ja minä taas en yhtikäs mitään. Tiedän, että siellä on paljon arvokastakin, mutta mun puolestani siskoni saa ottaa ne kaikki. Sitten on vuorossa vanhempieni lapsenlapset. Sen, mitä kukaan ei halua, käy hakemassa pois joku tällaiseen tarpeeseen perustettu firma. Olen puhunut nyt jo keski-ikäisten lasteni kanssa asiasta ja kysynyt, haluaako he, että alan heidän vuokseen tappelemaan jostain ehkä tuhansien eurojen arvoisesta irtaimistoesineestä, niin kumpikin on sanonut, että eivät halua. Kasvatin heidät aikoinaan niin, että kummallakaan ei pyöri euronkuvat silmissä. Serkkunsa ovat jo muutenkin aina saaneet vanhemmiltani paljon enemmän kuin he, mutta ei se ole serkusten välisiä suhteita mitenkään haitannut. Päätös eriarvoistamisestahan on ollut heidän isovanhempiensa eikä syy ole heidän serkuissaan.
https://safkaajashamanismia.blogspot.com/