Vanhuus omakotitalossa

Ymmärään kyllä hyvin. Asia on kuitenkin niin, että riittävän paljon kun on ikää, niin kukkapensaitten tai istutusten puute, on se pienin harmin aihe. Ikään tavallaan kasvaa, ja mittasuhteet muuttuu.

Huomaat ehkä jo nyt. Kuinka paljon sua oikeesti vaivaa jotkut nettikirjoitukset. Kuka sanoi, kenen kans teki ,jne.

Pelaat ns isompaa peliä. Jokainen rasahdus ei ole enää pöyristyksen aihe yms yms

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Eihän omakotitalosta ole pakko luopua, jos siellä pärjää vanhanakin. Etukäteen voi miettiä, pärjääkö talossa rollaattorin tai pyörätuolin kanssa. Kylpyhuoneen voi remontoida esteettömäksi, jos se nyt ei ole sellainen. 96v isäni asuu kaksikerroksisessa rivitaloasunnossa ja hommasi sinne joitakin vuosia sitten porrashissin. Menee siis istuen kerrosten välillä. Maksoi noin 12 000 €. Nyt vasta alkaa olla hankaluuksia, kun ei meinaa pysyä jaloillaan enää ollenkaan. 
Eräs läheiseni eli yli 90-vuotiaaksi ja vain viimeiset 3 elinviikkoaan oli sairaalassa saattohoidossa. Omakotitalo oli yksikerroksinen eli ei ollut kuin muutama rappunen etuoven edessä. Pihan puolelta ei ollut rappusia ollenkaan. Asui siis pääkaaupunkiseudulla ja kyllä on tarjolla vaikka minkälaisia palveluita mm lumitöihin ja nurmikon leikkaamiseen. Pihassa hänellä oli mm marjapensaita ja perennoja. Kannattaa siis miettiä, millaisiin asioihin, joita nyt tekee itse,  tarvitsee ostopalveluita sitten, kun ei enää pysty. Jos asuu paikassa, jossa sellaisia palveluita on saatavilla ja rahatkin sellaiseen riittää, niin ei kerrostaloon muuttaminen ole mikään välttämättömyys. 

Miksi muutoksen pitäisi olla välttämättömyys?

Minusta muutos on enemmän mahdollisuus kuin välttämätön paha. On hienoa haaveilla vanhanakin siitä että kaiken ei tarvitse olla kuin joskus silloin kun olin nuori. Haaveet on tietysti erilaisia eri elämän vaiheissa enkä minä aikakaan ajattele että jokaisessa vaiheessa omakotitalo olisi se ihanteellisin asumismuoto.

No on tietenkin eri asia, jos haluaa muuttaa omakotitalosta kerrostaloon. Sama kuin se, että ei koskaan edes halua omakotitaloa. Mä haaveilin joskus vuosikymmeniä sitten muutosta maaseudulle johonkin omakotitaloon, mutta mulla ei ole koskaan ollut edes ajokorttia. Lisäksi sairastuin jo 34-vuotiaana nivelreumaan, niin tiesin heti, että sen haaveen voin lopullisesti unohtaa. Aivan kuten senkin, että tulisin pääsemään sairaanhoitajan hommista vanhuuseläkkeelle. 

Mä olen asunut puolet elämästäni kerrostalossa ja puolet rivitalossa. Toistaiseksi tykkään asua rivarissa. Jos hyvin käy, ei tästä tarvitse koskaan minnekään muuttaakaan. Isäni asuu tässä samassa taloyhtiössä ja hänen kauttaan olen nähnyt, millaisia kaikkia apuvälineitä ja muita ratkaisuja on olemassa. Palveluiden hankkimisessa on ollut melkoinen jääräpää, mutta kun olen lopulta saanut taivuteltua ottamaan niin Cittarin kotiinkuljetuksen kuin siivouspalvelunkin, on ollut tosi tyytyväinen. Varmaan joutuu hankkimaan nyt vähän lisääkin palveluita, kun jalat ei oikein enää kanna. Siskoni aiemmin kuskasi isää autolla parturiin, mutta nyt viimeksi vähän googletti ja löysi parturin, joka tekee kotikäyntejä. Mulle tehtiin vuosina 2018 ja 2019 polviin tekonivelleikkaukset ja kun kuljin leikkausten jälkeen kyynärsauvojen kanssa, niin opin huomaamaan kodissani monta kohtaa, mikä voisi olla järkevämminkin. Lähinnä keittiössä. No eipä sitten muuta kuin keittiöremppa. 

