Ilmiö: miehet vetäytyvät nyt yhteiskunnasta sekä deittailusta

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Viihdyn omissa oloissani, ei siinä sen ihmeempää. 

 

Palkasta jää reilusti säästöön ja sijoituksiin, ei tarvitse rahoittaa kenenkään koiraharrastusta taikka tavoitella maaseudulta punaista tupaa/kultaistanoutajaa/farmari-volvoa. Saan katsoa mitä elokuvia tahdon, kuunnella musiikkia milloin tahdon, poltella tai ryypätä milloin tahdon, nukkua pitkään kun on vapaata töistä jne. Saan sisustaa asuntoni miten tahdon, kukaan ei valita kun hifi-laitteideni värisävy ei käy yksiin keittiön patalappujen kanssa. Kaverit ovat tervetulleita luokseni, niiden kanssa voin pelailla, katsoa leffoja ja tilata vaikka pizzaa. 

Ihan miten vaan. Mielestäni naimattomat ja lapsettomat ihmiset ovat säälittäviä, jotenkin yhteiskunnan vapaamatkustajia.
Ei olisi yhtään huonompi veto jos "vanhapiika"-vero tulisi takaisin.

olen vasta sitten samaa mieltä, kun annetaan yksinäisen miehen oikeus saada oma lapsi ja yhteiskunta tukee tämän yh-isyyttä vuokraamalla kohdun joltain naiselta, että mies saa oman lapsen elätettäväkseen ja siihen kaikki tuet päälle. 

sitten olen samaa mieltä. Miehet tarvitsee voimakkaan oikeuden olla isejä ilman naista. Ihan yhteiskunnan rahallisen tuen! Isyys on parasta elämässä.

Miestä epäillään näissä asioissa aina pedariksi tai perverssiksi, jos haluaa vuokrata kohdun ja saada lapsen ilman naista. Miesten oikeutta saada lapsi, ei ole vieläkään tuotu tarpeeksi esille. Kaikenlaisia muunsukupuolisten oikeuksia on kokoajan keskustelun aiheena, mutta kukaan ei ole puhunut miehen oikeuksista saada omaa lasta. 

Syynä on varmasti se että miestä pidetään lähtökohtaisesti huonona, vätyksenä ja pahana olentona. 

Lapsen saa aina nainen. 

 

Moni miehistä ei edes osaa haaveill lapsesta, koska yleinen mielipide on niin lapsivihamielinen yh-isejä kohtaan. Siis se että saisit oman pojan ja jaettua arjen. Saada syyn käydä vaikka sielä paskatöissä. Toinen suuri tabu on kahden homomiehen lasten saanti. Tässäkin ihmiset ajattelee pahasti, että ei ole ok. 

Meillä on lähtökohtaisesti tosi miesvihamielinen ympäristö. 

Olisko tässä yksi syy miksi miehet laahustaa pois näyttämöltä. 

Jumala on järjestänyt asian niin, että lapsi syntyy naiselle. Laki ei voi muuta kuin rikkoa tätä ja ryöstää lapsia, sillä nisäkkyys on yksiselitteistä. Totta kai miehen himo lasta kohtaan on perverssiä ja täysin itsekästä, sillä se ei huomioi lapsen oikeutta lajityypilliseen hoivaan ja elämään. Ei eroa millään tavalla ryöstöstä tai r aiskauksesta haluta lapsi pois naiselta itselleen. Mutta eipä tämä ole ennenkään miehiä ja mahoja estänyt, esim. Kotieläimen pitäminen on hyvä esimerkki tästä. Erotetaan eläin laumastaan ja omistellaan sitä, käytetään omiin tarkoitusperiin.

Jumalaa ei ole olemassakaan. Toiseksi pitäisi saada oikeus miehille kloonauttaa itsensä, jos ei haluta korvata vuokrakohtua. YH-äidit saa kaiken, mutta yksinäinen mies ei saa mitään samoja etuja, vaikka haluaisi yh-isäksi ilman että nainen tulee siihen sotkemaan kasvatustyötä. 

Miehille sama oikeus olla isä kuin äidellä äitinä olo!

On kyllä.

Lapsia ei ole onnistuttu tuottamaan keinokohduissa, enkä tiedä onko miehen soluista onnistuttu kloonaamaan uusia jälkeläisiäkään. Aihe ei ole itsellenikään erityiskiinnostus, mutta olen törmännyt vain dataan, missä sitä tehtäisiin naaraiden soluilla, naaraissa.

Miehillä ei ole yhtään sen enempää oikeutta kohdun tuotoksiin kuin toisten nenäkakkaankaan. Heillä on omat kehonsa tuotokset, mitä voivat esim. Myydä, luovuttaa tai lahjoittaa. Muu ei kuulu heille, elleivät onnistu jotain diiliä iskemään. Ja yleensä siihen diiliin kuuluu myös ÄITI eli pitää ottaa se nainen elatukseen ensin. Silloinkaan ei tosin ole oikeutta vaan hyväksikäyttää tätä seksuaalisesti vaan otat naisen vaan jos aidosti haluat naisen kanssa elää ja tästä huolehtia. Muuten voit tehdä siemenilläsi mitä haluat, hillota niitä tai laskea viemäriin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vastaanpa omasta puolestani.

21v rakastuminen, 30v oli yliopistotutkinto, kaksi lasta, avioliitto ja omakotitalo. Jotenkin minuun oli iskoistettu tuollainen, että tällä lailla elämän kuului mennä. Eikä siinä mitään, siinähän se menikin mukavasti, kunnes puoliso ihastui toiseen eikä osannut päästää tästä irti.
35v avioero. Vuosi-pari aika rankkaa toipumista, taloudellisesti tiukkaa kun yritin yksin maksaa taloa ja elatusmaksuja (vuoroviikot, mutta silti). Tämän jälkeen koitin tapailla, mutta eipä siitä oikein ikinä mitään tullut, kun ihmiset ei ymmärtäneet että lapset tulee mulle aina ensin.
Lapset teini-iässä, niin rakastuin lapsettomaan naiseen. Alkuun ihanaa, yhteenmuutto, yhteiset suunnitelmat. Mutta suhde muuttui toksiseksi, ja kun teini-ikäisiä lapsia käytetään riidoissa hyväksi ja tämä ei pyynnöstä huolimatta loppunut, niin sitten loppui suhde yhtä myrskyisesti kuin alkoikin.
Nyt 47v, lapset täysikäisiä, tulot 200ke/v ja velaton asunto. Aikaa olisi tapailla, mutta jostain syystä ei vaan kiinnosta. Matkustelen, kuljen metsässä, käyn ravintoloissa ja keikoilla yksin tai kavereiden kanssa. Mietin, että voisi vetäytyä seuraavaksi työelämästäkin lähivuosina..

Mutta miksi deittailu ei kiinnosta, en tiedä. Tai sitten on vain liikaa rankkoja kokemuksia ja sydän varjelee itseään. Elämä on mukavaa näinkin, eikä enää tähän ikään ketään kaipaa sanomaan mitä saa tehdä ja mitä ei.

...kunnes joskus hurahtaa seuraavan kerran ja se on taas menoa?

M47 Tre

Yleensä tossa iässä mies alkaa olla kypsä siihen että kiva poikaystäväkin voisi olla mielenkiintoisempaa seuraa kuin se nainen. Naiset on niin erilaisia ja aika harva tykkää retkeillä tai vaeltaa. Tuttavissa on paljon miehiin kääntyneitä iäkkäämpiä ukkoja. Yleensä se tapahtuu samoihin aikoihin, kun hormonitoiminnot alkaa heittelehtiä. Sitten sulla onkin naisen sijaan kiva kundi kainalossa ja olette ehkä ottaneet lasten kanssa vierekkäiset mökit laskettelulomalla. Naiset ja miehet on loppupelissä niin erilaisia ihmisinä.

Jos elää hedonistisesti ja perverssisti niin totta kai elämä etenee homoseksuaalisuuteen ja lopulta myös pedouteen sekä kaikkeen muuhun oksuun. Avioliitto on kompromissi: vähemmän perversiota, enemmän velvollisuutta (elatus), mutta toisaalta perimän jatkuvuus ja ilo lapsista. 

Loppupeleissä homoliitoissakin on yksi joka kuolee (se joka vastaanottaa jatkuvaa spermahyökkäystä) ja toinen joka tappaa. Nainen on siinä mielessä eri että kohtu taitaa olla tehokkaiten itseään korjaava elin heti maksan jälkeen. Se sperma kun ei ole tarkoitettu muualle.

Ongelma on siinä, että viisaampiensa kuuntelemisen sijaan miehet kuuntelevat himojaan. Jopa sydämestä sanotaan, että se johtaa harhaan. Ei kannattaisi elää liiaksi omaksi mielikseen vaan kuunnella viisaampiaan.

Ainakin mun neljässä tuntemassa homoparin seksielämässä molemmat hyökkäilee. Ei ole mitään passiivista roolia yleensä. Mistähän kirjoista olet saanut noita ideoita. Himojaan sekä itseään kannattaa aina kuunnella ja viisaat on niitä minkä takia ollaan köyhiä ja onnetomia, koska he eivät ole. Viisaat on vihollisia ja pahoja ihmisiä. Viisaiden takia meillä on ydinaseet ja ympäristökatastrofit.

Rehellisesti kiinnostaa Niin vähän homot, että en ole ottanut heistä mitään selvää. Ajatus tulee yleisestä top ja bottom -meemistä.

Nimenomaan ei kannata kuunnella himoja vaan id:tä. Ydinvoima tuottaa suurimman osan siitäkin energiasta, mitä sinä käytät. 

Sun pitäisi opiskella enemmän asiaa homojen parisuhteesta. En käytä ydinvoimaa. Mulla on aurinkokennot ja läheisestä purosta tulee omavaraisesti sähköt. 

