Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mitkä ovat ystävää etsiessä varoitusmerkit, joita ei kannata sivuuttaa?
Mulla on taustallani useampikin huono ystävyyssuhde, jossa olen tullut todella kaltoinkohdelluksi ja usein myös vielä hylätyksi tuon kaiken päälle. Haluaisin välttää tämän vastaisuudessa. Millaisiin asioihin kannattaa kiinnittää huomiota jo tutustumisvaiheessa tai kaverustuessa? Ystävyys toki tulee myöhemmin ajan kanssa, mutta en haluaisi viritellä ystävyyttä ihmisen kanssa, jonka kanssa homma ei tule toimimaan.
Tässä asioita, joita ystävältä kaipaisin: tasapainoisuus, ystävällisyys, vastavuoroisuus ja vakaus. En kaipaa ystävältä tunne-elämän draamaa ja ailahtelua, vaan arvostan tasaisuutta. Jos ihminen kaipaa jatkuvasti jotain menoa, jännitystä ja uusia kontakteja, niin en ole hänelle sopiva tyyppi. Itse arvostan mieluummin rauhaa ja muutamaa pitkäaikaista ystävää. Arvostan luotettavuutta ja sitä, että ystävyys säilyisi eri elämäntilanteissa. Aina ei tarvitse olla näkemässä/pitämässä yhteyttä, mutta jos kaikki muu menee jatkuvasti ohitseni, niin en koe oloani silloin ystävälle tärkeäksi.
Tältä palstalta löytyy myös hyviä oivalluksia, joten ajattelin kysyä täältä neuvoa tähän asiaan. Haluaisin vastaisuudessa löytää itselleni paremmin sopivia ystäviä. :)
Kommentit (433)
Vierailija kirjoitti:
Varma alapeukkukommentti, mutta sanon suoraan.
Itse jättäisin väliin ihmiset, joilla on (ollut) hyvin vaikeita mt-ongelmia. En nyt tarkoita mitään keskivaikeaa masennusta, vaan esim. todella vaikeita mt-ongelmia, osastojaksoja jne. Ainakin tuntemieni ihmisten kohdalla on pätenyt se, etteivät oikein koskaan ole täysin päässeet tasapainoon. Mieli on oireillut myöhemminkin ja ystävyys on ollut käytännössä mahdotonta.
Riippuu ihmisestä. Varmaan usein totta, mutta voi löytää myös timantin.
Mulla oli ystävätär. Hän oli ollut hoidossa välillä. Ja kävin häntä katsomassa sairaalassa, kun joutui sinne psykoosin takia.
Hän oli maailman kiltein ja luotettavin ihminen. Kaikkien siipirikkojen turva silloin kun oli parempi vointinen. Kaunis ihminen sisältä ja ulkoa. Kun hän kuoli - agressiiviseen muuhun sairauteen - moni jäi kaipaamaan. Hänessä ei ollut tippakaan mitään pahuutta ja ilkeyttä. Ikinä ei haukkunut ketään tai juoruillut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämäkin varmaan kerää alapeukkuja:
Jos kaipaat vakaata, tunne-elämältään ailahtelematonta ystävää, niin vältä parisuhdekriiseilijöitä. En tiedä yhtään tasapainoista, vakaata ystävää, joka olisi parisuhde-elämältään ailahtelevainen. Tarkoitan tällä sitä, että ovat huonoissa parisuhteissa, tapailevat jatkuvasti uusia ihmisiä ja ovat sitoutumiskammoisia jne. Eivät nämä ystävinä ole sen kummoisempia.
Apua, mä oon just tällainen, ja tosi ystävä tulisi tarpeeseen. Mulla oli väkivaltainen isä, ja eka ja ainoa (ja vissiin vikakin) puoliso osoittautui ajan kuluessa sellaiseksi myös, se on jättänyt tuon sitoutumiskammon elämääni. Juoksen aina mieluummin pois ennen kuin annan satuttaa enää itseäni. En luota enää kuin koiriin ja omaan lapseen.