Mitä tulee joidenkin mainitsemaan tavaramäärään, niin mä aloitin nk kuolinsiivouksen tekemisen jo jonkin aikaa sitten ja se jatkuu edelleen. En ole ihan vielä eläkkeellä, mutta jättäydyin pois työelämästä ja viime syksynä. Tarkoitus karsia pois kaikki sellainen, mitä en enää tarvitse. Olohuoneen isot ja painavat massiivipuuta olevat huonekalut vaihtuivat pienempiin ja kevyempiin. Kaikki vielä siten, että robotti-imuri mahtuu surraamaan huonekalujen alla. Satoja kirjojakin lähti roskiin.  Ja kaikki LP-levyt...eihän mulla ole pariinkymmeneen vuoteen edes ollut levysoitinta.  Äidin kuoleman jälkeen isäkin yritti vähän vastaavaa tehdä, mutta olisi sitten työntänyt tavaroitaan mulle ja siskolleni. Mä otin jotain, jos mun kavereistani löytyi joku, jolla olisi sellaiselle käyttöä. Ollaan siskoni kanssa jo sovittu, että kun tulee aika tyhjentää vanhempieni asunto, niin ensin me mennään sinne ja katsotaan, oisko jotain, mitä haluttaisiin. Mä tiedän jo nyt, että siellä on vain 6 kpl kristallisia Muranon lasitehtaan viinilaseja, jotka haluaisin. Mutta koska siskollani on samaa sarjaa toiset 6 kpl, niin pitäköön nekin, niin saa täyden tusinan. Sen jälkeen vuorossa on vanhempieni lapsenlapset. Ottakoot mitä haluavat. Kun se on tehty, palkataan joku firma, joka tyhjentää asunnosta loput. .

Aikanaan - tuskin menee kovin montaa vuotta - tulen perimään tilavan ja valoisan kerrostalokaksion. Siinä vaiheessa sitten mietin, muutanko siihen itse vai annanko vuokralaisten jatkaa siinä asumista. Tosin ne vuokralaisetkin on jo niin vanhoja, että saattavat kuolla ennen isää. Ei olla koskaan puhuttu siitä, myykö isä sen asunnon sitten vai etsiikö uuden vuokralaisen. 

 

Mä rakensin jo aikoinaan taloni ikääntymistä ajatellen esteettömäksi, mm. leveät ovet ja irroitettavat kynnykset, pesutiloihin mahtuu apuvälineillä, luiskille ja kaiteille on varaukset valmiina. Kaikki normaalin arjen vaatimat päivittäiset toimet onnistuvat samassa tasossa.

Normaaliarki voi joutua koetukselle jo ihan siksi että esim. jalka on kipsissä ja käsivoimien vuoksi kyynärsauvojen käyttö ei onnistu vaan tarvitaan kävelytelinettä tai peräti pyörätuolia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kunhan sitten vanhanakin hoidat talosi ja pihasi itse. Et odota lapsia ilmaiseksi tai rahalla "houkuteltuna" tekemään lumitöitä, leikkaamaan nurmikkoa, hoitamaan taloa jne. Se "houkuttelu" kun on aikuisen lapsen näkökulmasta pakkoauttamista. Lapset itse asuvat kerrostalossa kun ei pihahommat nappaa, mutta sitten pitäisi pitkin hampain mennä vanhuksia auttamaan. Sama kaikenlaisen turhan tavaran säilyttäminen jota on vuosikymmeniä varastoitu ajatuksella josko vielä joskus tarvitsisi. Nekin tavarat kannattaisi hävittää itse eikä odottaa että lapset sitten aikoinaan senkin tekevät. Kaikkein itsekkäintä on ajattelu, ettei vanhaa taloa voi omana elinaikanaan myydä, koska siitä ei saisi riittävästi rahaa uuteen asuntoon. Ja myös se, että tiedetään että vanhan talon kaupassa saattaa ostajilta tulla jälkivaatimuksia ilmenneiden ongelmien vuoksi. Piilovikoja ei voi ihan noin vain rajata pois vaikka huonokuntoisena myisikin. Ei kai edes purkukuntoisena myynti, ellei hinnassa ole huomioitu tulevia purkukustannuksia. Tämä kaikki sotku aiotaan jättää sitten lasten selvitettäväksi. Lapset joutuvat vastaamaan talon piilovioista vaikka eivät itse ole asuneet talossa vuosikymmeniin eikä millään kuntotarkastuksilla kaikkia vikoja saada esiin.

