Kuka hevosalan vaikuttaja ja ratsastaja kuollut Ypäjällä onnettomuudessa?

Vierailija kirjoitti:

Ei ole omaa ponia/hevosta. Eniten tässä mietityttää jos tytölle sattuu jotain vakavampaa millä on vaikutusta loppuelämälle. Syytänkö siitä itseäni etten tehnyt aikoinani asialle mitään. Asiastahan ei kanssani ole neuvoteltu vain todettu, että hei nytpä sitä mennään heppatalleille ratsastamaan. Onko kohtaloni lapsen toisena huoltajana vain odottaa ettei mitään satu ja hyväksyä harrastus? 

Ainakin vakuutukset kannattas huolehtia kuntoon, loukkaantumisilta ei tuossa lajissa voi välttyä valitettavasti. Ja isänä teroita tyttärellesi varovaisuutta  Hevonen on siinä mielessä typerä että säikähtää herkästi ihme juttuja ja hevosesta riippuen reagoi ennalta arvaamattomallakin tavalla. Siinä tilanteessa ihminen jää jalkoihin.

Vierailija kirjoitti:

Ei ole omaa ponia/hevosta. Eniten tässä mietityttää jos tytölle sattuu jotain vakavampaa millä on vaikutusta loppuelämälle. Syytänkö siitä itseäni etten tehnyt aikoinani asialle mitään. Asiastahan ei kanssani ole neuvoteltu vain todettu, että hei nytpä sitä mennään heppatalleille ratsastamaan. Onko kohtaloni lapsen toisena huoltajana vain odottaa ettei mitään satu ja hyväksyä harrastus? 

Hevosharrastuksessa kuoleminen tai vakavasti loukkaantuminen on mahdollista mutta erittäin harvinaista, yhtä lailla kuin liikenteessä kävellessä tai pyöräilyssä. Jos lapsesi todella kovasti haluaa harrastaa hevosia, kannattaa sallia se, koska harrastus on todella antoisa, eikä todellakaan ainut harrastus jossa voi sattua onnettomuus. Myös koulussa voi tapahtua onnettomuus, tai vapaa-kavereiden kanssa pyöriessä. Eli en vanhempana lähtisi kovasti vastustamaan, jos asia on lapselle tärkeä tai ylipäätään antamaan pelon voittaa. 

Useimmiten hevosten kanssa kuolee kokeneita ratsastajia, koska he eivät putoa helposti, vaan voivat tehdä haastavia asioita hevosen kanssa, jatkaa jotain tilannetta niin, että lopulta hevonen kaatuu tai tilanne eskaloituu muuten. En muista kertaakaan kuulleeni ratsastajan kuolleen ratsastustunnilla Suomessa.  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole omaa ponia/hevosta. Eniten tässä mietityttää jos tytölle sattuu jotain vakavampaa millä on vaikutusta loppuelämälle. Syytänkö siitä itseäni etten tehnyt aikoinani asialle mitään. Asiastahan ei kanssani ole neuvoteltu vain todettu, että hei nytpä sitä mennään heppatalleille ratsastamaan. Onko kohtaloni lapsen toisena huoltajana vain odottaa ettei mitään satu ja hyväksyä harrastus? 

Hevosharrastuksessa kuoleminen tai vakavasti loukkaantuminen on mahdollista mutta erittäin harvinaista, yhtä lailla kuin liikenteessä kävellessä tai pyöräilyssä. Jos lapsesi todella kovasti haluaa harrastaa hevosia, kannattaa sallia se, koska harrastus on todella antoisa, eikä todellakaan ainut harrastus jossa voi sattua onnettomuus. Myös koulussa voi tapahtua onnettomuus, tai vapaa-kavereiden kanssa pyöriessä. Eli en vanhempana lähtisi kovasti vastustamaan, jos asia on lapselle tärkeä tai ylipäätään antamaan pelon voittaa. 

