Areenassa Luojan lapset (v-lestadiolaisista) vol 3.1

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä nykyajan hoitokokouksissa hoidetaan? Sen tiedän, että ainakin parin oluttölkin ostaminen ja elämä ilman parisuhdetta ovat olleet syitä hoidoille. Kumpi muuten pahempi synti?

Elämä ilman parisuhdetta = synti 🙈🙈🙈

Mistäs sinä tuommoisen tähän keksit? Ja että siitä olisi seurannut hoitokokous? Ja sinä sanot tietäväsi tuommoisen asian. Nyt ei ole enää millään mitään rajaa. 

Epäilys oli tietysti synnillisestä elämästä, jossa hypitään kukasta kukkaan. En tiedä oliko muuta syytä epäilylle kuin tuo.

Ja kyllä tämä on faktaa!

Elämä ilman parisuhdetta ja hyppiminen kukasta kukkaan ovat kaksi eri asiaa. Ensimmäinen koskee myös itseäni, jälkimmäinen ei.

Hypitkö kukasta kukkaan?

Voit ihan vapaasti vastata, en kerro hoitomiehille.

En uskalla kertoa, SRK tietää kuka olen.

Ok, sitä olen pitkään epäillyt. En olisi uskonut että paljastat asian.

Vaikka täällä on saanut monenlaista kommenttia lukea, en olisi uskonut, että kukaan on niin halpamainen ja ilkeä, että esiintyy minuna, alkuperäisenä kommentoijana. Olen tehnyt ylläpidolle ilmiannon ja toivon, että suhtautuvat vakavasti ja blokkaavat kyseisen kommentoijan.

Nettikiusaaminen on vakava asia nuorten ja lasten keskuudessa mutta en tiedä, mitä pitäisi ajatella, kun aikuisetkin (?) syyllistyvät siihen.

Löysää nyt hieman sitä pipoa😁

Viestisi on lapsellisuuden huippu, kukaan ei varmasti viestiä tosissan ottanut. Harmiton vitsi on tietysti sinulle jälkeen yksi syy lisää uhriutua.

Tosin kerkesin positiivisesti sinusta yllättyä, mutta täysin turhaan. Sama lapsellinen  uhriutuja näytät olevan. Yhden viattoman vitsin vuoksi tuollainen räntti. Jopa lasten ja nuorten kiusaamiseen vedotaan🤭

Monia lapsia ja nuoria kiusataan, ja on oikea ongelma. Sinun suhtautuminen on todella asiaa vähättelevä, kun et taida oikeasti ymmärtää miten vakavista asioista on kyse. Oikea kiusaaminen on lähempänä sinun toimintaa. Ehkä et koskaan ole oikesti kohdannut kiusaamista, ja sikisi et ymmärrä asiasta?

Just näin ”aikuiset” suhtautuvat: se, johon kiusaaminen kohdistuu on syyllinen, kun ei ymmärrä huumoria. Näin se menee koulukiusaamisessakin.

Ja minua on koulussa kiusattu, jopa yhden opettajan taholta lukiossa ja tiedän, mitä se on.

"Tuollaiselta se varmasti näyttää ulkoapäin katsottuna, ”kuin hakomaja yrttitarhassa” tai ”kuin hävitetty kaupunki”.

Se, miltä se näyttää sisältäpäin katsottuna, on aivan erilainen näky. Kun on synnit anteeksi, kuvaamaasi kuolemanpelkoa ei ole. Ei tarvitse miettiä koko ajan, teinkö syntiä, saa olla aivan vapaa sellaisista mietteistä. Minua ei ole kasvatettu pelkoon eikä häpeään emmekä ole omia lapsia myöskään pelkoon tai häpeään kasvattaneet.

(Haluaisin sanoa paljon enemmän, mutta kun täällä palstalla on muutama viisastelija, joka vääntelee toisten sanomisia ja tarttuu yksittäisiin, epäolennaisiin sanoihin, olen mieluummin hiljaa. Ja tämä ei ole uhriutumista, tämä on realismia Vauva-palstalla vuonna 2026.)"