Pidäppä sinä pienempää ääntä kun mulle kirjoittelet. Ja sitten se sävy saa olla hiukan ystävällisempi. Minä olen tämän ketjun johtajamies. En edes ole salaillut sitä. Tuon sen selväksi joka kerta joka viestissäni. Noniin. tämä taitaa tältä erältä olla selvä? eks je? hyvä. 

Näin hedelmällisenä naisena kiinnostaa homosuhteet yhtä paljon kuin kilo paskaa.

Kaikki käyttävät ydinvoimaa ja hengittävät samaa happea. Ellet elä tynnyrissä. Tsemppiä diilaamiseen.

Heh, naurahdin johtajuudellesi. Ihan hauska juttu näin perjantai-iltaan.

Vierailija kirjoitti:

Kuka jaksaa jatkuvaa arvostelua ja hylkäämistä? Siksi vetäydytään.

Poikia kohdellaan jo koulussa kaltoin. Opettajat arvioi poikien koetuloksia ihan eri mittareilla ja myöntää tytöille parempia numeroita. Tämä on niin nähty!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Viihdyn omissa oloissani, ei siinä sen ihmeempää. 

 

Palkasta jää reilusti säästöön ja sijoituksiin, ei tarvitse rahoittaa kenenkään koiraharrastusta taikka tavoitella maaseudulta punaista tupaa/kultaistanoutajaa/farmari-volvoa. Saan katsoa mitä elokuvia tahdon, kuunnella musiikkia milloin tahdon, poltella tai ryypätä milloin tahdon, nukkua pitkään kun on vapaata töistä jne. Saan sisustaa asuntoni miten tahdon, kukaan ei valita kun hifi-laitteideni värisävy ei käy yksiin keittiön patalappujen kanssa. Kaverit ovat tervetulleita luokseni, niiden kanssa voin pelailla, katsoa leffoja ja tilata vaikka pizzaa. 

Ihan miten vaan. Mielestäni naimattomat ja lapsettomat ihmiset ovat säälittäviä, jotenkin yhteiskunnan vapaamatkustajia.
Ei olisi yhtään huonompi veto jos "vanhapiika"-vero tulisi takaisin.

olen vasta sitten samaa mieltä, kun annetaan yksinäisen miehen oikeus saada oma lapsi ja yhteiskunta tukee tämän yh-isyyttä vuokraamalla kohdun joltain naiselta, että mies saa oman lapsen elätettäväkseen ja siihen kaikki tuet päälle. 

sitten olen samaa mieltä. Miehet tarvitsee voimakkaan oikeuden olla isejä ilman naista. Ihan yhteiskunnan rahallisen tuen! Isyys on parasta elämässä.

Miestä epäillään näissä asioissa aina pedariksi tai perverssiksi, jos haluaa vuokrata kohdun ja saada lapsen ilman naista. Miesten oikeutta saada lapsi, ei ole vieläkään tuotu tarpeeksi esille. Kaikenlaisia muunsukupuolisten oikeuksia on kokoajan keskustelun aiheena, mutta kukaan ei ole puhunut miehen oikeuksista saada omaa lasta. 

Syynä on varmasti se että miestä pidetään lähtökohtaisesti huonona, vätyksenä ja pahana olentona. 

Lapsen saa aina nainen. 

 

Moni miehistä ei edes osaa haaveill lapsesta, koska yleinen mielipide on niin lapsivihamielinen yh-isejä kohtaan. Siis se että saisit oman pojan ja jaettua arjen. Saada syyn käydä vaikka sielä paskatöissä. Toinen suuri tabu on kahden homomiehen lasten saanti. Tässäkin ihmiset ajattelee pahasti, että ei ole ok. 

Meillä on lähtökohtaisesti tosi miesvihamielinen ympäristö. 

Olisko tässä yksi syy miksi miehet laahustaa pois näyttämöltä. 

Jumala on järjestänyt asian niin, että lapsi syntyy naiselle. Laki ei voi muuta kuin rikkoa tätä ja ryöstää lapsia, sillä nisäkkyys on yksiselitteistä. Totta kai miehen himo lasta kohtaan on perverssiä ja täysin itsekästä, sillä se ei huomioi lapsen oikeutta lajityypilliseen hoivaan ja elämään. Ei eroa millään tavalla ryöstöstä tai r aiskauksesta haluta lapsi pois naiselta itselleen. Mutta eipä tämä ole ennenkään miehiä ja mahoja estänyt, esim. Kotieläimen pitäminen on hyvä esimerkki tästä. Erotetaan eläin laumastaan ja omistellaan sitä, käytetään omiin tarkoitusperiin.

Oikein, on tärkeää ensin ajaa koko elämäsi suunitelma naapureiden ja kirkon kanssa että HE hyväksyvät sen koska tästähän koko elämässä on kyse. Että muut hyväksyy sinut ja elämäsi valinnat vasta sitten kaukana perää pitää listalla on se mitä SINÄ haluat. Nuhteettomuus ja muiden hyväksyntä on tärkeintä, amen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuka jaksaa jatkuvaa arvostelua ja hylkäämistä? Siksi vetäydytään.

Poikia kohdellaan jo koulussa kaltoin. Opettajat arvioi poikien koetuloksia ihan eri mittareilla ja myöntää tytöille parempia numeroita. Tämä on niin nähty!

Ei arvioi eri mittareilla. Sen sijaan opettajat ottavat mukaan arvosanan antamiseen muitakin tekijöitä kuin kokeen arvosanan. Miten on tehty läksyt, mitä pistareista  saadaan, miten käyttäydytään tunnilla,  miten osallistutaan tunnilla jne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vastaanpa omasta puolestani.

21v rakastuminen, 30v oli yliopistotutkinto, kaksi lasta, avioliitto ja omakotitalo. Jotenkin minuun oli iskoistettu tuollainen, että tällä lailla elämän kuului mennä. Eikä siinä mitään, siinähän se menikin mukavasti, kunnes puoliso ihastui toiseen eikä osannut päästää tästä irti.
35v avioero. Vuosi-pari aika rankkaa toipumista, taloudellisesti tiukkaa kun yritin yksin maksaa taloa ja elatusmaksuja (vuoroviikot, mutta silti). Tämän jälkeen koitin tapailla, mutta eipä siitä oikein ikinä mitään tullut, kun ihmiset ei ymmärtäneet että lapset tulee mulle aina ensin.
Lapset teini-iässä, niin rakastuin lapsettomaan naiseen. Alkuun ihanaa, yhteenmuutto, yhteiset suunnitelmat. Mutta suhde muuttui toksiseksi, ja kun teini-ikäisiä lapsia käytetään riidoissa hyväksi ja tämä ei pyynnöstä huolimatta loppunut, niin sitten loppui suhde yhtä myrskyisesti kuin alkoikin.
Nyt 47v, lapset täysikäisiä, tulot 200ke/v ja velaton asunto. Aikaa olisi tapailla, mutta jostain syystä ei vaan kiinnosta. Matkustelen, kuljen metsässä, käyn ravintoloissa ja keikoilla yksin tai kavereiden kanssa. Mietin, että voisi vetäytyä seuraavaksi työelämästäkin lähivuosina..

Mutta miksi deittailu ei kiinnosta, en tiedä. Tai sitten on vain liikaa rankkoja kokemuksia ja sydän varjelee itseään. Elämä on mukavaa näinkin, eikä enää tähän ikään ketään kaipaa sanomaan mitä saa tehdä ja mitä ei.

...kunnes joskus hurahtaa seuraavan kerran ja se on taas menoa?

M47 Tre

Yleensä tossa iässä mies alkaa olla kypsä siihen että kiva poikaystäväkin voisi olla mielenkiintoisempaa seuraa kuin se nainen. Naiset on niin erilaisia ja aika harva tykkää retkeillä tai vaeltaa. Tuttavissa on paljon miehiin kääntyneitä iäkkäämpiä ukkoja. Yleensä se tapahtuu samoihin aikoihin, kun hormonitoiminnot alkaa heittelehtiä. Sitten sulla onkin naisen sijaan kiva kundi kainalossa ja olette ehkä ottaneet lasten kanssa vierekkäiset mökit laskettelulomalla. Naiset ja miehet on loppupelissä niin erilaisia ihmisinä.

Jos elää hedonistisesti ja perverssisti niin totta kai elämä etenee homoseksuaalisuuteen ja lopulta myös pedouteen sekä kaikkeen muuhun oksuun. Avioliitto on kompromissi: vähemmän perversiota, enemmän velvollisuutta (elatus), mutta toisaalta perimän jatkuvuus ja ilo lapsista. 

Loppupeleissä homoliitoissakin on yksi joka kuolee (se joka vastaanottaa jatkuvaa spermahyökkäystä) ja toinen joka tappaa. Nainen on siinä mielessä eri että kohtu taitaa olla tehokkaiten itseään korjaava elin heti maksan jälkeen. Se sperma kun ei ole tarkoitettu muualle.

Ongelma on siinä, että viisaampiensa kuuntelemisen sijaan miehet kuuntelevat himojaan. Jopa sydämestä sanotaan, että se johtaa harhaan. Ei kannattaisi elää liiaksi omaksi mielikseen vaan kuunnella viisaampiaan.

Ainakin mun neljässä tuntemassa homoparin seksielämässä molemmat hyökkäilee. Ei ole mitään passiivista roolia yleensä. Mistähän kirjoista olet saanut noita ideoita. Himojaan sekä itseään kannattaa aina kuunnella ja viisaat on niitä minkä takia ollaan köyhiä ja onnetomia, koska he eivät ole. Viisaat on vihollisia ja pahoja ihmisiä. Viisaiden takia meillä on ydinaseet ja ympäristökatastrofit.