Joo tämä kyllä särähti korvaan; nuorena en osannut lukea varoitusmerkkejä, koska omassa kodissa oli aika kierot parisuhdemallit. Joten olenko huono ystävä, koska takana on huonoja pitkiä suhteita, koska kesti kauan että tajusin että ansaitsen parempaa, ja sitten kun tajusin, juoksin kaikkia karkuun? Itse en ole huomannut että ystäväni olisivat kärsineet tästä, yhtään enempää kuin minä heidän avioliittovalituksistaan.
Jos kaikki hänen ympärillään ovat "hyödyllisiä" tai "uskottavia", eli jos hän pyrkii ystävystymään johonkuhun ainoastaan siksi että se hyödyttäisi jotenkin, ja hyväksyy ystävikseen vain tietyn statuksen omaavia ihmisiä. Ymmärrän, että samanlaiset elämäntilanteet helpottavat ystävyyttä, mutta en sitä että ystävät hylätään siksi että tulee vaikka ero tai työttömyyttä. Hylkäämisellä tarkoitan sitä että kutsutaan toistuvasti kylään tai juhliin kaikki muut paitsi se jolla menee huonommin.
Vierailija kirjoitti:
Rahan pummaaminen. Mulla oli yksi kaveri jolla oli samanlaiset tulot kuin mullakin ja varakkaat vanhemmat. Se pummaaminen alkoi ihan pienistä jutuista, juomasta ravintolassa, leffalipusta jne. Mutta sitten kun kuulin mitä hän oli varastanut entiseltä työpaikaltaan, aloin vasta ymmärtämään, että tämä ystävyys oli nyt tässä mun osalta.
Mulla oli aikoinaan kaveri, joka oli ja on alkoholisti. Hän tuli eräänä iltana mun luo ja pyysi lähtemään hänen seuraksi baariin. No sehän meni sitten ihan idioottimaiseksi, kun ensin hän pyysi tarjoamaan yhden oluen, niin sen jälkeen vielä yhden ja senkin jälkeen vielä yhden. Oli yhdestä puhe, ei monesta, niin pysyttäisi sitten siinä mistä on aluksi sovittu. Itse olin siinä limulinjalla, koska aamulla oli töihin meno. Aloin siinä sitten toppuutella, etten mä voi tässä sinulle olla koko iltaa tarjoamassa, niin siitä kaveri hiukan närkästyi ja alkoi sitten minulle nälviä: "No kuinkas paskalla palkalla sä käyt töissä, kun ei sulla ole mulle enempää varaa tarjota?" Meinasin kysyä kaverilta, että no kuinkas paskalla palkalla itse käyt töissä, kun olet ihan pee aa ja kinuat kaveria maksamaan juomiseni? Mutta jätin kysymättä.
Täähän oli vielä niinkin tyhmä tapaus, että vaikka hän oli tiennyt ja tuntenut minut jo pitkälle toistakymmentä vuotta, niin sitten kun joku randomtyyppi meni sille puhumaan minusta paskaa, niin tämä uskoi sen kuin vettä vaan. Aikamoinen mulkero.
Sitten kun tuo kaveri pääsi lopulta alkoholista kokonaan eroon, niin hänestä tuli sellainen jonka täytyi joka asiasta olla arvostelemassa, vaikka asiassa ei ollut mitään arvosteltavaa. Sellainen minä minä minä minä. Ja raittiina samanlainen kuin täysjuoppona, että aina pummailemassa ja mitään ei maksanut mitä oli luvannut. Kerran se piti viedä Lahdesta Loviisaan setänsä mökille ja hakea sieltä sitten pari päivää myöhemmin takaisin Lahteen. Menomatkalla puhui pitkät jutut muista ihmisistä ja haukkui kaikesta, ei mitään positiivista. Lupasi sitten maksaa bensarahaa matkoista, ja mitään ei ikinä maksanut.