Onhan se noloa tunnustaa tämmöistä 2020 luvulla. Kielikuvat on tuttuja, niillä tuuditellaan todellisuus pois ja tottakai sillä, että sisältäpäin se näyttää niin hyvälle.  Kukaan muu ei tiedä, mille  sisältäpäin näyttää? Jos sinä et kasvata lapsia pelkäämään, niin kyllä srk-opetus sen tekee. Helvetistä ja kuolemasta ja muista kauheista kielikuvista puhutaan huolimatta siitä, minkä ikäisiä istuu penkissä. Kaikista tärkeintä on päästä taivaaseen, eli siis välttää joutumasta helvettiin kuoleman jälkeen joten tottakai kuolema on keskeinen aihe.

Ihmistä pidetään syntisenä alkaen jo siitä, kun pieni lapsi hytkyy luontaisesti rytmimusiikin tahdissa, kiukuttelee vanhemmilleen tai värittää tussilla kyntensä. Tästä alkaa ihmiselle luonnollisten tunteiden, toiveiden ja halujen tukahduttaminen ja niiden ymmärtäminen pahaksi asiaksi eli synniksi. Sitten uskonnollisen mantran eli synninpäästön kautta saa aina tuon kuvatun vapauden tunteen. 

Vierailija kirjoitti:

"Tuollaiselta se varmasti näyttää ulkoapäin katsottuna, ”kuin hakomaja yrttitarhassa” tai ”kuin hävitetty kaupunki”.

Se, miltä se näyttää sisältäpäin katsottuna, on aivan erilainen näky. Kun on synnit anteeksi, kuvaamaasi kuolemanpelkoa ei ole. Ei tarvitse miettiä koko ajan, teinkö syntiä, saa olla aivan vapaa sellaisista mietteistä. Minua ei ole kasvatettu pelkoon eikä häpeään emmekä ole omia lapsia myöskään pelkoon tai häpeään kasvattaneet.

(Haluaisin sanoa paljon enemmän, mutta kun täällä palstalla on muutama viisastelija, joka vääntelee toisten sanomisia ja tarttuu yksittäisiin, epäolennaisiin sanoihin, olen mieluummin hiljaa. Ja tämä ei ole uhriutumista, tämä on realismia Vauva-palstalla vuonna 2026.)"

 

 

Onhan se noloa tunnustaa tämmöistä 2020 luvulla. Kielikuvat on tuttuja, niillä tuuditellaan todellisuus pois ja tottakai sillä, että sisältäpäin se näyttää niin hyvälle.  Kukaan muu ei tiedä, mille  sisältäpäin näyttää? Jos sinä et kasvata lapsia pelkäämään, niin kyllä srk-opetus sen tekee. Helvetistä ja kuolemasta ja muista kauheista kielikuvista puhutaan huolimatta siitä, minkä ikäisiä istuu penkissä. Kaikista tärkeintä on päästä taivaaseen, eli siis välttää joutumasta helvettiin kuoleman jälkeen joten tottakai kuolema on keskeinen aihe.

Ihmistä pidetään syntisenä alkaen jo siitä, kun pieni lapsi hytkyy luontaisesti rytmimusiikin tahdissa, kiukuttelee vanhemmilleen tai värittää tussilla kyntensä. Tästä alkaa ihmiselle luonnollisten tunteiden, toiveiden ja halujen tukahduttaminen ja niiden ymmärtäminen pahaksi asiaksi eli synniksi. Sitten uskonnollisen mantran eli synninpäästön kautta saa aina tuon kuvatun vapauden tunteen. 

Minä haluaisin todella kuulla jonkun lastenpsykiatrin tai lastenpsykologin mielipiteen tuosta lasten jokailtaisesta "taanko tynnit  anteekti" rituaalista. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Tuollaiselta se varmasti näyttää ulkoapäin katsottuna, ”kuin hakomaja yrttitarhassa” tai ”kuin hävitetty kaupunki”.