Rehellisesti kiinnostaa Niin vähän homot, että en ole ottanut heistä mitään selvää. Ajatus tulee yleisestä top ja bottom -meemistä.

Nimenomaan ei kannata kuunnella himoja vaan id:tä. Ydinvoima tuottaa suurimman osan siitäkin energiasta, mitä sinä käytät. 

Sun pitäisi opiskella enemmän asiaa homojen parisuhteesta. En käytä ydinvoimaa. Mulla on aurinkokennot ja läheisestä purosta tulee omavaraisesti sähköt. 

Pidäppä sinä pienempää ääntä kun mulle kirjoittelet. Ja sitten se sävy saa olla hiukan ystävällisempi. Minä olen tämän ketjun johtajamies. En edes ole salaillut sitä. Tuon sen selväksi joka kerta joka viestissäni. Noniin. tämä taitaa tältä erältä olla selvä? eks je? hyvä. 

Näin hedelmällisenä naisena kiinnostaa homosuhteet yhtä paljon kuin kilo paskaa.

Kaikki käyttävät ydinvoimaa ja hengittävät samaa happea. Ellet elä tynnyrissä. Tsemppiä diilaamiseen.

Heh, naurahdin johtajuudellesi. Ihan hauska juttu näin perjantai-iltaan.

Tuotan paskasta metaania ja sillä saa virtaa myös. Mun exä muuten mainosti että kaikki naiset katsoo salaa homopornoa ja siitä se sun mielikuva varmasti olikin. Arvasin sen. Katotte homopornoa salaa, koska jostain syystä (ex ei koskaan osanut selittää mikä siinä on niin kiinnostavaa) katotte sitä ja kiihotutte siitä. 

Siksi sulla on niitä ihmeellisiä kuvitelmia. Porno muokkaa ihmisten mielikuvia voimakkaasti. 

Mun ekologisella mökillä sähkö pyörii kennojen kautta ja läheisen puron kautta. Myös pommisuojaan asti tulee sähkö ja aggrikaattori pitää huolen jos tulee pimeää tai kuivuutta. Täällä perjantai ei ole ilta.

Miltä susta tuntuu olla homopornoaddikti ja nainen. Haluaisitko kertoa meille siitä ja miten se on vaikuttanut sun elämän hyviin ja huonoihin puoliin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vastaanpa omasta puolestani.

21v rakastuminen, 30v oli yliopistotutkinto, kaksi lasta, avioliitto ja omakotitalo. Jotenkin minuun oli iskoistettu tuollainen, että tällä lailla elämän kuului mennä. Eikä siinä mitään, siinähän se menikin mukavasti, kunnes puoliso ihastui toiseen eikä osannut päästää tästä irti.
35v avioero. Vuosi-pari aika rankkaa toipumista, taloudellisesti tiukkaa kun yritin yksin maksaa taloa ja elatusmaksuja (vuoroviikot, mutta silti). Tämän jälkeen koitin tapailla, mutta eipä siitä oikein ikinä mitään tullut, kun ihmiset ei ymmärtäneet että lapset tulee mulle aina ensin.
Lapset teini-iässä, niin rakastuin lapsettomaan naiseen. Alkuun ihanaa, yhteenmuutto, yhteiset suunnitelmat. Mutta suhde muuttui toksiseksi, ja kun teini-ikäisiä lapsia käytetään riidoissa hyväksi ja tämä ei pyynnöstä huolimatta loppunut, niin sitten loppui suhde yhtä myrskyisesti kuin alkoikin.
Nyt 47v, lapset täysikäisiä, tulot 200ke/v ja velaton asunto. Aikaa olisi tapailla, mutta jostain syystä ei vaan kiinnosta. Matkustelen, kuljen metsässä, käyn ravintoloissa ja keikoilla yksin tai kavereiden kanssa. Mietin, että voisi vetäytyä seuraavaksi työelämästäkin lähivuosina..

Mutta miksi deittailu ei kiinnosta, en tiedä. Tai sitten on vain liikaa rankkoja kokemuksia ja sydän varjelee itseään. Elämä on mukavaa näinkin, eikä enää tähän ikään ketään kaipaa sanomaan mitä saa tehdä ja mitä ei.

...kunnes joskus hurahtaa seuraavan kerran ja se on taas menoa?

M47 Tre

Yleensä tossa iässä mies alkaa olla kypsä siihen että kiva poikaystäväkin voisi olla mielenkiintoisempaa seuraa kuin se nainen. Naiset on niin erilaisia ja aika harva tykkää retkeillä tai vaeltaa. Tuttavissa on paljon miehiin kääntyneitä iäkkäämpiä ukkoja. Yleensä se tapahtuu samoihin aikoihin, kun hormonitoiminnot alkaa heittelehtiä. Sitten sulla onkin naisen sijaan kiva kundi kainalossa ja olette ehkä ottaneet lasten kanssa vierekkäiset mökit laskettelulomalla. Naiset ja miehet on loppupelissä niin erilaisia ihmisinä.

Jos elää hedonistisesti ja perverssisti niin totta kai elämä etenee homoseksuaalisuuteen ja lopulta myös pedouteen sekä kaikkeen muuhun oksuun. Avioliitto on kompromissi: vähemmän perversiota, enemmän velvollisuutta (elatus), mutta toisaalta perimän jatkuvuus ja ilo lapsista. 

Loppupeleissä homoliitoissakin on yksi joka kuolee (se joka vastaanottaa jatkuvaa spermahyökkäystä) ja toinen joka tappaa. Nainen on siinä mielessä eri että kohtu taitaa olla tehokkaiten itseään korjaava elin heti maksan jälkeen. Se sperma kun ei ole tarkoitettu muualle.

Ongelma on siinä, että viisaampiensa kuuntelemisen sijaan miehet kuuntelevat himojaan. Jopa sydämestä sanotaan, että se johtaa harhaan. Ei kannattaisi elää liiaksi omaksi mielikseen vaan kuunnella viisaampiaan.

Ainakin mun neljässä tuntemassa homoparin seksielämässä molemmat hyökkäilee. Ei ole mitään passiivista roolia yleensä. Mistähän kirjoista olet saanut noita ideoita. Himojaan sekä itseään kannattaa aina kuunnella ja viisaat on niitä minkä takia ollaan köyhiä ja onnetomia, koska he eivät ole. Viisaat on vihollisia ja pahoja ihmisiä. Viisaiden takia meillä on ydinaseet ja ympäristökatastrofit.

Rehellisesti kiinnostaa Niin vähän homot, että en ole ottanut heistä mitään selvää. Ajatus tulee yleisestä top ja bottom -meemistä.

Nimenomaan ei kannata kuunnella himoja vaan id:tä. Ydinvoima tuottaa suurimman osan siitäkin energiasta, mitä sinä käytät. 

Sun pitäisi opiskella enemmän asiaa homojen parisuhteesta. En käytä ydinvoimaa. Mulla on aurinkokennot ja läheisestä purosta tulee omavaraisesti sähköt. 

Pidäppä sinä pienempää ääntä kun mulle kirjoittelet. Ja sitten se sävy saa olla hiukan ystävällisempi. Minä olen tämän ketjun johtajamies. En edes ole salaillut sitä. Tuon sen selväksi joka kerta joka viestissäni. Noniin. tämä taitaa tältä erältä olla selvä? eks je? hyvä. 

Näin hedelmällisenä naisena kiinnostaa homosuhteet yhtä paljon kuin kilo paskaa.

Kaikki käyttävät ydinvoimaa ja hengittävät samaa happea. Ellet elä tynnyrissä. Tsemppiä diilaamiseen.

Heh, naurahdin johtajuudellesi. Ihan hauska juttu näin perjantai-iltaan.

Hedelmällinen nainen ja kilo paskaa? ymmärrän yhteyden kyllä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Viihdyn omissa oloissani, ei siinä sen ihmeempää. 

 

Palkasta jää reilusti säästöön ja sijoituksiin, ei tarvitse rahoittaa kenenkään koiraharrastusta taikka tavoitella maaseudulta punaista tupaa/kultaistanoutajaa/farmari-volvoa. Saan katsoa mitä elokuvia tahdon, kuunnella musiikkia milloin tahdon, poltella tai ryypätä milloin tahdon, nukkua pitkään kun on vapaata töistä jne. Saan sisustaa asuntoni miten tahdon, kukaan ei valita kun hifi-laitteideni värisävy ei käy yksiin keittiön patalappujen kanssa. Kaverit ovat tervetulleita luokseni, niiden kanssa voin pelailla, katsoa leffoja ja tilata vaikka pizzaa. 

Ihan miten vaan. Mielestäni naimattomat ja lapsettomat ihmiset ovat säälittäviä, jotenkin yhteiskunnan vapaamatkustajia.
Ei olisi yhtään huonompi veto jos "vanhapiika"-vero tulisi takaisin.

olen vasta sitten samaa mieltä, kun annetaan yksinäisen miehen oikeus saada oma lapsi ja yhteiskunta tukee tämän yh-isyyttä vuokraamalla kohdun joltain naiselta, että mies saa oman lapsen elätettäväkseen ja siihen kaikki tuet päälle. 

sitten olen samaa mieltä. Miehet tarvitsee voimakkaan oikeuden olla isejä ilman naista. Ihan yhteiskunnan rahallisen tuen! Isyys on parasta elämässä.

Miestä epäillään näissä asioissa aina pedariksi tai perverssiksi, jos haluaa vuokrata kohdun ja saada lapsen ilman naista. Miesten oikeutta saada lapsi, ei ole vieläkään tuotu tarpeeksi esille. Kaikenlaisia muunsukupuolisten oikeuksia on kokoajan keskustelun aiheena, mutta kukaan ei ole puhunut miehen oikeuksista saada omaa lasta. 

