Mitkä ovat ystävää etsiessä varoitusmerkit, joita ei kannata sivuuttaa?

Ehkä tämä on itsestäänselvyys, mutta sanon kuitenkin. Jos uusi tuttavuus saa sinut epäilemään omaa muistiasi tai tulkintaasi tapahtuneesta, hälytyskellojen pitäisi soida.

Eli jos toistuvasti hän kuvailee sinun toimintaasi tai omaansa aivan eri tavalla kuin sinä sen muistat tai koet. Väittää kirkkain silmin sinun tehneen/sanoneen/tarkoittaneen jotain, mitä sinun mielestäsi ei koskaan ole tapahtunut. Näitä kertomuksia saatetaan kertoa selkäsi takana tai sinun läsnäollessasi muille, tai sekä että. 

Persoonallisuushäiriöiset luovat ympärilleen kummallisen epävarmuuden ja epäilyksen verhon ja vetelevät naruista omien intressiensä ja impulssiensa mukaan. Minulla oli tällainen kollega ja kesti todella pitkään tajuta, että hän puhui minusta muille työkavereille totena asioita, jotka oli itse keksinyt ja vastaavasti vuorotellen mielisteli ja kohdisti aggressiivisia hyökkäyksiä minua kohtaan. Oli vaikein ihminen, jota olen koskaan tavannut. Toimimme sote-alalla julkisella ja lisäksi hänellä oli oma yksityinen sivutoiminen yritys, myös sote-alalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varma alapeukkukommentti, mutta sanon suoraan.

Itse jättäisin väliin ihmiset, joilla on (ollut) hyvin vaikeita mt-ongelmia. En nyt tarkoita mitään keskivaikeaa masennusta, vaan esim. todella vaikeita mt-ongelmia, osastojaksoja jne. Ainakin tuntemieni ihmisten kohdalla on pätenyt se, etteivät oikein koskaan ole täysin päässeet tasapainoon. Mieli on oireillut myöhemminkin ja ystävyys on ollut käytännössä mahdotonta.

Riippuu ihmisestä. Varmaan usein totta, mutta voi löytää myös timantin.

Mulla oli ystävätär. Hän oli ollut hoidossa välillä. Ja kävin häntä katsomassa sairaalassa, kun joutui sinne psykoosin takia.

Hän oli maailman kiltein ja luotettavin ihminen. Kaikkien siipirikkojen turva silloin kun oli parempi vointinen. Kaunis ihminen sisältä ja ulkoa. Kun hän kuoli - agressiiviseen muuhun sairauteen - moni jäi kaipaamaan. Hänessä ei ollut tippakaan mitään pahuutta ja ilkeyttä. Ikinä ei haukkunut ketään tai juoruillut.

Mulla on kanssa maailman ihanin ystävä, jolla on taustalla useampi osastojakso. Hän on aito, välittävä ja oma itsensä. Hyvin pidetty ihminen ja helppo olla hänen seurassaan. Olen onnekas, että hän on elämässäni ja jos hän joskus tulee tarvitsemaan apua tai tukea, teen parhaani häntä auttaakseni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos joudut itse joustamaan toistuvasti, että löydätte tapaamispäivän. Jos toinen haluaa aidosti olla kanssasi, hän järjestää sinulle aikaa edes joskus. Ei kannata tällaisiin kaverisuhteisiin satsata enempää, missä jo lähtökohtaisesti toinen ei ole yhtä kiinnostunut sinusta, kuin sinä olet hänestä.

Koen oloni hyvin vaivautuneeksi, kun kansalaisopiston jumpparyhmän päätteeksi joku tuntematon toinen vasemmalta tulee puhelimen kanssa luokseni ja haluaa sopia tapaamisen, koska "olisi kiva kahvitella". Kun sanon, että on kiireitä, en siis ole ystäväainesta?

Jos et halua toisen kanssa jatkaa yhteydenpitoa jumpparyhmän päätteeksi, niin sano se kauniisti suoraan. Hyvin voi sanoa, että kiitos ehdotuksesta, mutta en kaipaa elämääni uusia ystäviä. Kiireistä puhuminen haiskahtaa tekosyyltä. Eivätkä kaikki ymmärrä, jos yrität niin sanomalla kieltäytyä. Ehdottavat vaan sitten kahviaikaa 2 kk päähän.