Se, miltä se näyttää sisältäpäin katsottuna, on aivan erilainen näky. Kun on synnit anteeksi, kuvaamaasi kuolemanpelkoa ei ole. Ei tarvitse miettiä koko ajan, teinkö syntiä, saa olla aivan vapaa sellaisista mietteistä. Minua ei ole kasvatettu pelkoon eikä häpeään emmekä ole omia lapsia myöskään pelkoon tai häpeään kasvattaneet.

(Haluaisin sanoa paljon enemmän, mutta kun täällä palstalla on muutama viisastelija, joka vääntelee toisten sanomisia ja tarttuu yksittäisiin, epäolennaisiin sanoihin, olen mieluummin hiljaa. Ja tämä ei ole uhriutumista, tämä on realismia Vauva-palstalla vuonna 2026.)"

 

 

Onhan se noloa tunnustaa tämmöistä 2020 luvulla. Kielikuvat on tuttuja, niillä tuuditellaan todellisuus pois ja tottakai sillä, että sisältäpäin se näyttää niin hyvälle.  Kukaan muu ei tiedä, mille  sisältäpäin näyttää? Jos sinä et kasvata lapsia pelkäämään, niin kyllä srk-opetus sen tekee. Helvetistä ja kuolemasta ja muista kauheista kielikuvista puhutaan huolimatta siitä, minkä ikäisiä istuu penkissä. Kaikista tärkeintä on päästä taivaaseen, eli siis välttää joutumasta helvettiin kuoleman jälkeen joten tottakai kuolema on keskeinen aihe.

Ihmistä pidetään syntisenä alkaen jo siitä, kun pieni lapsi hytkyy luontaisesti rytmimusiikin tahdissa, kiukuttelee vanhemmilleen tai värittää tussilla kyntensä. Tästä alkaa ihmiselle luonnollisten tunteiden, toiveiden ja halujen tukahduttaminen ja niiden ymmärtäminen pahaksi asiaksi eli synniksi. Sitten uskonnollisen mantran eli synninpäästön kautta saa aina tuon kuvatun vapauden tunteen. 

Minä haluaisin todella kuulla jonkun lastenpsykiatrin tai lastenpsykologin mielipiteen tuosta lasten jokailtaisesta "taanko tynnit  anteekti" rituaalista. 

Teillä on ehkä ollut eri käytäntö. 
Meillä iltarukouksen lopuksi aikuinen sanoo lapselle, että kaikki kiukut ja pahat mielet on anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä. Ja usein myös kysyy, että annatkö äitillekin anteeksi, kun äiti suuttui/korotti ääntä tmv.

Hyvät tavat suojelevat elämässä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Tuollaiselta se varmasti näyttää ulkoapäin katsottuna, ”kuin hakomaja yrttitarhassa” tai ”kuin hävitetty kaupunki”.

Se, miltä se näyttää sisältäpäin katsottuna, on aivan erilainen näky. Kun on synnit anteeksi, kuvaamaasi kuolemanpelkoa ei ole. Ei tarvitse miettiä koko ajan, teinkö syntiä, saa olla aivan vapaa sellaisista mietteistä. Minua ei ole kasvatettu pelkoon eikä häpeään emmekä ole omia lapsia myöskään pelkoon tai häpeään kasvattaneet.

(Haluaisin sanoa paljon enemmän, mutta kun täällä palstalla on muutama viisastelija, joka vääntelee toisten sanomisia ja tarttuu yksittäisiin, epäolennaisiin sanoihin, olen mieluummin hiljaa. Ja tämä ei ole uhriutumista, tämä on realismia Vauva-palstalla vuonna 2026.)"