Itsekästä on myös se, että haluaa omien vanhempiensa pienentävän mielekkään elämänsä sellaiseksi, mistä koituu mahdollisimman vähän vaivaa jälkeläisille. Kas kun et pyydä tekemään kuolinsiivousta etukäteen ja muuttamaan palvelutaloon. Parempi että se vanhus asuu talossa jonka tuntee ja jossa kokee olonsa turvalliseksi. Eri asia jos vamman tai muistisairauden vuoksi ei kotona enää pysty elämään. Myös purkukuntoisessa talossa asumisen ymmärrän terveysriskiksi ja sellaisista pitäisi tietysti päästä parempiin oloihin. Moni ok asuja on vanhana hyvässä kunnossa juuri sen vuoksi, että koti vaatii koko ajan pientä toimeliaisuutta. Elämää ei voi elää ilman että siitä koituu vaivaa, valitettavasti.

Kuolinsiivous olisi kyllä todella hyvä tehdä eikä jättää kymmenien vuosien aikana kertynyttä roskaa lapsille selvitettäväksi. Vastauksessasi todella taas näkyy boomereiden itsekkyys. Lapsilla ei ollut väliä silloin ennen, ei nyt eikä tulevaisuudessa. Ja kun se tahtoo olla ettei vanhukset jaksa hoitaa taloa ja pihaa, vaativat ruuhkavuosia eläviä lapsiaan auttamaan.

Ruuhkavuodet on sitä, että huolehtii sekä lapsista että vanhemmista. Jos ei huolehdi kuin lapsistaan, ei edes elä ruuhkavuosia.

Vastaavasti moni kuusikymppinen voisi sanoa lapsilleen, että stop tykkänään oma elämä, minä en tule lapsenlapsia hoitamaan, on itsekästä kuvitella, että isovanhemman elämä on pelkkää piikomista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi pitäisi luopua omakotitalosta ja muuttaa kerrostaloon? Suurin osa vanhuksista ei tarvitse mitään kotiapua ja pystyy elämään lähestulkoon elämänsä loppuun asti ns. omassa kodissa, keskimääräinen sairaalassa-/hoitolaitoksessaoloaika ennen kuolemaa on alle 2 vko. 

Pihatalkkari on halpa hankinta, kulut saa kotitalousvähennykseen.

Pihatalkkari ei tee liikuntakyvyttömän vanhuksen omakotitalosta esteetöntä eikä soita ambulanssia.

No ei sitä tee kerrostalossa huoltoyhtiökään, emmekö me nyt keskustele nimenomaan omakotitalossa asumisesta ja pihasta, emme ambulanssin tilaamisesta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kunhan sitten vanhanakin hoidat talosi ja pihasi itse. Et odota lapsia ilmaiseksi tai rahalla "houkuteltuna" tekemään lumitöitä, leikkaamaan nurmikkoa, hoitamaan taloa jne. Se "houkuttelu" kun on aikuisen lapsen näkökulmasta pakkoauttamista. Lapset itse asuvat kerrostalossa kun ei pihahommat nappaa, mutta sitten pitäisi pitkin hampain mennä vanhuksia auttamaan. Sama kaikenlaisen turhan tavaran säilyttäminen jota on vuosikymmeniä varastoitu ajatuksella josko vielä joskus tarvitsisi. Nekin tavarat kannattaisi hävittää itse eikä odottaa että lapset sitten aikoinaan senkin tekevät. Kaikkein itsekkäintä on ajattelu, ettei vanhaa taloa voi omana elinaikanaan myydä, koska siitä ei saisi riittävästi rahaa uuteen asuntoon. Ja myös se, että tiedetään että vanhan talon kaupassa saattaa ostajilta tulla jälkivaatimuksia ilmenneiden ongelmien vuoksi. Piilovikoja ei voi ihan noin vain rajata pois vaikka huonokuntoisena myisikin. Ei kai edes purkukuntoisena myynti, ellei hinnassa ole huomioitu tulevia purkukustannuksia. Tämä kaikki sotku aiotaan jättää sitten lasten selvitettäväksi. Lapset joutuvat vastaamaan talon piilovioista vaikka eivät itse ole asuneet talossa vuosikymmeniin eikä millään kuntotarkastuksilla kaikkia vikoja saada esiin.

