Mitkä ovat ystävää etsiessä varoitusmerkit, joita ei kannata sivuuttaa?

Mä havahduin vasta kohtuullisen pitkähkön ystävyyden jälkeen siihen, että ystävä alkoi rivien välissä vähätellä minua. Puheista kuulsi, miten piti itseään parempana taustansa takia.

"Miten teillä ei ole kirjahyllyä kotona, vaikka olette molemmat maistereita? Kunnon akateemisissa kodeissa on iso kirjahylly olohuoneessa."

"Sä nyt olet sieltä maalta (pikkukaupunki kaukana pk-seudulta) kotoisin, niin et ymmärrä tätä paljasjalkaista helsinkiläisyyttä. Itse en ole koskaan käynyt Kuopiota pohjoisempana, mutta ei siellä mitään ihmeellistä ole ja matkakin on niin pitkä."

"Onhan se nyt noloa, jos ihminen ei ole tottunut käymään oopperassa ja muissa kulttuurimenoissa." (Meillä ei oopperoita ja muita ollut)

"Huomaa kyllä, että sulla ei ole paljon ystäviä." Oi kiitos tästä, kun piikittelet siitä, että olen monien muuttojen jälkeen aika yksinäinen.

Minusta ystävän ei koskaan kuulu ilkeillä noin.

Ehdottomasti rahan pyytäminen. tiedän erään joka kaikilta uusilta "ystäviltään" alkaa tutustumisen jälkeen lainaamaan rahaa tai pummaamaan olutta jos sattuu samaan baariin. On muutaman oluen jälkeen aggressiivinen mutta maksaa lainat takaisin. Kerran kuulin että tutustui perinnön saamaan naiseen jolta alkoi lainailee isompia summia, sanoin naisen toiselle kaverille että neuvoisi lopettamaan lainaamisen, loppujen lopuksi sai lainat takaisin mutta ystävyyskin loppui siihen.

Sellainen tunteeton suolapatsas, josta ei saa mitään irti, puheenaiheet pysyy pinnallisina, korkeintaan itsekehu haisee kaikessa.😤

Vierailija kirjoitti:

Jos toinen kuvailee, että hänellä on paljon entisiä ystäviä, joiden kanssa sukset ovat menneet ristiin, niin juoksisin.

Minut on muutama poistanut elämästään yhtäkkiä ilman mitään syytä. En saanut ikinä selitystä heiltä. Toinen kyseli vielä poistamisen jälkeen kuulumisia. En siis mitenkään riitoihin ole joutunut, joka tuntuukin siksi niin kummalliselta käytökseltä heidän puoleltaan. Sukset meni ilmeisesti ristiin, muttei minun taholtani. Näistä suhteissa huomasin jälkeenpäin, että nämä kyseiset ihmiset olivat aika itsekeskeisiä ja kaiken piti mennä aina heidän halunsa mukaan ja minä myötäilin. 

Vierailija kirjoitti:

Jatkuva rahanpummiminen. Tällainen ei koskaan jää siihen yhteen tai pariin kertaan. Kun pummaaja huomaa, että olet tuottava, niin hän ei jätä sinua rauhaan yölläkään. Sitten takaisinmaksut venyvät ja venyvät, kun hän huomaa, että tuo on niin höveli, että se ei pienistä välitä.

Eräs kaveri muutti erääseen taloon. Jätän nyt paikkakunnan tarkemmin kertomatta. Aika oli vuotta 2003, syksyllä. 

No, hän teki heti huomion, että siinä samassa talossa, mutta eri rapussa asui sellainen nelikymppinen mies, joka oli aina tupakalla siinä rapun edessä. Ihan sama milloin lähti kotoa ja milloin tuli kotiin, niin tämä oli siinä aina, aina. Menikö viikko kaksi, niin kaveri lähti viemään roskia ulos. Tämä tyyppi oli taas siinä rapun edessä tupakalla ja kun kaveri kävi heittämässä roskat roskikseen, niin tämä röökimies ilmestyi yhtäkkiä siihen selän taa. Kaveri oikein säikähti tätä. "Ei olis kymppiä heittää?" tuo kysyi. Siihen kaveri tokaisi, että no ei oo nyt heittää. Tähän röökimies vain, että "hymmmmm". Kaveri vähän katsoi ja nopeasti kotiin. Sitten se alkoi, että tuo röökimies alkoi vainota tätä kaveria. Se oli aina kytiksessä siinä jossain pihassa, milloin rapun edessä, milloin piilossa jossain katoksen takana, milloin pölähti nurkan takaa eteen ja milloin jopa odotteli tätä kaverin kotioven luona. Jotenkin oli selvittänyt nimen, kuka on ja missä asunnossa asuu, vaikkeivät olleet koskaan esittäytyvät ja jutelleet, josta asia olisi selvinnyt röökimiehelle.