 

 

Onhan se noloa tunnustaa tämmöistä 2020 luvulla. Kielikuvat on tuttuja, niillä tuuditellaan todellisuus pois ja tottakai sillä, että sisältäpäin se näyttää niin hyvälle.  Kukaan muu ei tiedä, mille  sisältäpäin näyttää? Jos sinä et kasvata lapsia pelkäämään, niin kyllä srk-opetus sen tekee. Helvetistä ja kuolemasta ja muista kauheista kielikuvista puhutaan huolimatta siitä, minkä ikäisiä istuu penkissä. Kaikista tärkeintä on päästä taivaaseen, eli siis välttää joutumasta helvettiin kuoleman jälkeen joten tottakai kuolema on keskeinen aihe.

Ihmistä pidetään syntisenä alkaen jo siitä, kun pieni lapsi hytkyy luontaisesti rytmimusiikin tahdissa, kiukuttelee vanhemmilleen tai värittää tussilla kyntensä. Tästä alkaa ihmiselle luonnollisten tunteiden, toiveiden ja halujen tukahduttaminen ja niiden ymmärtäminen pahaksi asiaksi eli synniksi. Sitten uskonnollisen mantran eli synninpäästön kautta saa aina tuon kuvatun vapauden tunteen. 

Minä haluaisin todella kuulla jonkun lastenpsykiatrin tai lastenpsykologin mielipiteen tuosta lasten jokailtaisesta "taanko tynnit  anteekti" rituaalista. 

Teillä on ehkä ollut eri käytäntö. 
Meillä iltarukouksen lopuksi aikuinen sanoo lapselle, että kaikki kiukut ja pahat mielet on anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä. Ja usein myös kysyy, että annatkö äitillekin anteeksi, kun äiti suuttui/korotti ääntä tmv.

Hyvät tavat suojelevat elämässä.

Pelkästään tuo " veressä" on pienelle lapselle pelottava elementti. 

Kaipaisin keskustelua ihan muusta aiheesta:

Miten vanhoillislestadiolaiset ottivat vastaan eilisen ehdotuksen, että lapsilisää muutettaisiin rajusti? Eli enää ei maksettaisi isompia summia suurperheille, vaan jokaisesta lapsesta saisi 100 euroa. Tämä on melkoinen ero siihen, että nykyisin 5+lapsesta saa jo lähemmäs parisataa. Oletan, että suuren vl-perheen taloudessa lapsilisillä on iso merkitys perheen kokonaisbudjetissa? Miten arjessa näkyisi, jos lapsilisä pienenisi useilla sadoilla euroilla kuukaudessa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Tuollaiselta se varmasti näyttää ulkoapäin katsottuna, ”kuin hakomaja yrttitarhassa” tai ”kuin hävitetty kaupunki”.

Se, miltä se näyttää sisältäpäin katsottuna, on aivan erilainen näky. Kun on synnit anteeksi, kuvaamaasi kuolemanpelkoa ei ole. Ei tarvitse miettiä koko ajan, teinkö syntiä, saa olla aivan vapaa sellaisista mietteistä. Minua ei ole kasvatettu pelkoon eikä häpeään emmekä ole omia lapsia myöskään pelkoon tai häpeään kasvattaneet.

(Haluaisin sanoa paljon enemmän, mutta kun täällä palstalla on muutama viisastelija, joka vääntelee toisten sanomisia ja tarttuu yksittäisiin, epäolennaisiin sanoihin, olen mieluummin hiljaa. Ja tämä ei ole uhriutumista, tämä on realismia Vauva-palstalla vuonna 2026.)"

 

 

Onhan se noloa tunnustaa tämmöistä 2020 luvulla. Kielikuvat on tuttuja, niillä tuuditellaan todellisuus pois ja tottakai sillä, että sisältäpäin se näyttää niin hyvälle.  Kukaan muu ei tiedä, mille  sisältäpäin näyttää? Jos sinä et kasvata lapsia pelkäämään, niin kyllä srk-opetus sen tekee. Helvetistä ja kuolemasta ja muista kauheista kielikuvista puhutaan huolimatta siitä, minkä ikäisiä istuu penkissä. Kaikista tärkeintä on päästä taivaaseen, eli siis välttää joutumasta helvettiin kuoleman jälkeen joten tottakai kuolema on keskeinen aihe.