Tätä elämää ei pidä elää lapsia varten. Perintöä ei tarvitse ottaa vastaan eikä siitä huolta kantaa. On ihan kokonaan lapsen vika, jos ns. ryhtyy perintöön eli haluaa ottaa siitä osansa. Jos haluaa, kantaa sitten myös vastuun. Jos ei halua, jatkaa elämäänsä kuin ennenkin.

Vanhusten kannattaa varmistaa etukäteen, kuka suostuu ottamaan kaiken vaivoikseen ja jos ei kukaan halua taloa ja puutarhaa, ne kannattaa testamentata Vasemmistoliitolle. Siellä on rahaa vastata piilovioistakin.

Tässä juuri konkretisoituu tuo itsekäs asenne jota kuvasin. Ellei aikuinen lapsi auttele ilmaiseksi vanhempiaan jotka itsekkäästi vaan pitävät lahosta talosta kiinni jota eivät jaksa hoitaa pihasta puhumattakaan, niin ei tarvitse sitten perintöäkään vastaanottaa (se kun tuo omat vaikeutensa, jotka vanhemmat olisivat elinaikanaan halutessaan voineet minimoida). Juuri niin osa suurista ikäluokista ajattelee. Heille kaikki mahdollisimman vähillä panostuksilla ja vaivoilla, lapsilla ei väliä. Tämä asenne oli nähtävissä nyt aikuisten lasten ollessa pieniä. Lapsilla ja heidän hyvinvoinnillaan ei väliä, kunhan vanhemmat pääsivät mahdollisimman helpolla kaikesta. 

Jostain syystä edellisessä tekstissä ei ollut sanaakaan siitä, että lasten pitäisi auttaa vanhoja vanhempiaan. Sinä itse luit sen siten.

Suurin osa vanhuksista elää ilman viisikymppisten lastensa apua, he eivät sitä pyydä eivätkä apua edes tarvitse. On vain palstalaisten kuvitelmiin kätketty ajatus siitä, että kaikki vanhusten asuttamat talot ovat lahoja ja homeessa, niillä ei ole mitään arvoa jne., Miksi suurin osa vanhuksista siis asuu kaupungeissa asemakaava-alueella, jos ne perintömökit on metsien keskellä?

Yleensähän käy niin,että kun ei enää jaksa/pysty tehdä okt :n hommia,siitä tulee rasite.Ahdistaa katsella tekemättömiä töitä ja hoitamatonta pihaa.Silloin luopuminen käy luonnollisesti,kun haluaa päästä helpomalla ja joku toinen saa mahdollisuuden jatkaa.Aika aikaansa kutakin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos olisit viisas niin luopuisit omakotitalosta jo nyt. 

 

... ja hankkisit rivitaloasunnon, jossa olisi pihaa kukkapenkille.

Rivareissa ei yleensä ole huoltoyhtiötä, eli joutuu hoitamaan myös yhteisalueita. Kyllä ne kukat viihtyvät myös parvekelaatikoissa.

Rahalla saa. Rahalla voi teettää pihatöitä, kuljetuksia, korjauksia. Rahalla saa ostettua siivousta, ruokahuoltoa, pesua, hoitoa ja seuraa.  Ihmeellinen ajatus, että jos on valinnut omakotiasumisen niin on tehtävä kaikki itse kuolemaansa asti tai muutettava kerrostaloon. Rahalla saa myös kuolinpesän tyhjennyksen, siivouksen, remontoinnin ja myymisen ja verojen kuittaamisen ja silti perilliset saavat rahaa mitä eivät ole itse ansainneet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siinä vaiheessa, kun selkä ei taivu eivätkä polvet notkistu ja vuohenputket valtaavat perennapenkit, on korkea aika luopua siitä ihanasta pihasta. 
Siihen asti nauti pihahommista, niitä riittää pienessäkin pihassa, jos istutuksia on paljon.

Nykyisin voi pitää luomupihaa. Se on paljon ympäristöystävällisempi kuin kynityt kukkapenkit. Kunhan ei anna nurmikon ja heinikon villiintyä kokonaan.

Mitenkä estät heinikkoa villiintymästä kokonaan?

Jos ei pihassa mitään tee, kohta kasvaa vaahterantaimia joka nurkassa ja vuohenputki on valkannut ihan kaiken muun.

Ketä se haittaa?