Jokaisen luulisi ymmärtävän, jos muutaman kerran peräkkäin kieltäytyy tapaamisesta vaikka sitten kiireisiin vedoten, että kannattaa jättää siihen. Itse en varmaan kehtaisi ihan suoraan toiselle sanoa, etten tarvitse / halua uusia ystäviä.

Tunsin aikoinaan miehen, joka aina puhui pahaa eräästä yhteisestä tutusta, kaverista. Tiesin kyllä, millainen tyyppi se oli, että ei tämä mies siitä kaverista ihan pelkkää paskaa puhunut, jotkut jutut olin itsekin nähnyt, kuullut, kokenut. Mutta sitten seassa oli niin yliampuvaa sepitystä, etten voinut niihin uskoa, sillä eihän ne voineet mitenkään pitää paikkaansa. Esim. Kaveri oli kuulemma itse tälle miehelle puhunut, kuinka hän oli ollut naisen kanssa, eikä ollut löytänyt naiselta sukupuolielintä. Jos ihminen osaa vähänkin ajatella omilla aivoillaan, niin eihän se lähde tuollaista juttua uskomaan. 

Sitten tämä mies puhui aina, kuinka tämä kaveri on hirveän epärehellinen ja valehtelee, varastelee, ei voi missään asiassa luottaa. No, silti, vaikka tiesi tuon varsin hyvin, mikä on, niin silti hän antoi sille kaikenlaisia luottamustehtäviä ja v...iks meni. Oli lainannut polkupyörää ja kaveri oli sen sitten myynyt puistossa jollekin ja kun oli palannut hänen luo, niin selitti, kuinka se pyörä varastettiin häneltä. No mistä tämä mies tiesi, missä se oli myyty? Tämän jälkeen hän oli antanut kaverille rahaa, että käy hänelle kaupassa, niin kaveri oli pitänyt rahat itsellään ja kadonnut pitkäksi aikaa. Ja kun palasi, niin selitti, että hänet ryöstettiin. Lisäksi hän majoitti tätä kaveria nurkissaan, jotta pääsi häneltä yöllä varastelemaan ja tämä mies sitten valittamaan ja haukkumaan kaveria varkaaksi ja vaikka miksi. Kaikenlaisia tarinoita sain kuulla. Mikä siitä kaikesta sitten totta ja mikä valhetta, on mies vienyt tiedon hautaan.

Vierailija kirjoitti:

Ehkä tämä on itsestäänselvyys, mutta sanon kuitenkin. Jos uusi tuttavuus saa sinut epäilemään omaa muistiasi tai tulkintaasi tapahtuneesta, hälytyskellojen pitäisi soida.

Eli jos toistuvasti hän kuvailee sinun toimintaasi tai omaansa aivan eri tavalla kuin sinä sen muistat tai koet. Väittää kirkkain silmin sinun tehneen/sanoneen/tarkoittaneen jotain, mitä sinun mielestäsi ei koskaan ole tapahtunut. Näitä kertomuksia saatetaan kertoa selkäsi takana tai sinun läsnäollessasi muille, tai sekä että. 

Persoonallisuushäiriöiset luovat ympärilleen kummallisen epävarmuuden ja epäilyksen verhon ja vetelevät naruista omien intressiensä ja impulssiensa mukaan. Minulla oli tällainen kollega ja kesti todella pitkään tajuta, että hän puhui minusta muille työkavereille totena asioita, jotka oli itse keksinyt ja vastaavasti vuorotellen mielisteli ja kohdisti aggressiivisia hyökkäyksiä minua kohtaan. Oli vaikein ihminen, jota olen koskaan tavannut. Toimimme sote-alalla julkisella ja lisäksi hänellä oli oma yksityinen sivutoiminen yritys, myös sote-alalla.

Kuulostaa tutulta. Minun ystäväkseni lyöttäytyi ihminen, joka aluksi oli ihana, kohtelias ja hauska. Aloin kuitenkin kuulla työpaikalla juttuja, joita ei ollut tapahtunut. Siis esimerkiksi törkein oli, että olen ollut pikkujoulujen jälkeen ihan kantokunnossa, tämä ystäväni oli joutunut taluttamaan minut taksiin. Sellaista ei koskaan tapahtunut. Pikkujouluissa oltiin, join noin puoli pulloa viiniä ja yhden lonkeron. Hän itse joi enemmän ja kehuskeli, että hän kestää mitä vaan määriä. Ehkä piti paikkansa. Siitä en tykännyt, että minusta levisi työpaikalla juttu, että olen ollut niin kännissä että piti taluttaa taksiin. Yritin kertoa ihmisille, että ei tapahtunut, mutta ilmeistä huomasi, ettei uskota.