Ihmistä pidetään syntisenä alkaen jo siitä, kun pieni lapsi hytkyy luontaisesti rytmimusiikin tahdissa, kiukuttelee vanhemmilleen tai värittää tussilla kyntensä. Tästä alkaa ihmiselle luonnollisten tunteiden, toiveiden ja halujen tukahduttaminen ja niiden ymmärtäminen pahaksi asiaksi eli synniksi. Sitten uskonnollisen mantran eli synninpäästön kautta saa aina tuon kuvatun vapauden tunteen. 

Minä haluaisin todella kuulla jonkun lastenpsykiatrin tai lastenpsykologin mielipiteen tuosta lasten jokailtaisesta "taanko tynnit  anteekti" rituaalista. 

Teillä on ehkä ollut eri käytäntö. 
Meillä iltarukouksen lopuksi aikuinen sanoo lapselle, että kaikki kiukut ja pahat mielet on anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä. Ja usein myös kysyy, että annatkö äitillekin anteeksi, kun äiti suuttui/korotti ääntä tmv.

Hyvät tavat suojelevat elämässä.

Sama asiahan tuo on. Kiukuttelu= synti. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Tuollaiselta se varmasti näyttää ulkoapäin katsottuna, ”kuin hakomaja yrttitarhassa” tai ”kuin hävitetty kaupunki”.

Se, miltä se näyttää sisältäpäin katsottuna, on aivan erilainen näky. Kun on synnit anteeksi, kuvaamaasi kuolemanpelkoa ei ole. Ei tarvitse miettiä koko ajan, teinkö syntiä, saa olla aivan vapaa sellaisista mietteistä. Minua ei ole kasvatettu pelkoon eikä häpeään emmekä ole omia lapsia myöskään pelkoon tai häpeään kasvattaneet.

(Haluaisin sanoa paljon enemmän, mutta kun täällä palstalla on muutama viisastelija, joka vääntelee toisten sanomisia ja tarttuu yksittäisiin, epäolennaisiin sanoihin, olen mieluummin hiljaa. Ja tämä ei ole uhriutumista, tämä on realismia Vauva-palstalla vuonna 2026.)"

 

 

Onhan se noloa tunnustaa tämmöistä 2020 luvulla. Kielikuvat on tuttuja, niillä tuuditellaan todellisuus pois ja tottakai sillä, että sisältäpäin se näyttää niin hyvälle.  Kukaan muu ei tiedä, mille  sisältäpäin näyttää? Jos sinä et kasvata lapsia pelkäämään, niin kyllä srk-opetus sen tekee. Helvetistä ja kuolemasta ja muista kauheista kielikuvista puhutaan huolimatta siitä, minkä ikäisiä istuu penkissä. Kaikista tärkeintä on päästä taivaaseen, eli siis välttää joutumasta helvettiin kuoleman jälkeen joten tottakai kuolema on keskeinen aihe.

Ihmistä pidetään syntisenä alkaen jo siitä, kun pieni lapsi hytkyy luontaisesti rytmimusiikin tahdissa, kiukuttelee vanhemmilleen tai värittää tussilla kyntensä. Tästä alkaa ihmiselle luonnollisten tunteiden, toiveiden ja halujen tukahduttaminen ja niiden ymmärtäminen pahaksi asiaksi eli synniksi. Sitten uskonnollisen mantran eli synninpäästön kautta saa aina tuon kuvatun vapauden tunteen. 

Minä haluaisin todella kuulla jonkun lastenpsykiatrin tai lastenpsykologin mielipiteen tuosta lasten jokailtaisesta "taanko tynnit  anteekti" rituaalista. 

Teillä on ehkä ollut eri käytäntö. 
Meillä iltarukouksen lopuksi aikuinen sanoo lapselle, että kaikki kiukut ja pahat mielet on anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä. Ja usein myös kysyy, että annatkö äitillekin anteeksi, kun äiti suuttui/korotti ääntä tmv.