Naapureita. Siellä voi olla käärmeille hyvät oltavat niissä ryteiköissä.

Niin? Eikö se ole vain hyvä että pysyvät siellä naapurissa eiivätkä tule hoidetulle pihalle.

Niin miten estät niiden tulon omalle hoidetulle tontille? Käärmeet osaavat madella ylöspäin ja vaikka olisi kiviaita, niin kyllä sieltä käärmeenmentävä aukko löytyy. Pistäs nyt vähän valoja päälle.

Kuka sinut pakotaa asumaan hoitamattoman tontin vieressä?

Mikä v*tun teinilällättäjä oikein olet. Eli kun naapuriin muuttaa tyyppi joka ei osaa asua omakotitalossa, pitää sitten itse muuttaa pois. 

Voithan sä siistiä sitä pihaa, jos se noin kovasti häiritsee 😂

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kunhan sitten vanhanakin hoidat talosi ja pihasi itse. Et odota lapsia ilmaiseksi tai rahalla "houkuteltuna" tekemään lumitöitä, leikkaamaan nurmikkoa, hoitamaan taloa jne. Se "houkuttelu" kun on aikuisen lapsen näkökulmasta pakkoauttamista. Lapset itse asuvat kerrostalossa kun ei pihahommat nappaa, mutta sitten pitäisi pitkin hampain mennä vanhuksia auttamaan. Sama kaikenlaisen turhan tavaran säilyttäminen jota on vuosikymmeniä varastoitu ajatuksella josko vielä joskus tarvitsisi. Nekin tavarat kannattaisi hävittää itse eikä odottaa että lapset sitten aikoinaan senkin tekevät. Kaikkein itsekkäintä on ajattelu, ettei vanhaa taloa voi omana elinaikanaan myydä, koska siitä ei saisi riittävästi rahaa uuteen asuntoon. Ja myös se, että tiedetään että vanhan talon kaupassa saattaa ostajilta tulla jälkivaatimuksia ilmenneiden ongelmien vuoksi. Piilovikoja ei voi ihan noin vain rajata pois vaikka huonokuntoisena myisikin. Ei kai edes purkukuntoisena myynti, ellei hinnassa ole huomioitu tulevia purkukustannuksia. Tämä kaikki sotku aiotaan jättää sitten lasten selvitettäväksi. Lapset joutuvat vastaamaan talon piilovioista vaikka eivät itse ole asuneet talossa vuosikymmeniin eikä millään kuntotarkastuksilla kaikkia vikoja saada esiin.

Itsekästä on myös se, että haluaa omien vanhempiensa pienentävän mielekkään elämänsä sellaiseksi, mistä koituu mahdollisimman vähän vaivaa jälkeläisille. Kas kun et pyydä tekemään kuolinsiivousta etukäteen ja muuttamaan palvelutaloon. Parempi että se vanhus asuu talossa jonka tuntee ja jossa kokee olonsa turvalliseksi. Eri asia jos vamman tai muistisairauden vuoksi ei kotona enää pysty elämään. Myös purkukuntoisessa talossa asumisen ymmärrän terveysriskiksi ja sellaisista pitäisi tietysti päästä parempiin oloihin. Moni ok asuja on vanhana hyvässä kunnossa juuri sen vuoksi, että koti vaatii koko ajan pientä toimeliaisuutta. Elämää ei voi elää ilman että siitä koituu vaivaa, valitettavasti.

Kuolinsiivous olisi kyllä todella hyvä tehdä eikä jättää kymmenien vuosien aikana kertynyttä roskaa lapsille selvitettäväksi. Vastauksessasi todella taas näkyy boomereiden itsekkyys. Lapsilla ei ollut väliä silloin ennen, ei nyt eikä tulevaisuudessa. Ja kun se tahtoo olla ettei vanhukset jaksa hoitaa taloa ja pihaa, vaativat ruuhkavuosia eläviä lapsiaan auttamaan.

Ruuhkavuodet on sitä, että huolehtii sekä lapsista että vanhemmista. Jos ei huolehdi kuin lapsistaan, ei edes elä ruuhkavuosia.

Vastaavasti moni kuusikymppinen voisi sanoa lapsilleen, että stop tykkänään oma elämä, minä en tule lapsenlapsia hoitamaan, on itsekästä kuvitella, että isovanhemman elämä on pelkkää piikomista.