Tuollaiset tyypit ovat ihan syystä entisiä kavereita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehdottomasti rahan pyytäminen. tiedän erään joka kaikilta uusilta "ystäviltään" alkaa tutustumisen jälkeen lainaamaan rahaa tai pummaamaan olutta jos sattuu samaan baariin. On muutaman oluen jälkeen aggressiivinen mutta maksaa lainat takaisin. Kerran kuulin että tutustui perinnön saamaan naiseen jolta alkoi lainailee isompia summia, sanoin naisen toiselle kaverille että neuvoisi lopettamaan lainaamisen, loppujen lopuksi sai lainat takaisin mutta ystävyyskin loppui siihen.
Se olisi myös ihan kiva, että jos haluaa sanoa jollekin jotain, niin sanoo suoraan sille, jolle haluaa sanoa eikä sano jollekin hänen kaverille, jotta hän voi sitten sanoa sille jolle on se asia. Mua ainakin vi-tut-taa suuresti kuulla asioista kautta rantain, kuinka se ja se on sanonut siitä ja siitä silleen ja silleen. Voi helvetti, jos on jotain asiaa, niin menee ja sanoo sen suoraan päin naamaa eikä käske jotain muuta menemään sanomaan jollekin jotain asiaa mitä nyt milloinkin sattuu olemaan. 🙄
Tämä. Omalle kohdalle on vielä osunut kaveri joka keksi minusta valheita ja levitti niitä eteenpäin. Tästä on jo 15 vuotta, mutta silti jotkut tutut tuntuvat suorastaan inhoavan. Muuta syytä en keksi kuin ne valheelliset juorut.
Tätä kaveria en aluksi tunnistanut huonoksi, vaan menin siihen klassiseen lankaan, että kun hän "avautuu" elämästään, niin sai minutkin kertomaan henkilökohtaisia asioitani. Sain karulla tavalla oppia, että hän oli juoruillut asioitani ympäri kyliä, muuttaen totuutta rankasti, niin että vaikutin todella ikävältä ihmiseltä. Kun tajusin tämän, en alkuun välittänyt, mutta kun tajuan joidenkin edelleen uskovan valheisiin, tuntuu olo tosi pahalta. En ole sen verran sosiaalinenkaan, että kailottaisin tuolla ihmisille, miten asiat ovat oikeasti menneet. Jossain vaiheessa selvisi myös että kaverin omat "avautumiset" olivat keksittyjä. Minulle ei ole vieläkään selvinnyt miksi hän teki niin.
Sellaista se on monien ihmisten kanssa. Itse huomasin ex-vaimosta sitten eron jälkeen, että hän oli valehdellut ihan alusta asti kaikesta. Alkoi eron jälkeen pala palalta selvitä, että se oli valhetta ja sekin oli keksittyä juttua jne. Kun meni kauas, alkoi nähdä lähelle ja huomasi, että oikeastaan jo ihan alussa oli vaikka kuinka niitä punaisia lippuja, mutta enhän minä niitä silloin naivina 24-vuotiaana poikana tietenkään nähnyt. Aloin vaan tyhmänä ruveta sietämään sitä kaikkea alistavaa ja muuta huonoa kohtelua, jota sain niin siltä exältä kuin hänen sukulaisilta ym. Ilkkumista, vähättelyä, arvostelua, vaatimista, virheiden suurentelua ja vaikka mitä. Kaiveltiin vanhoja esiin vain jotta oli jotain muisteltavaa.
Kuulostaa ikävältä. Menee vähän ohi aiheen, mutta tuo on myös sanasta sanaan jotain mitä juoppo exäni voisi sanoa. Hän ei pystynyt myöntämään omaa ongelmaansa ja siitä aiheutuneita seurauksia, piti niistä puhumista 'vanhojen kaiveluna' ja eron jälkeen alkoholismin syventyessä alkoi keksimään kännissä omia teorioitaan siitä miten meidän avioliitto muka oikeasti meni. Olin mm. kuulemma huijannut häneltä rahat = hän oli itse juonut ne, eikä meillä edes ollut yhteistä tiliä. Kaikki työkavereista sukulaissetiin olivat olevinaan minun rakastajia, joille hän soitteli sitten kännissä. Selitti teorioitaan myös muille tutuille ja sukulaisille, sitten ihmetteli miksi he välttelevät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aika samoja asioita arvostan ystävyydessä. Luotettavuutta ja draamatonta huomion hakua saati ilkeää juoruamista tai arvostelua. Jotakin voi, mutta jos on jatkuvaa, käy raskaaksi.
