Lue keskustelun säännöt.
Miksi kaikki muuttuu äidiksi tultua, mutta isän elämä jatkuu normaalisti?
29.04.2026 |
IS oli juttu kuinka Beata Leppilampi koki kateellisuutta Mikkoa kohtaan, koska Mikon elämä jatkui normaalisti ja hänellä muuttui kaikki.
Itsellä myös vastaava kokemus ja siitä syystä vain yksi lapsi. Yhteisesti päätetty lapsi kun syntyi, mies ulkoisti täysin lapsen hoidon minulle ja jaksoi valittaa, että kaikki muuttui, vaikka ei itse osallistunut lapsen hoitoon lainkaan, siis ihan oikeasti. Vasta ero sai kiinnostumaan lapsesta sen verran, että yhden viikonlopun kuukaudessa lapsi viettää isänsä luona aikaa.
Ja ei, mies ei edes elättänyt kumpaakaan meitä, minun ostettavaksi jäi kaikki ja edelleen maksoin pienestä äitiyspäivärahasta myös puolet asunnon kuluista.
Kommentit (156)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isältään opittu käytös, useimmiten.
Jatkuu sukupolvelta seuraavalle,niin kauan kuin joku on se ensimmäinen joka katkaisee tämän käytöksen siinä suvussa.
Naiset sitten jatkavat äitiensä käytöstä niin pahassa kuin hyvässä,elleivät tiedosta tätä ja muuta omaa käytöstään jossakin asiassa,joka tarvitsee muutosta/ parannusta.
Sukupuoliroolit ja kotitöihin liittyvät asenteet opitaan jo lapsuudessa. Kun aikuisena sitten muutetaan samaan huusholliin, sukupuolittuneet kaavat ovat olemassa. Yksi ”kristallipalloista” on se lapsuudenperhe.
Minun ex-appiukko oli se joka hoiti kotia enemmän ja laittoi ruokaa aina silloin kun oli kotona töistä vapaalla (teki reissutyötä), ja sitten varsinkin ensin eläkkeelle päästyään. Ihan terve työn- ja lastenhoitojako heillä oli ja silti kolmesta pojasta tästä minun erästä tuli ihan jäätävä vastuunpakoilija. Mistään ei ottanut vastuuta eikä osallistunut mihinkään, paitsi työnteosta. Hän oli todella pidetty ja haluttu työntekijä, kotona käyttäytyi kuin ainut asukas, jolla käy ulkopuolinen kodinhuoltaja ja seksityöntekijä. En ymmärrä miten jaksoin kymmenen vuotta. Tuosta meidän vahinkolapsesta olen yrittänyt kasvattaa arkeen osallistuvaa tasa-arvoisesti käyttäytyvää ihmistä ja ihan hyvin ainakin vielä menee. Mies vain tokaisi lapsen saatuamme, että toivottavasti ei tule homoa. 😐
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vai ettei isien elämä muutu lastensaannin seurauksena :-)
Jouduin vaihtamaan urheiluautoni ihmeelliseen tila-autoon joka on ulkoisesti kuin hyökkäysvaunu ja ajettavuudeltaan traktorin luokkaa.
Vaimoni painosti kun tähän mahtuu kaikki stanan rattaat, vaipat ja maitopullot prekele.
Ravintolaan ei enää kehtaa mennä perheen kanssa viikonloppuna tai elokuviin spontaanisti kun lapsi alkaa rääkymään ja kirkumaan ja muija läväyttää läskit tiskiin ja alkaa imettämään vauvaa ja joutuu häpeämään silmät päästään.
Laskettelu, laskuvarjohypyt, moottoripyöräily on historiaa kun pitää kuulemma ajatella ettei vaan nyt sattuisi mitään vakavaa kun on vauvakin perheessä.
Olen tossun alla kuin koira juoksunarussaan pihassa ja elämästäni tuli rajoitettua ja kahlittua.
Katselen nyt vielä muutaman kuukauden päästääkö rouva maidot laskeutumaan takaisin rintarauhasiin ajan myötä vai pitääkö ne edelleen kuupassaan kuten nyt kun imetys hallitsee elämäämme kuin ammatti-imettäjällä.
Aika väsynyttä provoa.🥱
Suorastaan vituttavaa provoa!