Toinen asia oli kun hän kutsui minut mökille, miehensä omistamalle. Menin sinne, oli ihan hauskaa. Juteltiin, kuunneltiin musiikkia, saunottiin. Illalla hän sanoi, että miehensä ei tykkää, jos jään yöksi. Siis mitä? Olin ajanut sinne mökille 170 km. Yritin olla näyttämättä pettymystä, mutta kyllä lähti myös jääkaapista mukaani kaikki mitä olin tullessani ruokaa tuonut. Kello oli ehkä lähellä puolta yötä. Oli kesä ja melko valoisaa, mutta silti todella putoa laittaa vieras lähtemään kotiinsa siihen aikaan. Se tuntui olevan ihan mielivaltaista. Myöhemmin tapasin hänen miehensä, ja kysyin suoraan, että eikö teidän mökillä saa vieraat yöpyä missään tilanteessa. Hänen miehensä nauroi ja sanoi, että mitähän juttuja x on taas keksinyt. Kuvaili vielä niin, että tämä ystäväni on kotioloissakin niin tuulella käyvä ihminen, ettei siitä ota selvää, milloin ja mistä syystä mieli muuttuu.

Kun aloin ottaa etäisyyttä tähän ystävääni, hän yritti vedota tunteisiin, miten hauskaa meillä on ollut. Niin aluksi olikin, sanotaanko ensimmäinen vuosi meni kuin unelma, mutta sitten tapahtui noita outoja juttuja, joita en pystynyt unohtamaan. Eikä tässä vielä kaikki. Tutustuessamme oltiin samassa työpaikassa, myöhemmin eri. Mitä hän kertoi siitä uudesta työpaikastaan, siellä oli kaikki ihan unelmaa ja niin paljon paremmin. Ei sitten tainnut kuitenkaan olla, koska meillä oli yhteinen tuttu, joka oli siinä työpaikassa ja kertoi, että tämä ystäväni oli saanut jo yhden suullisen ja yhden kirjallisen varoituksen. Ensimmäinen oli tullut siitä, että oli kieltäytynyt jostain työstä, siis työtehtävästä, että ei kuulu hänelle. Toisen varoituksen syytä en tiedä. Tajusi vaihtaa työpaikkaa ennen kuin sai kolmannen varoituksen, mistä seuraa potkut. Hankala ihminen osaa olla siis myös esihenkilön näkökulmasta, ei pelkästään ystävänä.

Jos olet ylikiltti, miellyttäjä, et halua loukata muiden tunteita niin varmana löytyy hyväksikäyttäjiä, mullekin sattunut näitä tapauksia, eräskin väitti olevansa uskossa mut käyttäytyi kuitenkin pahemmin kuin kukaan mun tuntema ateisti, puhui pahaa muista ihmisistä, liioitteli ja draamaili tapahtumia, oli aina pahalla tuulella ja mikään ei koskaan ollut hyvin, soitteli maraton puheluita joiden jäljiltä olin ihan uupunut hermoraunio, autoin muutossa joka oli sekin aika... No... Tein suurimman osan hommista kun tää flegmaattisesti siirteli tavaroita laatikkoon, tasot täynnä roskaa ja homeisia ruokia ja astioita jouduin siivoamaan ne, mitään roskaa ei ois saanut hävittää tyyliin rikkinäinen figuuri mukaan vaan muuttolaatikkoon.... Ironista että tämäkin ihminen valitteli rahattomuuttaan mut sitten jouduin heittämään kassikaupalla pilalle menneitä pakasteita ja muuta ruokaa, ei edes ollut siis kämpillään usein vaan vieraili ukkonsa luona josta siitäkin haukkui, eräskin puhelu jonka soitti sille mun läsnäollessa oli sen osalta niin että kaveri karjui, huusi ja mesosi ja tämä ukko ei edes saanut suun vuoroa sit kaveri sulki puhelimen ja rupes paasaa kuuliks sä kuuliks sä mitä se sano.... 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehdottomasti rahan pyytäminen. tiedän erään joka kaikilta uusilta "ystäviltään" alkaa tutustumisen jälkeen lainaamaan rahaa tai pummaamaan olutta jos sattuu samaan baariin. On muutaman oluen jälkeen aggressiivinen mutta maksaa lainat takaisin. Kerran kuulin että tutustui perinnön saamaan naiseen jolta alkoi lainailee isompia summia, sanoin naisen toiselle kaverille että neuvoisi lopettamaan lainaamisen, loppujen lopuksi sai lainat takaisin mutta ystävyyskin loppui siihen.