-Ivaaminen, huomauttelu, aiheuttaa sinulle lopulta huonon olon.
-Kykenemättömyys lukea tilanteita, eli ei vain välitä miltä toisista tuntuu.
-Liian nopeasti liian henkilökohtaiset jutut. Tekee olon että olisit jotain velkaa, vastuuttaa olemaan ystävä kun kysymättä imaisee sisäpiiriinsä.
-Pahantahtoisuus, katkeruus, kostonhimoisuus, tulee kohdistumaan mahdollisesti myös sinuun.
-Juoruilu, jos juoruaa sinulle muiden asioista, juoruaa myös sinun asioistasi muille. Älä kuvittelekaan että olisit joku erikois luottoystävä.
-Utelu henkilökohtaisuuksista, haluaa vain aseen sinua vastaan ja eteenpäin juoruttavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luin kerran erään lukijan runon:Ystävät.Sanomme että todellisia ystäviä ovat ne,jotka ovat teidän puolellanne vaikeina aikoina ...mutta ei.Todelliset ystävät ovat niitä jotka tukevat onneasi.Koska vaikealla hetkellä kuka tahansa lähestyy sinua,mutta vihollisesi ei kestäisi koskaan onneasi.
Puhumattomuus, se että vielä olettaa toisen ymmärtävän kaiken ja suuttuu jos toinen ei huomaa ja ymmärrä puhumatonta viestiä kun muuta ilmaisua ei ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikä tahansa tarvitsevaisuuden muoto johtaa aina ongelmiin.
jos etsit jo nyt varoitusmerkkejä, niin sivuuta ystävyydet!
Sillä sinä olet epäilijä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos laittelee viestiä vain kännipäissään tai silloin kun tarvitsee jotain = ei ole oikea kaveri vaan lokkeilija. Nää on näitä, että kun on rahat loppu tai on joku hätänä niin silloin alkaa puhelin laulaa. Hetki pidetään yhteyttä, ja sitten kun ongelma ratkeaa, kadotaan taas. Sinun asiat eivät tietenkään kiinnosta häntä, puhuu vain omista ongelmistaan ja olet hänelle ilmainen terapeutti/rahalaitos/ autokyyti tms.
Moni on täällä sanonut, että älä lainaa rahaa ja se on juurikin näin. Varsinkaan uusille tuttavuuksille ja hyvänpäiväntutuille en lainaa. Kännipuheluihin/viesteihin en vastaa. Aika äkkiä lopettavat kinuamisen ja lähtevät etsimään seuraavaa "uhria"
Jos joku juoruilee jatkuvasti kaikista ympärillään, on hyvä miettiä tekevätkö he samaa myös sinusta.
He loukkaantuvat siitä, että vietät aikaa muiden kanssa, yrittävät eristää sinua tai tekevät olosi syylliseksi muista ihmissuhteista.
Toistuva valehtelu, tarinoiden muuttuminen tai lupausten rikkominen syö luottamusta nopeasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Moni huomaa vasta jälkikäteen, että tärkein “mittari” oli oma olo henkilön seurassa. Jos ystävyyden alkuvaiheessa joutuu jatkuvasti selittelemään, joustamaan yksipuolisesti tai epäilemään itseään, siihen kannattaa suhtautua vakavasti.
Vierailija kirjoitti:
Jos joku juoruilee jatkuvasti kaikista ympärillään, on hyvä miettiä tekevätkö he samaa myös sinusta.
He loukkaantuvat siitä, että vietät aikaa muiden kanssa, yrittävät eristää sinua tai tekevät olosi syylliseksi muista ihmissuhteista.