Aluksi ero on siinä, että äiti pystyy ja SAA imettää. Tämä on myös äidin ja lapsen oikeus, sillä äidinmaito on lapselle parasta ravintoa.
Erot ja vastuut äidin ja isän välillä tasoittuvat ihan valtavasti, kun lapset ovat suurempia.
Ei kannata taistella biologiaa vastaan. Siksi olen ihmetellyt vanhempainvapaauudistusta. Olen itse imettänyt 1 v. 4 kk asti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isältään opittu käytös, useimmiten.
Jatkuu sukupolvelta seuraavalle,niin kauan kuin joku on se ensimmäinen joka katkaisee tämän käytöksen siinä suvussa.
Naiset sitten jatkavat äitiensä käytöstä niin pahassa kuin hyvässä,elleivät tiedosta tätä ja muuta omaa käytöstään jossakin asiassa,joka tarvitsee muutosta/ parannusta.
Sukupuoliroolit ja kotitöihin liittyvät asenteet opitaan jo lapsuudessa. Kun aikuisena sitten muutetaan samaan huusholliin, sukupuolittuneet kaavat ovat olemassa. Yksi ”kristallipalloista” on se lapsuudenperhe.
Minun ex-appiukko oli se joka hoiti kotia enemmän ja laittoi ruokaa aina silloin kun oli kotona töistä vapaalla (teki reissutyötä), ja sitten varsinkin ensin eläkkeelle päästyään. Ihan terve työn- ja lastenhoitojako heillä oli ja silti kolmesta pojasta tästä minun erästä tuli ihan jäätävä vastuunpakoilija. Mistään ei ottanut vastuuta eikä osallistunut mihinkään, paitsi työnteosta. Hän oli todella pidetty ja haluttu työntekijä, kotona käyttäytyi kuin ainut asukas, jolla käy ulkopuolinen kodinhuoltaja ja seksityöntekijä. En ymmärrä miten jaksoin kymmenen vuotta. Tuosta meidän vahinkolapsesta olen yrittänyt kasvattaa arkeen osallistuvaa tasa-arvoisesti käyttäytyvää ihmistä ja ihan hyvin ainakin vielä menee. Mies vain tokaisi lapsen saatuamme, että toivottavasti ei tule homoa. 😐
löysit sitten sen tapauksen, joka halusikin olla kaikkea ihan muuta kuin isänsä tai sitten isä ei tehnyt työviikolla yhtään mitään ja vain lomilla muuttui pullantuoksuiseksi koti-isäksi
Riippuu miehestä: lapsellisten ja itsekkäiden isien kohdalla on normaalia, että nainen myös muuttuu miehen silmissä ikäväksi vauvanhoitokoneeksi, joka häiritsee miehen elämää kodin ulkopuolella olemalla ärsyttävä mamma (joksi täälläkin säännöllisesti joku ihmisiä nimittää halveksuvissa kommenteissa).
Joillekin varsinkin pienten lasten isyys on riesa ja taakka, ja töissä on paljon kivempaa ja helpompaa ja työpaikan naisetkin freesejä ja meikattuja kun oma kumppani on pieniin lapsiin sidottu ikävä mamma. Vaikka huolehtii miehen omista lapsista ja mahdollistaa tälle perheen, mutta epäkypsä kakara ei osaa antaa sille arvoa.
Tällaista ei tapahdu jos mies on lapsia saadessaan henkisesti kypsä (ikä ei siitä kerro) ja osaa arvostaa korkealle puolisonsa hänelle synnyttämiä lapsia, saamaansa perhettä ja tämän eteen myös kehonsa uhrannutta puolisoa. Tämä kaikki tietysti lisää molemminpuolista rakkautta puolisoiden välillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä on miehen kanssa ollut vuoroviikko vanhemmuus lapsen syntymästä saakka vaikka olemme yhdessä. Päävastuu on kummallakin vuoro viikoin.
Miten se käytännössä toteutui? Eikö kumpikaan pitänyt vanhempainvapaata? Vai olitteko molemmat poissa töistä?
Tuo on varmasti hyvä järjestely myöhemmin, mutta eihän sitä pysty mitenkään toteuttamaan, jos toinen on kotona ja toinen töissä. Tai ainakin töissäkäyvän "päävastuu"viikolla on kotona oleva silti melkoisella siivulla vastuussa vauvasta.