Hyvät tavat suojelevat elämässä.

Sama asiahan tuo on. Kiukuttelu= synti. 

Ja seuroissahan asia tulee harvinaisen selväksi ts millaisista asioista tarvitaan anteeksiantoa. Tähän se s- sana. Kyllä lapset tajuavat.

Pahat mielet anteeksi????

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Tuollaiselta se varmasti näyttää ulkoapäin katsottuna, ”kuin hakomaja yrttitarhassa” tai ”kuin hävitetty kaupunki”.

Se, miltä se näyttää sisältäpäin katsottuna, on aivan erilainen näky. Kun on synnit anteeksi, kuvaamaasi kuolemanpelkoa ei ole. Ei tarvitse miettiä koko ajan, teinkö syntiä, saa olla aivan vapaa sellaisista mietteistä. Minua ei ole kasvatettu pelkoon eikä häpeään emmekä ole omia lapsia myöskään pelkoon tai häpeään kasvattaneet.

(Haluaisin sanoa paljon enemmän, mutta kun täällä palstalla on muutama viisastelija, joka vääntelee toisten sanomisia ja tarttuu yksittäisiin, epäolennaisiin sanoihin, olen mieluummin hiljaa. Ja tämä ei ole uhriutumista, tämä on realismia Vauva-palstalla vuonna 2026.)"

 

 

Onhan se noloa tunnustaa tämmöistä 2020 luvulla. Kielikuvat on tuttuja, niillä tuuditellaan todellisuus pois ja tottakai sillä, että sisältäpäin se näyttää niin hyvälle.  Kukaan muu ei tiedä, mille  sisältäpäin näyttää? Jos sinä et kasvata lapsia pelkäämään, niin kyllä srk-opetus sen tekee. Helvetistä ja kuolemasta ja muista kauheista kielikuvista puhutaan huolimatta siitä, minkä ikäisiä istuu penkissä. Kaikista tärkeintä on päästä taivaaseen, eli siis välttää joutumasta helvettiin kuoleman jälkeen joten tottakai kuolema on keskeinen aihe.

Ihmistä pidetään syntisenä alkaen jo siitä, kun pieni lapsi hytkyy luontaisesti rytmimusiikin tahdissa, kiukuttelee vanhemmilleen tai värittää tussilla kyntensä. Tästä alkaa ihmiselle luonnollisten tunteiden, toiveiden ja halujen tukahduttaminen ja niiden ymmärtäminen pahaksi asiaksi eli synniksi. Sitten uskonnollisen mantran eli synninpäästön kautta saa aina tuon kuvatun vapauden tunteen. 

Minä haluaisin todella kuulla jonkun lastenpsykiatrin tai lastenpsykologin mielipiteen tuosta lasten jokailtaisesta "taanko tynnit  anteekti" rituaalista. 

Teillä on ehkä ollut eri käytäntö. 
Meillä iltarukouksen lopuksi aikuinen sanoo lapselle, että kaikki kiukut ja pahat mielet on anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä. Ja usein myös kysyy, että annatkö äitillekin anteeksi, kun äiti suuttui/korotti ääntä tmv.

Hyvät tavat suojelevat elämässä.

Pelkästään tuo " veressä" on pienelle lapselle pelottava elementti. 

Jos näin on, niin kannattaa jättää se sana pois. Ei se siunaus niissä sanoissa ole.

Meidän lapset on metsästyksessäkin mukana, eivät pelkää sanaa ”veri”