Toistuva valehtelu, tarinoiden muuttuminen tai lupausten rikkominen syö luottamusta nopeasti.
Kyllä. Sellaisia olen alkanut välttelemään, jotka tosiaan eristävät muista, eivätkä halua että kaverinsa tutustuvat keskenään. Yhden kohdalla tälläinen oli mustasukkaista kontrollointia ja toisen kohdalla sitä että esitti eri ihmisille eri roolia, eli oli jotain salattavaa. Itse olisin iloinen jos kaverini ystävystyisivät keskenään, ja olen yksinäisempiä kavereita esitellytkin toisilleen, mutta jotkut kai pelkäävät jotain kun yrittävät estää kavereidensa ystävystymistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehdottomasti rahan pyytäminen. tiedän erään joka kaikilta uusilta "ystäviltään" alkaa tutustumisen jälkeen lainaamaan rahaa tai pummaamaan olutta jos sattuu samaan baariin. On muutaman oluen jälkeen aggressiivinen mutta maksaa lainat takaisin. Kerran kuulin että tutustui perinnön saamaan naiseen jolta alkoi lainailee isompia summia, sanoin naisen toiselle kaverille että neuvoisi lopettamaan lainaamisen, loppujen lopuksi sai lainat takaisin mutta ystävyyskin loppui siihen.
Se olisi myös ihan kiva, että jos haluaa sanoa jollekin jotain, niin sanoo suoraan sille, jolle haluaa sanoa eikä sano jollekin hänen kaverille, jotta hän voi sitten sanoa sille jolle on se asia. Mua ainakin vi-tut-taa suuresti kuulla asioista kautta rantain, kuinka se ja se on sanonut siitä ja siitä silleen ja silleen. Voi helvetti, jos on jotain asiaa, niin menee ja sanoo sen suoraan päin naamaa eikä käske jotain muuta menemään sanomaan jollekin jotain asiaa mitä nyt milloinkin sattuu olemaan. 🙄
Tämä. Omalle kohdalle on vielä osunut kaveri joka keksi minusta valheita ja levitti niitä eteenpäin. Tästä on jo 15 vuotta, mutta silti jotkut tutut tuntuvat suorastaan inhoavan. Muuta syytä en keksi kuin ne valheelliset juorut.
Tätä kaveria en aluksi tunnistanut huonoksi, vaan menin siihen klassiseen lankaan, että kun hän "avautuu" elämästään, niin sai minutkin kertomaan henkilökohtaisia asioitani. Sain karulla tavalla oppia, että hän oli juoruillut asioitani ympäri kyliä, muuttaen totuutta rankasti, niin että vaikutin todella ikävältä ihmiseltä. Kun tajusin tämän, en alkuun välittänyt, mutta kun tajuan joidenkin edelleen uskovan valheisiin, tuntuu olo tosi pahalta. En ole sen verran sosiaalinenkaan, että kailottaisin tuolla ihmisille, miten asiat ovat oikeasti menneet. Jossain vaiheessa selvisi myös että kaverin omat "avautumiset" olivat keksittyjä. Minulle ei ole vieläkään selvinnyt miksi hän teki niin.
Sellaista se on monien ihmisten kanssa. Itse huomasin ex-vaimosta sitten eron jälkeen, että hän oli valehdellut ihan alusta asti kaikesta. Alkoi eron jälkeen pala palalta selvitä, että se oli valhetta ja sekin oli keksittyä juttua jne. Kun meni kauas, alkoi nähdä lähelle ja huomasi, että oikeastaan jo ihan alussa oli vaikka kuinka niitä punaisia lippuja, mutta enhän minä niitä silloin naivina 24-vuotiaana poikana tietenkään nähnyt. Aloin vaan tyhmänä ruveta sietämään sitä kaikkea alistavaa ja muuta huonoa kohtelua, jota sain niin siltä exältä kuin hänen sukulaisilta ym. Ilkkumista, vähättelyä, arvostelua, vaatimista, virheiden suurentelua ja vaikka mitä. Kaiveltiin vanhoja esiin vain jotta oli jotain muisteltavaa.