Se olisi myös ihan kiva, että jos haluaa sanoa jollekin jotain, niin sanoo suoraan sille, jolle haluaa sanoa eikä sano jollekin hänen kaverille, jotta hän voi sitten sanoa sille jolle on se asia. Mua ainakin vi-tut-taa suuresti kuulla asioista kautta rantain, kuinka se ja se on sanonut siitä ja siitä silleen ja silleen. Voi helvetti, jos on jotain asiaa, niin menee ja sanoo sen suoraan päin naamaa eikä käske jotain muuta menemään sanomaan jollekin jotain asiaa mitä nyt milloinkin sattuu olemaan. 🙄

Tämä. Omalle kohdalle on vielä osunut kaveri joka keksi minusta valheita ja levitti niitä eteenpäin. Tästä on jo 15 vuotta, mutta silti jotkut tutut tuntuvat suorastaan inhoavan. Muuta syytä en keksi kuin ne valheelliset juorut.

 

Tätä kaveria en aluksi tunnistanut huonoksi, vaan menin siihen klassiseen lankaan, että kun hän "avautuu" elämästään, niin sai minutkin kertomaan henkilökohtaisia asioitani. Sain karulla tavalla oppia, että hän oli juoruillut asioitani ympäri kyliä, muuttaen totuutta rankasti, niin että vaikutin todella ikävältä ihmiseltä. Kun tajusin tämän, en alkuun välittänyt, mutta kun tajuan joidenkin edelleen uskovan valheisiin, tuntuu olo tosi pahalta. En ole sen verran sosiaalinenkaan, että kailottaisin tuolla ihmisille, miten asiat ovat oikeasti menneet. Jossain vaiheessa selvisi myös että kaverin omat "avautumiset" olivat keksittyjä. Minulle ei ole vieläkään selvinnyt miksi hän teki niin.

Mua tympäisee nämä ihmiset jotka uskoo kaiken. Tai haluaa uskoa.

Yleensäkin jos joku asia on liian hyvää ollakseen totta niin se justiinsa niin, jos toinen on hyperaktiivisen iloinen niin varmana on myös energiasyöppö tai jos toinen valittaa jatkuvasti kaikesta eikä mikään koskaan hyvin niin takuulla jatkaa valitustaan niin kauan kunnes katkaiset välit, molemmat ääripäät turhia energian kuluttajia ja  syöppöjä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varma alapeukkukommentti, mutta sanon suoraan.

Itse jättäisin väliin ihmiset, joilla on (ollut) hyvin vaikeita mt-ongelmia. En nyt tarkoita mitään keskivaikeaa masennusta, vaan esim. todella vaikeita mt-ongelmia, osastojaksoja jne. Ainakin tuntemieni ihmisten kohdalla on pätenyt se, etteivät oikein koskaan ole täysin päässeet tasapainoon. Mieli on oireillut myöhemminkin ja ystävyys on ollut käytännössä mahdotonta.

mielenkiinnosta, miksi olet tätä mieltä? pohjustaisin kysymystäni vielä että tarkoitatko tyyliin sellaista vakavaa mielen sairastumista, josta olet kokenut sinulle olevan esimerkiksi jotain turvattomuutta tai vaaraa? tai tyyliin onko se käynyt liian raskaaksi sillä tavalla että olisit kokenut että ystävä ei puhu enää muusta kuin omasta tilastaan?