Minulla jäi lapsuudesta pelkotiloja. Lapsiakin on erilaisia, on niitä ketkä ei paljon mietiskele syvemmin ja niitä jotka miettii mielessään ja pelkää. Lapsi ei pysty käsittelemään tunteita kuten aikuinen ja ottaa konkreettisesti kielikuvat tai sanat uhratusta verestä ja tulimerestä. Värikäs mielikuvitus maalaa kauheita kuvia joita lapsi saattaa öisin unissaan katsella. Juurikin pyydettiin anteeksti tussilla väritettyjä kynsiä tai Pikkukakkosta naapurissa. Koska pelko tulimereen joutumisesta keskellä yötä. Hätä niiden läheisten puolesta kellä oli vaikkapa korvakorut ja televisio. Lapsen silmin se oli yhtä kuin epäusko eli yhtä kuin ikuiseen tulimereen joutuminen. Lapsi vetää mutkat suoriksi koska ei vielä pysty muuhunkaan. Osa ajattelee että lapsi kokee turvallisuutta. Moni lapsi kokeekin mutta ei kaikki. On paljon aikuisia ja nuoria jotka käy terapiassa traumatisoitumisen vuoksi.

On hyvä että näistä puhutaan. Minun mielestä lapsesta alkaen pitäisi puhua enemmän Jumalan rakkaudesta, Jeesuksen toiminnasta jne. Pitää Jeesusta esimerkkinä siitä miten uskovaiset ihmiset toimii maailmassa. Osoittavat lähimmäisenrakkautta, toimivat lakia ja sääntöjä noudattaen, eivät puhu toisista pahaa ja juoruile, suvaitsevat Jumalan luomaa erilaisuutta, ottavat muut mukaan kaveripiiriin jne. Täydellisiä ei olla eikä tulla mutta näiden asioiden pitäisi olla polttopisteessä eikä musiikin ja ulkonäköasioiden jne. jotka vieläkin ovat usein nuorten tapaamisissa aiheina. Maailmallinen pukeutuminen, maailmallinen ulkonäkö, millaista on uskovaiselle nuorelle sopiva musiikki. Ei ole hyvä että siellä joku maallikkomies kertoo miten kynsilakka on syntiä. Enemmän saisi puhua yleisellä tasolla toisten kohtelusta ja siitä mitä on rakkaus Jeesuksessa. Miten kymmenessä käskyssä neuvotaan kristittyä vaeltamaan. Opetuksen ei pitäisi olla omissa lisäsäännöissä joiden löyhää yhteyttä kristinuskoon nykynuoren tai lapsen on vaikea hahmottaa. Hän ottaa ohjeet sääntöinä konkreettisesti "kynsilakka on synti", "korvakorut on synti", "rytmikäs musiikki on synti". Moni näitä sääntöjä edelleen toistava ei ymmärrä lapsen ajattelusta ja sen kehittymisestä tarpeeksi jotta voisi nähdä niiden haitallisuuden psyykkiselle kehitykselle ja uskon perusteiden ymmärtämiselle.

Eikö menneistä taaphtumista voisi ottaa opiskeen eikä pitää väkisin kiinni asioista jotka yleisesti tunnustetaan toisarvoisiksi. Jokainen ihminen tekee tietty itse valinnan mitä ja miten opettaa seuraavalle sukupolvelle. Hän tekee myös valinnan mitä omassa elämässä pitää tärkeänä. Mitä sääntöjä toistaa ja mitä ei halua olla ylläpitämässä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Elämä on raskasta, jos miettii  koko ajan onko tehnyt syntiä. Lapselle iltarukous Jeesuksen nimessä ja  veressä, kaikki synnit anteeksi. Tuo on pelottavaa. Mitä syntejä pieni lapsi on tehnyt päivän aikana ?

Maanpäällisen taivalluksen ei ole luvattukaan olevan kevyttä: ”Ota ristisi ja seuraa minua”.

Pienellä tulee turvallinen olo, kun iltarukouksen jälkeen saa lisäksi kuulla että kaikki kiukuttelut ja riidat on anteeksi, niitä ei tarvitse muistella eikä harmitella.

Ja tuoko koskee mielestäsi pieniä lapsiakin? Että ei tarvitse elämän olla kevyttä? Voi lapsiparkoja sun ympärilläsi. 

turvallinen olo ? Riidat sovitaan heti riidan jälkeen. Kiukuttelu kuuluu lapsen elämään.  Ei niihin Jeesusta tarvitse sekoittaa