Kuulostaa ikävältä. Menee vähän ohi aiheen, mutta tuo on myös sanasta sanaan jotain mitä juoppo exäni voisi sanoa. Hän ei pystynyt myöntämään omaa ongelmaansa ja siitä aiheutuneita seurauksia, piti niistä puhumista 'vanhojen kaiveluna' ja eron jälkeen alkoholismin syventyessä alkoi keksimään kännissä omia teorioitaan siitä miten meidän avioliitto muka oikeasti meni. Olin mm. kuulemma huijannut häneltä rahat = hän oli itse juonut ne, eikä meillä edes ollut yhteistä tiliä. Kaikki työkavereista sukulaissetiin olivat olevinaan minun rakastajia, joille hän soitteli sitten kännissä. Selitti teorioitaan myös muille tutuille ja sukulaisille, sitten ihmetteli miksi he välttelevät.
No, ikävää, että sulla on ollut tuollainen ex.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos joku haluaa tutustua kanssasi nopeasti ja mennä syvään päätyyn puheenaiheiden osalta. On rajatonta, jos ihminen alkaa suunnilleen ekalla tapaamiskerralla puhua kanssasi jostakin tabuaiheesta, josta yleensä avaudutaan vasta pitkän tuntemisen jälkeen.
Tämä. Jos joku ihminen, johon et edes halua tutustua, alkaa avautumaan sulle omistaan tai kysymään sinulta jotain seksi-, parisuhde- tai terveysasioita. Älä sitten ihmettele kun ajan kanssa osoittautuu psykopaatiksi.
Tälle on sukua piereskely. Eräs ihminen oli sellainen, että alkoi lyhyen tuntemisen jälkeen piereskelemään kovaäänisesti seurassani. Sanoi, että eikö ole kiva kun meillä on näin läheinen kaverisuhde, että hän uskaltaa piereskellä. Joo, tosi kiva.
Jos pyrkii hiukankin hyötymään sinusta, edes pikkujutuissa. Sillon kierrä kaukaa.
Ihminen, jolle olet kuuntelija ja tuki aina kun hänellä on vaikeaa, mutta hän ei ole koskaan sinulle samanlainen turva kun sinulla on vaikeaa. Ihminen, jolla on aina vaikeampaa kuin sinulla. Makasin sairaalassa letkuissa ja silti tällä "ystävällä" oli ollut vaikeampaa ja omassakin elämässä hankalaa. Ei edes kuoleman porteilla käynti ollut niin vakavaa, että hän olisi vaivautunut minun tuekseni. Olin kuulemma ollut silloin ärsyttävä. Eli vältä ihmisiä kenellä ei ole minkäänlaisia tunnetaitoja ja jos haluat ko tyyppisten ihmisten ystävä olla niin voithan olla, mutta ei kannata antaa itsestään liikaa tai olla liian läheinen, että käyttäisi paljon omaa aikaa.
Alue: Aihe vapaa
Sellaista se on monien ihmisten kanssa. Itse huomasin ex-vaimosta sitten eron jälkeen, että hän oli valehdellut ihan alusta asti kaikesta. Alkoi eron jälkeen pala palalta selvitä, että se oli valhetta ja sekin oli keksittyä juttua jne. Kun meni kauas, alkoi nähdä lähelle ja huomasi, että oikeastaan jo ihan alussa oli vaikka kuinka niitä punaisia lippuja, mutta enhän minä niitä silloin naivina 24-vuotiaana poikana tietenkään nähnyt. Aloin vaan tyhmänä ruveta sietämään sitä kaikkea alistavaa ja muuta huonoa kohtelua, jota sain niin siltä exältä kuin hänen sukulaisilta ym. Ilkkumista, vähättelyä, arvostelua, vaatimista, virheiden suurentelua ja vaikka mitä. Kaiveltiin vanhoja esiin vain jotta oli jotain muisteltavaa.