 

tilanne on epäsuorasti tuttu  sillä pikkusiskoni on juuri tilanteessa jossa on eronnut pitkästä suhteesta ja hänen paras ytävänsä menehtyi. lisäksi siskolla on alla jo lievä masennus joka nyt sitten on voimistunut totta kai. tiedä mitä tässä sanoa hänelle , hän suree ettei noin masentuneena varmaan kukaan tahdo tutustua häneen ja yksinäisyyden tunne  ei ainakaan auta asiaa. kavereita on mutta ei omassa kotikaupungissa enää muuttojen myötä. 

Olen aiempi. Mielestäni kuvailemasi tilanne on eri asia, jos on lievää masennusta ja sitten tulee vastoinkäymisiä. Esimerkiksi omalla kohdallani ystävyyden kannalta mahdottomiksi ovat osoittautuneet narsisti sekä toinen ihminen, jolla oli nuoruudessa vuosikausia jatkunut syömishäiriö, rankkaa v.iilt.elyä ja pitkiä osastojaksoja. Ei hän aikuisenakaan ollut tasapainoinen, vaikka syömisongelmat olivat väistyneet.

T. Aiempi

Masentuneet juurikin kaipaisi ystäviä. Ei se ainakaan helpota, jollei kukaan välitä

Ihminen, joka ei löydä tapaamisaikaa sinulle. Jos ehdotat kahville menoa viikon päästä torstaina ja hän toteaa, että on menossa Tiinan kanssa elokuviin. Jos oikeasti haluaa nähdä kanssasi, niin toteaa, että on silloin menossa Tiinan kanssa elokuviin, mutta kävisikö keskiviikko tai viikkoa myöhemmin torstaina. Ei kannata olla ihmisen kanssa, joka pitää sinua tärkeysjärjestyksessään sijalla 357, eikä ole valmis näkemään eteesi mitään vaivaa.

Vierailija kirjoitti:

Itselleni puoliso on paras ystävä. 

Tämä.

Mies on paras ystäväni.

Minä luulin löytäneeni tasavertaisen, mukavan ystävän. Kun aikaa kului, tajusin törmänneeni sosiaaliseen päiväperhoseen, jolle ystävyydet ovat määräaikaisia. Hänellä oli tapana olla ensialkuun todella mukava, tuttavallinen ja ystävällinen. Viestitti paljon, halusi nähdä melko usein. Kun kyllästyi, siirtyi seuraavaan ihmiseen. Ajatteli, että on ihan okei ottaa ihminen ensin läheiseksi ja sitten työntää etäälle. Ja ettei muka loukkaisi, että tiiviin yhteydenpidon jälkeen olisin sellainen "hei mennään joskus kesällä kahville" kaveri.

Käskisin siis pysyä näistä päiväperhosista kaukana, jos etsit pysyviä ystäviä.

Ystävää etsiessä... nyt on säälittävää 😂😂

Säälittäviä riippakiviä olette, millaisen luuserin täytyy oikein ETSIÄ ystäviä 😂

Vierailija kirjoitti:

Ehkä tämä on itsestäänselvyys, mutta sanon kuitenkin. Jos uusi tuttavuus saa sinut epäilemään omaa muistiasi tai tulkintaasi tapahtuneesta, hälytyskellojen pitäisi soida.

Eli jos toistuvasti hän kuvailee sinun toimintaasi tai omaansa aivan eri tavalla kuin sinä sen muistat tai koet. Väittää kirkkain silmin sinun tehneen/sanoneen/tarkoittaneen jotain, mitä sinun mielestäsi ei koskaan ole tapahtunut. Näitä kertomuksia saatetaan kertoa selkäsi takana tai sinun läsnäollessasi muille, tai sekä että. 

Persoonallisuushäiriöiset luovat ympärilleen kummallisen epävarmuuden ja epäilyksen verhon ja vetelevät naruista omien intressiensä ja impulssiensa mukaan. Minulla oli tällainen kollega ja kesti todella pitkään tajuta, että hän puhui minusta muille työkavereille totena asioita, jotka oli itse keksinyt ja vastaavasti vuorotellen mielisteli ja kohdisti aggressiivisia hyökkäyksiä minua kohtaan. Oli vaikein ihminen, jota olen koskaan tavannut. Toimimme sote-alalla julkisella ja lisäksi hänellä oli oma yksityinen sivutoiminen yritys, myös sote-alalla.

Minä lisäisin tähän sen, että ihminen kiistää tehneensä jotain, mistä olet loukkaantunut. Eikä millään myönnä, että olisi toiminut väärin.