MIksi menet. yhteen ja hankit lapsia miehen kanssa, jota ei edes kiinnosta tukea perhettä taloudellisesti?
Vaimoni oli kotona yli 20 vuotta hoitaen lapsia. Sitten kun kaikki muuttivat omilleen hän meni töihin, koska halusi jotain tekemistä ja eläkettä, jota tosin ei tarvitse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
minun ostettavaksi jäi kaikki ja edelleen maksoin pienestä äitiyspäivärahasta myös puolet asunnon kuluista.
Noista asioista pitää sopia ENNEN lasten tekemistä. On hyvä laittaa ihan paperille ylös mitä sovittiin niin ei myöhemmin sitten tarvitse arvailla.
Heh, me sovittiin paljonkin asioita etukäteen ja mikään niistä ei toteutunut.😂 Ja se olin minä joka putosin siihen kuplaan ettei isälle meinannut jäädä tilaa. Otin jopa salaa loparit töistä
Äidiltä odotetaan uhrautumista vedoten äidin rooliin. On ihan normaalia että äiti jättää syömättä jotta lapselle jää ruokaa, ei osta itselleen vaatteita jotta lapselle jää rahaa,ei nuku jos lapsi on sairas, jää hoitamaan lasta kotiin jne. Näin omalla kohdslla ja kaikkien tuntemieni perheiden kohdalla. Äidit tekevät yleensä lastensa puolesta vaikka mitä.
Itse tunsin ja näin maailman eri tavalla samalla sekunnilla kun lapsi syntyi. Se oli melkein absurdia.
Mies sen sijaan jatkoi melkein normaalisti elämää saman tien. Minulla oli muuttunut kaikki, keho ja mieli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
MIksi menet. yhteen ja hankit lapsia miehen kanssa, jota ei edes kiinnosta tukea perhettä taloudellisesti?
Vaimoni oli kotona yli 20 vuotta hoitaen lapsia. Sitten kun kaikki muuttivat omilleen hän meni töihin, koska halusi jotain tekemistä ja eläkettä, jota tosin ei tarvitse.
Ihan varmasti me uskotaan tuo.
Vierailija kirjoitti:
MIksi menet. yhteen ja hankit lapsia miehen kanssa, jota ei edes kiinnosta tukea perhettä taloudellisesti?
Vaimoni oli kotona yli 20 vuotta hoitaen lapsia. Sitten kun kaikki muuttivat omilleen hän meni töihin, koska halusi jotain tekemistä ja eläkettä, jota tosin ei tarvitse.
Mihin töihin meni nainen, jolla on cv:ssä 20 vuoden aukko?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska naiset eivät vaadi miehiä osallistumaan ja silti ovat yhdessä näiden kanssa. Silloin ei pidä myöskään valittaa
Mies on lapanen ja jotenkin sekin saadaan käännettyä naisten viaksi. Tiedätkö, ei näitä naisiakaan kukaan vaadi hoitamaan lasta ja kotia ja silti he tekevät sen. Et voi oikeasti olla noin tyhmä, että luulet miesten olevan kykenemättömiä hoitamaan omaa lastaan. Kyllä he hoitavat ja hyvin hoitavatkin, kun vain on halua. Ei sitä tarvitse mitenkään vaatia, he haluavat tehdä sen. Se on täysin normaalia ja inhimillistä huolehtia jostain, jota rakastaa yli kaiken. Ja usko pois, näitä miehiä on paljon. Joten jos mies heittäytyy lapseksi niin kyllä siitä saa valittaa.
Nainen on valinnut hyvän puolison lasten isäksi. Eli kyllä siinä on hyvä hetki katsoa peiliin.
Edelleen, kyllä se syy löytyy ihan miehestä. Jos joku (mies tai nainen) on saamaton lapanen, niin ihan turha yrittää sitä syytä vierittää muiden niskoille.
On varsin koomista valittaa jos ihan itse valitset sen lapasen puolisoksi. Moni tekee tyhmän valinnan ja saa elää sen seurauksien kanssa.
Kuinka monta kertaa pitää selittää, että moni mies muuttuu vasta sen lapsen saamisen jälkeen miesvauvaksi? Mistä hiton kristallipallosta sellaisen näkee?
eri
Samalla tavalla se nainen muuttuu. Et ole suhteessasi ainoa joka ihmettelee muutoksia. Siihen en ota kantaa onko se reilua vai ei mutta sen vain sanon ettei kaikki ole niin mustavalkoista kuin moni antaa ymmärtää.
