Miksi jotkut liittyvät jehovantodistajiin tai helluntaikirkkoon kun tulevat uskoon?

Kaverini pyöri yläkoululaisena romanien porukassa. Hänestä oli hienoa erilaiset säännöt, miehiä ylentävä kulttuuri ja naisten hameet. Aikuisena alkoi jehovantodistajaksi. Hän jaksaa kehua miten hyviä ja suvaitsevaisia todistajat ovat. Minusta nuoruuden innostuksella on yhteyttä nykyiseen meininkiin. On tiivis yhteisö tiukkoinen sääntöineen. Hän pukeutuu taas pitkiin hameisiin eikä kotona voi tehdä mitään kysymättä mieheltä lupaa. Mies oli lapsena vanhempiensa mukana todistajissa ja palannut vaimonsa myötä heihin. Hän ei ole mielestäni yhtä innokas todistaja kuin vaimonsa. Kun asiaa ajattelen niin kaverini ei puhu uskosta, Jeesuksesta tai Jehovasta, vaan asioista, jotka liittyvät yhteisöön kuulumiseen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Haureellinen nainen? Ja ota itsellesi. Justiisa. 

 

Tulkaa nyt vielä kertomaan, miten Raamatussa ei ole naisvihaa. 

Ei ole naisvihaa vaan hierarkiaa ja ohjeita millainen.on kunnollinen nainen, joka kunnioittaa miestään

Olet siis sokea ja sovinisti. 

Olen itse ev.lut. kirkon rivijäsen, muutaman kerran vuodessa käyn kirkossa. Olen käynyt myös vapaakirkon, helluntailaisten ja eräiden muiden tilaisuuksissa.  Usein musiikki koskettaa sydäntäni eniten, Uskontoon kielteisesti suhtautuvilla tuntuu joskus olevan käsitys, että ääriliikkeisiin kuuluvat henkilöt edustavat tyypillisiä  "uskovaisia" toisinaan rajoittavina pidettyinä mielipiteineen.  Niinhän ei toki ole. Jokainen tulee uskollaan autuaaksi. 

Vierailija kirjoitti:

Haureellinen nainen? Ja ota itsellesi. Justiisa. 

 

Tulkaa nyt vielä kertomaan, miten Raamatussa ei ole naisvihaa. 

Nykynaiset nyt vasta tarvitseekin jeesusta.

Vierailija kirjoitti:

Raamatun mukaan usko ei ole tarkoitettu elettäväksi yksin:

Yhteys toisiin uskoviin on käsky:
“Älkää jättäkö omaa seurakunnankokoustanne…” (Hepr. 10:25)

Seurakunta on yksi ruumis, ei yksittäisiä osia erillään:
“Te olette Kristuksen ruumis, ja kukin osaltanne hänen jäseniään.” (1. Kor. 12:27)

Uskovat tarvitsevat toisiaan:
“Ei silmä voi sanoa kädelle: ‘En tarvitse sinua.’” (1. Kor. 12:21)

Yhdessä rakennutaan ja pysytään uskossa:
“Kehottakaa toisianne joka päivä…” (Hepr. 3:13)

Toki, mutta seurakuntien ongelma on se, ettei niillä ole päätä ollenkaan.

Vierailija kirjoitti:

Serkkuni on helluntailainen. Se mitä en niissä ymmärrä, on se että voivat olla vaikka minkälaisia rikoksia tehneitä, mutta kun heillä on usko Jeesukseen, pääsy taivaaseen on taattu. Serkkunikin on pettänyt aikanaan lastensa isää tämän kaverin kanssa ja mennyt uudestaan naimisiin. Eli jotkut elävät todella syntisesti ja minun mielestäni rikkovat Raamatun ohjeita mutta silti ovat varmoja että taivaaseen pääsevät riippumatta omasta käytöksestään,

Tämä minuakin on ihmetyttänyt. Vaikka olen itsekin käynyt helluntailaisten tilaisuuksissa, ja pyytänyt tähän asiaan selvennystä, en ole tarpeeksi selvää vastausta saanut. Pelkkää ympäripyöreää selitystä. Eli jos täällä nyt olisi joku, joka osaisi kertoa, niin kertokoon minulle:Miksi omilla teoilla ei olemitään merkitystä että pääsee taivaaseen, miten voi riittää vain usko Jeesukseen?

Vierailija kirjoitti:

Koska eksyneet lampaat juoksevat totuuden perässä. Totuus tappaa armon ja armo totuuden. Ihmiset rakastavat sitä pimeyteen vievää totuutta enemmän kuin vapauttavaa armoa.

Tämä juuri on sellaista diibadaabaa, jossa ei ole päätä ei häntää.

Eli kerrotko vielä, mikä se totuus on ja miksi se vie pimeyteen? Raamattuhan kertoo, että totuus vapauttaa.