Oma ex-ystäväni teki näin loukattuaan minua pahasti. Viimeisimmällä kerralla totesi "no olen pahoillani, että loukkaannuit tästä". Ei tuo mikään anteeksipyyntö ole.

Vierailija kirjoitti:

Jos laittelee viestiä vain kännipäissään tai silloin kun tarvitsee jotain = ei ole oikea kaveri vaan lokkeilija. Nää on näitä, että kun on rahat loppu tai on joku hätänä niin silloin alkaa puhelin laulaa. Hetki pidetään yhteyttä, ja sitten kun ongelma ratkeaa, kadotaan taas. Sinun asiat eivät tietenkään kiinnosta häntä, puhuu vain omista ongelmistaan ja olet hänelle ilmainen terapeutti/rahalaitos/ autokyyti tms.

Moni on täällä sanonut, että älä lainaa rahaa ja se on juurikin näin. Varsinkaan uusille tuttavuuksille ja hyvänpäiväntutuille en lainaa. Kännipuheluihin/viesteihin en vastaa. Aika äkkiä lopettavat kinuamisen ja lähtevät etsimään seuraavaa "uhria"

Näitä kanssa riittää. Itsellä ollut kauan sitten elämäntilanne, jolloin oli muutamia ihmisiä kuvioissa, jotka soittivat vain silloin, kun jotain tarttis. Yhdelle olisi pitänyt olla joku hovikuski, joka kyyditsee menomestoille ja pois sitten joskus yöllä ja loput oli näitä jatkuvasti käsi ojossa olevia, joille olisi pitänyt vipata rahaa vähän väliä. Sitten kun lainasi tai lähti kuskiksi, niin kiitos oli se että puhuttiin paskaa ympäri kyliä. Onneksi olen päässyt kaikista näistä eroon jo kohta 20 vuotta sitten. Siinä on kuvio, jossa ihminen sairastuu, jos se lähtee tuollaiseen narsistien pyöritykseen. 

Sit se on jännä, kun näitä tällaisia loisia eivät saa ainoastaan jotkut lotossa voittaneet tai muut rikkaat, joilla tunnetusti tiedetään olevan sitä rahaa paljon. Ei, niitä saa ihan sellaisetkin, joita ei oikein liikenisi rahaa muille jaettavaksi. Sairasta, sairasta.

Vierailija kirjoitti:

- miten hän reagoi, jos kerrot, että jokin tietty ajankohta ei sinulle sovi, koska tapaat kumppania tai toista ystävää, tai sinulla on treffit (mikä näistä nyt itseäsi koskeekin)?

 

Ehkä olen outo mulkero, mutta ajattelen näin. Minulle on täysin ok, jos Raija sanoo, ettei ehdi kanssani kahville lauantaina, kun on menossa puolisonsa kanssa konserttiin/Merjan kanssa kahville silloin ja hän sanoo asian minulle suoraan. Ei haittaa ollenkaan, katsotaan meidän kahvittelulle toinen aika. Mutta siitä en pidä, että Raija ei sanoisi kieltäytymisen syytä minulle ajatellen, että olisin mustasukkainen, koska joku toinen on joskus ollut. Arvostan rehellisyyttä. Minulle ei ole rehellisyyttä se, jos ystävä ei kykene puhumaan neutraaleista menoistaan ihan avoimesti.

Entä tilanne jossa olet sopinut Raijan kanssa tapaavanne pitkästä aikaa ja Raija ilmoittaakin ko. viikolla, että lähtee paikkaan X, koska se menee hänellä meidän tapaamisen edelle. Eikä näin käy vain kerran vaan useammin.

Kuitenkin Raija suuttuu vastaavassa tilanteessa kun itse peruutat (YHDEN) tapaamisen, koska medän tapaaminen sovittiin ensin. 

Pitkä ystävyys kaatumassa tällaiseen, koska itse en voi poiketa sovitusta, mutta Raijalla sellainen lupa näköjään on, milloin vain.

Eihän tällaista kukaan jaksa. Eikä nämä Rajat näe omassa käytöksessään koskaan mitään väärää.

Ystävät yleensä ajautuvat elämään. On tiettyjä piirteitä, jotka aiheuttavat ihmisen karttelua ja sellaisesta ei voi tulla ystävääni.