Ja aina kun kohtasivat, tämä röökimies pyysi rahaa, että ei ois vitosta heittää, ei ois kymppii heittää, ei ois kahtakymppiä heittää... Lisäksi tuo röökimies vaikutti olevan usein myös maistissa tai muissa aineissa. Aina se oli käsi ojossa ja kun sai kieltävän vastauksen, sieltä tuli sellainen pitkä hyminä, hymmmmm, ja tuo lähti myös kävelemään perässä ja saattoi seurata jopa kotiovelle asti. Lisäksi tässä rahan pyytelyssä oli se, että kun tuo liimalettinen röökimies pyysi sitä summaa, niin se sanoi aina mihin tarvii. "On röökit loppu, pitäisi kaupassa käydä, tarttis..."

Viimeinen kerta oli sellainen, että kun kaveri tuli töistä kotiin, niin röökimies ilmestyi eteen kun avasi porraskäytävän ulko-oven. Sieltä tuli kuin apteekin hyllyltä: "Ei olis paria kymppiä heittää? Pitäis päästä bussilla keskustaan." No ei oo, v....! hermostui kaveri ja paineli kotiin. Röökimies huusi perään, että no kai sulla nyt ees kymppi o heittää? No, yöllä se röökimies tuli ja alkoi hakata ja potkia kaverin kotiovea aivan hulluna ja huusi: "Anna pari sataa! Pitäis röökiä ostaa, pitäis kaljaa saada, ei oo kämpäl yhtää ruokaa, kaikki on loppu, heitä kuus sataa!" Poliisit tuli ja haki röökimiehen rappukäytävästä mesoomasta kolmen jälkeen yöllä. Ei oo sen jälkeen näkynyt koko röökimiestä, että mitä lie tapahtui.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos toinen kuvailee, että hänellä on paljon entisiä ystäviä, joiden kanssa sukset ovat menneet ristiin, niin juoksisin.

Minut on muutama poistanut elämästään yhtäkkiä ilman mitään syytä. En saanut ikinä selitystä heiltä. Toinen kyseli vielä poistamisen jälkeen kuulumisia. En siis mitenkään riitoihin ole joutunut, joka tuntuukin siksi niin kummalliselta käytökseltä heidän puoleltaan. Sukset meni ilmeisesti ristiin, muttei minun taholtani. Näistä suhteissa huomasin jälkeenpäin, että nämä kyseiset ihmiset olivat aika itsekeskeisiä ja kaiken piti mennä aina heidän halunsa mukaan ja minä myötäilin. 

Itselle tapahtunut ihan sama. Lahes. 

Näin kun jälkeenpäin miettii, vuosikymmeniä myöhemmin, niin minunhan siinä olisi heidät pitänyt jättää eikä toisinpäin. No, se oli muutenkin niin nurinkurista, miten asiat siellä menivät. Ei sellasta niin kuin järkevää logiikkaa missään.

Varmaan sinut poistivat elämästään jonkun tai muutaman paskanpuhujan puheiden myötä, joista et koskaan saa edes tietää, koska toimivat niin taitavasti takapiruina kulissien piiloissa. Se, miksi se yksi uteli kuulumisia, kuuluu siihen peliin, että joku onkii tuntemattomasta tietoja, jotta saa taas jonkun perättömän keksimänsä jutun todisteltua todeksi näille, jotka kuuntelee ja uskoo kaiken. Mitään höpöhöpöjuttuja kun ei tule mieleenkään kyseenalaistaa. Kuinkas nyt sillai pääsisi käymään? Huh huh.

Sanooko sellainen nimi kuin Jaana mitään? Alkujaan Heinolasta lähtenyt ja asunut monissa paikoissa eripuolilla Suomea, mm. Lahes.

Vierailija kirjoitti:

Ehdottomasti rahan pyytäminen. tiedän erään joka kaikilta uusilta "ystäviltään" alkaa tutustumisen jälkeen lainaamaan rahaa tai pummaamaan olutta jos sattuu samaan baariin. On muutaman oluen jälkeen aggressiivinen mutta maksaa lainat takaisin. Kerran kuulin että tutustui perinnön saamaan naiseen jolta alkoi lainailee isompia summia, sanoin naisen toiselle kaverille että neuvoisi lopettamaan lainaamisen, loppujen lopuksi sai lainat takaisin mutta ystävyyskin loppui siihen.