Syynä on varmasti se että miestä pidetään lähtökohtaisesti huonona, vätyksenä ja pahana olentona. 

Lapsen saa aina nainen. 

 

Moni miehistä ei edes osaa haaveill lapsesta, koska yleinen mielipide on niin lapsivihamielinen yh-isejä kohtaan. Siis se että saisit oman pojan ja jaettua arjen. Saada syyn käydä vaikka sielä paskatöissä. Toinen suuri tabu on kahden homomiehen lasten saanti. Tässäkin ihmiset ajattelee pahasti, että ei ole ok. 

Meillä on lähtökohtaisesti tosi miesvihamielinen ympäristö. 

Olisko tässä yksi syy miksi miehet laahustaa pois näyttämöltä. 

Jumala on järjestänyt asian niin, että lapsi syntyy naiselle. Laki ei voi muuta kuin rikkoa tätä ja ryöstää lapsia, sillä nisäkkyys on yksiselitteistä. Totta kai miehen himo lasta kohtaan on perverssiä ja täysin itsekästä, sillä se ei huomioi lapsen oikeutta lajityypilliseen hoivaan ja elämään. Ei eroa millään tavalla ryöstöstä tai r aiskauksesta haluta lapsi pois naiselta itselleen. Mutta eipä tämä ole ennenkään miehiä ja mahoja estänyt, esim. Kotieläimen pitäminen on hyvä esimerkki tästä. Erotetaan eläin laumastaan ja omistellaan sitä, käytetään omiin tarkoitusperiin.

Oikein, on tärkeää ensin ajaa koko elämäsi suunitelma naapureiden ja kirkon kanssa että HE hyväksyvät sen koska tästähän koko elämässä on kyse. Että muut hyväksyy sinut ja elämäsi valinnat vasta sitten kaukana perää pitää listalla on se mitä SINÄ haluat. Nuhteettomuus ja muiden hyväksyntä on tärkeintä, amen.

Neuvostoliitossa tehtiin tota ja se onnistui kunnes alkoi asevarustelu USA:n kanssa. Heillä näytti oikealta että kollektiivi edellä mennään ja yksilönvapaudet ei loista. Kaikki meni pieleen asevarustelussa. USA olisi hajonut itsestään mahdottomuuteensa, jos olisivat vain antaneet heidän varustella ja kuluttaa varansa asestautumiseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vastaanpa omasta puolestani.

21v rakastuminen, 30v oli yliopistotutkinto, kaksi lasta, avioliitto ja omakotitalo. Jotenkin minuun oli iskoistettu tuollainen, että tällä lailla elämän kuului mennä. Eikä siinä mitään, siinähän se menikin mukavasti, kunnes puoliso ihastui toiseen eikä osannut päästää tästä irti.
35v avioero. Vuosi-pari aika rankkaa toipumista, taloudellisesti tiukkaa kun yritin yksin maksaa taloa ja elatusmaksuja (vuoroviikot, mutta silti). Tämän jälkeen koitin tapailla, mutta eipä siitä oikein ikinä mitään tullut, kun ihmiset ei ymmärtäneet että lapset tulee mulle aina ensin.
Lapset teini-iässä, niin rakastuin lapsettomaan naiseen. Alkuun ihanaa, yhteenmuutto, yhteiset suunnitelmat. Mutta suhde muuttui toksiseksi, ja kun teini-ikäisiä lapsia käytetään riidoissa hyväksi ja tämä ei pyynnöstä huolimatta loppunut, niin sitten loppui suhde yhtä myrskyisesti kuin alkoikin.
Nyt 47v, lapset täysikäisiä, tulot 200ke/v ja velaton asunto. Aikaa olisi tapailla, mutta jostain syystä ei vaan kiinnosta. Matkustelen, kuljen metsässä, käyn ravintoloissa ja keikoilla yksin tai kavereiden kanssa. Mietin, että voisi vetäytyä seuraavaksi työelämästäkin lähivuosina..

Mutta miksi deittailu ei kiinnosta, en tiedä. Tai sitten on vain liikaa rankkoja kokemuksia ja sydän varjelee itseään. Elämä on mukavaa näinkin, eikä enää tähän ikään ketään kaipaa sanomaan mitä saa tehdä ja mitä ei.

...kunnes joskus hurahtaa seuraavan kerran ja se on taas menoa?

M47 Tre

Yleensä tossa iässä mies alkaa olla kypsä siihen että kiva poikaystäväkin voisi olla mielenkiintoisempaa seuraa kuin se nainen. Naiset on niin erilaisia ja aika harva tykkää retkeillä tai vaeltaa. Tuttavissa on paljon miehiin kääntyneitä iäkkäämpiä ukkoja. Yleensä se tapahtuu samoihin aikoihin, kun hormonitoiminnot alkaa heittelehtiä. Sitten sulla onkin naisen sijaan kiva kundi kainalossa ja olette ehkä ottaneet lasten kanssa vierekkäiset mökit laskettelulomalla. Naiset ja miehet on loppupelissä niin erilaisia ihmisinä.

Kuulostaa tosi uskottavalle.

Usko pois, kenet luulet täyttävän moottoriteiden taukkopaikkojen puskat kesäisin? Tai kaupungin pornokauppojen touhu huoneet tai Suomen ainoan homosaunan? Ketä mahtaa olla se kiihkein asiakasryhmä? Mutta tietysti jos koko maailmankuva tulee tosi-tveestä, Ensi Treffit Alttarilla, Maajussie Morsian, Temptation Island maailman kuva on yhtä tulevien häiden odotusta ja ihgu ihanaa suhde draama. Esikaupungissa jengi elellee omassa unelma maailmassa missä varjoissa lymyää arki todellisuus...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vastaanpa omasta puolestani.

21v rakastuminen, 30v oli yliopistotutkinto, kaksi lasta, avioliitto ja omakotitalo. Jotenkin minuun oli iskoistettu tuollainen, että tällä lailla elämän kuului mennä. Eikä siinä mitään, siinähän se menikin mukavasti, kunnes puoliso ihastui toiseen eikä osannut päästää tästä irti.
35v avioero. Vuosi-pari aika rankkaa toipumista, taloudellisesti tiukkaa kun yritin yksin maksaa taloa ja elatusmaksuja (vuoroviikot, mutta silti). Tämän jälkeen koitin tapailla, mutta eipä siitä oikein ikinä mitään tullut, kun ihmiset ei ymmärtäneet että lapset tulee mulle aina ensin.
Lapset teini-iässä, niin rakastuin lapsettomaan naiseen. Alkuun ihanaa, yhteenmuutto, yhteiset suunnitelmat. Mutta suhde muuttui toksiseksi, ja kun teini-ikäisiä lapsia käytetään riidoissa hyväksi ja tämä ei pyynnöstä huolimatta loppunut, niin sitten loppui suhde yhtä myrskyisesti kuin alkoikin.
Nyt 47v, lapset täysikäisiä, tulot 200ke/v ja velaton asunto. Aikaa olisi tapailla, mutta jostain syystä ei vaan kiinnosta. Matkustelen, kuljen metsässä, käyn ravintoloissa ja keikoilla yksin tai kavereiden kanssa. Mietin, että voisi vetäytyä seuraavaksi työelämästäkin lähivuosina..

Mutta miksi deittailu ei kiinnosta, en tiedä. Tai sitten on vain liikaa rankkoja kokemuksia ja sydän varjelee itseään. Elämä on mukavaa näinkin, eikä enää tähän ikään ketään kaipaa sanomaan mitä saa tehdä ja mitä ei.

...kunnes joskus hurahtaa seuraavan kerran ja se on taas menoa?

M47 Tre

Yleensä tossa iässä mies alkaa olla kypsä siihen että kiva poikaystäväkin voisi olla mielenkiintoisempaa seuraa kuin se nainen. Naiset on niin erilaisia ja aika harva tykkää retkeillä tai vaeltaa. Tuttavissa on paljon miehiin kääntyneitä iäkkäämpiä ukkoja. Yleensä se tapahtuu samoihin aikoihin, kun hormonitoiminnot alkaa heittelehtiä. Sitten sulla onkin naisen sijaan kiva kundi kainalossa ja olette ehkä ottaneet lasten kanssa vierekkäiset mökit laskettelulomalla. Naiset ja miehet on loppupelissä niin erilaisia ihmisinä.

Jos elää hedonistisesti ja perverssisti niin totta kai elämä etenee homoseksuaalisuuteen ja lopulta myös pedouteen sekä kaikkeen muuhun oksuun. Avioliitto on kompromissi: vähemmän perversiota, enemmän velvollisuutta (elatus), mutta toisaalta perimän jatkuvuus ja ilo lapsista. 

Loppupeleissä homoliitoissakin on yksi joka kuolee (se joka vastaanottaa jatkuvaa spermahyökkäystä) ja toinen joka tappaa. Nainen on siinä mielessä eri että kohtu taitaa olla tehokkaiten itseään korjaava elin heti maksan jälkeen. Se sperma kun ei ole tarkoitettu muualle.

Ongelma on siinä, että viisaampiensa kuuntelemisen sijaan miehet kuuntelevat himojaan. Jopa sydämestä sanotaan, että se johtaa harhaan. Ei kannattaisi elää liiaksi omaksi mielikseen vaan kuunnella viisaampiaan.

Ainakin mun neljässä tuntemassa homoparin seksielämässä molemmat hyökkäilee. Ei ole mitään passiivista roolia yleensä. Mistähän kirjoista olet saanut noita ideoita. Himojaan sekä itseään kannattaa aina kuunnella ja viisaat on niitä minkä takia ollaan köyhiä ja onnetomia, koska he eivät ole. Viisaat on vihollisia ja pahoja ihmisiä. Viisaiden takia meillä on ydinaseet ja ympäristökatastrofit.