Rahan lainailu tai tavaroiden lainailu. En ikinä lainaa kellekään yhtään mitään. Lahjoittaa saatan jotain omasta aloitteesta, mutta lainaile en. Kerran yksi tuttava koitti pyytää jopa  takaajaksi lainaan.  Välit viilenivät, minusta pyyntö  oli tosi outo ja röyhkeä. 

Jatkuva itsestä puhuminen, oman ulkonäön ja luonteen kehuskelu ja narsistinen, omahyväinen  itsetutkiskelu esim. fb päivityksissä.  Kiihkomielinen uskonnollisuus tai poliittinen näkemys. Rasistiset mielipiteet.  Itseään heikompien, köyhempien, arkojen tai muuten elämässä huonomminpärjäävien arvostelu ja kaltoinkohtelu. Huumeidenkäyttö  tai salliva asennoituminen huumeisiin. Liiallinen alkoholinkäyttö.  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä tämä on itsestäänselvyys, mutta sanon kuitenkin. Jos uusi tuttavuus saa sinut epäilemään omaa muistiasi tai tulkintaasi tapahtuneesta, hälytyskellojen pitäisi soida.

Eli jos toistuvasti hän kuvailee sinun toimintaasi tai omaansa aivan eri tavalla kuin sinä sen muistat tai koet. Väittää kirkkain silmin sinun tehneen/sanoneen/tarkoittaneen jotain, mitä sinun mielestäsi ei koskaan ole tapahtunut. Näitä kertomuksia saatetaan kertoa selkäsi takana tai sinun läsnäollessasi muille, tai sekä että. 

Persoonallisuushäiriöiset luovat ympärilleen kummallisen epävarmuuden ja epäilyksen verhon ja vetelevät naruista omien intressiensä ja impulssiensa mukaan. Minulla oli tällainen kollega ja kesti todella pitkään tajuta, että hän puhui minusta muille työkavereille totena asioita, jotka oli itse keksinyt ja vastaavasti vuorotellen mielisteli ja kohdisti aggressiivisia hyökkäyksiä minua kohtaan. Oli vaikein ihminen, jota olen koskaan tavannut. Toimimme sote-alalla julkisella ja lisäksi hänellä oli oma yksityinen sivutoiminen yritys, myös sote-alalla.

Minä lisäisin tähän sen, että ihminen kiistää tehneensä jotain, mistä olet loukkaantunut. Eikä millään myönnä, että olisi toiminut väärin.

Oma ex-ystäväni teki näin loukattuaan minua pahasti. Viimeisimmällä kerralla totesi "no olen pahoillani, että loukkaannuit tästä". Ei tuo mikään anteeksipyyntö ole.

Ihan oharina, että mikä sitten on sopiva anteeksipyyntö, jos sanot kaverillesi, että olet loukkaantunut jostain hänen tekemisistään? Itselläni on äiti, joka tuppasi loukkaantumaan milloin mistäkin (yleensä asioista, jotka eivät edes olleet totta). Ja kun hänen diivailuaan sitten olin kuunnellut riittävän pitkään, pyysin aina anteeksi, mutta ei riittänyt, koska hän oli omassa päässään elänyt aivan eri todellisuudessa kuin minä. Mitä muuta siinä voi tehdä kuin pyytää anteeksi, että on loukannut?

Sellainen piirre ihmisessä, että häntä pitää koko ajan kehua ja validoida on aika rasittavaa pitemmän päälle. Kun keski-ikäinen ihminen ei kestä sitä, että kaikki eivät ole samanlaisia kuin hän, eivätkä kaikki hänen ratkaisunsa ehkä ole kaikille parhaita mahdollisia, niin onhan se outoa. Tunsin erään tällaisen henkilön, joka saarnasi jatkuvasti esim. siitä miten mahtava parisuhde hänellä oli teininä tapaamansa miehensä kanssa, ja että kyllä kaikilla pitäisi olla samanlaista. Huoh. Vaikka seurassa oli hyvinkin erilaisia ihmisiä hyvin erilaisilla parisuhdehistorioilla. Ehkä hän oli vain tosi epävarma omista valinnoistaan, mutta silti olisi halunnut siis koko ajan kehumista ja hyväksyntää muilta ihmisiltä omille valinnoilleen. Eikä kestänyt yhtään eriäviä mielipiteitä.