Se olisi myös ihan kiva, että jos haluaa sanoa jollekin jotain, niin sanoo suoraan sille, jolle haluaa sanoa eikä sano jollekin hänen kaverille, jotta hän voi sitten sanoa sille jolle on se asia. Mua ainakin vi-tut-taa suuresti kuulla asioista kautta rantain, kuinka se ja se on sanonut siitä ja siitä silleen ja silleen. Voi helvetti, jos on jotain asiaa, niin menee ja sanoo sen suoraan päin naamaa eikä käske jotain muuta menemään sanomaan jollekin jotain asiaa mitä nyt milloinkin sattuu olemaan. 🙄

Yhdestä naisesta tuli niin voimakkaasti sellainen tunne, että tee viisaasti ja pakene, äläkä toista mitään iänikuisen vanhaa virhettä sieltä vammaiselta 1990-luvulta! Säästät koko loppuelämäsi, vaikkei siinä vanhojen virheiden johdosta kovin paljoa pelastettavaa olekaan. Toisinkin kun olisi voinut elämä mennä.

Tämä oli sellainen outo tapaus uudella paikkakunnalla, että ei jatkoon. Puhui ristiriitaisesti, kuten valitti ensin Etelä-Suomen talvea, kuinka on niin pitkä, kylmä, pimeä, ankea, mutta kohta sitten puhui, kuinka hän haluaisi muuttaa Lappiin asumaan. Idiootti.

Sitten puhui silleen piikittelevästi ja toista pienentäen. Kun puhuin asioistani, niin yhtäkkiä hihkaisi: "Ai, sentään jotain hyvää." Meinasin kysyä, että luettelepa nyt sitten kaikki huono, mutta en sanonut mitään, katsoin vaan pitkään, että mitäs v...ua? Toisella kertaa hän alkoi voivotella ja huokailla siitä, kun puhelimeni akku alkoi käydä vähiin. Sieltä alkoi tulla sellaista huokailua tuomitsevaan sävyyn, että "Voi voi sinun kanssasi..." Sitä siinä sitten, niinkuin olisi omasta puhelimesta mennyt akku vähiin. Sitten hän jupisi hiljaa, aivan kuin en muka kuulisi: "Voi voi kun minua häiritsee, kun sinulla on tuollaiset vaaleat housut." Ai saatana millaista voi tulla viiskymppisen ihmisen päästä ja suusta. Kyllä tuossa iässä pitäisi olla fiksummat jutut kuin tuollaista aivan hei hei. Ihan kuin joku 9-vuotias koulukiusaaja oli se akka. Tämä sai olla se viimeinen pisara. Ärsyttävä, parempi kun lähdettiin eri suuntiin. Sitten kun hän hölisi niistä omista jutuistaan, niin hänellä oli naapurien ja muiden ihmisten kanssa ihme ongelmia. No varmasti on sillä päällä. Toivottavasti on muuttanut sinne Lappiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehdottomasti rahan pyytäminen. tiedän erään joka kaikilta uusilta "ystäviltään" alkaa tutustumisen jälkeen lainaamaan rahaa tai pummaamaan olutta jos sattuu samaan baariin. On muutaman oluen jälkeen aggressiivinen mutta maksaa lainat takaisin. Kerran kuulin että tutustui perinnön saamaan naiseen jolta alkoi lainailee isompia summia, sanoin naisen toiselle kaverille että neuvoisi lopettamaan lainaamisen, loppujen lopuksi sai lainat takaisin mutta ystävyyskin loppui siihen.

Se olisi myös ihan kiva, että jos haluaa sanoa jollekin jotain, niin sanoo suoraan sille, jolle haluaa sanoa eikä sano jollekin hänen kaverille, jotta hän voi sitten sanoa sille jolle on se asia. Mua ainakin vi-tut-taa suuresti kuulla asioista kautta rantain, kuinka se ja se on sanonut siitä ja siitä silleen ja silleen. Voi helvetti, jos on jotain asiaa, niin menee ja sanoo sen suoraan päin naamaa eikä käske jotain muuta menemään sanomaan jollekin jotain asiaa mitä nyt milloinkin sattuu olemaan. 🙄

Tämä. Omalle kohdalle on vielä osunut kaveri joka keksi minusta valheita ja levitti niitä eteenpäin. Tästä on jo 15 vuotta, mutta silti jotkut tutut tuntuvat suorastaan inhoavan. Muuta syytä en keksi kuin ne valheelliset juorut.