Rehellisesti kiinnostaa Niin vähän homot, että en ole ottanut heistä mitään selvää. Ajatus tulee yleisestä top ja bottom -meemistä.

Nimenomaan ei kannata kuunnella himoja vaan id:tä. Ydinvoima tuottaa suurimman osan siitäkin energiasta, mitä sinä käytät. 

Miksi kiukuttelet jatkuvasti mulle. Sinä se olit joka eron pisti käytäntöön. Aina sama joka ketjussa. Etsit mut ja tulet kiukuttelemaan. Sä oot vieläkin niin lätkässä muhun että ei mitään rajaa.

Tämä on sikäli väärä tulkinta että miehet emme sinänsä katoa. Toki muutumme juuri tuon naisen kannalta näkymättömiksi etäisyyden kasvaessa. Itsekin friendzonella eli ulkokehällä olleena on minun on toisinaan tulkittu kadonneen. Ulkopuolelle jättäytymisen tulkinta syntyy kun mies ei putoakaan matalaenergiselle sisemmälle kehälle vararenkaaksi, ilmaiseksi terpapeutiksi tai konsultiksi, hakeutuu vieläkin ulommalle kehälle tai sinkoaa uloimmaltakin kehältä korkeaenergisen elektronin tavoin. Tälläin maailmansa keskipisteenä oleva nainen havaitsee miehen kadonneen. Se ettei kaikista random-numeroista tai osoitteista saapuviin puheluihin tai viesteihin vastata tai kaupungilla kaikkia random-naisia tervehditä ei ole katoamista. On vain tietystä pisteestä tarkasteltuna muuttumista näkymättömäksi, ei absoluuttista näkymättömyyttä tai katoamista.   

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vastaanpa omasta puolestani.

21v rakastuminen, 30v oli yliopistotutkinto, kaksi lasta, avioliitto ja omakotitalo. Jotenkin minuun oli iskoistettu tuollainen, että tällä lailla elämän kuului mennä. Eikä siinä mitään, siinähän se menikin mukavasti, kunnes puoliso ihastui toiseen eikä osannut päästää tästä irti.
35v avioero. Vuosi-pari aika rankkaa toipumista, taloudellisesti tiukkaa kun yritin yksin maksaa taloa ja elatusmaksuja (vuoroviikot, mutta silti). Tämän jälkeen koitin tapailla, mutta eipä siitä oikein ikinä mitään tullut, kun ihmiset ei ymmärtäneet että lapset tulee mulle aina ensin.
Lapset teini-iässä, niin rakastuin lapsettomaan naiseen. Alkuun ihanaa, yhteenmuutto, yhteiset suunnitelmat. Mutta suhde muuttui toksiseksi, ja kun teini-ikäisiä lapsia käytetään riidoissa hyväksi ja tämä ei pyynnöstä huolimatta loppunut, niin sitten loppui suhde yhtä myrskyisesti kuin alkoikin.
Nyt 47v, lapset täysikäisiä, tulot 200ke/v ja velaton asunto. Aikaa olisi tapailla, mutta jostain syystä ei vaan kiinnosta. Matkustelen, kuljen metsässä, käyn ravintoloissa ja keikoilla yksin tai kavereiden kanssa. Mietin, että voisi vetäytyä seuraavaksi työelämästäkin lähivuosina..

Mutta miksi deittailu ei kiinnosta, en tiedä. Tai sitten on vain liikaa rankkoja kokemuksia ja sydän varjelee itseään. Elämä on mukavaa näinkin, eikä enää tähän ikään ketään kaipaa sanomaan mitä saa tehdä ja mitä ei.

...kunnes joskus hurahtaa seuraavan kerran ja se on taas menoa?

M47 Tre

Yleensä tossa iässä mies alkaa olla kypsä siihen että kiva poikaystäväkin voisi olla mielenkiintoisempaa seuraa kuin se nainen. Naiset on niin erilaisia ja aika harva tykkää retkeillä tai vaeltaa. Tuttavissa on paljon miehiin kääntyneitä iäkkäämpiä ukkoja. Yleensä se tapahtuu samoihin aikoihin, kun hormonitoiminnot alkaa heittelehtiä. Sitten sulla onkin naisen sijaan kiva kundi kainalossa ja olette ehkä ottaneet lasten kanssa vierekkäiset mökit laskettelulomalla. Naiset ja miehet on loppupelissä niin erilaisia ihmisinä.

Jos elää hedonistisesti ja perverssisti niin totta kai elämä etenee homoseksuaalisuuteen ja lopulta myös pedouteen sekä kaikkeen muuhun oksuun. Avioliitto on kompromissi: vähemmän perversiota, enemmän velvollisuutta (elatus), mutta toisaalta perimän jatkuvuus ja ilo lapsista. 

Loppupeleissä homoliitoissakin on yksi joka kuolee (se joka vastaanottaa jatkuvaa spermahyökkäystä) ja toinen joka tappaa. Nainen on siinä mielessä eri että kohtu taitaa olla tehokkaiten itseään korjaava elin heti maksan jälkeen. Se sperma kun ei ole tarkoitettu muualle.

Ongelma on siinä, että viisaampiensa kuuntelemisen sijaan miehet kuuntelevat himojaan. Jopa sydämestä sanotaan, että se johtaa harhaan. Ei kannattaisi elää liiaksi omaksi mielikseen vaan kuunnella viisaampiaan.

Ja kyllä heteroillakin voi olla jatkuvaa anaalihyökkäystä.

Minä en ole koskaan suostunut friendzoneen, mutta olen joutunut sellaiseen. Se on äärimmäisen nöyryyttävää. Tämän naisen muutkin ystävättäret reagoi tilanteeseen huvittuneesti. Tämä johtajanaaras näki minussa jotain hyödynnettävää ja yritti jopa parittaa ystäväpiirin porukoita keskenään. Silti minua suojeli ja piti keräilykappaleenaan. En päässyt nauttimaan hänen ystävättäristä, mutta kiusoitteli asialla ja järjesteli treffejäkin heidän kanssaan. 

Hän oli eräällä tavalla gay-emo, joka suojeli lastaan, mutta oli iällisesti minua nuorempi ja en ollut gay tai lapsi olin neljäkymppinen neitsyt. Olin miesvauva ja halusin tulla kohdelluksi ihmisenä ihmiselle. Voin kuitekin tietyllä tapaa sanoa tulleeni hyväksikäytetyksi ja koen friendzonesuhteen loukkauksena historiassani. Tämä ja monet muut kohtaamiset ihmisten kanssa on vain voimistanut oloa vetäytyä sivuun. Tiesin kyllä alunperin jo asiain laidan, mutta yhteiskunnan velvoitteet vaativat minua toistuvasti töihin ja kouluttautumaan. Näissä tilanteissa on lähes mahdotonta olla kohtaamatta ihmisiä ja kilttinä et osaa kieltäytyäkään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vastaanpa omasta puolestani.

21v rakastuminen, 30v oli yliopistotutkinto, kaksi lasta, avioliitto ja omakotitalo. Jotenkin minuun oli iskoistettu tuollainen, että tällä lailla elämän kuului mennä. Eikä siinä mitään, siinähän se menikin mukavasti, kunnes puoliso ihastui toiseen eikä osannut päästää tästä irti.
35v avioero. Vuosi-pari aika rankkaa toipumista, taloudellisesti tiukkaa kun yritin yksin maksaa taloa ja elatusmaksuja (vuoroviikot, mutta silti). Tämän jälkeen koitin tapailla, mutta eipä siitä oikein ikinä mitään tullut, kun ihmiset ei ymmärtäneet että lapset tulee mulle aina ensin.
Lapset teini-iässä, niin rakastuin lapsettomaan naiseen. Alkuun ihanaa, yhteenmuutto, yhteiset suunnitelmat. Mutta suhde muuttui toksiseksi, ja kun teini-ikäisiä lapsia käytetään riidoissa hyväksi ja tämä ei pyynnöstä huolimatta loppunut, niin sitten loppui suhde yhtä myrskyisesti kuin alkoikin.
Nyt 47v, lapset täysikäisiä, tulot 200ke/v ja velaton asunto. Aikaa olisi tapailla, mutta jostain syystä ei vaan kiinnosta. Matkustelen, kuljen metsässä, käyn ravintoloissa ja keikoilla yksin tai kavereiden kanssa. Mietin, että voisi vetäytyä seuraavaksi työelämästäkin lähivuosina..

Mutta miksi deittailu ei kiinnosta, en tiedä. Tai sitten on vain liikaa rankkoja kokemuksia ja sydän varjelee itseään. Elämä on mukavaa näinkin, eikä enää tähän ikään ketään kaipaa sanomaan mitä saa tehdä ja mitä ei.

...kunnes joskus hurahtaa seuraavan kerran ja se on taas menoa?

M47 Tre

Yleensä tossa iässä mies alkaa olla kypsä siihen että kiva poikaystäväkin voisi olla mielenkiintoisempaa seuraa kuin se nainen. Naiset on niin erilaisia ja aika harva tykkää retkeillä tai vaeltaa. Tuttavissa on paljon miehiin kääntyneitä iäkkäämpiä ukkoja. Yleensä se tapahtuu samoihin aikoihin, kun hormonitoiminnot alkaa heittelehtiä. Sitten sulla onkin naisen sijaan kiva kundi kainalossa ja olette ehkä ottaneet lasten kanssa vierekkäiset mökit laskettelulomalla. Naiset ja miehet on loppupelissä niin erilaisia ihmisinä.

Jos elää hedonistisesti ja perverssisti niin totta kai elämä etenee homoseksuaalisuuteen ja lopulta myös pedouteen sekä kaikkeen muuhun oksuun. Avioliitto on kompromissi: vähemmän perversiota, enemmän velvollisuutta (elatus), mutta toisaalta perimän jatkuvuus ja ilo lapsista. 