Useimmiten hevosten kanssa kuolee kokeneita ratsastajia, koska he eivät putoa helposti, vaan voivat tehdä haastavia asioita hevosen kanssa, jatkaa jotain tilannetta niin, että lopulta hevonen kaatuu tai tilanne eskaloituu muuten. En muista kertaakaan kuulleeni ratsastajan kuolleen ratsastustunnilla Suomessa.  

Silti ratsastustunnillakin on sattunut. Mutta tapauksessa jonka itse muistan syynä ei ollut niinkään hevoset, vaan maneesin katon romahdus. Eli käykää asiallisissa paikoissa, panostakaa varusteisiin (kypärään mieluiten MIPS), ja katsokaa että se kypärä on myös päässä muutenkin hevosten kanssa touhutessa.

Vierailija kirjoitti:

Ei ole omaa ponia/hevosta. Eniten tässä mietityttää jos tytölle sattuu jotain vakavampaa millä on vaikutusta loppuelämälle. Syytänkö siitä itseäni etten tehnyt aikoinani asialle mitään. Asiastahan ei kanssani ole neuvoteltu vain todettu, että hei nytpä sitä mennään heppatalleille ratsastamaan. Onko kohtaloni lapsen toisena huoltajana vain odottaa ettei mitään satu ja hyväksyä harrastus? 

äläpä nyt kässytä jossain randomilla nettipalstalla.

Nämä asiat keskustellaan puolison kanssa kotona!

Vai asitteko eri osoitteissa vai ettekö keskustele??

Kannattaa se sinunkin pistää mahdolliset moottoriajoneuvot pois ja varsinkin polkupyörä.. Niissäkin onnettomuudet ovat ellei fataaleja niin ainakin vammauttavia.

Susa oli kokenut ammattilainen. Onnettomuuksia sattuu silti joka lajissa ja ihan muutenkin. Varmaan enemmän vaaran paikkoja lapsilla ja nuorilla esim. liikenteessä, vaikkapa niissä tilanteissa, kun kaahaillaan skuuteilla tai vaikka vaan pyörällä napit korvilla/kännykkä kädessä. 

Ratsastus on perusharrastajalle melko turvallinen laji, jos on koulutetut hevoset, asianmukaiset varusteet ja asioissa edetään vähitellen oma osaamistaso huomioiden ja hevosen käyttäytymiseen perehtyen.  Jos lähtee kilpauralle vaikkapa kenttäratsastuksen pariin, niin toki riskit sitten kasvavat. Toisaalta...Kotiinkin on moni kuollut.

Jokainenhan saa onneksi tehdä omat valintansa harrastustensa ja elämänsä suhteen. 

Susanna Ilmeisesti putosi hevosen selästä ratsastaessaan, ja siinä yhteydessä otti osumaa joko maasta, esteestä tai hevosesta niin pahasti, että menehtyi nopeasti.

Mieleeni muistui juttu parikymppisestä Jasminista, joka oli Australiassa töissä laukkatallilla working holiday -viisumilla. Hän oli poislähtöään edeltävänä aamuna mennyt vielä kerran ratsastamaan sikäläisen poikaystävänsä kanssa. Jotain oli tapahtunut tallin lähellä ja hevonen ilmeisesti hypännyt pystyyn seurauksella, että Jasmin putosi ja menehtyi niille sijoilleen. Tämä hevonen, jolla hän ratsasti, oli vanhempi (eläköitynyt?) laukkahevonen, joka oli rauhallinen luonteeltaan.

Kun aloitin itse ratsastuksen paikkakuntani virallisella tallilla, minut lähetettiin pian usein yksin maastoon isolla hevosella (tallilla ei ollut poneja). Kyllähän minua pelotti, ja jonkun hepan kanssa tultiin aika kovaa takaisin tallille, kun hevonen on laumaeläin ja helposti saattoi 'ryöstää', kun halusi takaisin muiden seuraan. En silti halunnut lopettaa harrastusta, koska tykkäsin niin paljon hevosista ja niiden kanssa touhuamisesta. En koskaan kehittynyt kovin taitavaksi, sillä minulla ei ollut tavoitteita kilpailla. En siis päässyt kunnon valmennukseen. Tuskin olisin halunnutkaan, koska halusin vain nauttia hevosen kanssa olemisesta. En halunnut pakottaa hevosta mihinkään.