Tätä kaveria en aluksi tunnistanut huonoksi, vaan menin siihen klassiseen lankaan, että kun hän "avautuu" elämästään, niin sai minutkin kertomaan henkilökohtaisia asioitani. Sain karulla tavalla oppia, että hän oli juoruillut asioitani ympäri kyliä, muuttaen totuutta rankasti, niin että vaikutin todella ikävältä ihmiseltä. Kun tajusin tämän, en alkuun välittänyt, mutta kun tajuan joidenkin edelleen uskovan valheisiin, tuntuu olo tosi pahalta. En ole sen verran sosiaalinenkaan, että kailottaisin tuolla ihmisille, miten asiat ovat oikeasti menneet. Jossain vaiheessa selvisi myös että kaverin omat "avautumiset" olivat keksittyjä. Minulle ei ole vieläkään selvinnyt miksi hän teki niin.

KERRANKIN puhutaan varoitusmerkeistä eikä kuitata anglismilla!

Hienoa!

Mä tollo en uskonut intuitiooni, eli sisäisiin varoituskelloihini, hurmaannuin sokeasti.

Luu jäi käteen.

Senjälkeenen uskonut enää mihinkään!

Minulla oli aikoinaan masennukseen taipuvainen ystävä, joka irtisanoi ystäviä ja sukulaisia yhdenkin väärän liikkeen takia. Oli riidoissa jopa äitinsä kanssa, koska äiti oli mennyt uusiin naimisiin. 

Kun masennus iski päälle, koko maailman piti pysähtyä ja alkaa hyysäämään. 

Kun tuli ero ja hän oli riitaantunut eksänsä ja omien lastensa kanssa, ja jo riitti terapeuttina käyttäminen. Aloin masentumaan itsekin ja aina oli jotain oikeusdraamaa tai sotaa jonkun kanssa. 

Ikävä on vieläkin, mutta ei voimavarat riitä.  

Vierailija kirjoitti:

Minulla oli aikoinaan masennukseen taipuvainen ystävä, joka irtisanoi ystäviä ja sukulaisia yhdenkin väärän liikkeen takia. Oli riidoissa jopa äitinsä kanssa, koska äiti oli mennyt uusiin naimisiin. 

Kun masennus iski päälle, koko maailman piti pysähtyä ja alkaa hyysäämään. 

 

Kun tuli ero ja hän oli riitaantunut eksänsä ja omien lastensa kanssa, ja jo riitti terapeuttina käyttäminen. Aloin masentumaan itsekin ja aina oli jotain oikeusdraamaa tai sotaa jonkun kanssa. 

 

Ikävä on vieläkin, mutta ei voimavarat riitä.  

Raivokohtaukset. Kenenkään ei pitäisi joutua kuuntelemaan huutoa ja syytöksiä esim 3 tuntia. En edes tiennyt, että tuollainen demoninen raivo on mahdollista. 

Vierailija kirjoitti:

Suurin osa minut tuntevista ei edes tiedä että tupakoin. Nikotiini ei muuten haise juuri miltään, ihan vain tiedoksi😉

Niinhän sinä luulet. Saivartelua. Ehkä puhdas nikotiini laboratoriossa ei haise. Petät vain itseäsi. Todennäköisesti kaverisi eivät hienotunteisuudessaan sano sinulle että haiset.

Vierailija kirjoitti:

Jos joku haluaa tutustua kanssasi nopeasti ja mennä syvään päätyyn puheenaiheiden osalta. On rajatonta, jos ihminen alkaa suunnilleen ekalla tapaamiskerralla puhua kanssasi jostakin tabuaiheesta, josta yleensä avaudutaan vasta pitkän tuntemisen jälkeen. 

Tämä. Jos joku ihminen, johon et edes halua tutustua, alkaa avautumaan sulle omistaan tai kysymään sinulta jotain seksi-, parisuhde- tai terveysasioita. Älä sitten ihmettele kun ajan kanssa osoittautuu psykopaatiksi.

Rahan pummaaminen. Mulla oli yksi kaveri jolla oli samanlaiset tulot kuin mullakin ja varakkaat vanhemmat. Se pummaaminen alkoi ihan pienistä jutuista, juomasta ravintolassa, leffalipusta jne. Mutta sitten kun kuulin mitä hän oli varastanut entiseltä työpaikaltaan, aloin vasta ymmärtämään, että tämä ystävyys oli nyt tässä mun osalta.