Loppupeleissä homoliitoissakin on yksi joka kuolee (se joka vastaanottaa jatkuvaa spermahyökkäystä) ja toinen joka tappaa. Nainen on siinä mielessä eri että kohtu taitaa olla tehokkaiten itseään korjaava elin heti maksan jälkeen. Se sperma kun ei ole tarkoitettu muualle.

Ongelma on siinä, että viisaampiensa kuuntelemisen sijaan miehet kuuntelevat himojaan. Jopa sydämestä sanotaan, että se johtaa harhaan. Ei kannattaisi elää liiaksi omaksi mielikseen vaan kuunnella viisaampiaan.

Ainakin mun neljässä tuntemassa homoparin seksielämässä molemmat hyökkäilee. Ei ole mitään passiivista roolia yleensä. Mistähän kirjoista olet saanut noita ideoita. Himojaan sekä itseään kannattaa aina kuunnella ja viisaat on niitä minkä takia ollaan köyhiä ja onnetomia, koska he eivät ole. Viisaat on vihollisia ja pahoja ihmisiä. Viisaiden takia meillä on ydinaseet ja ympäristökatastrofit.

Rehellisesti kiinnostaa Niin vähän homot, että en ole ottanut heistä mitään selvää. Ajatus tulee yleisestä top ja bottom -meemistä.

Nimenomaan ei kannata kuunnella himoja vaan id:tä. Ydinvoima tuottaa suurimman osan siitäkin energiasta, mitä sinä käytät. 

Sun pitäisi opiskella enemmän asiaa homojen parisuhteesta. En käytä ydinvoimaa. Mulla on aurinkokennot ja läheisestä purosta tulee omavaraisesti sähköt. 

Pidäppä sinä pienempää ääntä kun mulle kirjoittelet. Ja sitten se sävy saa olla hiukan ystävällisempi. Minä olen tämän ketjun johtajamies. En edes ole salaillut sitä. Tuon sen selväksi joka kerta joka viestissäni. Noniin. tämä taitaa tältä erältä olla selvä? eks je? hyvä. 

Näin hedelmällisenä naisena kiinnostaa homosuhteet yhtä paljon kuin kilo paskaa.

Kaikki käyttävät ydinvoimaa ja hengittävät samaa happea. Ellet elä tynnyrissä. Tsemppiä diilaamiseen.

Heh, naurahdin johtajuudellesi. Ihan hauska juttu näin perjantai-iltaan.

Tuotan paskasta metaania ja sillä saa virtaa myös. Mun exä muuten mainosti että kaikki naiset katsoo salaa homopornoa ja siitä se sun mielikuva varmasti olikin. Arvasin sen. Katotte homopornoa salaa, koska jostain syystä (ex ei koskaan osanut selittää mikä siinä on niin kiinnostavaa) katotte sitä ja kiihotutte siitä. 

Siksi sulla on niitä ihmeellisiä kuvitelmia. Porno muokkaa ihmisten mielikuvia voimakkaasti. 

Mun ekologisella mökillä sähkö pyörii kennojen kautta ja läheisen puron kautta. Myös pommisuojaan asti tulee sähkö ja aggrikaattori pitää huolen jos tulee pimeää tai kuivuutta. Täällä perjantai ei ole ilta.

Miltä susta tuntuu olla homopornoaddikti ja nainen. Haluaisitko kertoa meille siitä ja miten se on vaikuttanut sun elämän hyviin ja huonoihin puoliin?

En katso pornoa ollenkaan, en ole absoluuttinen i diootti. Äläpä siis projisoi sairauttasi muihin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vastaanpa omasta puolestani.

21v rakastuminen, 30v oli yliopistotutkinto, kaksi lasta, avioliitto ja omakotitalo. Jotenkin minuun oli iskoistettu tuollainen, että tällä lailla elämän kuului mennä. Eikä siinä mitään, siinähän se menikin mukavasti, kunnes puoliso ihastui toiseen eikä osannut päästää tästä irti.
35v avioero. Vuosi-pari aika rankkaa toipumista, taloudellisesti tiukkaa kun yritin yksin maksaa taloa ja elatusmaksuja (vuoroviikot, mutta silti). Tämän jälkeen koitin tapailla, mutta eipä siitä oikein ikinä mitään tullut, kun ihmiset ei ymmärtäneet että lapset tulee mulle aina ensin.
Lapset teini-iässä, niin rakastuin lapsettomaan naiseen. Alkuun ihanaa, yhteenmuutto, yhteiset suunnitelmat. Mutta suhde muuttui toksiseksi, ja kun teini-ikäisiä lapsia käytetään riidoissa hyväksi ja tämä ei pyynnöstä huolimatta loppunut, niin sitten loppui suhde yhtä myrskyisesti kuin alkoikin.
Nyt 47v, lapset täysikäisiä, tulot 200ke/v ja velaton asunto. Aikaa olisi tapailla, mutta jostain syystä ei vaan kiinnosta. Matkustelen, kuljen metsässä, käyn ravintoloissa ja keikoilla yksin tai kavereiden kanssa. Mietin, että voisi vetäytyä seuraavaksi työelämästäkin lähivuosina..

Mutta miksi deittailu ei kiinnosta, en tiedä. Tai sitten on vain liikaa rankkoja kokemuksia ja sydän varjelee itseään. Elämä on mukavaa näinkin, eikä enää tähän ikään ketään kaipaa sanomaan mitä saa tehdä ja mitä ei.

...kunnes joskus hurahtaa seuraavan kerran ja se on taas menoa?

M47 Tre

Yleensä tossa iässä mies alkaa olla kypsä siihen että kiva poikaystäväkin voisi olla mielenkiintoisempaa seuraa kuin se nainen. Naiset on niin erilaisia ja aika harva tykkää retkeillä tai vaeltaa. Tuttavissa on paljon miehiin kääntyneitä iäkkäämpiä ukkoja. Yleensä se tapahtuu samoihin aikoihin, kun hormonitoiminnot alkaa heittelehtiä. Sitten sulla onkin naisen sijaan kiva kundi kainalossa ja olette ehkä ottaneet lasten kanssa vierekkäiset mökit laskettelulomalla. Naiset ja miehet on loppupelissä niin erilaisia ihmisinä.

Jos elää hedonistisesti ja perverssisti niin totta kai elämä etenee homoseksuaalisuuteen ja lopulta myös pedouteen sekä kaikkeen muuhun oksuun. Avioliitto on kompromissi: vähemmän perversiota, enemmän velvollisuutta (elatus), mutta toisaalta perimän jatkuvuus ja ilo lapsista. 

Loppupeleissä homoliitoissakin on yksi joka kuolee (se joka vastaanottaa jatkuvaa spermahyökkäystä) ja toinen joka tappaa. Nainen on siinä mielessä eri että kohtu taitaa olla tehokkaiten itseään korjaava elin heti maksan jälkeen. Se sperma kun ei ole tarkoitettu muualle.

Ongelma on siinä, että viisaampiensa kuuntelemisen sijaan miehet kuuntelevat himojaan. Jopa sydämestä sanotaan, että se johtaa harhaan. Ei kannattaisi elää liiaksi omaksi mielikseen vaan kuunnella viisaampiaan.

Ja kyllä heteroillakin voi olla jatkuvaa anaalihyökkäystä.

Niin, mies voi tappaa myös heterosuhteessa. Siksi uskovaisten resepti on toimivin. Seksiä vain lapsia varten ja lapsi luovuttaa raskauden aikana kantasoluja naiselle, jos jotain häikkää esiintyy. Jne.

Mutta ylipäätään, miksi lisääntyä miehen kanssa ollenkaan. Eiköhän täällä ole jo tarpeeksi r aiskaajia, tappajia ja vastaavia.

Vierailija kirjoitti:

Minä en ole koskaan suostunut friendzoneen, mutta olen joutunut sellaiseen. Se on äärimmäisen nöyryyttävää. Tämän naisen muutkin ystävättäret reagoi tilanteeseen huvittuneesti. Tämä johtajanaaras näki minussa jotain hyödynnettävää ja yritti jopa parittaa ystäväpiirin porukoita keskenään. Silti minua suojeli ja piti keräilykappaleenaan. En päässyt nauttimaan hänen ystävättäristä, mutta kiusoitteli asialla ja järjesteli treffejäkin heidän kanssaan. 

Hän oli eräällä tavalla gay-emo, joka suojeli lastaan, mutta oli iällisesti minua nuorempi ja en ollut gay tai lapsi olin neljäkymppinen neitsyt. Olin miesvauva ja halusin tulla kohdelluksi ihmisenä ihmiselle. Voin kuitekin tietyllä tapaa sanoa tulleeni hyväksikäytetyksi ja koen friendzonesuhteen loukkauksena historiassani. Tämä ja monet muut kohtaamiset ihmisten kanssa on vain voimistanut oloa vetäytyä sivuun. Tiesin kyllä alunperin jo asiain laidan, mutta yhteiskunnan velvoitteet vaativat minua toistuvasti töihin ja kouluttautumaan. Näissä tilanteissa on lähes mahdotonta olla kohtaamatta ihmisiä ja kilttinä et osaa kieltäytyäkään.

Juuri tämän vuoksi miehet eivät kelpaa yhteiskuntaan. Jos he eivät pääse r aiskaamaan naarasta he loukkaantuvat ja pitävät tätä vääryytenä heitä kohtaan. Yhteiskunta koostuu kuitenkin 49,99999% naaraista, joihin et saa koskea pitkällä tikullakaan, niin se että vihaat näitä koska eivät anna sinun r aiskata itseään, tekee sinusta yhteiskuntakelvottoman. Hyvä, että pysyt syrjäytyneenä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vastaanpa omasta puolestani.