Tuo, mistä kirjoitat, ei ole ruuhkavuosia. Se termi tuolle on voileipäsukupolvi, on ikäkausi huolettavien lasten ja vanhempien välissä.

Vierailija kirjoitti:

Mä rakensin jo aikoinaan taloni ikääntymistä ajatellen esteettömäksi, mm. leveät ovet ja irroitettavat kynnykset, pesutiloihin mahtuu apuvälineillä, luiskille ja kaiteille on varaukset valmiina. Kaikki normaalin arjen vaatimat päivittäiset toimet onnistuvat samassa tasossa.

 

Normaaliarki voi joutua koetukselle jo ihan siksi että esim. jalka on kipsissä ja käsivoimien vuoksi kyynärsauvojen käyttö ei onnistu vaan tarvitaan kävelytelinettä tai peräti pyörätuolia.

No just tämä. Tai- kuten jo aiemmin kirjoitin - niin jos liikkuu kyynärsauvojen kanssa, niin kädet on sitten kiinni kyynärsauvoissa. Mä kuvittelin ennen polvileikkauksiani olevani "jalaton", mutta mähän olinkin "kädetön". Kyllä mä sauvojen kanssa kävelemään pystyin, mutta milläs sitten samaan aikaan siirrät vaikka maitotölkin paikasta A paikkaan B,. jos tarvitset molemmat kätesi niihin sauvoihin. Mulla ei ainakaan suu ole niin iso, että hampaiden välissä olisi maitotölkin voinut siirtää. Joten suunnittelin jo sen jälkeen keittiöni ihan uusiksi. Mulla on tässä asunnossa 2 kylpyhuonetta. Toinen yläkerrassa ja toinen alakerrassa. Yleensä käytän yläkerran kylppäriä. Mutta mulla on jo äidiltä jäänyt suihkutuoli siellä alakerran kylppärissä. Pyykinkuivaustelineen voi siirtää siitä kylppäristä vaikka keittiön nurkkaan ja hyvin mahtuu vaikka hoitajankin avustuksella käymään suihkussa. 

Mun mielestä näitä asioita kannattaisi omassa kodissaan miettiä jo viimeistään silloin, kun eläkeikä alkaa. Ei se tarkoita, että just sillä sekunnilla pitäisi laittaa asunto myyntiin ja ostaa joku muu asunto.  Vaan selvittää, millaisia ratkaisuja on olemassa, JOS meneekin huonompaan kuntoon eikä lähdekään tästä elämästä nk saappaat jalassa. Ensi viikolla mun isälle on tulossa tällaisiin juttuihin erikoistunut fyssari kotikäynnille ja hän osaa varmaan kertoa parhaiten, mitä muuta isällä voisi siellä kodissaan vielä olla.  Mä olen aina ollut ratkaisukeskeinen ihminen, mutta jos mun tietotaitoni ei johonkin riitä, en pidä ongelmana kysyä ammattilaisilta. 

Vierailija kirjoitti:

Rahalla saa. Rahalla voi teettää pihatöitä, kuljetuksia, korjauksia. Rahalla saa ostettua siivousta, ruokahuoltoa, pesua, hoitoa ja seuraa.  Ihmeellinen ajatus, että jos on valinnut omakotiasumisen niin on tehtävä kaikki itse kuolemaansa asti tai muutettava kerrostaloon. Rahalla saa myös kuolinpesän tyhjennyksen, siivouksen, remontoinnin ja myymisen ja verojen kuittaamisen ja silti perilliset saavat rahaa mitä eivät ole itse ansainneet.

Aamen!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten piha pysyy ihanana jos ja kun sitä ei jaksa tai pysty hoitamaan?

Se riittää, että se oma piha ja rauha on.

Mikä rauha jos käärmeetkin luikertelee pihaan naapurin hoitamattomalta pihalta?

Meidän seudulla ei ole käärmeitä nähty ainakaan vuoden 1930 jälkeen. Ei silloin kun alueella on ollut hylättyjä pihapiirejä, eikä nyt kun kaikissa taloissa asutaan.

Vierailija kirjoitti:

Rahalla saa. Rahalla voi teettää pihatöitä, kuljetuksia, korjauksia. Rahalla saa ostettua siivousta, ruokahuoltoa, pesua, hoitoa ja seuraa.  Ihmeellinen ajatus, että jos on valinnut omakotiasumisen niin on tehtävä kaikki itse kuolemaansa asti tai muutettava kerrostaloon. Rahalla saa myös kuolinpesän tyhjennyksen, siivouksen, remontoinnin ja myymisen ja verojen kuittaamisen ja silti perilliset saavat rahaa mitä eivät ole itse ansainneet.