Alkoholismi. Siis sellainen kun tutut alkaa puhua huolestuneena jonkun sun kaverin juomisesta. Se on silloin jo tosi pitkällä, kun muut ihmiset huomaavat sen. Ja jos et ole itse alkkis, niin ota pliis hajurakoa.

Vierailija kirjoitti:

Tämäkin varmaan kerää alapeukkuja:

Jos kaipaat vakaata, tunne-elämältään ailahtelematonta ystävää, niin vältä parisuhdekriiseilijöitä. En tiedä yhtään tasapainoista, vakaata ystävää, joka olisi parisuhde-elämältään ailahtelevainen. Tarkoitan tällä sitä, että ovat huonoissa parisuhteissa, tapailevat jatkuvasti uusia ihmisiä ja ovat sitoutumiskammoisia jne. Eivät nämä ystävinä ole sen kummoisempia.

Apua, mä oon just tällainen, ja tosi ystävä tulisi tarpeeseen. Mulla oli väkivaltainen isä, ja eka ja ainoa (ja vissiin vikakin) puoliso osoittautui ajan kuluessa sellaiseksi myös, se on jättänyt tuon sitoutumiskammon elämääni. Juoksen aina mieluummin pois ennen kuin annan satuttaa enää itseäni. En luota enää kuin koiriin ja omaan lapseen.

Älä ikinä etsimällä etsi ystävää. Tutustu uusiin ihmisiin.

Tuttujen joukosta tulee kaverit, kaveriporukat. Kuukausien, jopa vuosien kuluessa. 

Kavereiden joukosta, vasta ehkä vuosikymmenien kuluessa, tulee ystävät. 

Ystävä on sellainen jonka kanssa on yhteistä historiaa, ystävät tietävät toistensa hyvät ja pahat puolet,  mitkä asiat toista painaa ja mitkä menneisyyden haamut roikkuu luurankoina kaapissa.  

Sellainen ihminen jolle ei koskaan sovi kun ehdotat tapaamista, oli kyseessä mikä  viikonpäivä tai kellonaika tahansa, mutta sinun pitäisi muuttaa aina jopa varatut lääkäriajat. Itsellään syynä että on tänään pyykinpesupäivä tai kaupassakäynti (just silloin); joustamattomuus kaikessa, ehkä kontrollointikin. Että nyt on tässä välissä aikaa ystävälle tunti, muuta elämäsi että pääset paikalle, ellet, niin suutun. Tuntui siltä, että tapaamiset tällaisen henkilön kanssa pitää sopia kirjallisesti kahtena kappaleena mieluiten vähintään 2 viikkoa ennen. Ja silloinkin saattaa perua viime hetkessä, koska pitää palauttaa kirjaston kirjat...

Otin etäisyyttä. Elämä helpompaa ihmisten kanssa jotka sovittelevat puolin ja toisin.

Vierailija kirjoitti:

Sellainen ihminen jolle ei koskaan sovi kun ehdotat tapaamista, oli kyseessä mikä  viikonpäivä tai kellonaika tahansa, mutta sinun pitäisi muuttaa aina jopa varatut lääkäriajat. Itsellään syynä että on tänään pyykinpesupäivä tai kaupassakäynti (just silloin); joustamattomuus kaikessa, ehkä kontrollointikin. Että nyt on tässä välissä aikaa ystävälle tunti, muuta elämäsi että pääset paikalle, ellet, niin suutun. Tuntui siltä, että tapaamiset tällaisen henkilön kanssa pitää sopia kirjallisesti kahtena kappaleena mieluiten vähintään 2 viikkoa ennen. Ja silloinkin saattaa perua viime hetkessä, koska pitää palauttaa kirjaston kirjat...

Otin etäisyyttä. Elämä helpompaa ihmisten kanssa jotka sovittelevat puolin ja toisin.

Mun toinen sisarus on tällainen. Kalenteroi ja aikatauluttaa koko elämänsä vaikkei ole esim. kiireinen uraihminen. En tiedä miksi, samat vanhemmat ja samanlaiset kotiolot ollut kaikilla. Ei olla nykyään juurikaan tekemisissä. Raskas ihminen. Ehkä luonteemme tosiaan eroaa toisistaan kuin yö ja päivä, hänelle pikku vastoinkäymisetkin ovat kriisin paikka. Itse olen paljon tasaisempi. Ystäviä hänellä (kai) on, että ehkä ovat sitten enemmän toistensa kaltaisia.