21v rakastuminen, 30v oli yliopistotutkinto, kaksi lasta, avioliitto ja omakotitalo. Jotenkin minuun oli iskoistettu tuollainen, että tällä lailla elämän kuului mennä. Eikä siinä mitään, siinähän se menikin mukavasti, kunnes puoliso ihastui toiseen eikä osannut päästää tästä irti.
35v avioero. Vuosi-pari aika rankkaa toipumista, taloudellisesti tiukkaa kun yritin yksin maksaa taloa ja elatusmaksuja (vuoroviikot, mutta silti). Tämän jälkeen koitin tapailla, mutta eipä siitä oikein ikinä mitään tullut, kun ihmiset ei ymmärtäneet että lapset tulee mulle aina ensin.
Lapset teini-iässä, niin rakastuin lapsettomaan naiseen. Alkuun ihanaa, yhteenmuutto, yhteiset suunnitelmat. Mutta suhde muuttui toksiseksi, ja kun teini-ikäisiä lapsia käytetään riidoissa hyväksi ja tämä ei pyynnöstä huolimatta loppunut, niin sitten loppui suhde yhtä myrskyisesti kuin alkoikin.
Nyt 47v, lapset täysikäisiä, tulot 200ke/v ja velaton asunto. Aikaa olisi tapailla, mutta jostain syystä ei vaan kiinnosta. Matkustelen, kuljen metsässä, käyn ravintoloissa ja keikoilla yksin tai kavereiden kanssa. Mietin, että voisi vetäytyä seuraavaksi työelämästäkin lähivuosina..

Mutta miksi deittailu ei kiinnosta, en tiedä. Tai sitten on vain liikaa rankkoja kokemuksia ja sydän varjelee itseään. Elämä on mukavaa näinkin, eikä enää tähän ikään ketään kaipaa sanomaan mitä saa tehdä ja mitä ei.

...kunnes joskus hurahtaa seuraavan kerran ja se on taas menoa?

M47 Tre

Yleensä tossa iässä mies alkaa olla kypsä siihen että kiva poikaystäväkin voisi olla mielenkiintoisempaa seuraa kuin se nainen. Naiset on niin erilaisia ja aika harva tykkää retkeillä tai vaeltaa. Tuttavissa on paljon miehiin kääntyneitä iäkkäämpiä ukkoja. Yleensä se tapahtuu samoihin aikoihin, kun hormonitoiminnot alkaa heittelehtiä. Sitten sulla onkin naisen sijaan kiva kundi kainalossa ja olette ehkä ottaneet lasten kanssa vierekkäiset mökit laskettelulomalla. Naiset ja miehet on loppupelissä niin erilaisia ihmisinä.

Jos elää hedonistisesti ja perverssisti niin totta kai elämä etenee homoseksuaalisuuteen ja lopulta myös pedouteen sekä kaikkeen muuhun oksuun. Avioliitto on kompromissi: vähemmän perversiota, enemmän velvollisuutta (elatus), mutta toisaalta perimän jatkuvuus ja ilo lapsista. 

Loppupeleissä homoliitoissakin on yksi joka kuolee (se joka vastaanottaa jatkuvaa spermahyökkäystä) ja toinen joka tappaa. Nainen on siinä mielessä eri että kohtu taitaa olla tehokkaiten itseään korjaava elin heti maksan jälkeen. Se sperma kun ei ole tarkoitettu muualle.

Ongelma on siinä, että viisaampiensa kuuntelemisen sijaan miehet kuuntelevat himojaan. Jopa sydämestä sanotaan, että se johtaa harhaan. Ei kannattaisi elää liiaksi omaksi mielikseen vaan kuunnella viisaampiaan.

Ainakin mun neljässä tuntemassa homoparin seksielämässä molemmat hyökkäilee. Ei ole mitään passiivista roolia yleensä. Mistähän kirjoista olet saanut noita ideoita. Himojaan sekä itseään kannattaa aina kuunnella ja viisaat on niitä minkä takia ollaan köyhiä ja onnetomia, koska he eivät ole. Viisaat on vihollisia ja pahoja ihmisiä. Viisaiden takia meillä on ydinaseet ja ympäristökatastrofit.

Rehellisesti kiinnostaa Niin vähän homot, että en ole ottanut heistä mitään selvää. Ajatus tulee yleisestä top ja bottom -meemistä.

Nimenomaan ei kannata kuunnella himoja vaan id:tä. Ydinvoima tuottaa suurimman osan siitäkin energiasta, mitä sinä käytät. 

Miksi kiukuttelet jatkuvasti mulle. Sinä se olit joka eron pisti käytäntöön. Aina sama joka ketjussa. Etsit mut ja tulet kiukuttelemaan. Sä oot vieläkin niin lätkässä muhun että ei mitään rajaa.

Okkei, soitanko sulle piipaa-auton, psykoosi vissiin syvenee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vastaanpa omasta puolestani.

21v rakastuminen, 30v oli yliopistotutkinto, kaksi lasta, avioliitto ja omakotitalo. Jotenkin minuun oli iskoistettu tuollainen, että tällä lailla elämän kuului mennä. Eikä siinä mitään, siinähän se menikin mukavasti, kunnes puoliso ihastui toiseen eikä osannut päästää tästä irti.
35v avioero. Vuosi-pari aika rankkaa toipumista, taloudellisesti tiukkaa kun yritin yksin maksaa taloa ja elatusmaksuja (vuoroviikot, mutta silti). Tämän jälkeen koitin tapailla, mutta eipä siitä oikein ikinä mitään tullut, kun ihmiset ei ymmärtäneet että lapset tulee mulle aina ensin.
Lapset teini-iässä, niin rakastuin lapsettomaan naiseen. Alkuun ihanaa, yhteenmuutto, yhteiset suunnitelmat. Mutta suhde muuttui toksiseksi, ja kun teini-ikäisiä lapsia käytetään riidoissa hyväksi ja tämä ei pyynnöstä huolimatta loppunut, niin sitten loppui suhde yhtä myrskyisesti kuin alkoikin.
Nyt 47v, lapset täysikäisiä, tulot 200ke/v ja velaton asunto. Aikaa olisi tapailla, mutta jostain syystä ei vaan kiinnosta. Matkustelen, kuljen metsässä, käyn ravintoloissa ja keikoilla yksin tai kavereiden kanssa. Mietin, että voisi vetäytyä seuraavaksi työelämästäkin lähivuosina..

Mutta miksi deittailu ei kiinnosta, en tiedä. Tai sitten on vain liikaa rankkoja kokemuksia ja sydän varjelee itseään. Elämä on mukavaa näinkin, eikä enää tähän ikään ketään kaipaa sanomaan mitä saa tehdä ja mitä ei.

...kunnes joskus hurahtaa seuraavan kerran ja se on taas menoa?

M47 Tre

Yleensä tossa iässä mies alkaa olla kypsä siihen että kiva poikaystäväkin voisi olla mielenkiintoisempaa seuraa kuin se nainen. Naiset on niin erilaisia ja aika harva tykkää retkeillä tai vaeltaa. Tuttavissa on paljon miehiin kääntyneitä iäkkäämpiä ukkoja. Yleensä se tapahtuu samoihin aikoihin, kun hormonitoiminnot alkaa heittelehtiä. Sitten sulla onkin naisen sijaan kiva kundi kainalossa ja olette ehkä ottaneet lasten kanssa vierekkäiset mökit laskettelulomalla. Naiset ja miehet on loppupelissä niin erilaisia ihmisinä.

Jos elää hedonistisesti ja perverssisti niin totta kai elämä etenee homoseksuaalisuuteen ja lopulta myös pedouteen sekä kaikkeen muuhun oksuun. Avioliitto on kompromissi: vähemmän perversiota, enemmän velvollisuutta (elatus), mutta toisaalta perimän jatkuvuus ja ilo lapsista. 

Loppupeleissä homoliitoissakin on yksi joka kuolee (se joka vastaanottaa jatkuvaa spermahyökkäystä) ja toinen joka tappaa. Nainen on siinä mielessä eri että kohtu taitaa olla tehokkaiten itseään korjaava elin heti maksan jälkeen. Se sperma kun ei ole tarkoitettu muualle.

Ongelma on siinä, että viisaampiensa kuuntelemisen sijaan miehet kuuntelevat himojaan. Jopa sydämestä sanotaan, että se johtaa harhaan. Ei kannattaisi elää liiaksi omaksi mielikseen vaan kuunnella viisaampiaan.

Ainakin mun neljässä tuntemassa homoparin seksielämässä molemmat hyökkäilee. Ei ole mitään passiivista roolia yleensä. Mistähän kirjoista olet saanut noita ideoita. Himojaan sekä itseään kannattaa aina kuunnella ja viisaat on niitä minkä takia ollaan köyhiä ja onnetomia, koska he eivät ole. Viisaat on vihollisia ja pahoja ihmisiä. Viisaiden takia meillä on ydinaseet ja ympäristökatastrofit.

Rehellisesti kiinnostaa Niin vähän homot, että en ole ottanut heistä mitään selvää. Ajatus tulee yleisestä top ja bottom -meemistä.

Nimenomaan ei kannata kuunnella himoja vaan id:tä. Ydinvoima tuottaa suurimman osan siitäkin energiasta, mitä sinä käytät. 

Miksi kiukuttelet jatkuvasti mulle. Sinä se olit joka eron pisti käytäntöön. Aina sama joka ketjussa. Etsit mut ja tulet kiukuttelemaan. Sä oot vieläkin niin lätkässä muhun että ei mitään rajaa.

Okkei, soitanko sulle piipaa-auton, psykoosi vissiin syvenee.

Psykoosit tulilla?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vastaanpa omasta puolestani.