M48
Hormonit ja raskaus ja synnytys muuttaa naisen. Tutkitusti sikiön dns ta siirtyy äidin aivoihin, esim poikalapsen dna soluja on löydetty pojan saaneen naisen aivoista. Se on joku outo yhteys lapsen ja äidin välillä joka ei koskaan häviä. Siksi äideillä kaikki muuttuu. Nainen luo elämää.
Vierailija kirjoitti:
Äidiltä odotetaan uhrautumista vedoten äidin rooliin. On ihan normaalia että äiti jättää syömättä jotta lapselle jää ruokaa, ei osta itselleen vaatteita jotta lapselle jää rahaa,ei nuku jos lapsi on sairas, jää hoitamaan lasta kotiin jne. Näin omalla kohdslla ja kaikkien tuntemieni perheiden kohdalla. Äidit tekevät yleensä lastensa puolesta vaikka mitä.
Itse tunsin ja näin maailman eri tavalla samalla sekunnilla kun lapsi syntyi. Se oli melkein absurdia.
Mies sen sijaan jatkoi melkein normaalisti elämää saman tien. Minulla oli muuttunut kaikki, keho ja mieli.
Missä mukamas on se täydellisen ihmisen malli, jonka mukaan meitä mitataan? Ei missään. Olemme itse kehittäneet sen omassa päässämme.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä meidän perheessä isän elämä on muuttunut paljon enemmän. Olin yh, kun kohdattiin ja nyt toinen yhteinen lapsi tulossa. Isällä ja tyttärellä on hyvin symbioottinen suhde, joka todennäköisesti vain vahvistuu kun vauva syntyy.
Ei välttämättä. Meilläkin oli tyttö oikea isin tyttö, mutta kun syntyi toinen lapsi, alkoi suorastaan roikkua äidissä kiinni. Ihan koko ajan. Jis isänsä ehdotti, että leikkisivät ulkona, ei suostunut. Kun imetin vauvaa, koko ajan tytön piti olla vieressä tai yritti leikkiä minun kanssa, toi kirjaa, että lue äiti. Siinä tulee niin monenlaisia tunteita, mustasukkaisuutta. Isi sai olla vaivan kanssa ihan rauhassa, ei hän siitä kokenut uhkaa, vain äidistä. Meni se vaihe sitten ohi, kun pikkusisarus alkoi osata leikkiä.
Itsekäs mies pystyy kaikkeen tähän:
-hoidattamaan lapset täysin äidillä
-tienaamaan itse mukavasti palkkaa ja eläkettä siinä sivussa
-syömään, pesettämään pyykkinsä ja muutenkin elämään vaimon siivellä
-pitämään rakastajaa
Ollut tilanteessa. Kerännyt itseluottamukseni. Eronnut.
Nykyisin mies kykenee enää:
-kiukuttelemaan elatusmaksuista
-hoitamaan satunnaisesti lapsia padin ja herkkujen avustuksella
-kadehtimaan ja painostamaan ex-vaimoaan
Ollaas nyt naiset tarkkoina!!! Me synnytämme ne lapset ja teemme helkkarinmoisen työn. Pidetään itsemme ja lastemme puolia. Ja kyllä tiedän senkin, että on aivan huippuisiä. Heistäkin joskus erotaan, mutta harvemmin.
Miksi kaikki muuttuu äidiksi tultua, mutta isän elämä jatkuu normaalisti?
En osaa sanoa, kun väittämäsi ei pidä paikkaansa.
Otan esimerkin omasta elämästäni. (enkä usko, että minä olisin mikään erityinen poikkeus)
Jos vauva on valvottanut vaimoa yöllä, hän herättää minut aikaisemmin aamulla, jotta saa nukkua tunnin-pari ennen kuin aloitan työt ja hän ottaa vauvan työpäivän ajaksi - hän kun on vanhempainvapaalla. Teen työpäivän ja töiden jälkeen kotona huolehdin vauvasta suurin piirtein puoliksi sen ajan, mitä jää työpäivän ja nukkumaan menon väliin. Kerran viikossa mulla on harrastus, johon menen, mutta jos vauva on aivan mahdoton, voin jäädä pois, tämä on käynyt kerran. Lisäksi on satunnaisia menoja, joihin menen tilanteen mukaan. Kun vaimolla on menoja, niin minä huolehdin vauvasta. Illalla vaimo imettää vauvan ja yleensä minä nukutan sen, ellei vauva nukahda jo imetykseen.