Omana harrastusaikana 80-90 -luvun vaihteesta tulee mieleen yksi kuolemantapaus ratsastuskoulusta. Hevonen oli nuorehko ja herkkä ja jotain tapahtui, ratsastaja putosi ja menehtyi päävammaan -sillioiset kypärät oiivat lähinnä koristeita. Mutta harvinaista yhtä kaikki ja suurin osa vakavista  onnettomuksista sattuu kokeneille ratsastajille.

Minä kävin alkeiskurssin kasarilla ja muistan, miten keväällä ponit oli maneesissa aivan vauhkoina, kun kattoa pitkin valui sulavaa lunta/jäätä. Siitä syystä itsekin putosin selästä, ratsuna oli onneksi pieni shettis. 

Vierailija kirjoitti:

Susa oli kokenut ammattilainen. Onnettomuuksia sattuu silti joka lajissa ja ihan muutenkin. Varmaan enemmän vaaran paikkoja lapsilla ja nuorilla esim. liikenteessä, vaikkapa niissä tilanteissa, kun kaahaillaan skuuteilla tai vaikka vaan pyörällä napit korvilla/kännykkä kädessä. 

Ratsastus on perusharrastajalle melko turvallinen laji, jos on koulutetut hevoset, asianmukaiset varusteet ja asioissa edetään vähitellen oma osaamistaso huomioiden ja hevosen käyttäytymiseen perehtyen.  Jos lähtee kilpauralle vaikkapa kenttäratsastuksen pariin, niin toki riskit sitten kasvavat. Toisaalta...Kotiinkin on moni kuollut.

 

Jokainenhan saa onneksi tehdä omat valintansa harrastustensa ja elämänsä suhteen. 

Jännä miten turvallisuudesta keskustellessa vedetään heti muiden lajien vaarallisuus esiin. Aivankuin ne vaikuttaisi keskusteluun hevosurheilun vaaroista. 

Eikös tämä ammattilainen Susa ollut sitämieltä, ettei 15-16 vuotiaat ole vielä kypsiä hevostalleille. Saati siitä nuoremmat.

On kuollut nuoria ridatunneilla. Mutta ainakin yhen tapauksen muistan, että modernit turvavälineet olisi pelastanut. Susulla ilmeisesti ei turvaliivi päällä? Tietty niin että kun on 50 vuotta ratsastanut ja, villeilläkin hevosilla hurjissa tilanteissa,  niin todennäköisyys onnettomuudelle kasvaa. 

Ikävä juttu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hevosharrastus on typerää ja rehevöittää vesistöjämme.

Läskiniskojen,rehupunttien,elitistisien pentujen ja elähtäneiden naisten harrastus..

Mikä on rehupuntti? Mahtuu joukkoon muutama elähtäny ukko sekä iso joukko papa betalareita, veronkiertäjiä sekä huumehisdiileri.

Vierailija kirjoitti:

On kuollut nuoria ridatunneilla. Mutta ainakin yhen tapauksen muistan, että modernit turvavälineet olisi pelastanut. Susulla ilmeisesti ei turvaliivi päällä? Tietty niin että kun on 50 vuotta ratsastanut ja, villeilläkin hevosilla hurjissa tilanteissa,  niin todennäköisyys onnettomuudelle kasvaa. 

 

Ikävä juttu.

Mitä ihmettä vanhemmilla liikkuu päässä, kun laitetaan alle 10 vuotiaita tuntemattomien ihmisten kouluttamien 500 kiloisten arvaamattomien eläinten kyytiin?