21v rakastuminen, 30v oli yliopistotutkinto, kaksi lasta, avioliitto ja omakotitalo. Jotenkin minuun oli iskoistettu tuollainen, että tällä lailla elämän kuului mennä. Eikä siinä mitään, siinähän se menikin mukavasti, kunnes puoliso ihastui toiseen eikä osannut päästää tästä irti.
35v avioero. Vuosi-pari aika rankkaa toipumista, taloudellisesti tiukkaa kun yritin yksin maksaa taloa ja elatusmaksuja (vuoroviikot, mutta silti). Tämän jälkeen koitin tapailla, mutta eipä siitä oikein ikinä mitään tullut, kun ihmiset ei ymmärtäneet että lapset tulee mulle aina ensin.
Lapset teini-iässä, niin rakastuin lapsettomaan naiseen. Alkuun ihanaa, yhteenmuutto, yhteiset suunnitelmat. Mutta suhde muuttui toksiseksi, ja kun teini-ikäisiä lapsia käytetään riidoissa hyväksi ja tämä ei pyynnöstä huolimatta loppunut, niin sitten loppui suhde yhtä myrskyisesti kuin alkoikin.
Nyt 47v, lapset täysikäisiä, tulot 200ke/v ja velaton asunto. Aikaa olisi tapailla, mutta jostain syystä ei vaan kiinnosta. Matkustelen, kuljen metsässä, käyn ravintoloissa ja keikoilla yksin tai kavereiden kanssa. Mietin, että voisi vetäytyä seuraavaksi työelämästäkin lähivuosina..

Mutta miksi deittailu ei kiinnosta, en tiedä. Tai sitten on vain liikaa rankkoja kokemuksia ja sydän varjelee itseään. Elämä on mukavaa näinkin, eikä enää tähän ikään ketään kaipaa sanomaan mitä saa tehdä ja mitä ei.

...kunnes joskus hurahtaa seuraavan kerran ja se on taas menoa?

M47 Tre

Yleensä tossa iässä mies alkaa olla kypsä siihen että kiva poikaystäväkin voisi olla mielenkiintoisempaa seuraa kuin se nainen. Naiset on niin erilaisia ja aika harva tykkää retkeillä tai vaeltaa. Tuttavissa on paljon miehiin kääntyneitä iäkkäämpiä ukkoja. Yleensä se tapahtuu samoihin aikoihin, kun hormonitoiminnot alkaa heittelehtiä. Sitten sulla onkin naisen sijaan kiva kundi kainalossa ja olette ehkä ottaneet lasten kanssa vierekkäiset mökit laskettelulomalla. Naiset ja miehet on loppupelissä niin erilaisia ihmisinä.

Jos elää hedonistisesti ja perverssisti niin totta kai elämä etenee homoseksuaalisuuteen ja lopulta myös pedouteen sekä kaikkeen muuhun oksuun. Avioliitto on kompromissi: vähemmän perversiota, enemmän velvollisuutta (elatus), mutta toisaalta perimän jatkuvuus ja ilo lapsista. 

Loppupeleissä homoliitoissakin on yksi joka kuolee (se joka vastaanottaa jatkuvaa spermahyökkäystä) ja toinen joka tappaa. Nainen on siinä mielessä eri että kohtu taitaa olla tehokkaiten itseään korjaava elin heti maksan jälkeen. Se sperma kun ei ole tarkoitettu muualle.

Ongelma on siinä, että viisaampiensa kuuntelemisen sijaan miehet kuuntelevat himojaan. Jopa sydämestä sanotaan, että se johtaa harhaan. Ei kannattaisi elää liiaksi omaksi mielikseen vaan kuunnella viisaampiaan.

Ainakin mun neljässä tuntemassa homoparin seksielämässä molemmat hyökkäilee. Ei ole mitään passiivista roolia yleensä. Mistähän kirjoista olet saanut noita ideoita. Himojaan sekä itseään kannattaa aina kuunnella ja viisaat on niitä minkä takia ollaan köyhiä ja onnetomia, koska he eivät ole. Viisaat on vihollisia ja pahoja ihmisiä. Viisaiden takia meillä on ydinaseet ja ympäristökatastrofit.

Rehellisesti kiinnostaa Niin vähän homot, että en ole ottanut heistä mitään selvää. Ajatus tulee yleisestä top ja bottom -meemistä.

Nimenomaan ei kannata kuunnella himoja vaan id:tä. Ydinvoima tuottaa suurimman osan siitäkin energiasta, mitä sinä käytät. 

Sun pitäisi opiskella enemmän asiaa homojen parisuhteesta. En käytä ydinvoimaa. Mulla on aurinkokennot ja läheisestä purosta tulee omavaraisesti sähköt. 

Pidäppä sinä pienempää ääntä kun mulle kirjoittelet. Ja sitten se sävy saa olla hiukan ystävällisempi. Minä olen tämän ketjun johtajamies. En edes ole salaillut sitä. Tuon sen selväksi joka kerta joka viestissäni. Noniin. tämä taitaa tältä erältä olla selvä? eks je? hyvä. 

Näin hedelmällisenä naisena kiinnostaa homosuhteet yhtä paljon kuin kilo paskaa.

Kaikki käyttävät ydinvoimaa ja hengittävät samaa happea. Ellet elä tynnyrissä. Tsemppiä diilaamiseen.

Heh, naurahdin johtajuudellesi. Ihan hauska juttu näin perjantai-iltaan.

Tuotan paskasta metaania ja sillä saa virtaa myös. Mun exä muuten mainosti että kaikki naiset katsoo salaa homopornoa ja siitä se sun mielikuva varmasti olikin. Arvasin sen. Katotte homopornoa salaa, koska jostain syystä (ex ei koskaan osanut selittää mikä siinä on niin kiinnostavaa) katotte sitä ja kiihotutte siitä. 

Siksi sulla on niitä ihmeellisiä kuvitelmia. Porno muokkaa ihmisten mielikuvia voimakkaasti. 

Mun ekologisella mökillä sähkö pyörii kennojen kautta ja läheisen puron kautta. Myös pommisuojaan asti tulee sähkö ja aggrikaattori pitää huolen jos tulee pimeää tai kuivuutta. Täällä perjantai ei ole ilta.

Miltä susta tuntuu olla homopornoaddikti ja nainen. Haluaisitko kertoa meille siitä ja miten se on vaikuttanut sun elämän hyviin ja huonoihin puoliin?

En katso pornoa ollenkaan, en ole absoluuttinen i diootti. Äläpä siis projisoi sairauttasi muihin.

Keskustelet ehkä väärän henkilön kanssa tai erehdyt jostain toisesta. Minä olen se toinen, en ole i diootti. Enkä projisoi ja ei ole sairasta tykätä jostain. Minäkin pidän päivänkakkaroista ja en osaa sanoa miksi. Ne keikkuvat tuulessa niityllä ja tekee mieli heiluttaa omaakin päätä puolelta toiselle samalla tavoin kuin päivänkakkarat tekee. Ajatella jos parrastani lähtisi samalaisia kukanterälehtiä pääni ympärille, niin voisin olla kuin ne on. 

Tarkoitus oli vain ihmetellä sitä miten yksityiskohtaisesti kuvailit homopornoa ja millaista materiaalia mainstreamissa ihmisille (lähinnä naisille ) myydään. Että ei siinä ole mitään vikaa jos katsot ja tutkit asiaa. Minäkin vain katselen suu auki ja silmät pyöristyneenä päivänkakakroita! Niih. Ei meiidän tarvitse kiistellä enää asioista. 

Voimme pitää asiat sellaisena kuin ne on ja ottaa toisia kädestä kiinni. Sinä pidät irstaasta homopornosta ja minä päivänkakkaroista. 

Voit kutsua minua päivänkakkarapojuliiniksi.

T. Juus51

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä en ole koskaan suostunut friendzoneen, mutta olen joutunut sellaiseen. Se on äärimmäisen nöyryyttävää. Tämän naisen muutkin ystävättäret reagoi tilanteeseen huvittuneesti. Tämä johtajanaaras näki minussa jotain hyödynnettävää ja yritti jopa parittaa ystäväpiirin porukoita keskenään. Silti minua suojeli ja piti keräilykappaleenaan. En päässyt nauttimaan hänen ystävättäristä, mutta kiusoitteli asialla ja järjesteli treffejäkin heidän kanssaan. 

Hän oli eräällä tavalla gay-emo, joka suojeli lastaan, mutta oli iällisesti minua nuorempi ja en ollut gay tai lapsi olin neljäkymppinen neitsyt. Olin miesvauva ja halusin tulla kohdelluksi ihmisenä ihmiselle. Voin kuitekin tietyllä tapaa sanoa tulleeni hyväksikäytetyksi ja koen friendzonesuhteen loukkauksena historiassani. Tämä ja monet muut kohtaamiset ihmisten kanssa on vain voimistanut oloa vetäytyä sivuun. Tiesin kyllä alunperin jo asiain laidan, mutta yhteiskunnan velvoitteet vaativat minua toistuvasti töihin ja kouluttautumaan. Näissä tilanteissa on lähes mahdotonta olla kohtaamatta ihmisiä ja kilttinä et osaa kieltäytyäkään.

Juuri tämän vuoksi miehet eivät kelpaa yhteiskuntaan. Jos he eivät pääse r aiskaamaan naarasta he loukkaantuvat ja pitävät tätä vääryytenä heitä kohtaan. Yhteiskunta koostuu kuitenkin 49,99999% naaraista, joihin et saa koskea pitkällä tikullakaan, niin se että vihaat näitä koska eivät anna sinun r aiskata itseään, tekee sinusta yhteiskuntakelvottoman. Hyvä, että pysyt syrjäytyneenä.

Mutta minähän tässä tulin raiskatuksi!