Harvalla ihmisellä,jos olet pienipalkkaisessa työssä/saat eläkettä,on varaa ulkoistaa kaikkea.

Kun et itse pysty enää hoitamaan, on aika luopua. Sukulaisten orjuuttaminen on väärin

Mun vanhemmat on hamstranneet vuosikymmenten aikana paljon tavaraa, mitään ei voi heittää pois. Heillä oli kolme kiinteistöä, joista yhden heiltä ostin. Pari vuotta siivosin rakennuksia, mm. kymmeniä vuosia kylmässä varastossa olleita ikivanhoja sähköhelloja, pesukoneita, rikkinäisiä kahvinkeittimiä, säkeittäin tyhjiä jogurtti- ja hillopurkkeja, jopa säkillisiä rikkinäisiä muovisäkkejä, joita voi johonkin tarvita.

Tämä kiinteistö on nyt siivottu. Ne kaksi heillä edelleen olevaa kiinteistöä ovat yhtä täynnä tavaraa, ehkä jopa enemmän.

Mitä sitten? Ajattelen että se on heidän valintansa, heidän kotinsa ja mökkinsä. Ei kuulu minulle millään lailla, miten täynnä paikat on tavaraa, eikä ole mitenkään heidän velvollisuutensa siivota "valmiiksi" mitään pois. He saavat rauhassa elää ja nauttia siitä, niin kauan kun ilävuosia edelleen on! Asia tulee mun huoleksi vasta, jos/kun kiinteistöt tulee mulle perintönä. Sitten ne on vaan siivottava, mutta en pidä sitä millään lailla vääränä. Minähän olen menettänyt vanhempani ja saanut perinnön. SILLOIN se on minun asiani, nyt ei todellakaan. 

Ja aiheeseen, kyllä asuvat edelleen omatoimisesti omakotitalossa ja pihatyöt pitävät heidät hyvässä kunnossa 😊 Ja jos/kun alkavat tarvita apua, sitten autetaan. Se on normaalia elämää. Ovat hekin minut hoitaneet ja kasvattaneet aikuiseksi, auttaneet kaikin keinoin. Miksi heIvetissä en nyt auttaisi heitä???

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rahalla saa. Rahalla voi teettää pihatöitä, kuljetuksia, korjauksia. Rahalla saa ostettua siivousta, ruokahuoltoa, pesua, hoitoa ja seuraa.  Ihmeellinen ajatus, että jos on valinnut omakotiasumisen niin on tehtävä kaikki itse kuolemaansa asti tai muutettava kerrostaloon. Rahalla saa myös kuolinpesän tyhjennyksen, siivouksen, remontoinnin ja myymisen ja verojen kuittaamisen ja silti perilliset saavat rahaa mitä eivät ole itse ansainneet.

Harvalla ihmisellä,jos olet pienipalkkaisessa työssä/saat eläkettä,on varaa ulkoistaa kaikkea.

No silloinhan pitääkin miettiä asioita ajoissa. Jos asumismuoto on sellainen, että tarvitsee ostopalveluita siellä selvitäkseen, pitää muuttaa sellaiseen asumismuotoon, missä rahat riittää. Ja kannattaa muuttaa ajoissa eikä vasta sitten, kun joutuu maksamaan jollekin siitä muutosta ja  ylimääräisten tavaroiden pois viemisestä. 

Itse muutin viiskymppisenä maalle pieneen mökkiin. On oma piha ja rauha. Sisälle tupaan tulee sähköt ja keittiöön kylmä vesi. Ilmalämpöpumppu on varalla, mutta pääasiassa puilla lämmitän. Sitten on vaan pihasauna ja huussi. Ei suihkua tms, saunalle kantovesi.

Hyvin olen pärjännyt, vaikka olen fyysisesti monisairas. Itse asiassa olen varmasti paremmassa kunnossa nyt, kuin olisin jossain kerrostaloluukussa asuessani. Ja onnea, sen määrää ei voi edes verrata, koska joka päivä koen onnea siitä, että saan tässä asua!

Toivon, että lähden tästä vain jalat edellä.

Ap, älä sure vielä asioita, jotka ei välttämättä tule koskaan eteen. Nauti!