Onhan tuo toki normaalia elämää, ei siinä. Mutta ei se ole minunkaan osalta samanlaista, mitä se oli ennen vauvaa.
Jos valitsee uraohjuksen, niin silloin toki elämä varmasti näyttää eriltä. Menestyvät miehet on monesti menestyviä syistä, jotka ei välttämättä ole perhe-elämässä suurta tilipussia lukuunottamatta eduksi. Ja toinen ääripää on tietenkin aikaansaamattomat vetelykset.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äidiltä odotetaan uhrautumista vedoten äidin rooliin. On ihan normaalia että äiti jättää syömättä jotta lapselle jää ruokaa, ei osta itselleen vaatteita jotta lapselle jää rahaa,ei nuku jos lapsi on sairas, jää hoitamaan lasta kotiin jne. Näin omalla kohdslla ja kaikkien tuntemieni perheiden kohdalla. Äidit tekevät yleensä lastensa puolesta vaikka mitä.
Itse tunsin ja näin maailman eri tavalla samalla sekunnilla kun lapsi syntyi. Se oli melkein absurdia.
Mies sen sijaan jatkoi melkein normaalisti elämää saman tien. Minulla oli muuttunut kaikki, keho ja mieli.
Missä mukamas on se täydellisen ihmisen malli, jonka mukaan meitä mitataan? Ei missään. Olemme itse kehittäneet sen omassa päässämme.
Marttyyrius on narsismin piirre.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isältään opittu käytös, useimmiten.
Jatkuu sukupolvelta seuraavalle,niin kauan kuin joku on se ensimmäinen joka katkaisee tämän käytöksen siinä suvussa.
Naiset sitten jatkavat äitiensä käytöstä niin pahassa kuin hyvässä,elleivät tiedosta tätä ja muuta omaa käytöstään jossakin asiassa,joka tarvitsee muutosta/ parannusta.
Näinhän se menee. Ei se ole mitään sattumaa, että elämänkoulu yksinhuoltaja kasvattaa usein lisää yksinhuoltajia, koska siitä perheestä puuttuu hyvä äidin sekä isän malli ja sitten lapset toistaa kotoa sekä lähipiirissä opittua.
Yksinhuoltajan kasvattamat lapset joutuvat oppimaan kotitöiden tekemistä, joten sen suhteen olet väärässä.
Vierailija kirjoitti:
Itsekäs mies pystyy kaikkeen tähän:
-hoidattamaan lapset täysin äidillä
-tienaamaan itse mukavasti palkkaa ja eläkettä siinä sivussa
-syömään, pesettämään pyykkinsä ja muutenkin elämään vaimon siivellä
-pitämään rakastajaa
Ollut tilanteessa. Kerännyt itseluottamukseni. Eronnut.
Nykyisin mies kykenee enää:
-kiukuttelemaan elatusmaksuista
-hoitamaan satunnaisesti lapsia padin ja herkkujen avustuksella
-kadehtimaan ja painostamaan ex-vaimoaan
Ollaas nyt naiset tarkkoina!!! Me synnytämme ne lapset ja teemme helkkarinmoisen työn. Pidetään itsemme ja lastemme puolia. Ja kyllä tiedän senkin, että on aivan huippuisiä. Heistäkin joskus erotaan, mutta harvemmin.
Tämä. Aikuisuus on juurikin vastuuta, eikä joululahjalista toiveita miten muut käyttäytyy tai kohtelee. Emme ole lapsen tasolle typistettyjä uhreja, vaan toimivia subjekteja, jotka tekee omia valintoja, arvoita ja päätöksiä. Tehdää viisaita valintoja ja ollaan se vastuullinen sukupolvi.
Tämä.
Vastuullisuus tai sen puute tulee kyllä hyvin nopeasti esille parisuhteessa. Mikäli ei osaa edes siivota omaa kotiaan, miten voisi osata pitää huolta lapsesta?